Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Reissun viimeinen kokonainen päivä alkoi hurjasti kehuja keränneellä kahvila-ravintola Morgenlandin brunssilla. Söpö, oranssit seinät omaava kahvila-ravintola sijaitsee Kreuzbergissä, Berliinin kaakkoisosassa. Kreuzberg on ehdottomasti Berliinin etnisesti monipuolisinta aluetta. Se oli vuoteen 1989 asti marginaaliryhmien, vierastyöläisten ja toisinajattelijoiden aluetta, jonne siellä asuvat loivat omanlaisensa elämäntyylin. Alueella voi aistia vieläkin eksoottisia fiiliksiä, jonka lisäksi siellä törmää hyvin moneen turkkilaiseen herrasmieheen sekä rouvasnaiseen.

morgenland berlin (2) morgenland berlin (1)

Olimme tehneet brunssille jo Suomesta käsin pöytävarauksen, ja suosittelen kaikkien muiden tapaan tekemään varauksen etukäteen mikäli Morgenlandin brunssi kiinnostaa. Paikka on todella suosittu – pieniä pöytiä on ahdettu jokainen tyhjä kolo täyteen ja kaikissa pöydissä istuu joku. Vaikka porukkaa on paljon ja paikka on meluisa, ei ruoka lopu Morgenlandin brunssilta kesken. Sitä oli aivan valtavasti!

morgenland berlin (5) morgenland berlin (4) morgenland berlin (6) morgenland berlin (3)

Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei kaikkia herkkuja voinut mitenkään maistaa yhden brunssin aikana. Vieläkin tulee melkein hiki kun ajattelen brunssin suurta tarjontaa. Brunssi keskittyy lähinnä turkkilaiseen ja Keski-Idän inspiroimaan ruokaan, mutta oli tarjolla ranuja ja broilerinuijiakin. Kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä.

Brunssi oli runsas ja eksoottinen, mukaan mahtui vahvoja makuja ja uusia makuelämyksiä. Suomen brunsseista Morgenlandin brunssi muistutti eniten Sandron brunssia. Ei huono!

morgenland berlin (7) morgenland berlin (8)

Brunssilta matka jatkui mahat täysinä Charlottenburgin linnalle sekä linnan puutarhaan.

Charlottenburgin linna sai alkunsa vuonna 1699, jolloin se oli Sophie Charlotte von Hannoverin vaatimaton ja pienehkö kesänviettopaikka. Kävi sitten niin, että Sophie Charlotten mies vihittiin vuonna 1701 Preussin ensimmäiseksi kuninkaaksi, ja siitä alkoi Charlottenburgin linnan laajentaminen ja kaunistaminen, jota tehtiin useaan otteeseen eri kunkkujen ja keisarien toimesta. Sophie Charlotte kuoli jossain välissä, jonka jälkeen hänen kunkkumiehensä, Fredrik I, nimesi palatsin vaimonsa mukaan. Kiltti mies.

charlottenburg (4) charlottenburg (3)

Linnaan pääsee vierailemaan myös sisään, mutta me tyydyimme tällä kertaa kiertämään linnaa vain ulkopuolelta. Linnan alueella oli jokunen turisti sekä yksi hääpari, jotka ottivat linnan ympäristössä hääpotretteja. Linnan takapihalla on upea ja suuri puutarha, jonka 55 hehtaarin alueella saa kyllä vietettyä aikaa useamman tunnin ajan. Puisto on niin suuri, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle kiva ja rauhallinen piknikpaikka.

charlottenburg (2) charlottenburg (1)

Linnalta matka jatkui ostoskeskuksiin. Yritimme kovasti etsiä molemmille mekkoja synttärijuhliimme siinä kuitenkaan onnistumatta. Taisin ostaa koko reissulla kolmet sukkahousut ja kahdet villapohjalliset kenkiin. Ihan uskomatonta, yleensä löydän liikkeestä kuin liikkeestä jotain kivaa! Mutta ehkä tällä kertaa etsin liikaa juuri tietynlaista mekkoa.. Yleensä parhaimmat löydöt tekee silloin kuin käy vain nopeasti tappamassa kaupassa pari minuuttia aikaa ennen junan tai bussin lähtöä.

Ei sillä, villapohjalliset sekä ostamani sukkikset ovat olleet todella hyviä. Viimeksi tänään jalassa oli lämpimät thermo-sukkikset ja kengissä ruskeat paksut villapohjalliset. Ei tullut kylmä!

berliini (18)

Laihaksi jääneen shoppailun jälkeen suuntasimme hostellimme lähellä olevaan pikkuiseen ravintolaan maistamaan Berliinin ehkä kuuluisinta safkaa – currywurstia. Luulin pitkään, että currywurstin makkara pitää sisällään currya, mutta niin se homma ei mene. Currywurstin takana on nainen nimeltään Herta Charlotte Heuwer, joka kehitti kuuluisan ruoan sodan jälkeen vuonna 1949 brittisotilaiden jälkeensä jättämistä aineksista. Currywurstin salaisuus on ketsupin, Worcestershiren kastikkeen sekä curryjauheen sekoitus. Mausteista kastiketta läväytetään hervoton kasa wurstin päälle ja sitten herkku popsitaan parempiin suihin.

berliini currywurst

Wurstittelun jäkeen kipitimme hostelliin, jossa aloimme laittaa itseämme kuntoon iltaa varten. Olimme tehneet pöytävarauksen lupaavalta kuulostavaan turkkilaiseen Merhaba-ravintolaan, jossa meidän piti syödä lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Ennen ravintolaan suuntaamista suunnitelmissa oli mennä parille drinksulle ystäväni ystävän meille vinkkaamaan paikkaan, josta ei kuulemma yksikään turisti tiedä.

