Prahan vanha juutalainen hautausmaa

Jos minun pitäisi mainita yksi Prahan nähtävyys, jota ei kannata jättää väliin edes lyhyellä Prahan visiitillä, olisi se Prahan vanha juutalainen hautausmaa. En oikeastaan osaa kovin tarkasti edes selittää, mikä kyseisessä paikassa minua niin suuresti viehättää. Ehkä se on paikan mykistävä ilmapiiri kolhoine hautakivineen, jotka ovat jokainen enemmän tai vähemmän vinossa ja sammaleen peitossa. Tai sitten syy piilee siinä, että hautausmaa vetää hiljaiseksi. Sen ympärillä olevat korkeat muurit tekevät kävelyhetkestä vielä astetta suljetumman ja muurien sisällä unohtaa hetkeksi olevan Tsekin pääkaupungissa, jossa tepastelee noin 1,3 miljoonaa asukasta.

Prahan vanha juutalainen hautausmaa sijaitsee Josefovin juutalaiskorttelissa, joka on Euroopan vanhimpia. Alueen historia alkaa jo yli 800 vuoden takaa. 1200-luvulla alue eristettiin portein sekä matalin muurein ja se jopa suljettiin yöaikaan. Alueen tiedetään myös kukoistaneen aikojen saatossa, mutta 1800-luvun lopulla Josefov oli päässyt slummiutumaan pahasti. Alueen mittavissa uudistustöissä purettiin suurin osa korttelin rakennuksista, vain hautausmaa, raatihuone sekä synagogat säästyivät purkutöiltä.

Vanha juutalainen hautausmaa oli käytössä vuosina 1439-1787. Alueella ikuista untaan nukkuvien vainajien tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, villien veikkausten mukaan niitä voi olla pienellä alueella jopa 100 000. Tilanpuutteen vuoksi vainajia on jouduttu hautaamaan useampaan kerrokseen, jopa 12 kerrokseen. Hautausmaalla kävellessä vastaan tulee satoja ja taas satoja sojottavia hautakiviä, joiden päällä näkee paljon pikkukiviä sekä pikkuriikkisiä paperikääröjä. Pikkukivet eivät ole hautojen päällä sattumalta. Juutalaisen tradition mukaan kukat kuihtuvat, mutta kivi säilyy ikuisesti. Kiviin ei tule siis koskea, vaikka saisi kuinka mahtavan idean viedä niistä yhden matkamuistona kotiin.

Suurimmassa osassa hautakivistä on näkyvissä vainajan nimi sekä kuolinhetki. Juutalaiset hautakivet tunnistaa yleensä Daavidin tähdestä sekä hepreankielisestä kirjoituksesta. Naisten haudoilla on menora, eli seitsenhaarainen kynttilänjalka. Hautakivissä saattaa olla myös vainajan isän nimi sekä runollisia viestejä, jotka liityvät usein vainajan elämään.

Hautausmaalle hautaaminen lopetettiin kieltolailla vuonna 1787, sillä alueen pelättiin levittävän ruttoa. Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat Prahan juutalaisväestön lähes kokonaan. Hitler säästi kuitenkin juutalaiskorttelin synagogat ja hautausmaan, sillä tämä herra suunnitteli ihan omaa museota ns. sammuneelle rodulle. Hitler lähetti Prahaan museotaan varten paljon juutalaisten esineistöä, ja auttoi näin tietämättään nykysen juutalaisen museon perustamista.

Tänä päivänä suurin osa hautakivistä on kallellaan tai kaatunut kokonaan. Tunnelma hautausmaalla on karu, unohdetut ja hylätyt haudat ovat surullisen näköisiä nojatessaan toisiinsa. Aika on pysähtynyt.

Lisätietoja löytyy Prahan juutalaismuseon nettisivuilta.

Ruotsalainen runoilija Oscar Levertin (1862-1906) on kuvaillut eräässä runossaan osuvasti Prahan vanhaa juutalaista hautausmaata seuraavin sanoin.

At the Jewish cemetery in Prague

Do not lay flowers, fringes, ribbons
on monuments above their bones,
life did not choose green wreaths to give them
but stones. On monuments lay stones.

As did the forefathers, those hounded
from land to land with taunts and shame
who’ve seen through centuries unrounded
their line by ghetto’s curse so maimed.

Where to the weary rest is given
from homeless roaming’s path of thorns,
and anxious heart no more is riven
by self-shed tears and others’ scorn.

Where summer promises if spoken
won’t fool death’s quietness now full-known.
Do not lay flowers as love’s token
on monuments, or wreaths. Lay stones.

Advertisement