Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Moig, herra Longfield täällä.

Minulla sattui olemaan tuossa joku aika sitten synttärit, ja Huli oli kilttinä vaimona ostanut minulle synttärilahjankin oikein. Lahja oli paperilappu, missä luki ”Sä lähdet lentoon!” ja sitten siinä oli kuvia moottoripyöräkypäräisistä ihmisistä jotka oli omituisissa asennoissa jossain lasiputken sisällä.

Hetken aikaa sitä lappusta toljoteltuani sain selvitettyä, että pääsisin siis tämmöseen lasiputkisysteemiin missä on hirvittävän kova ilmavirta ja missä laskuvarjohyppääjät harjottelee sitä lentoasentoa ja missä voi siis ihminen liidellä ja lennellä. Kivaa!

Huli oli innostunut asiasta nähtyään jostain videosta, kuinka sinne putkeen hyppäsi väkeä jostain kymmenen metrin korkeudesta, ja sitten ne näyttävästi ensin pysähtyivät ilmavirran voimasta juuri ennen maanpintaa, ja liitelivät sitten takaisin korkeuksiin. Huli meinasi että mun pitää heti päästä samanlaista touhua harrastamaan. Mä taas muistelin nähneeni jonkun elokuvan, missä päähenkilö oli poliisi joka jotenkin soluttautui tämmöseen laskuvarjohyppyjengiin, ja se harjotteli samannäkösessä vempeleessä jo sitä ihan pelkkää normaalia lentoasentoa tosi kauan, joten tuumin että ehkäpä noviiseja ei heitetä ensi töikseen sinne putkeen pää edellä mistään kymmenestä metristä. Asiaa selvitettyämme kävikin Hulin suureksi pettymykseksi ilmi, että tarkoitus olisi nimenomaan lähteä ihan rauhassa putkilon pohjalla hakemaan sitä liitoasentoa. Mä olin tiedosta varsin helpottunut, vaikka muistelin että siinä leffassakin päähenkilö sinkoutui pitkin poikin aluksi ennen kun se löysi sen asennon, joten näin kovalta faktapohjalta päättelin että se siellä pohjalla leijuminenkin on varmaan ihan tarpeeksi haastavaa ja siinäkin on oikein hyvät mahdollisuudet teloa itsensä putkilon seiniin.

sirius sport resot tuulitunnelilento sirius sport resot tuulitunnelilento

Sitten koitti leijumispäivä. Putkilo jossa minun oli tarkoitus liidellä sijaitsi Sirius Sport Resortin tiloissa Pyhtäällä, eli tuolla Porvoon ja Kotkan välimaastossa. Matka-aika pääkaupunkiseudulta oli semmonen puolitoista tuntia, tosin varmaan vartin verran tuli ylimääräistä perjantain ruuhkissa kökkiessä. Kun päästiin Kehä III:lta pois, matka sujui hyvin jouhevasti valtatie 7:aa pitkin aina perille asti. Sirius Sport Resortin tiloissa on liitelyputken lisäksi ainakin kaksi surffauspaikkaa, ja hauskan näköinen kiipeilykenttä, ja kompleksiin kuului myös ihan kivannäköinen ruokaravintola, joten paikassa voisi halutessaan siis viettää oikein kunnon extreme-päivän ja käydä kaikki paikat läpi kokeilemassa.

Paikalle päästyämme kävi ilmi, että minun lisäkseni putkiloon oli menossa liitelemään myös eräs toinen täysi liitelynoviisi, joka oli muilutettu paikalle polttareittensa takia. Kauaa ei ehditty odotella, kun meitä saapui jututtamaan mukava ohjaajakaveri, joka ensin vei meidät varustetiskille ja ojensi sieltä liitelyhaalarit, kypärän, suojalasit ja korvatulpat. Haalarit vetäistiin pukukopissa omien vaatteiden päälle, ja sitten asteltiin kunnon Superhessu-romppeissa kuuntelemaan ohjaajan ohjeita. Meille valikoitunut ohjaaja oli venäläinen kaveri, joka selitti kaikki ohjeet ja neuvot selkeällä englannilla. Muut paikalla olleet ohjaajat oli suomalaisia, joten jos liitely kiinnostaa mutta englanninkieli aristaa, niin varmasti lentelykertaa varatessa voi mainita haluavansa mieluummin suomenkielisen ohjauksen. Minä ja polttariuhri oltiin kuitenkin niin nohevia maailmankansalaisia että selvittiin englanninkielisestäkin ohjeistuksesta ihan tuosta vaan.

