Savulohichowder iisisti

Savulohichowder6

Kevätloman vietimme Lapissa, tarkemmin sanottuna Luostolla. Meillä oli käytössä kuuden hengen täysin varusteltu kelomökki ihan vain meille kahdelle. Mökin saimme käyttöömme työpaikan kautta. Tiesimme, että mökistä löytyy keittiö kaikkine vimpaimineen, joten päätimme säästää lomalla hieman rahaa ja tehdä ruokaa mahdollisimman paljon itse. Tai säästää ja säästää. Miltä teistä kuulostaisi reilun 2 tunnin huskyvaljakkoajelu hintaan 184 euroa per naama? Aivan törkeetä! Huskyajelu jäi kokematta, sillä rahat laitettiin mieluummin hurjaan reilun kolmen tunnin moottorikelkkasafariin, joka ei sekään ihan ilmainen kyllä ollut.

Savulohichowder4

Postimies Pate toi juuri ennen reissulle lähtöä postiluukkuun Glorian Ruoka & Viini -lehden 100 parasta reseptiä -kirjan. Selasin kirjaa hurjana, merkkasin parhaat reseptit ylös, näytin ne herra Longfieldille ja sen jälkeen piti enää tehdä piiitkä ostoslista ja käydä menomatkalla Rovaniemellä kaupassa ostamassa viikon ruoat loman ajaksi.

Ihan ensimmäiseksi lounaaksi teimme kelomökin keittiössä todella maittavaa savulohikeittoa, eiku anteeksi savulohichowderia. Ennen myöhäistä lounasta olimme sivakoineet murtsikkaa 27 kilometria aurinkoisessa säässä Luoston alueella. Vastaan tuli hiihtolenkin aikana ehkä 10 hiihtäjää, joista 8 taisi mennä meistä ohi ja 2 tulla vastaan. Heh.

Savulohichowder2Savulohichowder3Savulohichowder1

Hiihtolenkin aikana paistettiin notskimakkarat, ja ihan vikojen kilometrien aikana söimme vielä taivaalliset munkit. Mutta kyllä nälkä siitäkin huolimatta kurisi mahassa, kun lenkin jälkeen avasimme ihan naatteina kelomökin oven. Savulohichowder valmistui kuitenkin nopeasti, ja jestas se maistui hyvältä Hardys Stamp Chardonnay Semillon -valkoviinin kera (viini saatu testiin Solera Finlandilta). Viinistä Viiniin 2016 -kirja on muuten tokaissut, että kyseinen viini on edullinen ostos ja enemmän kuin hintansa arvoinen. Vajaalla 10 eurolla lähteekin kotiin valkoviini, joka passaa juhlapöytäänkin erinomaisesti. Luoston kelomökissä ei ollut isot bileet käynnissä, mutta viini maistui silti oikein passelilta pitkän hiihtolenkin päätteeksi.

Savulohichowder5 Savulohichowder8

Savulohichowder

4 annosta

  • 350 g lämminsavulohta
  • 1 iso purjo
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 lehtisellerin varsi
  • 1 pieni fenkoli
  • 6 kpl perunaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 8 dl kasvislientä
  • 2 dl ruokakermaa
  • ripaus suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria
  • 3–4 tillinoksaa

1. Huuhtele ja viipaloi purjo. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Viipaloi selleri ja fenkoli. Kuori ja kuutioi perunat pienehköiksi paloiksi.

2. Kuullota purjoa, fenkoliviipaleita ja valkosipulia kattilassa öljyssä keskilämmöllä noin 3-4 minuuttia. Lisää selleri, perunat ja tomaattipyree. Jatka paistamista hetki. Kaada kasvisliemi joukkoon ja anna keiton porista noin 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.

3. Lisää ruokakerma. Anna keiton kiehahtaa. Rouhi mustapippuria joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

4. Leikkaa savukala 4 annospalaksi ja poista nahka. Annostele lautaselle ensiksi keittoa ja nosta päälle kalapalat. Koristele tuoreella tillillä.

Savulohichowder7

Lehtevät poropalat peli-iltaan

Jokunen aika sitten meille saapui ystäväpariskunta pelaamaan Trivial Pursuitia. Olimme pariskunnan naisen kanssa naureskelleet jo valmiiksi, että häviämme historiafriikeille miehillemme kuusi nolla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään!

