Brunssi: Uusittu Primula (HKI)

Primulan brunssi oli meille vuonna 2010 pettymys. Erityisesti muistan, että leipä oli brunssilla ihan kökköä. Koska Primulassa oltiin, olin odottanut taivaallisen tuoretta ja maukasta leipää, mutta brunssilla meitä odotti kuivahkot ja parhaat päivänsä nähneet leivänkannikat. Primulan brunssille ei pettymyksen jälkeen tullut mentyä uudestaan vuosiin – tarkasti ottaen tasan kuuteen vuoteen.

Kuuden vuoden tauon jälkeen olikin sitten ihan ok käydä vetämässä masuunsa Primulan uusittu brunssi kahtena sunnuntaina peräkkäin!

Itse asiassa brunssi on tainnut uudistua omistajamuutoksen seurauksena jo noin vuosi sitten. Viisikulman paraatipaikalla oleva ravintola ei onneksi ole menettänyt charmiaan. Sisustus on edelleen ihanan rosoinen, seiniä koristaa punaiset tiilet ja ikkunalaudoilla suurien lyhtyjen sisällä palaa kynttilät. Tunnelma on mukavan lämmin ja kodikas.

primula-brunssi3

Mutta mennään sitten itse asiaan, eli siihen ruokaan.

Brunssi koostuu suolaisesta sekä makeasta noutopöydästä, sekä erikseen tilattavasta lämpimästä pääruoasta. Noutopöytien (erityisesti suolaisen) valikoima on laadultaan perussettiä. Tarjolla on muutamia salaatteja, katkarapuja, savulohta, perunasalaattia yms. Ei mitään kovin kummoista tai makuhermoja hivelevää. Tähän voisi omasta mielestäni panostaa hieman enemmän.

primula-brunssi6

Kahtena peräkkäisenä sunnuntaina näin melkein jokaisen erikseen tilattavan pääruoka-annoksen. Itse söin niistä kahta, brunssiseuralaiset söivät molemmat eri vaihtoehdon ja sen lisäksi tiirailin vieraisiin pöytiin ahkerasti.

Viime sunnuntaina pääruokatilauksen kanssa kävi aika hauskasti. Olin viimeisen kahden viikon aikana sopinut useammat treffit ystävien kanssa, jotta sain kerrottua suuren uutisen heille kasvotusten ennen kuin asia pärähti blogiin ja sitä kautta kaikkien tietoisuuteen. Sunnuntaina brunssilla oli mukana pitkäaikainen ystävä yläasteelta asti, ja hänelle halusin kertoa uutisen ehdottomasti kasvotusten.

Kaikkihan sen tietää, että tässä tilassa ei voi suuhunsa aivan kaikkea tunkea. Yksi ruoka, jonka kanssa pitää olla tarkkana, ovat juustot. Halusin ottaa sunnuntaina brunssilla Punavuori-nimisen annoksen, joka piti sisällään Comte-juustoa (joka ei tasan tarkkaan ole pastöroitua). Tilasin annoksen tarjoilijalta ihan normaaliin tapaan ”yksi Punavuori, ilman Comte-juustoa”. Ystäväni ei huomannut mitään. Mutta sitten tarjoilija tulikin parin minuutin päästä takaisin ja kysyi, että ”hei, haluisitko sä sen annoksen oikeasti kokonaan ilman juustoa, vai korvataanko Comte-juusto jollain toisella juustolla”? Siinä sitten mongersin, että kun sen juuston pitäisi olla pastöroitua. Tarjoilija kysyä kovahkoon ääneen ”mitä?!” ja kun toistin asian, alkoi ystäväni päässä raksuttaa. Se oli oikeastaan hauska tilanne, tarjoilija oli aivan ihmeissään, minä pidätin hymyä ja ystäväni näytti siltä, että on juuri laskenut yhteen yksi plus yksi, ja hänen suustaan alkoi tulvia ”mitäh”, ”ei oo totta”, ”siis oikeesti”, ”voi onnea” yms.

