Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Street food (katusafka) on ollut jo pidemmän aikaa lähes kaikkien huulilla. Viimeistään silloin voidaan puhua street foodin läpimurrosta kun Stockmann lähtee leikkiin mukaan!

Stockmann Herkussa alkoi tänään 21.8. Stockmann Street Gastro Tour 2014 -kampanja, joka näkyy mm. Herkun valikoimassa aina syyskuun loppuun asti. Kampanjan ns. kick offia vietetään tämän viikon lauantaihin asti. Keskuskadulle on parkkeerannut kaksi ruokarekkaa (tuttavallisemmin food truckia), joista voi ostaa 7 – 9 euron hintaisia street food -annoksia.

Tarjolla on Street Gastro -äijien ja Stockmannin yhdessä kehittelemiä ruokia, joissa maistuu mm. lammas, pulled pork, falafelit sekä tulinen chilimakkara. Kuulostaa herkulliselta?

Stockmann Street GastroStockmann Street Gastro

Pääsin muutamien muiden bloggareiden kanssa maistelemaan kampanjan street foodeja jo viime viikolla Stockan Herkkuun. Paikalla oli kokkaamassa iki-ihana Jenni Liemessä-blogista, Street Gastro -äijien toinen äijä sekä Stockmannin oma kokki. Ahdoimme itsemme illan aikana ähkyyn, vaikka annoksista oli tehty huomattavasti normaalia pienempiä. Mutta kun kaikkia piti maistaa.. Heh!

Stockmann Street GastroStockmann Street GastroStockmann Street Gastro

Stockmann Street Gastro

Ramen burgereita saa Stockmannin Herkusta kampanjan aikana

Omaksi suosikikseni nousi jo viime viikolla Chili Hot Dog, joka pitää sisällään Harjun Makkaratehtaan seitsemän chilin makkaraa (potkua löytyy!), harissamajoneesia, sinappista coleslawia sekä tummalla siirapilla voideltua sämpylää. Ah ja nam! Nappasin tänään Keskuskadulla jälleen Chilidogin käteeni, ja söin sen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Törkeän hyvää. Suosittelen maistamaan!

Stockmann Street Gastro

Minikokoiset Chili Hot Dogit

Parasta Stockmannin Herkun kampanjassa on se, että ruokarekoista saataviin annoksiin löytyy myös reseptit (niitä saa Keskuskadun ruokarekoista sekä Herkun demokeittiöstä). Eikä siinä vielä kaikki! Herkusta voi käydä nappaamassa reseptien ainekset mukaansa, ja ryhtyä omassa kotikeittiössä street food -mestariksi.  Itse ostin tänään Harjun Makkaratehtaan seitsemän chilin raakamakkaraa sekä Street Gastro -äijien juuri kauppoihin tullutta pulled porkkia (maisteltiin sitä heti illalla harmaan karvaisen kaverin kanssa).

Chilidogeja aion tehdä sunnuntaina kun herra Longfield saapuu työmatkalta kotiin. Eiköhän työmatkan aiheuttama väsymys ja stressi saada karkotettua tuhdilla päivällisellä ja saunalla!

Nyt äkkiä Keskuskadulle herkuttelemaan! Ruokarekat ovat paikalla lauantaihin kello 18.00 asti!

#stockmannstreetgastro

Stockmann Street Gastro

Uuu La Laa mitkä pötköt!

Kesäloman viimeisellä viikolla piipahdimme herra Longfieldin serkun perheen luokse kylään. Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa heidän upouusi talonsa. Uusi talo oli upea, herran serkun mies oli kuulemamme mukaan päävastuuhenkilönä koko talon värimaailmasta. Täytyy nostaa hänelle hattua, sisustus sekä asunnon värimaailma oli ihanan harmoninen – jopa koira sopi turkkinsa väritykseltään asuntoon (en voi ymmärtää, etten ottanut karvakuonosta yhtään kuvaa)!

Vierailupäivän aamuna saimme herran serkulta viestiä, että paikalle tulee saapua nälkäisenä ja janoisena. Tämä oli selvä, meitä ei tarvitse kahta kertaa kehottaa. Heh.

hiiligrilli

Onneksi menimme kylään mahat muristen, tarjolla oli nimittäin kolmen ruokalajin päivällinen viineineen päivineen. Ilma oli aurinkoinen ja ihanan lämmin, joten ruokailimme pitkän kaavan mukaan terassilla. Pääruokaan päästessämme pöytä notkui söpöjä pieniä purnukoita, jotka pitivät sisällään toinen toistaan herkullisempia juttuja. Ruokaa rakastavana leidinä olin haltioissani!

