Aurinkoenergia: onko siinä nyt sitä järkeä vai ei?

Moff, Herra Longfield tässä.

Tässä kuluvan vuoden aikana olen päässyt kirjoittelemaan aurinkovoimasta ja sähköstä sun muusta jännittävästä. Nämä hölinäni ovat kirvoittaneet oikeastaan yllättävänkin paljon kommentteja ja mielipiteitä tänne blogiin, facebookiin sun muualle, pari kertaa olen oikein naamatustenkin päässyt asioista horisemaan ihmisten kanssa.

Syy postauksien kirjoittamiseen oli alunperin se, että Helen – eli entinen Helsingin Energia – on kovaa vauhtia vääntämässä itsestään Suomen ja varmaan piakkoin Pohjoismaidenkin isointa aurinkoenergian tuottajaa, ja he tahtoivat tällaiseen blogiyhteistyöhönkin asian tiimoilta ryhtyä, jotta aurinkoenergiasta heräisi keskustelua ja tietoisuus aiheesta lisääntyisi. Minusta oli Heleniltä alun alkujaan jo ihan rohkeaa hyväksyä minutkin heidän aurinkoenergiaprojekteistaan kirjoittamaan, vaikka ilmoitin että olen aurinkoenergiaan hyvin skeptisesti suhtautuva, energia-alalla insinöörin/konsultin hommia tekevä tyyppi, ja että tahtoisin tylsän insinöörimäisesti, faktoihin paneutuen ja objektiivisesti aiheesta kirjoittaa. Mutta niin vain sieltä tuli vihreää valoa että sen kun kirjoitat, ei paljoa pelota.

Postaussarjan neljättä ja samalla viimeistä postausta varten Helenin oli tarkoitus viedä meidät blogikirjoittelijat katsomaan upouutta Kivikkoon valmistuvaa Helenin toista aurinkovoimalaa, ja samalla reissulla olisimme saaneet naamatusten kysellä Helenin edustajilta kiperiä kysymyksiä. Valitettavasti en omien työhässäköideni takia vierailulle sitten päässytkään, mutta Helen suostui järjestämään ihan minua varten oman pikku kysely/juttelutuokion toimistollaan. Keräilin edellisistä postauksista heränneistä keskusteluista, kommenteista sekä oman pääkoppapuuroni pyörimisen aiheuttamista ajatuksista viiden melko hyökkäävänkin kysymyksen patterin, jonka sitten Helenin viisaille ihmisille pääsin esittämään. Seuraavaksi siis seuraisi omien mölinöideni ja pohdintojeni lisäksi ihan oikeaa ja timantinkovaa faktaa Helenin viisailta ihmisiltä! Kysymykseni, ja Helenin väeltä saamani vastaukset olivat seuraavanlaisia.

1. Tekeekö aurinkopaneeleilla talvikuukausina mitään, kun auringonvalo on vähäistä ja paneelit on mahdollisesti lumen alla?

Talvikuukausina, kun auringonvalo on vähäistä, aurinkopaneeleiden tuottama sähköteho on kieltämättä hyvin pieni. Saman asian näkee suoraan Helenin sivuiltakin löytyvistä taulukoista, joissa kuvataan insinöörimäisen tarkasti sähköenergian mittaustulokset, joita jo pystytetty Suvilahden aurinkovoimala joka päivä suoltaa. Mitään ei piilotella tai kaunistella, mistä minä kovasti tylsänä insinöörinä tykkään. Paneeleita ei itse asiassa tulla talvisin edes puhdistamaan lumesta, koska puhdistamisessa on olemassa vaara, että paneelit saattavat mennä vahingossa rikki jos niiden seassa joku Osmo heiluu lumikolan kanssa harva se päivä. Tämä riski yhdessä puhdistuksesta muutenkin aiheutuvien kulujen kanssa on Helenin laskujen mukaan suurempi kuin puhdistuksen avulla talvisin tuotettavan aurinkoenergian määrän lisäämisen aiheuttama tuotto olisi.

Kesällä paneelit sitten tuuttaavatkin sähköä sitäkin enemmän, koska vastavuoroisesti kesällä aurinko hengailee Suomen kesätaivaalla pitkiä aikoja, eikä puhdistusongelmaakaan kesäisin ole. Kun katsellaan Helenin antamia aurinkoenergian vuosituottolukemia, onkin syytä muistaa, että ne ovat keskiarvolukemia koko vuoden ajalta: talvisin tuotto on paljon pienempää, ja kesäisin paljon suurempaa kuin vuosittainen keskiarvolukema.

