Gluteeniton serrano-sipuli-tomaattipitsa

gluteeniton pitsa (4)

Mulla on vihoviimeinen kurssi käynnissä viime vuoden tammikuussa aloittamastani ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoista. Päätimme valita kurssikavereiden kanssa edes yhden kurssin, joka ei käsittele tietojärjestelmiä, ja niihin liittyviä sekopäisiä juttuja (juuri) mitenkään. Niinpä viisi leidiä ilmoittautui viime vuoden lopulla 10 opintopisteen markkinointikurssille. Mulla ei ole markkinoinnista mitään ennakko-osaamista, olen opiskellut ja työskennellyt jo niin kauan tietojärjestelmien parissa, etten kurssin alussa edes tiennyt mitä tarkoittaa b-to-b-markkinointi. Onneksi meidän viiden hengen ryhmätyöryhmässä on markkinoinnista paljon tajuavia leidejä, joten eiköhän tästä kurssista tule varma femma. Heh!

Eräänä perjantaina kokoonnuimme ryhmämme kanssa miettimään Lohjalle opintojakson raporttia, ja sen työnjakoa. Ennen kuin kaivoimme läppärit esiin ja aloitimme hommat, söimme, joimme, herkuttelimme ja juorusimme hyvän tovin. Mun piti olla harvinaisen paljon äänessä (yleensähän olen niin kovin hiljainen, kröhöm..), sillä olin tuntia ennen tapaamistamme ollut saattamassa Kodan viimeiselle matkalleen enkeleiden luokse. Pysyin kuitenkin illan aikana kuivana, saaden kuitenkin parin koulukaverin silmät punaisiksi. Reilu peli.

gluteeniton pitsa (1)

Illan juoma- ja ruokapuoli oli jaettu viiden leidin kesken. Mun piti tehdä jotain suolaista piirakkaa, mutta lopulta päädyin tekemään gluteenitonta serranokinkku-sipuli-tomaattipitsaa. Gluteenitonta siitä syystä, että mikäli istun pitkiä aikoja aloillani ja popsin vehnää hulluna, alkaa maha oirella tosi ikävästi..

Gluteeniton pitsapohja oli oikeasti aika hyvää! Ei se toki pannupitsaa tai äidin muhkeaa jauhelihapitsaa voita, mutta oikein kelvollinen kokeilu, tätä voin tehdä toisenkin kerran. Pitsa syötiin meillä kanasalaatin sekä viinilasillisten kera. Nam!

gluteeniton pitsa (5) gluteeniton pitsa (3)

Pitsapohja

Pitsapohjan resepti on napattu Pikkukuu-blogista.

melkein pellillinen

  • 2 dl kädenlämpöistä vettä
  • ¼ osa hiivapaketista
  • ripaus suolaa
  • noin 4 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
  • ½ dl oliiviöljyä

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita suola mukaan.

2. Lisää jauhot ja sekoita taikinapalloksi. Lisää sen jälkeen öljy, ja sekoita taikina käsin.

3. Levitä taikina samantien suoraan leivinpaperin päälle uunipellille käsin taputtelemalla. Anna kohota puolisen tuntia.

4. Lisää täytteet (ks. ohje alla).

Serrano-sipuli-tomaattipitsa

Täytteiden resepti on napattu Valion-sivuilta.

  • 1 annos pitsapohjaa (ks. ohje yllä)
  • 1 rkl voita
  • 3 kpl punasipulia
  • ripaus suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 tlk (70 g) tomaattipyreetä
  • 3 kpl tomaattia
  • 1 pkt (noin 100 g) serranokinkkua
  • ½ dl oliiveja
  • Valio AURA murua
  • 2 dl (pizza)juustoraastetta

1. Kuullota viipaloidut sipulit voissa pannulla.

2. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

3. Levitä kohonneelle pitsapohjalle tomaattipyree, sipuli, viipaloidut tomaatit, kinkku ja oliivit. Ripottele päälle juustot.