Ystäväpariskunta toi mukanaan tuliterän Trivialin, jonka kysymyksiin osasimme vastata oikein yllättävän hyvin. Lopulta herra Longfield vei kyllä voiton, mutta me kaikki neljä yritimme siinä vaiheessa vuorotellen vastata oikein kisan viimeiseen kysymykseen. Tosi jännäksi meni!

poropalat4_c_joulu_

Peli-iltaan piti toki kokkailla hieman purtavaa. Jälkkäriksi oli irttareita sekä panna cottan serkkua mocca cottaa, mutta suolaistakin purtavaa tarvittiin. Eniten kehuja keräsivät nämä suolaiset poropalat, joita päädyimme tekemään ihan siitä syystä, että olimme hieman ennen peli-iltaa palanneet kevätlomalta Lapista.

Resepti on bongattu Maku-lehdestä, ja emme alkaneet soveltaa sitä mitenkään. Hyvä niin, nämä katosivat tarjottimelta nopeasti runsaiden kehujen kera. Pippurijuustossa oli kivasti potkua ja kokonaisuus toimi loistavasti.

poropalat2poropalat6

Lehtevät poropalat

noin 35 kpl

  • 500 g 
voitaikinaa
  • 2 kpl 
punasipulia
  • 2 kpl 
valkosipulinkynttä
  • 1 rkl 
rypsiöljyä
  • 1 tl 
hunajaa
  • ¼ tl 
suolaa
  • ¾ dl puolukka
hilloa
  • 50 g 
kylmäsavustettua poroa (leikkeleinä)
  • 200 g pippurista tuorejuustoa (entistä ”
mustapekkajuustoa”)

1. Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kääntele sipuleita, kunnes ne ovat raukeita. Mausta hunajalla ja suolalla. Siirrä sivuun.

3. Kauli taikinalevyt 30 x 10 cm:n kokoisiksi suorakaiteiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Vedä terävällä veitsellä viillot noin puolen sentin päästä taikinalevyjen pitkistä reunoista, mutta älä paina veistä pohjaan asti. Sivele taikinalevyjen keskiosa kevyesti puolukkahillolla.

5. Silppua poro. Levitä sipuliseosta, poroa ja viipaloitua pippurijuustoa taikinakehysten sisäpuolelle.

6. Paista lehteviä poropaloja 225 asteessa noin 15 minuuttia.

7. Leikkaa jokaisesta taikinalevystä 7 lehtevää poropalaa ja tarjoa hieman jäähtyneinä. Kylminä poropalat eivät ole herkullisimmillaan.

poropalat3

Ravintola Grosseto Marina, Praha

Praha5

Olimme kävelleet ystäväni kanssa jalat hajalle Prahan kauniilla kujilla. Viimeiseksi olimme olleet ihailemassa upeaa Vituksen katedraalia iltavalaistuksessa ja napanneet siinä sivussa ison kasan hassun hauskoja hyppyselfieitä käsikädessä. Vitukselta päätimme talsia yhteen Prahan vanhimmista olutpanimoista juomaan olutta, syömään olutjuustoa sekä lepuuttamaan väsyneitä jalkoja. Pivni syriä (olutjuustoa) olimme herra Longfieldin kanssa Prahassa jokunen kesä sitten syöneet, ja halusin viedä myös ystäväni sitä maistelemaan.

No sitten kävi niin, että vaikka kuinka seurasin karttaa ja ihan varmasti olimme oikeassa osoitteessa, ei siellä ollut Prahan vanhinta panimoa vaan järkyttävän pitkä, ikkunaton muurattu seinä. Siinä sitä sitten hekotettiin niin, että vedet valuivat silmistä. Olut jäi juomatta ja olutjuusto syömättä. Jatkoimme urhoollisesti matkaamme keskustaa kohti vaikka jalat huusivat hoosiannaa ja pientä lepohetkeä.

Praha9._c_matka_Praha1Praha8

Mutta onni kääntyi! Olimme ylittämässä janoissamme Manesuv Most -siltaa, kun huomasimme sen päässä olevan Grosseto Marina -ravintolan. Olimme edellisenä iltana illastaneet saman ketjun Pizzeria Grosseto Vinohrady -ravintolassa ja kuulleet Prahassa asuvalta ystävältämme, että tämä Marina on ehkä ketjun tunnetuin ravintola. Suuntasimme oitis kohti ravintolan kauniisti välkkyviä valoja sillan toisessa päässä.

