Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Anton & Anton ruokakassi

Päivä 1: Lautasella kasvissosekeittoa luomu fetajuustolla

Ruokakassi toimitettiin meille kotiovelle tiistaina hieman viiden jälkeen. Olimme ilmoittaneet toimitusajaksi 17-19, joten toimitus tapahtui täysin ajallaan. Olin itse toimituksen aikaan kotimatkalla tanssitunnilta ja sain herralta kuvaviestin purjoa pursuavasta ruokakassista. Tuli kova nälkä!

Keiton valmisti noin puolessa tunnissa. Ruokakassissa tulleiden ruoka-aineiden lisäksi omasta kaapista piti löytyä kasvislientä (6 dl), valkosipulia ja (kuivattuja) yrttejä. Harmittavasti olimme juuri vähän aikaa sitten käyttäneet viimeisen Puljongin kasvisliemen, joten teimme liemen kasvisfondista. Keitto tuli soseuttaa, joten myös sauvasekoitin piti olla omasta takaa.

Keittoa jäi yksi ylimääräinen annos seuraaville päiville. Lisäksi keittoon varatuista ainesosista jäi yli kolme porkkanaa.

Miltä maistui?

Keitto oli hurjan hyvää! Laitoimme keiton sekaan runsaasti basilikaa, oreganoa sekä pasta basilico -mausteseosta. Mausteet antoivat keittoon rutkasti lisämakua. Emme omista kovin tehokasta sauvasekoitinta, joten emme saaneet keitosta samettisen pehmeää, vaan se jäi hieman ”kokkareiseksi”. Makuun keiton koostumus ei toki vaikuttanut mitenkään.

Keiton sekaan soseutettiin fetaa, jota ripoteltiin myös keiton päälle. Fontanan luomu feta oli tajuttoman pehmeää ja maukasta. Sitä on saatava lisää.

Anton & Anton ruokakassi

Päivä 2: Lautasella Sitruunakanaa, Pikkalan kartanon maissia ja valkosipulikastiketta

Ruokakassi tuotiin meille tiistaina, ja samana iltana kokkasimme kasvissosekeiton. Seuraavan kerran kokkaushommiin päästiin vasta lauantaina muiden arki-iltakiireiden vuoksi. Lauantaina en osallistunut kokkailuun kyllä ollenkaan, sillä olin ylitöissä. Töitä on syksyn aikana enemmän kuin liikaa, eikä kovaa työurakkaa helpota yhtään tuloillaan olevat reissut syys- ja lokakuussa. Hommia paiskitaan nyt 6 päivän viikkotahdilla niin kauan kuin pääkoppa kestää.

Kun kotiuduin ylitöistä istuin suoraan valmiiseen pöytään! Herra Longfield oli kokannut sitruunakanaa ja tuoretta maissia Anton & Antonin ohjeella. Ruokakassi sisälsi neljä muhkeaa Naapurin maalaiskanan rintafileetä, ja vaikka aioimme syödä kaiken samalta istumalta, jäi kaksi rintafileetä seuraaville päiville.

Miltä maistui?

Tuore maissi maistui taivaalliselta! Herra keitti maissit ohjeiden mukaan, jonka lisäksi sivelimme niiden päälle juuri ennen haukkaamista Oivariinia, suolaa ja rouhittua mustapippuria. Aivan törkeän hyvää. Kana oli mehevää ja valkosipulikastikkeessa maistui valkosipuli.

Anton & Anton ruokakassi

Päivä 3: Lautasella Kylmäsavukirjolohilasagne purjosipulilla

Koko ruokakassin herkullisimmalta kuulostava ruoka jätettiin tarkoituksella sunnuntaille. Kävimme aamupäivällä neljän tunnin sieniretkellä ja kotimatkalla nälkä oli valtava. Aloitimme kokkaushommat ennen kuin teimme löytämillemme sienille yhtään mitään. Ruokakassin yksi upea ominaisuus piilee siinä, että kaikki reseptit on suunniteltu niin, ettei niiden tekoon mene tunteja. Lasagnen tekoon meni esimerkiksi suunnilleen tunti. Siis siitä hetkestä kun aloitimme, siihen hetkeen kun kävimme lasagneen haarukoilla käsiksi.

Lasagnea tuli yhden uunivuoan verran, joten siitäkin jäi ruokaa seuraaville päiville.

Lasagnen kaveriksi teimme ohjeiden mukaan nektariini-rucolasalaattia. Eikö kuulosta aika oudolta salaatilta lasagnen kylkeen? Olin aluksi aika skeptinen salaatin suhteen, mutta se osoittautui tosi herkulliseksi. Salaattia varten omasta kuivakaapista tuli löytyä oliiviöljyä, balsamicoviinietikkaa sekä suolaa ja pippuria.

Miltä maistui?

Kuten jo sanoin, salaatti oli tosi hyvää ja se sopi kuin sopikin tuhdin lasagnen kaveriksi. Kylmäsavulohilasagnelta odotin paljon, ja se ei pettänyt. Ehdottomasti koko ruokakassin herkullisin annos! Kävin napsimassa haarukalla pitkin iltaa uunivuoasta lasagnea, mutta onneksi sitä jäi siitäkin huolimatta kahden (pienen) annoksen verran seuraaville päiville.