sirius sport resot tuulitunnelilento sirius sport resot tuulitunnelilento

Liitely tapahtui siten, että putkeen meni ensin ohjaaja, ja sitten me noviisit mentiin omilla vuoroillamme ohjaajan kanssa sinne putkeen. Koska ilmavirrasta tuleva ääni on niin kova, että lentelyssä täytyy pitää korvatulppia ja kypärää päässä, tapahtuu putkessa kommunikointi ohjaajan kanssa käsimerkeillä ja eleillä. Ohjaaja pyrkii saamaan liitelijät hyvään asentoon erilaisilla merkeillä, jotka oli loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Jalkojen asentoa kuvattiin kahdella sormella, sormien koukistus tarkoitti että koukistapa jalkoja, ja sormien suoristus että suoristapa jalkoja. Ei hankalaa. Yksi sormi meinasi että nyt tee päälläsi jotain, jos sormi nousi ylös, se meinasi että nosta päätäsi, ja alasmenevä sormi meinasi että päätä alas. Noni, tämäkin aika helppo juttu. Ohjaaja kertoi että hän tulisi myös ohjaamaan käsien asentoa, ja siinä oli tarkoitus vain seurata toisella kädellä sitä kättä jota ohjaaja väänsi ja pyrkiä siis pitämään kädet koko ajan samassa asennossa keskenään. Tärkeä merkki oli myös semmonen sormien vipotus: sillä ohjaaja halusi näyttää että ota rennosti, hengitä, älä jännitä niin helvetisti. Liitely ilmassa kun kuulemma sujuu vähän samalla logiikalla kun liitely veden pinnalla: jos on kauhusta jäykkänä, ei se oikein suju, parempaan tulokseen pääsee jos pystyy sopivan rennosti heittäytymään ilmavirran vietäväksi.

sirius sport resot tuulitunnelilento

Ohjaaja myös varoitti että älkää jumalauta lähtekö mitään omia temppujanne siellä kokeilemaan, koska siitä on yleensä aina seurauksena törmäys lasiseinään. Ohjaaja myös muistutti muutamaan otteeseen, että kun tulee ohjeita korjata asentoa, tehkää liikkeet hitaasti: äkkinäisillä heilumisilla asennon korjailu ampuisi yli ja sitten taas olisi vaarana lentely seinää päin. No, täytyy kyllä tunnustaa että minä ainakin sätkin siellä putkessa aika lailla, ja tein juurikin niin kuin ei olisi pitänyt, eli kun ohjaaja näytti että suoristapa vähän jalkoja, ammuin molemmat jalat samantien tikkusuoriksi, ja kun ohjaaja näytti että päätä ylös, yritin välittömästi lyödä itseäni täysillä takaraivolla yläselkään. Se siitä rauhallisuudesta siis. Hölmöilyistäni huolimatta en kuitenkaan sinkoillut putkessa ihan miten sattuu, ohjaaja piti minut ihan nätisti paikallaan, välillä jouduin ottamaan putken seinästä käsillä vastaan mutta vaikka siis tein korjausliikkeet useimmiten ihan liian äkkinäisesti, ei ollut missään vaiheessa tunnetta että olisin ollut lähellä sinkoutua päin seinää mitenkään vaarallisella vauhdilla. Tiedä sitten miten kovasti ohjaaja joutui töitä tekemään turvallisuuteni eteen.

sirius sport resot tuulitunnelilento

Liitelyyn kuului kaksi 2 minuutin lentelykertaa putkessa ohjaajan kanssa. Ensimmäinen kerta varsinkin meni aika lailla lattiatasossa ja seiniin tutustuessa, oli aika hullu, järjenvastainen ja hemmetin hieno fiilis lillua ilmassa. Toisella kerralla ohjaaja yhä yritti saada meitä aluksi hyvään asentoon, ja lopuksi hän heittäytyi itsekin ilmavirran vietäväksi, otti meistä kiinni, ja sitten mentiin hemmetin korkealle siinä putkessa. Se oli tosi kivaa. Kaikki se vatkaaminen ja heiluminen jota itse jouduin koko ajan tekemään kun pyrin omin voimin liitelyasennossa pysymään, loppui heti kun ohjaaja otti kiinni ja lähti liitelyä ohjaamaan. Sai vaan olla ilmavirran vietävänä, ja mennä ylös alas putkessa ohjaajan ohjaamana. Parhaimmillaan käytiin hyvin lähellä sitä kymmenen metrin korkeudessa sijaitsevaa oviaukkoa josta ammattilaiset putkeen voivat pompata.