4. Paista 225-asteisessa uunissa reilun vartin verran.

gluteeniton pitsa (2)

Kärcher SC 1 puhdisti pesutilat leidien saunailtaan

Kevät tekee ihan tosissaan tuloaan!

jaloleinikki jaloleinikki

Siivous- ja järjestysfriikkinä olin innoissani päästessäni mukaan Blogiringin sekä Kärcherin kampanjaan, jossa testailin Kärcherin helmikuussa myyntiin tullutta SC 1 mallista höyrypesuria. Alunperin tarkoituksena oli tehdä postaus videon kera lemmikkeläinperheen päivittäisestä siivouksesta, mutta koska kävi niin ikävästi kuin kävi, piti postaukselleni keksiä äkkiä uusi teema. Kovin kauaa uutta teemaa ei onneksi tarvinnut miettiä, sillä päädyin tekemään pesutiloille näppärän kevätsiivouksen juuri ennen viime lauantaina pidettyä leidien saunailtaa. Luokseni saapui lauantaina neljä hurjan hyvää ystävääni. Saunomisen ohessa söimme itsemme kaksi kertaa ähkyyn, pelasimme lautapelejä, katsoimme UMK:n finaalia, räkätimme Kingille (ja erityisesti Jorma Sterlingille), juorusimme, juttelimme tyttöjen juttuja, räkätimme, testasimme erilaisia naamavoiteita, joimme viiniä ja räkätimme vielä lisää.

Saunaan mennessämme siellä tuoksui raikkaalta ja puhtaalta! Pinnat kiilsivät, ja ylpeänä emäntänä otin vastaan kehut saunastamme ennen kuin aloimme viskellä vettä kiukaalle ja hieroa itseemme (ja toistemme selkiin) vartalonkuorinta-aineita.

kärcher sc1 saunailta (2) kärcher sc1 saunailta (1) kärcher sc1 saunailta (3)kärcher sc1 saunailta

Saunan sekä pesutilojen puhdistamiseen meni muutama hassu tunti arki-iltana ennen saunailtaa. Homma kävi joustavan ripeästi SC 1 höyrypuhdistimen avulla. Vaikka kuvasimme siinä sivussa myös videoita tähän postaukseen (odottakaa vielä hetki, hieno video on postauksen lopussa), ei saunatilojen pesuun saatu kulutettua koko iltaa. Kärcherin höyrypuhdistin pääsi iskemään kyntensä lattiaan, lattiakaivoihin, saunan lasiseinään, suihkuihin, käsienpesualtaaseen sekä peiliin.

SC 1 on pienikokoinen ja kädessäpidettävä höyrypuhdistin, jonka voi ottaa käyttöön muutamassa minuutissa. Pienen kokonsa vuoksi höyrypuhdistinta on helppo säilyttää – puhdistimen mukana tulee lisäksi kätevä säilytyspussi varaosille, joten erilaiset pesupäät, jatkoletkut sekä -varret säilyvät kätevästi samassa paikassa.

Höyrypuhdistimen käyttö on helppoa. Täytät puhdistimen vedellä, laitat sähköjohdon seinään ja odottelet kolme minuuttia, jonka jälkeen höyrypuhdistin on käyttövalmis. Välillä kolmen minuutin odottelu oli kyllä hieman haastavaa, olisikin tosi kätevää jos höyrypuhdistin ilmoittaisi käyttövalmiudestaan silitysraudan tavoin esimerksi merkkivalolla. Ei sillä, että liian aikainen käyttö olisi mitenkään haitallista, höyryä ei vain tule kunnolla, ja pesupäästä valuu vettä hyöryn sijasta.kärcher sc1 (3) kärcher sc1 (1)

Kärcherin tuotteet tunnistetaan yleensä keltaisesta väristään. Meilläkin möllöttää varastossa keltainen painepesuri, joka on ollut käytössä jo vuosia. Laatu kestää. Avatessani Kärcherin pakettia, olin iloisesti yllättynyt siitä, että pikkuisen höyrypesurin väri olikin valkoinen! SC 1 pesuria saa myös keltaisena, valkoinen väri on premium-mallissa, ja sen suositushinta on 119 euroa.

Näyttäessäni tekemääni videota saunaillassa, sanoi yksi ystävistäni ettei voi uskoa, että höyrypuhdistin on niin pikkuinen. Mutta totta se on, puhdistin painaa vain noin 1,5 kiloa ja on kooltaan suunnilleen vedenkeittimen kokoinen. Tehoa tästä pienestä kaverista kuitenkin löytyy.