2. Onko Helenillä kehitteillä mitään ratkaisua sähkön varastointia koskien (akkuja ym.) joilla voisi tasata esim. tuuli- ja aurinkosähkön epäsäännöllisestä tuotannosta aiheutuvia tuotantomuutoksia?

Tämä sähkönvarastointiin liittyvä ongelma on yksi suurimmista esteistä, joka vielä tätä nykyä aiheuttaa ongelmia esim. tuuli- ja aurinkosähkön kaltaisiin epäsäännöllisiin ja hankalasti säädettävissä oleviin energiantuotantomuotoihin. Tätä asiaahan sivuttiin jo täällä meidän blogissammekin aurinkoenergiapostaussarjan ensimmäisessä osassa. Teknologia on vielä toistaiseksi sillä tasolla, että sähkön varastoinnista ei saa mitenkään kustannustehokasta nykyisillä sähkön ja energian hinnoilla. Tämä ei silti Heleniä lannista, vaan he ovat toteuttamassa Suvilahteen Pohjoismaiden suurinta sähkövarastoa. Kuulostaa melko massiiviselta, eikö vain? Sähkövarasto on pelkistetysti hemmetin iso akku, johon voi ladata sähköä ja purkaa sitä tarvittaessa. Tämä Helenin Pohjoismaiden suurin sähkövarasto pystyy lataamaan tai purkamaan 600 kWh määrän sähköä puolen tunnin ajan, ja tulee maksamaan Helenille noin 2 miljoonaa euroa. Määränä tuo puolen tunnin kertaluontoinen 600 kWh (tai pidempiaikainen mutta vähäisempi sähkömäärä) on valitettavasti sen verran pieni, että sillä ei pysty esim. vuorokausivaihtelun aiheuttamia sähköntuotanto ja -kulutuseroja tasaamaan mitenkään. Itse asiassa Helen on alustavasti laskenut, että vaikka kaikki sujuisikin ihan nappiin, ja uutta hienoa sähkövarastoa voitaisiin käyttää sähköntuotannon ja -kulutuksen erojen tasaamisen lisäksi myös häiriöreservikäyttöön, siitä saatava rahallinen tuotto riittää siltikin vain niukasti maksamaan itsensä takaisin ennen kuin sähkövaraston käyttöikä tulee täyteen. Mutta Helen silti kokee, että on tärkeää panostaa teknologian kehitykseen, jossa tämänkin sähkövaraston rakentaminen ja käytön seuraaminen tulee väistämättä auttamaan. Varastoa siis tullaan toki sen valmistuttua käyttämään ihan tosissaan sähköntuotannon apuna, mutta lähinnä tämä Pohjoismaiden suurin sähkövarastokin tehdään vielä tutkimus- ja kehitystyötä silmälläpitäen.

3. Miten Helenin sähköntuotanto nykyisin reagoi jos esim. aurinkoisena päivänä Helsinki menee pilveen, ja aurinkovoimaloiden tuotto yhtäkkiä tipahtaa nopeasti? Kuinka suuren sähköntuotantoromahduksen kyseinen tilanne aiheuttaa?

Helenillä on Kellosaaressa varavoimalaitos, jonka käynnistämiseen menee joitakin minuutteja, ja lisäksi Helen pystyy myös pelaamaan omaa sähkönkulutustaan väliaikaisesti pienentämällä ja kasvattamalla, ja siten tasaamaan sähköntuotannossa esiintyviä häiriöitä. Tosin Helenin nykyisten aurinkovoimaloiden tuotannot ovat vielä niin pieniä verrattuna Helenin kokonaissähköntuotantoon, että häiriöistä johtuvat muutokset auringonsähköntuotantoon ovat kokonaiskuvassa sen verran olemattomia, että niitä ei käytännössä edes havaita, eivätkä siten vaadi mitään ihmeellisiä säätökommervenkkejä. Toki tilanne voi muuttua, mikäli Helen pääsee yhä lisäämään aurinkosähkötuotantoaan tulevaisuudessa – isompi määrä aurinkosähköä tarkoittaisi isompia häiriöitäkin, ja tällöin esimerkiksi sähkövaraston antama tuki sähköntuotannon säätöön olisi hyvinkin käyttökelpoista.