Anton & Anton ruokakassi

Yleisesti ottaen olimme Anton & Antonin ruokakassiin todella tyytyväisiä. Kaikki kolme reseptiä osoittautuivat maukkaiksi, ja jokaista ruokaa voisimme hyvin kokata herran kanssa myös uudestaan. Sitruunakanaa ajattelimme jopa tehdä vieraille ja lasagnesta herra innostuin niin paljon, että alkoi jo syödessään miettiä mitä kaikkea muuta lasagnessa voisi savulohen kaverina käyttää.

Ruokakassi toimi siis hienosti, mutta pari miinustakin löysimme. Ensimmäisenä on ruoka-ainelista niistä tuotteista, joita pitäisi löytyä omasta kaapista valmiina. Lista koostuu pääsääntöisesti hyvin tavallisista aineksista (esim. suola, paprikajauhe, voi, öljy, pasta, maito, kananmuna sekä korppujauho), mutta listalta löytyy myös muutama hieman ”eksoottisempi” ainesosa, joita ei varmasti ihan jokaisesta peruskeittiöstä löydy (esim. kurkuma, dijonsinappi, tomaattisose ja spelttijauho). Koko ruoka-ainelistan voi kurkata ennen ruokakassin tilausta Kauppahalli24-sivuilta.

Toinen miinus tulee leivän puuttumisesta. Ruokakassi sisältää joka viikko yhden keiton, yhden liha- ja yhden kalaruoan. Ainakin keiton kanssa olisi ihanaa saada kunnon pala rapeaa maalaisleipää.

Me päätimme herran kanssa tilata ruokakassin vielä uudemmankin kerran syksyn aikana (2 hengen 3 päivän ruokakassi maksaa 45 euroa). Kurkimme kuitenkin seuraavan viikon menua etukäteen ennen tilauksen tekoa, sillä menut vaihtelevat hurjasti – kaikki eivät voi tykätä kaikesta, joten kannattaa tutkia seuraavan viikon ruokalista etukäteen.

Jos ruokakassi alkoi kiinnostaa, voi tilauksen tehdä helposti ja turvallisesti Kauppahalli24-sivujen kautta. Tutustumistarjouksena kotiinkuljetus nyt ilmaiseksi (normaalisti 10 euroa)!

Tässä postauksessa esitettyjen ruokien reseptit ilmestyvät blogiin syksyn aikana.

Anton & Anton ruokakassi

Yhteistyössä Kauppahalli24

#kutsumua

Okei, useimmat varmasti tietävät jo tässä vaiheessa mikä #kutsumua on.

Jos joku ei kuitenkaan vielä tiedä, kirjoittaa Uusimaa tästä upeasta ilmiöstä seuraavasti:

Sosiaalisessa mediassa tunnuksella ”#kutsumua” tunnettu kampanja kehottaa ihmisiä puuttumaan kiusaamiseen. Kampanja leviää haastekuvilla, joissa ihmiset poseeraavat kahden paperille kirjatun sanan kanssa: toinen kertoo lokerosta, johon osallistuja on joskus luokiteltu, toinen ominaisuudesta, josta hän haluaisi itsensä muistettavan.

kutsumua

Lähdin haasteeseen heti mukaan omalla kuvallani Instagramin puolella. Tiesin oitis minkä sanan kirjoitan paperiarkin yläkulmaan. Sen toisen, positiivisen sanan, keksimiseen meni enemmän aikaa.

Paperiarkin yläkulmaan raapustin paksulla mustalla tussilla sanan XL. Olen ollut pullukka koko lapsuuteni, mutta läski-huudot eivät jostain ihmeen syystä ole koskaan häirinneet minua kovasti. Minulla on aina ollut ympärillä upeita ystäviä, joten yksin en ole koskaan joutunut olemaan. Ehkä vahvat ystävät ja oikea asenne auttoivat siihen, etteivät satunnaiset haukkumiset vaivanneet minua kovin paljon.

Mutta kerran iski ja pahasti. Olin lukion ensimmäisellä luokalla, ja teimme äidinkielen tunnilla erästä vaatetilausta. Jokaisen oppilaan piti merkitä paperiin oma nimi ja tilattavan vaatteen koko. Ystäväni hoiti tilausta, ja laittoi paperiarkin kiertämään, kirjoitin siihen nimeni ja sen perään koon L. Paperi jatkoi matkaa selkämme takana istuvien kovispoikien käsiin, jotka hihittelivät jotain ja laittoivat paperiarkin sen jälkeen eteenpäin. Paperiarkki kiersi koko luokan, ja kun se vihdoin palautui ystävälleni, tuhahti hän vihaisesti.. Ne takana olevat kovispojat olivat rustanneet merkitsemäni L-koon eteen kirjaimen X. Ja hihittelivät sille.

Kun näin paperin, meinasin oksentaa. Musta tuntui todella pahalta, siis ihan h*lvetin pahalta. Olisin halunnut lähteä luokasta itkien pois, mutta jotenkin keräsin itseni kokoon ja istuin tunnin loppuun asti omalla paikallani yrittäen esittää ettei hommassa ollut mitään ihmeellistä. Sisälläni kuitenkin sykki, ja vihasin takana olevia koviksia tuona hetkenä enemmän kuin olin vihannut koskaan ketään. Se tunne, kun tajusin että kaikki olivat pitäneet minua pilkkanaan, oli kamala. Onneksi vierelläni oli kuitenkin vahva ystävä, joka tosiaan heti tuhahti kovisten vitsille vihaisesti. Kiitos siitä!

