Synttärimatkan päivä 11, Nusa Lembongan: Devil’s Tears, Mushroom Beach ja skootterilla ajelua

Lokakuisen reissun matkapostaukset ovat hieman venähtäneet.. Hups. Mutta nyt ei olisi enää kuin pari päivää jäljellä! Tällä kertaa vietetään rentoa päivää Nusa Lembonganin saarella Balilla.

Tähän väliin on pakko vinkata Matkakuume.net-blogista, jossa Miika ja Gia sekä heidän Bella-tyttärensä kiertävät maailmaa ympäri. Tämä energinen perhe piipahti reissullaan myös Nusa Lembonganilla, kannattaa ehdottomasti lukea heidän kattava postaus Nusa Lembonganista. Mutta nyt kurkataan tarkemmin meidän reissun yhdenteentoista päivään!

nusa lembongan bali devils tearsnusa lembongan bali dream beach

Matkapäiväkirja 15.10.2014

Aamulla herätessä Hulilla oli vielä kiukut päällä, joten TS Hut Lembongan -hotellin ulkoilmaravintolassa syöty aamupala meni Herra Longfieldin yksinpuheluksi. Siitä kiukku kuitenkin lopulta laantui, ja päästiin sovussa lähtemään aamupäivästä kohti tulevan päivän touhuja. Oltiin edellisenä päivänä mietitty, että mentäisiin tänään snorklausretkelle, mutta siirrettiin se seuraavalle päivälle, ja lähdettiin kävelemään Devil’s Tearsille ja sen lähettyvillä olevalla Dream Beachille. Hotellin respa yritti ehdottaa että ottakaa nyt hullut skootteri allenne, mutta ei otettu, vaan jalkaisin tarvottiin menemään. Löydettiinkin lopulta Dream Beach, joka oli pieni hiljainen hiekkaranta. Osattiin suunnistaa myös hienosti Devil’s Tearsille, josta löydettiin kaksi upeaa onkaloa joihin vesi aaltoili, iskeytyi jyrkänteisiin ja imeytyi luoliin, joista se sitten suihkusi valkoisina seininä ja yskäisyinä takaisin ilmoille. Toljotettiin taas hyvä tovi meren mahtavaa voimaa, kunnes lähdettiin tarpomaan takaisin hotellille. Matkalla pysähdyttiin jonnekin vastaan tulleeseen ravintolaan juomaan vähän virvokkeita kuuman aamupäivän helpotukseksi.

nusa lembongan bali devils tears (2) nusa lembongan bali devils tears (3) nusa lembongan bali devils tears (4) nusa lembongan bali devils tears (6) nusa lembongan bali devils tears (5) nusa lembongan bali devils tears (7) nusa lembongan bali devils tears (1)

Hotellille päästyämme nappasimme snorklausvälineet mukaamme, ja menimme hotellimme välittömässä läheisyydessä olevalla Mushroom Beachille. Herra Longfield kävi hakemassa snorklaus- ja venereissuja myyvältä tyypiltä itselleen pelastusliivit, jotta mä saisin olla ilman huolen häivää herran snorklailujen aikana. Herra veti nopeasti liivit niskaan ja meni rantaan snorklaamaan, samalla kun jäin itse rannalle ottamaan aurinkoa.

Snorklaus rannan tuntumassa oli aluksi pettymys, sillä vesi oli tosi matalaa pitkälle rannasta, vähäiset korallit olivat kuolleita ja aallot viskelivät herraa ympäriinsä aika tavalla. Lopulta hän löysi kuitenkin merenpohjaan ruopatun kanjonin, jota reunusti molemmin puolin kauniit ja värikkäät korallit. Herra pyrki etenemään kanjonia pitkin aaltojen pyörteissä. Herra kertoi snorklailuseikkailunsa jälkeen nähneensä ainakin meritähtiä ja isoja kalaparvia siellä sun täällä.

Itse en tällä kertaa lähtenyt aaltojen sekaan snorklailemaan, vaan nautin auringon lämmöstä ja ihansta hiljaisuudesta ja aaltojen rentouttavasta äänestä rannalla. Meidän rantapaikan lähettyvillä ei ollut ketään muita, joten saimme möllöttää ihan omassa rauhassa.

nusa lembongan bali mushroom beach (2) nusa lembongan bali mushroom beach (1) nusa lembongan bali mushroom beach (5) nusa lembongan bali mushroom beach (4) nusa lembongan bali mushroom beach (3)

Herra Longfield lähti vielä uudestaan snorklailemaan jossain välissä, mutta aallot olivat muuttuneet sen verran isoiksi ettei herran matka edennyt enää oikein mihinkään. Omien sanojensa mukaan hän lillui lopulta takaisin rantaan kuin ajopuu. Heh! Otettiin siinä vielä uima- ja vesileikkien jälkeen vähän aurinkoa, kunnes tuli yksinkertaisesti aivan liian kuuma. Ennen lounasta kävimme vielä varaamassa seuraavalle päivälle snorklausretken Manta Pointtiin sekä Crystal Bayhin, joissa voisi tuurilla nähdä isoja rauskuja ja vielä isompia Mola Mola -kaloja.

Lounasta söimme Mushroom beachin yhdessä rantaravintolassa. Ei jaksettu kauheasti miettiä mihin mennään, talsittiin vain hiostavan kuumassa auringossa lähimpään ravintolaan, jossa oli varjoisia paikkoja jäljellä. Herra Longfield tilaisi Beef Rendangin ja minä tonnikalaleivän. Nälkä lähti.

Lounaan jälkeen suunnattiin takaisin hotellille, jossa suunnattiin suoraan uima-altaalle lillumaan. Leikittiin lötköpötköllä ja frisbeellä, välillä levättiin kirjojen ja musiikin parissa aurinkotuoleilla, ja sitten taas takaisin altaaseen vilvoittelemaan. Loma on parasta!

nusa lembongan mushroom beach restaurantabali Nusa Lembongan (7)

Kun aurinko alkoi laskea, päätimme kerätä kaiken rohkeutemme ja vuokrata hotellilta skootterin illaksi käyttöömme. Siellä mitään kypäriä taaskaan ollut, joten pienessä paniikissa hyppäsin herran taakse skootterin selkään ja sitten lähdettiin menemään. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Nusa Lembonganin ja sen vieressä sijaitsevan pikkusaaren välinen keltainen riippusilta (paikallinen nähtävyys), ja sitten ajella taas Devil’s Tearsille katsomaan auringonlaskua ja upeita meren tyrskyjä.

Skootterilla ajo kapeilla ja kuoppaisilla teillä väärän puolen liikenteessä oli jännää, erityisesti ilman kypärää satojen muiden skootterien seassa. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin (mitä mä nyt vähän poltin jalkani skootterin johonkin tulikuumaan osaan) keltaiselle riippusillalle. Parkkeerasimme skootterin ja lähdimme jalkaisin ylittämään riippusiltaa.

