Pekoni-parsapiirakka Living and Room -kutsuille

Suunnistin eräänä perjantaina koulukaverin luokse Living and Room -sisustuskutsuille. Kutsujen esittelijänä toimi Kati, joka pitää myös Decor Kati -blogia. Ihastuin kutsuilla oitis Toscana-nimiseen sarjaan, josta tilasin kotiin kaksi roosaa Toscana-kulhoa (kurkkaa kaunis kulho blogin Instagramista) sekä Toscana-sarjan 1,7 litraisen kannun. Kannu lähti valitettavasti palautukseen, sillä se ei ollutkaan hintansa veroinen. Mutta roosiin kulhoihin olen enemmän kuin tyytyväinen!

pekoni-parsapiirakka (1)

pekoni-parsapiirakka (4)

Vein sisustuskutsuille mukanani kaksi suolaista piirakkaa. Toinen piirakoista oli tuttu ja turvallinen tomaatti-vuohenjuustopiirakka, joka ei petä koskaan. Tomaattisen piirakan kaveriksi tein Kotilieden sivuilta löytämäni ohjeen avulla pekoni-parsapiirakkaa, jota muokkasin vain hieman.

Parsa kuuluu kevääseen, kuten totesin jo gluteenittoman parsapitsapiirakan postauksessa. Vaikka on kyllä pakko tunnustaa, että parsa on mun mielestä hieman liian yliarvostettua. Se ei maistu millekään ilman järjettömiä maustamisoperaatioita, tai tarpeeksi maukkaita lisukkeita. Mutta mauttomuudestaan huolimatta, parsa kuuluu kevääseen. Piste.

Mutta nyt suolaisen pekoni-parsapiirakan reseptin kimppuun. Piirakassa maistuu mitäänsanomattoman makuinen parsa, mutta myös suolainen pekoni ja pehmeä mozzarella. Päivitin pekoni-parsapiirakan reseptin myös Parhaat suolaiset piirakat -postaukseen, joka pitää sisällään jo 10 herkullista suolaista piirakkareseptiä.

pekoni-parsapiirakka (2)

pekoni-parsapiirakka (3)

Pekoni-parsapiirakka

  • 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä ruis-kaura piirakkataikina
  • 1 nippu vihreää parsaa
  • 1 pkt pekonia
  • 150 g mozzarellajuustoa
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • loraus valkoviinietikkaa
  • 1 tl suolaa
  • ripaus sokeria
  • ripaus valkopippuria
  • tuoretta persiljaa

1. Anna valmiin piirakkataikinan sulaa paketissa olevien ohjeiden mukaisesti.

2. Kuori parsat. Keitä kuorittuja parsoja suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä muutama minuutti. Jäähdytä parsat nopeasti kylmällä vedellä ja valuta.

3. Leikkaa pekoni pieneksi ja ruskista se pannulla.

4. Painele sulanut taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

5. Levitä parsat, ruskistettu pekoni sekä mozzarellapalat vuokaan.

6. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

7. Sekoita kulhossa kerma, maito ja kananmunat, viinietikka sekä mausteet (suola, sokeri ja valkopippuri). Kaada seos esipaistetun piirakan päälle ja ripottele persiljasilppua pinnalle. Paista vielä 25 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

p.s. Me ollaan hot! Jos et usko, kurkkaa Edessä on pitkä kuuma kesä -postaus, ja anna sen jälkeen meille äänesi Blogiringin Kesän kuumin blogi -äänestyksessä (meidät löytää ruokablogien alta). Äänestäneiden kesken arvotaan 300 eurolla Arabian kesäisiä astioita! Onnea arvontaan ja kiitos jokaisesta äänestä.

kesän kuumin blogi blogirinki

Mysteerinen maha

Kaikki, jotka ovat joskus henganneet kanssani paria kertaa useammin, ovat suhteellisen varmasti saaneet kuulla siitä, miten valitan yhtäkkiä kipeäksi tullutta mahaani, joka turpoaa ja kerää sisäänsä ilmaa kuin vappuilmapallo.

Kaikki alkoi juuri ennen vanhojen tansseja vuonna 2002 (jos en muista vuotta ihan väärin). Vedin vaaleanpunaista röyhelömekkoa päälleni tutisten jännityksestä. Siinä samassa maha meni solmuun. Äiti paistoi mulle kananmunaa, sanoen sen rauhoittavan mahaani.

Vanhojen tanssien jälkeen maha tuli kipeäksi aina vain useammin. Turvotusta tapahtui töissä, kotona, koulussa, juhlissa, sukulaisten luona ja treenatessa. Olen aika sissi, enkä inise turhasta. Jos muhun sattuu, kestän sen, mutta jos valitan kipua, muhun sattuu tosi paljon. Lääkäriin menin mahavaivojen takia sen jälkeen, kun aloin oksennella turvotuksen yhteydessä. Jossain vaiheessa en voinut tehdä mahakipukohtauksen aikana muuta kuin maata sikiöasennossa vessan lattialla ja oksentaa siinä välissä. Ei kiva.

