Brunssi: Uusittu Primula (HKI)

Primulan brunssi oli meille vuonna 2010 pettymys. Erityisesti muistan, että leipä oli brunssilla ihan kökköä. Koska Primulassa oltiin, olin odottanut taivaallisen tuoretta ja maukasta leipää, mutta brunssilla meitä odotti kuivahkot ja parhaat päivänsä nähneet leivänkannikat. Primulan brunssille ei pettymyksen jälkeen tullut mentyä uudestaan vuosiin – tarkasti ottaen tasan kuuteen vuoteen.

Kuuden vuoden tauon jälkeen olikin sitten ihan ok käydä vetämässä masuunsa Primulan uusittu brunssi kahtena sunnuntaina peräkkäin!

Itse asiassa brunssi on tainnut uudistua omistajamuutoksen seurauksena jo noin vuosi sitten. Viisikulman paraatipaikalla oleva ravintola ei onneksi ole menettänyt charmiaan. Sisustus on edelleen ihanan rosoinen, seiniä koristaa punaiset tiilet ja ikkunalaudoilla suurien lyhtyjen sisällä palaa kynttilät. Tunnelma on mukavan lämmin ja kodikas.

primula-brunssi3

Mutta mennään sitten itse asiaan, eli siihen ruokaan.

Brunssi koostuu suolaisesta sekä makeasta noutopöydästä, sekä erikseen tilattavasta lämpimästä pääruoasta. Noutopöytien (erityisesti suolaisen) valikoima on laadultaan perussettiä. Tarjolla on muutamia salaatteja, katkarapuja, savulohta, perunasalaattia yms. Ei mitään kovin kummoista tai makuhermoja hivelevää. Tähän voisi omasta mielestäni panostaa hieman enemmän.

primula-brunssi6

Kahtena peräkkäisenä sunnuntaina näin melkein jokaisen erikseen tilattavan pääruoka-annoksen. Itse söin niistä kahta, brunssiseuralaiset söivät molemmat eri vaihtoehdon ja sen lisäksi tiirailin vieraisiin pöytiin ahkerasti.

Viime sunnuntaina pääruokatilauksen kanssa kävi aika hauskasti. Olin viimeisen kahden viikon aikana sopinut useammat treffit ystävien kanssa, jotta sain kerrottua suuren uutisen heille kasvotusten ennen kuin asia pärähti blogiin ja sitä kautta kaikkien tietoisuuteen. Sunnuntaina brunssilla oli mukana pitkäaikainen ystävä yläasteelta asti, ja hänelle halusin kertoa uutisen ehdottomasti kasvotusten.

Kaikkihan sen tietää, että tässä tilassa ei voi suuhunsa aivan kaikkea tunkea. Yksi ruoka, jonka kanssa pitää olla tarkkana, ovat juustot. Halusin ottaa sunnuntaina brunssilla Punavuori-nimisen annoksen, joka piti sisällään Comte-juustoa (joka ei tasan tarkkaan ole pastöroitua). Tilasin annoksen tarjoilijalta ihan normaaliin tapaan ”yksi Punavuori, ilman Comte-juustoa”. Ystäväni ei huomannut mitään. Mutta sitten tarjoilija tulikin parin minuutin päästä takaisin ja kysyi, että ”hei, haluisitko sä sen annoksen oikeasti kokonaan ilman juustoa, vai korvataanko Comte-juusto jollain toisella juustolla”? Siinä sitten mongersin, että kun sen juuston pitäisi olla pastöroitua. Tarjoilija kysyä kovahkoon ääneen ”mitä?!” ja kun toistin asian, alkoi ystäväni päässä raksuttaa. Se oli oikeastaan hauska tilanne, tarjoilija oli aivan ihmeissään, minä pidätin hymyä ja ystäväni näytti siltä, että on juuri laskenut yhteen yksi plus yksi, ja hänen suustaan alkoi tulvia ”mitäh”, ”ei oo totta”, ”siis oikeesti”, ”voi onnea” yms.

Ei mennyt tämä paljastus ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta ei sillä niin väliä. Tämä kerta jäi ainakin tosi hauskana sattumana mieleen!

primula-brunssi2

Pääruoat ovat ehdottomasti Primulan brunssin parhaimmistoa. Annokset ovat reiluja, ne ovat näyttäviä ja maistuvat hyviltä. Ensimmäisellä kerralla syömäni perinteinen Eggs Benedict oli uppomunineen ja rapeine pekoneineen oikein herkullista mussutettavaa (miinusta tulee vain omaan makuuni liian höttöisestä vaaleasta leivästä). Toisella kerralla söin tosiaan Punavuori-annoksen, joka piti sisällään ihanan rapeaa maalaisleipää, kinkkua, uppomunia sekä jotain pastöroitua juustoa.

primula-brunssi5

Brunssiseuralaiseni söivät Kungliga Segelklubbenin sekä Kylmä ja savuava olo -annokset. Kungliga Segelklubben oli kuulemma liian suolainen, siinä oli liikaa mätiä ja liian vähän vuolukermaa, joka olisi peittänyt suolaisten mätien makua. Kylmä ja savuava olo näytti ainakin omiin silmiin todella herkulliselta. Ja oli se ystäväni mielestä myös hurjan hyvän makuista. Kylmäsavulohta tulee varmasti seuraavan vajaan kuuden kuukauden aikana vielä tosi kova ikävä, ihan viimeistään jouluna saatan tirauttaa kyyneleitä kun en voikaan hotkia kylmäsavulohta sinappikastikkeen kera masuuni. Nyyh..

primula-brunssi1primula-brunssi4

Primulan brunssilla voi tilata erikseen lisähintaan (6 euroa) pirtelön. Brunssin hintaan (23 euroa) kuuluu kaikki muut juomat: vedet, mehut, teet sekä kahvit. En tiedä kuinka usein pirtelön maku vaihtuu (jos edes vaihtuu), mutta molempina kertoina kun minä brunssilla istuin, oli tarjolla mansikka-vaniljapirtelö. Molempina sunnuntaina pirtelön myös tilasin. Tämä ihan siitä syystä, että mystiset hormonit ovat saaneet aikaan sen, ettei mulle maistu (lainkaan) makea. Kakut, irtokarkit, keksit, suklaa sekä leivonnaiset eivät saa aikaan pahaa oloa, mutta niitä ei vain yksinkertaisesti tee yhtään mieli. Kotona on monta pussia karkkia ja useampi suklaalevy, joihin en halua koskea pitkällä tikullakaan. Jäätelö on ainoa herkku, jota tekee ajoittain hieman mieli. Pirtelö toimi brunssilla jälkiruokanani, sillä yhtäkään kakkua ei makeasta noutopöydästä tehnyt mieli. Hormonit on niin outoja..

Ystäväni kehui jälkkäripöydän brownieta hurjasti. Itse mussutin samaan aikaan tuoreita hedelmiä sekä imin sitä pirtelöäni, hyvää oli!

primula-brunssi7

Kaiken kaikkiaan Primulan uusittu brunssi toimii paljon paremmin kuin edellinen versio. Ehkä en Viisikulmaan ryntää enää kolmantena sunnuntaina putkeen, mutta voisin hyvin istahtaa kodikkaaseen ravintolaan vielä uudemmankin kerran kivalla porukalla.

