Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Pääsin kokemaan elokuun lopussa jotain aivan erityistä. Tanssin tuolloin balettia Kansallisoopperan päänäyttämöllä!

Okei, ei katsomossa ollut sillä hetkellä ketään, heiluttiin näyttämöllä muutaman muun bloggarin kanssa (paikalla oli mm. Sillä Sipulin ihanan energinen Merituuli) Kansallisoopperan ja Kanrestan järkkäämässä bloggari-illassa ennen illan varsinaista showta – Onegin balettia.

Kansallisooppera päänäyttämö Kansallisooppera päänäyttämö

Ilta aloitettiin kierroksella Kansallisoopperan kulisseissa. Pääsimme näkemään käytävillä seuraavan päivän Figaron häät -oopperan ensi-illan pukuja. Hiplasimme niitä haltioutuneena, ja tiedustelin onko pukuja mahdollista ostaa sen jälkeen kun esityksen on esitetty (kotona olisi kiva leikkiä prinsessaa). Ostomahdollisuuksia on todella harvoin, puvut tehdään käsityönä ja ne käytetään lähes poikkeuksetta aivan puhki. Pukuja lähetetään myös eri teattereihin ja jopa ympäri maailmaa, jossa niitä muutetaan uusien tanssijoiden ja esiintyjien mittojen mukaan, kunnes ne lopulta käytännöllisesti katsoen hajoavat käsiin. Fiksua!

Saimme myös ruokabloggaajina kuulla näyttämöllä olevien ruokien valmistuksesta. Nekin ovat täysin käsityötä. Leivosten yksityiskohtiin käytetään jopa kynsilakkaa, jotta niistä saadaan mahdollisimman aidon näköisiä. Figaron häitä varten leivosvatiin tullaan lisäämään myös jokaiseen esitykseen yksi oikea leivos, jonka näyttelijä syö lavalla.

Tämä syötävä leivos valitaan yhdessä näyttelijän kanssa, sillä oopperalaulajalle ei ole ihan sama vetääkö hän lavalla muhkean tahmean marsipaanileivoksen vai hieman kevyemmän ja helpommin nieltävän marjatortun. Eipä ole tällainen koskaan katsomossa istuessa tullut mieleen.

Kansallisooppera Figaron häät Kansallisooppera Figaron häät Kansallisooppera Ovela Ketta Kansallisooppera Ovela Ketta

Pukujen ja leivosten lisäksi pääsimme kurkistamaan hurjan upeita ja valtavan kokoisia Klaus Haapaniemen suunnittelemia Ovela Kettu -oopperaan tulevia lavasteita. Kansallisoopperan maalaamon lattialla oli useita todella suuria kankaita, joihin maalarit maalaavat Klaus Haapaniemen lähettämiä kuvioita. Mallikappaleet ovat hieman A4-paperiarkkia isompia, joista maalarit suurentavat teokset suuriin lakanoihin. Huikeaa!

Kulisseissa kiertelyn jälkeen kävimme vielä Kanrestan tiloissa – sekä keittiössä että henkilökunnan ruokalassa, jossa vilisee Kansallisoopperan työntekijöiden lisäksi tanssijoita sekä muusikoita. Kuuminta hottia tanssijoiden keskuudessa on kuulemma keitetyt kananmunat sekä avokadot, joita oli ruokalan lasitiskin takana vinot pinot.

Ihanaa iltaan kuului myös itse illan esitys, joka oli tuona päivänä baletti nimeltään Onegin. Saimme kuulla ennen esityksen alkua Heidi Almin teosesittelyn illan showsta samppanjalasit kädessämme. Teosesittelyitä järjestetään Kansallisoopperassa usein, ilmaiseen esittelyyn kannattaa mennä ehdottomasti kuuntelemaan mitä illan show pitää sisällään! Teosesittelyn avulla esityksestä saa paljon enemmän irti, ainakin jos ooppera ja baletti eivät ole täysin tuttuja juttuja. Teosesittelyn ajankohdat voi kurkata Kansallisoopperan nettisivuilta.

Kansallisooppera Onegin

Vielä ennen katsomoon istahtamista saimme nauttia Kanrestan herkuista. Maistelimme hurjan herkullista Oopperan isoa maistelulautasta, joka piti sisällään kauden herkkuja. Lautasella on aina muutamaa eri kalajuttua, pari eri lihajuttua, paria eri juustoa, kasviksia ja leipää. Maistelulautasen voi tilata etukäteen, ja sitä saa niin isona kuin pienenä (iso on iso). Maistelulautanen pitää sisällään suolaisia herkkuja ja se suositellaan siitä syystä nautittavaksi ennen esitystä.

