Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Kesäloman aikana on tullut touhuttua yllättävän paljon meren ja järvien läheisyydessä. Suppauksesta teille jo kerroinkin yhden postauksen verran, ja nyt voitaisiin ottaa jälleen mela käteen ja lähteä vesille! Tällä kertaa alle otetaan inkkarivene SUP-laudan sijaan.

melonta haukilahti_c_matka_.jpgmelonta haukilahti (6)

Kanootteja vuokrataan ympäri Espoota ja Helsinkiä. Me vuokrasimme kahden hengen inkkariveneen Matinkylän uimarannan kupeessa toimivasta Cafe Merenneidosta. Kahden tunnin kanoottivuokraus maksaa 28 euroa. Cafe Merenneidossa vuokraa ei voi maksaa Smartumin liikunta-/kulttuuriseteleillä, joten muista ottaa mukaan käteistä tai kortti.

Matinkylän uimarannalta pääsee nauttimaan helpoista ja kauniista kanoottimaisemista. Suvisaaristo on lähellä, ja avomerelle ei välttämättä tarvitse mennä ollenkaan (aaltokammoinen leidi kiittää), sillä rantoja mukaillen pääsee melomaan kaikessa rauhassa.

melonta haukilahti (7)melonta haukilahti (8)melonta haukilahti (16)

Meloimme herran kanssa reilun 6 kilometrin hyvin rauhallisen lenkin (aikaa kului lopulta 1,5 tuntia). Herra Longfield meloi takana ihan siitä syystä, että hän pystyi sieltä käsin ohjailemaan kanoottia. Täten minä saatoin keskittyä tuttuun tapaani sekoiluun ja melomaan sitä tahtia kuin jaksan, mies takana hoitaa homman kuitenkin oikeasti. Reilu peli.

Melomisen, ja yleensä luonnossa liikkumisen, parhaita puolia on rauha. On ihan uskomatonta, kuinka hiljaista ja rauhallista keskellä metsää tai merta voi olla. Retkillä törmää harvoin muihin, ja useamman kerran olemme herran kanssa yhdessä huokailleet ja todenneet (Suomen) luonnon olevan todella kaunis. Sinne pitää vain mennä, jotta sen näkee.

Retkillä on pohdittu ja ratkottu monta ongelmaa yhdessä ja erikseen. Kun pää pitää saada tyhjäksi, ryntäämme yleensä luontoon. Armottomat kännit eivät auta, kunnon lenkki luonnossa saa aivot toimimaan ja yht’äkkiä suuret ongelmat ovat muuttuneet ihan pieniksi ja täysin lyötävissä oleviksi jutuiksi.

Luonnossa on hyvä olla.

melonta haukilahti (11)melonta haukilahti (9)melonta haukilahti (12)melonta haukilahti (10)

Mutta hyvä on olla myös laiturin nokassa viinilasi (eiku siis tuoppi) kädessä melontaretken jälkeen! Melontareissun jälkeen istahdimme nauttimaan upeasta päivästä Cafe Merenneidon laiturilla olevalla terassille. Satuimme saamaan laiturin viimeisen pöydän, jossa saatoimme ihaille maisemia suoraan merelle.

Soodaveden kanssa nautittu valkkari sai tämän leidin hihittämään aika paljon. Lomafiilis valtasi koko kropan ja ihana lämpö meni päästä varpaisiin jännissä aalloissa. Olo oli ihanan rento.

melonta haukilahti (1)melonta haukilahti (15)melonta haukilahti (14)

Haukilahden rannasta matkamme jatkui autolla (herra Longfield joi vaan Pepsiä) Haukilahteen. Haukilahden uimarannalla sijaitsevassa Cafe Mellstenissä on tarjolla tänä kesänä vuoroviikoin hamppari- ja fajitasbuffet perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17-20.30. Parillisina viikkoina on fajitasbuffet, ja parittomina hampurilasbuffet. Buffetin hinta on muistaakseni 16 euron luokkaa (hintaan sisältyy juomavesi).

Me olemme kesäloman aikana ennättäneet testata molemmat buffetit. Fajitasbuffet aloitti aikanaan kesäloman, ja hampurilaisilla herkuteltiin aurinkoisen melontaretken jälkeen.