Höyrypuhdistimen kanssa häsätessä ei käytetä pesuaineita, joten siivoaminen on ekologista. Näppärien suuttimien sekä paineella tulevan höyryn avulla puhdistin tavoittaa pienet kolot, saumat ja nurkat, joihin on räteillä ja mopeilla vaikea päästä käsiksi.

kärcher sc1 (2)

Olen testannut SC 1 höyrypuhdisinta pesutilojen lisäksi keittiössä liesitasoon, uunipelteihin sekä astianpesualtaaseen. Eteisen laattalattian sain kiiltämään puhtauttaan, ja pikkuvessan peilissäkään ei ollut käsittelyn jälkeen yhtäkään hammastahnaroisketta. Minusta pesuri on parhaimmillaan laattapinnoilla, laattojen saumojen sekä peilien ja muiden lasipintojen pesussa. Puhdasta tulee nopeasti ja helposti, ilman hinkkausta ja pesuaineita! Tosin pakko sanoa yksi pieni moite. Laitteessa on painike, jonka avulla höyryä saa tulemaan ilman, että joutuu painamaan jatkuvasti höyrypainiketta. Tämä lukituspainike on hieman huonossa paikassa, sillä sitä painaa siivoussession aikana eittämättä ihan vahingossa aina silloin tällöin.

Mutta nyt on loppufinaalin aika. Saanko esitellä teille ihka ensimmäisen itse käsikirjoittamani sekä editoimani videon, jossa pääosaa esittää valkoinen Kärcherin SC 1 höyrypuhdistin! Videokameran takana hääräsi herra Longfield, samalla kun minä sekoilin laitteen kanssa. Nautinnollista videohetkeä! Antakaa armoa, tämä on tosiaan ensimmäinen video, jonka olen koskaan tehnyt (eiku toinen, ekan kuvasin yläasteella. Se oli musavideo).

Yhteistyössä Kärcher

Yhteistyössä Kärcher

Sasso ja Stockan kantismenu

Tarjoushaukka on ollut taas liikenteessä!

Me ollaan nyt vähennetty herra Longfieldin kanssa brunsseiluja ja yritetty käydä enemmän illallisilla. Stockan kantislehden saapuessa kaivan esiin heti kuukauden ravintolatarjoukset, ja tsekkaan olisiko niissä jotain uusia hyviä paikkoja, joita voitaisiin käydä testaamassa. Helmikuun alussa kävimme testaamassa Sasson, jossa herra Longfield oli ihan vähän aikaa sitten käynyt yksikseen lehdistölounaalla.

sasso stockmann (6)

Sassossa olemme olleet yhdessä kerran aiemmin. Eräänä ystävänpäivänä joskus tosi monta vuotta sitten, suunnilleen 10 vuotta sitten. Olimme silloin vielä opiskelijoita, ja reilusti yli 100 euron loppulasku tuntui tosi hurjalta. Ilta oli kuitenkin onnistunut, ruoka hyvää ja meitä kahta opiskelijaa kohdeltiin ravintolassa mainiosti. Tunsimme olomme oikein hienoiksi ravintolaillan päätteeksi.

En muista mitä tuolloin 10 vuotta Sassossa söimme, mutta ravintolan päheä fiilis ja kaunis sisustus on jäänyt mieleeni. Nyt, vuonna 2015, ravintolaan astuessani en meinannut tunnistaa paikkaa. Järjestystä oli muutettu ja ravintolasali oli minusta astetta valoisempi ja freesimpi. Oikein kiva nytkin, mutta muistojen Sasso oli minusta kodikkaampi ja hieman tunnelmallisempi.

Ennen kuin pääsimme käsiksi Stockan kantismenuun, tuotiin pöytään alkupalaleipiä sekä skumppaa, ihanan kylmää skumppaa! Nam. Maukkaat alkupalaleivät hupenivat sitä vauhtia, että niitä tuotiin meille lisää. Oli vähän nälkä. Varsinainen alkuruoka piti sisällään artisokansydämiä sekä munakoisokaviaaria. Raikas setti, joka maistui ihan ookoolta.

sasso stockmann (3)sasso stockmann (4)

Pääruoan kanssa herra Longfield tahtoi ehdottomasti lehdistölounaalla maistamaansa Valpolicella Ripasso -punaviiniä. Minä emmin ensin punkun kanssa, mutta päädyin lopulta tilaamaan samaa viiniä, maistettuani punkkua herran lasista. Eiku mulle tuotiinkin oma lasi, josta sain maistaa viiniä. Aika ovela temppu tarjoilijalta. Heh! Valpolicella Ripasso -punaviini maistui totta tosiaan hurjan hyvältä, erityisen hyvältä sen jälkeen kun se oli saanut asettua lasissa vähän aikaa. Punkkua saa Alkosta alle 15 eurolla, lasi Sassossa maksoi reippaat 11 euroa (pullo maksoi 70 euroa).