Rohkeasti siis vain testaamaan Primulan uusittua brunssia!

primula-brunssi8

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Kesäloma loppui eilen. Töihin on palattu. Blogi herää jälleen eloon – heti kun ihana arkirytmi saadaan taas rullaamaan.

Kesän aikana herkuttelin yhden jos toisenkin kerran mainioissa ravintoloissa. Maksullisia lounaita sekä päivällisiä tuli syötyä paljon, varmasti enemmän kuin normaalisti, ihan siitä syystä, että loma vietettiin kokonaisuudessaan kotosalla, eikä suurempia lomamatkoja ollut tälle kesälle varattuna.

Kesällä, ja erityisesti lomalla, en kameraa liiemmin jaksanut mukanani kantaa. Kootaan siis yhteen postaukseen kesän parhaimmat ruokamatkamuistot Instagramiin kertyneiden kuvien avulla.

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Moms, Kauniainen

Kauniaisten keskuksessa oleva Moms on meille tuttu mesta. Kesällä menimme sinne vaihtamaan kuulumisia ystäväpariskunnan kanssa. Momsin rouhea ja tuhti maalaiskanasalaatti on ollut jo jonkin aikaa mun suosikki, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

ruokamatka6

Kiasman terassi, Helsinki

Eräs ystäväni on viimeisten vuosien aikana asunut ympäri Eurooppaa. Elokuussa hän muutti Frankfurtiin, mutta ennen sitä ehti onneksi käymään pikaisesti Suomessa. Sumplimme aikatauluja ja istahdimme neljän leidin ja kahden lapsen kanssa eräänä heinäkuisena iltapäivänä Kiasman terassille juttelemaan. Osa tilasi ruokaa, osa ei. Minä tilasin salaatin, mutta söin sen lisäksi aimo annoksen lapsille tilattuja bataattiranskalaisia. Ne olivat nimittäin aivan sairaan hyviä – kymmenen kertaa parempia kuin oma outo salaattini. Kuinka vastaavia voisi tehdä edes jotenkin kotona.. Nam!

ruokamatka7

Skiffer, Helsinki

Liuskaluodon Skiffer nyt vain kuuluu kesään. Tänä kesänä olin siellä kahden ystäväni kanssa. Fillaroimme paikalle ja jestas liuska maistui hikisen pyörälenkin päälle hyvältä.

ruokamatka5

Kalastajantorpan brunssi, Helsinki

Voi tavaton! Tämä brunssi oli mitä maittavin.

Kävimme testaamassa Kalastajantorpan brunssin vuosipäivänämme heinäkuun lopussa. Ihastuimme niin, että vedimme molemmat itsemme totaaliin ähkyyn. Olo ei ollut brunssin jälkeen mikään kovin mahtava, mutta siitä saamme syyttää vain itseämme. Brunssista olen kirjoittanut blogiin myös oman postauksen, lisää voi lueskella täältä.

ruokamatka8

Aino, Helsinki

Elokuun alussa kipitimme herra Longfieldin kanssa kesäkinoon Engelin sisäpihalle. Kesäkinosta on tullut meidän kesäperinne, leffaa on hurjan tunnelmallista katsella ulkosalla, pienellä sisäpihalla. Eväinä voi olla skumppaa, teetä, leivoksia tai sitten oma sipsipussi – kaikki käy.

Ennen leffailtaa kävimme syömässä lämpimät lohikeitot ravintola Ainossa. Lohikeitto upposi meihin molempiin rapean ruisleivän kanssa tuosta noin vaan. Enpä ole muuten koskaan lohikeittoa tehnyt itse! Tämä pitää ehdottomasti korjata tänä syksynä.

ruokamatka9

Haukilahden paviljonki, Espoo

Haukilahden paviljongille on päästävä ainakin kerran kesässä – aivan kuten Skifferillekin. Tänä kesänä herra maistoi ensimmäistä kertaa lohiburgeria (niiiiin hyvää!) samalla kun minä mussutin onnellisena nieriää kanttarellikastikkeella. Ilta oli ihanan lämmin, terassi oli täynnä kesästä nauttivia ihmisiä ja ohi lipui toinen toistaan komeimpia purjelaivoja. Kyllä siinä kelpasi iltaa vietellä.

ruokamatka10

Notskimakkara

Mitä olisi kesä ilman notsimakkaroita? No ei paljon mitään! Tänäkin kesänä makkaroita on grillattu erilaisilla nuotiopaikoilla useamman kerran. Komein makkararivistö oli nähtävissä (ja syötävissä) Riihimäen Riutalla, jonne kokoontui komea chow chow -porukka koirineen päivineen eräänä sunnuntaina. Omistajat ja koirat olivat tyytyväisiä treffien jälkeen.

ruokamatka12

Ravintola Kylä, Espoo

Loman ehkä positiivisin uusi ravintolakokemus oli Tapiolassa sijaitseva Ravintola Kylä. Söin Kylässä hurjan maittavan ahvenannoksen, jonka jujuna oli vaniljavoi. Se antoi paistetuille ahvenfileille hassun pehmeän maun. Herra söi härän sisäfilettä kanttarellikastikkeella, ja mumisi onnellisena annosta syödessään.

ruokamatka4

Gallen-Kallelan museo, Espoo

Lomalla saimme vihdoin käytyä myös Gallen-Kallelan museossa. Museokierroksen jälkeen istahdimme Tarvaspään kahvilan terassilla nauttimaan teetä, kahvia sekä pientä makeaa. Tarjolla olisi ollut myös mm. lohikeittoa, mutta nälkä ei ollut päässyt yllättämään vielä isosti, joten päädyimme jättämään lohikeitot nälkäisemmille museovieraille.

Tarvaspää oli hieno paikka. Museo oli tarpeeksi pieni, joten sen jaksoi koluta hyvin läpi.

ruokamatka3

Gumbostrand Konst & Form, Sipoo

Gumbostrand kätkee sisäänsä ihastuttavan pienen (ilmaisen) taidemuseon, muhkean museokaupan sekä suuren kahvilan/ravintolan. Olen ollut Gumbostrandissa brunssilla, mutta kesälomalla suunnistimme sinne herra Longfieldin kanssa keskellä viikkoa syömään lounasta. Minä tilasin vuohenjuustonsalaatin ja herra tuttuun tapaan purilaisen. Molemmat annokset sulivat suussa, ja niiden jälkeen jaksoimme tutustua rauhassa taidemuseoon ja sen jälkeen penkoa vielä kaikki museokaupan hyllyt tarkasti läpi.

ruokamatka11

Il Gabbiano, Espoo

Kesäloman aikana oli myös aivan pakko päästä syömään Il Gabbianoon pasta carbonaraa. Olen tästä pastasta jauhanut teille aiemminkin, ja maistuihan se edelleen törkeän tuhdilta, ja juuri sen takia niin hyvältä. Pastan joukkoon pitää lisätä itse pöytäsuolaa sekä mustapippuria, sekoittaa hyvin ja aloittaa herkuttelu vasta sen jälkeen. Parasta pasta carbonaraa jota me olemme syöneet.