Fajitasbuffetissa sai koota omia fajitaksia lukuisista eri täytteistä tortillojen väliin. Homma toimi samalla kaavalla myös hampurilaisbuffetin osalta. Hampparibuffetissa ei ole tarjolla ranskalaisia, joita herra Longfield odotti kovasti. Ähkyn hän sai kuitenkin aikaan kahdella massiivisella purilaisellaan. Mä olin niin viisas, että söin omat hampurilaiseni ilman sämpylöitä.

Kotiin ajaessa hihittelin edelleen! Hih.

melonta haukilahti (3)melonta haukilahti (17) melonta haukilahti (4) melonta haukilahti (5)

Muistatteko vielä Oxygenol-pariskunnan? Tai ei sillä niin väliä, postauksen voi hyvin lukea vaikka ei tietäisi ystäväpariskunnastamme yhtään mitään.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Istahdimme Auroran puistoon synttäriylläripiknikille aivan heinäkuun alussa. Kyseinen lauantai oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän, viileän ja sateisen alkukesän jälkeen. Synttäreitä vietti herra Oxygenol, tosin oikeasti synttärit olivat jo keväällä, mutta parempi juhlia myöhään kuin ei milloinkaan.

Hipsimme herra Longfieldin ja harmaan karvaisen kaverin kanssa puistoon hyvissä ajoin ennen synttärisankaria. Laitoimme piknikliinat paikoilleen, avasimme piknikkorin ja kaivoimme youtubesta erään tietyn synttärionnittelulaulun valmiiksi. Sitten jäimme odottelemaan.

Pian Oxygenol-pariskunta jo soittelikin, että mihin suntaan heidän pitää suunnata parkkipaikalta, jonne olimme heille osoitteen lähettäneet. Lähdimme heitä vastaan ja pian piknikliinalla raikui synttärionnittelulaulu samalla kun punkkupulloa ja piknikkorin sisältöä revittiin auki.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Piknikin viinipuolesta piti huolta kesän ehkä coolein viini Matsu El Picaro (*saatu blogin kautta). Ainakin pullon etiketissä oleva mies on cooli ja syötävän söpö. Tämä espanjalaiselta Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos tuottajalta tuleva viini on täyteläinen ja lämmin. Sen makua on helppo lähestyä ja pidimme sen hieman marjaisesta mausta paljon.

Ruokapuolella tarjolla oli kaikkea mahdollista mitä kaupasta löysimme. Grillibroileri, grillikylki, punajuuri- ja tulinen perunasalaatti, tuore fetasalaatti, juustot, patonki, tomaatit, kurkut, vesimeloniviipaleet, ilmakuivattu kinkku sekä croissantit ja hillot maistuivat aurinkoisessa iltapäivässä odotetusti hirmuisen hyvältä.

Oxygenol-pariskunnalla oli jälleen isoja juttuja kerrottavana, ja herran kanssa suu vaahdossa tiedustelimme ja kyselimme kaikkea mahdollista uutisiin liittyvää. Kun tuli meidän aika kertoa kuulumisia, katsoimme toisiamme jo totesimme, no me käydään koulussa, töissä ja tehdään pihatöitä. Niin jo odotellaan kesälomaa.

Piknikillä oli mukana myös kaksi karvakorvaa, varsin hieno ja pörheä pomeranian sekä meidän vanha mummeli.

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Kävimme herran kanssa Auroran puistossa piknikillä ensimmäistä kertaa alkukesästä 2012, ja ihastuimme paikkaan valtavasti. Parin vuoden takaisesta postauksesta löytyy tietoa puiston historiasta, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Kun olimme saaneet synttäriylläripiknikin pääruoat masuihimme, siivosimme piknikliinan ja pidimme pienen tauon. Tauon jälkeen aloimme herran kanssa kaivaa jälkkäriosastoa esille. Liinan päälle nostettiin irttareita (tietenkin!), pensasmustikoita, mansikoita sekä pikkuisia munkkeja. Kahvia olisi ollut ihana saada, mutta meiltä puuttuu termari! Sellainen täytyy jossain välissä käydä hommaamassa.

