Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Rehndahlin kotieläinpihalla vierailimme herra Longfieldin kanssa ensimmäistä kertaa kesällä 2012. Etsimme vielä tuolloin tonttia, ja yksi mielenkiintoinen tonttiehdokas sijaitsi aivan Rehndahlin kotieläinpihan lähettyvillä. Tutkiessamme tontin lähiseutuja, törmäsimme ihan sattumalta Rehndahlin kotieläinpihaan. Kesän 2012 käynnistä tein blogiin postauksen, mutta kurkataan tässä postauksessa miltä suloisessa Rehndahlissa näytti tämän vuoden heinäkuun alussa.

Rehndhal KirkkonummiRehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Tällä kertaa raahasin Kirkkonummelle mukaani Omenaisen ja hänen pikkuisen tyttärensä. Ajattelin pikkuneidin pitävän paikan eläimistä hurjasti, mutta lopulta taisi käydä niin, että minä olin meidän kolmen hengen seurueesta se, joka oli eläimistä eniten innoissaan. Pikkuneiti nautti eniten paikan jättitrampoliinista, keinuista, liukumäestä sekä isosta traktorista, jonka istuimelle sai kivuta.

Rehndahlin kotieläinpihalle pääsee 10 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Paikka on auki 10-16, mutta paikalta ei tarvitse poistua neljään mennessä, tärkeintä on, että saavut paikalle ennen kello neljää. Sisäänpääsymaksun jälkeen vastassa saattaa olla hyvinkin vapaana röhnöttäviä possuja! Rehndahlin parasta antia ovat juuri vapaana olevat eläimet (ei siellä sentään alpakat vapaina vastaan tule, mutta ainakin possut, lampaat, vuohet ja koirat kulkevat alueella täysin vapaina), joita saa rapsuttaa kaikessa rauhassa. Meidän vierailu lähti käyntiin possuja rapsuttamalla. Aika söpöjä!

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Possujen jälkeen pikkuneiti halusi hyppiä trampoliinissa, vaikka yritin kuinka houkutella häntä tulemaan ihastelemaan vielä hetkeksi röhiseviä possuja. Mutta tramppa oli kovempi juttu kuin musta minipossu, outoa. Hah!

Trampassa hyppimisen jälkeen ihastelimme söpöjä pupuja, joita oli isossa aitauksessa hirmuinen määrä! Pikkuiset karvapallot nukkuivat korissa päällekkäin, ja siellä minä taas inisin ja sössötin pupuille samalla kun pikkuneiti halusi mennä testaamaan löytämäänsä liukumäkeä.

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Ruskea-valkoiseen aasiin ihastuin myös suuresti. On vaikea kuvitella, että näinkin kauniista ja karvaisesta eläimestä lähtee niin julmetun ruma ja outo ääni! Ensimmäisen kerran kun aasi päästeli omituista ääntään, ihmettelimme Omenaisen kanssa ihan tosissaan äänen alkuperää, kunnes jossain välissä tajusimme, että se oli tietenkin aasi.

Ehkä koko reissun paras hetki oli kuitenkin vuohiin ja lampaisiin tutustuminen. Lauma vuohia, ja heidän sekaansa eksynyt yksinäinen lammas, söivät ruohoa kaikessa rauhassa pienellä rinteellä, jonne niitä sai mennä tutkimaan tarkemmin. Pikkuneidin jouduimme Omenaisen kanssa melkein pakottamaan yhteen ryhmäkuvaan vuohien kanssa, ennen kuin hän karkasi takaisin liukumäkeen. En tajua lapsia!

Pikkuneidin ollessa hurjassa liukumäessä, rapsuttelin minä vuohia ja lammasta. Yksi vuohista oli aika hauska, se tuli ihan lähelle ja tunki naamansa melkein syliini. Siinä se sitten jökötti ja minä kiltisti rapsuttelin sitä pitkän tovin. Myös iso musta-valkoinen lammas oli varsin kiltti tapaus. Menin sen viereen maahan ja juttelin sille kaikkea omituista. Jossain vaiheessa lammaskin nousi ja tunki naamansa vuohtakin lähemmäs mun syliä. Se oli hurjan ihanaa (eläinrakas ihminen pitää ihmisrakkaista elämistä).

