Entinen työkaverini otti, lähti ja meni toisiin töihin kotikaupunkiinsa Lahteen, sillä työmatka Helsinkiin alkoi käydä liian raskaaksi. Pian hän muutti Hollolaan, jonne suuntasimme leidi M:n ja herra Longfieldin kanssa raclette-bileisiin jokunen viikonloppu sitten.
Raclette tarkoittaa kahta eri asiaa – juustoa sekä kyseisestä juustosta valmistettua ruokalajia. Raclette-juusto on peräisin Sveitsistä, ja mikäli aikoo tehdä ruokalajia nimeltään raclette, kannattaa samannimistä juustoa ehdottomasti hommata.
Racleten teko ei onnistu ilman raclette-grilliä, joka on oikeastaan pöytägrilli. Grilli kootaan keskelle pöytää. Grillissä on jokaiselle ruokailijalle oma pieni pannu, jolle jokainen voi koota mieleisensä annoksen ja paistaa/lämmittää sen.
Racleten valmistus aloitettiin armottomalla silppomisella, leikkaamisella ja paloittelemisella. Tarjolle laitettiin monen montaa eri juustoa, leipää, makkaraa, porsasta, nautaa, paprikaa, valkosipulia, chiliä, tomaattia, lihapullia, herkkusieniä, ananasta jne..
Kun kaikki oli saatu koottua kauniisti pöydälle oli aika laittaa grilli kuumenemaan! Kun sopiva kuumuus oli saavutettu, alettiin grillin yläosaa täyttää kaikilla mahdollisilla täytteillä. Samalla jokainen otti oman pikkupannunsa ja laittoi sen pohjalle leivän, jonka päälle sitten koottiin annos grillin yläosan aineksista sekä muista pöydällä olevista antimista. Päälimmäiseksi tuli laittaa paljon juustoa, jonka jälkeen koko komeus tungettiin grillin alaosaan lämpenemään hetkeksi – lähinnä siksi aikaa, että juusto suli leivän päälle.
Kun juusto oli sopivan sulaa sai vihdoin alkaa syödä! Ja voi ja oi, miten hyviä nämä leivät olivatkaan! Päälle tarvittiin vain ripaus oreganoa ja basilikaa, jotka kruunasivat maut.
Tovin jos toisenkin grillin ympärillä vietimme, ja täytyy kyllä sanoa, että raclette-grilli sopi mainiosti illanistujaisiin. Sen ympärillä oli ihana viettää aikaa jutellen ja samaan aikaa koota leipien päälle mitä erilaisempia makuyhdistelmiä. Illan aikana kuultiin useasti lauseita ”Vielä yksi sinihomejuustolla”, ”Seuraavaan mä laitan nautaa ja nakkeja” sekä ”Yksi mahtuu vielä!”.
Ilta jatkui aamun pikkutunneille asti, ja nälkä pysyi poissa loppuun asti, kiitokset siis raclette-sapuskoille! Kiitokset myös illan emännälle ja isännälle, herra Longfieldille, leidi M:lle ja harmaalle kaverille, joka seikkaili mukana juustojen tuoksuissa. Joulukuussa tapaamme jälleen, silloin vuorossa ovat perinteikkäät pikkujoulut Manalassa.
Meanwhile in Longfield.. 
Oijoi, kuulostaapa ihanalta illalta!
Juu, ilta oli oikein ihana ja maukas! :)
Raclette-pannu löytyy keittiön yläkaapista. Olen miettinyt sen myyntiä, mutta ehkä kaivankin sen vielä käyttöön…
Mietimme porukalla, että grillin käyttö jää varmasti aika vähäiseksi alkuinnostuksen jälkeen. Tekemistä ja siivoamista on aika paljon, ja kahdestaan homma tuntuu aika suuritöiseltä. Mutta suuremmalla kaveriporukalla homma oli kyllä tosi kivaa.
Meillä n.25-30v vanha raclettegrilli…mistään hinnasta en siitä luopuisi vaikka vain noin 2-5 kertaa vuodessa tulee sitä käytettyä. Ehkäpä juuri siksi se onkin niin kiva, luksusta arkeen ;) Monta reissua grilli on kyllä tehnyt, se raahataan välilä mökkilomalle ja laskettelureissulle :)
Totta! Raclette-juhlat tuovat varmasti kaivattua luksusta arkeen. Ja kyllä grillin ympärille on ihana kokoontua ystävien kanssa – ollaan sitten mökillä, rinteessä tai kotona. :)