Muistatteko vielä upeat Ratia Ranchin karvalehmät, joita kävimme herra Longfieldin kanssa moikkaamassa viime kesänä Monninkylässä Askolassa? Tuolloin kerroin, että maatilan pitäjät, Asmo ja Johanna, ovat loppuvuoden puolella saamassa ensimmäiset luomuleimalla hyväksytyt tuotteensa ulos markkinoille, ja niin myös tapahtui! Meille kävi niin upea tuuri, että saimme osallistua ensimmäiseen lihatilaukseen, ja eräänä sateisena syyspäivänä karautin autoni Vantaan Ikean parkkipaikalle, josta noudin ison kassin ensiluokkaista ylämaankarjan lihaa.
Elämä tilalla on jatkunut syksyn kautta talven koviin pakkasiin, ja kevään kautta uuteen kesään. Talven aikana noin viisikymmenpäinen luomuylämaankarjalauma on saanut mm. uusia tiloja, jonka lisäksi sekä Asmo että Johanna ovat painaneet paljon hommia tämän keväisten vasikoiden parissa.
Siitossonni Falcon on tällä hetkellä vielä hetkeksi erotettu emolehmistä sekä kevään vasikoista, jotta uusiin petipuuhiin ei ryhdyttäisi ihan vielä. Tämä siitä syystä, että vasikoiden syntymä ei ajoittuisi aivan niin aikaiseen kevääseen kuin tänä vuonna. Tänä keväänä vasikoiden poikimisaika kesti noin 1,5 kuukautta, ja voin uskoa, että töitä on riittänyt maatilalla tuona aikana ihan hurjasti. Jokaisen vasikan syntymä on varmasti upea ja ainutlaatuinen tapahtuma, joka vaatii tarkkaavaisuutta sekä ripauksen onneakin.
Me karautimme viime perjantaina Itä-Uudellemaalle moikkaamaan Johannaa sekä rapsuttelemaan kevään söpöjä uusia vasikoita. Samalla noudimme uusimman lihatilauksemme – nyt pakastimessa on myös monta kiloa luomuylämaankarjanjauhelihaa, josta kokkaamme varmasti bloginkin puolelle jotain herkkuja. Mikä on teidän jauhelihaherkku? Itse ajattelin tehdä pakastimen lihoista ainakin perinteistä makaronilaatikkoa, äidin reseptillä tietenkin.
Pääsimme tänäkin vuonna Johannan kanssa emolehmien sekä vasikoiden aitaukseen. Viime kesänä olimme vierailulla hieman myöhemmin kesällä ja vasikat olivat tuolloin jo ehtineet hieman tottua ihmisiin. Mutta kyllä näin alkukesästäkin löytyi jo muutama utelias vasikka, jotka tulivat ensiksi varovasti nuuhkimaan ja pian sen jälkeen annettiin jo karhean märkiä pusuja isolla kielellä! Pusuja sai ensin maistaa herra Longfield, joka sai kyllä napattua tän kesän hellyyttävimmät selfiet itsestään ja noin kolmen kuukauden ikäisistä vasikoista. Katsokaa nyt, eikö ole jo melkein liian sokerisia kuvia?
Laitumella köpöttelyn päätteeksi joimme vielä teet, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Johanna lähetti Horatiollekin tervehdyksen. Meidän pikku prinssi sai kolme isoa haikkujen jalkaluuta (älkää kysykö mikä luu), jossa oli vielä maistuvia kalvoja ja vähän lihaakin jäljellä. Voitte varmaan uskoa kuinka paljon Horatio sekosi kun tulimme säkkien kanssa kotiin ja anoimme jässikälle yhden luista. Jestas, sellaista touhotusta ja intoa ei ole ennen Horatiosta irronnutkaan! Luu on Horation suurin saalis. Olisi ehkä pitänyt antaa ensimmäinen luu sille vasta ensi viikolla kun meidän pikku prinssi täyttää yhden vuoden! Nähtäväksi jää minkä lahjan Horatiolle keksin..
Lopuksi on vielä pakko mainita, että Ratia Ranchilla järjestetään
lauantaina 18.6.2016 avoimet ovat kello 11-15!
Menkää ihmeessä paikalle! Johanna kertoi, että avoimien ovien aikaan on mahdollista tutustua tilan elämään, ihailla Johannan ottamia upeita kuvia haikuista sekä maistella miltä se haikkujen luomuliha nyt sitten maistuu. Me ei valitettavasti päästä itse avoimiin oviin mukaan, mutta voimme molemmat lämpimästi suositella vierailua Monninkylässä. Linkin takaa löytyy Facebookin tapahtumakutsu Avoimiin oviin. Laittakaa ihmeessä kalentereihinne ylös!
Meanwhile in Longfield.. 
Haikut ovat kyllä sympaattisen näköisiä otuksia ja niiden liha on maukasta. Me emme ole muutamaan vuoteen muuta naudan lihaa syöneetkään. Molemmilta tiloilta, joilta lihaa ostamme, saa myös jauhista ja luita Armakselle.
Totisesti ovat sympaattisia otuksia! Lihasta pidämme myös kovasti, sitä on pakastimessa vielä onneksi isot kasat. :P Upeaa, että luomulihan saatavuus lisääntyy jatkuvasti!
Nuo lehmät ovat kyllä jotain pitkän kaavan kautta sukua lagotoille. Tukkamalli on ihan sama :). Aika herttaisia nuo vasikat!
Hahah! Me näimme vasikoissa taasen paljon Horatiota (chow chow), tuhisivat samalla tavalla ja väri vastasi pitkälti Horation väriä.
Miten hellyttäviä eläimiä. Ikävä ajatella, että ensin ihminen on kuin ystävä niille ja sitten syö.
Minusta on upeaa, että eläimet saavat elää mahdollisimman hyvän ja luonnonmukaisen elämän ennen kuin ne päätyvät lautaselle. Vielä upeampaa on se, että minä lihansyöjänä tiedän mistä liha on peräisin. Mutta toki ymmärrän myös sinun näkemyksesi!
Ylämaan lehmät on kyllä niin suloisia ja varsinkin niiden vasikat! Aivan ihania kuvia!
Kiitos Laura! Upeita eläimiä, jotka saavat elää kyllä hulppeissa oloissa. :)
Ovatpa suloisia!
Itsekin lihansyöjänä ja anoppilan mailla laiduntaneiden lampaiden lihaa syöneenä olen samoilla linjoilla kanssasi. Tiedän millaisissa oloissa eläimiä on pidetty ja mistä liha on peräisin.
Just näin! On mahtia, että näitä tuotteita tulee valikoimiin koko ajan enemmän eikä hinnatkaan ole enää aivan pilvissä. :)
Ei jestas miten nuo vasikat on suloisia! Tahtoisinpa itsekin vastaanottaa tuollaiselta karvaturrilta suukon. :)
Märkiä ja karheita pusuja kyllä sateli! :)(:
Oi, miten suloisia ovatkaan! :)
Ovat kyllä niin valloittavan ihania otuksia! :)