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Rehndahlin kotieläinpiha on melko mäkisellä alueella. Rattaiden kanssa pääsee varmasti suht hyvin etenemään, mutta ihan joka paikkaan ei rattaiden kanssa ole asiaa. Me kipusimme Omenaisen ja pikkuneidin kanssa korkealle kalliolle, josta avautui hienot maisemat yli kotieläinpihan. Alue on valtavan iso, ja sen kunnossapitämisessä on varmasti hurjan iso homma.

Kallioille kapuamisen jälkeen törmäsimme suhteellisen pulskaan ruskeaan alpakkaan, joka jaksoi naurattaa meitä kaikkia kolmea! Huvittava tapaus. Hahha!

Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi Rehndhal Kirkkonummi

Kotieläinpihalla voi erillistä maksua vastaan päästä myös pienelle poniratsastukselle. Paikassa toimii käsittääkseni myös ihan oikeita ratsastuskursseja, niistä kiinnostuiden kannattaa tutkia asiaa enemmän Rehndahlin kotisivuilta.

Meidän vierailumme aikana heinäkuun alussa kotieläinpihan lähettyvillä olevassa Maatilapuodissa oli käynnissä suvipäivät, jonne suuntasimme Rehndahlissa käynnin jälkeen. Suvipäivien aikana Maatilapuodin pihamaalla oli mahdollisuus poniratsastukseen Rehndahlin poneilla, ja sinne me toki menimme. Pikkuneiti pääsi paljon odotetulle ratsastuskierrokselle, jonka jälkeen nautimme vielä grillimakkarat ja suklaamansikat Maatilapuodin takapihalla.

Päivä oli varsin onnistunut ja ihanan kesäinen! Kirkkonummelle kannattaa suunnata kesäretkelle, jos lomaa on vielä jäljellä, ja pikkuneidit ja -pojat pitävät eläimistä (ja trampoista, keinuista ja liukumäistä)!

Rehndhal KirkkonummiRehndhal Kirkkonummi

Suppausta Bodominjärvellä

SUP-melonta (Stand Up Paddling), eli suppaus, oli ymmärtääkseni viime kesänä kova hitti Suomessa. Me ei kyllä mistään suppauksesta viime kesänä kuultu mitään, sillä maalasimme koko kesäloman vihreää Vihervaaraa. Suppauksen fanittaminen ei ole kuitenkaan viime kesästä vähentynyt, nyt kuuminta hottia suppausrintamalla ovat erilaiset kehonhallintatreenit ja joogaus SUP-laudan päällä. Me nyt kuitenkin fiilistellään vähän niin kuin vuoden myöhässä ihan perinteisestä suppauksesta.

suppaus (7) suppaus (8)

Päädyimme testamaan suppausta Espoon Bodominjärvelle. Bodominjärvellä toimii Oittaan kartanon välinevuokrauspiste, josta voi vuokrata melkein mitä tahansa ulkoiluvarusteita- ja välineitä. Twenty Knots -niminen firma tekee Oittaan kartanon kanssa yhteistyötä suppauksen tiimoilta.

SUP-laudan vuokraus maksoi kahdelta tunnilta 30 euroa per henkilö. Maksun voi suorittaa Smartumin kulttuuri/liikuntaseteleillä. Ennen vesillelähtöä saimme hyvät vinkit ja opastukset suppauksen saloihin hirmuisen mukavalta nuorelta mieheltä. Kiitokset vielä hänelle (nimeä emme hölmöinä tajunneet kysyä).

Ensikertalaisina otimme allemme isommat SUP-laudat. SUP-lauta on tajuttoman vakaa, sitä ei usko, ennen kuin laudan päällä seisoo itse. Laudan päälle tulee toki hieman vettä melonnan yhteydessä, mutta kaatumaan lautaa on kyllä aika mahdonta saada. Toki sieltä voi itse liukastua tai horjahtaa alas, mutta se ei ole laudan vika. Heheh! Kastumisen vaara on siis suuri, joten päälle kannattaa vetää uikkarit. Mulla oli päällä uikkarien lisäksi lyhyet juoksutrikoot ja tietenkin pelastusliivi. Mukana meillä oli myös vedenkestävä kamera ja iPhone vesitiiviissä pussukassa (pussukan saimme lainaan välinevuokraamosta).

suppaus (6) suppaus (4) suppaus (9) suppaus (11)

