Vaikka Praha on suhteellisen pieni kaupunki, on siellä nähtävää vaikka kuinka! Ehkä sana ”pieni” on hieman harhaanjohtava, parempi sana olisi varmaankin kompakti. Lähes kaikki nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan, joten jo muutamassa päivässä kaupunkia ennättää nähdä oikein hyvin.
Oleskelimme Prahassa yhteensä neljä päivää, ja ennätimme kierrellä kaupunkia todella hyvin. Emme käyttäneet julkisia liikennevälineitä ollenkaan, vaan köpöttelimme joka paikkaan kartan avulla. TOP-listalta puuttuu varmaan koko kaupungin tunnetuin nähtävyys – Kaarlensilta. Meitä tämä silta ei kuitenkaan miellyttänyt yhtään, mun mielestä se oli jopa ruma. Edes iltavalaistuksessa silta ei vakuuttanut – ruma mikä ruma. Mutta onneksi Prahassa on muutakin nähtävää kuin yksi vanha ruma silta.
1. Pyhän Vituksen katedraalin kellotorni
Jos yritän olla hetken aikuinen, ja unohtaa katedraalin hassun nimen (joka jaksaa naurattaa tällaista aikuiseen ikään ehtinyttäkin leidiä joka kerta), voisin vaikka yrittää sanoa ilman lapsellista hihitystä, että Pyhän Vituksen katedraali on kamalan komea rakennus.
Itse katedraaliin kannattaa ehdottomasti tutustua (sisällä on mm. upeita lasimaalauksia). Tässä postauksessa en kuitenkaan aio kertoa katedraalin historiasta, sillä musta upeinta koko katedraalissa oli matka kellotorniin. Kellotornin huipulle on matkaa noin 284 porrasta (ainakin herra Longfieldin laskujen mukaan), mutta ne kannattaa ehdottomasti tallustaa, vaikka vaarana voikin olla jumiutuneet pohkeet seuraavien muutaman päivän ajan. Matka korkeuksiin maksaa muutamia euroja, tarkkaa summaa en enää millään valitettavasti muista.. Kellotornista avautuu upeat näkymät yli punakattoisten talojen valloittaman Prahan, ja näiden näkymien takia köpöttelisin ne vajaat 300 askelmaa ylöspäin ihan milloin vaan uudestaan.
2. Vanha juutalainen hautausmaa
Olemme tehneet herra Longfieldin kanssa sellaisen sopimuksen, että emme enää tutustu reissuilla juutalaisia koskeviin museoihin tai muihin juutalaisia koskeviin nähtävyyksiin. Olemme jo käyneet hyvin monessa juutalaisia koskevassa kohteessa ja tulleet sen takia siihen tulokseen, että jatkossa on parempi käyttää aika muihin (historiallisiin) kohteisiin tutustumiseen. Prahassa emme voineet kuitenkaan jättää väliin juutalaiskorttelissa sijaitsevaa vanhaa juutalaista hautausmaata.
Päästäkseen vierailemaan hautausmaalla, täytyy ostaa lippu, jolla pääsee vierailemaan myös muutamissa synagogissa sekä museoissa. En muista ihan tarkalleen mihin kaikkeen kyseinen lippu oikeutti, sillä me kävimme hautausmaan lisäksi vain Pinkas-synagogassa (muut kohteet eivät kiinnostaneet riittävästi). Pelkkää lippua hautausmaalle ei voi siis ostaa, joka on kyllä aika ärsyttävää..
Prahan hautausmaa on Euroopan vanhin juutalainen hautausmaa, ja se sijaitsee entisessä ghetossa, jossa kaupungin juutalaisten oli asuttava koko ikänsä. Yksi hautausmaan vanhimpia hautoja on vuonna 1493 kuolleen rabbin hauta. Koska juutalaisten alue oli niin rajattu, on ihmisiä jouduttu hautaamaan moneen eri kerrokseen – parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan) juutalaisia löytyy hautasmaalta 12 kerroksessa.
Suurin osa hautakivistä on kallellaan tai kaatunut kokonaan. Tunnelma hautasmaalla oli karu, unohdetut ja hylätyt haudat olivat hyvin surullisen näköisiä nojatessaan toisiinsa ihan vinksin vonksin. Turistit kävelivät hautojen väleissä olevilla poluilla vakavan näköisinä ottaen hautakivien rykelmistä paljon kuvia. Me yritimme kyllä hymyillä ottamissamme kuvissa, vaikka se kyllä hieman hölmöltä tuntuikin. Hautausmaalle hautaaminen lopetettiin (lue: kiellettiin) vuonna 1787, sillä alueen pelättiin levittävän ruttoa.
Jos suunnitteilla on reissu hautausmaalle, on hyvä huomioida, että paikka on suljettu lauantaisin. Lisätietoja löytyy Prahan juutalaismuseon nettisivuilta.
3. Petrinin kukkulalta avautuvat näkymät
Praha tarjoilee upeita näkymiä vaikka kuinka paljon, ja vaikka kuinka monesta eri paikasta. Mun mielestä parhaimmat näkymät kaupunkiin on Petrinin kukkulalta. Opaskirja on kanssani samaa mieltä, se kuvaa kukkulalta avautuvia näkymiä satumaisiksi.