Kun me noviisit oltiin käyty omat 2 minuutin kertamme, ja istuskeltiin putken vieressä olevassa odotustilassa naamat näkkärillä ja sykkeet miljoonassa, ohjaaja pisti vielä pystyyn kunnon esityksen, ja meni yksinään sinne putkeen. Siellä se oli ku kotonaan, syöksähteli välillä sinne ylös, tuli pää edellä kovaa alas kunnes pysäytti vauhtinsa ihan lattiatasoon, ja sitten se pyöri siellä putkessa ympyrää pää alaspäin ja ties mitä kaikkea. Oli hyvin vaikuttava nähdä miten kaveri siellä putkessa temmelsi, kun itse oli juuri yrittänyt kaikella tahdonvoimalla ja osaamisellaan pysyä edes pari sekuntia yksin siinä pelkässä normi liitoasennossa.

sirius sport resot tuulitunnelilento

Kokemus oli kaiken kaikkiaan todella hieno, vaikka menoni olikin melkoista haparointia ja hakemista, oli joka sekunti siellä putkessa hemmetin siisti. Nyt tässä kun tätä kirjoittelen niin tekisi hirveästi mieli mennä uudestaankin, ja saada myös Huli sinne putkeen lillumaan. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa saisi aikaiseksi oikein kunnon extreme-päivän järkkäämiseksi, jolloin voisi putkessa lillumisen lisäksi käydä kokeilemassa sitä kiipeilypaikkaa ja vaikka surffaustakin.

Tässä vielä Hulin kuvaama video, tästä varmaan saa hyvän kuvan mimmosesta touhusta oli kyse.

mustikka-jogurttikakku

Blogin kautta aikojen lähes suosituin postaus on ollut mehevän vanilja-suklaa(kuiva)kakun resepti. Eikä se mikään ihme kyllä ole, kyseinen kakku on kaikessa yksinkertaisuudessaan hirmuisen hyvää ja sopii kahvipöytään kuin nakutettu.

Tällä kertaa otetaan käsittelyyn toinen lemppari(kuiva)kakkuni. Mehevä mustikka-jogurttikakku maistuu erityisen hyvältä kesällä tuoreista mustikoista tehtynä, mutta mikään ei estä tekemästä sitä syksyllä tai talvella pakastetuista marjoista. Kakku on ihanan kostea paksun kreikkalaisen jogurtin vuoksi, joten kuivakakusta ei tämän herkun kohdalla voi oikeastaan puhua, vaikka kakku tehdäänkiin perinteiseen kuivakakkuvuokaan.

mustikka-jogurttikakku

Vein kakun kesällä ex-naapurillemme, joka asustelee nykyään muumitalossa Siuntiossa. Saimme ihastella illan aikana komeaa ukkosmyrskyä, rajua sadetta ja lopulta myös kauniin aurinkoista ja sateen virkistämää iltaa.

Suolaisilla herkuilla ja meidän tuomalla kakulla herkuteltiin kynttilänvalossa sateen hakatessa keittiön ikkunaan. Tunnelma oli mukava ja lämmin, komeat myrskypilvet pimensivät koko taivaan ja me kahvittelimme lämpimässä muumitalossa vaihtaen kuulumisia kuluneiden kuukausien ajalta.

ukkosmyrskyorkidea ja kynttilämustikka-jogurttikakku

Mehevä mustikka-jogurttikakku

  • 200 g vehnäjauhoja
  • 2 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • ½ tl suolaa
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 200 g ruokosokeria
  • 250 ml kreikkalaista jogurttia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 sitruunan kuori raastettuna
  • 200 g tuoreita mustikoita (pakastemarjatkin käyvät varmasti)

1. Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Voitele kakkuvuoka rasvalla.

2. Sekoita isossa kulhossa vehnäjauhot, maissitärkkelys, leivinjauhe sekä suola sekaisin.

3. Vispaa toisessa kulhossa kananmunat, sokeri, jogurtti, oliiviöljy sekä raastettu sitruunan kuori. Sekoita tämän jälkeen kuivat aineet märkään seokseen.

4. Lisää taikinaan lopuksi mustikat ja kääntele taikinaa varovasti muutaman kerran.

5. Paista uunin keskitasolla 30-40 minuuttia. Kakun tulee olla täysin kypsä. Voit testata kakun kypsyyttä esim. puisella cocktailtikulla, tikun pään tulee olla kuiva kun nostat sen taikinasta.

6. Anna kakun jäähtyä kokonaan ennen kuin kippaat sen tarjoilulautaselle.

mustikka-jogurttikakku

Kevään ja kesän aikana pihallamme on tapahtunut ihmeitä. Mutainen, massiivisia kivi-, roska- ja ja multakasoja täynnä ollut piha saatiin selätettyä – hurraa!! Tilalle saatiin vihreä nurmikko, kaunis kivimuuri, suuri istutusallas, puiset portaat rinteeseen sekä vihreä varastokoppi terasseineen pihan perukoille.