Lähdimme herra Longfieldin kanssa liikkeelle istuma-asennossa jalat pyllyn alla. Olemme molemmat meloneet aika paljon, joten melan käyttö oli heti tuttua ja saimme laudat hyvin liikkeelle. Muutamat ensimmäiset sadat metrit istuimme alhaalla, sen jälkeen nousimme polviasentoon ja pian sen jälkeen molemmat seisoivat jo ylväästi pystyssä. Tunne oli upea! Lähes peilityyni järvi ja horisontissa näkyvä ranta metsineen näytti SUP-laudan päältä todella kauniilta. Vesi liplatti SUP-laudan alla ihanasti, ja vaikka olimme vesillä yhdessä sai laudan päällä nauttia omasta rauhasta. Ihan huippua.

suppaus (2) suppaus (3) suppaus (1) suppaus (5) suppaus (10)

Seisoma-asento vaati kyllä totuttelua ainakin kaltaiselleni hyvin huonon tasapainon omavaalle henkilölle. Jalat tutisivat hulluna, ja melan käyttö oli hidasta. Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin luistaa. SUP-laudan parhaita puolia on ehdottomasti sen monipuolisuus – jos seisominen alkaa kyllästyttää, aina voi meloa istuen tai ottaa vaikka torkut laudan päällä!

Meloimme herran kanssa Bodominjärvellä, ja löysimme vajaan tunnin melomisen jälkeen pienen saaren, jonne rantauduimme. Pieni saari oli kuin paratiisista, siellä ei ollut ketään muita kuin me kaksi. Raahasimme SUP-laudat rantaan ja pidimme pienen uimatauon. Polskuttelimme rantavedessä aikamme, jonka jälkeen aloin temppuilla SUP-laudan kanssa. Sisäinen lapseni kumpusi esiin molskiessani laudan kanssa matalassa vedessä. Meillä oli hirmuisen kivaa!

suppaus (16) suppaus (17) suppaus (18) suppaus (19) suppaus (15)suppaus (20) suppaus (12) suppaus (22) suppaus (23) suppaus (24)

Pienen breikin jälkeen jatkoimme matkaa. Suppailimme kaikessa rauhassa järvellä ja jossakin välissä käänsimme nokan kohti lähtölaituria. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja me kaksi meloimme keskellä järveä. Ketään muita ei tullut vastaan laudoilla, veneillä eikä kajakeilla.

Suomen luonto upeine saaristoineen on varsin oivallinen suppauskohde. Nyt vaan rohkeasti kokeilemaan tätä erään tiedon mukaan Havaijilta lähtöisin olevaa kesäurheilulajia. Tästä on pakko tykätä!

suppaus (14) suppaus (13)suppaus (21)

Toscaninin aamupala (HKI)

Aamiainen nyt tarjoushintaan (kaksi yhden hinnalla) maanantaista keskiviikkoon 30.7.2014 saakka.

Toscanini aamupala Toscanini aamupala

Näin sievästi join aamukahvia ensimmäisen lomaviikon alussa tällä viikolla (kampaajalle olen menossa tänään, ei siis hätää tuon pehkon kanssa enää kauan!).

Klaus K -hotellin yhteydessä oleva italialainen Toscanini-ravintola on aloittanut aamupalatarjoilun, ja toki sitä piti päästä testaamaan. Klaus K on ihastuttanut meitä jo vuosien ajan tajuttoman herkullisilla ruoilla, joten Toscaninin aamupalan suhteen odotukset olivat aika korkealla.

Olemme istuneet tunnelmallisen ravintolan sivupöydässä kerran ennenkin. Silloin vietimme synttäreitäni, ja tuolloin olimme varanneet hotellista myös huoneen. Illallisesta ei postausta blogissa ole, sillä blogin kirjoittaminen hautui tuona lokakuisena iltana vasta syvällä takaraivossa.

Toscaninin aamupalalla tarjoillaan italialaisia herkkuja. Ravintolan ikkunapöydässä istuessa tunnelma oli jostain syystä hyvin pariisilainen. Luulen hassun fiiliksen johtuneen söpöistä pitsiverhoista, jotka koristivat muuten hieman rouheaa ja pimeää ravintolasalia. Mutta sama se oliko fiilis italialainen vai ranskalainen, syömäänhän tänne tultiin!

Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala
Aamupalapöydän viereen tullessa katselimme valikoimaa – kaikki näytti herkulliselta. Hiilarihirmuna ja hyvän leivän ystävänä etsin silmilläni heti leipäpistettä. Bongasin vain yhden patongin, mutta en nähnyt leikkuulautaa missään. Hätäännyin hieman. Tutkailin tilannetta tarkemmin, ja huomasin erään naisen, joka ihmetteli patongin vieressä olevia paperipussukoita. Nainen katseli pusseja, nosti yhden käteensä, kurkkasi pussin sisään ja sanoi sen jälkeen ystävälleen leipien olevan valmiina pussissa. Ja niin kadonneen leivän metsästys oli päättynyt! Pussi kouraan, lisukkeet lautaselle ja ei kun syömään ihanan rapeakuorista sämpylää ja paria palaa focacciaa.

Leipien kanssa mussutimme jogurttia myslillä, kuivatuilla hedelmillä ja itsetehdyllä hillolla. Juomina toimi tummapaahtoinen kahvi, appelsiinimehu sekä vesi. Aamupalan hintaan kuuluu myös munakas, keitetyt kananmunat tai munakokkeli. Lisukkeita on vaikka muille jakaa: on italialaista tuoremakkaraa, pinaattia, tomaattia, sipulia, ruohosipulia, sieniä, erilaisia juustoja ja monen monta muuta täytettä.

Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala Toscanini aamupala

Munakokkelit ja muut kananmunatuotteet tilataan tarjoilijalta erikseen, ja ne tuodaan pöytään sopivasti siinä vaiheessa kun ns. alkupalat on buffetpöydän äärestä syöty. Homma toimi hienosti, oma munakokkelini sekä herran munakas olivat vielä ihanan kuumia kun niitä popsimme. Yleensä munakokkelin kanssa käy niin, että se ehtii kylmetä lautasella muita herkkuja syödessä.

Aamupalan lämpimän osuuden jälkeen on toki vielä jälkkärien vuoro. Tarjolla oli meidän visiittimme aikana juustoja, hedelmäpaloja, meloniviipaleita, hilloja, croissantteja, itseleivottuja keksejä, kakkuja, piirakoita sekä Nutellaa. Ähkyhän siinä tuli.

Toscaninin aamupala oli kaiken kaikkiaan törkeen hyvä setti! Klaus K ei pettänyt tälläkään kertaa.

Heinäkuun ajan Toscaninin aamupalaa voi herkutella maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin kaksi yhden hinnalla! Nappaa siis kaveri kainaloon, ja suuntaa kello 7.30-10.00 Toscaniniin. Kahden hengen aamupala kustantaa 25 euroa. Kurkkaa tarjouksen tiedot Klaus K:n nettisivuilta. Sivujen kautta voit tehdä myös kätevästi pöytävarauksen vaikka heti.

Toscanini aamupala

Muistatteko kun aiemmin kesällä kyselin teiltäkin apua lammaslaitumen löytämiseen? Dåvitsin laidun -postaukseen nimimerkki Kaurahiutale kertoi mulle lopulta tarkat koordinaatit Sotungissa sijaitsevalla lammaslaitumulle, ja sinne me sitten tällä viikolla vihdoin mentiin. Suuret kiitokset vielä Kaurahiutaleelle, koordinaattien lähettäminen oli tosi kiltisti tehty!

lampaat ja chow chowlammas lammas lammas

Tarkoituksena oli päästä katsomaan lampaita harmaan karvaisen kaverin kanssa ihan aidan vierestä, jotta koiramme voisi nuuskia ja pussailla rohkeimpien lampaiden kanssa ihan rauhassa. Harmaa karvainen kaveri piti nuorempana leidinä kamalasti lampaista ja erityisesti niiden korvien nuolemisesta.

Löydettyämme lampaat jätimme auton läheiselle bussipysäkille parkkiin, ja lähdimme tallustamaan kohti lampaita. Harmaa karvainen kaveri vikisi innoissaan, lampaat alkoivat määkiä meille ja minä viritin kameran asetukset valmiiksi. Kaikki vaikutti hyvältä.

lammaslampaat ja chow chow lampaat ja chow chow lampaat ja chow chow

Päästyämme pusikoiden lävitse lampaiden luokse, saapui pari rohkeinta lammasta heti meidän viereen. Lässytin lampaille ja harmaalle karvaiselle kaverille innoissani. Koiramme nuuhkaisi lampaita nopeasti, ja kääntyi sen jälkeen POIS. Yritin lässyttää hänelle lisää vieressä olevista lampaista, mutta meidän vanhaa mummoa ei kiinnostanut sitten yhtään! Hitto.