Kansallisooppera maistelulautanen Kansallisooppera maistelulautanen Kansallisooppera maistelulautanen

Mahat täysinä ja suut hymyssä lähdimme suunnistamaan kohti katsomoa odottaen illan balettiesitystä. Meille oli varattu hyvät paikat permannolta, josta saattoi seurata illan esitystä haltioutuneena mm. naistanssijoiden kepeydestä ja miestanssijoiden persuksista! Huhuh!

Herra Longfield ei välitä kovin paljon baletista, vaikka on sitä kyllä pari kertaa suostunut kanssani tulemaan katsomaan, joten esitystä oli todella mukava seurata vaihteeksi porukassa jossa muutkin nykivät paikoillaan ja hymähtelivät upeiden hyppyjen mukana.

Ensimmäisellä väliajalla tepastelimme porukassa meille varattuihin pöytiin, jossa meitä odotti tällä kertaa komeat afternoon tea -setit. Wau. Herkkuja oli vaikka kuinka ja tietenkin kaikkea oli ihan pakko maistaa.

Afternoon tea -setti on ymmärtääkseni kohtuullisen suosittu väliaikatarjoilu, ja en kyllä ihmettele sitä yhtään. Näyttävään settiin kuuluu rapu-, kurkku- ja porosandwich, lohikreemillä varustettua leipää, spelttiskonssia (törkeän hyvää) lisukkeineen, omenapiiras, macaron, suklaaleivos sekä tuoreita marjoja. Niin ja tietenkin kahvia, teetä ja vettä.

Kansallisooppera afternoon tea Kansallisooppera afternoon tea

Herkuttelun lomassa puheensorina täytti suuren tilan. Saimme kuulla, että eräs tanssijatar oli satuttanut jalkansa ensimmäisen osan aikana eikä pystyisi enää jatkamaan tanssimista. Huomasimme kyseisen tanssijan hieman oudon alastulon erään hypyn jälkeen, ja nyt syy outoon alastuloon siis selvisi. Paikalle saatiin onneksi toinen tanssija ja illan show saattoi jatkua.

Onegin baletti piti sisällään kaksi väliaikaa, toisella väliajalla saimme nauttia upeista näkymistä Töölönlahdelle auringonlaskun aikaan. Lipitimme vielä lisää kuohuvaa ennen kuin astelimme katsomaan baletin viimeisen osan. Illan päätteeksi jokainen osallistuja kiitti ja kumarsi komeasti. Huikea ilta, kiitos vielä Kansallisooppera sekä Kanresta!

Kansallisooppera Onegin

Nyt olisi viimeisen reseptin vuoro aiemmin alkusyksystä testaamastamme Anton & Antonin ruokakassista. Jätin ruokakassin herkullisimman ruoan viimeiseksi, vaikka täytyy kyllä myöntää, että jokainen kokkaamamme ruoka oli oikeasti tosi hyvää ja helppo valmistaa. Mutta parasta oli kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla.

Ruokakassin kaksi muuta reseptiä löytyvät seuraavien linkkien takaa:

Anton & Anton ruokakassi Anton & Anton ruokakassi

Kylmäsavukirjolohilasagnen valmistui onnistui helposti ja nopeasti tuorepastalasagnelevyjen avulla. Lisukesalaatiksi teimme ruokakassin ohjeen mukaan rucola-nektariinisalaattia, jonka kirpsakka maku oli omiaan muhkean lasagnen kanssa. Epäilimme molemmat aluksi hedelmäistä salaattia, mutta jälleen kerran ihan turhaan. Kirpsakkaa salaattia tullaan varmasti kokkaamaan meillä vielä uudemman kerran. Kuten tullaan tekemään myös lohilasagnea, se on nimittäin ihan tajuttoman hyvää. Kokeile vaikka!

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla

3-4 annosta

  • 1 kpl purjo
  • 200 g kylmäsavustettua kirjolohta
  • 1 pkt Pasta Factoryn lasagnelevyjä (tuorepasta)
  • 30 g voita
  • ½ dl vehnäjauhoja
  • 5 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • suolaa
  • valkopippuria
  • 80 g raastettua parmesaanijuustoa

1. Halkaise ja pese purjo. Leikkaa purjo ohuiksi suikaleiksi. Paista suikaleet rasvassa/öljyssä.

2. Sulata rasva (30 g) kattilassa ja lisää sekaan vehnäjauhot ja sen jälkeen maito. Sekoita vispilällä koko ajan sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon ¼ parmesaaniraasteesta ja mausteet (suola ja valkopippuri). Sekoita vielä sen verran, että juusto sulaa kastikkeen joukkoon.

