Meillä on muutamia (aika outoja) tapoja ravintolan valitsemisessa ulkomailla. Ensinnäkin kartamme paikkoja joissa on kuvalliset ruokalistat, ne jotenkin ällöttävät varsinkin mua. Toiseksi yritämme aina tiirailla onko ravintolassa vain turisteja, vai myös paikallisia. Kolmanneksi pyrimme etsimään sopivaa ravintolaa hieman turistikatujen ulkopuolelta, ihan vain siitä syystä, että hinnat laskevat (ja laatu paranee) yleensä paljon kun suuntaa edes muutaman askeleen pääaukiolta sivuun. Neljänneksi sisustuksen tulee miellyttää mua, olemme kääntyneet todella monen ravintolan ovelta pois, jos paikan sisustus on ällöttänyt mua. Voisin tähän vielä muutaman muunkin kriteerin kirjoittaa, mutta jotten vaikuta ihan idiootilta, lopetan kriteerilistan tähän.
Ja voitte varmaan arvata äskeisen perusteella, että ravintolan valitseminen on aika rankkaa puuhaa meille (lue: mulle). Varsin inhottavaa se on nälkäisenä, jolloin alan pitämään entistä enemmän kiinni meidän (lue: mun) kriteereistä. Jotta suuremmilta ongelmilta vältytään, pyrin etsimään sopivia ravintoloita jo kotosalla, joskus teemme myös pöytävarauksia etukäteen, jotta nälkäisenä ei tarvitsi tuskailla sopivan ravintolan löytymisestä.
Prahassa meidän (lue: mun) kriteerit täyttivät tällä kertaa seuraavat ravintolat.
1. Mlejnice
Tästä ravintolasta minulle vinkkasi työkaverini, jonka mies on kotoisin Tsekeistä. Oli siis täysin selvää, että kyseinen ravintola on päästävä testaamaan. Suuntasimme Mlejniceen reissun ensimmäisenä päivänä, jotta pääsisimme heti uppoutumaan tsekkiläiseen tunnelmaan.
Ravintolaan oli osoitteesta ja hyvistä työkaverin vinkeistä huolimatta aika vaikea löytää. Ravintola sijaitsee pienellä Koznan sivukadulla, jota etsimme herra Longfieldin kanssa hyvän tovin. Kyllä me se katu kartalta löydettiin, mutta sitä samaa katua ei meinannut löytää sieltä kaupungista! No lopulta löydettiin perille, ja vastassa meitä oli suloinen, maatilamaisen rouhea ravintola, jossa kävi maksuvälineenä vain käteinen. Ruokalista löytyi onneksi englanniksi, joten kyllä tänne on meidän lisäksi muutama muukin turisti joskus eksynyt.
Olin saanut ohjeet töissä myös siihen mikä annos ravintolassa pitää syödä – gulassikeittoa leivän sisässä. Etsimme annosta hetken ruokalistalta, ja onneksemme sen sieltä nopeasti löysimme, annoksen nimi oli Beer gulash in a loaf of bread. Tilasimme molemmat tämän leipäkeiton, ja jäimme tilauksen teon jälkeen aika innoissamme odottamaan annoksiamme.
Lopulta ne sitten meidän eteen tuotiin, ja ihan totta meidän eteen aseteltiin leipä, jonka sisälmys oli kaiverrettu ulos ja sisään oli törkätty gulassia.
Tykättiin gulassista ihan hulluna! Tosin jos netin arvosteluja paikasta lukee, me ei olla ainoita, jotka ollaan hullaannuttu tästä erikoisesta leipäkeitosta. Meidän herkullinen ruokailuhetki bongattiin muuten myös eräässä toisessa pöydässä. Erään pöydän herra ja rouva tiedustelivat omaa laskua maksaessaan tarjoilijalta mitä me olimme tilanneet. Tiedustelun jälkeen he ilmoittivat tarjoilijalle tulevansa syömään leipägulassia jonain toisena päivänä.
Annoksella oli hintaa 168 CZK, joka on huimat 7,10 euroa. Jos suunnitteilla on matka Prahaan, laitathan tämän ravintolan muistilistallesi? Ette tule katumaan.
2. Svejk
Maskuliiniseen Svejk-ravintolaan suuntasimme lounaalle monen monta tuntia kestäneen aamukävelyn päätteeksi. Olimme talsineet aamupalan voimalla kymmenestä kolmeen, ja kun istahdimme Svejkin pöytään, olimme aivan rättipoikkipuhki.
Ravintolassa ei ollut yhtään naistarjoilijaa, joten täällä tarjoilusta piti huolen vanhemmat ukkelit. Ukkelit palvelivat ihan kivasti, vitsailivat ja hymyilivät, mutta toivat juomat, leivät ja ruoat pöytään hyvinkin miehiseen tyyliin – lautaset ”viskattiin” eteemme ja päälle hörähdettiin jotain, mistä emme saaneet mitään selvää. Vastasimme hymyillen Thank you, ja kävimme nälkäisinä annostemme kimppuun.