Tämä turistien tietämättömissä olevan paikka on nimeltään Klunkerkranich. Ja voi luoja miten upea paikka se oli! Klunkerkranich on ostoskeskuksen katolla oleva terassi, baari ja ravintola. Kattoterassille ei päässyt hissillä, vaan ensin piti mennä ostoskeskuksen hisseillä ylimpään mahdolliseen kerrokseen. Hissien ovien avautuessa tupsahdimme parkkihalliin, ja hetken ihmettelyn jälkeen painelimme takaisin hissiin ja takaisin kerrokseen josta lähdimme liikkeelle. Toisen hetken ihmeteltyämme päätimme yrittää uudestaan, onneksi hissiin tuli tällä kertaa paikallisia, joita lähdimme seuraamaan parkkihallin lävitse (olimme olleet ensimmäisellä kerralla ihan oikeassa paikassa). Klunkerkranichiin päästäkseen piti kävellä parkkihallin läpi, ja jatkaa matkaa vielä yhden kerroksen verran ylös autoramppia pitkin. Rampin päälle tullessamme meitä oli vastassa liuta iloisia saksalaisia ja varsin päheät näkymät Berliinin ylle!

Napsimme auringonlaskun aikaan kuvia todella paljon, ja paikalliset alkoivat jo nauraa häseltämisellemme. Ehkä täällä ei tosiaan kovin paljon turisteja käy. Kannattaisi kyllä käydä!

Klunkerkranich (2) Klunkerkranich (3) Klunkerkranich (4) Klunkerkranich (5) Klunkerkranich_c_matka_

Kävimme tilaamassa valkkarit, joita siemailimme samaan aikaan kun aurinko laski Berliinin talojen taakse. Ilta pimeni nopeaan, ja pian Klunkerkranichin kattoterassin täytti värikkäät valot ja baarin sisätiloissa soittavan bändin musa.

Fiilis oli tosi kiva! Olisimme kovasti halunneet jäädä viettämään iltaa kattoterassille, mutta turkkilaiseen ravintolaan tekemämme pöytävarauksen aika alkoi tulla vastaan, jotan matkaa oli pakko jatkaa. Tänne on kyllä palattava fiilistelemään seuraavalla Berliinin matkalla!

Klunkerkranich (1) Klunkerkranich (8) Klunkerkranich (6) Klunkerkranich (7) Klunkerkranich (9)

Matka siis jatkui kohti turkkilaista ravintolaa, josta piti arvostelujen mukaan saada törkeän hyvää lammasta ja grillattua vuohenjuustoa. Minä toimin matkan aikana karttavastaavana, ja olin merkinnyt mukana olevaan karttaan ison ruksin erään kadun kohdalle. Suuntasimme ruksia kohden. Löysimme kadun, jolla ruksi oli, mutta siihen se sitten jäi. Turkkilaista ravintolaa emme paikalta (emmekä koko kadulta) löytäneet. Netti ei tietenkään toiminut, ja vastaan tuli vain yksi mies, joka puhui niin huonoa englantia, että emme saaneet hänestä mitään irti. Soitin jopa herra Longfieldille kotiin, joka biletti työkavereidensa kanssa meillä, enkä tiedä sainko hänen puheestaan paljonkaan enemmän irti kuin huonosti englantia puhuvan miehen hölötyksistä. Hah!

Lopputulema oli se, että ravintolaa ei löytynyt, ja olin aika harmissani, sillä olin varma, että olin sekoillut osoitteen kanssa ja merkinnyt ravintolan karttaan aivan väärin. Suuntasimme lopulta nälissämme hostellimme lähellä olevaan ravintolaan, josta tilasimme listan kaikki tapakset. Ei lammasta, ei grillattua vuohenjuustoa, vaan saksalaisia tapaksia. Heheh!

tapas (1) tapas (2)

Eniten ehkä naurattaa näin jälkikäteen se, että etsimämme ravintola oli karttaan merkkaamassani kohtaa. Emme vain nähneet ravintolaa, sillä se oli hieman jemmassa kulttuuritalon sisällä. Täytyy mennä maistamaan kehuttua lammasta sitten seuraavalla Berliinin reissulla. Nyt ainakin tiedän missä se on!

Suklaiset punajuurikuppikakut

Ette usko mikä häsä mulla on just nyt päällä. Iso kasa koulu-, työ- ja kotihommia on rästissä kahden viikon loman takia. Työjutut ei nyt haittaa vapaa-aikaa, mutta kahden viikon lomailu juuri siihen aikaan kun syksy kunnolla tuli Suomeen, takasi sen, että pihalla pitäisi tehdä ehkä sata ja tuhat asiaa ennen kuin lumi ja talvi saa tulla. Pihalle ehdin onneksi viime sunnuntaina, ja suurimmat hommat saatiin siellä tehtyä. Tällä viikolla pitäisi käydä ostamassa jokunen kanerva ym. talvikasvi, jotta terasseille saadaan vähän piristystä kaamoksen keskelle. Pihalla pitäisi lisäksi vielä ajaa nurmikko vikan kerran tänä vuonna, ja porailla pikkuvaraston terassiin ruuveja. Onneksi tälle viikolle on luvattu kivaakin ilmaa.

Kouluhommia paiskin koko viime viikon. Torstaista lauantaihin istuin lisäksi koulunpenkillä, ja sainpa tuona aikana myös opinnäytetyöaiheen jotenkin kasaan! Koulupäivien aikana mulle napsahti myös eräästä kurssista arvosanaksi 5, ja se piristi kummasti oloa!