Praha2

Tiedustelin ravintolassa voimmeko tulla ystäväni kanssa vain lasillisille. Tämä sopi, ja niin kaksi rähjäistä ja väsynyttä matkaajaa ohjattiin tunnelmallisen ravintolan baaritiskille. Olo oli tosiaan aika tööt. Tukka sojotti minne sattui ja takin alta saattoi ilmoille leimahtaa myös pienoinen hien haju. Koko päivän mittainen ravaaminen sisällä sekä ulkona villa- ja toppavaatteissa olivat saaneet hikianturat toimimaan kumman tehokkaasti.

Ja tästä huolimatta meitä palveltiin ravintolassa kuin kahta kuningatarta! Voi jestas sentään!

Ystäväni tilasi taivaallista punaviiniä ja minä ihan oikeaa samppanjaa. Pienen samppanjapullon korkille tuotiin jopa oma lautanen, josta sen totta kai nappasin matkamuistoksi kotiin. Fiilis oli sen verran ihana, että päädyimme tarjoilijan suosituksesta tilaamaan meille vielä juustolautasen. Olimme menossa Prahassa asuvan ystävämme luokse illalla syömään, mutta kyllä pari juustoviipaletta aina mahaan mahtuu.

Praha3Praha4

Meidät ohjattiin vielä myöhemmin baaritiskiltä parempaan pöytään, jonne tarjoilijat kantoivat kaikki juomamme sekä juusto- ja leipälautaset. Siemailimme juomiamme toden teolla kaikessa rauhassa ja räkätimme aina välissä tyhmille jutuille. Väsymys oli muuttunut jossain välissä päivää jatkuvaksi hekotukseksi, mutta mikäs siinä, se oli ihan parasta.

Kun olimme pitkän tovin jälkeen vihdoin valmiita jatkamaan matkaa, tuli meidän ihana miestarjoilija pukemaan meille vielä takit päällemme, ja hän jopa kietoi kaulaliinan kaulani ympärille. Näin hyvää palvelua ei voinut olla arvostamatta!

Isot kiitokset Grosseto Marinalle, viehättävä ja tunnelmallinen ravintola jäi mieleemme erittäin positiivisesti.

Praha10

Brunssi: Meripaviljonki (HKI)

Yhteistyössä Ravintola Meripaviljonki

Kesti 15 vuotta, ennen kuin Säästöpankinrantaan suunnitellun kelluvan ravintolan lupa-asiat saatiin kuntoon. Ravintola Meripaviljonki avasi ovensa vihdoin keväällä 2015. Ja nyt keväällä 2016 ravintola on alkanut tarjoilla kaupunkilaisille merellistä sunnuntaibrunssia. Me kävimme ystäväni kanssa testaamassa Meripaviljongin kolmannen brunssin viime viikon sunnuntaina.

Meripaviljonki_brunssi6

Sunnuntaina nappasin ystäväni auton kyytiin hänen kotipihaltaan. Satoi kaatamalla. Naureskelimme autossa, että mihin se lauantain upean aurinkoinen sää katosikin juuri tänä päivänä. Heti perään mietimme kyllä, että huonolla säällä on aika mahtia astua sisään lämpimään ravintolaan ja kökkiä siellä hyvän ruoan parissa kaikessa rauhassa piilossa kylmältä ja märältä ilmalta.

Karautin auton ajomatkan päätteeksi parkkiin Säästöpankinrantaan, ja siitä astelimme vain muutaman askeleen sateenvarjojen alla ravintola Meripaviljongin pääoville.

Meripaviljonki_brunssi12Meripaviljonki_brunssi1_c_ravintola_Meripaviljonki_brunssi11

Ravintolan sisäpuolella meitä odotti suuri, valoisa ja kotoisa ravintolasali. Ravintolan seinäpinta-alasta noin 70 % on lasia, joten valo pääsee tulvimaan sisään ihan koko päivän – vuodenajasta riippumatta. Suuresta lasipinta-alasta johtuen ravintola tarjoaa asiakkailleen makuelämysten lisäksi myös silmänruokaa. Vaikuttavat panoraamanäkymät aukeavat joka puolelta ravintolaa. Yhdellä silmäyksellä voi nähdä ainakin junaradan, Ympyrätalon sekä pienen palan Siltasaarta.