Jälkkäreitä syödessä pelasimme myös hauskaa Epäillyt-lautapeliä, jonka äitini toi meille lahjaksi jokunen aika sitten. Peliä pitää pelata pari kertaa, että siihen pääsee sisään, mutta nyt kolmannella kerralla sen ideaan pääsi jo oikein hyvin sisään.

Peliä pelatessa ja herkkuja syödessä kesä tuntui ihanalta. Ystävät ympärillä on hyvä olla! ♥

Piknik Auroran puisto Espoo Piknik Auroran puisto Espoo

Muutamaa päivää ennen kesäloman alkua suuntasimme herra Longfieldin sekä harmaan karvaisen kaverin kanssa päivälliselle Haukilahden paviljongin kesäiselle terassille. Olimme töiden jälkeen käyneet harmaan karvaisen kaverin kanssa toistamiseen akupunktiossa, ja kotimatkalla ilma oli niin aurinkoinen, että päräytimme mustalla pantterillamme (eli siis meidän autolla) kauniin Haukilahden läpi päätyen lopulta Haukilahden pienvenesatamaan.

Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki

Venesatamassa kun ollaan, on ravintolaan tervetulleita myös erilaiset karvakorvat. Löydettyämme pöydän aurinkoiselta terassilta meren tuntumasta, ei mennyt kuin pieni hetki kun harmaalle karvaiselle kaverille jo kiikutettiin tarjoilijan toimesta vesikippoa. Ystävällistä! Koiramme kiposta tulivat juomaan myös kolmen pikkuisen bulldoggin seurue, joka saapui isäntineen ja emäntineen terassille suoraan veneen kyydistä.

Haukilahden paviljongissa kävimme ensimmäisen kerran kesällä 2012, postauksenkin kirjoittelin parin vuoden takaisesta vierailusta. Viime kesänä emme talon maalausurakan takia ehtineet Haukilahdessa piipahtaa, mutta tänä kesänä palasimme sinne herkulliset salaatit ja hampurilaiset mielessämme.

Paikan bravuuri taitaa olla vuohenjuustosalaatti, joita näkee todella monen terassilla istuvan naisen edessä. Miehillä taasen on lähes poikkeuksestta edessään komea hampurilaisateria, joka vie nälän isoltakin mieheltä varmasti mennessään. Popsin maukkaan vuohenjuustosalaatin viime kerralla, joten tällä kertaa kokeilin jotain uutta. Eteeni tuotiin pian tilauksen teon jälkeen scampisalaatti, herran tilatessa maittavan pekoniburgerin.

Omaan selvästi hyvän kielitaidon, sillä kuvittelin saavani kampasimpukkasalaatin, mutta ei se scampi sitten ollutkaan kampasimpukka. Hah! Katkarapusalaatti oli kuitenkin herkullinen, joten hätä ei ollut kovin kummoinen. Herran burgeri oli törkeän hyvää, pari palaa ja useampi ranskis oli munkin ihan pakko maistaa (vikan palan sai harmaa karvainen kaveri).

Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki Haukilahden paviljonki

Viereisessä pöydässämme istui meidän ikäinen pariskunta, jolla oli selkeästi ongelmia SOMEn kanssa. Räpläsin tuttuun tapaani puhelintani (aika) paljon herran ollessa poissa, ja napsin puhelimellani (järkkäri oli kotona) kuvia annoksistamme sekä maisemista. Samalla nämä kaksi maailmanpelastajaa päättivät kohtuullisen isoon ääneen avautua mm. siitä, että SOMEen riippuvaisille tulisi ihan oikeasti järjestää vieroitushoitoloita. Meinasin jo kääntyä ja sanoa pari valittua sanaa, mutta päädyin kuitenkin vain naureskelemaan sisäisesti. Hitto, kirjoittaisivat ite blogia yhtä tiuhaan tahtiin kuin minä! Pakkohan sitä Instaa on päivittää, ja kuvia nyt vain tarvitaan postauksia varten.

Nyt siis järkkärit ja muut kamerat kouraan ja suunta kohti Haukilahtea! Heh.

p.s. Postaus ei lopu tähän, jatka skrollausta alaspäin.

