Brunssi siskon parvekkeella

Muistatteko vielä toukokuun lopun ihanat ensimmäiset hellepäivät? Minä muistan. Varsinkin siitä syystä, että eräänä helteisenä toukokuisena sunnuntaina suuntasimme siskoni ja hänen miehensä luokse brunssille.

Upean ilman takia brunssi oli katettu lasitetulle parvekkeelle. Kaikki oli laitettu niin kovin nätisti esille – teemavärinä oli vaaleansininen, joka toistui pöytäliinassa, laseissa, servieteissä sekä kahvimukeissa. Kaunista. ♥

Kylään ei saa hyvien tapojen mukaan mennä tyhjin käsin. Niinpä veimme brunssille mukanamme Quiche Lorraine -piirakan (resepti on julkaistu blogissa jo aiemmin), appelsiinituoremehua sekä pullon kuohuvaa.

Siskoni lähetti minulle brunssin menun edellisenä iltana tiedoksi, ja sen nähtyäni tiesin, että tekemämme suolainen piirakka sopisi hyvin brunssille. Koko maukas menu kuulosti seuraavanlaiselta.

Brunssimenu

• quiche lorraine -piirakka
• coleslaw
• juusto-katkarapusalaatti
• juntalimpa (saaristolaisleipä) ja graavilohi
• piele de sapo melonia ja prosciuttoa
• cafe au lait
• appelsiinituoremehua
• kivennäisvettä
• italialaista kuohuviiniä
• suklainen cambridge paahtovanukas

Tarjottavat katettiin sisälle ruokapöydälle. Parvekkeelta sitten kipitimme hakemaan herkkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ruoat säilyivät sisätiloissa parempana, jonka lisäksi parvekkeen pöytä pysyi brunssin aikana siistinä ja suht väljänä.

Brunssin aikana juttelimme tuttuun tapaan paljon. Emme olleet vähän aikaan nähneet, joten kuulumisten vaihtamista oli aika paljon. Ehkä eniten juttelimme siskoni ja hänen miehensä tulevasta Pariisin matkasta. Siskoni ja hänen miehensä viettäisivät Pariisissa heinäkuussa kymmenvuotishääpäiväänsä – eipä paljon parempaa matkakohdetta voisi vuosipäivälle keksiä! Kerroimme herra Longfieldin kanssa heille muutamia omia vinkkejämme tarunhohtoiseen ja romanttiseen kaupunkiin.

Brunssin ehdoton ruokahelmi oli itsetehty saaristolaislimppu. Resepti siihen on peräisin siskoni miehen suvusta, jossa se kulkee nimellä juntalimpa. Voisin jossain välissä postata leivän reseptin myös blogin puolella. Sitä tarjottiin nimittäin myös äitini syntymäpäivillä kesäkuussa, sekä Clothing swap -kekkereissä, joissa se keräsi aivan oikeutetusti hurjasti kehuja.

Varmasti kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät, että pidän hurjasti irtokarkeista ja suklaasta. Suklaasta vielä enemmän kuin irttareista. Arvaatko mitä? Brunssin jälkkäriksi oli valittu suklainen paahtovanukas siitä(kin) syystä, että minä tykkään suklaasta. Eikö ole aika kilttiä?!

Suklainen Cambridgen paahtovanukas oli hurjan hyvää. Pohjalla olevat suklaapalaset kruunasivat koko homman. Resepti on Jamie Oliverin käsialaa, ja vaikken hössöttävästä tyypistä muuten pidäkään, oli paahtovanukas ihan täydellistä.

Siskoni mies kokkaa Jamien resepteillä paljon. Veimme hänelle mukanamme brunssille keväiseltä Münchenin reissulta Jamien reseptilehden, sattuipa olemaan aika osuva tuliainen. Siskolleni veimme söpön koirakassin, josta luulen hänen pitäneen aika paljon. Heh!

Masut suklaata täynnä suuntasimme vielä sisälle pölöttämään lisää. Porasimme siinä sivussa herran kanssa myös mukana tuomallamme kiviporalla yhden ruuvin seinään, on ihan reilua kiittää maittavasta brunssista myös pienellä remppahommalla.

p.s. Miksi siskon miestä kutsutaan? Onko se nato vai mikä?

Advertisement