Ehdimme vaihtaa illan aikana kuulumisia oikein kunnolla ja lopulta herkullinen ja ihana ilta taittui viinilasien parissa aamuyön tunneille asti (mä olin kuski, joten join viinilaseista kivennäisvettä).

tuliaiset

Tuliaisina veimme suomalaista skumppaa kenialaisessa pullopussissa

Alkuun kiersimme talon ympäri ämpäri, joimme skumpat ja istahdimme aurinkoiselle terassille. Pöytä oli katettu valmiiksi ja jokaiselle ruokalajille oli omat viinilasit pöydässä valmiina. Aika päheetä (ei tosin musta, sillä olin kuskina).

Alkupalana oli soseutettua hernekeittoa. Tämä hernekeitto ei ollut kotoisin Saarioisten peltipurkista, tässä hernarissa oli samppanjaa ja se oli tehty itse herneistä. En tiedä millä reseptillä keitto oli tehty, mutta se voisi hyvin olla nimeltään Creme Ninon. Ihanan samettista ja pehmeää!

hernekeitto

Alkupalan jälkeen miesosasto alkoi häärätä uuden hiiligrillin ympärillä. Grillin vieressä juotiin kaljaa ja grilliin kuskattiin lihaa, tuoreita maisseja sekä rapuvartaita.

Hiiligrilli oli käytössä ensimmäistä kertaa, joten herran serkun mies grillaili lihoja hieman jännittynein fiiliksin. Innostuimme herran kanssa illan aikana hiiligrillistä sen verran paljon, että päätimme hommata sellaisen ensi kesäksi takapihalle (jos ensi vuoden pihatöiltä jää ylimääräistä rahaa). Tänä vuonna kaasugrilliä on raahattu pari kertaa takapihalle, ja se on aika hankalaa hommaa. Musta Weber saisi siis mieluusti rantautua myös meidän pihalle.

Grillissä kuumeni komea flank steak (naudan kuve), joka on kuin tehty grillattavaksi. Lihaklöntin lisäksi grillissä tirisi lampaankaretta. Kyselin lampaankareen grillausvinkkejä, ja ne kuuluivat jotenkin näin: laita liha kuumaan grilliin, grillaa vain hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. Ei kuulosta kovin vaikealta (ja maistui tosi hyvältä).

hiiligrillihiiligrillihiiligrilli

Kun lihat alkoivat olla kypsiä, hiiligrilliin tuotiin vielä tuoreita maisseja sekä rapuvartaita. Saimme herran serkun mieheltä vinkin mennä keräämään syyskuussa tuoretta maissia maissipellolta. Tällä hetkellä odotamme kuumeisesti, että Kartanomaissit kypsyisivät, jotta niitä pääsisi poimimaan! Tuoreet maissit voi pakastaa, joten niitä saa helposti käyttöön läpi vuoden. En tiedä teistä, mutta söin tuoretta maissia tuona iltana ekaa kertaa, ja kyllähän sen eron maistoi vakuumipakattuihin esikypsennettyihin maisseihin!

Grillissä tehtyjen herkkujen lisäksi pöytään nostettiin iso kulho buffalo mozzarellasalaattia ja liuta pieniä asioita, joissa oli ainakin marinoituja valkosipuleita, leipää, voita, chilimajoneesia sekä oliiveja. Pääruoan kanssa sai juoda valkkaria tai punkkua, herra valitsi punkun ja piti siitä suuresti (punkku oli nimeltään Château Sénilhac 2010). Minä join tilkan valkkaria ja monta lasia kivennäisvettä.

buffalo mozzarella salaattihiiligrilli

Pääruoan jälkeen pöytä siivottiin yhdessä ja siinä samalla alettiin viimeistellä jälkkäriä. Viinilaseihin kaadettiin jälkkäriviinit ja herran serkku tohotti tohottimella creme bruleet valmiiksi. On varmaan sanomattakin selvää, että creme brulee maistui törkeän hyvältä ja kermaiselta. Tätä herkkua pitäisi kyllä tehdä kotonakin jossain välissä.

Jälkkärien jälkeen masut eivät enää murisseet. Ilta jatkui tosiaan vielä pitkän tovin jälkkärien syömisen jälkeen mm. kuulumisten vaihtamisella ja yleisellä turinalla.