Haukilahden paviljonki

Mellstenintie 12
Haukilahden venesatama
02170 Espoo
puh. 010 841 9190
varaukset@haukilahdenpaviljonki.fi

haukilahti Chow chow Chow chow Chow chow Chow chow

Jälkkärit jätimme Haukilahden paviljongissa väliin. Suuntasimme harmaan karvaisen kaverin kanssa venesataman toiselle puolelle, jossa sijaitsee Haukilahden uimaranta. Rannan tuntumassa toimii Cafe Mellsten, josta yritän saada oman postauksen vielä ennen syksyä aikaan.

Cafe Mellstenin jätskikiskalla käy maksuvälineenä käteisen lisäksi kortit. Tilasimme molemmat pari palloa jätskiä, joita lähdimme syömään rannalle. En yhtään ajatellut, ettei yleiselle uimarannalle saa viedä koiria, joten niinpä me kävelimme harmaan karvaisen kaverin kanssa ihan pokkana rantaa pitkin. Koiramme kävi välillä jopa uimassa.. Istahdimme pienen kävelylenkin päätteeksi kallioille, jossa harmaa karvainen kaveri sai syödä oman jätskipallonsa. Mahat täysinä ja maisemia ihaillen ilta venyi rennoissa tunnelmissa kalliolla istuskellen. Kyllä kesä on vaan ihanaa aikaa, siitä pitää nauttia än-yy-tee NYT!

haukilahti Chow chow

Mustasaari (HKI)

MustasaariMustasaari

Suuntasimme eilen ystäväni kanssa Mustasaareen viettämään rentoa (ja todella kuumaa) kesäpäivää. Mustasaaresta mulle kertoi aiemmin kesällä työkaveri kysellessäni töissä(kin) vinkkejä lammasaitausten löytymiseen. Mustasaaresta niitä lampaita nimittäin löytyy. Tarkemmin sanottuna lampaat kuljeksivat vapaana Mustasaaren vieressä sijaitsevalla luonnontilaisella Hevossaarella. Lampaat saapuvat muutamien muiden eläinten (kanat ja puput) tapaan saarelle alkukesästä, ja viettävät siellä melkoisen leppoisia päiviä koko kesän ajan.

Etsiskelimme lampaita jokusen tovin ennen kuin törmäsimme niihin vadelmapuskissa. Aloin äännellä lampaille mystisillä äänillä, ja pian koko lauma alkoi määkiä mulle takaisin ja liikkua kummallisia ääniäni kohti. Lammaslauma kuitenkin ohitti minut, ja jatkoi matkaansa ystävääni kohden, joka lähti kävelemään tietä pitkin lammaslauma perässään. Kun ystäväni pysähtyi, pysähtyivät myös lampaat. Tunnettiin itsemme ihan lammaspaimeniksi! Hah!

Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat Mustasaari lampaat

Mustasaari on Helsingin seurakuntien omistuksessa, mutta kaikki ovat tervetulleita saareen sen aukioloaikoina kesäisin (vuonna 2014 saari on auki yleisölle 3.6.-17.8.). Saari on päihteetön eikä sinne saa tuoda mukanaan koiria. Päihteetön saari, jossa kuljeskelee lampaita vapaana, oli odotetusti lapsiperheiden suosiossa. Mutta kyllä sekaan mahtui myös pari kolmekymppistä leidiä!

Lampaiden ihmettelyn jälkeen suuntasimme rannalle ja kaivoimme rantapyyhkeet esiin. Kävimme pulahtamassa pariin kertaan meressä, suunnittelimme syksyn yhteistä Berliinin matkaa ja juttelimme niitä näitä. Rannalla oli meidän lisäksi lapsiperheitä, vanhempia mummeleita sekä muutama hanhiperhe. Laituriin parkkeerasi myös pari melojaa, jotka tulivat Mustasaareen kahvi-/lounaspaussille. Mustasaaressa tarjoillaan nimittäin kehuttua lounasta kesäkuusta elokuuhun kello 12-14 vaivaisen 9 euron hintaan. Meidän piti mennä saareen lounaalle, mutta ystävälläni oli sen verran kova sushihimo, että päädyimme lopulta syömään Mustasaaressa sämpylät, ja kuuman rantapäivän jälkeen suuntasimme sushille Korjaamon Sushibar + Wineen.