Pihan kanssa hommat tulevat jatkumaan vielä vuosia, mutta ette usko miten upealta vihreä piha tuntuu jo nyt. Pelkkä nurmikko sai tämän tytön niin onnelliseksi, ettei ole tosikaan. Nurmikon lisäksi söpö pieni vihreä varastokoppi istuu pihaamme kuin nakutettu. Varastokopista puuttuu vielä valot (kuten puuttuu koko pihalta, lukuunottamatta talon seinässä kiinni olevia ulkovaloja), mutta muuten se on valmis. No okei, varastokopin puiselta terassilta puuttuu vielä vähän ruuveja.. Mutta ne uupuvat vain siitä syystä, ettei Hong Kong saanut enää myydä ostamiamme ruuveja. Herra Longfieldille ei kelpaa kuin tietyn väriset ruskeat ruuvit, joten niitä metsästetään nyt netistä.

Kurkataan seuraavaksi miltä pieni varastokoppi näytti kevään alkumetreillä ja kesän lopussa!

varastokoppi

Ensimmäinen kuva on otettu aivan kevään alussa. Todella kaunis näky! Yök. Saimme vietyä roskakasan (kuvan oikea alakulma) ilmaiseksi naapuritontin roskalavalle. Naapuritontille nousee luhtitaloja, ja uskalsimme käydä kysymässä eräänä alkukevään päivänä josko voisimme kipata omat roskamme heidän lavalleen maksua vastaan. Homma sopi virolaisille työmiehille hyvin, ja he jopa sanoivat että sen kun tuotte roskat veloituksetta, he kun kuulemma kuitenkin ärsyttävät meitä olemalla töissä joka päivä. Hah!

varastokoppivarastokoppivarastokoppivarastokoppi

Kun aurinko alkoi paistaa ja päivät hieman lämmetä, oli vihdoin aika poistaa varastokopin katolla läpi talven ollut kamalan ruma pressu, ja nikkaroida sinne punainen huopakatto. Punainen siitä syystä, että talonkin katto on punainen.

Tykkään touhuta kamalasti, joten teimme kattorempan tuttuun tapaan yhdessä. Naapurit olivat varmasti onnesta soikeana kun hakkasimme herran kanssa pieniä huopanauloja koko sunnuntain. Mutta kun me päästiin vauhtiin, niin ei hommaa halunnut lopettaa sitten millään! Illansuussa varastokopin katto oli punainen ja meidät kädet olivat vasaroinnista kipeät.

varastokoppivarastokoppivarastokoppi

Kun katto oli saatu valmiiksi, alkoi varastokopin maalaus. Sain viime syksynä varaston oven maalattua kertaalleen, mutta muuten maalausurakka jäi tälle vuodelle. Herra maalaili varastokoppia toukokuun lopun päivinä. Mun piti samoihin aikoihin tehdä iso määrä koulujuttuja pois kurssien päätteeksi, joten vasten tahtoani en osallistunut maalaamiseen kuin ihan vähän.

Varastokoppi maalattiin täysin samalla värillä kuin talokin, jotta se sopisi pihapiiriin mahdollisimman hyvin.

varastokoppi

Heti maalausurakan jälkeen tontille saapui maatyömies isoine koneineen. Piha myllättiin aivan uuteen uskoon, ja kahdessa päivässä sinne oli tupsahtanut kivimuuri ja kivillä reunustettu istutusallas. Näiden lisäksi pihalle oli levitetty ja tampattu kuusi lavallista multaa.

Kun maatyömies lähti, oli meidän aika astua estradille nurmikonsiementen kanssa.

varastokoppi varastokoppi varastokoppi

Nurmikon siementämisen jälkeen varastokopilla ei päässyt edes käymään. Nurmikkoa kasteltiin ahkerasti, ja siinä kävelyä vältettiin pitkään ja hartaasti. Nurmikko alkoi vihertää kunnolla kesäkuun lopussa, ja ensimmäisen kerran tuuhea nurtsi leikattiin heinäkuun 8. päivä.

Varastokopin viimeistelyt jätettiin tarkoituksella kesälomalle, jotta nurmikko saisi kasvaa alkumetrinsä kaikessa rauhassa.

varastokoppi varastokoppi varastokoppi

Kesälomalla heinäkuun lopussa jatkoimme varastokopin tuunausta. Tilasimme terassilautaa sekä varastokopin eteen tulevaa terassia että rinteeseen suunniteltuja portaita varten.

