Kävelyllä meren jäällä + kasa koiria

Jatketaan samalla teemalla kuin eilen, mutta otetaan sukset pois jaloista, viskataan sauvat jorpakkoon ja lähdetään kävelemään – jäälle tietenkin!

Sunnuntaina herra Longfield vei mut ylläribrunssille. Yritin aamulla tivata ja arvailla brunssipaikkaamme, mutta herra pysyi vaiti. Herkeämätön tiedonhaluni tyydytettiin hieman ennen kahtatoista kun karautimme mustalla pantterillamme Mestaritallin parkkipaikalle. Brunssi oli maittava, mutta palataan siihen ihan oman postauksen kera hieman myöhemmin.

Olimme sopineet jo etukäteen, että teemme brunssin päälle pienen kävelylenkin, sillä ilma näytti sunnuntaiaamuna todella kauniilta. Brunssittelun aikana aurinko hilautui kuitenkin pilviverhon taakse, mutta reippaina päätimme lähteä pilvisestä säästä huolimatta kävelemään. Mestaritalli sijaitsee aivan meren rannalla, ja koska meren jäällä oli kävelijöitä ja hiihtäjiä vaikka kuinka paljon, uskaltauduimme mun pienoisesta jäälläkävelypaniikista huolimatta muiden sekaan.

Tarvoimme jäätä pitkin ja ihmettelimme kuinka värikästä porukkaa siellä oli meidän lisäksemme: oli peruskävelijöitä, hiihtäjiä, lapsiperheitä pulkkien kanssa, lapsiperheitä lastenrattaiden kera, hiihtäjiä koirien kanssa, pilkkijöitä (yksin ja lasten kanssa), avantouimareita sekä liitovarjoilijoita.  Niin ja suuri koiraseurue! Jostain kumman syystä kymmenet ja kymmenet koiranulkoiluttajat olivat eksyneet samaan poukamaan, ja voi että mikä tohina siellä oli! Änkesimme tietenkin mukaan ja saimme erittäin lämpimän vastaanoton eräältä ruttunaamalta.

Tämä ruttunaama juoksi täysiä minua päin kun bongasi minun tulevan koiria kohden kamera kädessä. Aloin vikistä ja taputtaa käsiäni ja pian sain kuolaisia pusuja söpöltä urokselta. Hahhaha! Ruttunaama kipitti myös täyttä laukkaa herran luokse kun sai minusta tarpeekseen. Se oli kivaa. Jostain mystisestä syystä tämä iso koiraseurue päätti lähteä poukamasta pois samaan aikaan kun me eksyimme sinne. Me sitten liityttiin letkaan ja käveltiin loppumatka suloisten, leikkivien ja haukkuvien koirien seassa. Sekin oli kivaa.

Päätimme, että yritämme tänä viikonloppuna ehtiä poukamalle harmaan karvaisen kaverin kanssa, ties vaikka siellä olisi jotkin kokoontumisajot aina sunnuntaisin kahden aikaan!

Sieltä se ruttunaama juoksee ihan täpöä mua kohti!

Ja yhtä kovaa päin herra Longfieldiä!