Riippusilta oli kapea, mutta siitä huolimatta siellä mentiin sulassa sovussa kahteen suuntaan, sekä jalkaisin että skoottereilla. Onneksi jätimme skootterin parkkiin. Taidot eivät olisi kyllä riittäneet tiukkoihin ohituksiin paikallisten kanssa!

nusa lembongan riippusilta (2) nusa lembongan riippusilta (3) nusa lembongan riippusilta (5) nusa lembongan riippusilta_c_matka_.jpg nusa lembongan riippusilta (1)nusa lembongan bali scooter (2) nusa lembongan bali scooter (1)

Riippusillalta matka jatkui skootterilla kohti tuttua Devil’s Tearsiä. Perillä mäkin halusin kokeilla skootterilla ajamista, mutta se ei mennyt kovin hyvin. Ajoin ehkä 50 metriä ennen kuin ajauduin jostain mystisestä syystä puskaan, enkä päässyt sieltä enää pois. Herra Longfield peruutti skootterin puskasta, ja ajoi sen jälkeen kaikki reissun loput skootterimatkat. Hyvä niin.

Devil’s Tearsillä otettiin hyvät paikat parhaan tyrskykohdan ja auringonlaskun edestä. Samoille paikoille alkoi pian tulla muitakin turisteja, ja oli seassa joitakin paikallisiakin. Oli hauska seurata ihmisten valokuvaussessioita tyrskyjen aikana. Me olimme napsineet jo edellisenä päivänä korkeista aalloista paljon kuvia, joten tällä erää saimme suurimmaksi osaksi vain ihailla luonnon voimia ilman kameroita (kyllä me nyt toki muutamia kuvia jouduttiin ottamaan).

nusa lembongan bali devils tears (10) nusa lembongan bali devils tears (9) nusa lembongan bali devils tears (11) nusa lembongan bali devils tears (8)

Auringon laskeuduttua kaivettiin skootteri esiin, ja ajettiin (tai siis herra Longfield ajoi) pienen eksymisen ja kauppareissun jälkeen takaisin hotellille. Käytiin vielä jalkaisin juomassa drinksut Hai-ravintolassa, josta suunnattiin syömään hotellimme vieressä olleeseen Gomeziin. Mahat täysinä oli hyvä painaa pää tyynyyn ja käydä nukkumaan.

nusa lembongan bali devils tears sunset (1) nusa lembongan bali devils tears sunset (2)

Matkan aikana matkapäiväkirjaan kirjoitetut kymmenen ensimmäistä päivää voi lukea seuraavien linkkien takaa.

Synttärimatkan päivä 1, Singapore: Clarke Quay ja ritsa

Synttärimatkan päivä 2, Singapore: Southern Ridges, Pete’s Place ja Singapore Sling

Synttärimatkan päivä 3, Singapore: Infinity Pool, kello viiden tee ja Gardens by the Bay

Synttärimatkan päivä 4: Siirtyminen Ubudin viidakkohotelliin

Synttärimatkan päivä 5, Ubud: Aamukävely, päiväuinti ja ilta La Viewissä

Synttärimatkan päivä 6: Kakkakahvi, Jatiluwih, Batukaru ja Munduk vesiputouksineen

Synttärimatkan päivä 7, Amed: Huikeat näkymät merenpinnan molemmin puolin!

Synttärimatkan päivä 8, Amed: Snorklausta ja maailman paras jälkiruoka

Synttärimatkan päivä 9, Amed: Kalastajien kotiinpaluu, Pura Lempuyang ja Tirtta Gangga

Synttärimatkan päivä 10, Nusa Lembongan: TS Hut Lembongan ja esimakua Devil’s Tearsin tyrskyistä

Herrasmiesten teehetki Salutorgetissa

Monoggel, Herra Longfield tässä, hauduujuduu.

Salutorget on paikka Helsingissä, missä on jo jonkun aikaa tarjottu iltapäiväteetä leideille. Hulikin on käynyt siellä kavereittensa kanssa teehetkellä. Iltapäiväteellä juodaan tietty teetä, ja sitten pöytään tuodaan semmosella kerros-lautas-vati-systeemillä pikkuriikkisiä kakkusia ja pinkkejä marsipaanikissanpentuja ja perhosen muotoisia kurkku-lohi-sateenkaari-leipäsiä tai jotain vastaavaa ihkua ja fantsua ja supersöpöä joita naiset sitten suuhunsa kauhovat teenlatkimisen ohessa. Mutta nytpä Salutorget on ottanut rumemman sukupuolen myös huomioon, ja alkaneet tarjota leidien teehössötyksen ohella myös Gentlemans Tea -nimellä iltapäiväteetä vähän miehisempään makuun. Sitähän oli toki päästävä kokeilemaan. Niinpä eräs ilta menimme varsin glamoröösin seurueemme kanssa Salutorgetiin smokit niskassa, silinterihattu päässä ja monokkelit molemmissa silmissä. Paitsi että ei meillä ollut smokkeja eikä silintereitä ja monokkelitkin tippu raitiovaunukiskoille.

salutorget gentlemans tea (2)salutorget gentlemans tea (9)

No, onneksi smokkien puute ei haitannut, päästiin ihan normivaatteissamme taloon sisään, ja ystävällinen henkilökunta ohjasi meidät oikein fiiniin pöytäämme, oli semmoset oikein vanhanaikaiset nojatuolit ja sohvat siinä, kyllä kelpasi. Salutorgethan on varsin pramea paikka, puitteet sopii tämmöseen fiiniin teemeininkiin oikein hyvin. Ennen teetä tarjoilijamiekkonen tuli mainostamaan paikan ginivalikoimaa, joista saa rakennettua jos jonkinlaisia gin&toniceja. Pakkohan niitä oli tilata. Valikoimasta suositeltiin eniten William Chase Seville Orange -giniä, ja sen kanssa jotain tonicia minkä merkkiä en tietenkään kirjoittanut ylös. Näiden lisäksi juomalaseihin oli heitelty jääkuutioita ja pieni appelsiininkuorenpalanen. Ginit ja erikseen ostettava tonicit oli melko hintavia, mutta olivat kyllä kaiken hehkutuksen arvoisia: drinkit oli todella hyvän makuisia, ei liian kirpeitä kuten jotkut gin&tonicit toisinaan omaan makuuni on.

salutorget gentlemans tea (4)salutorget gentlemans tea (6)

Gin&toniceja särpiessämme tarjoilija tuli selventämään mitä tämä tämmönen herrasmiestee oikein pitää sisällään. Ruoka tarjoillaan pikkuisella leipälapion näköisellä jutulla, johon on aseteltu kuusi erilaista, pientä ruoka-annosta. Ruoka-annokset on kuulemma valikoitu ja suunniteltu eritoten herrasmiesten mieltymyksiä ajatellen. Nimensä mukaisesti annokseen kuuluu myös valikoima erilaisia teelaatuja, joita voi ruoan yhteydessä ryypiskellä. Vähän erikoisesti tarjoilija meinasi sivuuttaa koko teehomman muuten kattavassa esitelmässään, ja piti pariinkin kertaan kysyä että mites ne teet muuten, mimmosia niitä on, ja miten se teen leikkaus oikein sujuu.