Suuret kiitokset herra Longfieldin serkulle ja hänen perheelleen mukavasta kesäillasta!

creme brulee

Rouhea maalaissalaatti

Kesäloman jälkeen olen yrittänyt puputtaa mahdollisimman paljon salaatteja ja kevyitä keittoja. Arkisin homma on toiminut hyvin, mutta viikonloppuisin olen repsahtanut syömään sitä sun tätä. Ei näistä kesäkiloista ihan helpolla eroon päästä.. Argh. No yritys hyvä kymmenen.

ranskalainen maalaissalaatti

Ensimmäisellä kokonaisella työviikolla kesäloman jälkeen teimme tosi herkullista ranskalaista maalaissalaattia. Tai siis herra Longfield teki. Tulin fillarilla töistä kotiin ja ruoka odotti valmiina keittiön pöydällä. Harvinaista herkkua täällä meillä!

Herra vaihtoi reseptissä olleen pekonin ilmakuivattuun kinkkuun, sillä pidämme siitä molemmat enemmän kuin pekonista. Ilmakuivatun kinkun voi paistaa pekonin tapaan pannulla, ja siitä tulee ihan sairaan rapeaa paistamisen jälkeen. Paljon parempaa kuin pekoni. Kyllä pekonikin meille maistuu, mutta jos saa valita, niin kallistumme ilmakuivattuun kinkkuun.

ranskalainen maalaissalaatti ranskalainen maalaissalaatti

Resepti on peräisin Pirkan K-ruoka-lehdestä.

Rouhea maalaissalaatti

3 isoa annosta

Krutongit

  • 4 viipaletta paahtoleipää
  • 2 rkl (rypsi)öljyä
  • 2 valkosipulinkynttä

Salaatti

  • 250 g salaattisekoitusta
  • 250 g miniluumutomaatteja
  • 1 pkt ilmakuivattua kinkkua (tai pekonia)
  • 4 kpl luomu kananmunaa

Sinappikastike

  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • 2 tl sinappia
  • ¼ tl suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus sokeria

1. Leikkaa leipäviipaleet kuutioiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja purista joukkoon valkosipulinkynnet. Lisää leipäkuutiot pannuun ja paahda kullanruskeiksi.

2. Pese ja suikaloi salaatti. Halkaise tomaatit. Paista ilmakuivattu kinkku tai pekoni pannulla rapeiksi. Nosta ne talouspaperille. Leikkaa jäähtyneet pekonit viipaleiksi.

3. Keitä kananmunia 5-6 minuuttia. Keltuainen saa jäädä hieman löysäksi. Kuori ja halkaise jäähtyneet kananmunat.

4. Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.

5. Nosta tarjoiluvadille suikaloitu salaatti ja sekoita joukkoon 1 rkl sinappikastiketta. Asettele salaatin päälle tomaatit. Valuta salaattiin loput kastikkeesta ja ripottele päälle pekoniviipaleet. Lisää kananmunan puolikkaat sekä krutongit.

ranskalainen maalaissalaatti

Kesälomalla kävimme Jyväskylän asuntomessuilla. Menomatkalla piipahdimme Lahden suunnalla tuhdilla lounaalla Pika Kievarissa.

Pika KievariPika Kievari

Pika Kievariin törmäsin ensimmäisen kerran Kaislarannalla-blogissa. Laitoin hauskan jenkkityylisen ravintolan heti muistiin – koulubussiin oli ihan pakko päästä syömään hampurilaisia! Ensimmäisen kerran ajoimme Pika Kievarin pihaan juhannuksena. Olimme matkalla kavereiden mökille Jaalaan, ja Pika Kievari osui mukavasti matkan varrelle. Suureksi harmiksi ravintola oli juhannuksena kiinni, joten jouduimme menemään syömään hikiselle ABC:lle. Oli aika tylsää..

Meitä onnisti kuitenkin toisella kerralla.

Pika KievariPika KievariPika Kievari Pika Kievari

Pika Kievari möllöttää vanhan vitostien varrella ”keskellä ei mitään”. On huikean upeaa, että vanhan bensiksen tilalle on pystytetty laadukas ja vähän erilainen ravintola. Bensiksen kylkeen on parkkeerattu ihka oikea jenkkiläinen koulubussi, jonne on raivattu tilaa pöydille ja punaisille sohville. Koulubussiin pääsee sisään ravintolan sisältä, sillä bussin perä on puhkaistu auki. Bussin etuovistakin voi toki tulla sisään, mutta näppärämmin se onnistuu peräpäästä.

