Minä olen monessakin asiassa aika erikoinen ja outo. Useissa asioissa kyllä ihan normaalikin, mutta kun on kyse lempieläimistä, ei omalle listalleni pääse kovin montaa ”normaalia” suloista eläintä.
Eläintarhat ovat jokaisella ulkomaanreissulla ihan must-juttu, ja niissä vierähtää usein melkein koko päivä. Eläimiä ja niiden hölmöilyjä on ihana seurata kaikessa rauhassa. Tosin en usein ole kovin rauhallinen vaan ääntelehdin ja heilun kuin mikäkin sekopää..
No niin, mutta palataan niihin lempieläimiin. Omalle listalleni nousevat mm. lemurit, capybarat, villisiat, (jää)karhut, hylkeet, saukot sekä hipot. Tämä postaus käsittelee nyt aakkossarjan H-kirjainta, eli Hippopotamusta (jokihevonen).
Virtahepo on suurikokoinen kasveja syövä nisäkäs, joka elelee Afrikassa. Virtahepo elää suurissa ryhmissä, joita johtaa aina vanha ja voimakas uros. Virtahepo on pulskasta ulkomuodostaan huolimatta varsin vaarallinen eläin, se tappaa ihmisiä Afrikassa vuosittain enemmän kuin mikään muu nisäkäs. Eikä se myöskään ole mikään turhan hidas juoksija, juoksunopeus maalla on nimittäin noin 30 km/h. Veden alla ne voivat olla jopa 20 minuuttia.
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ylisöpöön eläimeen Rooman eläintarhassa. Tosin siellä hippo ei liikauttanut evääkään, joten totaalinen rakastuminen tähän eläimeen tapahtui vasta Budapestissa, jossa tuijotin vedessä leikkiviä hippoja varmaan tunnin ajan. Muita matkaseuralaisia ei varmaan kiinnostanut tuijottaa hippoja niin kauaa, joten kiitän heitä kovasti, että he jaksoivat odottaa rauhassa, että sain oman hippoannokseni täytettyä.
Pusu
Hipot ovat siis vieneet oman sydämeni. Toivottavasti törmään niihin vielä monissa eläintarhoissa!
Meanwhile in Longfield.. 