Espanjalainen papukeitto

Monjo, Herra Longfield tässä.

Viime aikoina olen viettänyt aikaa Espanjan luoteiskolkassa sijaitsevassa Galician alueella, lähinnä Vigon ja Pontevedran kaupungeissa. Yhdeltä matkalta toin kotiin lentokentältä mukaani kaappaamani setin, joka piti sisällään asturialaisen papupadan ainekset. Söin tätä muhennosmaista mössöä eräs päivä töissä, ja se oli aika hemmetin hyvää, joten kun paketti lentokentällä vastaan tuli, oli se toki kaapattava ostoskoriin jotta Hulikin pääsee tätä herkkua himassa kokeilemaan.

Papumuhennos, joka pitää sisällään valkoisia papuja, possunlapaa, verimakkaraa, mausteista kastiketta ja sahramia, on tunnettu nimellä Fabada Asturiana. Se siis jo nimessään viittaa Galician sijaan viereiseen Asturian maakuntaan. Siellä en ole käynyt edes piipahtamassa matkoillani, mutta tämä möhnä on kuulemma hyvin suosittua ja perinteistä purtavaa myös Galiciassa, ja vaikka ilmeisesti galicialaisessa versiossa on jotain vähän erilailla kuin kuuluisammassa asturialaisessa, niin nyt saa asturialainen turistilaatikkoversio luvan edustaa myös Galiciaa, olkoon se sitten kuinka iso pyhäinhäväistys tahansa.

Himassa kun sitten alettiin pakettia availemaan, paljastui sieltä vakuumipakattu pussi täynnä isoja valkoisia raakoja papuja, ja kunnon viipaleet rasvaista possunlapaa ja verimakkaraa. Ruoan valmistus piti aloittaa jo edellisenä päivänä kumoamalla kovat valkoiset pavut kylmään veteen, ja antamalla niiden lillua siellä yön yli. Pavut rypistyivät siellä kylmässä vedessä kummallisesti, mutta se kai siinä oli tarkoituskin.

Paketissa olleet ruoanvalmistusohjeet oli ilmeisesti jollain Google-kääntäjällä käännetty sen verran hämärästi (ohjeissa luki mm. ”Ensuring that the beans are always coveder in water (but it was well add cold water)”, ”Serve the beans in a soup source and compango all cut into small pieces in a bowl” ja ”Some people do not seasoned because cured meat gives salt”), että oli pakko googletella vähän tolkummin käännettyjä reseptejä, eritoten jotta tajuaisin mitä niille possunpalasille ja verimakkaralle oikein piti tehdä. Jossain ohjeissa sanottiin, että niitäkin piti liotella vedessä, toisissa ne taas piti huuhtaista ja jossain ei mainittu esikäsittelystä mitään. Minä heitin possunpalat hetkellisen panikoinnin jälkeen vesikulhoon, ja annoin niiden lillua siellä varmaan joku puolisen tuntia ennen kuin huuhtelin ne veden alla, ja sen jälkeen pyörittelin myös sitä verimakkaraa juoksevan veden alla.

Kun lihanpalat oli huuhdeltu, otin papukattilan ja kaadoin sieltä haalenneen veden viemäriin, ja kaadoin uutta kylmää vettä tilalle. Sitten laitoin kattilan liedelle porisemaan. Melkeinpä kaikissa ohjeissa sanottiin, että papuja keittäessä veden päälle muodostuu vaahtoa, joka pitäisi jollain ilveellä saada sieltä pois haravoitua, joten sohin sitä vedenpintaa sitten semmosella reikäkauhasysteemillä ja suuresti iloitsin joka ainoasta vaahtohaituvasta, jonka osasin kattilasta pois onkia. Ne olisi varmana pilanneet koko ruoan jos ne ois sinne jääneet.

Kun pavut oli kiehuneet ekan kerran, ja olin kerännyt reikäkauhalla ainakin 2 senttilitraa vaahtoa talteen, heitin sekaan vedessä liotetut ja veitsellä pienemmiksi palaksi leikellyt possunpalaset, ja annoin niiden ja papujen siellä keittyä keskenään joku puolisentoista tuntia. Pidin myös keittoprosessin edetessä huolen, että pavut oli aina veden alla, ja lisäsin vettä jos pavut meinasi sieltä paljastua (but it was well add cold water). Sitten heitin sekaan vielä makkaranpalat, ja annoin niidenkin siellä keitoksen seassa porista puolisen tuntia. Joissain ohjeissa kehoitettiin ottamaan muutamia papuja keitosta pois, ja soseuttamaan ne tehosekoittimella ja laittaa takaisin kattilaan, jotta sopasta tulisi enemmän muhennosmaista, mutta mun pavut oli keittelyn loppuvaiheessa jo muutenkin semmosta höttöä että ne hajosi pelkästä katseesta, ei niitä minnekään tehosekoittimeen tarvinnut sieltä ruveta onkimaan.

Sitten olikin edessä vaikein osuus, sillä se kattilan sisälle muodostunut papu-liha-möhnä piti syödä poiskin. Kyllä se oikein hyvää oli, vaikka olikin valmistettu turistilaatikkoon pakatuista aineksista, enkä lisännyt yhtään sahramia joukkoon vaikka ohjeissa käskettiin, kun ei meillä semmosta jauhetta ollut missään kaapissa. Syötiin Hulin kanssa soppaa vielä seuraavinakin päivinä, ja sen maku oikeastaan vain parani ajan kanssa. Tämä tosin luki paketin ohjeissakin: ”If you cook fabada the day before, it will be tastier.” Oikeassa oli!

Fabadan kanssa syötiin leipää, ja olin kanssa ostanut lentokentältä toisen turistilaatikon, jonka sisällä oli jotain ihmeellistä espanjalaista juustopannukakkua, ja sitäkin sitten tämän papumössön kanssa jälkkäriksi horittiin. Se oli sitten vähän niinku espanjalainen versio hernekeitto-pannari-kombosta. Toisin kuin suomessa, siellä Espanjassa tätä yhdistelmää ei tosin kyllä joka torstai ollut saatavilla. Täytyy yrittää opettaa niille tämmönen tapa seuraavalla visiitillä.

Advertisement