Mustasaari

vasemmalla Hevossaari, oikealla Mustasaari

Mustasaari Mustasaari Mustasaari Mustasaari Mustasaari

Korjaamon sushit, nam!

Korjaamon sushit, nam!

Mustasaari sijaitsee Seurasaaren selällä, Lauttasaaren pohjoispuolella. Saareen pääsee yhteysalus Walhallalla Taivallahden laiturista Hietsun kupeesta (Eteläisen Hesperiankadun päässä). Venematka kestää vajaan vartin ja edestakainen matka kustantaa 4 euroa (vain käteismaksu). Taivallahden laiturin vieressä on kohtuullisen paljon parkkipaikkoja autoille, joten saapuminen onnistuu myös omalla autolla.

Lauttojen aikataulut kannattaa kurkistaa Mustasaaren nettisivuilta. Nettisivuilta löytyy paljon muutakin infoa saaresta ja siellä järjestettävistä tapahtumista (lähinnä kirkollisia tapahtumia).

Mustasaari Mustasaari

Rehndahlin kotieläinpihalla vierailimme herra Longfieldin kanssa ensimmäistä kertaa kesällä 2012. Etsimme vielä tuolloin tonttia, ja yksi mielenkiintoinen tonttiehdokas sijaitsi aivan Rehndahlin kotieläinpihan lähettyvillä. Tutkiessamme tontin lähiseutuja, törmäsimme ihan sattumalta Rehndahlin kotieläinpihaan. Kesän 2012 käynnistä tein blogiin postauksen, mutta kurkataan tässä postauksessa miltä suloisessa Rehndahlissa näytti tämän vuoden heinäkuun alussa.

Rehndhal KirkkonummiRehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Tällä kertaa raahasin Kirkkonummelle mukaani Omenaisen ja hänen pikkuisen tyttärensä. Ajattelin pikkuneidin pitävän paikan eläimistä hurjasti, mutta lopulta taisi käydä niin, että minä olin meidän kolmen hengen seurueesta se, joka oli eläimistä eniten innoissaan. Pikkuneiti nautti eniten paikan jättitrampoliinista, keinuista, liukumäestä sekä isosta traktorista, jonka istuimelle sai kivuta.

Rehndahlin kotieläinpihalle pääsee 10 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Paikka on auki 10-16, mutta paikalta ei tarvitse poistua neljään mennessä, tärkeintä on, että saavut paikalle ennen kello neljää. Sisäänpääsymaksun jälkeen vastassa saattaa olla hyvinkin vapaana röhnöttäviä possuja! Rehndahlin parasta antia ovat juuri vapaana olevat eläimet (ei siellä sentään alpakat vapaina vastaan tule, mutta ainakin possut, lampaat, vuohet ja koirat kulkevat alueella täysin vapaina), joita saa rapsuttaa kaikessa rauhassa. Meidän vierailu lähti käyntiin possuja rapsuttamalla. Aika söpöjä!

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Possujen jälkeen pikkuneiti halusi hyppiä trampoliinissa, vaikka yritin kuinka houkutella häntä tulemaan ihastelemaan vielä hetkeksi röhiseviä possuja. Mutta tramppa oli kovempi juttu kuin musta minipossu, outoa. Hah!

Trampassa hyppimisen jälkeen ihastelimme söpöjä pupuja, joita oli isossa aitauksessa hirmuinen määrä! Pikkuiset karvapallot nukkuivat korissa päällekkäin, ja siellä minä taas inisin ja sössötin pupuille samalla kun pikkuneiti halusi mennä testaamaan löytämäänsä liukumäkeä.

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Ruskea-valkoiseen aasiin ihastuin myös suuresti. On vaikea kuvitella, että näinkin kauniista ja karvaisesta eläimestä lähtee niin julmetun ruma ja outo ääni! Ensimmäisen kerran kun aasi päästeli omituista ääntään, ihmettelimme Omenaisen kanssa ihan tosissaan äänen alkuperää, kunnes jossain välissä tajusimme, että se oli tietenkin aasi.

