Firenzessä vietetyn ajan jälkeen matkamme jatkui eteenpäin. Suunnistimme ensin Firenzen lentokentän autovuokraamolle, josta saimme allemme pikkuisen, mutta tosi kätevän Smartin seuraavien 10 päivän ajaksi. Autovuokraamolla törmäsimme myös täysin sattumalta kolmeen kaveriin, joiden kanssa meidän piti nähdä vasta Bucinen kylässä sijaitsevassa huvilassa, jonka olimme varanneet käyttöömme seuraavan viikon ajaksi.
Olimme tosiaan varanneet pienestä Bucinen kylästä ison, ja monikerroksisen Villa Catola –huvilan, jossa majoituimme viikon verran 16 kaverin kanssa. Bucinen kylä on pieni, eikä siellä juuri ole nähtävää. Kylässä on muutama ravintola, pari kahvilaa sekä hyvä ruokakauppa, joten nälkää Bucinessa ei tarvitse nähdä.
Bucinen suurin (ja ehkä myös ainoa) nähtävyys on toisen maailmansodan jälkeen uudelleenrakennettu kaarisilta, jonka alkuperäisen version natsit posauttivat pirstaleiksi toisen maailmansodan loppuhälinöissä. Uutta siltaa tultiin rakentamaan ympäri Italiaa, ja sillä on edelleen suuri merkitys Bucinelle.
Pienestä koostaan huolimatta, Bucinen sijainti on hyvin keskeinen. Bucine sijaitsee Toscanassa, ja sieltä on matkaa Arezzoon 25 km, Sienaan 35 km ja Firenzeen 60 km. Keskeisen sijainnin takia pystyimme tekemään huvilaviikon aikana Bucinesta käsin monia päiväretkiä lähialueille pikkuisella Smartillamme. Retkien automatkat taitettiin pääsääntöisesti upeissa postikorttimaisemissa Chiantin tunnetulla ja arvostetulla viinialueella. Mutkittelevat tiet, kauniit viiniviljelysalueet sekä kauempana siintäneet vuoristot saivat totisesti meidän päät välillä pyörälle.
Majoituspaikkanamme toiminutta Villa Catolaa pitää yllä Fabio perheineen. Fabio on perinyt huvilan isovanhemmiltaan (jotka taas perivät sen isoisovanhemmiltaan). Nykyään Fabio asuu perheineen (johon kuuluu myös yksi TOSI komea poika) huvilan vieressä olevassa asunnossa, joka näyttää kovin pikkuiselta ison ja korkean huvilan rinnalla. Fabion oma perhe-elämä ei huvilassa lomailevia häiritse, sillä perhe on lähes näkymätön. Tosin jos vierailta puuttuu mitä tahansa, voi Fabion kotiovelle mennä koputtamaan ja pyytää apua. Meidän reissun aikana Fabiolta saatiin apua mm. puuttuvaan pippuriin ja suolaan, itkuhälyttimeen, lasten pumpattavaan uima-altaaseen, punaviinipulaan (Fabiolla on myös oma pieni viinitila) sekä oudosti toimivaan astianpesukoneeseen.
Fabio järjestää huvilalla vieraileville ihmiselle myös ohjelmaa. Fabio kierrättää vieraita pientä korvausta vastaan pitkin Bucinen lähialueita kertoen alueen historiasta ja nykypäivästä. Lisäksi huvilassa asuvat voivat käydä Fabion suvun viinitilalla ihmettelemässä viinin valmistusta. Kierroksen aikana saa myös pullottaa itse tilan punaviiniä. Me emme herra Longfieldin kanssa valitettavasti ehtineet mukaan Fabion kiertokäynneille meidän omien päiväretkikohteiden vuoksi, mutta kuulimme muilta kivoja tarinoita vapaina juoksevista kanoista, viinin pullottamisesta sekä herkullisesta lounaasta Fabion kanssa.
Otimme herran kanssa kuitenkin osaa Fabion järjestämälle illalliselle. Eräänä iltana Fabio kokkasi meille perheineen kolmen ruokalajin illallisen huvilan puutarhassa. Illallisen hinta oli 25 euroa henkilöltä, ja siihen kuului ruokien lisäksi iso määrä viiniä ja vettä. Olimme varanneet illallisen etukäteen, ja sille osallistui kaikki 16 henkeä, jotka olivat huvilalla mukana. Illallinen taisi olla ainoa hetki, kun olimme koko köörin kanssa kasassa. Muuten porukka tuli ja meni omien aikataulujen mukaan. Huvilalla olevia tyyppejä näki täten satunnaisesti aamupalalla, päivällä uima-altaalla ja illalla illallisten merkeissä.
Fabion järjestämästä illallisesta pitivät varmasti kaikki. Kesäilta oli lämmin, ja puutarhaan tuodun pitkän lautapöydän ääressä raikui hervoton nauru pitkin tummuvaa Toscanan iltaa. Tunnelma oli katossa, ja kaikilla oli varmasti lomafiilis enemmän kuin kohdillaan. Pöydässä oli vanhoja ja uusia tuttavuuksia, ja oli kiva päästä juttelemaan tyhmiä juttuja myös uusien naamojen kanssa.
Ilta venyi yöksi, ja kun pihalla olevat sprinklerit menivät päälle, jatkoimme iltaa osan porukan kanssa huvilan yläkerran hieman pelottavassa lounge-tilassa, jossa juttelimme kaikkia pelottavia kummitusjuttuja. Sänkyyn mennessä hymy oli huulilla, mutta simmut menivät kiinni pitkän ja mukavan päivän päätteeksi ennätysnopeasti.
Viikko huvilalla meni nopeasti. Perjantaina hyvästelimme herran kanssa huvilaporukan ja jatkoimme reissua kahdestaan vielä toisen viikon verran. Blogissa virittäydytään seuraavaksi huvilaviikon päiväretkikohteisiin, pysykäähän siis mukana – tiedossa olisi San Marinoa, vaellusretkiä kaverien kanssa, Pisan todella kaltavaa tornia, illallista Gordon Ramsayn ravintolassa ja paljon muuta mukavaa lomajuttua!
Meanwhile in Longfield.. 
Ai että on ihana lukea näitä aurinkoisia Italia-postauksia! Siellä vaan on niiin kaunista :)
Voi miten kiva kuulla Sari. :) Lisää kauniita maisemakuvia on kyllä tulossa pitkin kesää.
Toscana on ihana! Joskus pitäisi kokeilla tuollaista huvilan vuokraustakin, reillä näyttää olleen kivaa!
Toscana oli tosiaan ihana paikka! Huvila toimi isolla porukalla ja vuokra-autolla oikein hyvin, suosittelen testaamaan. :)