Pika Kievarin juttu ovat isot ja tuhdit hampurilaiset. Muutakin jenkkisafkaa on tarjolla, mutta me halusimme ehdottomasti testata paikan hampurilaiset. Tilasimme hampparit, ja niiden kaveriksi yhdet isot koururanskalaiset sekä currymajoneesin. Niin ja tietenkin limpparit.

Hampurilaisten sämpylät eivät ole pullamössöä, ne toimitetaan ravintolaan lähialueen Sinuhe-leipomosta. Hampurilaisten pihvit olivat sämpylöiden tapaan tosi herkulliset. Oman Bluecheese burgerini välissä olleen ananasviipaleen jouduin tosin viskaamaan pois, sillä se oli kylmä, eikä sopinut lämpimän hampparin väliin ollenkaan. Sinihomejuustoa olisi saanut olla hampurilaiseni välissä vielä enemmän, ihan vain siksi, että se on niin hyvää! Herra ei viskellyt oman Tex Mex burgerinsa välistä mitään pois, hamppari oli kuulemma hyvä just sellaisenaan.

Pika Kievari Pika Kievari Pika Kievari Pika Kievari

Hampurilaiset ja rapean rasvaiset ranskalaiset syötiin viimeiseen muruun asti. Ja sitten maha oli täynnä, tosi täynnä. Ruoan ohessa juttelimme pitkän tovin Route 66:sta, ja siitä kuinka hauskaa se olisi joskus ajaa alusta loppuun. Tosin kun herra Longfield totesi matkan olevan monta kertaa Suomen mittainen, ajattelin, että jaksaisinko istua autossa ihan niin pitkää matkaa. No, sitä voi miettiä tarkemmin sitten joskus kun maha ei ole yhtä täynnä kuin Pika Kievarin hamppareiden jälkeen!

Pika Kievari Pika Kievari

Pika Kievari

Savontie 409
15230 Lahti
p. 044 764 1999

savusiikasalaatti

Savusiikasalaattia syötiin vanhempieni käydessä meillä kesällä kylässä. Vierailun jälkkäriosastosta piti huolta mansikka-raparperipiirakka, jonka reseptin postasin jo aiemmin.

Salaatin reseptin olen ottanut talteen Pirkan Ruoka-lehdestä, joka on musta tosi hyvä lehti. Nappaan uuden numeron aina innoissani Citymarketin hyllyltä. Uusimman numeron pitäisi muuten varmaan ihan kohta ilmestyä kauppoihin, suosittelen ottamaan sen mukaan (lehti on ilmainen).

Teimme salaatin kaupan vakuumipakatusta savusiiasta. Reippaina olisimme voineet ihan hyvin savustaa siian itse omalla savustimellamme, mutta juuri tuona päivänä piti tohottaa päivällä muita kesäisiä juttuja, joten salaatti tehtiin nopealla aikataululla juuri ennen vieraiden saapumista. Herkullista se oli näinkin!

savusiikasalaatti

Savusiikasalaatti ja piparjuurikastike

6 annosta

  • 2 dl rikottuja ohrasuurimoita
  • 1 l vettä
  • 1 tl suolaa
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 1/2 (150 g) kurkkua
  • 1 kpl (100 g) punasipuli
  • 1 dl tilliä hienonnettuna
  • 1 dl persiljaa hienonnettuna
  • n. 500 g (suomalaista) savusiikaa

Marinadi

  • 2 rkl öljyä
  • 1-2 rkl sitruunanmehua
  • 1 tl sitruunan raastettua kuorta
  • n. 3/4 tl suolaa
  • mustapippuria

Piparjuurikastike

  • 2 dl kermaviiliä
  • 1/2 dl tilliä hienonnettuna
  • 1 rkl piparjuuritahnaa
  • 1/2 tl sokeria
  • suolaa
  • mustapippuria

1. Keitä ohraa suolalla maustetussa vedessä noin 30 minuuttia, kunnes se on kypsää. Valuta ja huuhdo kylmällä vedellä.

2. Keitä munat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä, kuori ja lohko ne.

3. Kuutioi kurkku. Hienonna sipuli. Sekoita marinadin öljy, sitruunanmehu ja -kuori, suola sekä pippuri kulhossa. Lisää sipuli ja anna sen marinoitua pari minuuttia, jotta sipulin maku hieman miedontuu. Sekoita marinadin joukkoon ohra, kurkku, tilli ja persilja. Anna maustua tarjoiluhetkeen saakka.