Ehkä koko reissun paras hetki oli kuitenkin vuohiin ja lampaisiin tutustuminen. Lauma vuohia, ja heidän sekaansa eksynyt yksinäinen lammas, söivät ruohoa kaikessa rauhassa pienellä rinteellä, jonne niitä sai mennä tutkimaan tarkemmin. Pikkuneidin jouduimme Omenaisen kanssa melkein pakottamaan yhteen ryhmäkuvaan vuohien kanssa, ennen kuin hän karkasi takaisin liukumäkeen. En tajua lapsia!

Pikkuneidin ollessa hurjassa liukumäessä, rapsuttelin minä vuohia ja lammasta. Yksi vuohista oli aika hauska, se tuli ihan lähelle ja tunki naamansa melkein syliini. Siinä se sitten jökötti ja minä kiltisti rapsuttelin sitä pitkän tovin. Myös iso musta-valkoinen lammas oli varsin kiltti tapaus. Menin sen viereen maahan ja juttelin sille kaikkea omituista. Jossain vaiheessa lammaskin nousi ja tunki naamansa vuohtakin lähemmäs mun syliä. Se oli hurjan ihanaa (eläinrakas ihminen pitää ihmisrakkaista elämistä).

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Rehndahlin kotieläinpiha on melko mäkisellä alueella. Rattaiden kanssa pääsee varmasti suht hyvin etenemään, mutta ihan joka paikkaan ei rattaiden kanssa ole asiaa. Me kipusimme Omenaisen ja pikkuneidin kanssa korkealle kalliolle, josta avautui hienot maisemat yli kotieläinpihan. Alue on valtavan iso, ja sen kunnossapitämisessä on varmasti hurjan iso homma.

Kallioille kapuamisen jälkeen törmäsimme suhteellisen pulskaan ruskeaan alpakkaan, joka jaksoi naurattaa meitä kaikkia kolmea! Huvittava tapaus. Hahha!

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Kotieläinpihalla voi erillistä maksua vastaan päästä myös pienelle poniratsastukselle. Paikassa toimii käsittääkseni myös ihan oikeita ratsastuskursseja, niistä kiinnostuiden kannattaa tutkia asiaa enemmän Rehndahlin kotisivuilta.

Meidän vierailumme aikana heinäkuun alussa kotieläinpihan lähettyvillä olevassa Maatilapuodissa oli käynnissä suvipäivät, jonne suuntasimme Rehndahlissa käynnin jälkeen. Suvipäivien aikana Maatilapuodin pihamaalla oli mahdollisuus poniratsastukseen Rehndahlin poneilla, ja sinne me toki menimme. Pikkuneiti pääsi paljon odotetulle ratsastuskierrokselle, jonka jälkeen nautimme vielä grillimakkarat ja suklaamansikat Maatilapuodin takapihalla.

Päivä oli varsin onnistunut ja ihanan kesäinen! Kirkkonummelle kannattaa suunnata kesäretkelle, jos lomaa on vielä jäljellä, ja pikkuneidit ja -pojat pitävät eläimistä (ja trampoista, keinuista ja liukumäistä)!

Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Suppausta Bodominjärvellä

SUP-melonta (Stand Up Paddling), eli suppaus, oli ymmärtääkseni viime kesänä kova hitti Suomessa. Me ei kyllä mistään suppauksesta viime kesänä kuultu mitään, sillä maalasimme koko kesäloman vihreää Vihervaaraa. Suppauksen fanittaminen ei ole kuitenkaan viime kesästä vähentynyt, nyt kuuminta hottia suppausrintamalla ovat erilaiset kehonhallintatreenit ja joogaus SUP-laudan päällä. Me nyt kuitenkin fiilistellään vähän niin kuin vuoden myöhässä ihan perinteisestä suppauksesta.

suppaus (7) suppaus (8)

Päädyimme testamaan suppausta Espoon Bodominjärvelle. Bodominjärvellä toimii Oittaan kartanon välinevuokrauspiste, josta voi vuokrata melkein mitä tahansa ulkoiluvarusteita- ja välineitä. Twenty Knots -niminen firma tekee Oittaan kartanon kanssa yhteistyötä suppauksen tiimoilta.