Herra Longfield tilasi siansorkan, joka oli hirmuisen iso. Tosin kilon klöntistä puolet oli luuta ja iso osa pelkkää läskiä. Herra tykkäsi siansorkastaan kamalasti, se maistui kuulemma aivan joulukinkulle. Siansorkan kaverina lautasella oli sinappia, piparjuurta sekä chilejä. Aika miehinen annos. :)
Mun lautasella nökötti savustettua possua, grillattua possua sekä ankkaa (joo mä tiedän, että se meidän possulakko on taas rakoillut tällä reissulla pahemman kerran). Lihojen lisäksi lautasella oli tsekkiläisiä dumplingseja sekä muutamaa eri kaalia. Annos oli maukas, ja vei nälän ihanasti mennessään!
3. Klub Architektu
Tämän ravintolan bongasimme matkaoppaasta, joka kertoi ravintolasta seuraavaa.
Ravintolan moderni sisustus pettää: paksut 1100-luvun kivimuurit muistuttavat paikalla sijainneesta kappelista, jossa Jan Hus saarnasi. Tsekkiläisiä erikoisuuksia kuten porsaanhöystöä kasvisten kera, lisäksi erilaisia salaatteja ja kansainvälisen keittiön annoksia. Pöydän varaaminen suositeltavaa.
Jan Husia voisi sanoa tsekkien Agricolaksi. Hän kehitti tsekin kieltä, ja vastusti jo ennen Martti Lutheria katollista kirkkoa. Hus oli siis ensimmäisiä uskonpuhdistajia. Myöhemmin katolinen kirkko poltti tämän jampan roviolla, josta sai lopulta alkunsa hussilaissodat.
Se historiasta, palataan takaisin Klub Architektun ruokaan. Söimme jälleen molemmat tsekkiläisiä erikoisuuksia, herra söi gulassia ja minä valitsin lohella täytettyjä pastanyyttejä. Pastanyytit olivat hirmuhyviä, vaikkakin vähän aneemisen näköisiä. Herran gulassi ei ollut kuulemma niin hyvää kuin Mlejnicen leipägulassi.
Joimme ruoan kanssa lasilliset tsekkiläistä punaviiniä, joka ei kyllä ollut kamalan hyvää. Herra kuvasi viinin makua valopetroliksi. Ehkä se ei nyt ihan niin pahaa ollut, mutta kitkerän makuista kuitenkin. Tsekkiläiset osaavat valmistaa oluita, joten viinien maistelut kannattanee jättää ehkä muihin maihin (sanoo hän, joka on juonut reissulla tähän asti 0 tuoppia olutta ja pari lasia viiniä).
Ravintola oli ihanan intiimi ja palvelu oli jälleen kerran ystävällistä. Saimme kivan kulmapöydän ihan ravintolan perältä, ja saimme olla siellä aivan rauhassa naureskellen todella tyhmille jutuillemme.
Suuntaamme vielä reissun lopuksi reiluksi vuorokaudeksi Prahaan, joten tämä lista voi päivittyä vielä yhdellä tai kahdella ravintolalla. Tällä kertaa mulla ei kuitenkaan ole muuta kerrottavaa Prahan ravintoloista. Palataan taas, postauksia on reissulta kyllä luvassa vielä vaikka kuinka paljon!
«Vuosi sitten: Fiskarsin Ruukki»
Meanwhile in Longfield.. 
Näyttää aika lihaisalta!
Yleensä etsin jopa kuukausikaupalla ravintoloita netistä ennen matkaa. New Yorkista minulla on kerättynä varmaan parinsadan ravintolan lista, siellä olemme yleensä käyneet erityyppisissä ravintoloissa joka ilta… Istanbuliinkin olin vähän keräillyt ravintolalistaa, vaikken yhtä pitkää kuin yleensä. Unohdin koneeseen sen ja opaskirjan, johon olit tehnyt muisiinpanoja! Muistin kuitenkin yllättävän paljon muistiinpanoista!
Päädyimme kuitenkin aika usein syömään turistipaikkoihin, kun pitkän päivän jälkeen emme jaksaneet lähteä kovin pitkälle, jopa sellaisiin, joissa oli ne kuvalliset ruokalistat! Ruoka oli kuitenkin joka paikassa hyvää.
Et usko miten ihanaa on kuulla, etten ole ainoa ihminen, joka ”panikoi” sopivista ravintoloista! Tollainen listan pitäminen on tosi hyvä idea, täytyy varmaan alkaa itsekin pitää sellaista.
Onneksi tänne blogiin voi nykyään laittaa muistiin kaikki tärpit reissujen päältä. :) Ovatpahan sitten hyvässä tallessa itseä (ja toivottavasti myös muita) varten.