Jossain vaiheessa koiramme käänsi kokonaan selkänsä ja kävi makaamaan aidan viereen selkä kohti lampaita. Olin vähän harmistunut. Rohkeimmat lampaat tunkivat naamojansa koiramme karvoihin aidan läpi, mutta mikään ei auttanut. Lampaat olivat menneen talven lumia.

lampaat ja chow chow lampaat ja chow chow lampaat ja chow chowlampaat ja chow chow lampaat ja chow chow

Ja se siitä sitten. Ihastelimme ja rapsutimme lampaita herra Longfieldin kanssa pitkän tovin, samalla kun harmaa karvainen kaveri makasi katse lampaista pois päin jaloissamme. Ison vaivan olimme tehneet, että saisimme koiramme vielä kerran pussailemaan lampaita, ja sitten sitä ei edes kiinnosta. Törkeetä. Heh!

lampaat ja chow chow lampaat ja chow chow lampaat ja chow chowlampaat ja chow chow lampaat ja chow chow

Espoossa sijaitsevasta maalaisromanttisesta Peroba Cafesta mulle vinkkasi ensi kertaa työkaveri. Paikka vaikutti sen verran mukavalta, että päätin viedä sinne herra Longfieldin ylläriaamupalalle eräänä kesäkuisena arkiaamuna. Kahvila avasi ainakin vielä kesäkuussa ovensa arkisin jo 7.00, joten aamupalan ehti syödä kaikessa rauhassa ennen työpäivän alkua.

Peroba CafePeroba Cafe

Peroba Cafen viikonloppubrunssi on ehtinyt niittää jo paljon kehuja. Kehuja ropisee myös arkiaamupalalle. Arkiaamuisin tarjottava aamupalabuffet ei ole yhtä runsas kuin viikonloppubrunssi, mutta vaivaiseen 7 euron hintaan se oli huikean hyvä.

Olimme herran kanssa tuona kesäkuisena aamuna kahvilan ainoat asiakkaat heti kello seitsemän aikaan aamulla. Emme oikeastaan edes tienneet arkiaamupalabuffetista, mutta siitä kerrottiin meille kun mietimme mitä suolaista ja makeaa tilaisimme kahvin kaveriksi. Yritin etsiä postausta varten arkiaamupalasta tietoa myös kahvilan nettisivuilta, mutta ihan heti en tietoa siitä löytänyt. En siis ole nyt ihan varma, onko arkiaamupala vielä kahvilan listoilla vai ei. Toivotaan, että se palaa ohjelmistoon viimeistään syksyn aikana!

SONY DSCPeroba Cafe

Aamupalabuffet koostui leivistä tykötarpeineen, puurosta, hilloista, croissanteista, munakokkelista, pekonista sekä erilaisista hedelmistä. Juomista aamupalan hintaan kuului mehua, vettä sekä kahvia ja teetä.

Kaikki maistui makoisalta, hieman vaaleita pekoneita en kyllä maistanut, sillä tykkään melkein kärähtäneistä ja tosi rapeista pekoneista. Niin ja puurokin jäi testaamatta. Mutta se johtui vain ja ainoastaan täydestä mahasta. Ensi kerralla sitten.

Koska olimme kahvilan ainoat asiakkaat, saimme valita istumapaikan mistä halusimme. Otimme ikkunapaikan pienestä syvänteestä, josta avautui näkymät Leppävaaran kattojen ylle. Aamu oli harmaa, mutta sisällä oli lämmin tunnelma – taustalla soi mukava musiikki, ja rauhallinen ilmapiiri teki aamupalahetkestä hirmuisen mukavan.

Peroba Cafe Peroba Cafe Peroba CafePeroba Cafe

Peroba Cafen yhdessä huoneessa sijaitsee myös pieni sisustustavarapuoti, jossa myydään pieniä koriste-esineitä sekä jonkin verran erilaisia keittiötarvikkeita. Mikäli kahvilan valikoimasta ei löydä etsimäänsä, kannattaa kurkata sisustusliike Peroban nettikaupan sivut. Nettikaupan lisäksi sisustusliikkeellä on oma kivijalkaliikkeensä Helsingissä Fredrikinkadulla. Ja tosiaan, sekä kahvila että sisustusliike ovat yhtä ja samaa firmaa, jos niin voi sanoa.

