Muistaakohan kukaan enää elokuussa kertomistani valmistujaisjuhlistamme? Horatio oli tuolloin vielä aivan pieni poika, ja painoi vain noin kuusi kiloa. Nyt vihreässä Vihervaarassa häseltää hieman isompi poika, jolle on kertynyt elopainoa jo kunnioitettavat 20 kiloa. Mutta tämän postauksen päätähtenä ei ole Horatio, nyt puhutaan pitsoista – ihanan rasvaisista pitsoista!
Kesän loppusuoralla juhlimme siis herra Longfieldin kanssa yhteisiä valmistujaisjuhliamme. Juhliin olimme saaneet viikonloppulainaan aidon puulämmitteisen pitsauunin, jossa eräs vanha ystäväni kokkasi juhlakansalle pitsoja. Olimme herran kanssa suunnitelleet juhliin kumpikin omat nimikkopitsamme, jotka pitivät sisällään meidän lempitäytteitämme. Vieraat saivat sitten valita halusivatko tilata yhden herra Longfieldin vai yhden Hulin. Kasvisvaihtoehto oli toki myös tarjolla.
Mun pitsaan tuli tomaattikastikkeen lisäksi salamia, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa sekä tuoretta rucolaa. Voi nam! Epäilin ensin herran pitsatäytteitä, mutta on kyllä pakko sanoa, että kebab, jalopeno, smetana sekä punasipuli toimivat yhdessä todella hyvin. Varsinkin lämmin ja ihanasti sulanut smetana oli taivaallista pitsan päällä. Kyselin vierailta juhlien aikana kumpaa pitsaa he olivat tilanneet, ja jos en ihan väärin muista, niin aika tasaisesti molempia pitsoja meni. Itse tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän herran pitsasta..
Meillä oli käytössä kaupan pakastealtaasta napatut valmiit pitsapohjat, sillä oman taikinan teko olisi ollut 50 hengelle liian iso homma. Kokkina toiminut Mika olisi kyllä mieluusti heitellyt taikinapalloja vieraiden edessä, mutta terassilla, kuuman pitsauunin edessä, se olisi käynyt äkkiä liian tuskaiseksi hommaksi – ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi.
Teimme testipitsoja herran kanssa ennen juhlia pari kertaa. Ensimmäiset paistoimme keittiön uunissa, mutta se oli vikatikki.. Pohja jäi löysäksi ja se maistui yksinkertaisesti aika pahalta.. Onneksi päätimme vielä toisena iltana kokeilla miltä pitsat maistuivat pitsauunissa tehtyinä, ja kyllä kannatti kokeilla. Pohjasta tuli rapea ja maku oli ainakin kymmenen kertaa parempi kuin keittiön uunissa tehtynä! Pitsauunissa lämpö kohoaa noin 300 asteeseen, ja pitsat valmistuvat hiilloksella palavien puiden vieressä parissa hassussa minuutissa.
Juhlissa pitsat tekivät oikein hyvin kauppansa! Pitsauuni kävi kuumana aina kello neljästä eteenpäin. Viimeiset pitsat paistettiin puolen yön jälkeen, kokki oli jo siinä vaiheessa vapautettu tehtävistään ja vieraat ihan omatoimisesti sytyttelivät pitsauunia aina kun pieni nälkä pääsi taas yllättämään.
Terassillamme viikonlopun ajan nököttänyt pitsauuni saatiin paikoilleen ihan meidän kahden voimin (meillä käytössä ollut uuni oli merkiltään Forno 5 Minuti). Toki pitsauuni painaa jonkin verran, sillä paistotasona on painava kivi (tai oikeastaan taso koostuu useammasta tiiliskiven mallisesta palasta). Kivi on vähän samanlainen kuin uuniin ostettava pyöreä pitsakivi, mutta pitsauunin sisällä olevat kivet ovat vain paljon paksumpia.
Isäni innostui kätevänkokoisesta pitsauunista sen verran paljon, että uhosi hommaavansa sellaisen vanhempieni terassille ensi keväänä. Pitääkin muistuttaa isää tästä lupauksesta. Jos isäni tosiaan pitsauunin pihalleen hommaa, tiedän kyllä kenen terassilla istun ensi kesänä useana iltana. Heh!
Pitsauunissa voi sen nimestä huolimatta tehdä paljon muutakin ruokaa kuin vain pitsoja. Siellä valmistuu kätevästi niin leivät kuin kaikki pata- sekä uunivuokaruoatkin. Lisäksi pitsauuni toimii terassilla loppukesästä ja alkusyksystä tunnelmallisena ja lämmittävänä takkana. Me polttelimme herran kanssa pitsauunissa juhlien jälkeisenä iltana pelkkiä puita. Uunin avonaisesta suusta puhkui terassille lämpöä ja takkapuiden ritinää ja ratinaa oli mukava katsella yhdessä pimenevässä illassa.
Meanwhile in Longfield.. 
Kiva tarjoiluidea juhliin😊 Vitsi, mistähän noita pitsauuneja voi hankkia…,
Firma nimeltään Pizzauuni vuokraa ja myy näitä pitsauuneja. Heidät sivut löytyvät osoitteesta http://www.pizzauuni.fi/fi-etusivu.html. Kannattaa ottaa yhteyttä ja kysellä vaihtoehtoja, me saimme ainakin hyvää palvelua.
Idea oli meistäkin aika hyvä ja ennen kaikkea se toimi hienosti! Jonoa kyllä muodostui pitsapisteelle, tuolle määrälle porukkaa olisi voinut ehkä olla isompikin uuni käytössä. Tosin ideana oli, että vieraat olisivat saaneet pitsapaloja, mutta kyllä aika monella oli lautasella puolikas tai ihan kokonainenkin pitsa. :)
Mahtava idea!!! otan ehdottomasti talteen :)
Suosittelen! Me tykättiin ideasta kovasti, ja ehkä vieraatkin. :)
Kyllä, on kyllä mielettömän kiva ja erilainen idea juhliin! Ja tulipa myös pizzahimotus :D
Kiitos! Kerrankin keksin jotain omaperäistä ja uutta. :) Saa kopioida!