ruokamatka1

Toscanini, Helsinki

Toscaninin hummerivoikastikkeella viimeistelty tiikerirapupasta ei ole syyttä ravintolan suosituin pasta-annos. Söin lautaseni tyhjäksi viimeistä fettucinipastaa myöten, ja lautanen teki vielä lopuksi mieli nuolla. Uusi pinkki paitani sai kyllä muutamia osumia punertavasta pastakastikkeesta, ja sen jälkeen ystävän kanssa olikin hurjan mukava kävellä pitkin Helsingin katuja paita likaisena. Onneksi ilta päätettiin leffaan, pimeässä salissa sain olla likaisen paitani kanssa aivan rauhassa.

ruokamatka2
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Brunssi: Ravintola Meritorppa, Kalastajatorppa (HKI)

Ravintola Meritorppa on Kalastajatorpan Hilton-hotellin ravintola. Hotelli sijaitsee Munkkiniemessä aivan Suomenlahden rannalla. Meritorpasta avautuu täysin esteetön näkymä merelle. Kesäisin merinäköalasta pääsee nauttimaan vielä astetta enemmän, sillä ravintolan asiakkailla on käytössä terassi, jonne voi istahtaa syömään lempeän merituulen tuivertaessa hiuksissa.

kalastajatorppa_brunssi13

Kalastajatorpan paikalla sijaitsi alun perin ihan oikeasti torppa, jossa toimi kahvila vuodesta 1915 alkaen. Torpan paikalle rakennettiin Fazerin toimesta ravintola vuonna 1936. Tiedä sitten tarjoiltiinko ravintolassa tuohon aikaan vielä brunssia – ei varmaan – mutta nykyäänpä tarjoillaan. Eikä ihan mitä tahansa brunssia.

Meritorpan brunssi on ollut kokeilulistalla jo hurjan monta vuotta. En ymmärrä, miten meillä menikin näin kauan, ennen kuin astuimme sisään valoisaan ja avaraan ruokailusaliin, jossa meitä odotti hymyilevät tarjoilijat, kauniisti katetut pöydät sekä herkulliset brunssiruoat. Niin ja ne merinäköalat!

kalastajatorppa_brunssi1kalastajatorppa_brunssi5

Ravintola Meritorpan yllättävän runsas ja laadukas brunssi koostuu alkuruokapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta ja jälkiruokapöydästä. Alkuruokapöydässä teimme kyllä herra Longfieldin kanssa jälleen sen virheen, että tankkasimme alkupalaherkkuja aivan liian paljon, ja se kostautui tietenkin pääruokien ja jälkkärien kanssa.

Meritorpan brunssimenu vaihtuu kuuden viikon välein, me söimme viimeisen menun ennen sen vaihtumista, mutta kun katsoin uutta menua Meritorpan nettisivuilta, niin kovin paljon menu ei (onneksi) ole muuttunut. Omia suosikkejani olivat ehdottomasti tryffelillä maustettu varhaisperuna-kukkakaalisalaatti, katkarapu-skagen, pienet club sandwichit sekä tajuttoman hyvä ylikypsä possunkylki. Näiden kaveriksi kun lautaselle latoi vielä kasan tuoretta vihersalaattia, niin johan kelpasi.

kalastajatorppa_brunssi2_c_ravintola_kalastajatorppa_brunssi4kalastajatorppa_brunssi3kalastajatorppa_brunssi6

Pääruoat tarjoiltiin pöytiin. Minä tilasin nieriää ja herra paahdettua ankanrintaa. Annokset olivat onneksi pienet! Nieriän sentään jaksoin syödä kokonaan, mutta lisukkeita jäi lautasen pohjalle, sillä mahassa velloi sellainen määrä alkuruokia, että heikompia hirvittää. Pääruoissa ei ollut mitään vikaa, mutta kyllä ne alkupalojen varjoon jäivät – kuten taitaa käydä aina brunsseilla, joissa on panostettu alkupaloihin.

kalastajatorppa_brunssi10kalastajatorppa_brunssi9

Meritorpan brunssiin kuului juomiksi luomu appelsiini- sekä omenamehua, mustikkasmoothieta sekä kahvia ja teetä. Iso plussa näistä! Erityisesti kahvin ja teen kuuluminen brunssin hintaan (36 euroa) oli mukava yllätys, ne kun ei tosiaan aina hintaan kuulu, ainakaan silloin jos kahvi ja tee tuodaan söpöissä hopeisissa kannuissa pöytiin.

Jälkkärien osalta mulla kävi niin nolosti, etten yksinkertaisesti ähkyni takia saanut edes mustikkamuffiniani syötyä kokoaan. Herralla kävi lähes samoin, hän kehui kyllä kaunista mascarponejälkkäriä, jossa oli mukana basilikaa sekä mansikkaa, mutta paljon muuta hän ei sitten jaksanutkaan syödä. Autoon päästyämme mun oli pakko laskea penkki alas ja pötköttää koko kotimatka, sillä maha oli niin täynnä.

kalastajatorppa_brunssi7kalastajatorppa_brunssi8

Niin hyvä oli Meritorpan brunssi! Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15, pöytävarausta suositellaan.

Sen verran pitää vielä sanoa, että vaikka brunssi oli astetta hienompi, siellä viihtyi useampi perhe lastensa kanssa. Meritorppa oli selkeästi myös lapsiystävällinen ravintola.

kalastajatorppa_brunssi12

Brunssi: Weeruska (HKI)

Kodikas ja viihtyisä Weeruska on varmasti monelle Alppilan hoodeilla asuvalle tuttu kantapaikka. Minä pääsin tutustumaan ravintolaan ensimmäistä kertaa viime syksynä, kun menimme sinne koulukaverien kanssa synttäri-illalliselleni. Uusinta otettiin lähes samalla kouluporukalla muutama viikko sitten, kun kävimme testaamassa Weeruskan uuden brunssin Alppilan sydämessä.

Weeruskan brunssi7_c_ravintola_
Weeruskassa tarjoillaan tosiaan nykyään myös mukavan kotikutoista brunssia. Brunssi katetaan asiakkaiden iloksi aina sunnuntaisin kello 11 alkaen. Paikalle tulee saapua viimeistään 15.00. Pöytävaraus on varmasti tarpeen, sillä ainakin meidän visiitin aikaan tyhjiä pöytiä ei heti 11 jälkeen kovin montaa näkynyt. Toisaalta sen suuremmin en ehtinyt tyhjiä pöytiä tutkailla, sillä bongasimme brunssiherkkujen ääreltä Olavi Uusivirran! Olaville maistui useampi vohveli, joita herra paisteli kärsivällisesti jälkkäripöydällä olevilla vohvelipannuilla. Kun Olavi oli saanut perheelleen vohvelit valmiiksi, saatoimme mekin keskittyä brunssiin sekä kuulumisten vaihtamiseen hieman paremmin.

Weeruskan brunssi3Weeruskan brunssi10Weeruskan brunssi11

Weeruskan brunssi koostuu kokonaan buffetpöydän antimista. Runsailla salaattipöydän antimilla pääsee jo hyvään alkuun, varsinkin kun lautaselle nappaa mukaan ISON ja lämpimän croissantin sekä munavoilla kuorrutetun karjalanpiirakan. Nam!