Leikattu tee – eli tee, jonka sekaan kaadetaan erinäisiä väkijuomia – pisti eniten omaan silmääni Gentlemans Tean mainoksesta, mutta jotenkin siinä hässäkässä kysymyksemme teen leikkauksesta meni ohi, ja tultiinkin sitten vissiin tilanneeksi ihan pelkkää normiteetä. Tai no, kaksi meistä otti jotain kiinalaista savuteetä, nimeltään Lapsang, ja kaksi kuulemma USA:ssa tällä hetkellä hyvin suosittua popcorn-teetä, nimeltään Gen Mai Cha, eli en nyt ehkä ihan normiteelajeiksi näitä sanoisi kuitenkaan. Savutee tuoksui mukavasti savulle ja maistuikin oikein hyvälle, meidän popcorn-tee.. no, se nyt oli vähän vähemmän onnistunut valinta, ihan jännä vähän paahdetun pähkinän maku teessä oli, mutta kyllä se savutee näytti ja haisi paljon paremmalta.

salutorget gentlemans tea (5)salutorget gentlemans tea (8)

Eipä siinä kauaa ehditty gin&toniceja ja teekupposiamme (ja oluttuoppeja jotka jotenkin oli ilmestyneet siihen pöytään vahingossa) ryypiskellä, kun jo ruoka tuotiin leipälapioilla pöytään. Annokset oli hauskannäköisiä, ja niitä toljotellessamme tarjoilijat pitivät vielä kertauksen vuoksi uudestaan esitelmän tarjottavista. Annokseen normaalisti kuuluvat osterit oli loppu, joten ne oli korvattu kampasimpukka-annoksella. Lisäksi tarjolla oli silakoita seesami-töhnän kanssa, läskisoosia perunamuusilla ja suolakurkulla, tartar-pihvi, pieni pulled pork burgeri ja semmonen juustoleipä. Ei siinä muu auttanut kun syödä ne kaikki pois.

salutorget gentlemans tea (7)

Ja koska nyt oltiin tällee tän blogin varjolla siellä ruokaa testaamassa, kovasti miettien arvosteltiin jokainen ruoka-annos erikseen. Tässä olisikin nyt todella professionaalit kommentit joka annoksesta:

Vara-osteri eli se kampasimpukkasysteemi oli todella hyvä, ei haitannut edes että sinne oli kiusaksi heitetty korianteria sekaan. Varmasti oli parempi annos kuin se osteri, koska osteri maistuisi enemmän jodille. Minä en tiedä mille jodi maistuu, mutta eikös kuulosta tosi asiantuntevalta? Tarjoilijamies oli kanssa sitä mieltä että se kampasimpukka on osteriannosta parempi. Jodista se ei sanonut mitään.

Silakat oli mun mielestä koko annoksen paras osio, hemmetin maukkaasti oli kalat maustettu. Silakoiden seurana ollut seesami-oliiviöljy-litku tosin oli raatimme mielestä hieman turhan mietoa, olisi voinut olla vähän tulisempaakin. Mutta kalat olisi voinut syödä ilmankin sitä lisukemöhnää, niin hyviä ne oli.

salutorget gentlemans tea (11)

Tartar-pihvissä oli mukavasti suussa poksuvia juttuja seassa, ne oli mitä todennäköisimmin lapamadon munia. Tai sitten ne oli mätiä. Siis niitä kalansikiöitä, ei adjektiiveja. Tartar-pihvistä ei sen enempää, perushyvää.

Läskisoosiannoksessa oli aika paljon perunamuussia varsinaiseen soosiin verrattuna, mutta niin kauan kun soosia ja suolakurkkua riitti, niin kiposta sai kyllä melkoisia aarteita tongittua tunkemalla kaikkia ainesosia yhtaikaa suuhun. Todella hyvä setti, läskisoosia pitäisi ylpeänä mainostaa ja rohkeasti julistaa sen hyvyyttä ulkomaalaisillekin, ei oo reilua että tämmöstä vaan harvat ja valitut saa syödä.

Leipäpalan päällä ollut juusto oli mukavan tuju, ei mitään oltermannia ollut se. Kiva pieni leipä.

Viimeiseksi annokseksi jäi possuburger, joka sekin oli todella hyvä, se toi mieleen Alabaman työmatkoilla tutuksi tulleen Hog Heavenin ruoat – ja tämä on sitten mitä suurin kohteliaisuus!

salutorget gentlemans tea_c_ravintola_.jpg

Se on kyllä sanottava, että sitä teetä oli pikkasen outo juoda tämmösten ruokien kanssa, ehkä se tarjoilijasetä sen takia vähän niinku yritti sivuuttaa teevalikoimaa siinä alussa, ja keskittyi gin&tonicien ja olutvalikoiman mainostamiseen.

Ruoat kun oli syöty, oli pakko katsoa vielä jälkiruokalistaa, ja voi hitto mikä pommi sieltä löytyi! Friteerattu Mars-patukka! Jumalauta, sitähän oli kokeiltava, vaikka listassa varoitettiin että siinä on 1200 kaloria ja saattaa vaurioittaa ihmisen terveyden. Toinenkin seurueemme jäsen päätyi lopulta tilaamaan Mars-patukan, yksi otti skonssit, ja yksi keskittyi nestemäiseen jälkiruokaan ja valitsi Krusovice-kaljaa. Jälkiruokien lisäksi otettiin vähän lisää teetä, tällä kertaa otettiin kaikki sitä savuteetä ja jätettiin pisuaarin sisällöltä näyttänyt popcorn-tee pois.

Kun jälkiruoat sitten pöytään tuotiin, oli selvää että Mars-patukka oli voittajien valinta. Friteeratun pötkön lisäksi annokseen kuului vaniljajäätelöä ja kunnon matto kinuskikastiketta. Ne skonssit näytti semmosilta kuivilta käppyröiltä, jotain hilloa ja kermavaahtoa siihen oli laitettu viereen lohdutukseksi, mutta niistä huolimatta se Krusovicekin näytti herkullisemmalta vaihtoehdolta. Kovasti skonssit valinnut kehui omaa valintaansa ja pakotti kirjoittamaan tänne että ne oli erinomaisia, eikä yhtään kuivien leivänmurujen makuisia. Uskoo ken tahtoo. Friteerattu Mars-patukka oli tajuttoman hyvää, eikä varoituksista huolimatta ollut yhtään liian tuhti tai öklö pakkaus. Olisin voinut syödä uuden heti perään.

salutorget gentlemans tea (13)

Kaiken kaikkiaan tulimme raatimme kanssa siihen lopputulemaan, että herrasmiesten tee oli erinomainen setti, ja jos pelkkään ruokaan osaisi tyytyä niin ruoka oli hinta-laatu-määrä-suhteeltaankin vielä oikein inhimillinen paketti. Ruoka oli todella hyvää, ja sitä oli ihan riittävästi. Annokset oli pieniä, mutta koska niitä oli niin monta, sai niillä nälän taltutettua. Lisähintaa teehetkelle toki tuli gin&toniceista ja muista juomista, jotain viskiäkin siinä eräs herrasmiesraatimme jäsen tilasi, kirjotin sen nimen kyllä tonne puhelimeen, ootas.. 12v Macallan oli se viski, ja sille lasille tuli ihan näpsäkästi hintaa, mutta oli kuulemma todella hyvä pari sille kiinalaiselle savuteelle.