Kiireestä vielä vähän lisää, ennen kuin pääsen postauksen varsinaiseen asiaan käsiksi. Tämän viikon lauantaina juhlitaan mun kolmekymppisiä, ja tottahan toki nekin aiheuttavat tehtävää yllättävän paljon. Mulla on kasassa yksi pitkä Notepad-dokkari to do -asioita juhlia varten, jonka lisäksi paperikalenterin tämän viikon aukeamasta ei saa mitään selvää, sillä viikko on vuorattu keltaisilla to do -lapuilla, jotka nekin liittyvät kaikki synttäreihin. Mutta onneksi kaikki synttäreihin liittyvä tekeminen on hurjan mukavaa!! Lauantaina on ihana saada talo täyteen ystäviä ja juhlia kunnolla!

Mutta sen verran pitää varoittaa, että blogiin saattaa seuraavan kuukauden aikana tulla jorinoita hieman normaalimpaa vähemmän. Kiirettä pitää ja jostain pitää tinkiä, harmittavaa, että se pitää tehdä yleensä aina kivoista jutuista.. Mutta en katoa mihinkään, mä vaan touhuan muualla seuraavan kuukauden ajan hieman normaalimpaa enemmän!

Mutta nyt itse asiaan, valittelu ja voivottelu saa riittää. Se on musta muutenkin ärsyttävää. Hommat pitää vain tehdä, itsehän tähän soppaan olen halunnut hypätä mukaan.

punajuurikuppikakut

Meillä oli lokakuun alussa töissä sadonkorjuujuhlat. Olin juhlien järkkäystoimikunnassa tietenkin mukana (touhupetteri mikä touhupetteri), ja juhlat olivat jatkoa kesällä järkkäämillemme kesänyyttäreille, jotka olivat valtava menestys. Kesänyyttäreille kokkasin herkullista suklaa-karamellipiirakkaa.

Sadonkorjuujuhliin tein jälleen suklaista herkkua. Olin napannut talteen jo joskus aiemmin suklaisten punajuurikuppikakkujen reseptin, ja niitä minä sitten väsäsin sadonkorjuujuhliin. Voin jo paljastaa, että kaikki kuppikakut menivät kaupaksi ja ne keräsivät paljon kehuja, reseptiäkin sain jakaa jokuselle innokkaalle leipojalle. Punajuurikammoisten ei kannatta ohittaa reseptiä, kuppikakuissa maistuu vain ja ainoastaan suklaa, vaikka ne sisältävätkin varsin paljon tuoretta punajuurta.

Kokkasin kuppikakkuja joskus tosi myöhään illalla, kuorrutusvaiheessa kello näytti jo melkein keskiyötä. Hieman tuskaisena mietin, että kuorruttamisessa menee ikuisuus, olihan kuppikakkuja koristeltavana noin 40 kappaletta.. Mutta sitten mulla välähti! Tungin TÄYSIN jäähtyneet kuppikakut yksitellen yläosa edellä kuorrutteen sekaan ja nostin ylös, ja tadaa, kaunis ja siisti kuorrutus oli valmis! Kaikkien kuppikakkujen kuorruttamiseen suttaantui varmaan pari hassua minuuttia. Olin kovin ylpeä itsestäni. Hah!

punajuurikuppikakut

Aamulla kuvasin kuppikakut synttärilahjaksi saamallani kameralla ja kipitin töihin, jossa oli tarjolla vaikka miten ihania sadonkorjuuherkkuja. Kuppikakkukuvat olivat muuten ekat Sonyn Cyber-Shot DSC-RX100M2 kameralla kuvaamani kuvat (kameran olin saanut herra Longfieldiltä edellisenä iltana synttärilahjaksi). Oikein kelpo vehje ison järkkärin kaveriksi!

sadonkorjuujuhlatpunajuurikuppikakut

Suklaiset punajuurikuppikakut

noin 20 kappaletta

  • 300 g (noin 2 isoa) punajuurta
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl oliiviöljyä
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 75 g tummaa suklaata
  • 3½ dl vehnäjauhoja
  • 1 dl tummaa kaakaojauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria

Kuorrutus (aivan sairaan hyvää ihan sellaisenaankin!)

  • 100 g tummaa suklaata
  • 25 g voita
  • 100 g vaniljalla maustettua tuorejuustoa
  • 2 dl tomusokeria

1. Kuori ja raasta punajuuri keskihienoksi raasteeksi.

2. Vatkaa sokeri ja oliiviöljy kulhossa vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa voimakkaasti sekaisin.

3. Rouhi tumma suklaa veitsellä karkeaksi. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suklaarouhe keskenään.

4. Lisää jauhoseos ja punajuuriraaste taikinan joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Rasvaa muffinipellin kolot rasvalla ja lusikoi taikinaa koloihin.

6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä cocktailtikulla: jos taikinaa jää tikkuun, jatka paistamista viisi minuuttia kerrallaan.

7. Nosta kuppikakut jäähtymään.

8. Kuorrutetta varten paloittele suklaa ja voi kulhoon ja sulata vesihauteessa (tai mikrossa) niin kauan, että molemmat ovat sulaneet täysin. Jäähdytä hetki.

9. Lisää joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Vatkaa tasaiseksi kuorrutteeksi.

10. Dippaa TÄYSIN jäähtyneet kuppikakut kuorrutteeseen yläosa edellä. Nosta ja ala herkutella!

p.s. Kuorrute on todella hyvää, ja sen rakenne on optimaalista kuppikakkujen kuorrutteeksi. Sitä voi hyvin käyttää muidenkin kuin näiden punajuuristen kuppikakkujen koristeluun.

punajuurikuppikakut

Spreepark oli syyskuisen Berliinin matkan ehdoton käyntikohde. Olimme ystäväni kanssa molemmat lukeneet siitä värikkäitä tarinoita netistä – hiiviskely salaa kielletyllä hylätyn huvipuiston alueella kuulosti sen verran hauskalta ja samalla sopivan jännittävältä, että mekin halusimme kokea sen, alueella kiertävistä koppalakeista huolimatta!

spreepark berlin

Spreepark ei ole aivan Berliinin keskustassa, sinne täytyy matkustaa junalla, ja sen päälle kävellä ehkä parin kilsan matka huvipuiston aidatulle alueelle. Paikalle pääsee myös bussilla keskustasta, bussipysäkki on paljon lyhyemmän matkan päässä kuin lähin juna-asema. Me otimme junan menomatkalle (päätepysäkki voi olla joko Plänterwald tai Treptower Park), ja paluumatkalla hyppäsimme bussiin lähimmältä bussipysäkiltä (bussin numeroa en valitettavasti enää muista, mutta bussipysäkeillä on selkeät ja hyvät ohjeet, joten jokainen varmasti löytää oikean bussin).