Meripaviljongin pyöreähkö muoto on saanut vahvasti vaikutteita vieressä nököttävältä Ympyrätalolta. Ravintolan kantavana teemana on merellisyys, joka näkyy maisemien lisäksi myös lautasella, brunssista aina a la carte -listan annoksiin asti.

Meripaviljonki_brunssi2

Tovin yritimme ystäväni kanssa etsiä tästä merellisestä ravintolasta myös kelluvaa terassia, mutta ei sitä löytynyt. Eikä meidän silmät olleet väärässä. Meripaviljonki on totta tosiaan ravintola ilman terassia. Ravintola haluaa kuuleman mukaan tulla tunnetuksi ensin ruokaravintolana, ja laajentaa toimintaansa vasta sen jälkeen terassitiloihin. Meidän brunssimme aikaan terassille ei olisi kyllä ollutkaan mitään asiaa, joten istuimme oikein mielellämme sisätiloihin ikkunan viereen, kilistelimme kuohuvalla ja kävimme buffetpöydän antimiin käsiksi.

Meripaviljonki_brunssi3Meripaviljonki_brunssi5

Brunssi kantaa nimeä Meribrunssi. Kala- ja äyriäisvalikoima oli brunssin nimen veroinen. Alkupalapöydästä löytyi iso kasa erilaisia merenantimia. Oli savustettuja kokonaisia katkarapuja, valikoima sillejä ja silakoita, muikkuleipiä, sinisimpukoita sekä lohipastramia. Kalojen kavereina tarjolla oli liuta erilaisia salaatteja ja iso kasa kaikenmoisia majoneeseja sekä kastikkeita.

Kovinkaan montaa punaisen lihan edustaa ei alkupalapöydässä ollut. Mutta ei niitä kyllä osannut edes kaivata, tuoreet ja sesongissa olevat kasvikset sekä laaja kirjo merenotuksia veivät kielen totaalisesti mennessään. Niin ja se focaccia, taivas kuinka hyvää!

Santsasimme ystäväni kanssa alkupaloja kahdesti, vai sittenkin kolmesti? Emmä enää muista, eikä sillä ole väliä. Kolme menee siinä missä kaksikin.

Meripaviljonki_brunssi7

Pääruoat oli sijoitettu keittiön lähelle lämpimien kupujen alle. Pääruoat jatkoivat teeman mukaisesti merellistä meininkiä. Harvoinhan pääruoat ainakaan minun mielestäni yltävät aivan alkupalojen tasolle, ja niin kävi myös Meripaviljongissa. Lohi maistui lohelle, mutta täytyy sanoa, että savusiikapiirakka sekä espanjalainen munakas kylmäsavustettuine haukineen olivat totisesti herkullisia – meistä molemmista. Mutta silti komea, värikäs ja maukas alkupalapöytä vei tälläkin kertaa voiton pääruoista.

Meripaviljonki_brunssi8

Jälkkäripöytä oli iloinen yllätys! Se piti sisällään juustoja ja hillokkeita, värikkäitä hedelmävartaita karvasmantelikermalla sekä raparperipiirakkaa vaniljamascarponella. Viime viikko piti sisällään neljä herkkupäivää (minusta riippumattomista syistä), joten oli huojentavaa, ettei vielä sunnuntainakin pitänyt ahmia sokeria kaksin käsin.

Värikäs jälkkärilautanen huuhdeltiin alas teen voimin. Olemme ystäväni kanssa molemmat kovia teenjuojia, ja pientä nipotusta pitää antaa siitä, että teetä tarjoiltiin pienehköistä kahvimukeista. Meidän mielestä teetä pitää saada juoda mahdollisimman isosta teemukista, jotta siitä voi nauttia mahdollisimman pitkään. Mutta joo, aika pieni juttu kuitenkin.

Meripaviljonki_brunssi9Meripaviljonki_brunssi4

Kaiken kaikkiaan Meripaviljongin meribrunssi oli tosi toimiva setti ruokineen sekä näköaloineen. Ravintola hakee vielä brunssikonseptiaan ja muutoksia voi olla tiedossa. Toiveitakin saa varmasti esittää, mutta ehkä ennen toiveiden esittämistä voisi käydä testaamassa brunssin? Sunnuntaina sitä olisi taas tarjolla, ja ihan kohtuulliseen hintaan verrattuna vastaaviin brunsseihin aivan Helsingin keskustassa (brunssi maksaa 29,50 euroa per naama).