Loppuun vielä yksi linkkivinkki. Peroba Cafen pitäjä kirjoittelee omaa Villa Ylänne -blogia, josta voi lueskella mm. kauniin vanhan rakennuksen remppajuttuja.

Tätä suloista kahvilaa en voi kuin suositella!

Peroba Cafe

Laturinkuja 10
02600 Espoo
puh. 040 350 3075

Pihahommat ovat taas edenneet. Tälläkin kertaa otettiin iso harppaus eteenpäin! Viimeksi valmistui kivimuuri tontin pohjoisrajalle, sen jälkeen valmistui etupihan istutusallas (kasvin kasvia siellä ei kyllä vielä kasva) ja viimeisenä hommanaan maatyömies levitti ja tasoitti toukokuun lopussa pihallemme 3 kasetillista (6 lavaa) multaa. Sen jälkeen alkoi meidän kahden hartiahommat.

26.5.2014

ennen

13.7.2014

jälkeen

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

Kun maatyömies oli lähtenyt isoine maakoneineen tontilta, tartuimme herra Longfieldin kanssa haravan, talikon ja kasteluletkun varteen. Edessä oli nurmikon siementäminen, eli siis kylväminen. Herrasta oli vaan aina tosi vitsikästä sanoa mä meen siementämään, joten siksi meillä on puhuttu koko ajan nurmikon siementämisestä.

Mullaksi meille ei kelvannut kuin paras, eli siis Metsäpirtin multa. P*skaa ei kannata ostaa, joten jos nurmikon kylväminen on jollakin edessä, osta ihmeessä Metsäpirtin multaa. Erilaisia siemenseoksiakin tutkimme aika kauan, ennen kuin päädyimme lopulta extraluokan kartanoseokseen. Päätimme panostaa myös hieman hintavampaan siemenseokseen, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman hyvä. Jos olisimme ottaneet koko pihaan siirtonurmen, olisi se tullut maksamaan reippaat 2000 euroa. Siihen nähden jokusen satasen satsaus kunnon nurmikonsiemeniin oli kyllä aika pieni panos.

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

26.5.2014

Tykkäämme touhuta herran kanssa yhdessä, joten nurmikkokin siemennettiin yhdessä. Ensin kasteltiin kylvettävä alue, samalla kun toinen haroi mullan pinnan rikki haravalla. Sen jälkeen viskeltiin siemenet, ja sitten toinen vielä haravoi kylvetyn alueen siten että siemenet vähän sekoittuivat multaan. Tällä tavoin edettiin koko piha. Aikaa taisi kulua viiden arki-illan verran, ja sen jälkeen jäätiin odottamaan.

Se odottaminen vasta jännää aikaa olikin! Tutkin mullan pintaa jokaisena aamuna, ja hihkuin ilosta, kun lopulta parin viikon kiihkeän odottamisen jälkeen näin ensimmäisen vihreän ruohonkorren. Alkukesän viileät ja sateiset ilmat olivat kuin tehty vastakylvetylle nurmikolle, joten meitä ei huonot säät ole tänä kesänä haitanneet sitten yhtään.

Ja niin siinä sitten kävi, että tämän viikon alussa nurmikko leikattiin ensimmäistä kertaa uudella hienolla punaisella ruohonleikkurilla, ohjeiden mukaisesti ensimmäinen leikkuu vedettiin maksimikorkeudella jottei leikkuri revi vielä hentojuurisia ruohonkorsia kokonaan irti. Fiilis oli aika upea! Vastaleikatun nurmikon tuoksu huumasi nenäni täysin, ja voi että miten hauskaa muhkean paksulla nurmella on tallustella.

Tästä eteenpäin taistellaan voikukkien, apilan ja sammaleen kanssa. Kisa on julistettu alkaneeksi!

11.6.2014

11.6.2014

11.6.2014

11.6.2014

Kannustalo Vihervaara maalaus

18.6.2014

22.6.2014

22.6.2014

22.6.2014

22.6.2014

22.6.2014

22.6.2014

27.6.2014

27.6.2014

27.6.2014

27.6.2014

27.6.2014

27.6.2014

8.7.2014

8.7.2014

8.7.2014

8.7.2014

8.7.2014

8.7.2014

Brunssi siskon parvekkeella

Muistatteko vielä toukokuun lopun ihanat ensimmäiset hellepäivät? Minä muistan. Varsinkin siitä syystä, että eräänä helteisenä toukokuisena sunnuntaina suuntasimme siskoni ja hänen miehensä luokse brunssille.