Alla vielä hyvin havainnoillistava kuva minkämoisen matkan päässä Spreepark on Berliinin keskustasta.

spreepark

Spreepark: Kiehnwerderallee 1-3, 12437, Berlin

spreepark berlinspreepark berlin

Huvipuiston historia on yhdellä sanaa värikäs. Se avattiin vuonna 1969 suurelle 29,5 hehtaarin alueelle Itä-Berliiniin nimellä Kulturpark Plänterwald. Puisto oli Itä-Berliinin ainoa huvipuisto, ja sen suurin vetonaula oli 45 metriin kohoava maailmanpöyrä, jonka 36 vaunua heiluvat vielä tänäkin päivänä majesteettisena tuulen pyörittämänä, sekalaisen kasvillisuuden saartamana, keskellä puistoa.

Huvipuisto oli valtaisan suosittu, siellä kävi keskimäärin 1,7 miljoonaa kävijää vuosittain, kunnes Berliinin muuri murtui vuonna 1989. Tämän jälkeen kävijämäärät alkoivat laskea, ja lopulta marraskuun 5. päivänä vuonna 2001 puisto suljettiin valtavien velkojen ja muiden ongelmien saattelemana.

spreepark berlinspreepark berlin

Huvipuiston omistaja, Norbert Witte, otti ja lähti huvipuiston sulkemisen jälkeen perheensä kanssa  Peruun vuonna 2002. Perhe otti Spreeparkista mukaansa kuusi laitetta, sillä he päättivät perustaa Limaan uuden huvipuiston. No, sen homman kanssa ei käynyt kovin hyvin, vain muutaman hassun hetken päästä Norbertin vaimo tuli takaisin Saksaan, sillä perheellä ei erään lähteen mukaan ollut rahaa enää edes ruokaan. Hyvä Norbert!

Norbert oli kyllä hassu (lue: tyhmä) mies. Perussa mies sotkeutui huumeisiin, ja sai lopulta vuonna 2004 kahdeksan vuoden tuomion yrittäessään tuoda 22-vuotiaan poikansa kanssa 21 miljoonan euron arvoista kokaiinisatsia Saksaan. Pojalle kävi vielä huonommin – hänet tuomittiin Perussa 20 vuodeksi vankilaan samaisessa kokaiinihässäkässä.

Norbert on tuomionsa jo istunut (tuomio lyheni lopulta neljään vuoteen) ja asuu tällä hetkellä karavaanissa Spreeparkin kyljessä! Jos olisimme ystäväni kanssa tienneet tämän, emme välttämättä olisi alittaneet hylätyn huvipuiston uusia korkeita aitoja, jotka Berliinin kaupunki on asentanut puiston ympärille ostaessaan puiston omiin nimiinsä aiemmin tänä vuonna.

spreepark berlin

Aidan alitus oli todella jännittävää! Aidan pääsee varmasti reippaat miehet jopa ylittämään, mutta me alitimme sen. Kun löysimme aidan juna-asemalta kävelyn päätteeksi, aloimme kulkea sen vierustaa etsien sopivaa alituspaikkaa. Huomasimme nopeasti, että useita kaivettuja kuoppia oli täytetty, mutta lopulta löysimme sen kokoisen kuopan, jonka kautta mahtuisimme molemmat menemään aidan ali (ystäväni mahtuisi vaikka kuinka pienestä kolosta sisään, minä tarvitsin vähän isomman kolon, heh). Kurkimme jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja myörimme aidan toiselle puolelle. Eka yritys meni kyllä mönkään, sillä bongasin ihmisiä tulevan paikalle kun ystäväni oli jo aidan toisella puolella. Hän tuli vauhdilla takaisin, jonka jälkeen meidän piti lungisti odotella kolon vieressä kun vanha pariskunta käveli ohitsemme. Kun ketään ei lopulta näkynyt, kampesimme molemmat aidan luvattomalle puolelle –  ja niin me olimme Spreeparkissa!

spreepark berlinspreepark berlin

Aidassa on noin 100 metrin välein suuret varoituskyltit, joissa varoitetaan mm. alueella olevista vartiokoirista. Voin kertoa, että tämän tiedon jälkeen jokainen koiran haukunta saa sydämen pomppaamaan kurkkuun asti. Hui! Ja niitä koiran haukkumisia kuulee, sillä puiston aidan toisella puolella kulkee kauniit lenkkimaastot, jossa pörräili meidänkin vierailun aikana paljon kävelijöitä, juoksijoita ja pyöräilijöitä. Luin eräästä kommentista netistä, että kannattaa pysytellä piilossa myös aidan toisella puolella olevilta ihmisiltä, jotkut heistä ovat sen verran tylsiä, että soittavat vartijoille jos näkevät puiston alueella ylimääräisiä ihmisiä..

