Videopäiväkirja Venetsiasta

Viimeisiä viedään! Huomenna kotiin, mutta sitä ennen on ihan pakko lähettää teille vielä viimeiset videoterveiset – tällä kertaa helteisestä Venetsiasta!

Huomenna ehdimme vielä kiertää Venetsiaa hyvän tovin, ennen myöhäisen iltapäivän lentoa Suomeen. Ohjelmassa olisi Correr- sekä arkeologisen museon koluamista, joten ei reissu ihan vielä ole ohi. Mahtia on ollut tähän asti, mutta kotiin on kyllä ihana tulla. Siellä odottaa ainakin yksi todella odotettu juttu, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt vaan hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Videopäiväkirja liitovarjon kyydistä Gardajärveltä

Tupsahdimme herra Longfieldin kanssa Cinque Terrestä Gardajärvelle, jossa meidän oli tarkoitus alkaa rauhoittaa reissun tahtia ennen perjantaista kotiinlähtöä. Olimme kuitenkin varanneet hotellin ihan vain varmuudeksi Malcesinesta, joka sijaitsee aivan Baldo-vuoren juurella, jos sattuisimme vielä haikailemaan seikkailuja ja uusia vaellusreissuja.

Kotoa käsin olin jo selvittänyt, että Baldo-vuorelta on mahdollisuus tehdä tandemliitoja liitovarjoilla. Herra Longfield sanoutui hommasta heti irti, mutta lupasi tulla kannustamaan ja videoimaan mun lentoa, jos vain uskallan sinne yksikseni lähteä.

Malcesineen tulimme sunnuntaina, ja vaellusjalkaa alkoi kyllä heti vipattaa kun näimme komean Baldo-vuoren hotellimme takapihalla. Päivän käytimme kuitenkin Malcesinen kujiin tutustuen, ja kävimme toki myös lounaalla. Alkuillasta päätimme käydä tekemässä retken Baldo-vuorelle köysiradan avulla. Siinä samassa ajattelimme kysyä vinkkejä hyvistä trekkipoluista. Mutta köysirata ei ollutkaan iltaan asti auki, viimeinen vuoro ylös lähti jo kuudelta, joten homma jäi sunnuntaina väliin. Suuntasimme köysiradalta sitten rannalle, jossa aloimme kuunnella Hemingwayn Vanhus ja meri -äänikirjaa nukahtaen jossain välissä laineiden liplatukseen ihan totaalisesti. Teki aika hyvää. Heräsimme siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi laskea vastarannalla olevien vuorten taakse. Mikäs siinä oli kaunista auringonlaskua ihaillessa lämpimässä illassa.

Seuraavana aamuna sain herra Longfieldin puhuttua ympäri aiemmin mainitsemastani liitovarjoilusta. En ihan totta tiedä miten sen tein, mutta aamupalan jälkeen herra varasi meille molemmille liitovarjoilut kello 12.00. Aamupäivän kävelimme Malcesinen rantaviivaa edestakaisin aika hermostuneena. Katsoimme yläilmoihin, jossa hemmetin korkealla olevia liitovarjoilijoita näkyi vähän väliä. Lopulta suuntasimme köysiradalle, ja tapasimme siellä kahdentoista aikaan Fabion sekä Stefanon, jotka olivat meidät liitovarjopilottimme. Ja köysiratamatkan jälkeen sitten oltiinkin yhtäkkiä molemmat yläilmoissa, juostuamme pilottiemme kanssa 1700 metrin korkuiselta vuorelta alas!

Itse lennosta on aivan pakko kirjoittaa ihan oma postaus, mutta tässä nyt alkuun videopäiväkirjaterveiset yläilmoista! Ääni kuulostaa videolla tosi hassulta ja teennäiseltä, mutta se johtuu siitä, että puhe on nauhoitettu videon päälle illalla hotellihuoneessa. Jorisen kyllä sanasta sanaan samat jutut kuin oikeasti yläilmoissa kameralle puhuin! Videolla vaan kuului niin kamala tuulenvire, ettei kukaan olisi halunnut sitä katsella. Siksi nyt tehtiin näin – eläytyminen jälkikäteen johonkin tosi siistiin juttuun on muuten aika hankalaa. Se saattaa myös kuulua videolta läpi. Heh! Mutta ihan sama, kokemus oli aivan mieletön!

Videopäiväkirja Cinque Terrestä

Eilen oli kyllä ehdottomasti tämän loman rankin, mutta myös upein päivä!