Illan aikana räpsin ahkerasti kuvia paikasta ja tarjottavista, hienosti oikein kaadettiin teetä kuppeihin sillee että sain siitä otettua kuvia ja asemoitiin niitä ruokia ja juomia nätteihin kokonaisuuksiin. Illalla kuvia kännykästäni vielä selasin, ja olin oikein tyytyväinen otoksiin, yhden niistä sain Instagramiinkin laitettua. Sitten menin kotiin, menin nukkumaan, ja kun aamulla yritin näyttää Hulille miltä se Mars-patukka näytti, niin puhelin teki temput: kaikki illan aikana otetut kuvat oli jotenkin korruptoituneet, en saanut yhtäkään niistä enää auki, ja kun käynnistin puhelimen uudestaan, kuvat olivat kaikki hävinneet jonnekin. Puhelimessani oli Kiinan reissulta ostamani muistikortti, ihan rehelliseltä ja luotettavan näköiseltä jampalta sen sieltä ostin: kaveri möi muistikorttejaan kadulla joidenkin ruokakojujen välissä, niitä oli kasattu sekalaiseen rykelmään semmosen maton päälle, ja maksoin omastani melkein euron – ja sitten se ei jumalauta toimi edes kunnolla! Mihin maailma on menossa?

Hieman siinä kirosanoja luettelin, kunnes hoksasin, että nythän tässä on ihan pakottava syy mennä uudestaan herrasmiesteetä nauttimaan. Nämä kaikki postauksen kuvat onkin otettu toiselta reissulta, jolloin kävimme Hulin kanssa syömässä ja juomassa koko setin uudestaan – ja ihan pakko oli tietenkin syödä se Mars-patukkakin taas, pötkylän jälleenmaistaminen oli oikein riemukas hetki. Ilo pitkästä itkusta!

salutorget gentlemans tea (1)salutorget gentlemans tea (12)

Tähän loppuun pitää vielä erikseen kehaista Salutorgetin tarjoilijasetiä. Asiantuntevat ja mukavat ukot luovat yhdessä jazz-musiikin kanssa tosi kivan ja rennon tunnelman baarin puolelle, missä herrasmiesteetä tarjoillaan. Molemmilla käyntikerroilla jampoilla oli aikaa jutustella asiakkaiden kanssa, ja samalla he vähän kuin huomaamatta pitivät huolen pöytien siisteydestä ja juomien riittävyydestä. Hulikin tykkäsi kun sitä oikein prinsessaksi tituleerattiin.

salutorget gentlemans tea (3)

Väkevän makea suklaajuustokakku

Viime sunnuntaina oli eduskuntavaalit, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Me pääsimme ottamaan osaa Carita Orlandon vaalivalvojaisiin, joita vietettiin tunnelmallisessa viinikellarissa Helsingin keskustassa. Paikalle saapui illan aikana reippaat parisenkymmentä ihmistä, joiden kanssa jännitimme niin Caritan kuin koko vaalienkin tuloksia. Carita oli ehdolla ensimmäistä kertaa, ja vielä tällä erää paikka jäi Arkadianmäeltä saamatta. Kova työ kuitenkin jatkuu, ja päämääränä on varmasti seuraavat eduskuntavaalit neljän vuoden päästä.

vaalit (2) vaalit (3) vaalit (1)

Päätin osallistua vaalitalkoisiin leipomalla vaalivalvojaisiin hieman purtavaa. Lopulta päädyin tekemään kaksi makeaa kakkua sekä yhden suolaisen piirakan. Suolainen piirakka oli vanha tuttu katkarapu-vuohenjuustopiirakka, jonka tein tällä kertaa valmiiseen piirakkapohjaan. Makeasta kakkupuolesta piti huolta mehevä mustikka-jogurttikuivakakku, joka maistuu ihanasti kesältä marjojen sekä sitruunan vuoksi. Nam! Koska blogiin pitää saada aina täytettä, piti mun leipoa myös jotain uutta, jonka reseptiä ei blogissa vielä ole. Löysin Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjasta Väkevän makean suklaajuustokakun reseptin, joka kuulosti suklaafanin korviin aika täydelliseltä!

Hyvää kakku oli myös vaalivalvojaisiin osallistuneiden mielestä. Suklaajuustokakkua kehuttiin, ja se taidettiin syödä loppuun viimeistä murua myöten. Kannattaa kokeilla!

suklaajuustokakku (3) suklaajuustokakku (2)

Väkevän makea suklaajuustokakku

Keksipohja

  • 200 g Digestive-keksejä
  • 200 g Domino-keksejä
  • 2 rkl Van Houten -kaakaojauhetta
  • 125 g voita sulatettuna

Täyte

  • 500 g Philadelphia-tuorejuustoa
  • 1 dl sokeria
  • 1 tuore vaniljatanko
  • 3 kpl luomu kananmunaa
  • 200 g tummaa leivontasuklaata (kaakaopitoisuus väh. 70 %)
  • 1½ dl kuohukermaa
  • (1½ rkl rommia)

Koristeluun ja tarjoiluun tuoreita vadelmia.

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Murskaa keksit hienoksi esim. tehosekoittimessa. Lisää muruihin kaakaojauhe.

3. Sulata voi ja sekoita hyvin keksimurujen sekaan.

4. Painele keksimuruseos voideltuun, halkaisijaltaan 24 sentin irtopohjavuokaan.

5. Kypsennä pohjaa uunin keskitasolla noin 7 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä. Alenna uunin lämpötila 130 asteeseen.

6. Vatkaa tuorejuusto, sokeri ja halkaistun vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet vaahdoksi kulhossa.

7. Sekoita joukkoon kananmunat ja vatkaa lisää.

8. Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja sulata vesihauteessa (kulhossa kiehuvan veden päällä).

9. Sekoita täytteeseen sulatettu suklaa, kuohukerma ja rommi (me jätimme rommin kakusta pois). Kaada seos keksipohjan päälle ja kypsennä 130-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Jätä kakku jäähtymään ennen tarjoilua. Kakun voi tarjoilla haaleana tai jääkaappikylmänä.

suklaajuustokakku (1)

Kymmenen plus yksi matkakuvaa

Matkablogeissa on vilahdellut useampi 10 Matkakuvaa -postaus. Haaste laitettiin käyntiin Journey Diary -matkablogista. Osallistuin matkakuvatalkoisiin, ja tein oman postaukseni saatuani siihen vinkin Keltaisesta keittiöstä. En taaskaan kyllä totellut ohjeita, ja lisäsin yhden bonuskuvan postauksen loppuun. Mutta ei se varmaan haittaa. Tässä olisi meikälaisen matkakuvia ympäri maailmaa, olkaapa hyvä!