SUP-laudan vuokraus maksoi kahdelta tunnilta 30 euroa per henkilö. Maksun voi suorittaa Smartumin kulttuuri/liikuntaseteleillä. Ennen vesillelähtöä saimme hyvät vinkit ja opastukset suppauksen saloihin hirmuisen mukavalta nuorelta mieheltä. Kiitokset vielä hänelle (nimeä emme hölmöinä tajunneet kysyä).

Ensikertalaisina otimme allemme isommat SUP-laudat. SUP-lauta on tajuttoman vakaa, sitä ei usko, ennen kuin laudan päällä seisoo itse. Laudan päälle tulee toki hieman vettä melonnan yhteydessä, mutta kaatumaan lautaa on kyllä aika mahdonta saada. Toki sieltä voi itse liukastua tai horjahtaa alas, mutta se ei ole laudan vika. Heheh! Kastumisen vaara on siis suuri, joten päälle kannattaa vetää uikkarit. Mulla oli päällä uikkarien lisäksi lyhyet juoksutrikoot ja tietenkin pelastusliivi. Mukana meillä oli myös vedenkestävä kamera ja iPhone vesitiiviissä pussukassa (pussukan saimme lainaan välinevuokraamosta).

suppaus (6) suppaus (4) suppaus (9) suppaus (11)

Lähdimme herra Longfieldin kanssa liikkeelle istuma-asennossa jalat pyllyn alla. Olemme molemmat meloneet aika paljon, joten melan käyttö oli heti tuttua ja saimme laudat hyvin liikkeelle. Muutamat ensimmäiset sadat metrit istuimme alhaalla, sen jälkeen nousimme polviasentoon ja pian sen jälkeen molemmat seisoivat jo ylväästi pystyssä. Tunne oli upea! Lähes peilityyni järvi ja horisontissa näkyvä ranta metsineen näytti SUP-laudan päältä todella kauniilta. Vesi liplatti SUP-laudan alla ihanasti, ja vaikka olimme vesillä yhdessä sai laudan päällä nauttia omasta rauhasta. Ihan huippua.

suppaus (2) suppaus (3) suppaus (1) suppaus (5) suppaus (10)

Seisoma-asento vaati kyllä totuttelua ainakin kaltaiselleni hyvin huonon tasapainon omavaalle henkilölle. Jalat tutisivat hulluna, ja melan käyttö oli hidasta. Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin luistaa. SUP-laudan parhaita puolia on ehdottomasti sen monipuolisuus – jos seisominen alkaa kyllästyttää, aina voi meloa istuen tai ottaa vaikka torkut laudan päällä!

Meloimme herran kanssa Bodominjärvellä, ja löysimme vajaan tunnin melomisen jälkeen pienen saaren, jonne rantauduimme. Pieni saari oli kuin paratiisista, siellä ei ollut ketään muita kuin me kaksi. Raahasimme SUP-laudat rantaan ja pidimme pienen uimatauon. Polskuttelimme rantavedessä aikamme, jonka jälkeen aloin temppuilla SUP-laudan kanssa. Sisäinen lapseni kumpusi esiin molskiessani laudan kanssa matalassa vedessä. Meillä oli hirmuisen kivaa!

suppaus (16) suppaus (17) suppaus (18) suppaus (19) suppaus (15)suppaus (20) suppaus (12) suppaus (22) suppaus (23) suppaus (24)

Pienen breikin jälkeen jatkoimme matkaa. Suppailimme kaikessa rauhassa järvellä ja jossakin välissä käänsimme nokan kohti lähtölaituria. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja me kaksi meloimme keskellä järveä. Ketään muita ei tullut vastaan laudoilla, veneillä eikä kajakeilla.

Suomen luonto upeine saaristoineen on varsin oivallinen suppauskohde. Nyt vaan rohkeasti kokeilemaan tätä erään tiedon mukaan Havaijilta lähtöisin olevaa kesäurheilulajia. Tästä on pakko tykätä!

suppaus (14) suppaus (13)suppaus (21)

Toscaninin aamupala (HKI)

Aamiainen nyt tarjoushintaan (kaksi yhden hinnalla) maanantaista keskiviikkoon 30.7.2014 saakka.

