Espanja-innostukseni takana on alunperin televisiosarja Serranon perhe. Tai oikeastaan jo ennen Serranoja esitetty Perhelääkäri-sarja, joka pyöri joskus aikojen alussa Ylellä. Mutta lopullinen Espanja-fani minusta tuli Serranon perheen ansiosta.
Koulussa en valitettavasti espanjaa alkanut lukemaan, mutta onneksi nykyään kielten opiskelu onnistuu myös muuten. Olenkin lukenut yhden lukukauden espanjan alkeita ihan omalla ajallani. Kielen opiskelua pitäisi jatkaa, ja sen ajankohta on luultavammin ensi vuonna. Tämä syksy tulee töissä ja töiden ulkopuolella olemaan aika kiireinen, joten muut ylimääräiset menot saavat nyt jäädä.
Eniten minua espanjalaisissa kiehtoo heidän vauhdikkuutensa, temperamenttisuutensa sekä perhekeskeisyytensä. Nautin suunnattomasti muutamalla Barcelonan lomallamme, kun sain kuunnella espanjalaisten puhetta esim. busseissa. Kieli on niin herskyvää ja espanjalaiset lisäävät siihen vielä eloa käsillään, kropallaan sekä äänen voimakkuudellaan. Heitä kuunnellessaan ei voi kuin hymyillä.
Olen käynyt kaksi kertaa Barcelonassa. Kaupunkiin voisin mennä uudestaan vielä vaikka sata kertaa, se on tähän astisista kaupunkikohteista ehdottomasti ihanin. Ilma sekä tunnelma on ollut siellä molemmilla kerroilla lämmin, ja kaikki on toiminut minusta hyvin. Minua ei vaivaa espanjalaisten hitaus, lomalla ei tarvitse hoppuilla eikä silloin saa olla mihinkään kiire.
Espanjassa on vielä monen monta kaupunkia koluttavaa, ja toivon vain, että seuraava matka sinne olisi mahdollisimman pian. Joka kerta espanjaan jää pieni pala sydäntäni.. <3 Ehkä pääsen sinne viettämään joskus eläkeläispäiviäni, se olisi ihanaa.