4. Onko Helen valmis tekemään niin paljon aurinkovoimaloita kuin kysyntää riittää? Ja jos on, onko aurinkovoimaloiden rakentaminen ja paneeleiden ”vuokraaminen” taloudellisesti kannattavaa Helenille, vai onko kyseessä vain markkinointi-/maailmanpelastustemppu?

Helen tahtoisi jo olemassaolevan Suvilahden ja piakkoin valmistuvan Kivikon aurinkovoimalankin jälkeen vielä kovasti omaa aurinkosähkötuotantoaan yhä lisätä, ja on sitoutunut rakentamaan vaikka 10 miljoonaa aurinkopaneelia lisää mikäli asiakkaat niitä niin monta tahtovat! Aurinkopaneeleiden rakentaminen ja vuokraaminen on itse asiassa hinnoiteltu siten, että vuokrauksesta saatavilla tuotoilla pystytään juuri ja juuri korvaamaan voimaloiden rakentamis- ja ylläpitokustannukset; käytännössä siis Helen ei tee yhtään voittoa paneeleillaan, oikeastaan päinvastoin: mikäli esim. aurinkosähkön myyntiin, markkinointiin sun muuhun oheistoimintaan (kuten vaikkapa niiden moneen kertaan hehkuttamieni Helenin aurinkovoimanettisivujen ylläpitoon ja pyörimiseen) menevät kulut otettaisiin laskuihin mukaan, Helen tekisi selkeästi tappiota paneeleillaan. Mutta Helen uskoo, että tulevaisuudessa teknologian ja Helenin omankin ymmärryksen kehittyessä aurinkosähköstäkin tulee vielä jossain vaiheessa kannattavaa myös taloudellisesti isossa mittakaavassa. Sen Helen tahtoi tuoda ilmi, että on eri asia kun kannattavuudesta puhutaan Helenin tai peruskuluttajan näkökulmasta. Yhden paneelin vuosittainen tuotto vastaa 11 % peruskuluttajan koko vuoden sähkön kulutuksesta, ja Helen kyllä hyvittää paneelin vuokraajille jokaikisen watin, mitä vuokrapaneeli verkkoon tuuttaa, oli se sitten Helenille kannattavaa tai ei.

5. Onko Helenillä suunnitteilla muita ns. vihreän sähkön projekteja aurinkovoimaloiden lisäksi?

Helenillä on paljonkin erilaisia vihreän sähkön projekteja suunnittelussa ja toteutuksessakin aurinkoenergian lisäksi, mm. vihreä kaukolämpö on yksi suurimpia kehitys- ja tutkimuskohteita. Lisätietoa Helenin tulevaisuuden projekteista löytyy vaikkapa täältä, näistä aiheista voisin hölistä jokaisesta varmaan tämmösen uuden neljän postauksen sarjan verran, mutta nyt on lienee paikallaan keskittyä pelkästään aurinkovoimaloihin – näistäkin kun tätä tarinaa tuntuu syntyvän jo ihan riittävästi ja vähän ylikin. Mutta siis pelkkään aurinkoenergian kehitykseen ei ole Helen voimavarojaan keskittänyt, vaan siellä operoidaan intensiivisesti jos jonkinlaisten muidenkin vihreän energian kehityskohteiden kimpussa.