Ravintola Meripaviljongi
Säästöpankinranta 6
00530 Helsinki
puh. 020 7425 320
sähköposti: meripaviljonki@graniittiravintolat.fi
Meripaviljonki_brunssi10

Mocca Cotta

mocca cotta1

Herra Longfield tuli eräänä aurinkoisena torstaina kaupasta ja sanoi, että pitää varmaan alkaa juoda espressoa. Kysyin että mitä ihmettä herra oikein höpöttää. No herra kertoi. Mocca cottan reseptiin tarvittiin 1 rkl espressopikakahvijauhetta, ja kaupan hyllyllä oli ollut vain isohkoja paketteja hintaan 7,50 euroa. Herra on tarkan markan mies, ja oli sitä mieltä, että purkki jäisi sen yhden ruokalusikallisen jälkeen kuitenkin kaappiin lojumaan, ja se olisi tuhlausta. Niinpä hän oli päättänyt alkaa harjoitella juomaan pikakahvijauheesta tehtyä espressoa.

mocca cotta3

Ennen herran espressonjuontiharjoituksia tekaisin kuitenkin lautapeli-iltaan ystävillemme mocca cottaa. Tämä panna cottan serkku on mielestäni sukulaistaan herkullisempi maitosuklaisen ja pehmeän espressomaisen pohjan vuoksi. Jälkiruoan rakenne onnistui lisäksi aivan nappiin – mocca cotta oli täysin sileä vailla ainuttakaan sattumaa. Täydellistä. Niin täydellistä, ettei herran tarvitse aloittaa espresson juontia. Tätä jälkiruokaa ollaan tehty meillä jo pariin otteeseen, ja tullaan muuten tekemään myös jatkossa. Suosittelemme testaamaan!

Pssst.. Meiltä voi tulla hakemaan yhden ruokalusikallisen espressopikakahvijauhetta.

mocca cotta8

Mocca Cotta

4 annosta

  • dl kuohukermaa
  • rkl espressopikakahvijauhetta
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 100 g Fazerin sinistä
  • rkl vaahterasiirappia
  • 25 g rouhittua Fazerin sinistä koristeeksi

1. Mittaa kerma ja espressojauhe paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna seos lähes kiehuvaksi.

2. Pane liivatelehdet kylmään veteen viideksi minuutiksi likoamaan.

3. Rouhi maitosuklaa ja siirrä se teräskulhoon. Kaada kuuma kerma-espressoseos suklaan päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan kerma-suklaaseokseen. Mausta seos vaahterasiirapilla.

4. Jaa mocca cotta neljään pieneen lasiastiaan. Peitä lasit tuorekelmulla ja pane jääkaappiin hyytymään vähintään 2 tunniksi. Koristele valmiit jälkiruoat rouhitulla suklaalla.

mocca cotta5

Ravintola Buttenhoff, Imatra

Imatran olohuoneeksikin kutsuttu ravintola Buttenhoff on nököttänyt Imatran ydinkeskustassa jo vuodesta 1936. Tämän perinteikkään, hyvästä ruoasta sekä ystävällisestä palvelusta tunnetun ravintolan nimi on kiirinyt myös vieraspaikkakuntalaisten tietoisuuteen. Me bongasimme ravintolan Suomen parhaat ravintolat -kirjasta, jossa paikka sai paljon kehuja mm. kattavasta viinivalikoimasta sekä henkilökunnan osaavasta viinituntemuksesta.

Imatra_Buttenhoff6_c_ravintola_

Ravintolan entiset omistajat Birgitta ja Lars Buttenhoff saivat vuonna 2011 Vuoden Imatra -mitalin. Mitali luovutetaan vuosittain yleisesti arvostetulle imatralaiselle, joka on tehnyt hyvää Imatran ja imatralaisuuden hyväksi. Buttenhoff on Birgitan ja Larsin elämäntyö, josta he pitkän harkinnan jälkeen luopuivat vuonna 2008. Entiset omistajat vetäytyivät yrityksestä eläkepäiville ja myivät sen eteenpäin ravintolan entisille työntekijöille Kiril Georgieville sekä Julia Serbinokselle, jotka lupasivat jatkaa Larsin ja Birgitan työtä perinteisen ravintolan parissa entiseen tapaan muuttamatta mitään toimivaa suuntaan taikka toiseen.