Puistossa kiertää vartijoita myös ilman ohikulkijoiden soittamisia, netin kommentien mukaan jopa aika paljon vartijoita. Ja joillakin heistä on myös koirat mukanaan. On tietenkin selvää, että vuodesta 2001 hylättynä ollut huvipuiston alue on vaarallinen – lasinsiruja on joka paikassa, vanhat puutalot voivat romahtaa minä hetkenä hyvänsä, suuriin laitteisiin EI PIDÄ  mennä kiipeilemään, ja näiden lisäksi koko ajan pitää katsoa mihin astuu, puistossa on lampia ja märkiä ”suo”alueita, joissa voi käydä huonosti ellei ole tarkkana. Ja vaikka olisi tarkkana, voi puistossa totta kai sattua haavereita. Mutta kaikesta huolimatta, puistossa on todella siistiä ja ennen kaikkea jännittävää olla!

spreepark berlinspreepark berlinspreepark berlinspreepark berlinspreepark berlin

Me kiertelimme ystäväni kanssa puistossa reippaan kahden tunnin ajan. Puhuimme koko ajan kuiskutellen, sillä olimme aika paniikissa. Juoksimme puskiin piiloon jos kuulimme jotain ylimääräisiä ääniä ja päämme kääntyilivät jatkuvasti etsien vartijoita tai muita puistossa kävelijöitä. Ketään emme onneksemme kuitenkaan nähneet! Saimme siis vaeltaa Spreeparkissa aivan kahdestaan. Miksikään rauhalliseksi sunnuntailenkiksi sitä ei kuitenkaan voinut sanoa, koko ajan jännitti, maha oli täynnä perhosia ja kävimme molemmat hieman ylikierroksilla. Kuvia napsittiin kamalasti, mutta sommitteluja tai kameran asetuksia ei ehtinyt miettimään sitten yhtään – sen kuin vain räpsi jotain! Iso osa kuvista oli heilahtaneita, mutta onneksi myös muutama onnistunut otos tarttui kameran muistikortille.

spreepark berlinspreepark berlinspreepark berlin

Kuten jo aiemmin kerroin, Berliinin kaupunki on ostanut huvipuiston alueen itselleen vuoden 2014 alussa. Ymmärsin, että alueelle ei olla enää tämän jälkeen tehty viikonloppuisin maksullisia opaskäyntejä. Tämä tarkoittaisi sitä, että ainoa tapa nähdä ja kokea jännittävä Spreepark on rikkoa sääntöjä ja kömpiä tai kiivetä jämerän aidan ali tai yli.

Saa nähdä mitä puistolle tulevaisuudessa käy, säännösten ja rasitesopimuksen mukaan alueen tulisi säilyä huvipuistona aina vuoteen 2061 asti. Onko kaupungin tahto kuitenkin liian suuri – kohoaako kauniille, joen varrelle olevalle puistomaiselle alueelle kuitenkin jo lähitulevaisuudessa asuntoja? Se olisi jännittävän ja värikkään Spreeparkin lopullinen loppu.

spreepark berlin

Tiramisu – oh ja nam

Nyt olisi sellaista herkkua tarjolla, että oksat pois!

Tiramisu

Tiramisu on vähän hankala jälkkäri, se on joko törkeän hyvää tai törkeän pahaa. Törkeän pahaa tiramisusta saa silloin jos se maistuu liikaa alkoholille tai on liian kosteaa. Tilaan tiramisua todella harvoin ravintoloissa, sillä on musertavan ärsyttävää mikäli päässään kuvittelema herkullinen jälkkäri osoittautuukin huonoksi valinnaksi. Kotonakaan en ole tiramisua tehnyt kuin hyvin harvoin, ja eräänä kauniina päivänä kokeilin taas tehdä sitä herra Longfieldille. Herra kotiutui samana päivänä työmatkalta Alabamasta, ja kokkailin herralle kotiinpaluuaterian. Pääruoaksi oli juustoista Fettuccine Alfredoa, ja jälkkäriksi suhteellisen tuhtia tiramisua. Aika pähee illallinen! Hah.

Tiramisu

Tiramisun historia ulottuu jonkun uskomuksen mukaan vain 1970-luvun puoleen väliin. Tuolloin Trevisossa, Venetsian alueella Pohjois-Italiassa, hotelliravintolassa nimeltään El Toula, olisi kyhätty ensimmäinen tiramisu.

Tiramisusta on nykyään keittokirjoissa, lehdissä sekä internetissä lukuisia eri muunnoksia. Minun Ruokapöytien klassikot -kirjasta nappaamani resepti oli aivan nappi. Tiramisu – joka merkitsee kirjaimellisesti vedä minut ylös – oli yksinkertaisesti erinomaista.

Tiramisu Tiramisu

Tiramisu

4 annosta

  • 2 kpl kanamunankeltuaista
  • 2 rkl sokeria
  • ½ dl marsalaa (tai kahvilikööriä)
  • 2 kpl kananmunanvalkuaista
  • 200 g mascarponea
  • 12 savoiardi-keksiä (tai murotaikinakeksejä)
  • ½ dl espressoa (tai vahvaa kahvia)
  • 50 g tummaa suklaata raastettuna

1. Valmista zabaione (viinivaahto) vatkaamalla kananmunankeltuaiset, sokeri ja viini kulhossa vesihauteen päällä kuohkeaksi kastikkeeksi.

2. Vatkaa kananmunanvalkuaiset erikseen toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi.

3. Sekoita jäähtynyt keltuaisvaahto (zabaione) mascarponen kanssa ja lisää seokseen lopuksi varoen valkuaisvaahto.

4. Keitä espresso tai vahva kahvi. Kasta keksit kahviin. Laita kulhoon vuorotellen keksejä ja mascarponeseosta.

5. Päällystä pinta runsaalla raastetulla suklaalla (tai kaakaojauheella). Jäähdytä tiramisua useita tunteja ennen tarjoamista jääkaapissa.

Tiramisu

Pääsin kokemaan elokuun lopussa jotain aivan erityistä. Tanssin tuolloin balettia Kansallisoopperan päänäyttämöllä!