Asuimme vielä tuolloin Vantaalla, joten kipitin paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä mulle sanottiin viiden minuutin jälkeen, että kärsin laktoosi-intoleranssista. Lekuri oli sitä mieltä ilman mitään testejä, tai mitään muutakaan tutkimista. Jätin maitotuotteet pois, mutta ei se ongelmaa poistanut. Kuukauden jälkeen litkin maitoa vanhaan tapaan, ja päätin etten mene tyhmään terveyskeskukseen enää takaisin.

Muutimme jossain välissä Espooseen, jossa syöksyin heti muuton jälkeen uuteen paikalliseen terveyskeskukseeni. Sieltä mut lähetettiin oitis ruoka-aineallergiatesteihin. Kävi ilmi, että mulla on yhteensä 13 ruoka-aineallergiaa (soijapapu, maapähkinä, peruna, juuriselleri, porkkana, palsternakka, omena, herne, kiivi, hasselpähkinä, manteli, tomaatti ja mansikka). Diagnoosi oli muistaakseni ruoka-aineyliherkkyys. Panikoiduin, ja kysyin tulosten läpikäymisen yhteydessä, saanko enää koskaan syödä sipsejä?! Asiat tärkeysjärjestykseen. Hah!

Tulosten jälkeen mun piti lopettaa vähintään kuukaudeksi kaikki allergisoivat ruoka-aineet, jonka jälkeen piti vain testailla mitä yksittäisiä ruoka-aineita kroppa sietää, sen jälkeen kun se oli ns. puhdistettu ärsyttävistä aineista. Tätä testailua tehtiin vuosia. Mulle ei tule ns. tavallisia allergiareaktioita, kuten suun kutinaa, kurkun turpoamista tai kutisevaa ihoa, vaan mun maha tulee kipeäksi, jonka jälkeen se turpoaa. Muita oireita ei ole.

Ruoka-aineallergioiden selvittämisen jälkeen mahaongelmat vähenivät huomattavasti, mutta ne eivät poistuneet kuitenkaan kokonaan. Kärsin edelleen ajoittain todella kovista vatsakivuista, joiden seurauksena esim. monet tilaisuudet, työpalaverit, juhlat sekä treenikerrat ovat menneet mun osalta vähän pieleen, sillä en ole voinut olla turvonneen ja kipeän mahani kanssa täysin oma itseni.

Kun Blogirinki sitten tiedusteli jokunen kuukausi sitten, kärsiikö joku heidän bloggareistaan oudoista vatsakivuista, nostin käteni innoissani ilmaan. Melkein huusin MINÄ, MINÄ, MINÄ! Ja niinpä pääsin mukaan Doctagon-lääkärikeskuksen ja GastroPanel-testin yhteiseen kampanjaan, jossa mun mysteerisiä vatsakipuja yritetään selvittää kevään ja kesän aikana.

Doctagon on lääkärikeskus ihan Helsingin ydinkeskustassa. Lääkärikeskus sijaitseee makkaratalon viidennessä kerroksessa uusissa ja siisteissä tiloissa. Keskeisen sijaintinsa lisäksi Doctagon tarjoaa asiakkailleen Anywhere-videovastaanottoa. Mäkin pääsen hyvin todennäköisesti testaamaan videovastaanottoa, kun käymme lääkärin kanssa läpi musta otettujen kokeiden tuloksia parin viikon sisällä. Kätevää kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään!

Mutta asiaan, Doctagon-lääkärikeskuksessa tehdään mm. GastroPanel-testejä. Kyseisen testin on kehittänyt yritys nimeltään Biohit. GastroPanel-testillä selvitetään mahan limakalvon terveydentilaa, jonka lisäksi se osoittaa mahdollisen heliobakteeri-infektion.

Omalta osaltani tämä yhteistyö toimii niin, että kävin mukavan ja aidosti kuuntelevan Erik Mandelinin vastaanotolla tämän viikon maanantaina. Sain jorista kaikki vaivani Erikille hänen kuunnellessaan pölötyksiäni korva tarkkana. Keskustelun päätteeksi Erik totesi mahaongelmieni olevan vähän kinkkisempi tapaus. Kiva. Erik halusi ottaa musta muitakin kokeita kuin vain suunnitellun GastroPanel-kokeen. GastroPanel-kokeen lisäksi multa testattaisiin keliakia, sekä jotain vatsan tulehdusjuttuja, jotka menivät multa hieman ohi. Erik kyllä totesi, ettei kokeista varmaan löydy mitään, sillä uskoi mun mahaongelmien johtuvan mm. stressistä, kropan reagoimisesta erilaisiin tilanteisiin (jännittäviin, mukaviin sekä epämiellyttäviin) sekä ruoka-aineallergioiden yhteisvaikutuksesta. Erik kuitenkin totesi, että testien avulla saadaan suljettua ”helppoja” vaihtoehtoja pois, jonka jälkeen voidaan alkaa tutkia muita ”syvällisempiä” syitä mysteerisiin mahakipuihin.

Niinpä suuntasin tiistaina reippaana takaisin Doctagonin vastaanotolle mukanani ulostenäyte, jonka lisäksi jätin lääkärikeskukseen vertani yhden koeputken verran. Nyt sitten odotellaan tuloksia.