Ei mennyt tämä paljastus ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta ei sillä niin väliä. Tämä kerta jäi ainakin tosi hauskana sattumana mieleen!

primula-brunssi2

Pääruoat ovat ehdottomasti Primulan brunssin parhaimmistoa. Annokset ovat reiluja, ne ovat näyttäviä ja maistuvat hyviltä. Ensimmäisellä kerralla syömäni perinteinen Eggs Benedict oli uppomunineen ja rapeine pekoneineen oikein herkullista mussutettavaa (miinusta tulee vain omaan makuuni liian höttöisestä vaaleasta leivästä). Toisella kerralla söin tosiaan Punavuori-annoksen, joka piti sisällään ihanan rapeaa maalaisleipää, kinkkua, uppomunia sekä jotain pastöroitua juustoa.

primula-brunssi5

Brunssiseuralaiseni söivät Kungliga Segelklubbenin sekä Kylmä ja savuava olo -annokset. Kungliga Segelklubben oli kuulemma liian suolainen, siinä oli liikaa mätiä ja liian vähän vuolukermaa, joka olisi peittänyt suolaisten mätien makua. Kylmä ja savuava olo näytti ainakin omiin silmiin todella herkulliselta. Ja oli se ystäväni mielestä myös hurjan hyvän makuista. Kylmäsavulohta tulee varmasti seuraavan vajaan kuuden kuukauden aikana vielä tosi kova ikävä, ihan viimeistään jouluna saatan tirauttaa kyyneleitä kun en voikaan hotkia kylmäsavulohta sinappikastikkeen kera masuuni. Nyyh..

primula-brunssi1primula-brunssi4

Primulan brunssilla voi tilata erikseen lisähintaan (6 euroa) pirtelön. Brunssin hintaan (23 euroa) kuuluu kaikki muut juomat: vedet, mehut, teet sekä kahvit. En tiedä kuinka usein pirtelön maku vaihtuu (jos edes vaihtuu), mutta molempina kertoina kun minä brunssilla istuin, oli tarjolla mansikka-vaniljapirtelö. Molempina sunnuntaina pirtelön myös tilasin. Tämä ihan siitä syystä, että mystiset hormonit ovat saaneet aikaan sen, ettei mulle maistu (lainkaan) makea. Kakut, irtokarkit, keksit, suklaa sekä leivonnaiset eivät saa aikaan pahaa oloa, mutta niitä ei vain yksinkertaisesti tee yhtään mieli. Kotona on monta pussia karkkia ja useampi suklaalevy, joihin en halua koskea pitkällä tikullakaan. Jäätelö on ainoa herkku, jota tekee ajoittain hieman mieli. Pirtelö toimi brunssilla jälkiruokanani, sillä yhtäkään kakkua ei makeasta noutopöydästä tehnyt mieli. Hormonit on niin outoja..

Ystäväni kehui jälkkäripöydän brownieta hurjasti. Itse mussutin samaan aikaan tuoreita hedelmiä sekä imin sitä pirtelöäni, hyvää oli!

primula-brunssi7

Kaiken kaikkiaan Primulan uusittu brunssi toimii paljon paremmin kuin edellinen versio. Ehkä en Viisikulmaan ryntää enää kolmantena sunnuntaina putkeen, mutta voisin hyvin istahtaa kodikkaaseen ravintolaan vielä uudemmankin kerran kivalla porukalla.

Rohkeasti siis vain testaamaan Primulan uusittua brunssia!

primula-brunssi8

Runsas juustopöytä 20 hengelle

Elokuun alussa järjestimme anopille synttäriyllätyksen. Ystävät sekä perhe oli kutsuttu vihreään Vihervaaraan salaa. Itse juhlakalu saapui paikalle luullen tulleensa meille vain kahville ennen siirtymistä lauantai-illan lavatansseihin. No, tanssit jäivät siltä illalta tanssimatta (muutamaa pyörähdystä olohuoneemme lattialla lukuunottamatta), sillä juhlia juhlittiin pitkälle iltaan asti yhdessä läheisten kanssa.

juustolautanen4juustolautanen3

Illan teemaksi valikoitui lavatanssit, tanssi kun sattuu olemaan anopille hurjan tärkeä juttu. Teemaa oli hieman hankala toteuttaa kotioloissa, sillä jos ihan totta puhutaan, niin meidän juhlien järjestysorganisaatiosta kellään ei tainnut olla sen suurempia tietoja lavatanssien salatusta maailmasta.