Portaita tai terassin siistiä kotelointia emme olisi herran kanssa osanneet itse tehdä, joten apuun pyydettiin isäni. Iskä saapui eräänä lämpimänä päivänä työkalujen kanssa meille, ja sitten niitä hommia paiskittiinkin iltaa asti.

Saimme yhden päivän aikana sekä terassin että portaat valmiiksi. Huikeaa! Portaiden kanssa meni hieman aikaa, mutta lopulta nekin saatiin valmiiksi ja iskä lähti väsyneenä ja hikisenä kotiin. Iso kiitos hänelle!!

varastokoppi

Pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä ja kaikella on oma paikkansa. Eräänä iltana sain tarpeekseni siitä, että polttopuut olivat rumasti sikin sokin pressun alla varastokopin takana. Laitoin kumpparit jalkaan ja työkäsineet käsiin, ja kävin iltapuhteeksi nostelemassa polttopuut nättiin pinoon varastokopin seinää vasten. Isoimmat pölkyt pinosin varaston taakse, ja kaarnoille kaivoin varastosta valkoisen ison ämpärin. Suurinta osaa polttopuista säilytämme talon terassin alla, josta niitä saa käyttöön pitkin vuotta paljon kätevämmin kuin varastolta.

Parin tunnin sekoilun jälkeen kaikki oli nätisti omilla paikoillaan.

varasto (1) varasto (2)

Tältä varastokoppi näyttää tällä hetkellä! Ensi kesänä terassille täytyy tuoda enemmän kukkia ja koristeita, ja toivottavasti saamme valotkin jossain vaiheessa asennettua. Tai emme me niitä asenna, vaan naapurin mukava sähkömies. Varaston sisälle herra Longfield on kaivanut jo piuhat valmiiksi, joten enää pitäisi päättää minkälaiset valot haluamme, ja pyytää sen jälkeen naapuri kylään.

Ero on aika suuri kevään alkuun verrattuna, vai mitä? Nyt on hyvä laittaa pillit pihahommien osalta vähäksi aikaa pussiin ja nauttia pimeistä illoista kynttilöiden palaessa sisällä. Ensi keväänä hommat jatkuvat samalla vimmalla!!

p.s. Ennen kuin pillit voi laittaa oikeasti pussiin, pitää vielä istuttaa 40 krookusta, 70 tulppaania, 30 helmililjaa, pari kurjenpolvea ja syysvuokkoa sekä viisi pinkkiä hanhikkipensasta. Niin ja tehdä syyslannoitus, ajaa nurmikkoa vielä jokunen kerta, haravoida lehdet ja katkoa kuolleet perennat. Siinä sivussa matkustelen, täytän 30 vuotta (apua!!), teen kasan koulujuttuja ja juhlin koko syksyn erinäisiä ihania juttuja. Sitten ehdin ehkä vähän nauttia niistä kynttilöistä ennen kuin joulutohinat alkavat. Hah!

Hummeripasta

Saimme käsiimme Sikke Sumarin ja Mirja von Knorringin Löytöretkeltä lautaselle – kreetalaisessa keittiössä -keittokirjan. Kirja pursuaa upeita taideteosmaisia valokuvia erityisesti merenelävistä elukoista. Herkullisten kuvien lisäksi kirja kätkee sisäänsä kreetalaisten kotikeittiöiden ruoka-aarteita.

hummeripasta Sikke Sumarihummeripasta Sikke Sumarihummeri

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta meidän pakastimen perukoille oli unohtunut ihan vahingossa kaksi jäädytettyä hummeria. Löysin ne kesälomalla eräänä sunnuntaina siivoilujen yhteydessä, ja päätin, että niistä tehdään ruokaa vielä samaisena päivänä.

Istahdin keittiön lattialle ja aloin tutkia keittokirjojemme valikoimaa. Jossain välissä kaivoin Löytöretkeltä lautaselle -kirjan käsiini ja avasin sen erään korvamerkityn sivun kohdalta. Ja siinä se resepti oli – sinä sunnuntaina meillä tehtiin hummeripastaa.