3. Levitä voideltuun laakeaan uunivuokaan kerroksittain valkokastiketta (aloita kastikkeella), kalasiivuja, purjoa ja lasagnelevyjä. Kaada päällimmäiseksi kerrokseksi valkokastiketta ja ripottele pinnalle sen jälkeen loput parmesaaniraasteet.

4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes juusto on kauniin ruskeaa. Lisää syömisen aikana tarvittaessa esim. rouhittua mustapippuria (me lisäsimme).

Lisukesalaatti

  • rucolaa maun mukaan
  • 2 kpl nektariineja
  • oliiviöljyä
  • balsamicoviinietikkaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria

1. Pese ja lohko nektariinit, kuorimista ei tarvitse tehdä. Sekoita viipaleet rucolan kanssa sekaisin.

2. Mausta maun mukaan oliiviöljyllä, balsamicoviinietikalla sekä suolalla ja mustapippurilla.

Anton & Anton ruokakassi Anton & Anton ruokakassi

Oikeastaan tässä vaiheessa tulisi kirjoittaa Berliini, päivä 3 –postaus, mutta kolmannen päivän osalta päivä pitää jakaa pariin eri postaukseen, sillä perjantaina (Berliinin matkan kolmantena päivänä) vietimme ystäväni 30-vuotissyntymäpäiviä!

Kolmannen matkapäivän aamupäivän vietimme Spreeparkissa, josta pääsette aivan varmasti lukemaan ihan oman postauksen jossain välissä. Kokemus autiossa ja hylätyssä huvipuistossa oli sen verran jännittävä, että se pitää jakaa teidän ihanien lukijoiden kanssa.

Mutta edetään tässä välissä perjantai-iltaan..

berliini, berlin, bar

Olimme varanneet jo etukäteen Suomesta pöydän saksalaiseen Alpenstueck-ravintolaan. Luin ravintolasta paljon hyviä kokemuksia, ja ehdotin sitä ystävälleni synttäri-illan safkapaikaksi. Ehdotukseni hyväksyttiin ja pian ystäväni oli tehnyt pöytävarauksen perjantaille kello 20.00.

Vedimme hostellin huoneistossamme pikkumustat päälle ja lähdimme köpöttelemään meikit naamoissa kohti ravintolaa. Karttavastaava löysi perille, ja pian meidät ohjattiin ylisöpön tarjoilijan toimesta ikkunapöytään. Ulkona alkoi sataa vettä, ja märät Berliinin kadut näyttivät kauniilta lämpimän ravintolan sisältä.

Ravintolan sisustus oli meistä hyvin skandinaavinen – puinen halkoseinä ja vaalea sisustus miellyttivät molempia, ja vaikka herra Longfield sanoi kotona reissun jälkeen ravintolan näyttävän ihan tylsältä, olimme me sitä mieltä, että se oli enemmän kuin ihana.

berliini Alpenstueck (1) berliini Alpenstueck (3) berliini Alpenstueck (2) berliini Alpenstueck (4)

Tilasimme alkuun vuohenjuustosalaatit sekä valkkaria. Salaatti oli raikasta ja tuhti juusto sopi sen kaveriksi tosi hyvin. Ihana tarjoilija kävi kysymässä sopivin väliajoin miten meillä menee, ja meillähän meni hyvin. Räpsimme kuvia ja hölötimme tuttuun tapaan niitä näitä. Pohdimme illallisen aikana mm. sitä miltä tuntuu olla kolmekymppinen.

Pääruoaksi valitsimme listalta saksalaista juustomakaronia, joka saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta voi luoja miten hyvältä mm. parmesaania sisältänyt annos maistui! Emme jaksaneet kummatkaan syödä annoksia loppuun, niin täyttävää ruoka oli. Viereiseen pöytään kannettiin hervottoman kokoiset wiener schnitzelit, joten jos nälkä on aivan valtava, tilaa täällä schnitzel!

Jälkkäreitä meihin ei olisi mahtunut, vaikka makeaa torttua olisi tunkenut väkisin kurkusta alas. Niinpä kävimme puuteroimassa nenämme ja lähdimme jatkamaan iltaa. Ihana tarjoilija nappasi meistä vielä yhteiskuvan ravintolan ovilla, kiitos, se oli kiltisti tehty! Jos ja kun menen Berliiniin uudestaan, on Alpenstueck-ravintola varmasti to do –listalla. Herra Longfield pitäisi kovasti siitä valtavasta wiener schnitzelistä. Hah!

berlin Alpenstueckberlin Alpenstueck

Jatkopaikan olimme bonganneet myös jo etukäteen. Tarkemmin sanottuna ystäväni bongasi sen päivää ennen synttäreitään. Kävelimme Potsdamerplatzilla, kun ystäväni yhtäkkiä totesi ”tonne Huli mennään perjantaina!”. Edessämme oli fiini loungebaari nimeltään Catwalk. Loungebar oli Marriott-hotellin alakerrassa ja se näytti hirmuisen coolilta. Olimme aivan selkeästi länsipuolella.

