Myös C oli helppo kirjain, se kuuluu itseasiassa helpoimpiin kirjaimiin. C on ehdottomasti Chow chow!
Chow chow eli kiinanpystykorva, on vanha kiinalainen koirarotu. Vanhimmat yksilöt ovat noin 2000 vuoden takaa, joka tekee rodusta yhden maailman vanhimmista. Chow choweja on käytetty ennen mm. vahti- ja metsästyskoirina sekä niitä on kasvatettu lihan ja turkin takia. Nykyään ne ovat lähinnä rauhallisia seurakoiria. Rodulle tunnusomaisia piirteitä ovat mm. itsepäisyys, lojaalisuus omaa perhettä kohtaan, varautuneisuus vieraita kohtaan sekä rauhallisuus. Huomiota herättävin seikka rodussa on ehdottomasti sen sinertävä kieli (kuten myös koko muu suu).
Meille kyseisen rodun edustaja saapui 6,5 vuotta sitten. Meillä viilettää väriltään sininen (lue: harmaa) kaveri, joka kyllä pitää sisällään rodun kaikki tunnusomaisimmat piirteet. Se on kiintynyt lähimpiin ystäviimme ja perheisiin hyvin, mutta uudet tuttavuudet eivät sitä usein jaksa kiinnostaa. En tiedä muista choweista, mutta omamme ei juuri jaksa kiinnostua muista koirista, se nauttii paljon enemmän esim. kissojen seurasta. Sitä ei edes haittaa, että kissat räppäävät sen nenän verille, pääasia on, että se saa katsella ja nuhkia niitä. Myös puput ovat koiramme ehdottomia lemppareita.
Chow chow on valitettavan sairausaltis rotu. Rotu kärsii useimmiten silmä-, jalka- ja iho-ongelmista. Omalle koirallemme kaikki nämä ongelmat ovat tuttuja, vaikkakin osa niistä on alkanut haittaamaan vasta myöhemmällä iällä. Kaiken kaikkiaan koiramme on ollut hyvin terve koko elämänsä ajan, ja suuremmilta ongelmilta ollaan onneksi vältytty.
Eniten pidän koirassamme siitä, että se on rauhallinen. Sen voi ottaa mukaan minne vain, sillä paikanpäällä se yleensä vain nukkuu tai tarkkailee tapahtumia rauhallisesti yhdestä ja samasta paikasta. Se ei myöskään hypi sohville, sängyille, ihmisten päälle eikä yleensä mihinkään. Ei myöskään autoon, jonne se pitää aina nostaa. Se ei ole myöskään koskaan tuhonnut kodissamme mitään, ei edes pentuna.
Pidän myös koiramme itsepäisyydestä ihan tavattoman paljon, välillä tuntuu, että se tosiaan koittelee tahallaan hermojani, vaikka oikeastihan se on ”vain” koira. Se menee minne haluaa juuri silloin kuin se haluaa. Muutaman kilometrin lenkit voivat kestää monta tuntia, riippuen ihan siitä millä päällä neiti on. Sateella sitä ei saa kunnolla edes ulos, onhan märkä nurmikko tai asfaltti ihan kamalaa tassuille. :)
Parhaita ja ihanimpia hetkiä ovat kuitenkin ne, kun päivällä on mennyt kaikki päin he*vettiä, ja kun tulet kotiin, ollaan sinua vastassa niin iloisena ja pirteänä, että suupielet alkavat väkisin kohoamaan kohti pohjoista, ja päivän huonot jutut ovat samalla hetkellä historiaa! :)
p.s. Meidän neidin suurinta herkkua ovat sitten juustot, kaikki juustot! AiWan Willit!
Onko kellään muilla kokemuksia tästä valloittavasta koirarodusta? Olisi ihana kuulla muidenkin mielipiteitä! :)
Ihan loppuun vielä rodun esittely videolla.
Meanwhile in Longfield.. 
Joo mulla on kokemuksia yhdestä ihanasta chow chow -neidistä, joka on meillä aina välillä hoidossa. Se tykkää kun sitä rapsuttaa, kun sille antaa juustoa ja kun sen kanssa juttelee iltaisin rapsutuksen ohessa päivän tapahtumista. Se menee aina innoissaan parvekkeelle kyttäämään naapurin kissaa ja juoksee rusakoiden ja oravien perässä pitäen hassua vinkuvaa ääntä. Se on myös aina innoissaan ovella vastassa kun tulee kotiin, ja kun sille kertoo että nyt mennään ulos, se nousee ylös, heilauttaa päätä ulko-ovea kohti ja kipittää läähättäen ovelle odottamaan. Jos sen perään ei mene heti, se tulee uudelleen luokse, heilauttaa taas päätään ja menee ovelle katsoen koko ajan, että sitä varmasti seurataan. Jos ei seurata, se tulee tökkimään etutassulla tyhmää ihmistä, joka ei ymmärrä, että ulos pitää lähteä nyt heti, eikä sinne tarvita vaatteita tai kenkiä. Iltaisin se tulee sängyn viereen kyljelleen tuhisemaan ja siinä se pötköttelee tyytyväisenä koko yön, kunnes aamulla lähdetään taas rusakkojahtiin. Se on tosi ihana ja muistuttaa kovasti postauksen kuvissa olevaa koiraa. :)
Voi miten tutulta tosiaan kuulostaa! :) Harmaa kissa kyllä muistaa keltaisen keittiön, ja on välillä kovasti muuttamassa sinne asumaan. Eli terveiset ja tassun nostot täältä sinne!
Hei huomasin hieman viiveellä forumilta, että olit kertonut bloganneesi chowista. On niin totta se, että vaikka kuinka ketuttaisi niin kun kotiovella rivissä seisoo kaksi nallelasta hymyilemässä ja arasti heiluttamassa häntää, ei voi olla vihainen :D
Pidän itsekin blogia, joka siis perustuu nimenomaan meidän kahden karvapampulan touhuille, tervetuloa Oikkujenmaahan tervehtimään meidän chowipoikia (oikkumaa.vuodatus.net)
Tulen ehdottomasti katsomaan sivujasi, kunhan ensin vaan kotiudun talvilomalta! Mukavia pakkaspäivä sinne, minä hipsin tästä uima-altaalle. :) Lomalla on mukava olla kun tietää, että koira on hyvässä hoidossa. :)