Kun tulokset saapuvat, menen Erikin juttusille uudestaan (tai siis meillä on hyvin todennäköisesti videotapaaminen). Ihmettelemme tuloksia yhdessä, ja katsomme miten asian kanssa edetään. Ja koska aloin asiaa ruotia bloginkin puolella, saatte tekin kuulla vielä ennen juhannusta miten kokeissa kävi, ja miten ongelman kanssa jatketaan eteenpäin.

Jos siellä ruutujen toisella puolella on ketään samankaltaisista ongelmista kärsiviä, niin huutakaa hep, ja kertokaa oma tarinanne – mikä on auttanut ja onko kivuille ja turvotukselle kenties löytynyt syytä. Vatsavaivoista voi käydä lukemassa myös infoa vatsavaivoja-fi-sivuston kautta.

Yhteistyössä Yoogaia

Yhteistyössä GastroPanel ja Doctagon

Keväinen parsapitsapiirakka (gluteeniton)

Otin osaa Urtekramin ja Ruoka.fin haasteeseen, jossa piti kehitellä ja toteuttaa suolainen tai makea gluteeniton leivonnainen. Haaste toimii myös kisana, johon osallistuu kaikkiaan 36 upeaa gluteenitonta reseptiä. Jos siis kaipaat vinkkejä gluteenittomiin leivonnaisiin, kurkkaa ihmeessä Ruoka.fin kisasivut! Samalla kun selaat reseptejä, voit antaa äänesi minun kehittelemälleni suolaiselle parsapitsapiirakalle. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan kolme 100 euron Urtekram-tuotepakettia. Äänestämään siitä siis!     pitsapiirakka urtekram_c_perhejuhlat_.jpg

Heti kun sain tiedon kisasta, päätin tehdä pitsaa. Haluaisin kehitellä tosi hyvän gluteenittoman pitsapohjareseptin, ja ajattelin kisan tarjoavan siihen hyvän mahdollisuuden. Koulukavereille kokkkaamani gluteeniton serrano-sipuli-tomaattipitsa oli kyllä herkullista, mutta pitsapohja ei yltänyt vielä sille tasolle, jolle sen haluaisin yltävän.

Pitsan täytteitä mietin pitkän tovin. Lopulta päädyin parsaan, sillä parsa nyt kuuluu kevääseen ja sillä selvä. Lisäsin täytteeseen parsan kaveriksi vuohenjuustoa sekä mozzarellaa, nam! Pitsapohjan päälle tulevan tomaattikastikkeen resepti on pitkälti kotoisin Omenaisen päästä, kiitokset hänelle siitä. Omenainen jopa kalttasi tomaatit kastiketta varten, arvostan!

pitsapiirakka urtekram (20)pitsapiirakka urtekram (35)pitsapiirakka urtekram (49)

Teimme parsapitsapiirakan Omenaisen kanssa, ja päädyimme yhdessä antamaan sille hieman hassun nimen. Pitsaksi sapuskaa ei nimittäin oikein voi sanoa, sillä pohjasta tuli paksu ja piirakkamainen. Mutta ei sitä nyt ihan piirakaksikaan voi sanoa, koska valmis lopputulos näytti selkeästi enemmän pitsalta kuin piirakalta. Summa summarum, nimeksi annettiin lopulta yhteisymmäryksessä keväinen parsapitsapiirakka. Resepti on alla, ja sitä saa tosiaan käydä äänestämässä 15.6. asti Ruoka.fin kisasivuilla. Kiitos jokaisesta äänestänne!

Keväinen parsapitsapiirakka (gluteeniton)

pellillinen

pohja

  • 4 dl kädenlämpöistä vettä
  • ½ pala hiivapaketista
  • ripaus merisuolaa
  • noin 5-6 dl Urtekram Gluteeniton Luomu Yleisleivontamix -jauhoseosta
  • ½ dl oliiviöljyä

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita suola mukaan.

2. Lisää jauhot ja sekoita käsin taikinapalloksi. Lisää sen jälkeen öljy ja sekoita se hyvin taikinapallon sekaan.

3. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa reilun puolen tunnin ajan. Levitä kohonnut taikina leivinpaperin päälle uunipellille käsin taputtelemalla.

4. Esipaista taikinaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lisää tomaattikastike ja täytteet (ks. ohjeet alla).

5. Kypsennä pitsapiirakkaa lopuksi 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Tomaattikastike

  • 1 rkl voita
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 4 kpl kypsiä tomaatteja
  • 50 g auringokuivattuja tomaatteja
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa
  • 1 tl valkoviinietikkaa
  • suolaa
  • mustapippuria

1. Murskaa valkosipuli ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi (voit halutessasi kaltata tomaatit ennen kuutioimista).

2. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipulit kevyesti voissa.

3. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta kasaan noin 20 minuuttia.

4. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä hieman ennen pitsapiirakan pohjan päälle levittämistä.

Parsa-juustotäytteet

  • nippu vihreää parsaa
  • suolaa parsojen keitinveteen
  • 250 g hyvää vuohenjuustoa
  • 250 g mozzarellajuustoa
  • vihreitä oliiveja
  • tuoreita rosmariinin oksia
  • mustapippuria
  • juoksevaa hunajaa

1. Katkaise parsojen tyvet ja keitä parsoja kaksi minuuttia hyvin suolatussa vedessä. Jäähdytä parsat kylmässä vedessä ja leikkaa pitkittäin kahteen osaan.