Istahdimme korkeille baarituoleille ja tilasimme 12 euron drinkit, joiden nimi oli Must have. Palvelu pelasi täälläkin todella hienosti, joten ekojen drinkkien jälkeen tilasimme jo tohinalla toisia drinksuja. Pöytään kannettiin drinksujen kanssa kilpaa juuressipsejä, joita mutustelimme juttelun ja drinkkien hörppimisen välissä. Jotkut äijät kävivät vieressämme hölöttämässä jotain saksaksi, mutta emme jaksaneet välittää heistä, vaan jatkoimme omia hommiamme (eli juoruamista, heh). Taustalla soi mukava DJ:n soittama clubimusa ja fiilis oli tosi kiva.

berliini catwalk (2) berliini catwalk (3) berliini catwalk (1)

Parin drinkkisetin jälkeen totesimme, että meidän on aika vaihtaa johonkin hieman edullisempaan paikkaan. Takit niskaan ja eteenpäin!

Matka jatkui jälleen hostellimme hoodeille itään, josta bongasimme nopeasti Mein Haus am See -nimisen baarin, jossa oli jonoa. Ajattelimme, että paikan pitää olla hyvä, jos paikallisetkin haluavat sisään. Lisäksi meitä huvitti suuresti baarin mainostama lauantai-illan Porno karaoke, joten ei kun sisään! Sisäänpääsy maksoi 3 euroa, ja kuumaan ja hikiseen aulaan tullessamme aloimme etsiä narikkaa. Mutta ei sellaista ollut. Lähes kaikilla bilettäjillä oli omat takit mukanaan, ja osalla miehistä oli selässään valtavan reppu täynnä jotain kamaa. Outoa. Paikan yläkerrassa oli paljon sohvia ja upottavia sohvatuoleja, joilla istui juhlijoita, mutta tuolit olivat vuorattu myös takeilla ja kaulahuiveilla. Narikka olisi ehkä hieman fiksumpi tapa.. Voin vain veikata kuinka monen takki lähtee illan ja yön aikana väärään kotiin.

berliini bar (1) berliini bar (2)

Olisimme kovasti halunneet tanssimaan, mutta Mein Haus am See -baarin alakerran tanssipuolen musa oli teknomaista, joten jorasimme vain pari hassua askelta, jonka jälleen illan tanssit oli tanssittu. Joimme drinksut loppuun ja lähdimme hostellille. Kotimatkalla (joka oli noin 20 askelta) nappasimme mukaamme vielä dönerit baarin vieressä olevasta kojusta. Dönerit ahdoimme mahaamme hostellin sängyssä katsellen mm. söpöjä koirakuvia Instasta.

Ja niin ystävätär oli saatettu kolmekymppiseksi.

Sen verran pitää vielä sanoa, että Saksassa saa ilmeisesti vielä tupakoida baareissa ihan vapaasti (tai sitten kukaan ei vaan välitä uusista säännöistä). Meidän vaatteet ja hiukset haisivat kammottavilta tullessamme yöllä takaisin hostelliin. Hiukset oli ihan pakko pestä heti ja vielä aamulla huoneessa haisi ällöttävältä, sillä unohdimme laittaa vaatteet yöksi tuulettumaan. Yök, tässä asiassa saksalaiset saisivat ottaa opia Suomesta.

Eräs lukija toivoi kommentissaan enemmän reseptejä testaamastamme Anton & Anton ruokakassista, sillä ruokakassia ei toimiteta lukijan kotiseudulle. Lukija oli kokannut jo aiemmin postaamaani kasvissosekeittoa Anton & Antonin ohjeella ja tykästynyt keittoon suuresti. Lukijan toive täytetään tänään, sillä nyt olisi vuorossa toisen ruokakassista kokkaamamme reseptin vuoro.

Herkutellaan seuraavaksi mehevällä sitruunakanalla, nam nam!

Anton & Anton ruokakassi

En tehnyt tämän ruoan eteen yhtään mitään, sillä herra Longfield kokkasi kanan maisseineen päivineen minun ollessa tanssitunnilla. Kotiin tullessani nälkä oli valtava, ja oli ihanaa istua suoraan valmiiseen pöytään. Toki annoksesta piti ensin räpsiä kuvat, mutta sen jälkeen saattoi vain alkaa syödä.