Siinähän sitä oli tykitystä kerrakseen. Itse pääsin kysymys-vastaus-sessiomme aikana yllättymään siitä, miten suorapuheisesti ja rehellisesti Helenin edustajat paikoin melko raflaaviinkin kysymyksiini vastasivat. Rehellisesti sieltä myönnettiin, että nykyinen aurinkosähkötoiminta on kuin onkin vielä lapsenkengissään, mutta taustalta olin huomaavinani lujaa uskoa siihen, että tähän hommaan on ihan oikeasti järkevää panostaa, ja tehdä vaikka sitten vielä näin alkuvaiheessa vähän tappiolla pioneerityötä kehityksen eteen. Ja tottahan se on, että niinhän tämmöstä touhua on yrityksen näkökulmasta tehtävä: Jos ihmisiltä kysyttäisiin kadulla, että onko sinusta esim. hyvä ajatus kehittää energiantuotantoa saasteettomampaan suuntaan, uskoisin että valtaosa huutaisi kovaan ääneen että totta kai on, sehän on ihan pakko, muistakaa Al Gore ja hiilijalanjälki! Mutta jos saman kysymyksen jälkeen kysyttäisiin, että oletko sitten valmis myös osallistumaan kehitykseen omalla rahallasi, olisikin paljon hiljaisempaa. Helen on valmis panostamaan asiaan taloudellisesti, mutta antaa samalla myös kaikille meille meuhkaajille mahdollisuuden osallistua omalla pienellä panoksellamme maailmanpelastukseen – sitten voi hyvällä omatunnolla vaikkapa keitellä aurinkoisena päivänä kahvia ja ajatella että tässä minä nyt hyvänä ihmisenä käytän omalla vuokrapaneelillani tuotettua aurinkosähköä, yhtään ei kissanraatoja polteta nyt minun kahvinkeittoni eteen, kyllä minä sitten olenkin mahtava ihminen, näetkö Al Gore?

Koska Helen on yritys, ei sekään toki ihan pelkkää hyvää hyvyyttään tätä hommaa tee. Olin Helenin tyyppien kanssa käymästämme jutustelutuokiosta ja muusta kaivamastani informaatiosta ymmärtäväni, että Helen tosiaan tahtoo hyvin voimakkaasti osallistua tulevaisuuden energiantuotannon kehitykseen, ja antaa insinöörien unelmoida ja kehittää uusia energiantuotantotapoja ja -kikkoja tulevaisuutta silmälläpitäen. Maailmanpelastuksen lisäksi taustalla tietenkin piilee ajatus, että nyt kun asiaa eturivissä kehitellään, voi se tulevaisuudessa myös avata rahahanoja Helenin suuntaan. Kun teknologia kehittyy sen verran, että esim. ne surullisen kuuluisat sähkövarastot alkavat olemaan käytettävyydeltään ja hinnoiltaan järkevämmällä tasolla, on Helenillä siinä vaiheessa jo hyvää käytännön kokemusta ja ymmärrystä aiheesta. Ja minä ainakin toivon että Helen tulee tässä kehitystyössä ja tulevaisuuteen valmistautumisessa onnistumaan, koska jos näin tapahtuu, ei siitä ole kuin hyötyä myös meille tavallisille suomalaisille kaduntallaajillekin: Helenin mahdollisista voitoista valuu kuitenkin verotuloina sun muina osa Helsingin, mutta myös Suomen ja sitä kautta meidän kaikkien yhteiseen kirstuun, eikä välttis tarvii tulevaisuuden sipilöiden, stubbien ja soinien tapella että mistä me nyt tänään leikataan, heitetäänkö vanhukset ja/tai lapset ojaan, vai laitetaanko veroprosentiksi 98 %? Niin ja joo, se maailmakin siinä saattaa epähuomiossa pelastua, jos hiilen, kissanraatojen ja muun fossiilisen kaman polttoa päästään isolla kädellä vähentämään. Ei sekään huono bonus olisi.

Hemmetti sentään, melkein tässä tekisi itsekin mieli vuokrata yksi paneeli. Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta niin vain taisi minun skeptisyyteni ja kyynisyyteni aurinkoenergiaa kohtaan kääntyä orastavaan optimismiin. Vielä on paljon matkaa jotta hommasta tulee isossa mittakaavassa järkevää, mutta sen Helen ja heidän viisas väkensäkin ilmeisesti tiedostaa oikein hyvin. Jos se ei silti saa heitä lannistumaan, niin miksi hitossa minunkaan sitten pitäisi vajavaisten tietojeni perusteella kyräillä nurkassa ja sanoa että ei tuosta mitään tule kuitenkaan? No ei pitäisikään! Hyvä tästä tulee! Hyvä Helen! Hyvä unelmoivat insinöörit! Maailma vielä pelastuu joku päivä!

Postaussarjan muut postaukset löytyvät hölinöineen seuraavien linkkien takaa.

1. Aurinkovoima – järkeä vai ei?
2. Helsinkiläistä aurinkosähköä – kohta sitä taas saa!
3. Aurinkoenergiaa ja sähkönsäästöä

Yhteistyössä Helen

Advertisement