Lämpimiä pääruokia löytyy sekä vegaanien että lihansyöjien makuun. Tarjolla oli pari viikkoa sitten niitä kuuluisia Weeruskan lihapullia, Roslundin tuoremakkaroita, lapsille ja lapsenmielisille tavallisia nauravia nakkeja ja sitten mm. vegaanista soijabolognesea, rakuunaporkkanoita sekä jänniä kukkakaalista tehtyä herkkupaloja, joita tarjoiltiin hot wing -kastikkeen kera. Jokaisen sunnuntain tarkka menu löytyy helpoiten Weeruskan nettisivuilta, joiden kautta voi käydä kuolaamassa jo valmiiksi seuraavan brunssin herkkuja.

Weeruskan brunssi12

Söimme sekä alku- että pääruokia hyvällä ruokahalulla. Mukana reippaili myös eräs reilun vuoden ikäinen pikku herra, joka varasti oikeutetusti shown brunssilla. Weeruska on varsin lapsiystävällinen paikka, sinne on tervetullut koko perhe. Lapsille on varattu jopa oma leikkikulma, jossa villit lapsukaiset voivat käydä purkamassa energiaansa sillä aikaa kun vanhemmat herkuttelevat. Pikkuisille brunssivieraille jaettiin myös brunssin aikana sinisiä ilmapalloja! Aika mahtava pieni lisä, joka ilostuttaa aivan varmasti lapsia.

Weeruskan brunssi5Weeruskan brunssi13

Weeruskan brunssin jälkiruokapöytä oli kattava. Itse tehdyt vohvelit ovat hauska idea, vaikka niiden paistaminen ei käy aivan käden käänteessä. Itse popsin vohvelin lisäksi onnesta sekaisin pieniä ja aika mitäänsanomattoman näköisiä brownieita, jotka osoittautuivat aivan tautisen hyviksi. Niitä olisi voinut syödä vaikka 10, mutta tyydyin vain neljään palaan. Heh.

Brunssin hintaan kuuluu mehut, vedet, kahvit sekä teet, ja koko setillä on hintaa 19,90 euroa. Ei paha. Lapset syövät halvemmalla, 6-12-vuotiaat puoleen hintaan ja 0-5 vuotiaat maksavat euron per ikävuosi.

Heräsikö mielenkiinto? Sitten vain brunssiporukka kasaan ja Alppilaan sunnuntaina! Ehkä tekin bongaatte siellä Uusivirran Olavin!

Mitä ja missä?

Weeruskan perheystävällinen brunssi Alppilassa, osoitteessa Porvoonkatu 19, 00510 Helsinki.
Puh. 020 7424 270
Sposti: weeruska@ravintolakolmio.fi

Weeruskan brunssi19Weeruskan brunssi21

Lehtevät poropalat peli-iltaan

Jokunen aika sitten meille saapui ystäväpariskunta pelaamaan Trivial Pursuitia. Olimme pariskunnan naisen kanssa naureskelleet jo valmiiksi, että häviämme historiafriikeille miehillemme kuusi nolla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään!

Ystäväpariskunta toi mukanaan tuliterän Trivialin, jonka kysymyksiin osasimme vastata oikein yllättävän hyvin. Lopulta herra Longfield vei kyllä voiton, mutta me kaikki neljä yritimme siinä vaiheessa vuorotellen vastata oikein kisan viimeiseen kysymykseen. Tosi jännäksi meni!

poropalat4_c_joulu_

Peli-iltaan piti toki kokkailla hieman purtavaa. Jälkkäriksi oli irttareita sekä panna cottan serkkua mocca cottaa, mutta suolaistakin purtavaa tarvittiin. Eniten kehuja keräsivät nämä suolaiset poropalat, joita päädyimme tekemään ihan siitä syystä, että olimme hieman ennen peli-iltaa palanneet kevätlomalta Lapista.

Resepti on bongattu Maku-lehdestä, ja emme alkaneet soveltaa sitä mitenkään. Hyvä niin, nämä katosivat tarjottimelta nopeasti runsaiden kehujen kera. Pippurijuustossa oli kivasti potkua ja kokonaisuus toimi loistavasti.

poropalat2poropalat6

Lehtevät poropalat

noin 35 kpl

  • 500 g 
voitaikinaa
  • 2 kpl 
punasipulia
  • 2 kpl 
valkosipulinkynttä
  • 1 rkl 
rypsiöljyä
  • 1 tl 
hunajaa
  • ¼ tl 
suolaa
  • ¾ dl puolukka
hilloa
  • 50 g 
kylmäsavustettua poroa (leikkeleinä)
  • 200 g pippurista tuorejuustoa (entistä ”
mustapekkajuustoa”)

1. Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kääntele sipuleita, kunnes ne ovat raukeita. Mausta hunajalla ja suolalla. Siirrä sivuun.

3. Kauli taikinalevyt 30 x 10 cm:n kokoisiksi suorakaiteiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Vedä terävällä veitsellä viillot noin puolen sentin päästä taikinalevyjen pitkistä reunoista, mutta älä paina veistä pohjaan asti. Sivele taikinalevyjen keskiosa kevyesti puolukkahillolla.

5. Silppua poro. Levitä sipuliseosta, poroa ja viipaloitua pippurijuustoa taikinakehysten sisäpuolelle.

6. Paista lehteviä poropaloja 225 asteessa noin 15 minuuttia.

7. Leikkaa jokaisesta taikinalevystä 7 lehtevää poropalaa ja tarjoa hieman jäähtyneinä. Kylminä poropalat eivät ole herkullisimmillaan.

poropalat3

Brunssi: Meripaviljonki (HKI)

Yhteistyössä Ravintola Meripaviljonki

Kesti 15 vuotta, ennen kuin Säästöpankinrantaan suunnitellun kelluvan ravintolan lupa-asiat saatiin kuntoon. Ravintola Meripaviljonki avasi ovensa vihdoin keväällä 2015. Ja nyt keväällä 2016 ravintola on alkanut tarjoilla kaupunkilaisille merellistä sunnuntaibrunssia. Me kävimme ystäväni kanssa testaamassa Meripaviljongin kolmannen brunssin viime viikon sunnuntaina.

Meripaviljonki_brunssi6

Sunnuntaina nappasin ystäväni auton kyytiin hänen kotipihaltaan. Satoi kaatamalla. Naureskelimme autossa, että mihin se lauantain upean aurinkoinen sää katosikin juuri tänä päivänä. Heti perään mietimme kyllä, että huonolla säällä on aika mahtia astua sisään lämpimään ravintolaan ja kökkiä siellä hyvän ruoan parissa kaikessa rauhassa piilossa kylmältä ja märältä ilmalta.

Karautin auton ajomatkan päätteeksi parkkiin Säästöpankinrantaan, ja siitä astelimme vain muutaman askeleen sateenvarjojen alla ravintola Meripaviljongin pääoville.