Tuore maissi oli hirmuisen hyvää keitettynä, vaikka ensin pliisu keltainen mötkäle näytti lautasella vähän hassulta. Mutta kun päälle hieroi vähän oivariinia, suolaa ja rouhittua mustapippuria, ei tämä leidi miettinyt hetkeäkään söisikö maissin vai ei.

Nostimme molemmat lautasillemme kaksi kananrintafileetä, mutta emme jaksaneet syödä kuin yhdet. Mehevällä kanalla herkuteltiin meillä siis myös seuraavana päivänä.

Anton & Anton ruokakassi Anton & Anton ruokakassi

Sitruunakanaa, Pirkkalan kartanon maissia ja valkosipulikastiketta

2-4 annosta (riippuen nälän määrästä)

Sitruunakana

  • 4 kpl Naapurin maalaiskanan rintafilettä
  • 1 dl tuoretta persiljaa
  • 1 luomu sitruuna
  • 2 kpl valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria

1. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen (kiertoilmauuni) tai 200 asteeseen (tavallinen uuni).

2. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Leikkaa sitruuna noin 1 cm viipaleiksi.

3. Pilko persilja. Sekoita silputtu persilja, pilkottu valkosipuli, raastettu sitruunankuori ja oliiviöljy sekaisin. Laita kanan rintafileet marinoitumaan marinadin sekaan vähintään 20 minuutiksi (fileet voivat olla marinadissa myös yön yli).

4. Leikkaa marinoituneiden rintafileiden sivuun terävällä veitsellä syvä viilto ja täytä taskut aiemmin viipaloiduilla sitruunoilla.

5. Ruskista fileen pinta kauniin ruskeaksi paistinpannulla ja laita sen jälkeen uunipellille. Mausta suolalla ja pippurilla ja paista uunissa noin 14 minuuttia (kanan sisälämpötila saa olla 70 astetta). Anna valmiiden kanojen vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Valkosipulikastike

  • 1½ dl ranskankermaa
  • ½ dl hienonnettua tuoretta persiljaa
  • 2-3 murskattua valkosipulinkynttä
  • suolaa ja mustapippuria

1. Sekoita ranskankermaan mausteet ja murskatut valkosipulit. Anna maustua hetken ennen tarjoilua.

Pirkkalan kartanon tuore maissi

  • 2 kpl tuoretta maissintähkää
  • oivariinia
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Poista maissista suojalehdet ja kanta. Huuhtele maissi hyvin.

2. Keitä maissia kevyesti suolatussa vedessä 3-5 minuuttia.

3. Tarjoile oivariinin, suolan ja rouhitun mustapippurin kanssa.

Anton & Anton ruokakassi

Berliini, päivä 2

Berliinin matkan toinen päivä alkoi hieman sumuisessa säässä. Heräsimme odotetusti ennen kellonsoittoa, ja olimme tarmoa täynnä päivän seikkailuille!

berliini, Berlin

The Circus Hostellin katutasossa on hauska ja hieman leikkisä Katz & Maus –ravintola, joka tarjoilee myös aamupalaa. Buffet-aamupala sisälsi teen, kahvin tai tuoremehun sekä suhteellisen kattavat aamupalasapuskat. Mistään yltiörunsaasta brunssibuffetista ei ollut kyse, mutta naurettavan halpaan viiden euron hintaan nähden aamupala oli enemmän kuin hyvä.

circus hostel berlin circus hostel berlin circus hostel berlin

Söimme ensimmäisen nukutun yön jälkeen aamupalan, jonka jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Berliinin eläintarhaa. Meillä oli koko reissun ajan ystäväni kanssa selkeät vastuualueet – minä vastasin kävelykartoista ja ystäväni piti huolen siitä, että nousemme aina oikeaan bussiin, metroon tai junaan. Vastuunjako toimi hienosti, emmekä eksyneet kuin ehkä kerran kävellen ja toisen kerran metrossa. Hyvä me!!