2. Viipaloi mozzarellajuusto ja murenna vuohenjuusto. Lisää juustot pitsapiirakan pohjan päälle, jolle on levitetty ensin tomaattikastike. Ripottele päälle oliivit, parsat ja hienonnettu tuore rosmariini. Mausta mustapippurilla.

3. Valuta valmiin pitsapiirakan päälle juoksevaa hunajaa.

urtekram_logopitsapiirakka urtekram (7)

Aurinkovoima – järkeä vai ei?

Mo, Herra Longfield täällä. Nytpä onkin jännää asiaa minulla, sillä pääsen juttelemaan yhdestä mieliaiheestani, sähköntuotannosta!

Hei, älkää juosko karkuun, tämä on oikeasti tosi kiinnostavaa! Sähköä! Ja sen tuotantoa! Vautsi vau! Älkää hyvät ihmiset nyt menkö sinne osoiteriville mitään muita juttuja kirjottelemaan! Tää on tosi jännää ja mielenkiintoista!

Aurinkovoima Helen

Sähköntuotanto ei kyllä minuakaan kiinnostanut vielä tuossa jokunen vuosi sitten oikeastaan yhtään, mutta töitteni takia tämä asia on alkanut vähän niinku väkisin kiinnostamaan. Yritän tähän alkuun nyt hyvin pelkistetysti kirjoitella mitä minä sähköntuotannosta ja sen eri muodoista olen tietävinäni.

Sähköntuotanto eroaa nyt vaikkapa maitotölkkien, farkkujen tai lämpimän veden tuotannosta, koska sähköllä on semmonen ikävämpi puoli että sen varastoiminen isossa mittakaavassa on hemmetin paljon hankalampaa kuin noiden muiden juttujen. Maitotölkkejä, farkkuja ja lämmintä vettä voidaan tehdä isot klöntit kerralla, ja sitten ne viedään kauppojen kylmäkaappeihin tai vaatehyllyihin tai vesitorneihin sun muihin odottamaan, että joku keksii että minäpä tahdon nyt juoda maitoa uudet farkut jalassa ja sitten menen suihkuun. Koska sähköä ei samalla tavalla voi tuottaa varastoon, pitää sähköntuotannon ja -kulutuksen käytännössä katsoen vastata koko ajan toisiaan. Eli aina kun laitat siellä kotona valon päälle tai pizzan uuniin, joku vempele jossain alkaa samalla hetkellä tekemään sinulle lisää tarvitsemaasi sähköä. Maitotölkit jos toimisi samalla tavalla, niin sillä hetkellä kun päätät kaupassa että ostanpa maitoa, ja työnnät käden kylmäkaappiin, pitäisi siellä toisella puolella olla joku lypsämässä lehmää, pastöroimassa lehmästä saatua maitoa ja sitten purkittamassa sitä, ja tekemässä kaikkea tuota vielä niin nopeasti, että kun kätesi kaappiin työnnät, se purkki ilmestyy sinne samalla hetkellä.

Aurinkovoima Helen

Sähköntuotanto on siis melko haasteellinen laji, vielä kun ottaa huomioon että sähköä voidaan tuottaa niin kovin monella eri tavalla. On näitä tämmösiä perinteisiä tapoja, joissa poltetaan jotain kivihiiltä ja kaasua ja öljyä, ja nykyisin myös kaikenlaista biomöhnää niinku roskia, puujätettä ja ties mitä pellettiä ja kissanraatoja sun muuta tauhkaa. Polttoprosessissa syntyy lämpöä, jolla sitten laitetaan vettä höyrystymään, ja höyry pyörittää turbiineja joista sitten tulee sähkövirtaa verkkoon. Polttohommissa on se ikävä juttu, että kun tavaraa poltellaan, ilmaan pääsee aina kaikenlaisia ikäviä epäpuhtauksia, hiilidioksidia ja muuta tylsää, ja vaikka niitä kuinka yritetäänkin nykypäivänä ottaa talteen ja siivota, niin ei se ihan 100 % onnistu. Polttohommissa kiva juttu taas on se, että niillä pystyy säätämään paljonko sähköä tehdään: kun sinä napsautat valon päälle, jossain tuutataan vähän lisää kissanraatoja rovioon, ja siitä tulee vähän lisää lämpöä, vähän lisää höyryä, ja vähän lisää sähköä. Jee!

Tämmösissä kivoissa luonnonmukaisissa tavoissa, niinku esim. aurinko- ja tuulisähkössä, on tietty se etu, että ei tule maailmaan mitään epäpuhtauksia kun propellit pyörii ja paneelit kuumenee. Tulee vaan kivaa ja puhdasta sähköä verkkoon sen seurauksena, että maapallolla tapahtuu ihan normaaleja juttuja, niinku tuulee tai aurinko paistaa. Ikävämpi puoli näissä on se, että milläs säädät aurinkoa ja tuulta. No et säädä. Jos aurinko menee pilveen tai sattuu tulemaan yö, paneelit ei enää teekään sähköä. Tai kun tuuli tyyntyy, propelli ei pyöri, eikä tule sähköä. Sitten joudutaan taas jossain heittämään kissanraatoja tuleen, kunnes aurinko tulee pois pilvestä tai jossain alkaa tuulemaan vähän lujempaa.