Meripaviljonki_brunssi12Meripaviljonki_brunssi1_c_ravintola_Meripaviljonki_brunssi11

Ravintolan sisäpuolella meitä odotti suuri, valoisa ja kotoisa ravintolasali. Ravintolan seinäpinta-alasta noin 70 % on lasia, joten valo pääsee tulvimaan sisään ihan koko päivän – vuodenajasta riippumatta. Suuresta lasipinta-alasta johtuen ravintola tarjoaa asiakkailleen makuelämysten lisäksi myös silmänruokaa. Vaikuttavat panoraamanäkymät aukeavat joka puolelta ravintolaa. Yhdellä silmäyksellä voi nähdä ainakin junaradan, Ympyrätalon sekä pienen palan Siltasaarta.

Meripaviljongin pyöreähkö muoto on saanut vahvasti vaikutteita vieressä nököttävältä Ympyrätalolta. Ravintolan kantavana teemana on merellisyys, joka näkyy maisemien lisäksi myös lautasella, brunssista aina a la carte -listan annoksiin asti.

Meripaviljonki_brunssi2

Tovin yritimme ystäväni kanssa etsiä tästä merellisestä ravintolasta myös kelluvaa terassia, mutta ei sitä löytynyt. Eikä meidän silmät olleet väärässä. Meripaviljonki on totta tosiaan ravintola ilman terassia. Ravintola haluaa kuuleman mukaan tulla tunnetuksi ensin ruokaravintolana, ja laajentaa toimintaansa vasta sen jälkeen terassitiloihin. Meidän brunssimme aikaan terassille ei olisi kyllä ollutkaan mitään asiaa, joten istuimme oikein mielellämme sisätiloihin ikkunan viereen, kilistelimme kuohuvalla ja kävimme buffetpöydän antimiin käsiksi.

Meripaviljonki_brunssi3Meripaviljonki_brunssi5

Brunssi kantaa nimeä Meribrunssi. Kala- ja äyriäisvalikoima oli brunssin nimen veroinen. Alkupalapöydästä löytyi iso kasa erilaisia merenantimia. Oli savustettuja kokonaisia katkarapuja, valikoima sillejä ja silakoita, muikkuleipiä, sinisimpukoita sekä lohipastramia. Kalojen kavereina tarjolla oli liuta erilaisia salaatteja ja iso kasa kaikenmoisia majoneeseja sekä kastikkeita.

Kovinkaan montaa punaisen lihan edustaa ei alkupalapöydässä ollut. Mutta ei niitä kyllä osannut edes kaivata, tuoreet ja sesongissa olevat kasvikset sekä laaja kirjo merenotuksia veivät kielen totaalisesti mennessään. Niin ja se focaccia, taivas kuinka hyvää!

Santsasimme ystäväni kanssa alkupaloja kahdesti, vai sittenkin kolmesti? Emmä enää muista, eikä sillä ole väliä. Kolme menee siinä missä kaksikin.

Meripaviljonki_brunssi7

Pääruoat oli sijoitettu keittiön lähelle lämpimien kupujen alle. Pääruoat jatkoivat teeman mukaisesti merellistä meininkiä. Harvoinhan pääruoat ainakaan minun mielestäni yltävät aivan alkupalojen tasolle, ja niin kävi myös Meripaviljongissa. Lohi maistui lohelle, mutta täytyy sanoa, että savusiikapiirakka sekä espanjalainen munakas kylmäsavustettuine haukineen olivat totisesti herkullisia – meistä molemmista. Mutta silti komea, värikäs ja maukas alkupalapöytä vei tälläkin kertaa voiton pääruoista.

Meripaviljonki_brunssi8

Jälkkäripöytä oli iloinen yllätys! Se piti sisällään juustoja ja hillokkeita, värikkäitä hedelmävartaita karvasmantelikermalla sekä raparperipiirakkaa vaniljamascarponella. Viime viikko piti sisällään neljä herkkupäivää (minusta riippumattomista syistä), joten oli huojentavaa, ettei vielä sunnuntainakin pitänyt ahmia sokeria kaksin käsin.

Värikäs jälkkärilautanen huuhdeltiin alas teen voimin. Olemme ystäväni kanssa molemmat kovia teenjuojia, ja pientä nipotusta pitää antaa siitä, että teetä tarjoiltiin pienehköistä kahvimukeista. Meidän mielestä teetä pitää saada juoda mahdollisimman isosta teemukista, jotta siitä voi nauttia mahdollisimman pitkään. Mutta joo, aika pieni juttu kuitenkin.

Meripaviljonki_brunssi9Meripaviljonki_brunssi4

Kaiken kaikkiaan Meripaviljongin meribrunssi oli tosi toimiva setti ruokineen sekä näköaloineen. Ravintola hakee vielä brunssikonseptiaan ja muutoksia voi olla tiedossa. Toiveitakin saa varmasti esittää, mutta ehkä ennen toiveiden esittämistä voisi käydä testaamassa brunssin? Sunnuntaina sitä olisi taas tarjolla, ja ihan kohtuulliseen hintaan verrattuna vastaaviin brunsseihin aivan Helsingin keskustassa (brunssi maksaa 29,50 euroa per naama).

Ravintola Meripaviljongi
Säästöpankinranta 6
00530 Helsinki
puh. 020 7425 320
sähköposti: meripaviljonki@graniittiravintolat.fi
Meripaviljonki_brunssi10

Scandic Oulu

Yhteistyössä Scandic Oulu.

Kevätloman ensimmäinen stoppi tehtiin Oulussa, jossa kävimme moikkaamassa Horation kasvattajia sekä syömässä aika herkullisen illallisen ravintola Hugossa. Hugon illallinen käsiteltiin edellisessä postauksessa, nyt olisi aika pölistä majapaikastamme.

scandic_oulu13_c_matka_

Scandic Oulu on ainakin omaan silmään uuden karhea, moderniin tyyliin kalustettu hotelli Oulun keskustassa. Hotellin ylimmistä kerroksista aukeaa komeat näkymät Perämerelle. Me saimme huhtikuun alussa ikuistaa vielä muutamia uhkarohkeita pilkkijöitä hotellihuoneemme terassilta, jotka pilkkivät osittain avoimen Perämeren jäällä. Hullut!

Aivan hotellin vieressä sijaitsee suuri elokuvateatteri, kulman takana on ostoskatu Rotuaari ja vain parin minuutin kävelymatkan päästä löytyy Oulun tori, jossa tarkkaavaisen katseen omaava Toripoliisi toivottaa kaikki torilla kävijät iloisesti tervetulleiksi.

scandic_oulu5scandic_oulu7scandic_oulu2scandic_oulu1

Meidän yön yli kestänyt visiittimme sujui Scandic Oulun hellässä huomassa enemmän kuin hyvin. Huoneessa meitä odotti Hugossa nautitun illallisen jälkeen kuohuviini kera tuoreiden marjojen ja karkkien (kuinka ihana yllätys!). Huoneessamme oli tautisen korkea sänky, jonne piti melkein hypätä nukkumaan kun saavuimme kasvattajien luolta myöhään illalla. Lisäksi huoneeseemme oli jemmattu sauna, jossa saunoimme kunnolla tuhdin aamupalan jälkeen. Huoneeseen ei ollut meidän jälkeen tulossa heti seuraavia vieraita, joten herra Longfield sai puhuttua meille myöhäisemmän uloskirjauksen. Otimme saunan päätteeksi vielä torkut, ennen kuin matka lopulta jatkui kohti Luostoa.

scandic_oulu12scandic_oulu10

Aamupalasta on toki aamupala- sekä brunssifanina pakko kertoa hieman enemmän. Lampsimme herran kanssa aamupalalle aamutossut jalassa. Aamutossuja olemme alkaneet ottaa reissuille mukaan, sillä erityisesti talviaikaan matkatessa mukana ei (yleensä) ole kevyitä kesäkenkiä, ja aamupalalle on meidän mielestä tylsä mennä paksuissa talvikengissä tai pitkissä saappaissa. Hotellien aamupaloilla jalkaan on mukava vetää löysät ja kevyet kengät, ja aamutossut ovat juuri sellaiset.