Hummerit siis sulamaan kylmän veden alle ja hommiin!

hummeripasta Sikke Sumari

hummeripasta Sikke Sumari

Hummeripasta

2-3 annosta

  • 2 kpl pakastettua hummeria
  • tilkka oliiviöljyä kuullottamiseen
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • lasillinen valkoviiniä (meidän oli pakko turvautua S-marketin alkoholittomaan valkoviiniin, sillä Alko oli sunnuntaina kiinni ja jääkaapissa ei ollut yhtään pulloa valmiina)
  • 1 iso tomaatti kuutioituna
  • 3 rkl tomaattikastiketta (meillä oli käytössä tomaattimurska)
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • noin 500 g linguine-pastaa (muukin nauhapasta käy hyvin)

1. Sulata hummerit paketin ohjeen mukaan. Keitä hummerit, ohjeet keittämiseen löydät vaikkapa herra Longfieldin kirjoittamasta Hummerin valmistus kotikonstein -postauksesta. Huom! Älä heitä keitinvettä pois, pasta keitetään siinä.

2. Leikkaa keitetyt hummerit kahtia pituussuunnassa ja ota talteen kaikki lihat mitä irti saat. Leikkaa lihanpalat noin kolmen sentin pituisiksi paloiksi.

3. Kuullota hummerinpaloja oliiviöljyssä valkosipulin kanssa ja lisää joukkoon valkoviini (Sikke ja Mirja suosittelevat alkuperäisessä reseptissä Sauvignon Blanc -tyyppistä Vidiano-viiniä), kuutioitu tomaatti sekä tomaattimurska.

4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan hummerien keitinvedessä. Sekoita valmis pasta ja hummerinpalat sekaisin. Mausta runsaalla suolalla ja rouhitulla mustapippurilla!

hummeripasta Sikke Sumarihummeripasta Sikke Sumari

En ole lämmennyt suuremmin vielä yhteenkään superfoodiin. Musta on ollut hassua (lue: tyhmää) maksaa maltaita Perusta tuoduista aineksista, kun kotimaisia marjoja saa ilmaiseksi metsästä.

Mutta jostain ihmeen syystä kuivakaapin perukoille on ajan saatossa ilmestynyt vaikka minkämoisia superfoodeja. Osan olen ostanut itse terveysintoajanjaksoina (jotka eivät kovin kauaa koskaan kestä), ja toisen osan olen saanut blogin kautta mm. erilaisten tapahtumien yllärikasseista.

Siivoilin kuivakaappeja kesällä ja löysin sieltä jopa 3 pussia chian siemeniä, ja päätin alkaa käyttää niitä jotenkin johonkin.

chia (10)chia

Aloin metsästää siemenistä tietoa. En paasaa tässä postauksessa suuremmin siementen järkyttävän upeista ja mahtavista ominaisuuksista, jokaiselle on varmaan jo tässä vaiheessa selvää, että chian siemenet ovat terveellisiä. Piste. Jos kuitenkin haluaa lukea siemenistä lisää, kannattaa kurkata Vitamiini suositukset -sivuston artikkeli chian siemenistä.

Chian siemenet ovat yksi vanhimmista ruoka-aineista. Chia tarkoittaa voimaa, ja atsteekit käyttivät niitä jo tosi tosi kauan sitten voimaruokana mm. taisteluissa ja muissa ankarissa olosuhteissa. Jonkin tarun mukaan kuitupitoisia ja hyviä rasvoja tursuavia siemeniä käytettiin jopa valuuttana.

Chian siemeniä tulisi syödä liuotettuina. Olen kyllä nähnyt kuvia, joissa siemeniä ripotellaan ihan sellaisenaan esim. puuron päälle, mutta tulee muistaa, että chian siemenet imevät itseensä 12-kertaisen määrän nestettä. Tämä prosessi on hyvä tehdä ennen kuin siemenet menevät vatsalaukkuun, jotta vältytään mahdollisilta ikäviltä mahakivuilta, turvotukselta ja jopa ripulilta.

chiachiachia

Lähdin itse testaamaan chian siemeniä chia-geelin muodossa. Liuotan 4 rkl chian siemeniä 3,5 dl nestettä. Nesteenä olen tähän asti käyttänyt rasvatonta maitoa, soija- sekä kauramaitoa. Nesteenä voi käyttää varmaan ihan mitä nestettä itse haluaa. Makua olen tuonut geeliin lisäämällä seokseen 1 tl vaniljauutetta sekä 1 tl vaahterasiirappia.

Geelin teen aina iltaisin, jotta saan sitä seuraavana aamuna. Siemenet imevät itseensä tosiaan 12-kertaisen määrän nestettä, ja operaatio kestää tunteja. Chia-geeli on helppo tehdä, joten katsotaanpas tarkempi resepti seuraavaksi.

