Yhteistyössä WFT Helsinki, joka kustansi meille kahden hengen kolmen ruokalajin lounaan Ribe-ravintolassa Tallinnassa. Matkat maksoimme itse.
Saimme kutsun WFT Helsingiltä mennä tutustumaan Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevan Ribe-ravintolan uudistettuun ruokalistaan. Viron parhaiden ravintoloiden joukkoon lukeutuva Ribe halusi muuttaa listaansa hieman rennommaksi pitäen kuitenkin tiukasti kiinni laadukkaista ja simppeleistä ruoka-aineksista.
Matkaan lähdimme aikaisin jouluviikon maanantaina. Laiva saapui Tallinnan satamaan yhdentoista aikaan aamupäivällä ja suuntasimme melkein suoraan satamasta kolkuttelemaan Riben ovelle. Pöydän olin varannut meille kahdeltatoista, jolloin saimme istahtaa täysin tyhjään ravintolaan ihan kahdestaan. Muitakin lounastelijoita saapui Ribeen tasaiseen tahtiin meidän tulon jälkeen. Lounasaikaan Ribeen voi tulla ilman pöytävaraustakin, mutta illallisille on syytä varata pöytä etukäteen, sen verran tunnetusta ravintolasta on kyse.
Alkuun pöytään kannettiin keittiön tervehdys ihan kokin toimesta. Eteemme nostettiin norjalaista kampasimpukkaa, jonka kaverina lautasella oli parsakaalipyrettä. Koko komeuden päälle kaadettiin vielä pöydässä omenaista voikastiketta, joka kruunasi raikkaan ja yllätävältä maistuvan keittiön tervehdyksen. Herra Longfield kehui vielä erikseen itse simpukkaa, joka oli hänen mielestä tuoreinta mitä hän on koskaan syönyt.
Riben omaa leipää olisin mieluusti ostanut myös kotiin. Saaristolaisleivän tapainen tumma makea leipä oli valmistettu samana aamuna, ja se oli vielä lämmintä kun leipä kannettiin pöytäämme. Isoin osa leivän makeudesta tuli siirapin sijasta kuivatuista marjoista sekä rouheista pähkinöistä. Taivaallisen hyvää.
Varsinaiseksi alkupalaksi minä tilasin kylmäsavustettua lohta, joka tarjoiltiin todella kauniilta lautaselta. Annoksessa oli lohen lisäksi tillimajoneesia sekä lohen mätiä. Kylmäsavustettua lohta oli lautasella aikamoinen viipale, ja loppuvaiheessa ”raa’an” kalan maku alkoi jo hieman tökkiä. Vähän sama fiilis tulee jos vetää kerralla liikaa sushia.
Herra Longfieldin alkupalan päätähtenä loisti parmankinkkuun käärittyä jänistä, jonka alta löytyi vihersalaattia porkkanakastikkeella. Herra piti annoksen lihaosuudesta, mutta hän on aika huono puputtamaan mitään vihreää, joten jouduin vähän auttamaan salaattiosuuden kanssa.
Viimeistään pääruoat vakuuttivat meidät Riben erinomaisuudesta. Minun luomu ankkani ihanan rapeine kuorineen suli suussa. Luumut sekä keltainen punajuuri passasivat ankan kanssa tajuttoman hyvin yhteen. Pidin Ribessä ehkä eniten siitä, että sen makuyhdistelmät olivat jännittäviä, mutta eivät mitenkään liian kauaa haettuja. Kauden tuotteita oli yhdistelty oivallisesti, ja se riitti vallan mainiosti.
Herra Longfieldin pääruoka oli kotoisin Saarenmaalta. Paistettu peura oli todella mureaa, mutta herra olisi kaivannut lihaan hieman enemmän suolaa. Peuran seuraksi kokki oli taitellut lisukkeet selleristä, marjoista sekä keltaisesta punajuuresta.
Jälkkäriksi mun oli aivan pakko saada suklaafondant, joka maistuu minusta parhaimmalta vaniljajäätelön kanssa. Ribessä suklaafondantin vieressä olikin rosmariinijätskiä, joka toki raikasti muhkean paksun suklaajälkkärin makua, mutta olisin silti pitänyt enemmän perinteisestä vaniljajätskistä. Herra valitsi jälkkäriksi hieman yllättäen tyrnitortun! Torttu kuitenkin yllätti herran positiivisesti, se oli makeaa, mutta siinä saattoi erottaa kivasti myös kirpeähkön tyrnin.
Jälkkärien kanssa tilasimme kahvit ja teet. Oma vihreä teeni tuotiin pöytään harmillisesti viileänä.. Olisin toki voinut asiasta huomauttaa, mutta en sitten tohjennut.
Ribe vakuutti meidät. Sijainti aivan vanhan kaupungin pääaukion lähettyvillä on vain plussaa niinä kertoina kun Tallinnassa on aikaa vain jokunen tunti, tai ei ole voimia lähteä koluamaan tällä hetkellä niin kuumia hipsterialueita keskustan ulkopuolelta. Ravintola on tyylikäs, mutta ei liian hieno. Se muistuttaa minusta aika paljon Helsingissä sijaitsevaa Sassoa, josta pidämme herran kanssa myös paljon. Ribeen on tervetullut koko perhe – sellaisen käsityksen me ainakin ravintolasta saimme.
Ribe
Vene 7
10123 Tallinn
Meanwhile in Longfield.. 
Ribe oli kyllä hyvä. Oli vaihteeksi kiva syödä taas vanhassa kaupungissa, kun olen viime vuosina pyörinyt lähinnä niillä hipsteralueilla.
Me ollaan yleensä käyty ihan vaan Hesessä, joten Ribe oli todellakin mukavaa vaihtelua. :)
Sparkling Groupin ravintoloista parhaan vaikutuksen meihin on tehnyt Kaks Kokka. Se kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa! :)
Kiitos vinkistä! Laitetaan seuraavaa reissua varten ylös. :P
Rakastan Tallinnaa! Kiva kuulla Riben kokemuksistanne.
Harmittavan vähän tulee Tallinnassa käytyä. Ja jos tulee, niin usein siellä kävelee hieman edellisen illan ja yön juhlien jälkimainingeissa.. Nyt tosin oltiin ihan virkeinä! :)