Eläintarhaa kiersimme kolmisen tuntia. Lässytimme söpöille elukoille ja etsimme hikihatussa pandoja. Harmiksemme pandoja ei eläintarhassa enää ole.. Törkeää, ettei asiasta mainittu missään mitään! Eläintarhassa tuli napattua hirmuisen paljon kuvia, joten palataan eläintarhan tunnelmiin hieman myöhemmin omassa postauksessaan!

berlin zoo (3) berlin zoo (2) berlin zoo (1)

Eläintarhassa sekoilun jälkeen nappasimme ruokakojusta juustopretzelit ja suuntasimme valokuvamuseoon. Museum für Fotografie oli huikea! Kolme kerrosta täynnä maailmankuulun Helmut Newtonin töitä (lähinnä alastomia naisia) sai minut toteamaan, että Helmut tykkäsi naisen kropasta ja osasi ottaa siitä kuvia. Valokuvamuseossa ei saanut kuvata, mutta toisaalta siellä otetut kuvat olisivat olleet liian rohkeita mun blogiin. Heh!

Berliini, Berlin

Vaihtuvana näyttelynä oli Michael Ruetzin maisemakuvia, jotka olivat kivaa ja kaunista vaihtelua Newtonin kuvaamiin naisten karvaisiin alapäihin ja tisseihin (oli nekin kyllä toisaalta ihan kauniita). Heh.

Valokuvamuseossa meillä meni varmaan reipas tunti, jonka jälkeen meillä oli taas nälkä. Eksyimme sattumalta hauskaan israelilais-välimerelliseen Jacob’s-ravintolaan, jossa söimme punajuurilihapullia ja lohta. Molemmat annokset olivat hyviä ja sopivat mainiosti pieneksi lounaaksi.

berlin jacobs berlin jacobs

Mahat täysinä jatkoimme matkaa aivan toiselle puolelle kaupunkia. Matka lännestä itään East Side Gallery –nimiselle nähtävyydelle kesti reippaat 30 minuuttia! East side gallery on maailman pisin taidegalleria, joka käsittää 1300 metriä erilaisten graffittien ja maalausten peittämää alkuperäistä Berliinin muuria. Muuria jätettiin tämä pätkä omalle paikalleen Spree-joen varrelle samassa hässäkässä, kun Neuvostoliitto kaatui ja muuri lopulta kaadettiin, ja David Hasselhoff lauloi välkkyvässä takissaan Looking For Freedom -biisiä. Tota biisiä ei muuten pidä alkaa hyräillä tai laulaa yhtään.. Me tehtiin se moka muuria ihmetellessämme, ja biisihän soi sitten loppupäivän molempien päässä ja aina hyvässä välissä piti ilmoille päästää pari lausetta kyseistä biisiä.

p.s. Videon katsominen ja biisin kuunteleminen omalla vastuulla!

Berliinin Muuri Berliinin Muuri

Hands on the wall

Hands on the wall

Kertooko Berliinin muuri totuuden suomalaisista? :)

Kertooko Berliinin muuri totuuden suomalaisista?

Berliinin Muuri

"My God, Help Me to Survive This Deadly Love." Kiss by Leonid Brezhnev and Erich Honecker

”My God, Help Me to Survive This Deadly Love.” Kiss by Leonid Brezhnev and Erich Honecker

Kun 1,3 kilometrin mittainen muurinpätkä oli nähty, jatkoimme matkaa kävellen kohti Alexanderplatzia. Shoppailimme Alexanderplatzin ympäristössä jokusen tunnin. Saalis oli kuitenkin tosi heikko, taisin ostaa kolmet sukkahousut ja kahdet villaiset kenkien pohjalliset. Jippii.

Alexanderplatz on saanut nimensä Tsaari Aleksanteri I:n mukaan, joka kävi Berliinissä vuonna 1805. Aukio oli ennen muinoin koko kaupungin keskipiste, ja sotien ja muurin musertamisen jälkeen itäisen Berliinin aukio on taas laitettu uudestaan kuntoon. Sinne on avattu lukuisia toimisto- ja liiketiloja, ja on aukio myös tunnettu hyvistä ja kehuja keränneistä katuruokakojuista.

Berlin, Berliini Berlin, Berliini

Alexanderplatzin aukion laidalla kohoaa 368 metriä korkea Berliinin televisiotorni (Berliner Fernsehturm). Torni valmistui vuonna 1969, ja se on edelleen koko Saksan korkein rakennus. Me päätimme käydä kurkkaamassa miltä Berliini näytti tv-tornin näköalatasanteelta, kun olimme saaneet shoppailusta tarpeeksi (lue: kaupat menivät kiinni).

Aurinko oli laskenut jo kokonaan horisontin taakse, kun köpöttelimme ystäväni kanssa hissiin, joka vei meidät niin nopeasti ylös, että molempien korvat menivät lukkoon. Näkymät olivat odotetusti hienot. Ei tosin niin hienot kuin vuosi sitten New Yorkissa ollessamme herra Longfieldin kanssa Top of the Rock -näköalatasanteella.