Kotimatkalla itkin, muistan kävelleeni metsän kautta kotiin, jottei kukaan ohikävelevä tai -ajava näe kyyneliäni. Kotona raapustin päiväkirjaani pitkät pätkät vihaisia lauseita. En oikeastaan tuntenut muuta kuin vihaa ja sen kuvottavan tunteen, kun näin paperiarkin ensimmäisen kerran.

kutsumua

Sanat satuttavat, ja niiden voima on valtava. Muistan tuon äidinkielen tunnin edelleen kuin eilisen, ja se aiheuttaa minulle vieläkin oksettavan tunteen mahassa. Ja vaikka tiedänkin asian nyt näin aikuisena olleen aika mitätön, ei tapahtumaa saa koskaan huuhdottua mielestä kokonaan pois.

Että kiitos vaan teille kovis-Tuomas ja kumppanit. Tiedoksi kuitenkin, että XL:n sijaan olen oikeasti yksi alla olevan kuvan upeista leideistä – hymyilevä, eloisa ja vahva nainen! Toivottavasti se loistaa minusta myös ulospäin!

#äläkiusaa

ryhmäselfie

Ryhmäselfien nappasi Baking Instinct -blogin Eleanora von Smöör

Dragonmelonta 2014

Suomen Dragonliitto järjestää vuosittain loppukesästä hauskan ja urheilullisen dragonmelontakisan/-tapahtuman kaikille melonnasta kiinnostuneille. Olemme osallistuneet karnevaalihenkiseen melontakisaan nyt kaksi vuotta peräkkäin, ja ensi vuoden keväällä starttaavia treenejä odottelemme jo innoissamme!

dragonmelontadragonmelonta

Dragonmelonta ei välttämättä sano monelle yhtään mitään, joten kerrotaanpas lajista hieman. Dragonmelonnassa melotaan lohikäärmeveneellä (katso kuvat yllä) maksimissaan 20 hengen joukkueessa merimailin mittainen matka niin kovaa kuin vain pystyy. Merimaili on pitkä matka, varsinkin kun istut (isolla kankulla) kapealla puupalikalla lähes kokonaan laidan yli kallistuneena meloen kuin hullu koko ajan yhdeltä ja samalta puolelta. Kankku, alaselkä ja lavat huutavat jo pienen matkan jälkeen hoosiannaa! Mutta vaikka sattuu, ei melomista voi lopettaa, sillä dragonmelonnassa on kyse yhteispelistä. Kaikkien pitää pysyä tahdissa ja meloa samaan aikaan, kukaan ei voi sooloilla, tai homma menee läskiksi (vauhti tyssää kuin seinään ja pitkä vene alkaa nykiä).

Melojien lisäksi veneen keulassa istuu rummunlyöjä, joka hakkaa ja huutaa tahtia samaan tahtiin mitä veneen etummainen pari meloo. Rummunlyöjä ei siis määrää tahtia, sen tekevät veneen etupenkillä istuvat melojat (sain tänä vuonna kunnian meloa etummaisessa rivissä, se oli kovaa hommaa!). Dragonveneen perässä seisoo lisäksi perämies, joka ohjaa valtavaa venettä pitkällä puisella melalla. En ehkä ikinä pysyisi veneen perässä pystyssä, joten nostan kaikille perämiehille hattua. Vauhti on kovaa, ja siinä vauhdissa pitäisi pysyä itse pystyssä, ohjata venettä ja varoa, ettei pitkä vene törmää muihin veneisiin. Ei ihan helppo nakki.

dragonmelontadragonmelontadragonmelonta

Dragonmelontakisa koostuu alkueristä, välieristä sekä finaalista. Alku- sekä välierät järjestetään alkuviikosta ja perjantaisin kovimmat kisaajat kohtaavat finaalissa!

Me emme yltäneet tänä(kään) vuonna virallisille palkintopalleille, mutta emme todellakaan lähteneet finaalista tyhjin käsin kotiin. Saimme nimittäin jopa kaksi upeaa pystiä! Toinen tuli parhaasta rummunlyöjästä (herra Longfieldin mukaan tämä oli lohdutuspalkinto, ja p*skat sanon minä) ja toinen pysti tupsahti parhaiten pukeutuneesta joukkueesta. Hyvä me!!

Oli kyllä huikeaa saada pystit ja juoda niistä onnittelumaljat joukkueen kesken!

dragonmelonta

Perjantaisin järjestettävän finaalin lomassa paikalta voi ostaa ruokaa ja ilojuomaa. Paikalla oli tänä vuonna myös hyvä bändi, ja innokkaimmat melojat riehaantuivat tanssiaskeliin sateisessa illassa. Tunnelma oli todella lämmin ja mukava, joten mitä sitä välittämään parista pisarasta!

Melontatapahtuman järjestää siis Suomen Dragonliitto. Tapahtuma on hyväntekeväisyystoimintaa, ja sen järjestäjät ovat valinneet jo 24 vuoden ajan taloudellisen tukensa kohteeksi HUS:n Lasten- ja nuortensairaalan vastasyntyneiden teho-osaston, jonne on hankittu hengityskoneita ja muita tehohoitovälineitä jo yli puolella miljoonalla. Aika upeaa! Kiitos Suomen Dragonliitto!