Okei, ei katsomossa ollut sillä hetkellä ketään, heiluttiin näyttämöllä muutaman muun bloggarin kanssa (paikalla oli mm. Sillä Sipulin ihanan energinen Merituuli) Kansallisoopperan ja Kanrestan järkkäämässä bloggari-illassa ennen illan varsinaista showta – Onegin balettia.

Kansallisooppera päänäyttämö Kansallisooppera päänäyttämö

Ilta aloitettiin kierroksella Kansallisoopperan kulisseissa. Pääsimme näkemään käytävillä seuraavan päivän Figaron häät -oopperan ensi-illan pukuja. Hiplasimme niitä haltioutuneena, ja tiedustelin onko pukuja mahdollista ostaa sen jälkeen kun esityksen on esitetty (kotona olisi kiva leikkiä prinsessaa). Ostomahdollisuuksia on todella harvoin, puvut tehdään käsityönä ja ne käytetään lähes poikkeuksetta aivan puhki. Pukuja lähetetään myös eri teattereihin ja jopa ympäri maailmaa, jossa niitä muutetaan uusien tanssijoiden ja esiintyjien mittojen mukaan, kunnes ne lopulta käytännöllisesti katsoen hajoavat käsiin. Fiksua!

Saimme myös ruokabloggaajina kuulla näyttämöllä olevien ruokien valmistuksesta. Nekin ovat täysin käsityötä. Leivosten yksityiskohtiin käytetään jopa kynsilakkaa, jotta niistä saadaan mahdollisimman aidon näköisiä. Figaron häitä varten leivosvatiin tullaan lisäämään myös jokaiseen esitykseen yksi oikea leivos, jonka näyttelijä syö lavalla.

Tämä syötävä leivos valitaan yhdessä näyttelijän kanssa, sillä oopperalaulajalle ei ole ihan sama vetääkö hän lavalla muhkean tahmean marsipaanileivoksen vai hieman kevyemmän ja helpommin nieltävän marjatortun. Eipä ole tällainen koskaan katsomossa istuessa tullut mieleen.

Kansallisooppera Figaron häät Kansallisooppera Figaron häät Kansallisooppera Ovela Ketta Kansallisooppera Ovela Ketta

Pukujen ja leivosten lisäksi pääsimme kurkistamaan hurjan upeita ja valtavan kokoisia Klaus Haapaniemen suunnittelemia Ovela Kettu -oopperaan tulevia lavasteita. Kansallisoopperan maalaamon lattialla oli useita todella suuria kankaita, joihin maalarit maalaavat Klaus Haapaniemen lähettämiä kuvioita. Mallikappaleet ovat hieman A4-paperiarkkia isompia, joista maalarit suurentavat teokset suuriin lakanoihin. Huikeaa!

Kulisseissa kiertelyn jälkeen kävimme vielä Kanrestan tiloissa – sekä keittiössä että henkilökunnan ruokalassa, jossa vilisee Kansallisoopperan työntekijöiden lisäksi tanssijoita sekä muusikoita. Kuuminta hottia tanssijoiden keskuudessa on kuulemma keitetyt kananmunat sekä avokadot, joita oli ruokalan lasitiskin takana vinot pinot.

Ihanaa iltaan kuului myös itse illan esitys, joka oli tuona päivänä baletti nimeltään Onegin. Saimme kuulla ennen esityksen alkua Heidi Almin teosesittelyn illan showsta samppanjalasit kädessämme. Teosesittelyitä järjestetään Kansallisoopperassa usein, ilmaiseen esittelyyn kannattaa mennä ehdottomasti kuuntelemaan mitä illan show pitää sisällään! Teosesittelyn avulla esityksestä saa paljon enemmän irti, ainakin jos ooppera ja baletti eivät ole täysin tuttuja juttuja. Teosesittelyn ajankohdat voi kurkata Kansallisoopperan nettisivuilta.

Kansallisooppera Onegin

Vielä ennen katsomoon istahtamista saimme nauttia Kanrestan herkuista. Maistelimme hurjan herkullista Oopperan isoa maistelulautasta, joka piti sisällään kauden herkkuja. Lautasella on aina muutamaa eri kalajuttua, pari eri lihajuttua, paria eri juustoa, kasviksia ja leipää. Maistelulautasen voi tilata etukäteen, ja sitä saa niin isona kuin pienenä (iso on iso). Maistelulautanen pitää sisällään suolaisia herkkuja ja se suositellaan siitä syystä nautittavaksi ennen esitystä.

Kansallisooppera maistelulautanen Kansallisooppera maistelulautanen Kansallisooppera maistelulautanen

Mahat täysinä ja suut hymyssä lähdimme suunnistamaan kohti katsomoa odottaen illan balettiesitystä. Meille oli varattu hyvät paikat permannolta, josta saattoi seurata illan esitystä haltioutuneena mm. naistanssijoiden kepeydestä ja miestanssijoiden persuksista! Huhuh!

Herra Longfield ei välitä kovin paljon baletista, vaikka on sitä kyllä pari kertaa suostunut kanssani tulemaan katsomaan, joten esitystä oli todella mukava seurata vaihteeksi porukassa jossa muutkin nykivät paikoillaan ja hymähtelivät upeiden hyppyjen mukana.

Ensimmäisellä väliajalla tepastelimme porukassa meille varattuihin pöytiin, jossa meitä odotti tällä kertaa komeat afternoon tea -setit. Wau. Herkkuja oli vaikka kuinka ja tietenkin kaikkea oli ihan pakko maistaa.

Afternoon tea -setti on ymmärtääkseni kohtuullisen suosittu väliaikatarjoilu, ja en kyllä ihmettele sitä yhtään. Näyttävään settiin kuuluu rapu-, kurkku- ja porosandwich, lohikreemillä varustettua leipää, spelttiskonssia (törkeän hyvää) lisukkeineen, omenapiiras, macaron, suklaaleivos sekä tuoreita marjoja. Niin ja tietenkin kahvia, teetä ja vettä.