No nyt tossuista takaisin siihen ruokaan!

Scandic Oulun aamupalatila on suuri ja avara. Koko hotelli oli meistä hyvin valoisa, ja suurista ikkunoista sai nauttia myös aamupalatilassa. Sapuskapuoli oli hyvin uskollinen aamupalalle. Oli puurot, leivät, leikkeleet, juustot, jogurtit, myslit, hedelmät, kahvit, teet, mehut, keksit ja croissantit. Mutta meidän mielestä näitä perusjuttuja oli buustattu astetta mielenkiintoisemmaksi kivalla tavalla. Puuro oli jotain superpuuroa, leivät laadukkaita ja tuoreita, jogurtin kanssa oli laaja valikoima myslejä sekä siemeniä, teepussit eivät olleet niitä edullisimpia, hedelmäpöytä oli iso ja esim. ananasta sai leikata itse tuoreesta ananaksesta. Pikkujuttuja, joilla kuitenkin on iso vaikutus kokonaisuuteen. Hyvä Oulun Scandic!

scandic_oulu8scandic_oulu9

Mahat saatiin siis oikein täyteen. Tämä oli tärkeä juttu, sillä edessä oli vielä aikamoinen ajomatka Luostolle asti. Ei me tosin ihan perille asti jaksettu ilman taukoja. Pysähdyimme Rovaniemellä syömään, sillä herra Longfield halusi päästä maistamaan kuuluisaa Lordin kebabia Torikeitaan grillillä. Lordin kebabista herra ehti reissun aikana teille jo kertoakin tarkemmin. Tai no, ei siinä postauksessa kamalasti itse kebabista puhuttu, mutta jotenkin herra sai tuostakin aiheesta melkein romaanin aikaan. Heh.

scandic_oulu3scandic_oulu6

Oulussa tulemme tulevaisuudessakin piipahtamaan, sillä Horatio on sieltä kotoisin. Seuraavalla kerralla olisi tosin mahtavaa ottaa myös Horatio mukaan, Scandic Oulussa kun saa majoittua myös karvaiset vieraat. Horatiolle oli tällekin reissulle varattu huoneeseen juomakippo, sillä oli hieman epävarmaa otammeko koiran reissulle mukaan vai emme. Horatio jäi sitten kuitenkin lopulta hoitoon vanhemmilleni, sillä selvisi, ettei Luoston mökkiin saanut ottaa eläimiä mukaan.

Ensi kerralla sitten reissuun Horation kanssa, kyllähän pikkuisen prinssin pitää päästä moikkaamaan Ouluun Emma-mummoa, Leila-äitiä, Wagner-iskää ja Lucia-siskoa – niin ja käydä kusase.. eiku merkkaamassa Toripoliisin jalka!

scandic_oulu4

Imatran Valtionhotellin aamupala

Pääsiäslomareissumme majapaikkana toimi vaikuttava Imatran Valtionhotelli, joka teki yhteistyötä Imatralla pääsiäisviikonloppuna järjestetyn koiranäyttelyn kanssa. Hotellihuoneiden hintaa oli laskettu kaikille näyttelyyn osallistuville, joka tiesi sitä, että hotellin käytävillä tuli tuon tuosta vastaan karvaisia otuksia. Me piipahdimme Horation kanssa koiranäyttelyssä lauantaina, mutta päätimme lomailla näyttelyn lisäksi Imatralla ihan muutenkin muutaman yön verran. Herra Longfieldin sai nimittäin houkuteltua hieman paremmin mukaan koiranäyttelyyn, kun selitin mitä kaikkea muuta kivaa tekisimme näyttelyn lisäksi reissun aikana. Olin varannut meille spa-hoitoja, hotellin yhteydessä toimi kylpylä, olin varannut pöydän sekä perjantai- että lauantai-illalla mukavan kuuloisista ravintoloista ja sitten meidän oli tarkoitus katsoa hotellin lakanoissa OZ-sarjaa, johon olemme tällä hetkellä koukussa. Näillä verukkeilla herrakin suostui lähtemään mukaan koiranäyttelyyn.

Imatran Valtionhotelli_aamupala1
Imatran Valtionhotelli osoittautui heti parkkipaikalle ajaessa aika päheäksi paikaksi. Herra teille jo muutama päivä sitten kertoikin hotellin historiasta. Kyseinen postaus kannattaa kurkata myös jos Imatrankosken historia kiinnostaa. Imatrankoski sijaitsee aivan hotellin vieressä, ja alunperin koko hotelli on rakennettu rakennuksen vieressä virtaavan kosken takia. Mutta niistä jutuista enemmän herran raapustamassa postauksessa, nyt puhutaan ruoasta!

Imatrankoski6

Sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna laahustimme herran kanssa aamupalalle Valtionhotellin Linnaravintolan tiloihin. Lauantaina paikalla oli porukkaa huomattavasti enemmän kuin sunnuntaina. Isoin osa koiranäyttelyporukoista lähti kotia kohti heti näyttelyn jälkeen, joten sunnuntaina saimme nauttia hurjan rauhallista aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Meille sattui kyllä molempina aamuina hyvä tuuri sen suhteen, että saimme pöydän valoisan ikkunan vierestä, josta avautui näkymät koskelle. Koskessa ei tosin vesi virtaa valtoimenaan enää kuin harvoin, mutta kyllä jylhiä kalliomaisemia katseli silti mielellään ilman lorisevaa vettäkin.

Imatran Valtionhotelli_aamupala3

Imatran Valtionhotelli_aamupala4

Aamupala on hiljaittain uudistettu ja nykyisin se kulkee nimellä Hyvän olon aamupala. Tarjolla on kaikki kunnolliseen hotelliaamupalaan kuuluvat asiat. Puuroa useilla eri lisukkeilla, rapeaa pekonia, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, laaja leikkele- ja leipävalikoima, hyvä kahvi, omat teekannut(!), paljon erilaisia keksejä makean nälkään, taivaallista uunimunakasta, mehuja sekä jogurttia valtavan laajalla lisukearsenaailla varustettuna. Ja oli siellä paljon muutakin. Pakko todeta, että hotellin aamupalasetti oli loistava.

Kun hyvään sapuskaan lisää vielä kauniit maisemat sekä tunnelmallisen tilan, nauttii päivän tärkeimmästä ateriasta paljon enemmän. Lauantaina ennen nukkumaanmenoa sanoin herralle, että olisipa jo aamu, että päästäisiin taas syömään aamupalaa!