Tänä vuonna tapahtumassa järjestettiin finaalipäivänä myös leikkimielinen suppauskisa, jonne minä tietenkin innokkaana suppaajana ilmoittauduin mukaan. Pääsin leikiten suppauskisan finaaliin, jonka kyllä lopulta hävisin kahdelle salskealle miehelle suurista kannustushuudoista huolimatta. Tuuletin häviöstä huolimatta komeasti maaliin pääsyn jälkeen, vaikka oikeasti mua tietenkin harmitti häviö (ihan) vähän. Heh!

dragonmelontadragonmelonta dragonmelonta dragonmelonta

Kun olimme käyneet vaihtamassa märät vaatteemme autojen takana kuiviin, oli aika ottaa pari siideriä ja räkättää tyhmille jutuille joukkukavereiden kanssa! Osa porukasta jatkoi iltaa vielä baariin, mutta minä hipsin kotiin auringonlaskun aikaan, sillä seuraavana päivänä piti suunnistaa serkkuni häihin.

Ilta oli sateen jälkeen todella kaunis, ja sain napattua alla olevan kuvan iPhonella, eikö ole upea? Näissä maisemissa oli hyvä laahustaa kotiin miettien samalla ensi vuoden kisan strategiaa!

dragonmelonta

Vietimme herra Longfieldin kanssa heinäkuun viimeinen päivä vuosi- ja kihlajaispäiväämme. Kihloissa olimme olleet 5 vuotta, ja siitä hetkestä kun päätimme alkaa olee yhdessä, oli kulunut heinäkuun 31. päivä 14 vuotta. Oikeasti herra kysyi multa maagiset ”aletaaks olee” -sanat heinäkuun 18. päivä, mutta jouduimme vaihtamaan vuosipäivää muutamalla viikolla eteenpäin, sillä jätin herra Longfieldin 15-vuotiaana teininä jonkun tosi fiksun syyn takia. Onneksi tulin järkiini, ja palasin parin itkuisen viikon jälkeen herran huoneeseen sanoen, että voidaanko sittenkin olla yhessä. Vastaus oli joo.

Porvoo sisustuskauppaBistro Sinne

Olin varannut kelpo vaimona vuosi- ja kihlajaispäiväämme varten hotellihuoneen Porvoosta. Tämän lisäksi olin tehnyt varauksen Bistro Sinneen, jossa meidän on pitänyt käydä herran kanssa monen monta vuotta. Koko Porvoon matka oli herralle täysi yllätys, eikä hän tiennyt edes kotoa lähtiessämme minne olimme matkalla. Vaimot osaa nää jutut.. ♥

Palataan kuitenkin iki-ihanaan Hotelli Onniin sekä kauniiseen vanhaan kaupunkiin hieman myöhemmin, nyt pölötän teille Bistro Sinnestä!

Ihan alkuun pitää tehdä (taas) tunnustus. Olin kuvitellut vaikka kuinka pitkään, että Bistro Sinne on Sikke Sumarin ravintola. Eikös teistäkin Sinne ja Sikke ole ihan sama asia? Vaahtosin jo vuosia sitten, että pitäisi päästä testamaan Porvooseen ilmestyneen Siken ravintolan brunssi. Jokuselle muistan tästä puhuneeni, mutta eipä kukaan tuolloin korjannut pälätystäni täysin päättömäksi.

Bistro Sinnen takana on (mm.) Kai Kallio, jonka herkullisia pöperöitä olen päässyt maistelemaan eräässä bloggaritapahtumassa aiemmin tänä vuonna. Bistro Sinne on omien sanojensa mukaan korkealuokkaisen, aidon ruokatuotteen ja ammattitaitoisen sekä välittömän palvelun omaava bistroravintola. Sinnen ruokatarjonta pohjautuu kotimaisiin ja lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin, sekä suomalaiseen gastronomiseen kalenteriin.

Kuulostaa varsin hyvältä!

Bistro Sinne Bistro Sinne

Bistro Sinne sijaitsee Taidetehtaalla toisella puolella jokea (vanha kaupunki on eri puolella). Hotelli Onnin työntekijä kertoi meille ennen illalliselle lähtöämme, että Taidetehdas on avattu yleisön käyttöön muutamia vuosia sitten, ja nykyisin siellä järjestetään paljon erilaisia taide- ja käsityötapahtumia. Taidetehtaalle on vanhasta kaupungista vain lyhyt kävelymatka, mutta korkkarit voi silti olla järkevää jättää kotiin. Vanhan kaupungin mukulakivikatuja ei ole kovin mukavaa tallustaa korkeissa koroissa.

Jos Bistro Sinneen saapuu vanhan kaupungin lävitse, on ensinäkymä Taidehallille varsin kolkko. Taidehalli on osaksi iso harmaa laatikko, joka on suoraan sanottuna hieman ruma. Ainakin kun on juuri talsinut kauniin vanhan kaupungin pikkuruisia katuja.

Bistro Sinne Bistro Sinne

Kun astuu sisään Bistro Sinneen, kolkko harmaa laatikko kuitenkin unohtuu heti! Tunnelma on lämmin ja katosta roikkuvat kukkaruukkuvalaisimet sekä pöydillä nököttävät luonnonkukat tuovat paikkaan kivan rosoisen fiiliksen.