Petrinin kukkulalle pääsee kivasti kivaa köysirataa pitkin, mutta toki ylös asti voi halutessaan myös kävellä. Me otimme köysiradan ylös, ja kävelimme alas vehreitä polkuja pitkin.
4. Strahovin luostarin kirjasto + olutjuusto
Strahovin luostarin olisin voinut jättää ensi kuulemaltani väliin, mutta herra Longfield halusi ehdottomasti nähdä luostarin kirjaston, jonka piti olla jotenkin tosi hieno. Eräänä päivänä lähdimme sitten tallustamaan kohti kukkulan päällä olevaa luostaria. Saavuimme paikalle juuri ennen lounastauon päättymistä (luostarin museot ovat kiinni lounasaikaan kello 12-13), ja pääsimme sisään ihan ensimmäisinä. Sisäänpääsymaksun lisäksi ostimme kuvausluvan, joka maksoi muutaman euron.
Toisen kerroksen ensimmäisen huoneen/salin nimi on Erikoisuuksien kabinetti, joka pitää sisällään erikoisia eläimiä ja esineitä. Kirjoja sisältävien salien nimet ovat Teologian sali (1679) sekä Filosofian sali (1794). Teologian salissa säilytetään mm. laajaa raamattukokoelmaa, kun taas Filosofian salissa on laaja skaala historiaa sun muuta (ei uskonnollista) käsittelevää aineistoa upeissa pähkinäpuisissa kirjahyllyissä, jotka kohoavat 15 metrin korkeuteen.
Kirjastoon ja sen salien tutustumisen jälkeen suuntasimme syömään erästä perinteikästä tsekkiläistä (alku)ruokaa – olutjuustoa. Valitsimme U Zavesenyho kafe –oluttuvan, joka sijaitsee lyhyen matkan päässä Strahovin luostarista (osoitteessa Uvoz 6).
Olutjuusto (pivni syr) on hyvin voimakkaanmakuista kermajuustoa, joka tarjoillaan voin, sipulin, sardiinien, sinapin, paprikan ja pippurin kera. Kaikkia aineksia tulee törkätä samaan aikaan haarukkaan, ja päälle tulee lopuksi vielä lorauttaa olutta.
Maistelin ensin vain juustoa, ja totesin heti sen olevan todella voimakasta. Seuraavaksi ahdoin haarukkaan kaikkia lautasella olevia aineksia ja lorautin sitä olutta pienestä snapsilasista päälle. En pidä oluesta lainkaan, eikä se minusta sopinut tähänkään suupalaan yhtään. Seuraavasta haarukallisesta jätin oluen pois – ja kas kummaa, olutjuusto (ilman olutta) oli oikein maukasta! Haarukallisia upposi nassuuni tiheään tahtiin, mutta koska juusto oli niin tuhtia, en kyennyt koko annosta syömään. Tiedossa oli olutjuuston jälkeen vielä pääruoka, jolle oli myös hyvä jättää vähän tilaa.
Olutjuustoa kannattaa ehdottomasti jossakin Prahan oluttuvassa testata, me pidimme U Zavesenyho kafesta paljon, joten sitä voin ainakin suositella.
«Vuosi sitten: Omaa tyyliä metsästämässä: Päällysvaatteet»
Meanwhile in Longfield.. 
Ollaan kuule oltu samaan aikaan Prahassa :) En kyllä nähnyt siellä ketään kävelemän vappunaamari päässään ;) Meilläkin oikein ihana reissu, varmasti tulee lähdettyä vielä uudelleen! Kiitos ihanista kuvista! Näistä sai inspiraatiota seuraavalle reissulle!
Miten sä oot voinut olla törmäämättä muhun? Kyllä toi vappunaamari olisi pitänyt tunnistaa. ;)
No ei, Praha oli meistä ihan super-ihana, sinne voisi hyvin mennä uudestaan aistimaan lämmintä tunnelmaa ja ihastelemaan kauniita rakennuksia. Tosi kiva kuulla, että teilläkin oli hyvä reissu (hotellia lukuunottamatta). Tosin on vaikea uskoa, että joku ei Prahasta pitäisi. :)
Praha on Euroopan sydän. Kävin siellä marraskuussa ekaa kertaa. Keväällä uudestaan
Onpas kiva idea päästä näkemään Praha sekä talvella että keväällä! Praha oli kyllä tavattoman upea kaupunki. :)
Kiitos hienoista vinkeistä Prahassa, Hieno blogi, jossa upeita ruokia ja ennenkaikkea valokuvia. Arvostan!
Kiitos sinulle Mikko ihanasta kommentista! :)
Voi että tuli muistoja mieleen noista kuvista. Minulta löytyy ihan samantapaisia vuodelta 2004, jolloin kävin Prahassa. Praha on kyllä tosi kaunis kaupunki! Pääsisinpä sinne vielä joskus uudestaan!
Praha on kyllä hurjan kaunis kaupunki! Ja ihana myös siitä, että sen ottaa hyvin haltuun ihan kävellen.