Tanssiopettajaa emme paikalle päätyneet tilaamaan, mutta ajattelimme pyrkiä luomaan lavatanssimaisen ilmapiirin hyvän musiikin (iskelmien), värikkäiden pöytäliinojen, itse poimittujen niittykukkien sekä hyvän ruoan ja juoman avulla. Emme tosin yhtään tienneet mitä ruokaa taikka juomaa lavatansseissa tarjotaan – ehkä grillimakkaraa ja siideriä?

juustolautanen7juustolautanen5

Grillimakkaroiden ja siiderien sijaan haluttiin keksiä jotain hieman juhlavampaa. Järjestysorganisaatiomme löi viisaat päät yhteen, ja pian olimme päättäneet järjestää vieraille viinitastingin sekä tarjoilla tastingin jälkeen koko porukalle näyttävän juustolautasen.

Viinitastingin piti ihastuttava ja pirteä Solera Finlandin Tiia Seppälä, joka kertoili sekä maistatti meille vihreän Vihervaaran terassilla liudan Hardysin viinejä. Herra Longfield kertoili teille tarkemmin viinitastingistä jo elokuussa, mutta juustolautasesta ei ole blogin puolella sanottu vielä halaistua sanaa.

juustolautanen1juustolautanen2

Hieman piti etukäteen miettiä, että mistä ihmeestä koostamme näyttävän juustolautasen 20 hengelle. Päädyimme lopulta neljään juustoon (Aura, Parmigiano Reggiano, Brie, Manchego) ja isoon määrään lisukkeita, joista jokainen löytäisi varmasti mieleisensä vaikka ei niin juustojen ystävä olisikaan.

Tässä olisi kootusti vinkkejä juustopöydän kokoamiseen hieman isommalle porukalle. Herahtiko vesi jo kielelle?

Vinkit juustopöytään

  • Useimmat juustot tulee ottaa jääkaapista tuntia ennen tarjoilua, näin niiden kaikki aromit pääsevät esille. Jotta juustojen pinta ei ala kuivua, älä revi pakkauksia juustojen päältä pois kuin vasta juuri ennen tarjoilua.
  • Pehmeät tuorejuustot nostetaan pöytään suoraan jääkaapista.
  • Kovat juustot voi olla hyvä leikata valmiiksi viipaleiksi, kuutioiksi tai tangoiksi. Näin niiden nauttiminen käy helpommin, eikä juustolautasella tarvita niin montaa juustoveistä/-höylää. Lisäksi juustotarjottimesta saa monipuolisemman, kun osa juustoista tarjoillaan valmiiksi paloiteltuna.
  • Varaa jokaiselle veistä/höylää tarvitsevalle juustolle oma otin, jotta maut eivät pääsisi sekoittumaan.
  • Mikäli juustoja tarjotaan pääruokana, juustoa tulisi varata noin 250 g ruokailijaa kohden. Jälkiruokana yms. tarjoiltuna riittää noin 100 grammaa juustoa henkilöä kohden.
  • Sopiva määrä erilaisia juustoja on kolmesta viiteen juustoa, jotta kaikkia ehtii maistelemaan lisukkeiden kanssa rauhassa. Älä liioittele.
  • Lisukkeet asetellaan juustojen viereen, ei niiden päälle. Muuten juustot imevät itseensä makua lisukkeista (tästä poikkeuksena kuvissa näkyvä brie, joka on käytetty uunissa lisukkeiden kera).
  • Patonki on oivallinen lisuke juustolautaselle, sillä se neutralisoi ja tasoittaa vahvojen juustojen makua sekä rasvaisuutta.
  • Juustojen suolaisuus sekä hillon makeus ovat herkullinen vastapari. Hillo tuo makeudellaan juustojen parhaat puolet esiin. Kokeile ihmeessä kirsikkahilloketta ja/tai hunajaa parmesaanin kanssa, nam!
  • Tumma suklaa tuo omien happojensa ja makeuden avulla juustoista uusia aromeja esiin. Kokeile rohkeasti.
  • Suolaamattomat ja maustamattomat pähkinät ovat perinteinen lisuke juustoille. Ne korostavat hienosti juuston omaa makua.
  • Erityisesti tummien viinirypäleiden makeus tasapainoittaa juustojen suolaisuutta.

Kurkkaa samaan hengenvetoon vielä vinkkejä juustojen kanssa sopivista viineistä Viinitasting-postauksesta.

juustolautanen6

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Kesäloma loppui eilen. Töihin on palattu. Blogi herää jälleen eloon – heti kun ihana arkirytmi saadaan taas rullaamaan.