Aurinkovoima Helen Aurinkovoima Helen Aurinkovoima Helen Aurinkovoima Helen

Mutta, sittenpä onkin olemassa semmostakin kuin vesivoima. Vesivoima on hienoa, se on mun lemppari. Tehdään iso lätäkkö, ja sieltä sitten valutetaan vettä luukusta, ja sillä veden virtauksella pyöritetään generaattoria joka tekee sähköä. Ei tule epäpuhtauksia, ja voidaan säätää, kun joku laittaa pizzan uuniin, avataan vähän luukkua lisää ja jo tulee enemmän sähköä, kaikki on hienoa ja mahtavaa. Tai no, ei niistä lätäköistä ja niiden tarvitsemista padoistakaan kaikki tykkää, ne kun saattaa sekoittaa luontoa jos se lätäkkö tai pato tökätään väärään paikkaan, ja jos sattuisi tulemaan kuiva kausi, lätäkönkin vesi saattaa uhata loppua. Mutta silti, vesivoima on kivointa.

Ja sitten on vielä semmosestakin asiasta tähän kirjoitettava kuin ydinvoima. Ydinvoimassa on hienoa se, että ei tarvitse senkään kanssa lähteä mitään polttelemaan, sen kun vaan laitetaan jotain uraanitankoja laatikkoon ja heitetään laatikko veteen, ja sitten laitetaan semmonen asia ku fissioreaktio käyntiin. Uraanitangot siellä keskenään lämpenee, ja ne lämmittää laatikkoa ja vettä, ja taas tulee höyryä jonka voi laittaa turbiiniin ja sieltä saadaan sähköä, ja paljon. Ilmaan ei tule yhtään epäpuhtauksia, linnut laulaa, kaikilla on kivaa. Tosin, ydinvoimakaan ei oikein säätöön sovellu: kun reaktio käy, sieltä sitten vaan tulee sitä sähköä se tietty määrä. Ja joo, onhan siinä ongelmiakin, sitten kun pitää niitä tankoja vaihtaa, niin vanhat tangot vielä säteilee, ja ne pitää laittaa jonnekin kiven sisään missä niiden säteily ei häiritse ketään tyyliin kuuteen miljoonaan vuoteen. Ja jos tulee tarpeeksi iso oho!-tilanne, niin sitten voi soittaa Tsernobyliin ja kysyä että mitäs nyt ei pidä tehdä. Mutta jos olisi valtavalla pieteetillä rakennettuja ydinvoimaloita, jotka on rakennettu turvallisen maaperän päälle turvaan maanjäristyksiltä, tsunameilta ja vastaavilta, ja olisi kalliota, jonne voisi kaivaa tarpeeksi syvälle kivoja koloja joissa tangot sun muu säteilevä materiaali voivat rauhassa säteillä vaikka sitten sen kuusi miljoonaa vuotta, niin ydinvoimakin olisi hyvin kivaa.

Aurinkovoima Helen

Oma mielipiteeni (joka muuten ei ydinvoiman osalta ole Hulin mielipide sitten lainkaan) on se, että olisi varsin hienoa, jos mahdollisimman iso osa näistä tämmösistä polttojutuista voitaisiin lopettaa, mahtavinta olisi jos voitaisiin tehdä sähkö kokonaan ydin- ja vesivoimalla. Ydinvoimasta saadaan niin hemmetisti sitä sähköä, ja minä tykkään kun siitä ei oikein käytettynä tule muutaman kallioon lukittavan säteilevän tangon lisäksi yhtään mitään saasteita maapalloon. Vesivoimalla sitten voitaisiin siihen päälle säätää kaikki nää tämmöset valojen napsauttelut ja pizzojen paistot. Ei minulla mitään ole näitä tuuli- ja aurinkovoimiakaan vastaan, mutta olen siinä uskossa että niille ei parane kovinkaan merkittävää roolia sähköntuotantoa ajatellen antaa, koska arvaamattoman luonteensa lisäksi, niillä ei – ainakaan vielä nykyteknologialla – saada isossa mittakaavassa kovinkaan paljon sähköenergiaa aikaiseksi. Löysin netistä tämmösen palleron, johon on kuvattu Suomen vuoden 2014 sähköntuotanto eri energialähteittäin. Tämä pallerokin näyttää olevan minun kanssani asiasta samaa mieltä: aurinkoenergiaa ei pallerossa ole lainkaan, ja tuulienergian osuuskin on vain hieman yli prosentin.

Noin, olipa pitkä paasaus, mutta jotensakin tämmöseltä pohjalta minä sähköntuotantoa ajattelen. Miksi tällä nyt on sitten mitään väliä, on se, että Helsingin Energia, tuttavallisemmin Helen, on tässä vastikään aloittanut ”aurinko-ohjelman” aurinkoenergien tuotannon ja hyödyntämisen lisäämiseksi. Ja kovasti he näyttävät ohjelmaansa uskovan, kun antavat minunkin kaltaisen energia-alalla töissä olevan, aurinkoenergiaan epäluuloisesti suhtautuvan niilon heidän ohjelmaansa tutustua.