Kansallisooppera afternoon tea Kansallisooppera afternoon tea

Herkuttelun lomassa puheensorina täytti suuren tilan. Saimme kuulla, että eräs tanssijatar oli satuttanut jalkansa ensimmäisen osan aikana eikä pystyisi enää jatkamaan tanssimista. Huomasimme kyseisen tanssijan hieman oudon alastulon erään hypyn jälkeen, ja nyt syy outoon alastuloon siis selvisi. Paikalle saatiin onneksi toinen tanssija ja illan show saattoi jatkua.

Onegin baletti piti sisällään kaksi väliaikaa, toisella väliajalla saimme nauttia upeista näkymistä Töölönlahdelle auringonlaskun aikaan. Lipitimme vielä lisää kuohuvaa ennen kuin astelimme katsomaan baletin viimeisen osan. Illan päätteeksi jokainen osallistuja kiitti ja kumarsi komeasti. Huikea ilta, kiitos vielä Kansallisooppera sekä Kanresta!

Kansallisooppera Onegin

Nyt olisi viimeisen reseptin vuoro aiemmin alkusyksystä testaamastamme Anton & Antonin ruokakassista. Jätin ruokakassin herkullisimman ruoan viimeiseksi, vaikka täytyy kyllä myöntää, että jokainen kokkaamamme ruoka oli oikeasti tosi hyvää ja helppo valmistaa. Mutta parasta oli kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla.

Ruokakassin kaksi muuta reseptiä löytyvät seuraavien linkkien takaa:

Anton & Anton ruokakassi Anton & Anton ruokakassi

Kylmäsavukirjolohilasagnen valmistui onnistui helposti ja nopeasti tuorepastalasagnelevyjen avulla. Lisukesalaatiksi teimme ruokakassin ohjeen mukaan rucola-nektariinisalaattia, jonka kirpsakka maku oli omiaan muhkean lasagnen kanssa. Epäilimme molemmat aluksi hedelmäistä salaattia, mutta jälleen kerran ihan turhaan. Kirpsakkaa salaattia tullaan varmasti kokkaamaan meillä vielä uudemman kerran. Kuten tullaan tekemään myös lohilasagnea, se on nimittäin ihan tajuttoman hyvää. Kokeile vaikka!

Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla

3-4 annosta

  • 1 kpl purjo
  • 200 g kylmäsavustettua kirjolohta
  • 1 pkt Pasta Factoryn lasagnelevyjä (tuorepasta)
  • 30 g voita
  • ½ dl vehnäjauhoja
  • 5 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • suolaa
  • valkopippuria
  • 80 g raastettua parmesaanijuustoa

1. Halkaise ja pese purjo. Leikkaa purjo ohuiksi suikaleiksi. Paista suikaleet rasvassa/öljyssä.

2. Sulata rasva (30 g) kattilassa ja lisää sekaan vehnäjauhot ja sen jälkeen maito. Sekoita vispilällä koko ajan sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon ¼ parmesaaniraasteesta ja mausteet (suola ja valkopippuri). Sekoita vielä sen verran, että juusto sulaa kastikkeen joukkoon.

3. Levitä voideltuun laakeaan uunivuokaan kerroksittain valkokastiketta (aloita kastikkeella), kalasiivuja, purjoa ja lasagnelevyjä. Kaada päällimmäiseksi kerrokseksi valkokastiketta ja ripottele pinnalle sen jälkeen loput parmesaaniraasteet.

4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes juusto on kauniin ruskeaa. Lisää syömisen aikana tarvittaessa esim. rouhittua mustapippuria (me lisäsimme).

Lisukesalaatti

  • rucolaa maun mukaan
  • 2 kpl nektariineja
  • oliiviöljyä
  • balsamicoviinietikkaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria

1. Pese ja lohko nektariinit, kuorimista ei tarvitse tehdä. Sekoita viipaleet rucolan kanssa sekaisin.

2. Mausta maun mukaan oliiviöljyllä, balsamicoviinietikalla sekä suolalla ja mustapippurilla.

Anton & Anton ruokakassi Anton & Anton ruokakassi

Oikeastaan tässä vaiheessa tulisi kirjoittaa Berliini, päivä 3 –postaus, mutta kolmannen päivän osalta päivä pitää jakaa pariin eri postaukseen, sillä perjantaina (Berliinin matkan kolmantena päivänä) vietimme ystäväni 30-vuotissyntymäpäiviä!

Kolmannen matkapäivän aamupäivän vietimme Spreeparkissa, josta pääsette aivan varmasti lukemaan ihan oman postauksen jossain välissä. Kokemus autiossa ja hylätyssä huvipuistossa oli sen verran jännittävä, että se pitää jakaa teidän ihanien lukijoiden kanssa.

Mutta edetään tässä välissä perjantai-iltaan..

berliini, berlin, bar

Olimme varanneet jo etukäteen Suomesta pöydän saksalaiseen Alpenstueck-ravintolaan. Luin ravintolasta paljon hyviä kokemuksia, ja ehdotin sitä ystävälleni synttäri-illan safkapaikaksi. Ehdotukseni hyväksyttiin ja pian ystäväni oli tehnyt pöytävarauksen perjantaille kello 20.00.

Vedimme hostellin huoneistossamme pikkumustat päälle ja lähdimme köpöttelemään meikit naamoissa kohti ravintolaa. Karttavastaava löysi perille, ja pian meidät ohjattiin ylisöpön tarjoilijan toimesta ikkunapöytään. Ulkona alkoi sataa vettä, ja märät Berliinin kadut näyttivät kauniilta lämpimän ravintolan sisältä.