Kesän aikana herkuttelin yhden jos toisenkin kerran mainioissa ravintoloissa. Maksullisia lounaita sekä päivällisiä tuli syötyä paljon, varmasti enemmän kuin normaalisti, ihan siitä syystä, että loma vietettiin kokonaisuudessaan kotosalla, eikä suurempia lomamatkoja ollut tälle kesälle varattuna.

Kesällä, ja erityisesti lomalla, en kameraa liiemmin jaksanut mukanani kantaa. Kootaan siis yhteen postaukseen kesän parhaimmat ruokamatkamuistot Instagramiin kertyneiden kuvien avulla.

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Moms, Kauniainen

Kauniaisten keskuksessa oleva Moms on meille tuttu mesta. Kesällä menimme sinne vaihtamaan kuulumisia ystäväpariskunnan kanssa. Momsin rouhea ja tuhti maalaiskanasalaatti on ollut jo jonkin aikaa mun suosikki, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

ruokamatka6

Kiasman terassi, Helsinki

Eräs ystäväni on viimeisten vuosien aikana asunut ympäri Eurooppaa. Elokuussa hän muutti Frankfurtiin, mutta ennen sitä ehti onneksi käymään pikaisesti Suomessa. Sumplimme aikatauluja ja istahdimme neljän leidin ja kahden lapsen kanssa eräänä heinäkuisena iltapäivänä Kiasman terassille juttelemaan. Osa tilasi ruokaa, osa ei. Minä tilasin salaatin, mutta söin sen lisäksi aimo annoksen lapsille tilattuja bataattiranskalaisia. Ne olivat nimittäin aivan sairaan hyviä – kymmenen kertaa parempia kuin oma outo salaattini. Kuinka vastaavia voisi tehdä edes jotenkin kotona.. Nam!

ruokamatka7

Skiffer, Helsinki

Liuskaluodon Skiffer nyt vain kuuluu kesään. Tänä kesänä olin siellä kahden ystäväni kanssa. Fillaroimme paikalle ja jestas liuska maistui hikisen pyörälenkin päälle hyvältä.

ruokamatka5

Kalastajantorpan brunssi, Helsinki

Voi tavaton! Tämä brunssi oli mitä maittavin.

Kävimme testaamassa Kalastajantorpan brunssin vuosipäivänämme heinäkuun lopussa. Ihastuimme niin, että vedimme molemmat itsemme totaaliin ähkyyn. Olo ei ollut brunssin jälkeen mikään kovin mahtava, mutta siitä saamme syyttää vain itseämme. Brunssista olen kirjoittanut blogiin myös oman postauksen, lisää voi lueskella täältä.

ruokamatka8

Aino, Helsinki

Elokuun alussa kipitimme herra Longfieldin kanssa kesäkinoon Engelin sisäpihalle. Kesäkinosta on tullut meidän kesäperinne, leffaa on hurjan tunnelmallista katsella ulkosalla, pienellä sisäpihalla. Eväinä voi olla skumppaa, teetä, leivoksia tai sitten oma sipsipussi – kaikki käy.

Ennen leffailtaa kävimme syömässä lämpimät lohikeitot ravintola Ainossa. Lohikeitto upposi meihin molempiin rapean ruisleivän kanssa tuosta noin vaan. Enpä ole muuten koskaan lohikeittoa tehnyt itse! Tämä pitää ehdottomasti korjata tänä syksynä.

ruokamatka9

Haukilahden paviljonki, Espoo

Haukilahden paviljongille on päästävä ainakin kerran kesässä – aivan kuten Skifferillekin. Tänä kesänä herra maistoi ensimmäistä kertaa lohiburgeria (niiiiin hyvää!) samalla kun minä mussutin onnellisena nieriää kanttarellikastikkeella. Ilta oli ihanan lämmin, terassi oli täynnä kesästä nauttivia ihmisiä ja ohi lipui toinen toistaan komeimpia purjelaivoja. Kyllä siinä kelpasi iltaa vietellä.

ruokamatka10

Notskimakkara

Mitä olisi kesä ilman notsimakkaroita? No ei paljon mitään! Tänäkin kesänä makkaroita on grillattu erilaisilla nuotiopaikoilla useamman kerran. Komein makkararivistö oli nähtävissä (ja syötävissä) Riihimäen Riutalla, jonne kokoontui komea chow chow -porukka koirineen päivineen eräänä sunnuntaina. Omistajat ja koirat olivat tyytyväisiä treffien jälkeen.