Ainiin, herra Longfield on luvannut myös tehdä oman postauksen kymmenestä matkakuvastaan, jääkäähän kuulolle.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Kuvassa näkyy oikeastaan vesitason potkuri, vai miksi sitä kovaa vauhtia pyörivää hökötystä nyt sanotaankaan. Olemme kuvassa matkalla Malediivien Kuredu-saarelle, jossa olimme häämatkalla vuonna 2011. Matka oli ikimuistoinen. Vesitason kyydissä oli hirveä meteli, eikä siellä voinut jutella sen vuoksi juuri yhtään. Lisäksi koneessa oli todella kuuma, ja sinne mahtui vain noin 10 henkeä sisään (ahdasta oli). Ennen kuin pääsimme istumaan ahtaaseen vesitasoon, olimme matkanneet jo monen monta tuntia Suomesta asti. Olotila ei ollut enää kovin pirteä ja raikas, mutta fiilis oli järjetön! Maisemat vesitason kyydistä salpasivat hengen – pienet laguunit keskellä merta olivat jotain, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Jossain vaiheessa koneen kapteeni huusi meille lopullisen määränpäämme olevan ihan edessämme. Ja siinä se oli, ensimmäinen katsaus Kuredun pienelle saarelle, jossa me viettäisimme seuraavat kaksi viikkoa häämatkan merkeissä.

Tiedoksi muuten, että seuraavan kahden viikon aikana pelastin mieheni hengen kuvan oikeassa reunassa, ja vasemmalla puolella snorklailin ensimmäistä kertaa elämässäni. Aivan pitkän laiturin päässä oli tunnelmallinen ja rauhallinen teeravintola, jossa istuimme monen monituista iltaa ihaillen pimenevää iltaa, merta ja siellä uivia kaloja.

SONY DSC

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Häämatkakuvilla jatketaan myös eteenpäin. Olimme lähdössä päiväkävelylle Kuredun hännälle, eli pitkälle hiekkamuodostumalle, joka ilmestyi saaren päähän aina laskuveden aikaan. Häntä oli noin kilometrin mittainen, ja sitä pitkin oli ihana kävellä kaikessa rauhassa välillä kristallinkirkkaaseen veteen pulahtaen. Ai että! No mutta, palataan takaisin valitsemaani kuvaan. Otimme herra Longfieldin kanssa hännän lähtöpäässä kuvia ennen köpöttelyretkeä, kun yhtäkkiä tuuli heitti panamahattuni päästäni. Tulos on alla, aika hauska! Hattu lensi mereen, mutta se ei aitoa panamalaista haitannut.

SONY DSC

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Matka jatkuu seuraavaksi Langkawin saarelle Malesiaan. Olemme reissuilla reippailijoita, meihin ei törmää baareissa tai terasseilla kittaamassa olutta. Me olemme kokemassa, näkemässä ja tekemässä (ja nukkumassa yleensä viimeistään yhdeltätoista). Langkawin saarella hotellimme lähettyvillä ei ollut ihan kamalasti tekemistä, joten parin auringossa maatun päivän jälkeen oli pakko päästä tekemään jotain. Bongasimme eräältä kadulta mainoksen mangrove-jokiseikkailuretkestä, jonne päätimme oitis lähteä mukaan. Retkeen kuului kaahailua jeepeillä, pelottavassa lepakkoluolassa käynti, monen tunnin kajakointi upeissa maisemissa mangrove-joella, lounas laiturin päälle rakennetussa ravintolassa sekä kalojen suojelupaikassa vierailu, jossa sain mm. syöttää pelottavaa ja isoa rauskua.

Alla oleva kuva on retken kajakointiosuudelta. Näytämme hurjan onnellisilta uusien kokemusten äärellä (olimme juuri päässeet katsomaan kahdestaan retken vetäjän kanssa puuhun kietoutunutta myrkyllistä käärmettä, joka sattui hengailemaan puun oksalla). Kokemukset, vähän pelottavatkin, saavat meidät hurjan onnellisiksi.

matkakuva

4. Luontokuva

Luontokuvia olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon. Lopulta päädyin valitsemaan luontokuvaksi kuvan Niagaran putouksilta. ’Luonto’-sanasta mulle tulee ensimmäisenä mieleen metsät, ja siellä patikointi. Niagaran putoukset eivät edusta ihan tätä rauhallista metsäfiilistä, mutta niissä pauhaava luonnonvoima oli jotain todella erityistä.

Niagaran putousten alueella kävely on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, pientä tihkua satoi melkein joka paikassa, ja putouksista lähtevä melu oli hurja! Raivokkaasti pauhaavaa vettä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään, ja olikin onni, että olimme liikkeellä vuokra-autolla, eikä kiirettä ollut mihinkään.

matkakuva

5. Kuva yläilmoista

Luontokuvien tapaan, korkeista paikoista otettuja kuvia olisi ollut tarjolla myös montaa eri sorttista. Hauskin olisi ollut Brysselin Atomiumin päältä otettu kuva, juuri ennen kuin laskeuduimme hurjaa vauhtia sen ylimmän pallon päältä vaijeria pitkin alas. Mutta ei sellaista kuvaa ole olemassakaan. Laskeuduttiin kyllä vaijerilla Atomiumin päältä alas, mutta ei siellä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että pääsee alas hengissä.

Rockefeller Centerin katolla ei onneksi tarvinnut pelätä, vaikka sieltä olisi kyllä ollut aika siistiä tulla vaijerilla alas. Hui! Hissi vei meidät yläilmoihin 29-vuotissyntymäpäiväiltanani. Olimme juuri nähneet vaikuttavan Leijonakuningas-musikaalin, eikä nukkumaan vielä tehnyt mieli mennä (vaikka kello oli jo yli yksitoista illalla!). Niinpä kipitimme hurjaa vauhtia Rockefeller Centeriin, jonka eteen tulimme varttia ennen sulkemisaikaa. Pääsimme ihailemaan öistä New Yorkia muutaman hassun ihmisen kanssa ilman jonoja ja ryysistä. Ylhäällä sai olla ihan rauhassa, sulkemisaika koski vain ylöstulevia tyyppejä. Siellä me toljotimme mm. Empire State Buildingiä, jonka huippu oli valaistu tuona iltana pinkiksi – vähän niin kuin mun synttäreiden kunniaksi. Hah!

matkakuva New York

6. Postikorttimaisema

Museoiden, eläintarhojen sekä erilaisten luontokohteiden lisäksi meidän reissujen kohokohtia ovat aika usein huvipuistot. Kööpenhaminan Tivoli on ollut tunnelmaltaan ehdottomasti ihanin. Hauskinta meillä on ollut Wienin Praterin huvipuistossa, jossa nauroimme herran kanssa katketaksemme. Kuvassa näkyy Praterin huvipuiston Prater Turm -keinukaruselli, joka kohoaa 117 metriin. Voin kertoa, että pyöriminen kovaa vauhtia tavallisissa keinukarusellin istuimissa reippaan 100 metrin korkeudessa on aika hauskaa ja jännää! Herra Longfield oli lähestulkoon paniikissa, itse en voinut käsittää miten ylös niissä kiikkerissä penkeissä voidaankaan mennä. Kun me istahdimme laitteeseen, oli aurinko painunut jo ihan kokonaan piiloon, ja näimme ylhäältä vain tuhannet ja tuhannet Praterin ja Wienin valot. Ihana ilta!

matkakuva

7. Kuva matkaseurasta

Matkaseurakuvaan olisi ollut luonnollista laittaa herran pärstä, mutta enpäs laittanutkaan! Laitoin äidin kuvan. Olimme äitini kanssa Turkin Alanyassa seniorimatkalla parisen vuotta sitten. Matka oli onnistunut, ja koimme sekä näimme ryhmällemme räätälöityjen retkien avulla paljon Alanyaa ja sen lähialueita. Reissun lopussa mulle tarjottiin jopa matkaoppaan paikkaa Alanyasta. Heh! Alla olevassa kuvassa olemme lounaalla hauskassa joen päälle rakennetussa ravintolassa. Sain reissulla (vain) pari raivokohtausta, mutta muuten osasin käyttäytyä hyvin. Saa nähdä miten äidille ja mulle käy syksyisellä Serbian matkallamme! Sekin on seniorimatka, joten tiedossa on varmasti ainakin kymmenen retkeä, jee!

