Ystävänpäivä ♥

Viime vuonna taisimme olla reissussa ystävänpäivänä jossain lämpimän Aasian auringon alla. En kuitenkaan halua miettiä viime vuoden ystävänpäivää yhtään enempää, sillä ajatuskin lämmöstä, kesämekoista ja -haalareista saa mut hyperventiloimaan. Mutta jos ihan totta puhun, tämänvuotinen ystävänpäivä oli tylsästä ja kylmästä ilmasta huolimatta parempi kuin viimevuotinen. Herra Longfield loihti mulle (lue: meille) aivan ihanan illan, jota ei voi aurinko, uima-allas tai yksikään ravintola korvata.

Herra oli ottanut torstain töistä vapaaksi, jotta ennättäisi tehdä ystävänpäiväillallisen valmiiksi minun saapuessa kotiin. Kokkailut oli kuulemani mukaan aloitettu kahdelta, ja pöytään istahdimme seitsemän aikaan, eli ihan kohtuullisen hyvin herralla oli aikaa päivällistä (vai pitäisikö tätä sanoa jo illalliseksi?) valmistaa. :)

Ennen töihin lähtöä mulle vinkattiin, että lounaaksi kannattaisi syödä vain jotain kevyttä. Tämä meni vähän pieleen, sillä työhuoneeni pöydällä oli aamulla kolme suklaista pusua, joista raaskin säilyttää vain yhden maanantaiaamua varten. Lounaalla söin kyllä vaan keittoa ja salaattia, mutta iltapäivän kahvihetkellä mussutin uunituoreen munkin, sillä saimme töihin arvovaltaisia vieraita. Arvovaltainen vieras oli pariskunta A&O:n A, joka saapui juttelemaan töihinpaluustaan mammaloman ja hoitovapaan jälkeen. Olin niin iloinen, että A palaa töihin syksyllä, että mussutin munkin hymyssä suin kahvikupposen kera. :P

Töiden jälkeen kävin sekoilemassa vielä Sellossa. Herra Longfield soitti mulle jossain välissä ja kertoi, että hänen tekemänsä jälkkäri saattoi mennä pilalle. Sain siis käskyksi tuoda jotain jälkkäriä pilalle menneen herkun tilalle. Tarkoituksenani oli ostaa Caffin käsitehtyjä konvehteja, mutta moni muukin tahtoi ostaa niitä ystävänpäivän kunniaksi. Seisottuani jonossa reilut viisi minuuttia kuunnellen samalla yhden naisen suklaidenvalintaoperaatiota, päätin luovuttaa ja hakea irttareita, niistä me molemmat tykätään kamalasti. :) Selvennetään vielä sen verran, että mua ennen siinä jonossa nökötti 5 naista, joten hyvällä tuurilla jonottaisin suklaita vieläkin..

Kotiin päästessäni oli mua vastassa ihana tuoksu. Nenäni tunnisti tuoksun heti – tänään syötäisiin sisäfilepihvejä ja maailman parasta pippurikastiketta! Tullessani keittiöön huomasin pesualtaassa jotain tosi jännää. Siellä nökötti punainen iso hummeri. Oi oi oi oi! Olemme jutelleet hummerin tekemisestä kotona sen jälkeen kun bongasin suht helpolta kuulostaneen reseptin Riitan Masutoaitema-blogista, ja olin kyllä todella otettu kun herra oli valmistanut sitä ihan yksin minulle.

Yritän muuten saada herran kirjoittamaan hummerin valmistuksesta, mutta katsotaan saanko häntä kirjoitushommiin vai en.

Hummeria syötiin lopulta alkupalana paahtoleivän, voin, majoneesin sekä sitruunamehun kanssa. Niin herkullista! Pääruokana oli sisäfilepihvejä pippurikastikkeen sekä lämpimän tomaatti-pinaattihöystön kanssa. Niin herkullista! Jälkkärinhän piti epäonnistua, mutta jotain mystistä tapahtui, ja Nigellan reseptillä tehty suklaamousse olikin ihan täydellistä. Mousse ahdettiin masuihin illan päätteeksi sohvan ja herra Longfieldin pehmeässä otteessa. ♥ Niin herkullista! Moussen ohje ilmestyy blogiin myöhemmin, mutta voisin tässä kertoa ihan huvin vuoksi, että moussea löytyy meidän jääkaapista vielä yksi annos ja aion syödä sen tänään.

Keittiön pöydällä oli ruokien lisäksi muhkean iso punainen ruusukimppu, lahjapaketti, belovedin söpöt Sinä ja Minä -lusikat sekä viinilasilliset. Aika pähee ystävänpäivä, vai mitä? :)

«Vuosi sitten: Postikortti Langkawilta»

Advertisement