Toscanini aamupala Toscanini aamupala

Näin sievästi join aamukahvia ensimmäisen lomaviikon alussa tällä viikolla (kampaajalle olen menossa tänään, ei siis hätää tuon pehkon kanssa enää kauan!).

Klaus K -hotellin yhteydessä oleva italialainen Toscanini-ravintola on aloittanut aamupalatarjoilun, ja toki sitä piti päästä testaamaan. Klaus K on ihastuttanut meitä jo vuosien ajan tajuttoman herkullisilla ruoilla, joten Toscaninin aamupalan suhteen odotukset olivat aika korkealla.

Olemme istuneet tunnelmallisen ravintolan sivupöydässä kerran ennenkin. Silloin vietimme synttäreitäni, ja tuolloin olimme varanneet hotellista myös huoneen. Illallisesta ei postausta blogissa ole, sillä blogin kirjoittaminen hautui tuona lokakuisena iltana vasta syvällä takaraivossa.

Toscaninin aamupalalla tarjoillaan italialaisia herkkuja. Ravintolan ikkunapöydässä istuessa tunnelma oli jostain syystä hyvin pariisilainen. Luulen hassun fiiliksen johtuneen söpöistä pitsiverhoista, jotka koristivat muuten hieman rouheaa ja pimeää ravintolasalia. Mutta sama se oliko fiilis italialainen vai ranskalainen, syömäänhän tänne tultiin!

Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala
Aamupalapöydän viereen tullessa katselimme valikoimaa – kaikki näytti herkulliselta. Hiilarihirmuna ja hyvän leivän ystävänä etsin silmilläni heti leipäpistettä. Bongasin vain yhden patongin, mutta en nähnyt leikkuulautaa missään. Hätäännyin hieman. Tutkailin tilannetta tarkemmin, ja huomasin erään naisen, joka ihmetteli patongin vieressä olevia paperipussukoita. Nainen katseli pusseja, nosti yhden käteensä, kurkkasi pussin sisään ja sanoi sen jälkeen ystävälleen leipien olevan valmiina pussissa. Ja niin kadonneen leivän metsästys oli päättynyt! Pussi kouraan, lisukkeet lautaselle ja ei kun syömään ihanan rapeakuorista sämpylää ja paria palaa focacciaa.

Leipien kanssa mussutimme jogurttia myslillä, kuivatuilla hedelmillä ja itsetehdyllä hillolla. Juomina toimi tummapaahtoinen kahvi, appelsiinimehu sekä vesi. Aamupalan hintaan kuuluu myös munakas, keitetyt kananmunat tai munakokkeli. Lisukkeita on vaikka muille jakaa: on italialaista tuoremakkaraa, pinaattia, tomaattia, sipulia, ruohosipulia, sieniä, erilaisia juustoja ja monen monta muuta täytettä.

Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala

Munakokkelit ja muut kananmunatuotteet tilataan tarjoilijalta erikseen, ja ne tuodaan pöytään sopivasti siinä vaiheessa kun ns. alkupalat on buffetpöydän äärestä syöty. Homma toimi hienosti, oma munakokkelini sekä herran munakas olivat vielä ihanan kuumia kun niitä popsimme. Yleensä munakokkelin kanssa käy niin, että se ehtii kylmetä lautasella muita herkkuja syödessä.

Aamupalan lämpimän osuuden jälkeen on toki vielä jälkkärien vuoro. Tarjolla oli meidän visiittimme aikana juustoja, hedelmäpaloja, meloniviipaleita, hilloja, croissantteja, itseleivottuja keksejä, kakkuja, piirakoita sekä Nutellaa. Ähkyhän siinä tuli.

Toscaninin aamupala oli kaiken kaikkiaan törkeen hyvä setti! Klaus K ei pettänyt tälläkään kertaa.

Heinäkuun ajan Toscaninin aamupalaa voi herkutella maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin kaksi yhden hinnalla! Nappaa siis kaveri kainaloon, ja suuntaa kello 7.30-10.00 Toscaniniin. Kahden hengen aamupala kustantaa 25 euroa. Kurkkaa tarjouksen tiedot Klaus K:n nettisivuilta. Sivujen kautta voit tehdä myös kätevästi pöytävarauksen vaikka heti.

Toscanini aamupala

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 127 muun seuraajan joukkoon