Mlejnice kunniaan! Ohjasin sinne jälleen yhden tuttavani, joka oli gulassin ohella kääntynyt oluen ystäväksi mlejnice-keikan jälkeen. Erinomainen yhdistelmä:)
Olet kyllä oikeassa tuon viinianalyysin suhteen, tsekkiläiset viinit kannattaa minunkin mielestäni jättää väliin. Olen tässä vierailujeni yhteydessä mietiskellyt sitä, että kitkerästä viinikulttuurista ollaan kuitenkin jokseenkin ylpeitä ja kritiikkiä ei kannata esittää mikäli haluaa vielä olla väleissä illallisen loputtuakin. Oluesta siellä kuitenkin ymmärretään ihan kaikki, keskittykäämme siihen:)
Mä ohjasin Mlenjniceen ystäväpariskunnan tässä keväällä ja paikkaan ei saanut tehtyä pöytävarausta moneen päivään, sillä kaikki paikat oli varattu ihan koko ajan! Eli moni muukin on kuullut leipägulassista tässä vuoden aikana. Oluesta olivat ystävänikin pitäneet kovasti, kuten myös koko Prahasta. :)
Kiitos vinkistä. Palattiin juuri Prahan reissulta ja tämän sivun ansiosta osattiin mekin mennä maistamaan tuota ”leipägulassia”. Erinomaista oli gulassi ja leipä. Suosittelemme.
Voi miten ihana kuulla Samppa! :) Olen mainostanut paikkaa vaikka kuinka ja muutaman muunkin olen saanut paikan päälle (gulassia ovat kaikki kehuneet). Tosi kiva kun jaksoit tulla kertomaan onnistuneesta reissusta. :)
Paluuviite: Mlejnice - Keltaisessa keittiössä
Kiitos hyvistä vinkeistä! Tulevaa Prahan matkaa odotellessa.. :) Tuo leipägulassi on kyllä koettava! Onko se tarkoitus syödä ihan noin yksistään vai jonkun lisukkeen kanssa?
Leipägulassi syödään sellaisenaan! :) Sisällä on paljon lihaa ja leivästä voi raapia paloja, jos haluaa paksun kastikkeen ja lihan kaveriksi jotain muuta purtavaa. Kannattaa maistaa. :)
Minäkin kävin syömässä leipägulassia, ravintolasali oli kuin junankäytävä. Ruoka oli sen mukaista. Hullaantuisit varmaan aseman lihapiirakoihinkin.
Harmi kuulla jos ravintolan taso on laskenut! Kälynä kävi ravintolassa syksyn aikana, ja hän kyllä kehui paikkaa edelleen. Toivotaan, että taso säilyy!
Kyllä varmasti säilyy – ei se enää huonopmaa voi olla.
Hei oltiin samaan aikaan edellisen kirjoittajan kanssa ja Mjelnice oli tosi hyvä ruoka paikka ja ihanan tunnelmallinen kaikkine vanhoine tavaroineen. Olin ennakkoon lukenut blogin mutta paikka löydettiin ihan sattumalta. Muistin tuon ulkokuvan ja sisään mentiin.
Gulassi syötiin jo aikaisemmin muualla.
Suosittelen tätä paikkaa ehdottomasti muillekin :-D
Kiitos kommentista! Kaikki eivät pidä kaikesta, ja se on täysin normaalia. :) Kiva kuulla, että gulassi maistui teille!
Hei, kiitos vinkeistä. Testattiin tuota Mjelnice ravintolaa ja oli aivan mahtava! Olin koko päivän himoinnut goulashia leivän sisällä ja etsiessämme hyviä ravintoloita törmäsin tähän postaukseesi, jossa suosittelit tuota herkkua:) kyseistä ravintolaa on kahdessa eri paikassa ja kävimmekkin toisessa, joka oli ehkä helpompi löytää. :) kiitos vielä hyvästä vinkistä!
Mahtavaa! Mukava myös kuulla, että ravintola on saanut sisaren. Alkuperäinen Mjelnice on totisesti hieman jemmassa. Me etsimme sitä kartankin avulla varmaan puolisen tuntia. :)
Se leipä KUULUU syödä gulassin seurana. Leivästä kerroksittain siivuja ja tökkää kastikkeeseen ja ääntä kohti.
Kävimme paikassa ja viereisessä paikassa oli aasialainen emäntä, joka ei selvästikkään ollut suorittanut savolaisen kalakukon syönnin alkeiskurssia. Leipä jäi syömättä.
Meilläkin 10 vee ensin valitti gulassia liian suolaiseksi. Ääni muuttui kellossa, kun lopuksi ymmärsi ottaa leipää mukaan.
Tammikuisella Prahan reissulla leipää syötiin jo paremmin gulassin kanssa samaan aikaan. On se vaan hyvää, leivällä taikka ilman. :P
Paluuviite: Mlejnice, Praha - Tasty Travelissimo
Paluuviite: Prahan ravintolat – 7 vinkkiä vanhaankaupunkiin ja muualle