Yläilmoista saimme todeta ystäväni kanssa jälleen kerran kaupungin olevan todella suuri ja isolle alueelle levittäytynyt. Emme erottaneet yläilmoista kaupungin toisella laidalla olevaa Brandenburgin porttia, vaikka kuinka kurkimme portin suuntaan. No, portti jäi näkemättä, mutta tuhannet kaupungin valot olivat näkemisen arvoiset!

Berlin, Berliini Berlin, Berliini Berlin, BerliiniBerlin, Berliini

Laskeutuessamme hissillä televisiotornista alas iski meille jälleen nälkä. Päätimme suunnistaa jonnekin hostellimme läheisyydessä olevaan ravintolaan, niitä kun näytti olevan vaikka muille jakaa aivan majapaikkammekin vieressä. Emme vieneet edes päivän aikana kertyneitä ostoksia ja muita romppeita hostelliin, vaan astelimme tukat sekaisin ja jalat puhkikäveltyinä söpöltä näyttävään Zur Rose –nimiseen ravintolaan, joka sijaitsi ehkä 25 askeleen päässä hostellimme pääovista.

Otin lasin viiniä ja nautaa sisältävän salaatin, ystäväni eteen tuotiin vettä ja mozzarella-gnoccheja. Olo oli nuutunut ja väsynyt pitkän päivän päätteeksi, mutta ravintolan ystävällinen palvelu ja ihanan tunnelmallinen ilmapiiri virkistivät kummasti. Istuimme ravintolassa yllättävän pitkään pölöttäen kaikesta mahdollisesta.

berliini zur rose (1) berliini zur rose (2) berliini zur rose (3) berliini zur rose (4) berliini zur rose (5)

Hostelliin päästessämme rojahdimme melkein saman tien sänkyyn ja nukuimme kuin tukit aamuun asti. Tai no, ennen kuin pääsimme nukkumaan, kassakaappi rojahti vaatekaapin ylähyllyltä hyllyineen päivineen lattialle, ja sitä sitten selvitettiin illan ja seuraavan aamun aikana hostellin työntekijöiden ja omistajan kanssa. Onneksi painava kaappi ei tippunut meidän varpaille, ja onneksi matkavakuutus hoitaa kassakaapin sisällä olleen läppärin kolhut. Aina sattuu ja tapahtuu!

Tänään on se päivä! Päivä jolloin tämä leidi täyttää 30 vuotta. Jee! Jotkut saattavat sanoa tämän rajapyykin kohdalla APUA, mutta musta on aika siistiä olla kolmekymppinen aikuinen nainen.

onnittelukortti (80)

Synttärilahjaksi olin toivonut Sonyn pientä ja kätevää Cyber-Shot DSC-RX100M2 -kameraa, joka kulkisi mukana paljon kätevämmin esim. juhlissa ja ravintoloissa kun nykyinen järkkärini useine objektiiveineen. Kamerassa on hurjan hyvä ja valovoimainen aukko, joten sillä onnistuisi ruokakuvatkin pimeinä syksyn iltoina.

Ja niinhän siinä yllättäen kävi, että lahjakääreistä paljastui toivottu kamera. Kiitokset siitä kaikille, jotka osallistuivat lahjaan. ♥

Mutta kameraa parempi juttu oli kuitenkin lahjan kyljessä tullut synttärikortti.

onnittelukortti (62)

Kortti piti sisällään 60 nimeä. Kuusikymmentä, en edes tajunnut, että ympärilläni häärää niin iso joukko ihania ihmisiä (ja pari karvaista otusta). ♥

Korttia en kuitenkaan saanut ihan heti käsiini, ensin piti avata lahjakääre. Aloin tietenkin heti tutkia kameraa, ja otettuani pari testikuvaa menin katsomaan niitä kameran kuvien esikatseluun. Ja siellä se maailman ihanin yllätys vasta odotti. Herra Longfield oli kuvannut kameralla ystäviä, sukulaisia, perhettä, karvakuonoja, rakkaita ihmisiä, mummon, työkavereita ja pari mun suuresti ihailemaa ihmistä!! Kaikilla oli kädessään pinkki onnittelukortti, jonne he olivat kirjoittaneet nimensä.

Sieltä pieneltä kameran näytöltä mä sitten selasin kuvia ja itkin. Itkin ja nauroin ihan hitosti. Herra hihitti vieressä. Se oli maagista. Mahassa meni sellaiset tunteet, ettei ole totta. Itkun pystyin pitämään poissa niin pitkään, kunnes esimieheni kuva tuli ruutuun. Meillä on töissä ollut tänä syksynä hirveä kiire, ja töitä sekä ylitöitä on paiskittu hulluna. Ei sitä voi ymmärtää kukaan joka ei ole tehnyt hommia niin tiiviisti kuin meidän projektitiimi on. Esimieheni (joka sattuu olemaan maailman ymmärtäväisin ja rauhallisin ihminen) kuvan kohdalla huudahdin jotain ja sitten se itku tuli, ja siitä ei loppua ihan heti tullut.

