Muistatteko vielä kun kerroin teille Yks Olut -illastamme ravintola Graniittilinnassa? Kyseessähän oli meidän työtiimin myöhäiset pikkujoulut, jonne olin saanut houkuteltua ihanan reippaan Anikon (eli naisen Yks Olut -kirjan takaa) mukaan. Aniko luennoi meille oluista, ja illan jälkeen olin päättänyt, että munkin täytyy alkaa kokeilla oluita uudestaan (teinivuosien Koffit on ehkä jo hyvä unohtaa).
Niinpä me sitten herra Longfieldin kanssa eräänä päivänä suunnistettiin Alkoon tutkimaan heidän olutvalikoimaansa. Ihmeiden aika ei ole ohi! Ostoskoriin päätyi lopulta Anikon antamien vinkkien mukaan Leffeä, Duvelia, Chimayta sekä Grimbergeniä. Bisset kassissa suunnistimme seuraavaksi ruokakaupan juustohyllylle, ja sieltä kotiin valmistamaan herkullista tapas- ja juustolautasta.
Anikon mukaan olut on loistava seuralainen juustoille. Olueksi olisi hyvä valita hieman vahvemmat vaihtoehdot, sillä juustojen rasvaisuus vaatii oluelta runsaan maun ja hieman korkeamman alkoholipitoisuuden.
Juustolautaselle valitsimme kahta erilaista vuohenjuustoa sekä pehmeää ricottaa. Halusimme juustojen olevan pehmeitä ja helposti levittyviä, sillä ideana oli tehdä juustoista ja muista lisukkeista bruschettan tyylisiä suupaloja telkkaria katsellessa (tuolloin seurasimme kuumeisesti Walking Dead -sarjaa).
Juustojen kaveriksi puiselle lautaselle nostettiin seuraavia herkkuja
- puolitettuja erivärisiä kirsikkatomaatteja
- aurinkokuivattuja tomaatteja
- puolitettuja purkkiherkkusieniä
- marinoitua punasipulia (saatu Porvoon Sinnestä)
- punaista pestoa
- vihreää pestoa
- erilaisia leikkeleitä (parmankinkkua, salamia ym.)
- tuoretta rucolaa
- basilikapestoa (postauksessa piti olla basilikapeston ohje, mutta en löydä alkuperäistä enää mistään)
Lisäksi tarjolla oli vielä maalaispatongin paloja, joita paahdoimme uunissa grillivastusten alla muutaman minuutin ajan.
Juustojen kaveriksi sopisi loistavasti myös pähkinät, päärynät ja omenat, mutta koska satun olemaan niille allerginen, piti ne jättää meidän lautaselta pois. Juustothan ovat omiaan myös erilaisten hillokkeiden kanssa, mutta makeahkot hillot eivät nyt tapaslautaselle sopineet, joten nekin skipattiin tällä erää.
Kokoon saimme kuitenkin varsinaisen herkkulautasen! Maut osuivat nappiin ja pehmeät juustot hävisivät puiselta alustaltaan hyvää vauhtia. Herra Longfield oli musta kovin ylpeä – katsoihan outoa ja väkivaltaista zombisarjaa kädessäni bisselasi. Sitä näkyä ei meillä ole kovin usein (lue: koskaan ennen) nähty. Hah!
Meanwhile in Longfield.. 
Paluuviite: Runsas tapas-lautanen ja belgialaiset oluet kahdelle | Herkkusuu.fi
En ole koskaan ollut mikään oluen ystävä, välillä on kulunut vuosia, etten ole lainkaan juonut olutta. Nyt aina silloin tällöin juon oluen, mutta vain ruoan kanssa. Japanissakin taisin miltei joka päivä juoda pikkupullon tai kaksi ruoan kyytipoikana, tosin kun ruoka oli loppu, tyrkkäsin pullon Siipalle.
Mäkin juon olutta tosi harvoin. Anikon luento meidän pikkujouluissa sai mut kuitenkin kokeilemaan rohkeasti oluita uudestaan teinivuosien jälkeen. Hiljaa hyvä tulee, harjoittelu jatkuu edelleen. :)
Tuli nälkä ja jano noita kuvia katsellessa. Erilaisiin oluisiin olisi kiva tosiaan tutustua paremmin. Kiitos vinkeistä ja ohjeista.
Eipä mitään! Nyt vaan Alkon ja juustohyllyn kautta kotiin. :)
En ole minäkään erityisesti oluen ystävä,joskin joskus saattaa joku vehnäolut maistua (esim-.Sol) ,enemmän pidän siidereistä ja viineistä. Kiva tuollainen ilta ja herkulliset tarjottavat:)
Viini on munkin ykkönen. Ja jos edes kehtaan tunnustaa, niin parasta on valkkari soodavedellä. :D Kuohariakaan ei saa toki unohtaa!