SONY DSC

8. Fiilistelykuva palmun alla

Palmujen väliin viritetyssä keinussa tuli vietettyä häämatkalla monta mukavaa hetkeä. Siinä odoteltiin drinksujen kanssa auringonlaskua, levähdettiin snorkailujen välissä ja kiikuttiin oikeastaan aina kun keinun ohi käveltiin. Kerran siinä keinuessamme herra Longfield katsahti ylös palmuihin, ja sanoi mulle hyvin rauhallisesti, että älä nyt panikoidu, mutta meidän päällä on järjettömän kokoinen karvainen lepakko. Totta hitossa mä panikoiduin, mutta sain pinkaistua itseni keinusta pois ilman ääntä! Se oli uskomatonta. Ja uskomatonta oli myös se lepakko. Se oli iso ja karvainen!! Mentiin keinusta ja palmuista hieman poispäin, ja alettiin zoomata kameralla lepakkoa, hetken päästä se alkoi näyttää jo vähän söpöltä. Keinuun en kuitenkaan enää sinä päivänä mennyt.

Pakko vielä kertoa lepakoista sen verran, että Panamassa lepakko lensi päin päätäni, kun kuvasimme illalla salamavalon kanssa erään ison puun juurella. Opin silloin että on huono idea kuvata salaman kanssa puuta joka vilisee pieniä lepakkoja. Silloin mä huusin.

SONY DSC

9. Hyvää huomenta -kuva

Seuraavassa kuvassa olemme aamupalalla Thaimaan pienen pienellä Koh Lipen saarella. Koh Lipe vilisi koiria, niitä oli siellä jo vähän liikaakin. Tämä suloinen koira kerjäsi meiltä ruokaa tosi nätisti aamupalalla, ja toki me sille pari pekonia annoimme. Tiedetään, että se on tosi väärin, mutta eläinrakkaiden sydämet ovat sulaa vahaa karvaturrien lähettyvillä..

Herra Longfield paijasi koiraa, ja sitten jatkoimme aamupalan syömistä. Aina ei herran koirien paijailut ole ihan näin hyvin menneet. Viimeisenä iltana Langkawilla herraa puraisi kädestä eräs suloisen näköinen karvapallo, joka lepäili ravintolan pihalla. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan! Edelleen söpöjen koirien lähettyvillä jaksan muistuttaa herraa siitä, että kannattaako nyt ihan varmasti rapsuttaa ja leikkiä hengellään (kyllä kuulemma kannattaa).

SONY DSC

10. Lempikaupunkini

Tähän asti käydyistä kaupungeista se on Singapore, isolla S:llä. ♥

singapore marina bay sands infinity pool (11)

Bonuskuva: Eläinkuva

Bonuskuva on ihan pakko laittaa! Eläimet ovat niin ihania. Kierrämme matkoillamme aika paljon museoita (tai no, tosi paljon), ja tässä viimeisessä kuvassa olen ihan pähkinöinä tavattuani täytetyn villisian Wienin luonnonhistoriallisessa museossa. En tiedä muistatteko vielä, kun herra vei mut viime kesänä yllätysreissulle Hennolan kotieläinpihalle katsomaan Viktoria-villisikaa? No muistitte tai ette, villisioissa on musta jotain tavattoman coolia. Tutkin täytettyä villisikaa museon vitriinin takaa pitkään ja hartaasti, kuvassa sähisen ja ääntelen sille villisikamaisesti. Seko mikä seko.

matkakuva

Menemen, vihannesmunakas Turkista

Takana on nyt suunnilleen seitsemän viikkoa opintovapaata, ja edessä vielä monen monta ihanaa kotoiluviikkoa! Hommia on paiskittu lopputyön sekä viimeisen kurssin eteen jokaisena arkipäivänä, ei nyt läheskään työpäivän tuntimääriä, mutta kuitenkin. Kotona on aika ihanaa, aamulla päälle voi vetää päivästä toiseen lökärit, topin ja svetarin ja siirtyä aamupalan merkeissä koneelle. Aika jees.

Palataan nyt kuitenkin opintovapaan ensimmäisille viikoille. Kokkailin itselleni eräänä mukavan aurinkoisena päivänä lounaaksi turkkilaisia kananmunia, jotka tunnetaan myös nimellä menemen. Menemen muistuttaa kovasti shakshukaa, joka on taasen kotoisin Israelista tai sitten Tunisiasta. Menemeniin ei kuitenkaan tule ollenkaan lihaa, sitä voisikin sanoa eräänlaiseksi yhden pannun vihannesmunakkaaksi.

menemen (1)menemen (3)

Resepti on napattu samaisesta Jamie Oliverin Foodtube -kotiruokakirjasta (Kotiruokakirja, Jamie Oliver & Kerryann Dunlop), josta oli kotoisin maaliskuussa postaamani värikäs tomaattikeitto.

Jouduin muokkaamaan kirjan reseptiä hieman, sillä en löytänyt ruokakaupasta alkuperäisessä reseptissä olevia tuoreita pitkiä turkkilaisia chilipaprikoita (mitä ne sellaiset edes ovat?). Sekoilin kaupassa myös hieman chilipaprikoiden ja tavallisten paprikoiden kanssa, mutta kaikesta huolimatta lounaani oli oikein maukasta ihanan rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.

menemen (4)

Menemen

4-6 annosta

  • 3 kpl punaista chiliä ilman siemeniä
  • 1 kpl keltainen paprika
  • 2 kpl punaista suippopaprikaa
  • 1 kpl keskikokoinen sipuli
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • oliiviöljyä
  • 5 kpl isoa kypsää terttutomaattia
  • (meri)suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 6 kpl luomu kananmunaa
  • tuoretta lehtipersiljaa

Lisäksi tarjoiluun rapeakuorista maalaisleipää oivariinin kera.

1. Paloittele chilit ja valkosipuli pienen pieneksi, ja muut tavalliset paprikat sekä sipuli noin kahden sentin kokoisiksi paloiksi.

2. Lorauta hieman öljyä uunin kestävään pannuun (pannussa tulee olla hieman korkeahkot reunat) ja heitä paloitellut vihannekset pannulle. Paista vihanneksia sen verran, että ne pehmenevät hieman (reippaat viisi minuuttia).