Helenin ohjelman ensimmäisessä vaiheessa Helsingin Suvilahteen rakennettiin Suomen suurin aurinkovoimala, josta asiakkaat saivat ostaa kuukausimaksua vastaan oman nimikkopaneelin. Paneelin tuottamasta sähköenergiasta sitten hyvitetään suoraan asiakkaan sähkölaskua sen mukaan, paljonko paneeli sähköä tuottaa; kesällä eniten, talvella vähemmän. Nyt vuonna 2015 on Helenin tarkoitus avata uusi, jälleen Suomen suurimmaksi aurinkovoimalaksi julistettava Kivikon aurinkovoimala, joka valmistuessaan kasvattaa Suomen verkkoon tuotettavan aurinkoenergian määrää hulppealla 20 prosentilla. Helenin laskelmien mukaan Kivikon aurinkovoimala tulee tuottamaan vuodessa 800 megawattituntia sähköä, joka taas määränä vastaa neljänsadan kerrostalokaksion vuosikulutusta. Se kieltämättä vähentää polttotouhulla tuotettavaa sähköntarvetta, joten hyvä Helen ja hyvä aurinkopaneelit!

Aurinkovoima Helen Aurinkovoima Helen Aurinkovoima Helen

Toisaalta, luvun saamiseksi mittakaavaan on todettava, että jos tuon 800MWh määrän laittaisi tuohon vuoden 2014 energiantuotantopalleroon, niin se olisi vain semmonen 0,01 prosentin siipale. Mutta aurinkovoima on Suomessa vielä lapsenkengissä. Jostainhan se on lähdettävä liikkeelle, ja jokainen auringolla tuotettu watti on kuitenkin pois joltain toiselta energiantuotantomuodolta. Helen on suunnitellut jo seuraavienkin aurinkovoimaloiden paikkoja, ja luvannut rakentavansa niitä niin paljon kuin kysyntää riittää.

Minä olen itse asiassa ollut aiemmin siinä uskossa, että aurinkosähköenergian tuotanto Suomessa ei ole mitenkään kustannustehokkaasti mahdollista, koska auringon säteily näin pohjoisessa ei ole oikein voimissaan, mutta tätä näkökantaa täytyy nyt kyllä tarkistaa. Uskon, että Helenillä on pikkasen minun mutu-tuntumalla heitettyä faktaa parempaa tietoa hallussaan, ja mielenkiinnolla jäänkin odottamaan miten tämä Helenin aurinkoprojekti etenee. Minä nimittäin pääsen projektiin ja sen tuloksiin ja odotuksiin tässä tämän vuoden aikana tutustumaan tarkemmin, ja tarkoitus on kirjoittaa aiheesta loppusyksyyn mennessä vielä useampiakin postauksia.

Muistan joskus sellaisenkin pikku knopin jostain lukeneeni, että Saharan autiomaasta ei tarvitsisi prosentuaalisesti kovinkaan isoa aluetta peittää aurinkopaneeleilla, kun ne jo pystyisivät teoriassa tuottamaan kaiken maapallolla tarvittavan sähkön – kunhan vaan se sähkö saataisiin häviöttä siirrettyä muun maailman käyttöön. Auringossa siis kyllä on voimaa, kunhan vaan keksitään teknologia jolla sen voi parhaiten valjastaa käyttöön. Helen on nyt lähtenyt tätä kehitystä omalla panoksellaan tukemaan, ja tarjoaa täten kaikille meille rivitahvoillekin melko konkreettisen mahdollisuuden osallistua paitsi suoraan puhtaan aurinkovoiman tuotannon määrän kasvattamiseen, niin myös välillisesti aurinkovoimateknologian kehittämiseenkin. Käykäähän ihmeessä tutustumassa jos alkoi maailman parantaminen ja kissanraatojen polttamisen vähentäminen kiinnostaa!

Aurinkovoima Helen

Yhteistyössä Yoogaia

Yhteistyössä Helen

Rakastunut Raumaan!

Meillä on takana aika upea viikonloppu! Auto starttasi perjantaina kohti Raumaa, jonne saimme kutsun Rakastunut Raumaan -yrittäjien järjestämään bloggaajapäivään. Varsinainen bloggaajapäivä oli lauantaina, jolloin kauniissa Vanhassa Raumassa järjestettiin kesän aloituksen kunniaksi Suvi Päi -tapahtuma. Me otimme herra Longfieldin kanssa kuitenkin varaslähdön, ja saavuimme Raumalle jo perjantaina.

Vanha Rauma Vanha Raumarauma_c_matka_.jpg

Melkein kolmen tunnin ajomatkan aikana satoi rakeita, ja välillä taivas oli pilvetön. Emme oikein tienneet minkälainen sää määränpäässä meitä odotti, mutta kylläpäs meillä kävi tuuri. Ajaessamme Best Western Raumanlinnan parkkipaikoille, tummat pilvet hävisivät, ja tilalle tuli auringonpaiste. Tuuli Raumalla kyllä kävi, mutta mieluummin tuuli ja aurinko kuin rankkasateet rakeiden kera. Heitimme kamat hotellihuoneeseen ja lähdimme heti tutustumaan Vanhaan Raumaan.