4. Perkaa ja paloittele kala. Sekoita osa kalapaloista ohrasalaatin joukkoon ja säästä loput pinnalle. Kaada ohrasalaatti laakealle vadille. Koristele pinta kananmunilla, siikapaloilla ja halutessasi tillillä.

5. Sekoita jogurttikastikeainekset keskenään. Tarjoa kastike erikseen.

savusiikasalaattisavusiikasalaatti

Sandron Kulma on nököttänyt samalla paikalla Kalliossa vuodesta 1994. Sandron Kulma oli ennen kioski, joka muuttui ravintolaksi vuoden 2013 aikana. Nykyään pelkkänä Sandrona tunnettu ravintola kerää kehuja kaikilta siellä käyneiltä. Yhdyn heihin käytyäni Sandron lauantaisin tarjottavalla vegebrunssilla heinäkuun alussa.

Sandro brunssi Sandro brunssi Sandro brunssiSandro brunssi

Kehutusta brunssista on vaikea keksiä enää mitään uutta sanottavaa. Blogit pursuavat ylistäviä arvosteluja vahvasti marokkolaisella ruoalla höystetystä brunssista. Tarjolla on iso liuta makua täynnä olevia tahnoja sekä salaatteja, joiden maut kilpailevat toistensa kanssa. Brunssilla pääsee tutustumaan uusiin makuihin, joita ei ainakaan meillä tule maisteltua kovin usein.

Runsaan salaattipöydän (jos tahnoja ja papumössöjä notkuvaa pöytää voi siksi sanoa) lisäksi tarjolla oli talon omaa keltaista sahramileipää, jota paikan omistajat/tarjoilijat kävivät kehottamassa maistamaan. Maistoimme ja ihastuimme. Leipäpöydässä oli tarjolla myös isoja lämpimiä croissantteja, joista pidin valtavasti.

Lauantaisin tarjoillaan vegebrunssia, sunnuntaisin tarjolla on myös lihatuotteita. Olen menossa tämän viikon sunnuntaina ystäväni kanssa lihabrunssille, joten kertoilen siitä tarkemmin sunnuntain jälkeen.

Lauantaisin tarjolla on toki myös lämpimiä ruokia, erilaisia kasvispaistoksia emme herra Longfieldin kanssa juuri maistaneet, sillä tulimme niin täyteen jo muista herkuista. Lämpimät ruoat oli lähes pakko jättää väliin myös sen vuoksi, että Sandron jälkkäripöytä oli aivan valtava!

Sandro brunssi Sandro brunssiSandro brunssi Sandro brunssi

Parinkympin brunssiin kuuluu ruokien lisäksi mehut, smoothiet, vedet, kahvit, teet sekä lasi skumppaa. Hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Yleensä yltiöpäisellä tarjonnalla varustetut brunssit eivät ole laadultaan kovin hyviä, mutta Sandrossa määrä ja laatu kulkevet käsi kädessä.

Mutta nyt siihen valtavaan jälkkäripöytään!

Yhtä komeaan ja runsaaseen jälkkäripöytään en ole valehtelematta törmännyt yhdelläkään muulla brunssilla – ja hei, me ollaan popsittu suihimme jotain 100 brunssia.

Kakkuja ja leivoksia oli niin montaa eri sorttia, ettei niitä jokaista voinut mitenkään maistaa. Päädyin nappaamaan omalle lautaselleni kolmea erilaista suklaakakkua (nam!) sekä yhtä raikasta juustokakkua. Ahdoin kakut ähkystä huolimatta sisääni, jonka jälkeen oli pakko pitää vartin istumatauko ennen kuin saatoimme lähteä kävelemään Sandron aurinkoiselta terassilta. Ugh!

Jos jotain huonoa on pakko sanoa, niin Sandron terassi on vähän ankea. Pöydät ovat kyllä pirteän keltaiset ja muu brunssiporukka mukavaa, mutta Sandro möllöttää keskellä Kalliota, ja ohi saattaa kulkea kaikenlaista kulkijaa. Autotiekin on aivan terassin vieressä, joten kovin tunnelmallinen ja rauhallinen ulkoterassi ei ole. Muuten lähes täyden kympin brunssi!