Pääruoaksi tilasimme menun molemmat vaihtoehdot. Minä otin liguinea, punajuuria ja meiramiricottaa herran popsiessa rigatonia ja ylikypsää possua oreganopestolla. Punajuuripastani vaati suolaa, mutta oli sen jälkeen oikein maittavaa. Herran possupastan possu suli suuhun, ulalaa!

sasso stockmann (5)sasso stockmann (7)

Jälkkäri taisi olla tällä kertaa tämän menun parasta antia. Raikas sitruuna-mascarponepiiras kruunasi illan. Piirasta olisin voinut helposti syödä toisenkin annoksen. Piiraan päällä ollut lemon curd virkisti makean tortun makua, ja sai piiraan sulamaan suuhun. Ja kuinka söötti olikaan pienen pieni kukka piiraspalan päällä!

Menun tarjoushinta oli 29,60 euroa henkilöltä, normaalihinnan ollessa 37,00 euroa. Huomautimme laskun maksun yhteydessä laskusta puuttuvasta viinilasillisesta, ja siitä hyvästä saimme kaksi lahjakorttia ravintolaan. Lahjakorteilla saa kaksi menua yhden hinnalla aina naistenpäivään asti. Me ollaan reippaina varattu jo kaksi seuraavaa reissua Sassoon! Toinen lahjakorteista ollaan jo itse asiassa käytetty. Pyydettiin Oxygenol-pariskunta tämän viikon tiistaina halvalle illalliselle kanssamme. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Illan opetus: Kannattaa olla rehellinen.

p.s. Voi olla, että menut saa kaksi yhden hinnalla myös ilman lahjakortteja. Siinä tapauksessa me oltiin turhaan rehellisiä, heh.

sasso stockmann (1)

Tuhti ja lämmin bratwurstisalaatti

bratwurstisalaatti (4)

Yleensä salaatit ovat kevyitä ja kylmiä. Tämä salaatti on tuhti ja lämmin, ja vie varmasti isonkin nälän mennessään. Mun mielestä on pieni huijaus kutsua ruokaa edes salaatiksi, sillä siinä ei ole ollenkaan salaatinlehtiä. Salaateille ominaista vihreää väriä annokseen saadaan tuoreella persiljalla, jota viskelin mukaan aika paljon, jottei annos näyttänyt rasvaiselta pyttikseltä.

Rasvaisuudesta ja tuhdista olemuksestaan huolimatta, tämä salaatti oli hurjan hyvää. Makkaraakin veti sisuksiinsa paremmalla omatunnolla, kun ajatteli syövänsä salaattia. Itsepetos on helpoin petos. Hah!

Alkuperäisessä reseptissä annetaan hyvä vinkki siihen, että salaatissa voi käyttää edellispäivän grillauksesta ylijääneitä makkaroita. Ne tulee laittaa uuniin vasta paiston loppuvaihessa, jotta ne eivät kärtsäänny liikaa.

Herkullista viikonloppua!

bratwurstisalaatti (2)bratwurstisalaatti (5)

Lämmin bratwurstisalaatti

noin 4 annosta

  • 300 g bratwursteja
  • 2 eriväristä paprikaa
  • 200 g miniluumutomaatteja
  • 2-3 kpl valkosipulin kynttä
  • 1-2 rkl öljyä
  • 1 tl sokeria
  • rouhittua mustapippuria
  • suolaa
  • 200 g paneroituja sipulirenkaita (pakaste)
  • 1 prk (200 g) creme fraichea (makuna esim. paahdettu sipuli)
  • 1 dl tuoretta persiljaa

1. Paloittele bratwurstit sopiviksi suupaloiksi. Leikkaa paprikat reilun kokoisiksi paloiksi. Halkaise tomaatit ja viipaloi valkosipulit.

2. Sekoita makkarat, kasvikset, öljy ja mausteet kulhossa. Levitä leivinpaperin päälle uunipannulle. Nostele päällimmäiseksi jäiset sipulirenkaat.

3. Paista uunin keskiosassa 225 asteessa 15 minuuttia. Nosta tarvittaessa uunipeltiä vielä muutamiksi minuuteiksi grillivastusten alle, jotta sipulirenkaat saavat kauniin paistopinnan.

4. Lusikoi päälle creme fraiche ja ripottele pinnalle reilusti hienonnettua persiljaa. Tarjoa heti.

bratwurstisalaatti (1)bratwurstisalaatti (3)

Bataattiburgeri ja laskiaispullakakku ne yhteen soppii

Mun vuoro! Vieläkö joku jaksaa lukea yhtäkään postausta bataattiburgereista? Jos totta puhutaan, mä en jaksa. Mutta yritän jaksaa kuitenkin kirjoittaa niistä.

bataattiburgeri (1)

Suomessa kaikki sai alkunsa 14.4.2013 kun Torkkuja ja nokkosia -blogiin pärähti resepti bataattiburgerista. Tiedä sitten oliko idea täysin Emmi-Liian oma idea, sillä Googlen Trends kertoo bataattiburgerin (sweet potato burger) hittien olleen korkeimmillaan vuoden 2012 loppupuolella.