Ravintolan sisustus oli meistä hyvin skandinaavinen – puinen halkoseinä ja vaalea sisustus miellyttivät molempia, ja vaikka herra Longfield sanoi kotona reissun jälkeen ravintolan näyttävän ihan tylsältä, olimme me sitä mieltä, että se oli enemmän kuin ihana.

berliini Alpenstueck (1) berliini Alpenstueck (3) berliini Alpenstueck (2) berliini Alpenstueck (4)

Tilasimme alkuun vuohenjuustosalaatit sekä valkkaria. Salaatti oli raikasta ja tuhti juusto sopi sen kaveriksi tosi hyvin. Ihana tarjoilija kävi kysymässä sopivin väliajoin miten meillä menee, ja meillähän meni hyvin. Räpsimme kuvia ja hölötimme tuttuun tapaan niitä näitä. Pohdimme illallisen aikana mm. sitä miltä tuntuu olla kolmekymppinen.

Pääruoaksi valitsimme listalta saksalaista juustomakaronia, joka saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta voi luoja miten hyvältä mm. parmesaania sisältänyt annos maistui! Emme jaksaneet kummatkaan syödä annoksia loppuun, niin täyttävää ruoka oli. Viereiseen pöytään kannettiin hervottoman kokoiset wiener schnitzelit, joten jos nälkä on aivan valtava, tilaa täällä schnitzel!

Jälkkäreitä meihin ei olisi mahtunut, vaikka makeaa torttua olisi tunkenut väkisin kurkusta alas. Niinpä kävimme puuteroimassa nenämme ja lähdimme jatkamaan iltaa. Ihana tarjoilija nappasi meistä vielä yhteiskuvan ravintolan ovilla, kiitos, se oli kiltisti tehty! Jos ja kun menen Berliiniin uudestaan, on Alpenstueck-ravintola varmasti to do –listalla. Herra Longfield pitäisi kovasti siitä valtavasta wiener schnitzelistä. Hah!

berlin Alpenstueckberlin Alpenstueck

Jatkopaikan olimme bonganneet myös jo etukäteen. Tarkemmin sanottuna ystäväni bongasi sen päivää ennen synttäreitään. Kävelimme Potsdamerplatzilla, kun ystäväni yhtäkkiä totesi ”tonne Huli mennään perjantaina!”. Edessämme oli fiini loungebaari nimeltään Catwalk. Loungebar oli Marriott-hotellin alakerrassa ja se näytti hirmuisen coolilta. Olimme aivan selkeästi länsipuolella.

Istahdimme korkeille baarituoleille ja tilasimme 12 euron drinkit, joiden nimi oli Must have. Palvelu pelasi täälläkin todella hienosti, joten ekojen drinkkien jälkeen tilasimme jo tohinalla toisia drinksuja. Pöytään kannettiin drinksujen kanssa kilpaa juuressipsejä, joita mutustelimme juttelun ja drinkkien hörppimisen välissä. Jotkut äijät kävivät vieressämme hölöttämässä jotain saksaksi, mutta emme jaksaneet välittää heistä, vaan jatkoimme omia hommiamme (eli juoruamista, heh). Taustalla soi mukava DJ:n soittama clubimusa ja fiilis oli tosi kiva.

berliini catwalk (2) berliini catwalk (3) berliini catwalk (1)

Parin drinkkisetin jälkeen totesimme, että meidän on aika vaihtaa johonkin hieman edullisempaan paikkaan. Takit niskaan ja eteenpäin!

Matka jatkui jälleen hostellimme hoodeille itään, josta bongasimme nopeasti Mein Haus am See -nimisen baarin, jossa oli jonoa. Ajattelimme, että paikan pitää olla hyvä, jos paikallisetkin haluavat sisään. Lisäksi meitä huvitti suuresti baarin mainostama lauantai-illan Porno karaoke, joten ei kun sisään! Sisäänpääsy maksoi 3 euroa, ja kuumaan ja hikiseen aulaan tullessamme aloimme etsiä narikkaa. Mutta ei sellaista ollut. Lähes kaikilla bilettäjillä oli omat takit mukanaan, ja osalla miehistä oli selässään valtavan reppu täynnä jotain kamaa. Outoa. Paikan yläkerrassa oli paljon sohvia ja upottavia sohvatuoleja, joilla istui juhlijoita, mutta tuolit olivat vuorattu myös takeilla ja kaulahuiveilla. Narikka olisi ehkä hieman fiksumpi tapa.. Voin vain veikata kuinka monen takki lähtee illan ja yön aikana väärään kotiin.

berliini bar (1) berliini bar (2)

Olisimme kovasti halunneet tanssimaan, mutta Mein Haus am See -baarin alakerran tanssipuolen musa oli teknomaista, joten jorasimme vain pari hassua askelta, jonka jälleen illan tanssit oli tanssittu. Joimme drinksut loppuun ja lähdimme hostellille. Kotimatkalla (joka oli noin 20 askelta) nappasimme mukaamme vielä dönerit baarin vieressä olevasta kojusta. Dönerit ahdoimme mahaamme hostellin sängyssä katsellen mm. söpöjä koirakuvia Instasta.

Ja niin ystävätär oli saatettu kolmekymppiseksi.

Sen verran pitää vielä sanoa, että Saksassa saa ilmeisesti vielä tupakoida baareissa ihan vapaasti (tai sitten kukaan ei vaan välitä uusista säännöistä). Meidän vaatteet ja hiukset haisivat kammottavilta tullessamme yöllä takaisin hostelliin. Hiukset oli ihan pakko pestä heti ja vielä aamulla huoneessa haisi ällöttävältä, sillä unohdimme laittaa vaatteet yöksi tuulettumaan. Yök, tässä asiassa saksalaiset saisivat ottaa opia Suomesta.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 235 muun seuraajan joukkoon