Chia-geeli

4-5 annosta, yksi annos noin 70 kcal

  • 4 rkl chian siemeniä
  • 3½ dl nestettä (rasvatonta maitoa, kaura- tai soijamaitoa ym.)
  • 1 tl vaahterasiirappia
  • 1 tl vaniljauutetta

1. Sekoita kaikki ainekset haarukalla hyvin sekaisin.

2. Anna seoksen olla pöydällä noin 10 minuuttia ja sekoita sen jälkeen hyvin uudestaan. Seokseen tulee aluksi paakkuja, jotka on syytä rikkoa sekoittamalla.

3. Laita seos jääkaappiin yön yli.

chiachiachia

Sellaisenaan chia-geeli ei minulla mene alas. Sen limainen ja sammakonkutumainen fiilis ei ole kovin houkutteleva. Sekoitankin geeliä aamuisin jogurtin tai puuron sekaan vajaan desin verran.

Jogurtin ja chia-geelin sekaan laitan aina 2 rkl mysliä, lorauksen vaahterasiirappia (nam!) sekä yleensä jotain hedelmää tai marjoja. Tähän asti on tullut kokeiltua mansikkaa, banaania, päärynää ja tuoretta ananasta. Olen pitänyt kaikista variaatioista hurjasti.

Chia-geelin paras ominaisuus piilee minusta siinä, että se pitää nälkää tajuttoman hyvin. Syön aamupalan normaalisti arkisin hieman ennen seitsemää ja lounaalle juoksemme työkavereiden kanssa jo 10.30. Ennen kuin aloin popsia chia-geelia aamuisin, oli mulla huutava nälkä jo puoli kymmenen aikaan aamulla.

En voi siis kerskua sillä, että ruoansulatukseni toimisi paremmin, ihoni olisi kirkkaampi, olo olisi pirteä jatkuvasti tai muuta höpötystä, mutta sen voi rehellisesti sanoa, että chia-geeli pitää nälkää. Geelin syöntiä jatketaan meillä arkiaamuisin jatkossakin! Joko sinä olet kokeillut (ja hurahtanut)?

chiachia

Palataan perjantain ja ihanan lämpimän viikon kunniaksi hetkeksi takaisin kesään.

marjajuustokakku

Heinäkuussa vietettiin anoppini syntymäpäiviä. Olimme kutsuneet anopin ja herra Longfieldin siskon ja veljen puolisoineen meille kylään synttäreiden kunniaksi. Pääruokana tarjoilimme juhlakansalle makkaramixin ja itse tehtyjä sinappeja.

Jälkkäriksi olimme tehneet hirmuisen kauniin kaksikerroksisen marjakakun. Marjakakku ei vaatinut paistamista, vaan se jäädytettiin pakastimessa. Tämä oli meille molemmille täysin uusi leivontatapa. Ohjeen mukaan kakku tuli ottaa 30 minuuttia ennen tarjoilua pois pakastamisesta, mutta oikea aika olisi ollut lähempänä tuntia. Puolen tunnin sulamisaika ei riittänyt, ja kakkua jouduttiin leikkaamaan hopeisella kakkulapiolla niin kovin, että kakkulapio vääntyi. Heh!

Söimme kakkua herran kanssa aamupalalla seuraavana päivänä ja annoimme kakun sulaa kaikessa rauhassa hieman yli tunnin. Sopivan sulaneena kakun marjaisan pehmeä maku tuli paljon paremmin esiin kuin jäisenä (tai ainakin jäisempänä). Eli jos päädyt tekemään kaunista kakkua, anna sen sulaa reippaasti yli puoli tuntia.

marjajuustokakkumarjajuustokakku

Resepti on löydetty upeasta Call me cupcake -blogista.

Kaksikerroksinen marjajuustokakku

Pohja

  • 150 g Domino-keksejä
  • 50 g sulatettua voita
  • noin 5 ylimääräistä Domino-keksiä kakun kahden kerroksen väliin

Täyte

  • 300 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 250 g ricottajuustoa
  • 4 dl kuohukermaa
  • 1 ½ dl sokeria
  • ½ sitruunan kuori raastettuna
  • ½ tl vaniljajauhetta
  • 100 g mansikoita
  • 150 g mustikoita
  • pieni rasia vadelmia

Koristeluun tuoreita mansikoita, mustikoita sekä vadelmia.

1. Murenna keksit monitoimikoneella tai käsin kulhossa mahdollisimman pieneksi muruksi. Sekoita keksimurut ja sula voi sekaisin. Paina pohja kakkuvuoan pohjalle (meillä oli käytössä halkaisijaltaan pieni vuoka, jotta saimme kakkuun korkeutta). Laita kakkuvuoka pakastimeen siksi aikaa kun valmistat kakun täytteen.

2. Yhdistä isossa kulhossa tuorejuusto, ricottajuusto, kuohukerma, sokeri ja raastettu sitruunan kuori. Sekoita kunnes seos on paksua ja kermaista. Jaa seos kahteen kulhoon (puolet ja puolet).