Ruokalistalta löytyy tosiaan paljon kotimaisia herkkuja satokauden antimista. Valitsin itselleni pitkän pohdinnan jälkeen Emäsalo-nimisen annoksen, joka piti sisällään emäsalolaista grillattua lohta, varhaisperunoita sekä kanttarelleja. Voi nam!! Herra ei voinut haluilleen mitään ja tilasi Sinnen hampurilaisen. Hampurilainen kätki sisäänsä Bosgårdin luomu Charolais-nautaa, pekonia, sekä cheddaria. Lisukkeina oli ISO annos maalaisransiksia sekä aiolia ja BBQ-kastiketta. Voi nam!!

Bistro Sinne Bistro Sinne Bistro Sinne

Olimme suunnitelleet syövämme Sinnessä pitkän kaavan mukaan, mutta syötyämme liian ison lounaan (tiedetään, olimme tyhmiä) ei meihin yksinkertaisesti mahtunut kuin pääruoka ja alkumalja. Pääruokien jälkeen tilasimme laskun, juttelimme niitä näitä ja lähdimme vihdoin jossain välissä talsimaan mahat täysinä kohti hotellia. Hotelliin päästyämme avasimme vielä aiemmin päivällä Brunbergiltä ostamamme suklaapussit ja ahdoimme niitä suuhumme myöhäistä leffaa katsoen. Voi nam!!

Mong tsong, herra Longfield täällä taas työmatkailusta hölisemässä.

Tällä kertaa työmatkailun kohteeksi osui kaupunki nimeltä Qingdao, joka sijaitsee Kiinassa. Tänne jouduin/pääsin saman projektin johdosta, jonka takia vierailin taannoin Pakistanissa, siitä matkastahan riitti aikanaan joristavaa peräti kahden Raamattu-kokoluokan postauksen verran. Koskaan en ollut aikaisemmin Kiinassa käynyt, ja hienoinen pelko oli että mitäköhän siellä mahtaa sitten odottaa, varsinkin kun matkakohde on vielä joku ihan nevahöörd Qingdao.

kiina qingdaokiina qingdao

Työmatka osui melko pian lomien jälkeiseen aikaan, ja matkan alkuvalmisteluissa meni heti hermot. Työpaikkani käyttää erästä matkatoimistoa, jonka nimeä en viitsi tässä mainita, mutta paljastetaan sen verran että se alkaa C:llä ja loppuu arlson Wagonlit Travel. On toki ihan kiva juttu että on olemassa tämmönen paikka minne voi aina soittaa jos matkalla tapahtuu jotain kummallista tai tarvitsee apua matkanjärjestelyyn, mutta melko usein tulee vastaan tilanteita joissa olen huomannut saavani itse etsimällä paremmat yhteydet lennoille, ja varsinkin majoituksen ja vuokra-autojen kanssa itse varaamalla saa lähes aina halvemman hinnan kuin mitä matkatoimisto tarjoaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan kummastuttanut matkatoimiston löytämät huokeat 400 euron hotellihuoneet jotka sai itse 100 eurolla, tai todella kivat ja käytännölliset 8000 euron lentoliput 7 vaihdolla ja 40 tunnin matka-ajalla Helsingistä Alabamaan, vaan hermot meni kun viisumihakemus ei mennyt ihan putkeen.

Lyhyestä virsi kaunis: jouduin lopulta hoitamaan koko viisumiasian itse kuumeessa, koska C:llä alkava matkatoimisto ei edes saanut lappuja toimitettua Kiinan konsulaattiin ja muutenkin antoivat koko ajan väärää tietoa. Lopulta kuitenkin sain viisumin, päivän myöhässä ja lennot kertaalleen siirrettynä, ja pääsin aloittamaan matkan.

kiina qingdao

Kun pääsin lopulta kentälle, tuli taas potkua naamariin: kone oli rikki, ja lento myöhästyisi ainakin tunnilla. Matkatoimistosta oli kerrottu, että Pekingissä suositellaan vaihtoajaksi 3 tuntia, nyt minulle oli minun omalla vastuullani otettu lennot joiden vaihtoaika oli joku 2 ja puoli tuntia, ja siitäkin ajasta hupenisi nyt sitten ainakin tunti vielä pois, ja kaikeksi onneksi Kiinan sisäiselle lennolle Pekingistä Qingdaoon ei voitu Helsingistä kirjoittaa matkalippua, eli sekin pitäisi vielä saada samassa ajassa hoidettua. Vähän pukkasi masentamaan, mutta ajattelin sitten että mitä tässä nyt voi tehdä, jos en pääse jatkolennolle niin ei sille mitään voi.