Imatra_Buttenhoff41

Buttenhoff on idyllinen ravintola, josta huokuu heti sisään astuessa lämminhenkisyys. Hymyilevät tarjoilijat ottavat vieraat vastaan ja ohjaavat heidät kauniisti sisustettiin ravintolasaliin. Me saimme istua söpöön loossiin, jossa uppouduimme mukavan pehmeälle sohvalle. Tarjoilijat sytyttivät pöytäämme kynttilän ja jäimme odottamaan tilaamiamme kuohuviinejä. Illallinen saattoi alkaa.

Buttenhoffissa jätimme a la carte -listan alkupalat väliin, sillä hintaan kuului salaatti- ja leipäpöytä, josta saattoi horia niin paljon alkupaloja kuin jaksoi. Me olimme Imatralla pääsiäisen aikaan, joten salaattipöydällä oli myös erillinen kulho värjättyjä ja keitettyjä kananmunia, jotka saivat hymyn huulille.

Imatra_Buttenhoff8Imatra_Buttenhoff10

Pääruokasi minä otin paistettua lohta, joka tarjoiltiin selleripyreen ja kauden kasvisten kera. Koko annoksen kruunasi komea Serrano-kinkun viipale sekä maukas piparjuurituorejuustokastike. Tykkäsin tosi paljon.

Herra Longfield pitää kovasti poronlihasta sekä maksasta (itse en ymmärrä kumpaakaan näistä himoista), joten hän päätyi tilamaan rohkeasti poronmaksaa. Tarjoilija varoitteli herraa, että poronmaksa maistuu todella vahvalta maksalta, mutta ei se saanut herraa perääntymään. Ja hyvä niin, herra piti maksan makuisesta poronmaksastaan mummonmuusilla ja puolukoilla oikein paljon. Minäkin sain annosta maistaa, mutta joku siinä maksassa vaan tökkii.

Imatra_Buttenhoff19

Jälkiruoan tilaamiseen emme tarvinneet edes menua. Terhin keittiössä -blogin Terhi huuteli meille Instagramin puolella, että Buttenhoffissa on PAKKO syödä jälkkäriksi klassikoksi muodostunutta suklaakakkua konjakkikermalla.

Suklaakakku a’ la Buttenhoff oli konjakkikermoineen täydellistä. Mutakakkumainen suklaakakku oli sisältä ihanan sula ja lämmin suklaa yksinkertaisesti suli suussa. Konjakkikermassa oli käytetty juuri oikea määrä alkoholia – yhtään enempi olisi hallinnut makua liikaa, ja taasen yhtään pienempi määrä ei olisi maistunut kermavaahdossa juurikaan.

Imatra_Buttenhoff32

Ennen Buttenhoffin illallista olimme viettäneet pitkähkön päivän koiranäyttelyssä Imatralla. Hyvä ruoka sekä täydellinen jälkiruoka päättivätkin hieman rankan päivän upeasti. Horatio koisasi illallisen aikaan hotellissa. Pikku prinssi oli näyttelypäivästä tietenkin väsynyt, joten kiertelimme vielä illallisen jälkeen herran kanssa Imatran keskustassa kaikessa rauhassa ennen kuin putkahdimme itsekin koisimaan hotellin valkoisiin lakanoihin. Lomaa voi hyvin viettää myös koiranäyttelyiden lomassa!

Lappeenranta KV 26.3.201675

Scandic Oulu

Yhteistyössä Scandic Oulu.

Kevätloman ensimmäinen stoppi tehtiin Oulussa, jossa kävimme moikkaamassa Horation kasvattajia sekä syömässä aika herkullisen illallisen ravintola Hugossa. Hugon illallinen käsiteltiin edellisessä postauksessa, nyt olisi aika pölistä majapaikastamme.

scandic_oulu13_c_matka_

Scandic Oulu on ainakin omaan silmään uuden karhea, moderniin tyyliin kalustettu hotelli Oulun keskustassa. Hotellin ylimmistä kerroksista aukeaa komeat näkymät Perämerelle. Me saimme huhtikuun alussa ikuistaa vielä muutamia uhkarohkeita pilkkijöitä hotellihuoneemme terassilta, jotka pilkkivät osittain avoimen Perämeren jäällä. Hullut!

