Olimme kävelleet ystäväni kanssa jalat hajalle Prahan kauniilla kujilla. Viimeiseksi olimme olleet ihailemassa upeaa Vituksen katedraalia iltavalaistuksessa ja napanneet siinä sivussa ison kasan hassun hauskoja hyppyselfieitä käsikädessä. Vitukselta päätimme talsia yhteen Prahan vanhimmista olutpanimoista juomaan olutta, syömään olutjuustoa sekä lepuuttamaan väsyneitä jalkoja. Pivni syriä (olutjuustoa) olimme herra Longfieldin kanssa Prahassa jokunen kesä sitten syöneet, ja halusin viedä myös ystäväni sitä maistelemaan.
No sitten kävi niin, että vaikka kuinka seurasin karttaa ja ihan varmasti olimme oikeassa osoitteessa, ei siellä ollut Prahan vanhinta panimoa vaan järkyttävän pitkä, ikkunaton muurattu seinä. Siinä sitä sitten hekotettiin niin, että vedet valuivat silmistä. Olut jäi juomatta ja olutjuusto syömättä. Jatkoimme urhoollisesti matkaamme keskustaa kohti vaikka jalat huusivat hoosiannaa ja pientä lepohetkeä.
Mutta onni kääntyi! Olimme ylittämässä janoissamme Manesuv Most -siltaa, kun huomasimme sen päässä olevan Grosseto Marina -ravintolan. Olimme edellisenä iltana illastaneet saman ketjun Pizzeria Grosseto Vinohrady -ravintolassa ja kuulleet Prahassa asuvalta ystävältämme, että tämä Marina on ehkä ketjun tunnetuin ravintola. Suuntasimme oitis kohti ravintolan kauniisti välkkyviä valoja sillan toisessa päässä.
Tiedustelin ravintolassa voimmeko tulla ystäväni kanssa vain lasillisille. Tämä sopi, ja niin kaksi rähjäistä ja väsynyttä matkaajaa ohjattiin tunnelmallisen ravintolan baaritiskille. Olo oli tosiaan aika tööt. Tukka sojotti minne sattui ja takin alta saattoi ilmoille leimahtaa myös pienoinen hien haju. Koko päivän mittainen ravaaminen sisällä sekä ulkona villa- ja toppavaatteissa olivat saaneet hikianturat toimimaan kumman tehokkaasti.
Ja tästä huolimatta meitä palveltiin ravintolassa kuin kahta kuningatarta! Voi jestas sentään!
Ystäväni tilasi taivaallista punaviiniä ja minä ihan oikeaa samppanjaa. Pienen samppanjapullon korkille tuotiin jopa oma lautanen, josta sen totta kai nappasin matkamuistoksi kotiin. Fiilis oli sen verran ihana, että päädyimme tarjoilijan suosituksesta tilaamaan meille vielä juustolautasen. Olimme menossa Prahassa asuvan ystävämme luokse illalla syömään, mutta kyllä pari juustoviipaletta aina mahaan mahtuu.
Meidät ohjattiin vielä myöhemmin baaritiskiltä parempaan pöytään, jonne tarjoilijat kantoivat kaikki juomamme sekä juusto- ja leipälautaset. Siemailimme juomiamme toden teolla kaikessa rauhassa ja räkätimme aina välissä tyhmille jutuille. Väsymys oli muuttunut jossain välissä päivää jatkuvaksi hekotukseksi, mutta mikäs siinä, se oli ihan parasta.
Kun olimme pitkän tovin jälkeen vihdoin valmiita jatkamaan matkaa, tuli meidän ihana miestarjoilija pukemaan meille vielä takit päällemme, ja hän jopa kietoi kaulaliinan kaulani ympärille. Näin hyvää palvelua ei voinut olla arvostamatta!
Isot kiitokset Grosseto Marinalle, viehättävä ja tunnelmallinen ravintola jäi mieleemme erittäin positiivisesti.
Meanwhile in Longfield.. 