Niin tai näin, Suomessa bataattiburgeri on lyönyt itsensä läpi ihan tässä viime kuukausien aikana. Itsehän olen sen verran jääräpää, että aika usein ”vihaan” kaikkea sellaista, jota muut hehkuttavat (en aio koskaan tehdä avokadopastaa, enkä myöskään sitruunapastaa), ja niin oli jo käymässä bataattiburgerien kanssa.

bataattiburgeribataattiburgeri (2)bataattiburgeri (3)

Mutta sitten kävi niin, että järkkäsimme kaverin kanssa treffit ystävänpäiväviikon perjantaille, ja kaveri kertoi, että aikoo tehdä meille bataattiburgereita. No mikäs siinä sitten – mennään syömään hittiburgereita ja juomaan vähän viiniä. Niin ja herkuttelemaan jälkkäriksi jättiläismäisellä laskiaspullakakulla.

Kaverin mies on kova poika harrastamaan ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mies muun muassa metsästää isänsä kanssa. Metsästysreissuilta on tarttunut mukaan hirvenlihaa, joten meidän bataattipurilaisten välissä oli muhkeat hirvenlihapihvit, voi nam! Burgerien väliin tungettiin myös tomaattia, punasipulia, kaverini tekemään humusta, vai pitääkö se sanoa ”hummusta”, feta-kastiketta, cheddar-juustoa sekä salaattia. Bataattiburgerien lisukkeena toimi coleslaw, joka oli tehty punakaalista. Aika hyvä idea, punakaali antoi salaatille hauskan värin.

Bataatiksi kaverini oli valinnut ohjeiden mukaisesti mahdollisimman ison bataatin. Bataatin siivut hän oli maustanut suolalla ja pippurilla ennen kuin siivut laitettiin uuniin paahtumaan noin 15 minuutiksi (uunin lämpötila oli 225-astetta).

bataattiburgeri (4) bataattiburgeri (5)

Veimme kylään mukanamme Live-a-Little-valkkarin, jota olen hehkuttanut iloisen etiketin vuoksi blogissa jo jokusen kerran. Nytkin kaverit bongasivat heti pullon etiketin, sanoen sen olevan hauska.

Viinin lisäksi meidän vastuulla oli illan jälkkäri. Mun piti leipoa itse jotain hyvää, mutta sitten näin ihan sattumalta Kakku & Leipä Keisarin näyteikkunassa ison laskiaispullakakun, joka oli saatava! Kyläilyviikolle sattui osumaan myös laskiainen, joten kakku sopi teemaankin tosi kivasti. Kävin hakemassa hassun kakun viereilupäivänä, jotta se oli varmasti tuoretta. Ostamani laskiaispullakakku oli hilloversio, sillä olen mantelille allerginen. Tosin niin olen myös mansikalle, mutta mansikka-allergia ei ole niin paha kuin pähkinäallergia.

Loppuun on pakko sanoa, että kyllä ne bataattiburgerit pirun hyviltä maistuivat! Ei niitä ilman aterimia voi syödä, sillä bataatti on pehmeää ja hajoaa aterimienkin kanssa aika nopeasti mössöksi. Mutta ei se haitannut, hyvää mössöä se oli! Hyvää, ja ihanan makeaa oli myös laskiaspullakakku. En voi ymmärtää, miten en ole koskaan ennen törmännyt kakulliseen laskiaspullaan. Nerokas idea isommalle porukalle.

laskiaispullakakku (1) laskiaispullakakku (2)

Koda ♥

Viime perjantaina pienen ja rakkaan otuksemme jalat eivät enää kantaneet. Nivelrikko oli äitynyt niin pahaksi, ettei oikea etutassu enää kantanut yhtään.

chow chow (1)

Pikku-Koda

Perjantaiaamuna keittiössä vielä odotti tuttuun tapaan maassa makaava, häntää heiluttava maailman suloisin harmaa karvainen kaveri. Laitoin ruoan turpoamaan ja kun nostin kipon maahan, yritti Koda nousta urheasti syömään, mutta jalat eivät enää toimineet – tai siis se yksi etutassu. Sydämeen iski sillä samalla sekunnilla tieto siitä, että tämä oli tässä. Mutta pää ei antanut periksi. Annoin Kodalle normaalia suuremman kipulääkemäärän, jotta hän ei tuntisi kipua kun olemme töissä. Ajattelin, että ehkä Koda oli jotenkin liukastunut pihalla eilen illalla, ja tassu vaati vain lepoa. Tai, että tassun pohjasta löytyisi lasinsiru, jonka poistamalla rakas perheenjäsenemme voisi taas hyvin. Yhtä hyvin kuin edellisenä iltana leikkiessään herkkutikulla, ja haukkuessaan ja antaessaan meille tassua uuden herkkutikun toivossa.