3. Soseuta mansikat sauvasekoittimella. Sekoita mansikkaseos toiseen osaan täytettä. Levitä mansikkatäyte kakkupohjan päälle. Laita kakkuvuoka takaisin pakastimeen noin 30 minuutiksi.

4. Ota kakkuvuoka pakastimesta ja asettele ylimääräiset Domino-keksit mansikkatäytteen päälle.

5. Soseuta 100 g mustikoita ja isoin osa vadelmista sauvasekoittimella. Sekoita mustikka-vadelmaseos toiseen osaan täytettä. Sekoita varovasti loput 50 g mustikoita täytteen sekaan. Levitä seos tämän jälkeen Domino-keksien päälle kakun toiseksi kerrokseksi.

6. Laita kakkuvuoka pakastimeen ainakin 5-6 tunnin ajaksi (meillä kakku oli pakastimessa yön yli).

7. Ota kakku noin tuntia ennen tarjoilua sulamaan. Koristele juuri ennen tarjoilua tuoreilla marjoilla.

marjajuustokakku

Paulig avasi syyskuun alussa kuluttajille suunnatun sivuston, jossa voi suunnitella oman 3D-tulostettavan kahvirasian. Kahvirasian suunnittelu on ilmaista ja sitä varten ei tarvitse asennelle koneeseen mitään suunnittelutyökalua, kaikki tehdään Paulig Presidentti 3D -sivustolla.

Tutustuin itse ensimmäisen kerran 3D-tulostukseen tämän kesäisellä ylemmän ammattikorkeakoulun opintojaksolla. Hain kesäkurssia varten kirjoja kirjastosta, ja eräässä kirjassa oli monen sivun juttu 3D-tulostuksesta. Luin jutun ja olin aika ihmeissäni. Jotenkin homma kuulosti tosi simppeliltä, mutta silti en oikein tajunnut siitä mitään.

Unohdin koko 3D-tulostuksen kunnes sain loppukesästä sähköpostia Pauligilta. Minua kysyttiin mukaan suunnittelemaan meidän keittiöön sopiva kahvirasia uuden sivuston kautta. Lähdin toki mukaan, ja viime viikolla sitten ahersin varsin omaleimaisen ja komean kahvirasian meidän keittiöön. Saanko esitellä teille Moustache-nimisen luomukseni (muista painaa Play)!

Moustache on lempeä ja piilottaa sisälleen pehmeitä kahvimakuja. Ei tujuja ja vahvoja kahveja, vaan meidän makuun sopivia helppoja ja kepeitä makuja. Moustachen on tarkoitus hymyilyttää aamuin illoin kun sitä nappaa korvasta kiinni nostaakseen kannen ylös.

Sellainen on Moustache. Hassu viiksekäs kaveri.

Kahvirasian suunnittelu oli mukavaa hommaa. Alkuun pääsi helposti eikä sivustolla olevaa ”ohjelmaa” tarvinnut suuremmin opetella käyttämään. Sivustolle on koottu mm. erilaisia pintoja ja koristeita, joilla kahvirasiaan saa omaleimaisen ilmeen. Huomasin, että osa sivustolle ilmestyneistä kahvirasioista oli mustia ja ruskeita, ja olisin kovasti halunnut saada Moustachen pintaan ruskean värin, mutta en osannut vaihtaa väriä vaikka kuinka yritin etsiä oikeaa painiketta. Lopulta päädyin siihen, että valkoinen saa kelvata.

Sivuston kautta on mahdollista myös tilata oma luomus, se ei kyllä sitten ole enää ilmaista. Yhden kahvirasian hinta liikkuu noin 130-300 euron kieppeillä riippuen mm. sen ulkomuodosta.

Käy sinäkin nyt kuitenkin ainakin suunnittelemassa oma kahvirasia Paulig Presidentti 3D -sivustolla! Meneillään on kisa, jossa 25 parasta designia palkitaan kahvirasialla, jonka on itse suunnitellut. Suunnittele siis kahvirasia ja julkaise se galleriassa. Parhaita töitä voi äänestää galleriassa tykkäämällä aina 30.9.2014 asti.

Jos Moustache hurmasi sinutkin, voi sille antaa äänen tykkäämällä siitä kampanjasivustolla. Tällä hetkellä hienolla luomuksellani on yksi tykkääjä. Voin paljastaa, että äänen olen antanut itse itselleni. Hah!

moustache Paulig Presidentti 3d -kahvirasia

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 128 muun seuraajan joukkoon