ruokamatka12

Ravintola Kylä, Espoo

Loman ehkä positiivisin uusi ravintolakokemus oli Tapiolassa sijaitseva Ravintola Kylä. Söin Kylässä hurjan maittavan ahvenannoksen, jonka jujuna oli vaniljavoi. Se antoi paistetuille ahvenfileille hassun pehmeän maun. Herra söi härän sisäfilettä kanttarellikastikkeella, ja mumisi onnellisena annosta syödessään.

ruokamatka4

Gallen-Kallelan museo, Espoo

Lomalla saimme vihdoin käytyä myös Gallen-Kallelan museossa. Museokierroksen jälkeen istahdimme Tarvaspään kahvilan terassilla nauttimaan teetä, kahvia sekä pientä makeaa. Tarjolla olisi ollut myös mm. lohikeittoa, mutta nälkä ei ollut päässyt yllättämään vielä isosti, joten päädyimme jättämään lohikeitot nälkäisemmille museovieraille.

Tarvaspää oli hieno paikka. Museo oli tarpeeksi pieni, joten sen jaksoi koluta hyvin läpi.

ruokamatka3

Gumbostrand Konst & Form, Sipoo

Gumbostrand kätkee sisäänsä ihastuttavan pienen (ilmaisen) taidemuseon, muhkean museokaupan sekä suuren kahvilan/ravintolan. Olen ollut Gumbostrandissa brunssilla, mutta kesälomalla suunnistimme sinne herra Longfieldin kanssa keskellä viikkoa syömään lounasta. Minä tilasin vuohenjuustonsalaatin ja herra tuttuun tapaan purilaisen. Molemmat annokset sulivat suussa, ja niiden jälkeen jaksoimme tutustua rauhassa taidemuseoon ja sen jälkeen penkoa vielä kaikki museokaupan hyllyt tarkasti läpi.

ruokamatka11

Il Gabbiano, Espoo

Kesäloman aikana oli myös aivan pakko päästä syömään Il Gabbianoon pasta carbonaraa. Olen tästä pastasta jauhanut teille aiemminkin, ja maistuihan se edelleen törkeän tuhdilta, ja juuri sen takia niin hyvältä. Pastan joukkoon pitää lisätä itse pöytäsuolaa sekä mustapippuria, sekoittaa hyvin ja aloittaa herkuttelu vasta sen jälkeen. Parasta pasta carbonaraa jota me olemme syöneet.

ruokamatka1

Toscanini, Helsinki

Toscaninin hummerivoikastikkeella viimeistelty tiikerirapupasta ei ole syyttä ravintolan suosituin pasta-annos. Söin lautaseni tyhjäksi viimeistä fettucinipastaa myöten, ja lautanen teki vielä lopuksi mieli nuolla. Uusi pinkki paitani sai kyllä muutamia osumia punertavasta pastakastikkeesta, ja sen jälkeen ystävän kanssa olikin hurjan mukava kävellä pitkin Helsingin katuja paita likaisena. Onneksi ilta päätettiin leffaan, pimeässä salissa sain olla likaisen paitani kanssa aivan rauhassa.

ruokamatka2
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Brunssi: Ravintola Meritorppa, Kalastajatorppa (HKI)

Ravintola Meritorppa on Kalastajatorpan Hilton-hotellin ravintola. Hotelli sijaitsee Munkkiniemessä aivan Suomenlahden rannalla. Meritorpasta avautuu täysin esteetön näkymä merelle. Kesäisin merinäköalasta pääsee nauttimaan vielä astetta enemmän, sillä ravintolan asiakkailla on käytössä terassi, jonne voi istahtaa syömään lempeän merituulen tuivertaessa hiuksissa.

kalastajatorppa_brunssi13

Kalastajatorpan paikalla sijaitsi alun perin ihan oikeasti torppa, jossa toimi kahvila vuodesta 1915 alkaen. Torpan paikalle rakennettiin Fazerin toimesta ravintola vuonna 1936. Tiedä sitten tarjoiltiinko ravintolassa tuohon aikaan vielä brunssia – ei varmaan – mutta nykyäänpä tarjoillaan. Eikä ihan mitä tahansa brunssia.