Mutta ei sieltä tassusta mitään lasinsirua löytynyt, vaikka etsin ja tutkin tassua vartin verran otsalampun kanssa. Kyyneleet alkoivat valua vanana silmistä, meillä molemmilla. Syötin Kodan lopulta lusikalla maassa hänen vieressään, ja onneksi ruoka maistui entiseen tapaan. Herra Longfield kantoi Kodan ulos aamulenkille. Koda pissasi, käveli askeleen ja räsähti maahan. Ennen töihin lähtöä levitin isoon olohuoneeseen kaikki mahdolliset matot, laitoin Kodalle kolme vesikippoa pitkin olohuonetta, paijasin sitä, katsoin sen silmiin ja tiesin..

chow chow (4)

Pusu Mamuskalle

chow chow (2)

Pusu Papuskalle

Herra Longfield soitti eläinlääkäriin töistä ja sai ajan seuraavalle aamulle, lauantaille kello kymmeneksi. Kahdentoista aikaan soitin herralle, että lääkäri piti saada tälle päivälle. Saimme ajan puoli kolmeksi, ja yhden jälkeen olimme jo kotona. Koda ei tullut ovelle vastaan, heilutti vain urheasti häntää maassa maaten. Sydämemme särkyivät.

Eläinlääkärille saavuimme ajoissa. Olimme olleet koko ajomatkan hiljaa, tietäen mikä meitä odotti, vaikka uskottelin itselleni jatkuvasti, että jalka on vain nyrjähtänyt jäisellä tiellä. Meidät ohjattiin odottamaan tyhjään huoneeseen Kodan kanssa, mikä oli kovin ystävällistä, sillä itkusta ei tullut loppua.

Paijasimme, juttelimme ja rapsutimme Kodaa joka paikasta reilun puolen tunnin ajan. Koda antoi pusut meille molemmille, käski rapsuttaa lisää tietyllä tutulla tassun heilautuksella ja me olimme sulaa vahaa.

Lääkärin tapaamisesta emme muista kovin paljon. Sen muistan, että lääkäri väänsi Kodan etutassua ja ensimmäistä kertaa koko Kodan elämässä, Koda huusi kivusta. Se ei ole tehnyt sitä koskaan ennen, vaikka nivelrikkoisia tassuja on väännelty ja tutkittu paljon. Kaksi Kodan luottolääkäreistä on sanonut, että Kodalla on todella suuri kipukynnys. Vaikka se tuskanhuuto/-uljahdus oli hirveää kuultavaa, se oli erittäin tärkeä kuulla. Sillä sekunnilla kaikki epäilykset hävisivät. Koda jää tänne, sitä ei saa sattua, sitä ei saa särkeä. Ei yhtään.

Meidät jätettiin miettimään päätöstä kahdestaan Kodan kanssa. Ei me sen vartin aikana mitään päätetty, päätös oli jo tehty. Me halattiin Kodaa, nappasin sen syliin, kuiskasin kauniita asioita pehmeän karvakasan korvaan, tuoksuttelin Kodan karvoja, sillä halusin muistaa miten ihanalta se tuoksuu, ja katsoin Kodaa silmiin, itkien ja pitäen samalla tiukasti herra Longfieldin kädestä kiinni. Oli helpottavaa olla siinä tilanteessa yhdessä tietäen, että Koda on ollut meille molemmille tavattoman tärkeä otus.

Lääkäri palasi ja sain sanottua, että päästämme Kodan kivuista.