Imatran Valtionhotelli_aamupala5

Loppuun teen vielä tunnustuksen.. Kyllähän mä tiedän, ettei hotellin aamupalalta saisi viedä mitään mukanaan, mutta mun oli ihan pakko piilottaa kaksi kinkkuviipaletta servietin väliin Horatiota varten. Kävellessämme aamupalalta pois olin yskivinäni serviettiin, ettei kukaan tarjoilijoista olisi huomannut, että kannan mukanani aivan turhaan valkoista paperia. Herra Longfield oli sitä mieltä, että herätin feikkiyskälläni paljon enemmän huomiota kun jos olisin vain kantanut paperiliinan kädessäni huoneeseemme. No niin tai näin, Horatio piti kinkkuviipaleista valtavasti! Eli koko meidän poppoo voi vain suositella Imatran Valtionhotellin aamupalaa. Heh!

Imatran Valtionhotelli_aamupala2

Täytetty kukkaleipä pääsiäsipöytään

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari11

Pääsiäinen tarkoittaa minulle ehdotonta lupausta keväästä pitkän talven jälkeen. Aurinko mollottaa taivaalla aina vain pidempään, ensimmäiset sipulikukat puskevat itsensä urhoollisesti ohuen lumikerroksen läpi ja aamulenkillä voi kuunnella pikkutirppojen ensimmäisiä viserryksiä.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta tuntuu, että kevät olisi ollut lapsuudessa usein hurjan pitkällä jo palmusunnuntaisin. Muistan, kuinka jaoimme ystäväni kanssa virpoen metsästetyn suklaamunasaaliimme pihamme nurmikolla auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta. Elämä hymyili kahdelle pienelle tytölle, kun käsissä oli isot kasat suklaata, ja olipa usein mukana myös jokunen kolikko, joilla saattoi ostaa herkkuja koulun jälkeen uimahallin kiskalta sitten kun kaikki pääsiäisherkut olisi tuhottu.
Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari8_c_paasiainen_

Nyt hieman isompana tyttönä suklaamunat kuuluvat edelleen pääsiäisen herkkuihin. Meillä on tapana piilottaa toisillemme munia pääsiäispäivänä pitkin kämppää ja etsiä niitä yhdessä ennen aamupalalle siirtymistä. Suklaamunien rinnalle on näin aikuisena tullut myös hyvä ruoka. Pääsiäisen aikoihin tulee ravattua paljon sukulaisissa, ja siellä sitä hyvää ruokaa yleensä riittää. Mukana on toki ystävällistä aina viedä jotain – suolaista, makeaa tai vaikkapa värikkäitä kukkia.

Tänä pääsiäisenä me karkaamme herra Longfieldin kanssa Imatralle, joten vierailut jäävät meiltä tällä kertaa väliin. Hyvästä ruoasta saamme kuitenkin toivon mukaan nauttia ravintoloissa. Mikäli teillä on tiedossa kyläilyjä pääsiäisen aikoihin, mukaan viemiseksi voi kokkailla tämän postauksen pääosassa olevaa hurjan kaunista ja herkullista täytettyä kukkaleipää, joka kerää varmasti kehuja kahvipöydässä.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari4Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari2Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari5

Täytetty kukkaleipä muistuttaa krysanteemia, tuota värikästä ja sinnikästä kukkaa, joka jaksaa oikein hoidettuna ilahduttaa vaikka läpi kesän. Chrysanthemum pastries on alunperin kotoisin Georgiasta. Tai no tavallaan Venäjältä, koska Georgia oli muinoin osa Neuvostoliittoa.

Krysanteemileipää voidaan tehdä makeana tai suolaisena versiona. Täytteenä voi oikeastaan olla ihan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Minä päädyin täyttämään leivän tällä kertaa suolaisilla jutuilla (ensi kerralla on ehkä pakko kokeilla makeaa versiota ja tunkea leipään Nutellaa!). Päätähtenä olivat Atria Kulinaari -kokolihaleikkeleet, joista päädyin valitsemaan sekä kylmäsavuhärkää että kylmäsavukinkkua.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari3

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari1Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari6

Kokolihaleikkeleiden lisäksi tungin leivän sisuksiin paljon väriä pääsiäisen kunniaksi. Citymarketista löytynyt mexicana cheddar oli löytö, sitä kannattaa metsästää. Jos tulista juustoa ei kuitenkaan juustohyllyltä löydy, voi sen korvata perinteisellä cheddarilla sekä jokusella jalopenolla ja vaikkapa yhdellä punaisella chilillä.

Sitten vain leipomaan ja viettämään herkullista pääsiäistä! Kurkkaa ihmeessä muidenkin Blogiringin bloggareiden Atria Kulinaari -reseptit Blogiringin Vain maku ratkaisee -teemasivuilta.

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari9Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari10

Täytetty kukkaleipä

tekovaihe noin 3 tuntia, annoskoko noin 8

Taikina

  • 500 g vehnäjauhoja
  • 7 g kuivahiivaa
  • 125 ml kädenlämpöistä kevytmaitoa
  • 125 ml turkkilaista jogurttia
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • 90 ml öljyä

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva maidon sekaan.

2. Lisää neste yleiskoneeseen ja kaada mukaan loput ainekset. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Taikinan tulee irrota kulhon reunoista kunnolla.

3. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinan alla noin 1-1½ tuntia. Tässä välissä ehtii hyvin tehdä leivän täytteen (ks. ohje alla).

Täyte

Lisäksi voiteluun ruokalusikallinen maitoa sekä yksi kananmuna.

1. Raasta juustot. Cheddar tulee raastaa jääkaappikylmänä, jolloin se on mahdollisimman kiinteää. Sekoita juustot keskenään ja siirrä hetkeksi sivuun.

2. Pilko paprikat, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, basilika, timjami, kevätsipulit sekä leikkeleet mahdollisimman pieniksi paloiksi. Mitä pienemmäksi, sen parempi. Sekoita ainekset isossa kulhossa sekaisin.

4. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan, ja käsittele kerrallaan yhtä osaa, anna muiden osien olla edelleen liinan alla lämpimässä. Jauhota leivinalusta ja kauli taikinasta noin 3 mm levy. Tee pyöreällä muotilla (halkaisija noin 6-8 cm) kaulitusta taikinasta pyöreitä paloja niin paljon kuin pystyt. Tee ylijäämäpaloista uusi möykky, kaulitse siitä uusi levy ja tee siitä lisää pyöreitä paloja.

5. Öljyä tässä välissä noin 26-28 cm pyöreä piirakkavuoka ja ota se työtasolle viereesi.

6. Ota yksi pyöreä taikinapala kerralla eteesi. Laita taikinan päälle ensin juustoraastetta ja sen jälkeen varsinaista leikkeletäytettä. Muista, että palojen päälle ei tule laittaa liikaa täytettä, jotta ne eivät pursua uunissa rumiksi.