Meritorpan brunssi on ollut kokeilulistalla jo hurjan monta vuotta. En ymmärrä, miten meillä menikin näin kauan, ennen kuin astuimme sisään valoisaan ja avaraan ruokailusaliin, jossa meitä odotti hymyilevät tarjoilijat, kauniisti katetut pöydät sekä herkulliset brunssiruoat. Niin ja ne merinäköalat!

kalastajatorppa_brunssi1kalastajatorppa_brunssi5

Ravintola Meritorpan yllättävän runsas ja laadukas brunssi koostuu alkuruokapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta ja jälkiruokapöydästä. Alkuruokapöydässä teimme kyllä herra Longfieldin kanssa jälleen sen virheen, että tankkasimme alkupalaherkkuja aivan liian paljon, ja se kostautui tietenkin pääruokien ja jälkkärien kanssa.

Meritorpan brunssimenu vaihtuu kuuden viikon välein, me söimme viimeisen menun ennen sen vaihtumista, mutta kun katsoin uutta menua Meritorpan nettisivuilta, niin kovin paljon menu ei (onneksi) ole muuttunut. Omia suosikkejani olivat ehdottomasti tryffelillä maustettu varhaisperuna-kukkakaalisalaatti, katkarapu-skagen, pienet club sandwichit sekä tajuttoman hyvä ylikypsä possunkylki. Näiden kaveriksi kun lautaselle latoi vielä kasan tuoretta vihersalaattia, niin johan kelpasi.

kalastajatorppa_brunssi2_c_ravintola_kalastajatorppa_brunssi4kalastajatorppa_brunssi3kalastajatorppa_brunssi6

Pääruoat tarjoiltiin pöytiin. Minä tilasin nieriää ja herra paahdettua ankanrintaa. Annokset olivat onneksi pienet! Nieriän sentään jaksoin syödä kokonaan, mutta lisukkeita jäi lautasen pohjalle, sillä mahassa velloi sellainen määrä alkuruokia, että heikompia hirvittää. Pääruoissa ei ollut mitään vikaa, mutta kyllä ne alkupalojen varjoon jäivät – kuten taitaa käydä aina brunsseilla, joissa on panostettu alkupaloihin.

kalastajatorppa_brunssi10kalastajatorppa_brunssi9

Meritorpan brunssiin kuului juomiksi luomu appelsiini- sekä omenamehua, mustikkasmoothieta sekä kahvia ja teetä. Iso plussa näistä! Erityisesti kahvin ja teen kuuluminen brunssin hintaan (36 euroa) oli mukava yllätys, ne kun ei tosiaan aina hintaan kuulu, ainakaan silloin jos kahvi ja tee tuodaan söpöissä hopeisissa kannuissa pöytiin.

Jälkkärien osalta mulla kävi niin nolosti, etten yksinkertaisesti ähkyni takia saanut edes mustikkamuffiniani syötyä kokoaan. Herralla kävi lähes samoin, hän kehui kyllä kaunista mascarponejälkkäriä, jossa oli mukana basilikaa sekä mansikkaa, mutta paljon muuta hän ei sitten jaksanutkaan syödä. Autoon päästyämme mun oli pakko laskea penkki alas ja pötköttää koko kotimatka, sillä maha oli niin täynnä.

kalastajatorppa_brunssi7kalastajatorppa_brunssi8

Niin hyvä oli Meritorpan brunssi! Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15, pöytävarausta suositellaan.

Sen verran pitää vielä sanoa, että vaikka brunssi oli astetta hienompi, siellä viihtyi useampi perhe lastensa kanssa. Meritorppa oli selkeästi myös lapsiystävällinen ravintola.

kalastajatorppa_brunssi12

Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti yksi vuotta 9.6.2016.

Hienolle synttärisankaripojalle piti toki tehdä kakku. Ihan perus leivontahommiin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, kyseessä kun oli synttärikakun teko koiralle. Siispä skippasin ruokakaupassa jauhohyllyt, ja suunnistin oikopäätä nakkien sekä valmisruokien ihmeelliseen maailmaan.

Horation yksi suurista herkuista on maksalaatikko. Pikkuinen jässikkä sekoaa aika totaalisti kun maksalaatikon lätkäisee kuumalle pannulle ja sen huumaava tuoksu tavoittaa Horation kirsun. Kakun pohja oli näin nopeasti päätetty, Atrian valmis maksalaatikko sai ajaa kakkupohjan virkaa.