3. Paloittele tomaatit suhteellisen pieneksi kuutioksi ja lisää ne pannulle vihannesten sekaan. Laske samalla levyn lämpötilaa reilusti. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla ja anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.

4. Kuumenna uunin grillivastukset.

5. Tee lusikalla seokseen yksi kerrallaan kuusi koloa/syvennystä kananmunille. Riko kananmunat koloihin, ja anna seoksen porista hiljalleen vielä pari minuuttia.

6. Nosta lopuksi koko pannu uuniin grillivastusten alle pariksi minuutiksi. Kananmunien valkuaisten tulisi kovettua, mutta keltuaiset saisivat jäädä hieman löysiksi.

7. Koristele annos lopuksi tuoreella persiljasilpulla ja tarjoa ruoan kanssa hyvää rapeakuorista tuoretta leipää.

menemen (2)menemen (5)

Leidien saunailta #SUPERMOOD

Taannoisilla leidien saunailtakekkereillä pääsimme hemmottelemaan kasvojamme uudehkoilla Supermood-sarjan tuotteilla. Supermood on kotimainen ekokosmetiikkasarja, jonka tuotevalikoimasta löytyy sekä sisäisiä että ulkoisia kauneudenhoitotuotteita. Tuotteiden kasvoina sekä yrityksen perustajana toimii kaunis ja aina yhtä hehkeä Anne Kukkohovi.

supermood beauty sleep (3)supermood egoboost (7)

Tuotteita ei ole lanseerattu ja kehitetty ihotyypeittäin, kuten on useiden muiden kauneudenhoitotuotteiden kanssa normaalisti toimittu. Supermoodin tuotteet löytyvät kauppojen hyllyiltä ns. moodien (tunne- mielentilan) mukaan. Tällä hetkellä tuotesarjoja löytyy kaksi: Beauty Sleep sekä Egoboost.

Beayty Sleep on nimensä mukaisesti tarkoitettu käytettäväksi ennen nukkumaan menoa. Sarjan tuotteet ravitsevat, rauhoittavat ja valmistavat kehoa sekä ihoa palautumaan päivän rasituksista yön aikana, samalla kun itse pötköttää sängyssä kaikessa rauhassa. Ihan hirveästi en kauneudenhoitotuotteiden raaka-aineista tiedä, mutta kerrotaan nyt sekin, että Beauty Sleep -sarjan pääraaka-aineena on merifenkolin kantasolu. Ehkä se kertoo teille muille enemmän kuin mulle. Heh!

Käytimme leidien saunaillassa Beauty Sleep -sarjasta ainoastaan öljypesua (Oil ritual face wash). Kaikki leidit pesivät tuotteella naamansa suihkussa ennen saunaan menoa. Ystäväni pitivät tuotteesta, sen tuoksusta, levittyvyydestä sekä koostumuksesta. Öljypohjainen puhdistustuote on tehokas, sitä ei tarvitse montaa tippaa käyttää. Jatkoin tuotteen käyttöä saunaillan jälkeen reilun viikon ajan, jonka jälkeen käyttö piti omalta osaltani lopettaa. En tiedä, onko oma ihoni liian rasvainen tuotteelle, mutta sain öljypesuaineesta monen monta finniä naamaani. Finnejä ei kovin usein naamassani nähdä, joten tulin siihen tulokseen, että tuote sopinee paremmin kuivalle iholle – juurikin näin talviaikaan kun iho vaatii vähän lisää kosteutusta.

Omin päin olen käyttänyt Beauty Sleep -sarjasta saunaillan jälkeen yövoidetta (tai siis seerumia) (Absolutely bliss serum) sekä tyynyille ruiskutettavaa rauhoittavaa suihketta (Sweet pillow scent).

Yövoide on suosikkini kaikista Supermoodin tuotteista, joita olen päässyt testaamaan! Sen tuoksu on huumaavan ihana. Se tuo mieleeni jonkin tuoksun menneisyydestä, mutta en ole vieläkään keksinyt mistä yövoiteen tuoksu minua muistuttaa. Tuote on ohut, mutta se on samalla tehokas ja levittyy kuin unelma. Tuotteen tulisi palauttaa ja uudistaa ihoa yön aikana. Pidän tuotteesta niin paljon, että nyt opintovapaalla vain kotona ollessa levittelen sitä kasvoilleni välillä myös aamuisin.

Omin päin olen myös ruiskutellut aina lakanavaihdon yhteydessä tyynyliinoille ja peitoille rauhoittavaa unisuihketta, jonka yrttisen tuoksun tulisi pakkauksen mukaan tuudittaa nukkuja syvään uneen. Mulla on hurjan hyvät unenlahjat, joten en voi sanoa, että olisin nukkunut suihkeen avulla paremmin. Mutta onhan sitä kiva suihkutella raikkaisiin lakanoihin, ja painaa sen jälkeen pää tyynyyn ja tuoksutella hennon yrttistä tuoksua.

supermood beauty sleep (1) supermood beauty sleep (2)supermood

Supermoodilla on Beauty Sleep -sarjan lisäksi toinen sarja, joka kulkee nimellä Egoboost. Egoboost-tuotteiden avulla kroppa valmistetaan päivän suorituksiin, eli niitä kuuluisi käyttää aamuisin.

Meidän saunailtaa vietettiin illalla, mutta käytimme silti liutaa Egoboostin tuotteita illan aikana. Koko ilta lähti käyntiin sarjan kauneusjauheella, jota tulee sekoittaa veteen, jogurttiin tai vaikka aamupuuroon. Minä tein ystävilleni Egoboostin Inner Beauty -jauheesta alkudrinkit, joilla ilta korkattiin terveellisesti käyntiin. Jauhe sisältää pakurikääpää sekä kollageenia. Kollageenihan on omiaan ikääntyville naisille, sillä se kiinteyttää ihoa. Ehkä se kiinteyttää myös juoman seassa vatsamakkaroita mahassa. Hah!

Jauheesta on pakko sanoa vielä sen verran, että se on veteen sekoitettuna yllättävän neutraalin makuinen. Ei se hyvää ole, mutta ei pahaakaan.

supermood egoboost (3)

Kauneusjauheen tapaan koko muukin Egoboost-sarja pitää sisällään pakurikääpää, joka on Suomen luonnossa esiintyvä lahottajasieni (kuulostaa aika hurjalta). Pakurikääpä on täynnä antioksidantteja, ja se eheyttää ihoa sekä auttaa korjaamaan ihon pigmenttivirheitä.

Leidien saunaillassa emme käyttäneet sarjan vaahtopesua, sillä naamat pestiin suihkussa Beauty Sleepin öljypesulla. Saunaillan jälkeen olen itse pessyt naamaani iltaisin Egoboostin Gentle Foam Washilla. Vaahtopesu on väriltään hieman rusehtavaa, joka oli aika jännä yllätys. Ainakin minun aiemmin käyttämäni naamanpesuaineet ovat olleet tosi usein puhtaanvalkoisia. Vaahtopesu tuntuu iholta ihanalta, vaahto levittyy hyvin ja se ei valu pitkin kaulaa kuten yleensä naamapesuaineiden kanssa tuppaa käymään. Tämän lisäksi tuote on tehokas. Tykkään.