Patikoimme herra Longfieldin kanssa 17 kilometriä, läpi neljän Cinque Terren kylän läpi. Kylästä kylään emme suinkaan menneet junalla tai laivalla, vaan patikoimme kylien väliset matkat vuorilla. Kyliä saimme ihailla yläilmoista ennen kuin laskeuduimme niihin pieniä ja ajoittain hyvin huonokuntoisia polkuja pitkin. Toki vuorenrinteiltä avautui lähes koko matkan ajan myös tajuttoman kauniit maisemat Cinque Terren kallioiselle rantaviivalle.

Vaellus oli rankka, sitä emme voi kiistää. Kummallisia kivisiä portaita tuli noustua ja laskeuduttua eilen varmasti suunnilleen 10 000 kappaletta, ehkä enemmänkin, sillä maasto oli sellaista mukavaa ylämäki-alamäki-settiä melkein koko matkan. Siitä ei ole kuitenkaan epäilystäkään, ettenkö lähtisi vaellukselle heti uudestaan. Se oli nimittäin jokaisen askelluksen arvoinen! Ja helppohan se on tässä uhkailla lähtevänsä reissulle uudestaan, kun auto on ihan kohta starttaamassa kohti seuraavaa kohdetta. Heh! Jääkäähän siis kuulolle – seuraavat videoterveiset voivat tulla mistä vaan!

Mahtia sunnuntaita kaikille! Tässä tosiaan vielä videoterveiset Cinque Terrestä. Video on kuvattu vuorenrinteeltä, jossa kävelimme upeiden viiniviljelmien seassa.

Onnenhetkiä

Mikä saa sinut tuntemaan itsesi aidosti onnelliseksi?

Mietin kysymykseen vastausta eräällä bussimatkalla, ja pian olin rustannut pienelle paperinpalalle kolmetoista tilannetta/asiaa, jotka saavat tämän leidin sydämensä pohjasta asti onnelliseksi. ♥

..Herra Longfieldin kainalossa sohvalla

..Kaappeja ym. järjestellessä ja lopputulosta ihastellessa

..Alelöytöjen äärellä

..Luonnossa! Metsässä! Metsäpoluilla! Eksyksissä!

..Karvaturrin lähellä

..Ystävien vieressä

..Aamupalalla

..Body Combatissa ja Body Balancessa

..Tanssiessa (selvinpäin tai hiprakassa)

..Hyvän ja terveellisen aterian jälkeen

..Opettaessa muille jotain mitä osaan

..Snorklatessa ja tuntiessa samalla ihanan jännityksen mahan pohjalla

..Merta, järveä tai mitä tahansa lätäkköä katsellessani

Entä sinä, mikä saa sinut tuntemaan itsesi aidosti onnelliseksi?

happy

Videopäiväkirja Faeta-vuoren huipulta

Eilisen päivän retkikohteena oli Monte Pisano Loop -niminen patikointireitti sekä Pisan kaupunki. Lähdimme matkaan yhdentoista aikaan viiden hengen voimin. Ajomatka kesti trekin alkupisteeseen pari tuntia, joista viimeiset reippaat puoli tuntia saimme ihailla huikeita maisemia vuoren rinteen serpentiiniteitä ylöspäin ajaessamme. Wau!

Itse trekin piti olla pituudeltaan 8,2 kilometriä, mutta vaikka emme ihan totta eksyneet tällä kertaa ollenkaan (edellisen trekin piti olla 9 kilsaa, mutta eksyttiin totaalisesti metsään, ja lopulta patikoimme 14 kilsaa), venyi trekki 12 kilometrin mittaiseksi. No eihän se mikään paha ollut nytkään. Vuorella ilma on hurjan paljon viileämpää keskipäivällä, joten vaeltaminen käy oikein hyvin myös päivän kuumimpana ajankohtana.

Trekin upein ja haastavin vaihe koettiin reissun puolivälissä, kun nousimme melkein pystysuoraa kivistä polkua yli 60-70 metriä ylös Faeta-vuoren huipulle. Siinä koeteltiin persus- ja reisilihaksia. Mutta upeasti me kaikki viisi hurjapäätä hommasta selvittiin. Jokainen askel tuntui kuitenkin vaivan arvoisilta siinä vaiheessa, kun pääsimme näkemään kuinka upeat maisemat meitä odotti Faeta-vuoren huipulla! Pidimme pitkän, ja ansaitun breikin vuoren huipulla, josta kuvasimme teille pienet videoterveiset.

Breikin jälkeen jatkoimme trekkiä kunnes saavuimme lopulta takaisin autolle. Trekistä, sekä päivän toisesta retkikohteesta, Pisasta, tulee tarkempaa raporttia reissun jälkeen. Nyt pitää kiiruhtaa uusiin seikkailuihin – saa nähdä mistä saatte seuraavat videoterkut. Heh!