Upean ilman takia brunssi oli katettu lasitetulle parvekkeelle. Kaikki oli laitettu niin kovin nätisti esille – teemavärinä oli vaaleansininen, joka toistui pöytäliinassa, laseissa, servieteissä sekä kahvimukeissa. Kaunista. ♥

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Kylään ei saa hyvien tapojen mukaan mennä tyhjin käsin. Niinpä veimme brunssille mukanamme Quiche Lorraine -piirakan (resepti on julkaistu blogissa jo aiemmin), appelsiinituoremehua sekä pullon kuohuvaa.

Siskoni lähetti minulle brunssin menun edellisenä iltana tiedoksi, ja sen nähtyäni tiesin, että tekemämme suolainen piirakka sopisi hyvin brunssille. Koko maukas menu kuulosti seuraavanlaiselta.

Brunssimenu

  • quiche lorraine -piirakka
  • coleslaw
  • juusto-katkarapusalaatti
  • juntalimpa (saaristolaisleipä) ja graavilohi
  • piele de sapo melonia ja prosciuttoa
  • cafe au lait
  • appelsiinituoremehua
  • kivennäisvettä
  • italialaista kuohuviiniä
  • suklainen cambridge paahtovanukas

Quiche Lorrainebrunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Tarjottavat katettiin sisälle ruokapöydälle. Parvekkeelta sitten kipitimme hakemaan herkkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ruoat säilyivät sisätiloissa parempana, jonka lisäksi parvekkeen pöytä pysyi brunssin aikana siistinä ja suht väljänä.

Brunssin aikana juttelimme tuttuun tapaan paljon. Emme olleet vähän aikaan nähneet, joten kuulumisten vaihtamista oli aika paljon. Ehkä eniten juttelimme siskoni ja hänen miehensä tulevasta Pariisin matkasta. Siskoni ja hänen miehensä viettäisivät Pariisissa heinäkuussa kymmenvuotishääpäiväänsä – eipä paljon parempaa matkakohdetta voisi vuosipäivälle keksiä! Kerroimme herra Longfieldin kanssa heille muutamia omia vinkkejämme tarunhohtoiseen ja romanttiseen kaupunkiin.

Brunssin ehdoton ruokahelmi oli itsetehty saaristolaislimppu. Resepti siihen on peräisin siskoni miehen suvusta, jossa se kulkee nimellä juntalimpa. Voisin jossain välissä postata leivän reseptin myös blogin puolella. Sitä tarjottiin nimittäin myös äitini syntymäpäivillä kesäkuussa, sekä Clothing swap -kekkereissä, joissa se keräsi aivan oikeutetusti hurjasti kehuja.

brunssi parvekkeella brunssi parvekkeella

Varmasti kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät, että pidän hurjasti irtokarkeista ja suklaasta. Suklaasta vielä enemmän kuin irttareista. Arvaatko mitä? Brunssin jälkkäriksi oli valittu suklainen paahtovanukas siitä(kin) syystä, että minä tykkään suklaasta. Eikö ole aika kilttiä?!

Suklainen Cambridgen paahtovanukas oli hurjan hyvää. Pohjalla olevat suklaapalaset kruunasivat koko homman. Resepti on Jamie Oliverin käsialaa, ja vaikken hössöttävästä tyypistä muuten pidäkään, oli paahtovanukas ihan täydellistä.

Siskoni mies kokkaa Jamien resepteillä paljon. Veimme hänelle mukanamme brunssille keväiseltä Münchenin reissulta Jamien reseptilehden, sattuipa olemaan aika osuva tuliainen. Siskolleni veimme söpön koirakassin, josta luulen hänen pitäneen aika paljon. Heh!

Masut suklaata täynnä suuntasimme vielä sisälle pölöttämään lisää. Porasimme siinä sivussa herran kanssa myös mukana tuomallamme kiviporalla yhden ruuvin seinään, on ihan reilua kiittää maittavasta brunssista myös pienellä remppahommalla.

p.s. Miksi siskon miestä kutsutaan? Onko se nato vai mikä?

brunssi parvekkeellabrunssi parvekkeella

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 126 muun seuraajan joukkoon