Ehdimme iltapäivän ja illan aikana kävellä sikin sokin söpöjä ja kutsuvia Vanhan Rauman katuja. Vanhan Rauman koko yllätti meidät – se on Porvoon vanhaakaupunkia huomattavasti isompi alue, joka on täynnä viehättäviä putiikkeja sekä toinen toistaan kauniimpia pihoja, jotka kutsuvat sisään.

Vanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha RaumaVanha Rauma

Pääsimme lauantaina osallistumaan kahden tunnin opastetulle kierrokselle Vanhaan Raumaan. Tulette kuulemaan lisää hurmaavan viehättävästä Vanhasta Raumasta omassa postauksessaan, sillä saimme kuulla kierroksen aikana paljon tarinoita Vanhan Rauman historiasta, jotka haluan toki jakaa myös teidän kanssa.

Perjantaina päätimme lähteä Vanhaan Raumaan tutustumisen jälkeen vielä merenrannalle. Raumahan on merenrantakaupunki, jonne merenkulku sekä korkeat ja massiiviset satamien nosturit ovat kuuluneet ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Otimme herran kanssa suunnaksemme Fåfänganniemen, jonka lähistöllä on aikoinaan biletetty mm. Raumanmeren juhannusta. Tai siis ei me olla, mutta aika moni muu on. Fåfänganniemessä sijaitsee kesäteatteri, maauimala, kauniit hiekkarannat, korkea Kiikartorni, venesatama sekä Poroholman leirintäkeskus. Tarkemmin osa näistä paikoista sijaitsee kyllä Otanlahden rannalla, mutta ihan vierekkäin ne kaikki siinä rannan tuntumassa olivat.

RaumaRaumaRaumaVanha RaumaRauma

Ajattelimme, että jäisimme Fåfängaan katsomaan auringonlaskua, mutta aurinkohan laskee jo näin kesän alkumetreillä tosi myöhään! Ei me vanhukset jaksettu siis jäädä odottamaan auringonlaskua merenrannalle, vaan lähdimme takaisin kohti hotellia, jossa käperryimme kuuman suihkun jälkeen pehmeisiin lakanoihin katsomaan telkkarista tullutta leffaa.

Herra Longfield totesi illalla hotellilla Rauman olevan tosi kiva paikka! Taidettiin rakastua Raumaan heti ensimmäisenä päivänä.. ♥

RaumaVanha Rauma

Kakku äidille: Daim-jäätelökakku limemansikoiden kera

Edellisessä postauksessa kävimme tutustumassa Oscariin ja muihin Nuuksion poropuistossa asusteleviin poroihin äitienpäivän kunniaksi. Poropuistossa sekä Haltian luontokeskuksessa käynnin jälkeen tulimme meille syömään äitienpäivän päivällistä, sekä katsomaan Suomen lätkäpeliä.

leila lindholm daim-jäätelökakku _c_perhejuhlat_.jpg

Pääruoaksi olimme tehneet herra Longfieldin kanssa herkullista kylmäsavulohilasagnea, josta on tullut yksi meidän lemppariruoista.

Jälkiruoaksi halusin kokeilla jotain ihan uutta reseptiä. Kaivoin jälleen kerran Leila Lindholmin Vielä yksi pala -kirjan esiin, ja aloin selailla opuksen makeita reseptejä läpi. Kirja on kullanarvoinen, sieltä on peräisin blogissakin näkyneet väkevän makea suklaajuustokakku, New Yorkin juustokakku sekä minttusuklaabrowniet, jotka ovat jokainen keränneet hurjasti kehuja.

Jokainen äiti ansaitsee kakun, joten kun törmäsin Leilan kirjassa Daim-jäätelökakun reseptiin, oli äitienpäivän jälkkäri päätetty. Jäätelö kuuluu mun elämässä oikeastaan ainoastaan kesään, joten näin ihan kesän kynnyksellä oli oikein passeli aika aloittaa jäätelökausi.

leila lindholm daim-jäätelökakku (4)

leila lindholm daim-jäätelökakku (6)

leila lindholm daim-jäätelökakku (1)

Daim-jäätelökakun tekeminen on helppoa, eikä sen kanssa voi oikeastaan epäonnistua. Ainoa miinus on se, että sen tekemisessä tarvittiin monta kippoa ja kuppia. Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, ettei iso tiskimäärä haittaa yhtään.

Kakku oli menestys. Rapean keksin ja kylmän jäätelön liitto toimii tavattoman upeasti raikkaiden limemansikoiden kanssa. Limemansikoita ei kannattaa jättää tekemättä, ne kruunavat koko kakun.

Daim-jäätelökakku & limemansikat

Jäätelökakku

  • 4 kpl luomu kananmunaa
  • ½ dl sokeria
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 3 dl kuohukermaa
  • noin 150 g Daim-rouhetta (rouhenna patukoista)
  • 200 g Digestive-keksejä

Limemansikat

  • 1 litra tuoreita mansikoita
  • 1 dl ruokokidesokeria
  • 2 pestyn limen raastetut kuoret

1. Erota kananmunan keltuaiset valkuaisista niin, ettei valkuaisiin pääse yhtään keltuaista.

2. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto.

