Olutmestari ja hänen kisällinsä

Viime perjantaina Kampin katolla sijaitsevassa ravintola Maxinessa kävi kova kuhina. Illan aikana viisi Suomen Olutmestari 2016 -finaaliin yltänyttä kisaajaa kaatoivat aikaa vastaan oluita, vastaten siinä sivussa kiperiin ja ei-niin kiperiin tuomariston kysymyksiin oluiden saralta. Illan päätteeksi kisaajien suoritukset käytiin läpi, pisteet laskettiin yhteen ja lopulta kaljatuopeilla (eiku oluttuopeilla, ei kuulemma saa sanoa kalja) kippistettiin Suomen Olutmestari vuodelle 2016. Olutmestarin lisäksi kruunattiin kaksi Olutkisälliä mestarin avuksi seuraavan vuoden koitoksiin.

Saavuimme paikalle hyvän ystäväni kanssa ennen tapahtuman alkua. Etsimme käsiimme muun bloggariporukan, jotka olivatkin sopivasti majoittuneet aivan lavan edessä sijaitsevan pöydän ääreen. Kävimme hakemassa bisset toiseen ja pientä purtavaa toiseen käteen, jonka jälkeen odottelimme kisan alkua. Kuudelta lavalle nousi arvovaltainen tuomaristo, jossa oli mukana mm. Liemessä blogin suloinen Jenni, Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska sekä Ismo Alanko, eiku olikohan se sittenkin Ilkka Alanko. No jompi kumpi (Ilkka se oli oikeesti).

Finalistit kävivät lavalla yksi kerrallaan. Heidän piti alkuun ottaa tuomariston jäseniltä tilaukset, mikä ei aina käynyt kovin helposti. Tuomaiston jäsenet nimittäin mm. tiedustelivat mikä olut sopisi parhaiten kanasalaatin kylkeen, millä saa parhaimmat kännit, mikä olut on vähäkalorisin, mikä on just nyt hipsterien suosiossa sekä mikä passaisi parhaiten urheilusuorituksen jälkeiseksi janojuomaksi. Olut sopii moneen menoon!

Tilausten saannin jälkeen kisaajat kaatoivat oluet oikealla tavalla pestyihin ja oikeanlaisiin laseihin tarjoten ne lopuksi tuomariston jäsenille. Teknisinä tuomareina toimineet Aniko Lehtinen (Sinebrychoffin tuoteaktivointipäällikkö) sekä Jani Suomalainen (vuoden 2015 Suomen Olutmestari) kirjasivat kaikki kisaajien tekemät liikkeet taustalla tarkasti ylös. Irlannin ylpeyttä, tummaa Guinnessia, ei esimerkiksi saa kaataa märkään lasiin. Pakko on kyllä tunnustaa, että sen kerran kun kuppiloissa joku kaverini on olutta tilannut, niin harvoin niitä laseja on niin urakalla jynssätty, mitä kisan aikana pestiin ja puunattiin. Mutta ne mun kaverit ovatkin tilanneet kaljatuoppeja, hienoissa ravintoloissa ei ole tullut olutta tilattua kyllä kovin usein. Pitäisi kyllä, sillä ravintola-alan ammattilaiset pystyvät kertomaan ja suosittelemaan oluita ruoan kaveriksi siinä missä viinejäkin!

Taannoisella Münchenin reissulla tilasimme kyllä herra Longfieldin kanssa olutta melkein jokaisessa ruokapaikassa. Minähän en ole mikään suurempi oluen ystävä, mutta Münchenissä tutustuin hurjan hyvään Radleriin, johon tulee vaalean vehnäoluen lisäksi limpparia. Innoissani lähetin reissun päältä kuvankin oluesta pitävälle ystävälleni, että täällä sitä nyt juodaan olutta tuoppitolkulla, mutta en saanut kuin huutoa osakseni. Radler (tunnetaan Saksan ulkopuolella nimellä Shandy) on kuulemma lasten olutta, ja sitä on yksinkertaisesti noloa juoda. Heh!

Vähän kyllä sitten ihmettelen, että miksi Black Velvetiä on sitten ihan ok juoda. Tähän tunnettuun drinkkiinhän tulee oluen lisäksi kuohuviiniä. Mun lempparioluet on noloudesta huolimatta Radler ja Black Velvet. Sanoi kuka mitä vaan.

Vaikka en tosiaan ole suurempi oluen lipittäjä (oikeasti herra Longfieldin piti mennä tähänkin oluttapahtumaan, ja kertoa siitä teille hieman tarkemmin, mutta herra matkailee nyt pidemmän pätkän töiden vuoksi, joten mun oli tartuttava härkää sarvista), on olut siitäkin huolimatta minusta kiinnostava elintarvike. Olutta kun on mahdottoman helppo tunkea mukaan erilaisiin ruokiin! Ja hyvästä ruoasta mä tykkään. Blogiringin kautta olen ollut mukana eräässä toisessakin Sinebrychoffin kampanjassa, jossa kehittelimme muutaman muun bloggarin kanssa oluen ympärille katuruokaa, eli street foodia. Meidän keittiössä kokattiin ihania olutlettuja nutellalla, muiden bloggareiden aikaansaannokset voi kurkata suoraan Blogiringin kampanjasivulta.

Ihana Aniko, joka toimi Suomen Olutmestari -kisassa teknisenä tuomarina, piti meidän työporukalla aivan tämän vuoden alussa hurjan mielenkiintoisen Yks olut -illan Graniittilinnassa. Saimme kuulla tuona iltana kaikkea mahdollista oluesta ja moni työkaveri muistelee iltaa edelleen. Illasta intoutuneena herkuttelimme herra Longfieldin kanssa alkuvuoden aikana ihan kahdestaan runsaalla tapas-lautasella. Illan ruokajuomina toimivat Alkosta ostetut belgialaiset oluet, ja pakko on tunnustaa, että juustopainotteinen tapas-lautanen ja muutama tarkasti valittu belgialainen olut sopivat erinomaisesti yhteen.

Ravintola Maxinessa järjestetyn finaalin voitti perjantaina lopulta rovaniemeläinen Antti Peltonen, joka työskentelee tällä hetkellä Oliver’s Corner -ravintolassa. Oma suosikkini, Mikko Ilves ravintola Pastorista, sijoittui toiseksi Olutkisälliksi Jussi Leveenlahden kanssa.

Onnea voittajille, ja ansiokasta vuotta oluiden sanansaattajina!

Yhteistyössä Sinebrychoff

Advertisement