Seuraavan vartin aikana Koda nukutettiin ja sen jälkeen sen sydän pysäytettiin. Halasin Kodaa röhnöttäen lääkäripöydällä koko ajan ja kuiskasin korvaan jatkuvasti, että olet maailman hienoin ja nyt pääset jahtaamaan kissoja. Muuta en juuri muista. Eikä mun tarvitse muistaa. Se oli oikea päätös upean koiran hienolle elämälle. Koda eli ihanan elämän, siitä olemme täysin varmoja. Ja me teimme kaikkemme, että sillä oli aina hyvä olla. Loppuun asti. ♥

Kiitos ihan jokaiselle kauniista sanoistanne Kodan muistolle. Olemme herran kanssa lukeneet tekstiviestejä, sähköposteja ja SOME-viestejä ison määrän, ja olemme niistä kaikista enemmän kuin otettuja. Kiitos. ♥

SONY DSC

Synttärimatkan päivä 7, Amed: Huikeat näkymät merenpinnan molemmin puolin!

bali amed (8)bali amed (11)

Matkapäiväkirja 11.10.2014

Tänä aamuna heräsimme elävinä Mundukista, jee! Ötökät, liskot eivätkä hämähäkit olleet päässeet yöllä kimppuumme ollenkaan. Pakkasimme vähän rojuja kasaan ennen kuin menimme Puri Lumbung -hotellin aamupalalle. Hotellin ravintolasta avautui lumoavat näkymät yli Mundukin – vehreää oli silmän kantamattomiin ja horisontissa siintivät vielä komeat vuoret.

Aamupalan jälkeen menimme köpöttelemään ”isolle” hotellin ohikulkevalle tielle, mutta sitä oli aika ärsyttävä kävellä kun mopot ja autot huristivat tosi läheltä ohi, joten käännyimme jollekin pikkutielle ja tupsahdimme pian takaisin hotellialueen pihamaalle. Valokuvailimme paikkoja, annoimme aamupalalta mukaan ottamiamme ruokia vastaan tulleille kulkukoirille, ja lähdimme sen jälkeen huoneeseen pakkaamaan loputkin tavarat kasaan.

Edellisenä päivänä tilaamamme autokyyti saapui hotellin pihaan kello 12:00. Check-outin yhteydessä saimme vielä uudet lahjapaketit mukaamme (edelliset löysimme hotellin sängylltä tulopäivänä), niissä oli sisällä kuulemma paikallista kahvia. Kiitimme kivaa respan poikaa, ja lähdimme autolla kohti seuraavaa Balin itäosissa sijaitsevaa matkakohdettamme. Kohteena oli pieni kalastajakylä nimeltään Amed.

bali munduk_c_matka_.jpg bali munduk (8) bali munduk (3) bali munduk (4) bali munduk (5) bali munduk (6) bali munduk (1) bali munduk (7)

Matka Mundukista Amediin oli pitkä, eikä reitin varrella ollut kamalasti nähtävää, joten otimme moottorin huristessa torkut. Zzzz…. Loppumatkasta näimme vilauksia myös merestä, sekä jostain syystä savuavasta Mount Agung -vuoresta. Ilmeisesti rinteillä oli metsäpaloja, joita Balilla on jonkin verran tähän aikaan vuodesta. Syksy on vielä ollut normaalia paljon kuivempi, sadetta ei olla saatu niskaan juuri yhtään, joten metsäpalovaara on kuulemma normaalia suurempi. Mount Agung tosin on tulivuori, joten siinä mielessä metsäpaloista nouseva savu on parempi vaihtoehto kuin tulivuoren purkauksesta johtuva..

Ajomatkan piti kestää 4 tuntia, mutta me hurautimme seuraavien öiden majapaikkamme Baliku Dive Resortin pihaan noin 3 tunnin matkanteon jälkeen, kuski oli nopea.

Veimme kamat huoneeseemme, joka oli melko hulppea. Huone sijaitsi korkealla rinteellä (hitosti rappusia kavuttavana), ja siihen kuului partsi, jossa oli oma ruokapöytä ja tosi iso divaani. Huoneesta (sängystä ja partsilta) näki erinomaisesti viereisen kalastajakylän yli rannalle ja merelle. Mietimme, että verhot pitää jättää auki illalla, jotta voimme herätä aamulla tähän upeaan maisemaan!

bali amed (2)bali amed (3)bali amed (4)bali amed (5)bali amed (7)  bali amed (9)

Automatkalla meille oli tullut nälkä, joten lähdettiin syömään. Hotellin läheltä löydettiin Eka Purnama -niminen ravintola, jossa syötiin, ja katseltiin kuinka läheisellä rannalla väki snorklasi. Näkymät olivat ravintolan terassilta upeat, ja ihan siinä sai henkeä vedellä ja ihastalla kaunista näkymää. Sattumalta ravintola (joka toimi myös hotellina) vuokrasi snorklauskamoja, joten vuokrattiin sieltä maskit ja snorkkelit, haettiin huoneestamme räpylät ja vesikamera, ja suunnattiin sen jälkeen vauhdilla rannalle vähän verestämään snorklaustaitoja.

