Blogirinki järkkäsi bloggaajille kivan soijakamppiksen, jonka ideana oli kokkailla jotain herkullista jostakin Soyappetitin tuotteesta. Pääsin kamppikseen mukaan, ja sen tiedon saannin jälkeen alkoi armoton pohdinta siitä mitä herkullista osaisin tehdä Soyappetitin tuotteista. Soija itsessään on mulle hyvin tuntematon raaka-aine, ja muutaman paniikkihikipisaran taisin puskea ulos kun päähän ei meinannut millään putkahtaa mitään kivaa reseptiä.. Lopulta päädyin miettimään tarkemmin sellaisia ruokia jotka a) sisältävät lihaa tai kanaa, b) osaan valmistaa ja c) joiden tiedän maistuvan herkullisilta. Hyvin nopeasti päässä syttyi valo ja sain sanottua ääneen ”chorizopastaa, mä teen chorizopastaa soijalla”.
Kun valmistettava resepti oli saatu ideoitua, aloin tarkemmin tutustua soijaan. Google oli taas kovin viisas ja osasi kertoa minulle, että soijan huono puoli on siinä, että se ei maistu juuri millekään jollei sitä onnistu maustamaan kunnolla. Chorizopastan reseptin juju on juurikin tulisessa ja mausteisessa chorizossa, joten seuraavaksi mun piti alkaa pohtia (lue: kvg) miten saan mauttomaan soijaan makua ja tulisuutta. Luin sellaisenkin tiedon, että soija tuppaa imemään itseensä paljon nestettä, joten on hyvä idea liottaa soijatuotteita ennen varsinaista kypsentämistä/käyttöä. Soijan liottamista voi kutsua hyvin myös marinoinniksi, sillä liottamisen yhteydessä soijatuotteet voi samalla maustaa tosi kätevästi. Täytyy toki varmistaa, että liottamiseen käytettävä neste on tulista ja maustettua, sillä eihän pelkällä vedellä marinoida mitään.
Päädyin käyttämään pastassa Soyappetitin soijapyöryköitä, sillä niiden koko vastasi parhaiten chorizopalojen kokoa (olemme tehneet tätä pastaa jo vuosia chorizolla). Soijapyöryköiden marinointia varten tutkin chorizon aineksia ja päädyin marinoimaan soijapyörykät samoilla mausteilla mitä käytetään chorizossa (enkö ollut aika kekseliäs?). Mausteiden lisäksi heitin marinadin sekaan 1,5 dl vettä, joka oli juuri oikea määrä 4 desille soijapyöryköitä. Parin tunnin marinoitumisen jälkeen pyörykät olivat imeneet kaiken nesteen itseensä ja sattuivatpa pyörykät myös maistumaan juuri sopivan tulisilta. Jee, onnistuin!
Soijapyöryköiden chorizomarinadi
(annos kahdelle)
- 4 dl kuivia Soyappetitin soijapyöryköitä
- 1,5 dl raikasta vettä
- ½ punainen jalopeno ilman siemeniä
- ½ keltainen jalopeno ilman siemeniä
- ½ vihreä jalopeno ilman siemeniä
- 2 tl paprikajauhetta
- 2 kpl salottisipulia silputtuna
- 1 tl suolaa
- 1 tl jauhettua mustapippuria
1. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja sekoita lopuksi soijapyörykät marinadin sekaan.
2. Anna marinoitua 2-3 tuntia välillä sekoittaen.
Ennen muinoin käytimme pastassa kaupasta ostettua valmista punaista pestoa, mutta tällä kertaa väsäsin peston ensi kertaa ihan itse. Peston reseptin julkaisin blogissa jo aiemmin, joten kurkkaa halutessasi peston resepti vanhasta postauksesta. Voit toki käyttää pastassa myös valmista pestoa, mutta mä kyllä teen peston jatkossakin itse, sillä sen maku oli ihan taivaallinen. Peston ja marinoituneiden soijapyöryköiden lisäksi pastaan tarvitaan pastaa, rucolaa ja parmesaania – voiko helpompaa (ja herkullisempaa) edes olla?
Soijapyörykkäpasta pestolla ja rucolalla
(3-4 annosta)
- 1 pkt tuorepastaa
- 1 annos chorizomarinoituja soijapyöryköitä (kts. ohje yllä)
- loraus öljyä
- n. 2 dl punaista pestoa (itse tehtyä tai kaupasta ostettua)
- runsaasti tuoretta rucolaa
- runsaasti parmesaanilastuja
1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Paista soijapyörykät paistinpannulla öljytilkassa, jotta ne saavat hieman väriä ja lämpenevät kauttaaltaan. Siirrä soijapyörykät hetkeksi sivuun.
2. Kaada paistinpannulle valmis pasta ja sekoita punainen pesto pastan sekaan. Lisää sekaan lämpimät soijapyörykät, runsaasti tuoretta rucolaa ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Lisää pestoa tarvittaessa lisää.
3. Nosta pasta annoskulhoon ja raasta päälle paljon parmesaania. Ja sitten vain nautiskelemaan!
«Vuosi sitten: Carlito’s (ESP)»
Näyttääpä hyvältä! Soija on minullekin vähän sellainen tuntematon, soijarouhetta olen käyttänyt mutta en ole vielä ihan vakuuttunut siitäkään… Mutta tätä täytynee kokeilla! :)
Rouhe oli mullekin ainoa entuudestaan tuttu soijatuote, sitä on tullut käytettyä joskus makaronilaatikossa. Maku on ollut ihan tavallisen jauhelihamakaronilaatikon tasoinen (eli hyvä), joten jatkossa tulee varmasti tehtyä laatikkoa myös soijarouheesta!
Tätä pastaa kannattaa kyllä kokeilla! Kyllä tämä chorizollakin on taivaallista, mutta soijainen versio oli myös tosi hyvä (varsinkin itse tehdyn peston kera).
Ääneen alkoi naurattaa tuo (lue: kvg) -kohta :D
Hahah! Se on mulle vähän liian tuttu lausahdus. En tiedä miten selviäisin päivääkään ilman Googlea tai Wikipediaa!! :D
Tulin kurkkimaan mitä teidän keittiössä on keksitty soijasta :) Chorico-pasta on kyllä hyvä idea. Mausteisuuden melkein maistaa kuvasta!
Jenni
Olin itse tosi yllättänyt kuinka hyvin soijapyöryköihin tarttui makua. Ne olivat ihan totta oikein tulisia. :P
…taidanpa kokeilla tätäkin joku päivä :)
Joo! :) Maistuu muuten seuraavana päivänäkin mikrossa lämmitettynä hyvältä.
Onpa herkullinen pasta! olen ihan soijahuumassa täällä itsekin ja kunhan pääsen taas kotikeittiöön kokkaamaan, voisin näitä pyöryköitä kokeilla :)
Kiitos Anne! :)
Mulla jäi tän kamppiksen tiimoilta aika paljon soijaa kuivamuonakaappiin ja päässä olisi jo monta reseptiä joita pitäisi kokeilla. Pasta vakuutti sen verran paljon, että soijaa pukkaa meidän keittiössä myös jatkossa. ;)
Näyttää ihan törkeen hyvältä!
Voi kiitos Veera! :) Tämä on kyllä törkeen hyvää soijalla sekä toki myös vanhalla tutulla chorizolla. :P
Paluuviite: Intialainen soijapalacurry | Keltaisessa keittiössä