3. Vaahdota kerma ja kääntele se keltuaissokerivaahtoon.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan.

5. Hienonna Daim-patukat rouheeksi ja sekoita taikinan joukkoon.

6. Murskaa Digestive-keksit rouheeksi (käytin apuna keittiösilppuria) ja laita taikinan kanssa kerroksittain sokerikakkuvuokaan.

7. Pakasta jäätelökakkua noin viisi tuntia, kunnes se on pakastunut. Meillä kakku oli pakastimessa yön yli. Nostin sen jääkaapista pöydälle sulamaan hiukan ennen tarjoilua (kakku ei irtoa vuoasta ennen kuin se sulaa hieman).

8. Limemansikoita varten viipaloi ja halkaise tuoreet mansikat. Sekoita niihin ruokokidesokeri ja raastettu limenkuori. Anna marinoitua jääkaapissa hetki (noin puoli tuntia). Tarjoa mansikat jäätelökakun lisänä.

leila lindholm daim-jäätelökakku (5)

Poroja Espoossa? Kyllä!

Suomen eteläisimmät porot löytyvät Espoosta Nuuksion poropuistosta, jota pyörittää matkailupalveluyritys Sea & Mountain Adventures. Me teimme poropuistoon retken äitienpäiväviikonlopun lauantaina vanhempieni, ystäväni sekä hänen tyttärensä kanssa.

Poropuisto on pääsääntöisesti auki vain tilauksesta ryhmille, mutta ns. avointen ovien päiviä on myös tarjolla. Kesäaikaan poroja voi käydä moikkaamassa melkein koko heinäkuun ajan, tarkemmat aukioloajat on hyvä tarkistaa Nuuksion poropuiston sivuilta.

poropuisto nuuksio

poropuisto nuuksio

Oscar-poron johtama pieni porotokka saapui Espooseen joulukuussa 2013. Oscarin lisäksi tokkaan kuuluu Niila-, Taika-, Lumi- ja Nella-porot. Porot ovat kesyjä, mutta eivät ne rapsutuksia tule silti kerjäämään. Jäkälä kuitenkin kelpaa! Paikan päältä voi ostaa kolmella eurolla isohkon jäkäläpussin, jonka rapistaminen saa Oscarin ja muut sarvipäät tunkemaan söpöt turpansa aitauksen koloista läpi. Samalla kun poroille antaa jäkälää, voi niitä siinä sivussa rapsuttaa upottamalla sormet paksun turkin sisään.

Porot ovat kasvissyöjiä, ja metsässä niille maistuu jäkälän lisäksi esimerkiksi rehevät oksat ja sienet. Myrkkysienet niiltä jää syömättä.

poropuisto nuuksio poropuisto nuuksio (10) poropuisto nuuksio (9)

Tässä välissä on varmaan syytä tunnustaa, etten ollut nähnyt poroja koskaan aikaisemmin. Kuvittelin joulupukkien apureiden olevan isompia ja massiivisempia, mutta porothan olivat suhteellisen siroja ja pieniä. Porojen turkit sekä sarvet eivät tosin näin kevätaikaan ole komeimmillaan, mutta ei se talviturkki ja isommat sarvetkaan varmaan kasvata poroja ihan suunnattomasti.

Meidän kuusihenkinen porukka osti monta pussia jäkälää, ja syötti poroja hymyt huulilla. Oscar oli isoin ahmatti. Tosin Oscar on porukan pomo, joten kai sillä on oikeus olla aina etuilemassa parhaille jäkälämestoille.

Kun jäkäläpussit olivat tyhjät ja poroista oli saatu otettua läjäpäin kuvia, oli aika siirtyä tunnelmalliseen White Reindeer -kotaan, jossa tarjoiltiin nokkapannukahvit ja tikkupullat. Kahvit ja pullat kuuluivat sisäänpääsymaksuun (aikuiset 10 euroa). Me ostimme vielä lisäksi makkarat, jotka törkkäsimme makkaratikkuun ja kärtsäsimme kodan keskellä olevassa tulisijassa. Oli aika kivaa.

Enpä ollut koskaan ennen tehnyt tikkupullaakaan. Puutikun päähän kierretty pulla oli aika haastavaa saada kauttaaltaan kypsäksi, ja lopulta taisin syödä omasta palaneesta, mutta samalla raa’asta pullasta yhden palan. Herra Longfield söi kyllä oman pullansa lisäksi munkin pullajämät.

poropuisto nuuksio poropuisto nuuksio poropuisto nuuksio (2)

Herkkuhetken jälkeen menimme vielä ihmettelemään poroja, jotka olivat herkuttelemassa seuraavien vieraiden jäkäläpussien sisällöllä. On ehkä ihan hyvä, ettei poropuisto ole jatkuvasti auki, sillä porot voisivat olla aika tuhdissa kunnossa jatkuvan jäkälän puputtamisen vuoksi. Tosin ei siinä jäkälässä varmaan kovin kummoisia kalorimääriä voi olla.

Poropuistosta meidän porukan matka jatkui kohti Suomen luontokeskus Haltiaa, jossa meidän on pitänyt piipahtaa Herra Longfieldin kanssa siitä asti kun luontokeskus noin pari vuotta sitten avattiin Nuuksioon. No nyt on sekin nähty! Haltian Suomen luonto -näyttely oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen.

poropuisto nuuksio

poropuisto nuuksio (1)