Kasvojen pesun jälkeen naamalle on hyvä levittää kasvovettä. Egoboost-sarjan kasvovesi on sarjan kasvopesuaineen tapaan vaahtoa, nimeltään tuote on Pure Micellar Foam Toner. Vaahto on valkoista ja hurjan pehmeää. Sitä on mukava levittää kasvoille aamuin ja illoin. Leidien saunaillassa käytimme kasvovaahtoa saunan jälkeen viimeistelemään heleät ihomme yötä varten. Ystäväni pitivät vaahtoavasta kasvovedestä paljon, tuote oli helppo levittää kasvoille ja sen tuoksu oli puhdas, ilman mitään kukkaistuoksuja.

supermood egoboost (1)

Egoboost-sarja pitää sisällään lisäksi liudan erilaisia kasvorasvoja sekä seerumeita. Kuvista puuttuu silmänympärysvoide, jota käytimme ystävieni kanssa saunaillassa. Eyes Wide Open Serumin tehon tuntee heti sen levittämisen jälkeen. Silmänympärysiho kiristyy ja tiukentuu välittömästi tuotteen levittämisen jälkeen. Fiilis on aika hassu, enkä ole minkään muun silmänympärystuotteen kanssa saanut samaa kiristävää fiilistä aikaan. Tuotetta tulee levittää iholle todella vähän. Jos tuotetta laittaa liikaa, ja sen ei anna imeytyä hyvin ennen meikkivoiteen levittämistä, alkaa seerumi kokkaroitua iholle (nimimerkillä kokemusta on). Eli ihan vaan tippa tai kaksi riittää.

Jos ihosi on kuiva, tai tarvitsee muuten virkistystä, kannattaa ehkä kokeilla One Minute Facelift– tai Moisture Kick seerumeita. Oma ihoni voi pääsääntöisesti hyvin, se on hieman rasvainen ja yleensä näppylävapaa ja suhteellisen tasaisen värinen. Muutamia kertoja olen näitä tehotuotteita käyttänyt, mutta en osaa niistä kertoa sen enempää, sillä oma ihoni ei niitä oikeastaan tarvitse.

Egoboost-sarjan päivävoidetta (The Perfect Day Cream) olen käyttänyt lähes päivittäin. Rasva ei tuoksu niin ihanalta kuin yövoide, eikä myöskään ole niin tuhti ja rasvainen. Päivävoide on kevyt ja levittyy muiden Supermood-sarjan tuotteiden tapaan iholle todella hyvin. Tuote sisältää jotain mystistä kiristävää ainesosaa, joka saa naaman aamuisin heräämään aika hauskasti. Tuotteen alla voi käyttää Moisture Kick seerumia, jos haluaa hieman hoitavamman ja tuhdimman rasvakerroksen iholleen.

supermood egoboost (4) supermood egoboost (5) supermood egoboost (6)

Siinäpä oli meidän saunakerholaisten mietteitä kauniista ja yllättävän tehokkaasta Supermood-sarjasta. Onko sarja teille tuttu?

Plussat

+ kauniit pakkaukset
+ laadukkaat tuotteet
+ tuotteiden tehon tuntee heti
+ ihana lahjaidea naiselle
+ öljyt, seerumit ja rasvat levittyvät hyvin
+ riittoisia

Miinukset

– hinta ei sovi jokaiselle kukkarolle
– osa pumppupullojen mekanismeista toimii huonosti
– luonnollinen tuoksu ei välttämättä miellytä kaikkia

supermood egoboost (2)

Ravintolavinkki: Salon Seurahuone

Kävimme aiemmin keväällä kurkkaamassa herra Lonfieldin kanssa Salon taidemuseossa upean Nick Brandtin valokuvanäyttelyn. Samalla reissulla piipahdimme myös lounaalle aivan Salon juna-aseman kupeessa olevaan Salon Seurahuoneeseen.

salon seurahuone (2) salon seurahuone (3)

Olen viettänyt nyt jo edesmenneen mummoni luona Salossa useita kesiä ja viikonloppuja. Salon juna-asema on minulle tästä syystä hyvin tuttu. En kuitenkaan ole koskaan ennen tajunnut, että aivan aseman vieressä sijaitsee mukavan tunnelmallinen ja söpö ravintola puistomaisella tontilla. Yksi syy tähän tietämättömyyteen on varmasti mummoni, jonka luona ei tarvinnut koskaan nälkää tuntea! Pullaa, ruokaa, leipää ja juomaa oli tarjolla aina enemmän kuin riittävästi.

Nyt mummon luokse ei voi enää mennä syömään, joten päädyimme istumaan valkoisin pellavapöytäliinoin päällystettyyn pöytään lounaalle näyttelyn jälkeen.

salon seurahuone (4)salon seurahuone (5)

Herra Longfield otti alkuun hirvipateen ja minä tilasin tuhdin savuporo-suppilovahverokeiton. Herran patee oli kuulemma hyvää, mutta annos oli pieni ja herran makuun siinä oli panostettu liikaa esillepanoon. Heh. Oma paksu sienikeittoni taasen oli kaikilta osilta maukas.

salon seurahuone_c_ravintola_.jpgsalon seurahuone (6)

Pääruokina söimme jättikatkarapurisottoa sekä paahdettua siikaa. Herran risottoannos näytti hurjan kauniilta, ja maistui myös hyvältä. Kivaa pirteyttä mustaan risottoon toi granaattiomenansiemenet. Oma siikani oli porkkanapyreineen myös todella onnistunut valinta. En vain ollut ihan varma tuliko siian nahka syödä vai jättää syömättä.. Söin sitten puolet ohuesta nahkasta. Ajattelin, että niin en tee itsestäni täysin pelleä tarjoilijan silmissä. Olisihan se ollut tosi noloa (no ei oikeasti olisi) jos nahkaa ei saisi syödä, ja mun lautanen olisi putipuhdas ruokailun päätteeksi. Hah!

Siika-annoksen kruunasi ehdottomasti siikafileen alla olleet kampasimpukat, joista pidän hurjasti.

salon seurahuone (1)salon seurahuone (9)salon seurahuone (8)

Jälkkäriä emme tilanneet, sillä halusin viedä herran vanhan Turuntien varressa olevaan kahvilaan, jossa kävimme aina perheeni kanssa syömässä isot munkit matkalla mummon luokse Saloon. Kävi sitten kuitenkin niin ikävästi, että uusi Turuntie oli vienyt vanhan tutun kahvilan aivan vararikon partaalle.. Kahvila oli kyllä pystyssä, mutta sitä pyörittivät intialaiset ja tiskillä oli myynnissä vain pari kuivaa sämpylää ja muutama hassu limu. Tosi surullista..

Haimme sitten kotimatkalla lähi-Makuunista irttareita pahimpaan pettymykseen.

Alku- ja pääruoat kustansivat Salon Seuranhuoneella yhteensä 62,50 euroa. Joimme lounaalla vain vettä, joten summa sisältää vain sapuskaa. Iso suositus Salon Seurahuoneelle!

Salon Seurahuone
Asemakatu 1
24100 Salo
puh: 050 556 5176
varaukset@salonseurahuone.fi