Terveelliset leffaeväät

Viime viikolla saimme yövieraita keskellä viikkoa. Herra Longfieldin pikkuveli tuli avovaimoineen sekä koirineen viettämään meille leffailtaa. Olemme pitäneet muutamia leffailtoja tässä vuoden sisällä heidän luonaan, ja nyt oli aika vallata meidän sohva.

herkkulautanen (1)

Mulla oli viime viikolla vielä päällä totaalinen alkoholi- ja sokerikielto, joten leffaeväiden eteen jouduttiin näkemään normaalia enemmän vaivaa. Normaalisti haen puolen kilon mässypussin Makuunista, mutta nyt piti keksiä jotain muuta. Päädyin lopulta tekemään värikkään lautasen, johon kokosin kaikkia omia ei-sokerisia herkkujani.

Lautaselle päätyi iso kasa porkkanoita, kurkkuviipaleita, tummia sekä vihreitä viinirypäleitä, pikkuisia tomaatteja, naan-leipää sekä uusia, kotimaisia perunoita. Perunat keitettiin, ja niiden päälle lorautettiin oliiviöljyä sekä suolaa, mustapippuria ja hieman chiliä. Lautasen herkkuja dippailtiin neljään eri dippiin. Dippien mausteseokset ostin tylsästi valmiina.

herkkulautanen (2)

Herkkulautasesta tuli hurjan kaunis ja kutsuva. Paljon upeampi kuin 500 gramman irttaripussi! Toki me kaikki neljä söimme lautasen herkkuja yhdessä leffan aikana. Itselleni nostan hattua siitä, etten napsinut toisten karkkipusseista ainuttakaan irtokarkkia (sipsejä saatoin maistaa..).

Leffaksi valikoitui pitkän ja hartaan valintaoperaation jälkeen Tucker and Dale vs. Evil, jossa kauhuleffakonsepti oli käännetty hauskalla tavalla ihan väärinpäin. Herra Longfield ei ole kauhuleffojen ystävä, mutta tämän leffan aikana herrankaan ei tarvinnut kovin paljon pelätä – sen aikana sai lähinnä nauraa!

herkkulautanen (4)

Onko teillä jakaa mitään omia lemppari leffaherkkujanne, jotka olisivat hieman terveellisempiä kuin sipsit, popcornit tai irtokarkit? Kaikki ideat ovat tervetulleita! Instagramin puolella mulle vinkattiin jo valkosuklaadipistä mansikoille. Dippiä varten tulee sulattaa yksi levy Pandan valkosuklaata, ja sekoittaa se purkilliseen kermaviiliä. Dipin annetaan jäähtyä, ja sitten siihen dippaillaan tuoreita mansikoita. Kuulostaa ainakin omaan korvaani aika hyvältä! Kiitokset vinkistä @!

herkkulautanen (3)

Videopäiväkirja San Marinosta

Tänään teimme herra Longfieldin kanssa päiväretken San Marinoon.

Me majaillaan viikon verran Bucinen pienessä kylässä isossa huvilassa 16 kaverin kanssa. Koska me ollaan herran kanssa vähän outoja matkailijoita, ollaan suunniteltu jokaiselle päivälle jotain pientä kivaa tekemistä. Vähän muut meille täällä nauraa, ja kysyy, milloin me lomaillaan kun ollaan koko ajan menossa. Hah! San Marinossa oli kuitenkin ihan pakko päästä käymään, sillä sen avulla me maabongarit saimme jälleen yhden maan listaamme lisää.

Reissu oli ehdottomasti melkein kolmen tunnin ajomatkan (yhteen suuntaan) arvoinen. Itse San Marinohan on pieni kuin mikä, eikä sen koluamiseen saa montaa tuntia kulutettua, mutta jännintä koko reissussa oli ehdottomasti itse matka. Meillä on vuokra-auto käytössä, ja pikkuisella Smartilla oli hurjan hauskaa ajella serpentiiniteitä vuoren rinteita ylös ja alas, ylös ja alas. Tosi nastaa!

San Marinossa upeinta ovat vuoren päältä avautuvat maisemat. Veti sanattomaksi, mutta ei niin sanattomaksi, etteikö olisi saatu teille jo toista videotervehdystä paikan päältä kasaan. Kurkatkaa video alta, eikö ole aika komeat maisemat aina Adrianmerelle asti? Ja aika pelottavat näkymät myös alas!