Meillä on täällä vähän murheita kaiken kiireen keskellä. Varasto saatiin kommellusten jälkeen ”valmiiksi” ja ensimmäiset varastoitavat tavarat on saatu sisälle (tämä on siis vain positiivinen juttu). Ei-niin-positiivinen juttu on harmaa karvainen kaveri.. Koiramme kärsii kovasta nivelrikosta (on ”sairastanut” sitä jo vuosia), ja tänään illalla nivelrikon oireet pamahtivat taas ihan puskan takaa päälle.. Reppana ei pääse kunnolla lattialta ylös ja käveleminen tekee kipeää. Harmaalla karvaisella kaverilla on kamalan korkea kipukynnys – sitä on ihmetellyt yksi jos toinenkin eläinlääkäri – joten kun hän näyttää että sattuu, niin tietää, että kipu on kova.. Viimeisellä eläinlääkärivisiitillä meille mainittiin jo se kamala sana (lopettaminen), ja sitä sanaa tässä on nyt pyöritetty mielessä pieni tovi. Huomenna soittelen taas eläinlääkärillä ja toivon, että saamme reppanalle jotain tarpeeksi kovia troppeja joilla kipu saadaan pois. Ja joo tiedämme kyllä, että sitä kamalaa sanaa pitää miettiä ihan tosissaan, mutta yritämme vielä jotain muuta keinoa..
Mennään nyt kuitenkin vähän iloisempiin juttuihin. Viikonlopun ehdottomiin top-juttuihin lukeutui anopin vierailu. Saimme ison kasan ihania lahjoja, sillä vietimme oikeastaan tupareita, herra Longfieldin sekä mun synttäreitä samalla kertaa! Paketeista paljastui ainakin kirja, arpoja, vähän käteistä, iso kasa kynttilöitä, suloinen arkku sekä PiPin ylisöpöjä kahvikuppeja lautasineen päivineen. Oioioi – kyllä meidän kelpasi!
Onneksi olimme kokkailleet vieraille hyviä herkkuja! Olisi ollut vähän noloa nostaa pöytään kuivaa pullaa kun oli juuri vastaanottanut ihania lahjoja. :) Vierailu osui hieman myöhempään iltaan, joten täyden setin illallista emme valmistaneet. Tarjolla oli aina yhtä hyvää (ja tosi nopeaa ja simppeliä) tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa, karpalo-pinjansiemensalaattia sekä maalaisleipää.
Jälkkäriksi olin leiponut appelsiinimutakakkua, joka ylitti omatkin odotukset! Kakku tarjoiltiin vaahdotetun vaniljakastikkeen kera, ja se suli suuhun (mahamakkaroista tämä kakku ei kyllä ihan yhtä helposti sulakaan). Tuosta suloisesta tummanliilasta (kastike)kannusta on vielä pakko sanoa sen verran, että se on ihgu!! Myös anoppi huomasi sen, ja sanoi ihastelleensa Sagaformin POP-mallistoa Sokoksella. Omani tilasin netistä pari viikkoa sitten ja oli kyllä ihana saada se näinkin pian käyttöön.
Appelsiinimutakakku
- 200 g voita
- 200 g tummaa suklaata (kaakao-pitoisuus vähintään 60 %)
- 2 rkl lakkalikööriä (voit käyttää myös appelsiinilikööriä)
- 1 (luomu)appelsiinin raastettu kuori
- 2 dl vehnäjauhoja
- 2 rkl Van Houten kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- ripaus suolaa
- 3 kpl kananmunaa
- 2 dl sokeria
1. Sulata rasva kattilassa ja paloittele suklaa joukkoon. Siirrä kattila syrjään ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut.
2. Valuta seos kulhoon ja sekoita joukkoon likööri, raastettu appelsiinin kuori, vehnäjauhot, joihin on sekoitettu kaakaojauhe, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Nostele munavaahdon joukkoon lopuksi suklaaseos varovaisesti nostellen. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoan (halkaisija n. 26 cm) pohja, voitele reunat. Valuta taikina vuokaan.
4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla ritilän päällä. Siirrä kakku tarjoiluvadille täysin jäähtyneenä. Ripottele pinnalle tomusokeria.
Satun muuten omistamaan tosi kätevän jättimäisen kakkulapion, jonka avulla kakkujen siirtämisen onnistuu kuin itsestään tarjoiluvadille! Törmäsin kakkulapioon reilu vuosi sitten eBayssa, josta se lähti hyvin nopeasti tilaukseen. Hintaa taisi olla noin 20 euroa, joten aikamoisesta löydöstä voisi tämän kohdalla puhua.
Mutta nyt lähden katsomaan miten harmaa karvainen kaveri voi.. :( Toivottavasti tämä postaus oli jotenkin fiksu, ajatus ei oikein juokse kun huoli on niin kova..
«Vuosi sitten: (Melkein) valmiina juhlaan!»
«Kaksi vuotta sitten: Äidin tekemiä hampurilaisia»
voi pientä :'(
toivottavasti pikkuiselle löytyisi apuja vaivaan.
Samaa toivotaan täällä.. Lääkäriä olen yrittänyt tavoittaa koko päivän ja nyt on kiireellinen soittopyyntö vihdoin saatu sisään. Enää pitää odotella.
Hurjasti tsemppiä ja parempia vointeja karvaiselle kaverille <3
Kiitos! <3 Lääkäri saatiin kiinni ja pillerit haetaan ihan kohta. Lääkärin sanoin tässä ollaan jo jatkoajalla, joten kipulääkkeen määrää nostettiin..
Voi ei, hurjasti tsemppiä karvaiselle kaverille. Ihania astioita!
Kiitos Minna! Koiramme oli aamulla jo parempi ja yöllä ei herätty enää kertaakaan särkyä valittavaan koiraan. :)
PiPin astioita (ja lakanoita) olen ihaillut jo vuosia ja viimeeksi anopilla kehuin hänen pinkkejä PiPejä maasta taivaisiin. Kannatti, sillä nyt niitä löytyy myös meidän kaapista! ;)
Viisaita ratkaisuja. Koda, harmaa, silmiin ymmärtäväisesti katsova, luotettava, tomerasti merkkaava, sielukas koira, on minullekin rakas. Surullista kuultavaa.
Terv. äiti
Kodalla on paljon ihania ihmisystäviä (koirista se ei sitten välitäkkään). <3 Sain eilen aika monta viestiä ystäviltä jossa lähetettiin voimia ja haleja, kiitos myös sulle äiti tästä viestistä! Joka sana on totta – Napo on ihana. Niin ihana, että kivun näkeminen tekee tosi pahaa.. Onneksi eilen haetut tulehduskipulääkkeet tehosivat heti yöllä. :)
Voi ystäväänne :/. Lemmikin sairastaminen on aina niin kamalaa. Voimia päätöksiin.
Kiitos! Kaiken kiireen ja häsän keskellä koiran äkillinen sairastaminen on kökkö juttu.. Mutta onneksi asiat on näissä tilanteissa tosi helppo laittaa tärkeysjärjestykseen! <3