Horatio 1 vuotta_chow chow1

Seuraavaksi ostoslistalla luki ”kynttilä”. Horation hienoa punaista turkkia olisi ikävä kärventää tulella, joten kynttiläksi piti keksiä jotain muuta kuin palava synttärikynttilä. Siispä tutkimaan nakkeja. Etsin nakkihyllystä pisimmät nakit, ja lopulta ostoskoriin päätyi Atrian Hiillos-sarjan kuorettomat nakit.

Enää puuttui kakun koristeet, niitä varten piti suunnistaa Mustiin ja Mirriin, joka sattui onneksi olemaan kaupan ulkopuolella. Mustissa ja Mirrissa tultiin jälleen kerran palvelemaan melkein heti kun sisään astuin. Tällä kertaa päädyin normaalin ”mä vaan kattelen ja pyydän apua jos tarviin” -kommentin sijaan pyytämään heti apua. Pitäisi löytää luunmallisia koirankeksejä synttärikakkuun – mahdollisimman isoja. Sitten siinä naureskeltiin, että kyllähän koiralle pitää synttärit järjestää, ja saatoin myös vilauttaa maksalaatikkoa ja nakkipakettia myyjälle. Epäilen että näinköhän ne häntä kauheasti kiinnostivat, mutta näytin silti.

Horatio 1 vuotta_chow chow2

No juuri sopivat keksit löytyivätkin, ja sitten karautin Horation kanssa ystäväni luokse leivontahommiin. Paikalla oli myös ystäväni tytär, jonka kanssa yhdessä koristelimme Horation kakun, tungimme nakin kynttiläksi ja lauloimme synttärisankarille onnittelulaulun. Laulun ja nakkikakkua syövän Horation voitte nähdä alla olevalla videolla. Kyllä osaa nätisti pikku prinssi kakkuaan syödä! Ja jätti vielä herkkupalan, ison nakin, viimeiseksi.

Onnea mamman ja papan tuliketulle! ♥

Kesäkuinen illallinen Lonnassa

Yhteistyössä Viikon viini.

Lonna Helsinki1

Momentt, Herra Longfield täällä.

Vuosi sitten kävimme juhlistamassa Hulin valmiiksi tulemista tuolloin vastikään avatulla Lonnan saarella. Lonnahan on siinä Suomenlinnan edustalla sijaitseva vanha varuskuntasaari, jonne pääsee näpsäkästi Kauppatorilta lähtevällä JT-Linen lautalla (aikataulut voi kurkistaa JT-Linen nettisivuilta). Me rantauduttiin piskuiselle saarelle pikkasen etuajassa, joten käveltiin vähän saarella ennen ravintolaan menoa. Saarella asustelevilla hanhilla ja lokeilla sun muilla vesilinnuilla oli just hautomisvaihe meneillään, ja varsinkin saaren hanhet oli aika hauskoja, naishanhet istuskeli vähän jemmassa pesissään, ja mieshanhet oli nakitettu seisoskelemaan pesien edustoille vartioimaan ettei kukaan urpo mene pesää häiritsemään. Hanhet sihisi ja sähisi jos niitä päin erehtyi katsomaankin, hyvin tosissaan ottivat ukot vartiointihommansa.

Lonna Helsinki13Lonna Helsinki2

Pöytään istuuduttamme meistä tuli heti maailmanpelastajia, koska meille tuotiin pöytään Itämeren pelastavaa vichyvettä. Kauaa emme ehtineet maailmanpelastukseen keskittyä, kun meille tuotiin vichyn kaveriksi lasilliset Pares Baltan Cavaa. Yritettiin kauheen kauan keksiä, mikä tuttu tuoksu viinissä oli, mutta ei millään löydetty mikä se oli, joku tuttu mauste tai yrtti siellä kai asui. Hyvältä se joka tapauksessa maistui, niinku cavalla yleensäkin on tapana.

Lonna Helsinki5

Siinä cavaa impatessamme ja maistellessamme tavailtiin myös isolle kannettavalle liitutaululle kirjoitettua päivän ruokalistaa. Meille tosin oltiin jo valittu annokset puolestamme, menumme koostui annoksista jotka olivat muikku+ruis, karitsa+maa-artisokka, juusto+porkkana ja raparperi+maito. Viime kerralta muisteltiin, että annoksissa oli kaikissa jotain jännää, eikä mitään perusmättöä ollut nytkään annoksien nimistä päätellen odotettavissa.

