
kuva: http://weheartit.com/
Tasan viikko sitten vietettiin tunnelmallisia, pieniä ja hyvällä ruoalla sekä viinillä höystettyjä häitä. Isoveljeni sai 8.2.14 oman prinsessansa. ♥
Vihkiminen tapahtui suloisessa ja kodikkaassa Puotilan kappelissa, jonne kokoontui tiivis ja pieni joukko hääparin sukua ja perhettä. Morsian oli upea pitkässä pitsisessä mekossaan, ja isoveljeni oli komea kuin mikä tummassa frakissaan.
Vihkimisen jälkeen seurueemme jatkoi matkaansa häiden jatkopaikkaan. Tällä kertaa jatkopaikka on kyllä hieman väärä sana, sillä nämä häät eivät sisältäneet leikkejä, kummempia puheita tai tansseja – näissä häissä syötiin taivaallisen hyvin ja maisteltiin jokaiselle ruokalajille erikseen valittuja viinejä. Tyylikästä sanon minä!
Juhlavieraille ja hääparille tarjottiin makunystyröitä hivelevä neljän ruokalajin menu – ei enempää eikä vähempää – kuin ravintola G.W. Sundmansin yksityisessä kabinetissa.
Alkupala: Punajuuri & vuohenjuusto
Illallinen käynnistettiin kuohujuomalla ravintolan aulassa, joka täyttyi onnitteluilla, halauksilla sekä samppanjalasien kilinällä. Alkumaljan jälkeen suunnistimme idylliseen kabinettiin, jonne oli katettu kolme soikeaa pöytää. Nopeiden tervetulopuheiden jälkeen alkupaloja alettiin kantaa jo pöytään. Pääsimme ensimmäiseksi maistelemaan punajuurta sekä vuohenjuustoa, joka on klassinen ja ah niin ihana yhdistelmä.
Isäni ei ole mikään gourmet-ruokien harrastaja, ja hän maistoi tästä alkupalasta vain palan punajuurta. Ajatelkaa miten kummallinen hän on? Isäni tokaisi erään tauon aikana, että olisi mieluummin syönyt lasten annokset, joita tuotiin juhlissa mukana oleville pienokaisille. Eikö ole hullua? Heheh!
Pääruoka: Lohi & kukkakaali
Ensimmäinen alkuruoka sisälsi lohta, katkarapuja sekä kukkakaalia. En millään pysty muistamaan ruokien kanssa maisteltuja viinejä, mutta kala-annoksen kanssa juotu valkoviini oli todella hyvää. Itse olin kuitenkin kuskina, joten pääsin vain maistelemaan taidokkaasti valittuja viinejä. Herra Longfield sekä toisella puolella istuva siskoni kyllä joivat minunkin viinejä, joten eivät ne hukkaan menneet. Herra kyllä tokaisi kotimatkalla ettei edelleenkään täysin ymmärrä viinihehkuttajia, mä komppaan häntä.
Lohi oli kärtsätty nopeasti vain toiselta puolelta, ja kylmän ja raa’an sekä kuuman ja kypsän lohen sekoitus oli suussa varsin hauska yhdistelmä. On varmaan sanomattakin selvää, että koko pöytäseurueemme kehui tätä(kin) annosta maasta taivaisiin.
Pääruoka: Liha & kampasimpukka
Varsinainen pääruoka räjäytti koko potin! Älyttömän murea liha, salottisipulit, perunamuusi sekä tuo lautasen oikeassa yläkulmassa oleva liha veivät varmasti myös nirson isäni kielen mennessään. Mulle tuli tätä kirjoittaessa nälkä, annos oli niin maukas..
G.W. Sundmansissa olemme herran kanssa olleet syömässä kerran aiemmin, mutta nyt hienoissa vaatteissa sekä häävieraana olijana olo oli todella erityinen ja juhlava. Tunnelma oli tavattoman rento, ja ihana nauru sekä puheensorina leijui kabinetin katossa. Meidän pöydässä juteltiin mm. blogeista, valokuvauksesta sekä yrttien kasvattamisesta kotikeittiössä. Niin ja matkustelusta, siitä voi puhua aina ja ihan kenen kanssa vaan.
Jälkiruoka: Kermakakku
Jälkiruoan osalta koimme yllätyksen. Kaikki odottivat, että söpö pieni jälkkäriannos kannetaan pöytään, mutta kabinettiin tuotiinkin upea iso kermakakku. Hääpari leikkasi kakun onnellisina ja menivät syömään sitä omaan pöytäänsä. Sulhasen nuorin poika (5 vee) otti kakkua yhtään valehtelematta 17*17 sentin palan! Vieraat nauroivat pojalle, mutta hän oli meistä viisain. Kakku oli nimittäin niin hyvää, että se meni viimeistä murua myöten loppuun. Kuinka monelle on käynyt hääkakun kanssa samoin?
Itse en ole kermakakkujen suuren suuri ystävä (suklaata sen olla pitää), mutta tätä kakkua olisin hakenut toisenkin palan, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Olisi pitäny tehdä niin kuin veljenpoika – ottaa kerralla kunnon pala! Jälkkärin kanssa tarjottiin tietenkin vielä jälkkäriviinit, kahvit sekä konjakit.
Juhlat jatkuivat ravintolassa herkuttelun jälkeen hääparin kotona, jonne mekin herran kanssa suuntasimme. Tarjolla oli vielä myöhään illalla samppanjaa, viiniä, karkkeja, sipsejä sekä nakkia ja ranskalaisia. Nam.
Isot kiitokset veljelleni sekä hänen kauniille vaimolleen.
Super-kaunis on morsiamen asu!
Puku oli kyllä upea! Pitsihihat sopivat täydellisesti talvihäihin – nappivalinta!
Ihanat gourmet-herkut!
Ukkini siunattiin kotinsa viereisessä Puotilan kappelissa ja se oli yksi kirkko, jota harkitsimme aikoinaan myös vihkimiseen, myös lyhyen käytävän takia… Se oli kuitenkin vähän väärällä puolella kaupunkia ja päädyimme Vanhaan kirkkoon.
Oli kyllä mielettömät ruoat! Nam. :P
Me olemme olleet Puotilan kappelissa myös serkkuni häissä. Paikka on todella viehättävä ja tunnelmallinen.
Kuulostaa aivan ihanalta hääjuhlalta, ja morsiamen pukukin tosi kaunis.
Kakun koristelu on tosi kiva, mitähän mahtoi olla nuo palaset tuolla seassa, koitan tässä tiirailla.. :D
Hyvä kysymys, mietimme itsekin samaa! Vaaleanpunaiset neliöt näyttivät karkeilta, mutta olivat enemmänkin koostumukseltaan moussen ja vaahtokarkin välimaastosta. Eivät maistuneet juuri miltään. En osaa yhtään tarkemmin sanoa mitä ne voisivat olla. Voisit vaikka kysellä suoraan ravintolalta, he osaavat varmasti kertoa!