En voi laittaa tähän postaukseen rakkaiden ystävieni ja sukulaisteni kuvia, mutta paljastan teille kuitenkin osan otoksista. Kuinka monen synttärikortissa on vaikkapa Sara La Fountainin, Lauri Karhuvaaran tai Radio Aallon Dynastian (erityiseti upean Anna Perhon) nimet? Mun kortissa on, mutta se onkin maailman paras synttärikortti!

Kiitos kaikille, jotka olitte tässä mukana! Priceless. ♥

Aamun pelastajat: Radio Aallon Dynastia

Aamun pelastajat: Radio Aallon Dynastia

Annika Takaniemi

Annika Takaniemi

Jarkko Valtee

Jarkko Valtee

Kimmo Vehviläinen

Kimmo Vehviläinen

Upea Anna Perho

Upea Anna Perho

Ihana Blogiringin jengi!

Ihana Blogiringin jengi!

Notti

Notti

Omppu

Omppu

Renttu

Renttu

Annebelle

Annabelle

Lauri "Late" Karhuvaara

Lauri ”Late” Karhuvaara

Söpö Sara La Fountain

Söpö Sara La Fountain

Lily ja Bella

Lily ja Bella

Harmaa karvainen kaveri

Harmaa karvainen kaveri

Linnanmäellä järjestetään tuttuun tapaan valokarnevaali nyt lokakuussa. 11.-19.10. kannattaa siis suunnata Lintsille kameroiden ja jalustojen kanssa, sillä valokarnevaalin aikaan saa napattua helposti upeita kuvia!

Alla olevat kuvat olen ottanut valokarnevaaleilta pari vuotta sitten. Lisää kuvia löytyy pari vuotta sitten julkaistusta postauksesta.

valokarnevaali valokarnevaali valokarnevaali

Meiltä valokarnevaali jää tänä vuonna väliin, sillä lomailemme Aasiassa samaan aikaan synttäreitäni juhlien. Kävimme Lintsillä kyllä jo kesällä. Hurjistelimme tuolloin herra Longfieldin kanssa läpi lähes kaikki laitteet (mukaan lukien kaikki hurjimmat vekottimet) niin, että mahassa kiersi kolmen tunnin pyörityksen jälkeen oikein kunnolla.

Lempparilaitteisiini aina kuulunut Mustekala oli edelleen hurjan ihana! Mutta kyllä Ukko ja Kingikin sai tämän leidin hymyilemään. Kingi oli jopa niin hauska, että menimme siihen kaksi kertaa peräkkäin. Jihuu!!

Nykyisin Kehrä-nimellä kulkeva laite oli lapsuudessani äitini suosikkini. Hän sai sinne joskus aikoinaan jotenkin mystisesti houkuteltua myös isäni. Legendan mukaan isäni oli huutanut apua pää äitini kainalossa, kun silloin Enterprise-nimellä kulkenut laite meni kovaa ympäriämpäri. Heh, iskä on kovin!

linnanmäki (2) linnanmäki (5) linnanmäki (8) linnanmäki (14) linnanmäki (17) linnanmäki (24) linnanmäki (28) linnanmäki (30) linnanmäki (32)

Kolmen tunnin kieputuksen jälkeen meille tuli tietenkin nälkä. Linnanmäellä saa nykyisin muutakin safkaa kuin 10 euron makkaraperunoita, joten niinpä me talsimme ravintolamaailma Kattilaan katsomaan mitä tarjolla oli.

Päädyimme lopulta suomalaiseen Ilona-ravintolaan, jossa söimme poronkäristystä (18,90 €) ja kanttarelliohrattoa (18,50 €). Herran poronkäristys oli herkullista, mutta perunamuussi oli herran mielestä tavallista mummonmuusia. Miinusta siis siitä. Oma paahdetulla vuohenjuustolla kruunattu kanttarelliohrattoni vei kielen mennessään, todella herkullista.

Ilonan annoksen syötyäni innoistuin tekemään vastaavaa sienirisottoa myös kotona. En onnistunut kuitenkaan ihan yhtä hyvin, vaikka tekemäni suppilovahverorisotto olikin oikein maistuvaa.

linnanmäki (38) linnanmäki (40)

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 235 muun seuraajan joukkoon