Kun lento sitten Pekingiin laskeutui, lähdin vähän pessimistisellä meiningillä hortoilemaan pitkin lentokenttää. Maahantulotarkastuksessa ei kuitenkaan mennyt kuin varmaan 10 minuuttia, ylpeänä esittelin virkailijalle kovalla vaivalla kuumeessa hakemaani viisumisivua ja sain siihen oikein hienon leiman. Sen jälkeen etsiydyin jonnekin tiskille josta sain matkalipun jatkolennolle. Siitä piti sitten mennä turvatarkastukseen ja etsiytyä portille, ja kappas, ehdin ihan hyvissä ajoin ilman mitään juoksentelua ajallaan lähteneelle jatkolennolle, sain vielä rauhassa mennä kahvilaan istuskelemaankin. C:llä alkava matkatoimisto oli taas osoittanut osaamisensa 3 tunnin minimivaihtovaatimuksillaan.

kiina qingdao

Jatkolento Qingdaoon sujui ilman mitään ongelmia, ja päästyäni ulos lentokentältä oli portilla vastassa ystävällinen kiinalainen ukko kädessään lappu jossa luki nimeni. Iloisesti lähdin miekkosen kyytiin, vaikka Pakistanin matkalla olikin valelappumies vienyt meidät ihan muualle mihin oli sovittu. Tämä kiinalainen kaveri kuitenkin vei minut juuri oikeaan paikkaan, ja siellä oli taas vastassa uusi kiinalainen, tällä kertaa naispuolinen henkilö, joka melkein kädestä pitäen talutti minut hotelliin ja kehotti minua soittamaan palaveriin, siellä kun kuulemma oli melko kiihkeä meininki joistain sellaisista asioista jotka minua ei millään tavalla koske, joten voi olla että minua tarvitaankin vasta seuraavana päivänä. Ja niin siinä kävikin, kello oli jo niin paljon ja meininki asiakkaan mukaan sen verran sekava että koko loppupäivä menisi niiden selvittämiseen, joten sain luvan levätä tämän päivän ja tulla vasta seuraavana aamuna paikalle. Se oli kieltämättä oikein mukava asia, olin matkustelujen jälkeen meinaan aika pöllyssä. Olin lähtenyt suoraan töistä neljän aikoihin matkaan, ja tehnyt muutamia torkahteluja lukuunottamatta matkaa läpi yön, eli käytännössä valvonut kokonaisen yön. Tuskin olisin mitään kauhean lennokasta osannut siinä tilassa sanoakaan. Kävin kertomassa tilanteen hotellin aulaan odottamaan jääneelle kiinalaiselle naikkoselle, ja menin samantien nukkumaan.

kiina qingdao

Hotelli

Olin kuitenkin laittanut herätyksen herättämään iltapäivästä, koska en meinannut mitään 16 tunnin unia vetää, ja toisaalta halusin kyllä käydä heti katselemassa että mikä paikka se tämmönen Qingdao oikein on. Wikipediasta tai jostain olin ennen matkaa jo selvittänyt, että kyseessä on ujo 2,5 miljoonan asukkaan rannikkokaupunki (8 miljoonaa jos lähialueet otetaan mukaan), jossa järkättiin aikanaan Pekingin olympialaisten aikaan purjehdus- sun muut avovesilajit. Paikka oli myös jossain äänestyksessä päässyt sijalle 1 Kiinan asuttavimpien paikkojen listauksessa, lähinnä koska kyseessä on moderni kaupunki jossa on teollisuutta ja sitä kautta työpaikkoja ja rahaa, mutta mereltä puhaltavan tuulen takia kaupunkia ei vaivaa muita Kiinan isoja kaupunkeja haittaava jatkuva savusumu.

Paikan piti siis olla jotain ihan muuta kuin vaikkapa se Pakistanin Lahore, ja sitä se olikin. Hotelli sijaitsi lähellä keskustaa, ympärillä oli oikein hulppeita pilvepiirtäjiä, ja siellä täällä oli kommunistiseen meininkiin kuuluvia tarpeettoman massiivisia monumentteja ja rakennelmia. Uskontokiihkoilijoiden ja terroristien poissaolo mahdollisti sen, että saatoin lähteä itsekseni hortoilemaan ilman mitään suunnitelmaa vain jonnekin. Törmäsin nopeasti rannikkoon ja johonkin helvetin isoon punaiseen häkkyrään, jonka yhteydessä oli iso puisto. Puistossa oli suihkulähteitä joissa kiinalaiset lapset ja aikuisemmatkin leikki, sekä isoja nurmikenttiä, joilla ihmiset lennättivät leijoja ja puhaltelivat saippuakuplia. Puistoissa oli myös puualueita, joiden keskellä varttuneempi väki harrasti sitä sellaista ihme ryhmävoimistelua. Jotenkin hirveen idyllinen meininki oli, rannikkoalueella oli myös selkeästi paljon turisteja ja näitä varten pystytettyjä myyntikojuja, mutta valtaosa turisteista oli kiinalaisia tai muualta Aasiasta päin.

kiina qingdao kiina qingdao kiina qingdao

kiina qingdao kiina qingdao

Huomasin aika nopeasti kerääväni epätavallisen paljon pitkiä katseita ja kikatteluja varsinkin paikalliselta naispuoliselta väestönosalta, tosin suuri osa katseista oli lähinnä sellasta hämmentynyttä toljottelua että mikä hitto tota vaivaa kun sen naama on noin valkonen ja tukka ei oo musta, kovin montaa valkoihoista ei selvästi ollut vastaan tullut. Ihmisillä oli kaikilla kamerat tai kamerapuhelimet, ja niillä ne räpsi kuvia kaikesta mahdollisesta, selfieitä harrastettiin myös kovasti ja kiusallisen usein ne suunnattiin siten, että meikäläinen oli siellä taustalla palloilemassa kalpean pärstäni kanssa.

