Ilma on kostea. Hyttysiä vilisee siellä täällä. Kaikkialla on hurjan vihreää. Taustalla solisee niin kauniisti, että voisi luulla olevansa kaukana ulkomailla – vaikkapa aidossa japanilaisessa puutarhassa. Mutta ei. Nyt ollaan Pohjois-Savossa upean Orinoron rotkon pohjalla Leppävirralla.
Olemme köpötelleet kumisaappaat jalassa herra Longfieldin sekä Horation kanssa reilun kilometrin, pienen hiekkaisen Hanhiahontien vieressä olevalta parkkipaikalta hyvin merkittyä luontopolkua pitkin. Olemme juuri saapuneet noin 200 metriä pitkän Orinoron rotkon pohjalle. Rotkon pohja on ajoittain vain 5 metriä leveä, ja pystyseinäinen kallio kohoaa ympärillämme lähes 20 metriin. Näky on hyvin vaikuttava.
Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, jalkojemme alla on liukkaat ja märät pitkospuut sekä osittain hyvin kivikkoista maastoa. Horatio hakee tassuilleen sopivia askelmia ja me tasapainoilemme koiran perässä. Minä yritän vielä siinä sivussa napsia rotkosta kuvia. Ihme, että pysymme pystyssä.
Soisalon saaressa Mustinmäessä Leppävirralla sijaitseva Orinoron rotko on suosittu luontoretkikohde, jonka sanotaan olevan yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Kukaan ei tunnu tietävän niitä kuutta muuta ihmettä, mutta samapa tuo. Orinoro on ihmeellinen.
Orinoron rotko on vanha, hyvin vanha. Sen alkuperäistä ikää on vaikea määrittää, mutta nykyisen muotonsa rotko on saanut viimeisen jääkauden sulamisvesien virtaamisen myötä. Luoteesta kaakkoon virrannut sulamisvesivirta on mannerjään vetäytyessä huuhtonut Orinoron puhtaaksi irtaimesta maa-aineksesta noin 10 000 vuotta sitten.
Satumainen valo, rauhallinen soliseva vesi ja metsän upea vihreä väri sekä ympäröivä rauhallisuus ovat totisesti kokemisen arvoiset.
Pohjois-Savoon voisi tulla hyvin visiitille ihan vain Orinoron takia (ja sammen ja kaviaarin, mutta siitä lisää myöhemmin). Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kumisaappaat, monessa paikassa on nimittäin pitkospuiden ympärillä suota, jonne ei ole kiva pludata lenkkareilla. Koirakin on syytä pitää remmissä jos sillä on tapana poukkoilla pitkospuilta sinne tänne.
Lisätietoja Orinorosta sekä selkeän vaelluskartan löydtä tämän linkin takaa.
Meanwhile in Longfield.. 
Vau, jännää! Puoliso on kotoisin Leppävirralta ja appivanhemmat asuvat siellä, mutta tuosta paikasta en muista edes kuulleeni. Tai varmaankin olen kuullut, mutta mielikuva on jäänyt ihan olemattomaksi ulkoilupoluksi. Täytyypä poiketa ihastelemassa, kiitos vinkistä! :)
Mene ihmeessä ihastelemaan, paikka oli ainakin meistä varsin satumainen. Yleensähän siinä käy juuri niin, että liian lähellä olevat paikat ovatkin sitten liian kaukana. Mutta korjaa tilanne ja käy paikan päällä!
Todella hieno! Kiva kun jaatte tällaisia mielenkiintoisia täsmävinkkejä Suomeekin, minä tykkään!
Kiitos Merituuli. :) Yritetään jatkossakin tehdä täsmäiskuja kauniiseen Suomen luontoon!
Minunkin sydän ystävä on Leppävirralta, eikä ole puhunut minulle tuosta, vaikka luonto ihmisiä ollaan kumpikin. Upea paikka.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Nyt nappaat hyvän ystäväsi mukaan ja menette käymään Orinorolla! Ihastuttavaa kesää sinulle!
Aivan huikea! Mie oon kyllä nähny kanjoneita ja kuruja, mutta rotkot on jääneet vähän toiselle sijalle. Vitsit miten hieno <3
Oli kyllä aika päheä! Ei oikein osattu odottaa mitään, vaikka kuvia etukäteen hieman katseltiin. Mutta ainahan siinä käy niin, ettei paikat näytä kuvissa niin upeilta kuin luonnossa. :)
Näyttää hienolta paikalta ja meinattiin mennä katsastamaan. Kuinka pitkä pätkä tuolla kävellään näreikössä? Mietittiin voiko sinne ottaa Kallea mukaan? :D
Kalle mukaan vaan! Matkaa kertyy noin 2-3 kilometriä jos menette saman reitin kuin me. Tosta postauksen lopusta löytyy pdf.-linkki ja siellä on selitetty musta kartankin avulla reitti selkeästi. Jos haluaa eräjormailla, niin voi tehdä myös 7 kilometrin ympyrälenkin. Me mentiin tosiaan vaan parkkipaikalta rotkolle ja siitä vähän eteenpäin ja sitten samaa reittiä takaisin.
kiitos tiedosta! Kyl me varmasti sit Kaken kanssa mennään. :)
Olipa kiva postaus! Meidän vakikohde joka kesä :) ylhäällä rotkon päällä tasaisella kalliolla ovat kyläläiset kuuleman mukaan järjestäneet aikoinaan tanssejakin. Retkeilyalueella on myös nuotiopaikka, jossa on kiva pysähtyä tauolle pienen patikoinnin jälkeen.
Wau! Tuolla olisi ainakin tansseille puitteet kunnossa. :) Grillipaikalle emme tällä kertaa menneet, oli jo aika myöhä kun lähdimme Varkaudesta ja ilma oli epävakaa. Nyt riitti, että nähtiin upea rotko.
Kas, kävin tuolla itsekin kesäkuussa, mutta en ole ehtinyt siitä blogata. Luulen etteivät monet leppävirtalaisetkaan ole tuolla käyneet. Tuo on hieno nimenomaan kapeutensa takia. Idemmässä Kontiolahdella oleva Kolvananuuro on muistaakseni paljon laaksomaisempi.
Totta! Kapeus teki rotkosta vielä astetta päheämmän. Useinhan siinä käy juuri niin, että liian lähellä olevat jutut jäävät helposti väliin kun ajattelee, että tuonne ehtii mennä milloin vain. Jos meille tulee vielä uusia reissuja tänne, niin täytyypä käydä myös Kontiolahdella, kiitos vinkistä!
Paluuviite: Orinoron rotkossa – Kumpupilviä ja pilvenhattaroita