Aivan hotellin vieressä sijaitsee suuri elokuvateatteri, kulman takana on ostoskatu Rotuaari ja vain parin minuutin kävelymatkan päästä löytyy Oulun tori, jossa tarkkaavaisen katseen omaava Toripoliisi toivottaa kaikki torilla kävijät iloisesti tervetulleiksi.

scandic_oulu5scandic_oulu7scandic_oulu2scandic_oulu1

Meidän yön yli kestänyt visiittimme sujui Scandic Oulun hellässä huomassa enemmän kuin hyvin. Huoneessa meitä odotti Hugossa nautitun illallisen jälkeen kuohuviini kera tuoreiden marjojen ja karkkien (kuinka ihana yllätys!). Huoneessamme oli tautisen korkea sänky, jonne piti melkein hypätä nukkumaan kun saavuimme kasvattajien luolta myöhään illalla. Lisäksi huoneeseemme oli jemmattu sauna, jossa saunoimme kunnolla tuhdin aamupalan jälkeen. Huoneeseen ei ollut meidän jälkeen tulossa heti seuraavia vieraita, joten herra Longfield sai puhuttua meille myöhäisemmän uloskirjauksen. Otimme saunan päätteeksi vielä torkut, ennen kuin matka lopulta jatkui kohti Luostoa.

scandic_oulu12scandic_oulu10

Aamupalasta on toki aamupala- sekä brunssifanina pakko kertoa hieman enemmän. Lampsimme herran kanssa aamupalalle aamutossut jalassa. Aamutossuja olemme alkaneet ottaa reissuille mukaan, sillä erityisesti talviaikaan matkatessa mukana ei (yleensä) ole kevyitä kesäkenkiä, ja aamupalalle on meidän mielestä tylsä mennä paksuissa talvikengissä tai pitkissä saappaissa. Hotellien aamupaloilla jalkaan on mukava vetää löysät ja kevyet kengät, ja aamutossut ovat juuri sellaiset.

No nyt tossuista takaisin siihen ruokaan!

Scandic Oulun aamupalatila on suuri ja avara. Koko hotelli oli meistä hyvin valoisa, ja suurista ikkunoista sai nauttia myös aamupalatilassa. Sapuskapuoli oli hyvin uskollinen aamupalalle. Oli puurot, leivät, leikkeleet, juustot, jogurtit, myslit, hedelmät, kahvit, teet, mehut, keksit ja croissantit. Mutta meidän mielestä näitä perusjuttuja oli buustattu astetta mielenkiintoisemmaksi kivalla tavalla. Puuro oli jotain superpuuroa, leivät laadukkaita ja tuoreita, jogurtin kanssa oli laaja valikoima myslejä sekä siemeniä, teepussit eivät olleet niitä edullisimpia, hedelmäpöytä oli iso ja esim. ananasta sai leikata itse tuoreesta ananaksesta. Pikkujuttuja, joilla kuitenkin on iso vaikutus kokonaisuuteen. Hyvä Oulun Scandic!

scandic_oulu8scandic_oulu9

Mahat saatiin siis oikein täyteen. Tämä oli tärkeä juttu, sillä edessä oli vielä aikamoinen ajomatka Luostolle asti. Ei me tosin ihan perille asti jaksettu ilman taukoja. Pysähdyimme Rovaniemellä syömään, sillä herra Longfield halusi päästä maistamaan kuuluisaa Lordin kebabia Torikeitaan grillillä. Lordin kebabista herra ehti reissun aikana teille jo kertoakin tarkemmin. Tai no, ei siinä postauksessa kamalasti itse kebabista puhuttu, mutta jotenkin herra sai tuostakin aiheesta melkein romaanin aikaan. Heh.

scandic_oulu3scandic_oulu6

Oulussa tulemme tulevaisuudessakin piipahtamaan, sillä Horatio on sieltä kotoisin. Seuraavalla kerralla olisi tosin mahtavaa ottaa myös Horatio mukaan, Scandic Oulussa kun saa majoittua myös karvaiset vieraat. Horatiolle oli tällekin reissulle varattu huoneeseen juomakippo, sillä oli hieman epävarmaa otammeko koiran reissulle mukaan vai emme. Horatio jäi sitten kuitenkin lopulta hoitoon vanhemmilleni, sillä selvisi, ettei Luoston mökkiin saanut ottaa eläimiä mukaan.

Ensi kerralla sitten reissuun Horation kanssa, kyllähän pikkuisen prinssin pitää päästä moikkaamaan Ouluun Emma-mummoa, Leila-äitiä, Wagner-iskää ja Lucia-siskoa – niin ja käydä kusase.. eiku merkkaamassa Toripoliisin jalka!

scandic_oulu4