Kävin jotain turistien krääsäkojuistakin ostamassa, olin rikkonut vähän aikaa sitten aurinkolasini ja tarvitsin uudet, ja sattumalta kojuissa myytiin todella halvalla ihan aitoja ja alkuperäisiä merkkiaurinkolaseja. Menin niitä sitten yhdelle kojulle mallailemaan, mutta se muuttui nopeasti aika ahdistavaksi kun siihen viereen tuli pari naikkosta ottamaan kuvia ja kikattelemaan. Kiireessä otin sitten jotkut, kysyin niiden hintaa ja ennen paikalta pakenemista maksoin sen mitä myyjä pyysi. Se oli jälkeenpäin kuultuna suuri virhe, koska myyjät heittävät kuulemma aina ihan poskettoman alkuhinnan, josta pitäisi sitten suunnillen kymmenesosaan tinkiä. Tinkiminen on minusta ärsyttävää touhua, ja toisaalta luulen että emme mene konkurssiin vaikka käytinkin hulppeat 10 euroa aurinkolasien hankintaan. Mutta hei, ne on kuitenkin takuuvarmasti ihan aidot Ray-Banit, niissä oli meinaan semmonen tarra missä niin sanottiin.

kiina qingdao

kiina qingdao

Myyntikojuja

Toisesta kojusta menin kattelemaan Hulille jotain koruja, mutta sielläkin menin paniikkiin kun kaupan myyjän pieni tyttö tuli tökkimään mua sormella. Ostin sitten jotkut todella kököt ruusukorvakorut, nekin siihen ekaan mainittuun hintaan, ja niin tuhlasin heti perään 3 euroa. Tosin ne korvakorut eivät koskaan päässeet kotiin saakka, en tiedä mihin onnistuin ne hävittämään. Hotellihuoneeseen asti ne muistin tuoneeni, liekö ne sitten jonnekin sinne jääneet. Ehkäpä selviämme ilmankin.

kiina qingdao kiina qingdao

Illemmalla lähdin vielä etsimään hotellista ravintolaa jossa syödä, sellaista ei muuten kovin hulppeasta, 33-kerroksisesta rakennuksesta jostain syystä löytynyt katutason Pizza Hutia lukuunottamatta, mutta huonepalvelu oli olemassa, joten menin huoneeseen, otin puhelimen käteen ja yritin tilata listalta jotain. Siitä ei tullut yhtään mitään, luurin toisessa päässä ollut kiinalainen ei saanut minun rallienglannistani yhtään mitään selvää, ja lopulta asia selvitettiin siten että huoneeseeni tuli joku, ja tälle sitten listasta sormella osoittelemalla näytin että haluaisin tämmösen. Ruoka-annoksien hinnat oli semmosta 5-6 euron luokkaa, ja niiden lisäksi oli vähän kalliimpia 10-12 euron kokonaisuuksia joissa oli vähän kaikkea. Näytin sellaista kalliimpaa kokonaisuutta ja sanoin että tämä, mutta koska kiinalainen alkoi nauramaan ja ilmoitti että et varmasti jaksa syödä sitä itseksesi, otin sitten vaan jonkun normiannoksen. Eipä aikaakaan kun ruoka tuotiin huoneeseen, ja se oli tosiaan ihan riittävä annos sekin.

Eiköhän tässä ole ihan riittävästi hölinää jo yhteen postaukseen, loput matkan käänteistä – joihin kuuluu mm. kaljatynnyreitä ja pirunsarvet päässä pyörivä suomalainen – täytyy laittaa toiseen postaukseen. Pysy viritettynä.

kiina qingdao kiina qingdao

#supdog

Ne jotka seuraavat blogia Instagramin puolella (tule sinäkin ihmeessä mukaan!) ovatkin nähneet jo lähes absurdin kuvan siitä, kun meidän vanha harmaa karvainen kaveri suppaa kanssani aavalla merellä!

supdog (20)

Tämä varsin omituinen ja erikoinen hetki koettiin viime viikolla Kirkkonummella hotelli Långvikin rannan tuntumassa, jossa toimii yksi TwentyKnotsin suppauslautojen vuokrauspisteistä. Långvikissä SUP-laudat vuokrataan hotellin respasta, ja vuokrauksen voi täälläkin maksaa Smartumin liikunta-/kulttuuriseteleillä.

Suuntasin Kirkkonummelle suppaamaan keskellä viikkoa siitä syystä, että samaisen viikon perjantaina ottaisin osaa suppauskisaan Helsingin melontakeskuksessa, jonne olimme menossa työporukan kanssa vuosittaiseen dragonmelontatapahtumaan. Palataan dragonmelontakisaan kuitenkin hieman myöhemmin, suppaavassa chow chowissa on yhteen postaukseen ihan tarpeeksi sisältöä!

supdog (17)

Treenailin SUP-laudalla yksikseni lähtöjä sekä mahdollisimman kovaa melomista. Herra Longfield oli kipeänä, joten hän jätti suppailut tuona päivänä väliin ja odotti minua rannalla kirjaa lukien. Mukaan olimme raahanneet myös harmaan karvaisen kaverin.