Ranta oli täynnä pieniä ja isompia pyöreitä kiviä, jotka tuntuivat jalkojen alla aika ikäviltä, joten veteen meno oli hankalaa, mutta päästiin sinne kuitenkin. Vuokrakamamme hieman vuosivat, mutta sen verran niillä tuli toimeen että uitiin vähän kauemmas, ja löydettiin vahingossa syy miksi paikalla oli niin paljon muitakin snorklaajia: rantaan oli 2. maailmansodan aikana uponnut japanilainen laiva, jonka hylky oli nyt korallien ja kalojen valtaama. Ihmeteltiin hylkyä, otettiin kuvia ja Huli uskaltautui sukeltamaankin hylyn lähelle. Herra Longfield tunsi olonsa vähän orvoksi ilman kelluntaliiviä, joten lähdettiinkin sitten melko pian takaisin kohti rantaa. Huomenna sitten lisää!

bali amed (12)bali amed (10)bali amed (1)bali amed (13)

Ranta oli kivien lisäksi täynnä vieri viereen parkkeerattuja paikallisten kalastajien omin käsin väkertämiä puuveneitä. Aikamme rantaa pitkin käveltyämme käveltiin kalastajien asumusten läpi tielle, ja sitä pitkin takaisin hotellille, jossa käytiin vielä uima-altaassa uimassa. Sovittiin hotellilla vastaanoton miekkosen kanssa, että huomenaamuna käydään nostamassa rahaa, ostamassa kunnon snorklausvälineet, ja käydään kalastusveneellä muutamassa paikassa snorklaamassa.

Huoneeseen päästyämme käytiin kynttilän valossa vaahtokylvyssä, ja tilattiin hienoon ruokailupartsiimme huonepalvelusta kunnon 3 ruokalajin ruoat. Listalta oli vaikea valita mitä otetaan, joten päätettiin, että syömme näin joka ilta, jotta saamme mahdollisimman monta ruoka-annosta testattua. Päätös syödä illalliset hotellilla oli hyvä siitäkin syystä, että liikkuminen Amedissa on jalan aika hankalaa – välimatkat paikkojen välillä on melko pitkiä, ja tiet ovat kapeita, joten niillä on tosi ärsyttävää kävellä mopojen ja autojen huristaessa tosi läheltä jatkuvasti ohi. Meidän olisi pitänyt melkein vuokrata skootteri, jotta olisimme päässeet liikkumaan hotellilta fiksusti. Kävi siis tosi hyvä tuuri, että Baliku Dive Resortin safkat olivat hirmuisen herkullisia. Se skootteri kyllä tullaan vielä vuokraamaan, mutta vasta hieman myöhemmin..

Ruokaa odotellessa luimme hinduista iPadilla, ja katsoimme divaanilla kuinka tuuli yltyi ja väänteli läheisiä puita ja paiskoi ikkunoita. Bongasimme seinällä olevasta lampusta myös liskon, se oli vähän pelottava. Pian ruoat jo saapuivat, ja kuten jo sanoin, ne olivat tosi hyviä! Meidän oli ihan pakko jättää tarjoilijalle kunnon tipit, kun tajuttiin minkä matkan hän joutui kulkemaan painavien ruokakippojen kanssa aina ylös meidän huoneeseemme asti. Baliku Dive Resort sijaitsee tosiaan rinteellä, ja sen huoneisiin oli hurjan jyrkät ja pitkät portaat.

Ruoan jälkeen olikin sitten ihana kömpiä pitkän päivän päätteeksi isoon sänkyyn ja sulkea silmät miettien mitä kaikkea kivaa koemme huomenna pikkuisen kalastajaveneen kyydissä! Nati nati.

bali amed baliku dive resort (3) bali amed baliku dive resort (4) bali amed baliku dive resort (1) bali amed baliku dive resort (2)

Matkan aikana matkapäiväkirjaan kirjoitetut kuusi ensimmäistä päivää voi lukea seuraavien linkkien takaa.

Synttärimatkan päivä 1, Singapore: Clarke Quay ja ritsa

Synttärimatkan päivä 2, Singapore: Southern Ridges, Pete’s Place ja Singapore Sling

Synttärimatkan päivä 3, Singapore: Infinity Pool, kello viiden tee ja Gardens by the Bay

Synttärimatkan päivä 4: Siirtyminen Ubudin viidakkohotelliin

Synttärimatkan päivä 5, Ubud: Aamukävely, päiväuinti ja ilta La Viewissä

Synttärimatkan päivä 6: Kakkakahvi, Jatiluwih, Batukaru ja Munduk vesiputouksineen