Sandro brunssi Sandro brunssi Sandro brunssi

Sandro

Kolmas Linja 17
00530 Helsinki
p. 09 428 92317

Pöytävaraus on hyvin suositeltava (lähes pakollinen). Sen voi tehdä kätevästi suoraan Sandron nettisivujen kautta.

Liuskaluodon Skiffer 5 vee

Kaksi vuotta sitten blogit ja aikakausilehdet hehkuttivat Skifferiä ja Skifferin liuskoja. Tuolloin en tiennyt mistä ihmeestä kaikki oikein meuhkaavat, ennen kuin otin asiasta viimein selvää. Liuska on pitsa, ja Skiffer on ravintola josta niitä saa. Skifferin pitsoja kutsutaan liuskoiksi siitä syystä, että ravintola sijaitsee Liuskaluodolla.

Kävimme herran kanssa kaksi kesää sitten Skifferissä syömässä heidän hehkutetut liuskansa. Tuolloin Skifferin terassilla oli muutamia hassuja pöytiä ja tilaa oli vaikka muille jakaa. Toisin oli tänä kesänä!

skiffer (5)skiffer (3)skiffer_c_ravintola_.jpg

Ennen kuin saavuimme Skifferin täpötäydelle terassille, kävimme suppaamassa. Matkaan lähdimme TwentyKnotsin Munkkiniemen toimipisteestä. Torpanrannasta pääsi suppaamaan upeissa merimaisemissa reippaan 8 kilometrin lenkin. Vuokrasimme SUP-laudat tuttuun tapaan kahdeksi tunniksi, ja matkan aikana ihailimme mm. päheitä rantatonttikämppiä Lehti- ja Kuusisaaressa.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen (oliko tänä kesänä edes muunlaisia päiviä?), ja suppauksen jälkeen heitin ilmoille ehdotuksen Skifferin liuskoista. Herra ei miettinyt vastausta sekuntia pidempään, joten niinpä me sitten suhautimme mustalla pantterilla Kaivopuiston liepeille, josta Liuskaluodon yhteysalus lähtee.

suppaus kalastajantorppa (3) suppaus kalastajantorppa (12) suppaus kalastajantorppa (14) suppaus kalastajantorppa (15)skiffer (8)

Skiffer juhlisti tuona heinäkuisena päivänä viisivuotista taivaltaan Liuskaluodolla. Paikalla oli hauskaa kesämusaa soittava bändi ja kasoittain ihmisiä. Pöytäpaikasta oli turha edes haaveilla, joten istahdimme herran kanssa laiturin nokkaan odottamaan liuskojamme.

Täpötäydestä terassista huolimatta liuskat tuotiin eteemme yllättävän nopeasti. Herran tuttu ja turvallinen Surf & Turf piti sisällään chorizoa, jokirapuja sekä chiliä. Liuska maistui herralle äärettömän hyvin, tämä oli hänen kolmas Surf & Turfinsa, mitä sitä testaamaan muita kun tietää mistä tykkää!

Minä olin kesälomasta intoutuneena kokeilevalla fiiliksellä ja tilasin Kalamees-nimisen liuskan. Tämä hieman eksoottinen, mutta AH niin herkullinen liuska piti sisällään lämminsavulohta, parsaa, retiisiä sekä mummonkurkkuja. Mussutin liuskani onnellisena viimeistä palaa myöten masuuni.

skiffer (10) skiffer (11) skiffer (12)skiffer (18)

Liuskojen ahmimisen jälkeen jammailimme hieman bändin tahdissa ja katselimme kaikessa rauhassa ohi lipuvia veneitä ja aluksia. Porukkaa tuli paikalle koko ajan lisää, ja pian olimme saaneet viereemme laiturin nokalle muitakin ruokailijoita.

Fiilis oli niin kesäinen kuin vain saattoi toivoa! Ehkä eniten mahanpohjassa tuntui kesältä sillä hetkellä, kun näin erään lierihattuisen bikiniasuisen naisen tanssivan purjeveneen nokassa Skifferin bändin tahdissa. Teki mieli hypätä veteen, uida purjeveneen kannelle ja alkaa jorailla naisen kanssa. Kesä on parasta! Nautitaan siitä viimeiseen auringonsäteeseen asti, eikö niin?!

skiffer (16)skiffer (22)skiffer (28) skiffer (36)

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 127 muun seuraajan joukkoon