Treenailun välissä tulin aina välillä rantaan kysymään herralta miltä suppaukseni näyttää. Ihan hyvältä kuulemma.

En tiedä mistä sain päähäni pyytää harmaata karvaista kaveria laudalle, huomasin vain yhtäkkiä sanovani koirallemme ”tänne” taputtaen samalla varovasti SUP-laudan etupäätyä. Ja sieltä se köriläs sitten tuli! Nuuhkaisi lautaa ja käveli sen päälle. Olimme molemmat aivan äimän käkenä! Miten meidän vanha mummo tuli ihan itsestään SUP-laudan päälle?!

supdog (2) supdog (3) supdog (4) supdog (5) supdog (6) supdog (9) supdog (12)

Lähdin melomaan hyvin, hyvin varovaisesti eteenpäin. Istuin SUP-laudan päällä, sillä ajattelin niin saavani koiramme pelastettua vedestä mahdollisimman nopeasti, jos hän päättää jostain syystä hypätä laudan päältä pois.

Mutta ei harmaa karvainen kaveri mihinkään hypännyt! Hän katseli tyytyväisenä (ja hieman hämmentyneenä) kauniita maisemia istuskellen laudan päällä kaikessa rauhassa.

Kyhertelin haltioissani ja kehuin koiraa koko ajan. Suppailtiin aika kauas rannasta herran napsiessa meistä hassuja kuvia rannalta. Tullessamme takaisin rantaan ei koira edes juossut laudalta heti pois, vaan jäi siihen edelleen istumaan. Kyyti taisi olla kaiken lisäksi vielä miellyttävä!

Kas on Harmaa karvainen kaveri merelle lähtenyt
pikku suppilaudallaan
Ja vaik’ onkin tuuli vain yltynyt
Harmaa karvainen kaveri laulaa innoissaan:

”Hiuli hei, huolta nyt ei
merimummo näin käy merta päin
Hiuli hei, merimummo ei
pelkoa tunne ei!”

supdog (1)

Street food (katusafka) on ollut jo pidemmän aikaa lähes kaikkien huulilla. Viimeistään silloin voidaan puhua street foodin läpimurrosta kun Stockmann lähtee leikkiin mukaan!

Stockmann Herkussa alkoi tänään 21.8. Stockmann Street Gastro Tour 2014 -kampanja, joka näkyy mm. Herkun valikoimassa aina syyskuun loppuun asti. Kampanjan ns. kick offia vietetään tämän viikon lauantaihin asti. Keskuskadulle on parkkeerannut kaksi ruokarekkaa (tuttavallisemmin food truckia), joista voi ostaa 7 – 9 euron hintaisia street food -annoksia.

Tarjolla on Street Gastro -äijien ja Stockmannin yhdessä kehittelemiä ruokia, joissa maistuu mm. lammas, pulled pork, falafelit sekä tulinen chilimakkara. Kuulostaa herkulliselta?

Stockmann Street GastroStockmann Street Gastro

Pääsin muutamien muiden bloggareiden kanssa maistelemaan kampanjan street foodeja jo viime viikolla Stockan Herkkuun. Paikalla oli kokkaamassa iki-ihana Jenni Liemessä-blogista, Street Gastro -äijien toinen äijä sekä Stockmannin oma kokki. Ahdoimme itsemme illan aikana ähkyyn, vaikka annoksista oli tehty huomattavasti normaalia pienempiä. Mutta kun kaikkia piti maistaa.. Heh!

Stockmann Street GastroStockmann Street GastroStockmann Street Gastro

Stockmann Street Gastro

Ramen burgereita saa Stockmannin Herkusta kampanjan aikana

Omaksi suosikikseni nousi jo viime viikolla Chili Hot Dog, joka pitää sisällään Harjun Makkaratehtaan seitsemän chilin makkaraa (potkua löytyy!), harissamajoneesia, sinappista coleslawia sekä tummalla siirapilla voideltua sämpylää. Ah ja nam! Nappasin tänään Keskuskadulla jälleen Chilidogin käteeni, ja söin sen ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa. Törkeän hyvää. Suosittelen maistamaan!

Stockmann Street Gastro

Minikokoiset Chili Hot Dogit

Parasta Stockmannin Herkun kampanjassa on se, että ruokarekoista saataviin annoksiin löytyy myös reseptit (niitä saa Keskuskadun ruokarekoista sekä Herkun demokeittiöstä). Eikä siinä vielä kaikki! Herkusta voi käydä nappaamassa reseptien ainekset mukaansa, ja ryhtyä omassa kotikeittiössä street food -mestariksi.  Itse ostin tänään Harjun Makkaratehtaan seitsemän chilin raakamakkaraa sekä Street Gastro -äijien juuri kauppoihin tullutta pulled porkkia (maisteltiin sitä heti illalla harmaan karvaisen kaverin kanssa).

Chilidogeja aion tehdä sunnuntaina kun herra Longfield saapuu työmatkalta kotiin. Eiköhän työmatkan aiheuttama väsymys ja stressi saada karkotettua tuhdilla päivällisellä ja saunalla!

Nyt äkkiä Keskuskadulle herkuttelemaan! Ruokarekat ovat paikalla lauantaihin kello 18.00 asti!

#stockmannstreetgastro

Stockmann Street Gastro

Uuu La Laa mitkä pötköt!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 128 muun seuraajan joukkoon