7. Sitten tulee vaikein osuus. Käännä pyöreä pala ensin kahtia niin, että edessäsi on puolikuun muotoinen pala. Sen jälkeen pala pitäisi taittaa vielä kahtia niin, että puolikuun kärjet koskevat toisiaan. Jos kärjet eivät meinaa pysyä kiinni, voi niitä kostuttaa hieman vedellä ja painaa sitten päät kiinni toisiinsa.

8. Tämän jälkeen pala tulee nostaa piirakkavuokaan siten, että auki oleva osa on ylöspäin (täyte näkyy). Ja sitten sama homma pitää toistaa aika monta kertaa!

9. Piirakkavuoan voi täyttää tähän tapaan ihan loppuun asti, siten että paloista muodostuu vuokaan krysanteemin terälehtiä muistuttava kuvio. Itse tein niin, että lisäsin ikään kuin kukan keskusosaksi vielä erillisen ison palan. Kaulin hieman isomman, suorakaiteen muotoisen palan (palan reunat kannattaa tasoittaa veitsellä), jonka täytin juustoraasteella sekä leikkeletäytteellä normaaliin tapaan. Tämän jälkeen taitoin suorakaiteen puoliksi sen pitkää sivua pitkin, ja lopuksi rullasin sen kierukaksi, ja nostin piirakkavuoan keskelle siten, että täytteet olivat ylöspäin.

10. Sivele vielä lopuksi leivän päälle maito-munaseosta sudin avulla.

11. Paista täytettyä leipää 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna valmiin leivän levähtää liinan alla puolisen tuntia ennen tarjoilua. Leipä on ehdottomasti parasta hieman lämpimänä. Sen voi lämmittää tarpeen vaatiessa lempeässä uunin lämmössä uudestaan (noin 100 asteessa).

Chrysanthemum pastries_atria_kulinaari12

Yhteistyössä Atria

Yhteistyössä Atria Kulinaari

Brunssi: La Torrefazione (HKI)

Sain kahdelta ystävältä synttärilahjaksi lahjakortin La Torrefazionen brunssille. Synttärini olivat jo lokakuussa, ja vihdoin viime sunnuntaiksi saimme sovittua brunssitteluajan. Mahtavaa kun synttärilahjoista saa nauttia vielä pitkin kevättäkin!

la_torrefazione1

Kävelin sunnuntaina Annankadulta kohti Aleksanterinkatua ihmetellen, miten hiljainen Helsingin keskusta on hieman kymmenen jälkeen aamulla. Siellä ei ollut ketään. Piti ihan rannekellosta tarkistaa, etten ollut paikalla tunteja liian aikaisin, sillä vastaan tuli ehkä kolme ihmistä.

La Torrefazione sijaitsee kerrostalon toisessa kerroksessa osoitteessa Aleksanterinkatu 50. Olen kuullut paikasta vuosien saatossa paljon hyvää. Erityisesti kahvilan kahvit ovat olleet hehkutuksen kohteena. Itsehän en kahvia enää (juurikaan) juo, mutta brunssilla jätin teen tilaamatta ja maistelin pitkästä aikaa ison kupin cappuccinoa.

la_torrefazione5

La Torressa on tarjolla arkisin aamupalaa sekä viikonloppuisin brunssia. Viikonloppuisin valikoimassa on kolmen eri teeman mukaista brunssilautasta, ja lisäksi brunssin hintaan (21 euroa) kuuluu tuoremehu (ei vastapuristettu), erikoiskahvi sekä jälkkäriksi pannukakku tai smoothie.

Brunssilautasten teemat ovat Amerikka, Suomi sekä Eurooppa. Päädyimme ystävieni kanssa pitkän harkinnan jälkeen tilaamaan kaikille Eurooppa-lautaset. En tiedä muiden valintakriteereistä sen tarkemmin, mutta minun kriteereihini kuuluivat Eurooppa-lautaseen kuuluva croisantti sekä munakokkeli. Nam!

la_torrefazione4

Tilausta tehdessä meitä palveltiin rauhallisesti ja aidon hymyilevästi, vaikka kahvila oli tupaten täynnä ja jonoa muodostui koko ajan lisää.

Saimme kassalta mukaamme tuoremehut sekä kuohuviinit, kahveja sekä brunssilautasia tuli odotella jonkin aikaa pöydässä. Skumpalle oli kyllä aihetta, sillä jokaiselle meistä oli sattunut ihan lähiaikoina jotain uutta ja ihmeellistä. Minä olin saanut juuri ylennyksen töissä, toinen ystävistäni oli saanut lopputyönsä valmiiksi ja saapunut juuri upealta ”palkinto”matkalta Argentiinasta, ja kolmas leidi oli palannut pari viikkoa sitten töihin äitiyslomaltaan.

la_torrefazione3

Eurooppa-lautaset kannettiin lopulta pöytäämme, ja perään mukava miestarjoilija toi vielä erikoiskahvimme. Oli aika aloittaa herkuttelu!

Minä kävin heti käsiksi lautasen lämpimiin ruokiin – munakokkeliin, pekoniin sekä chipotle-makkaroihin. Munakokkeli oli aavistuksen kylmää, pekoni sekä makkarat taasen vielä tirisevän kuumia. Jogurtti tarjoiltiin kauniista läpinäkyvästä lasista, jonka pohjalla oli mangososetta. Jogurtin seassa lillui tuoreita ananaksen sekä melonin paloja. Jogurtin jälkeen leikkasin ihanan tuoreen ja rapean croissantin kahtia, ja tungin sen sisään lautasella olevia salaatinlehtiä, juustoa, tomaatteja sekä mozzarellaa. Nam! Ystäväni taasen nauttivat croissantinsa melkein kokonaan hillon kanssa, ja söivät tomaatit ja salaatit lautasella olleen paahdetun paahtoleivän kanssa. Mulla jäi koko paahtoleipä syömättä.

la_torrefazione7

Kun brunssilautaset oli koluttu tyhjäksi, oli aika siirtyä jälkkäreihin. Tilasimme kaikki pannukakkuannokset, ja ne tuotiin pikaisesti tilauksen jälkeen pöytään. Pannukakku on minusta parasta lämpimänä (ja äidin tekemänä), La Torressa se oli kylmää. Pannarin kaverina oli tomusokeria sekä kermavaahtoa. Pannukakku oli kuitenkin ihan kelvollista ja taltutti kyllä makeannälän hyvin. Jälkkärin kanssa olisi tosin voinut maistua vielä toinen kahvikupponen, tässä vaiheessa kun brunssin hintaan kuuluva kahvi oli jo lipitetty ihan loppuun. Huomasin, että moni muu brunssilla ollut henkilö tilasi jälkkäriksi smoothien ja otti sen mukaansa. Kätevää, kun smoothie tarjoiltiin take away –mukeihin.

la_torrefazione6

Istuimme brunssin päätteeksi La Torressa pitkän tovin jutellen niitä näitä. Matkamme jatkui brunssilta vielä ostoksille. Kolusimme mm. kaikki Stockan viimeiset alerekit löytäen aika kivoja juttuja. Kotiin tarttui mustat nahkasaappaat sekä kasa erilasia meikkisiveltimiä sekä –suteja. Mieltä jäi hieman kaihertamaan yksi mekko sekä untuvatakki..

la_torrefazione2