Lonna Helsinki4Lonna Helsinki3_c_ravintola_

Ennen varsinaisia ruoka-annoksia tarjoiltiin alkusnacksina kuivatettuja lehtikaalin palasia piparjuuri- ja savumantelimajoneesien kera. Kiltit kokki-ihmiset olivat Hulille tehneet oman majoneesinsa kuultuaan tämän pähkinä-manteli-omena-allergialitaniat. Nämä tämmöset lehtikaalisipsit on kuulemma kuuminta hottia just nyt, tai ehkä ne on olleet semmosta jo ajat sitten, en tiiä, mä en ollut tämmösistä aiemmin kuullut. Ihan hyviä ne oli, riittävän suolaisia. Kaikki sipsit ja majoneesit katosi siitä pöydästä jonnekin melko nopeasti.

Lonna Helsinki6

Sitten olikin ekan varsinainen ruokalajin vuoro. Muikku+ruis piti sisällään yllättäen sitä muikkua, ruispannacottaa ja vielä muikun mätiäkin oli lautaselle laitettu. Annos oli raikkaan ja kivan näkönen, teki heti mieli alkaa sitä hotkimaan, mutta ensin toki kiltisti odotettiin seuraava viinikin. Se oli Pares Baltan Cosmic -valkoviiniä, sitäkin innostuttiin imppaamaan, siinä oli jännä se että se tuoksui hedelmäiseltä, mutta ei kuitenkaan meidän mielestä sellaiselta maistunut. Muikku+ruis-annos oli todella hyvä, muikut maistui todella hyviltä ja niiden kaveriksi valitut lisukkeet sopi meidän molempien mielestä tosi hyvin kalojen kanssa. Raikas Cosmos-viini sopi hyvin myskisen ruoan kanssa yhteen, joten alkuruoka oli kaikkineen tosi onnistunut tekele!

Lonna Helsinki7

Muikut horittuamme tuotiin meille ensiksi seuraavaa viiniä laseihin, Pares Baltan Mas Petit Cabernet oli viini jota tällä kertaa laseihimme tuotiin eka vähän ilmaantumaan, ja joka tarjoilijan mukaan sopii erinomaisesti karitsan kanssa. Nyt kun oli viinien haisteluun innostuttu, niin toki tämänkin huuruja vedettiin keuhkoihimme, tuoksu oli kivan runsas. Lampaan kaverina tarjoiltiin kolmea eri lisuketta: oli vinegrette-sitruuna-salaattisekoitusta, mesijuurta ja lämmintä kaalia, sekä couscousia rusinan, persiljan ja kurkun kanssa. Tämä kolmikko tuotiin pöytään kukin omissa kipoissaan, ja lisäksi tuotiin sitten se varsinainen pääruoka-annos kummallekin, jossa oli pellavarouhetta, vesikrassia, tuoretta sekä kypsennettyä maa-artisokkaa sekä tietty sitä lammasta, punaviinikastikkeella.

Lonna Helsinki8

Viinin ilmaantumista kun malttoi vähän odottaa, niin se alkoi maistumaan just siltä mille tuoksuikin, ja yllättävää kyllä, tarjoilija tiesi mistä puhui kun sanoi että viini sopisi lampaan kanssa. Se nimittäin sopi lampaan kanssa. On se jännä miten ne näitä juttuja aina tietää. Lammas itsessään oli tautisen mureata, lisukkeista meistä sen kanssa sopi parhaiten se lämmin kaali. Couscouskin oli hyvää, mutta sitä oli jotenkin kumma syödä kun se ei ollut lämmintä. Annos oli todella runsas kaikkine lisukkeineen, lammasta oli iso klöntti lautasella joten tälläkin annoksella jo varmasti saisi nälän taltutettua jos ei välttis tahdo alkuruokien kanssa hienostella.

Lonna Helsinki9

Seuraavaksi jäätiin odottamaan porkkana+juusto annosta, mutta jostain syystä sitä ei koskaan saapunutkaan, vaan siirryttiin suoraan jälkiruokaosioon. En tiedä oliko tarjoilija alussa lupaillut liikoja, vai unohtuiko yksi annos vain välistä. Me ei asiasta nostettu meteliä, koska oltiin melkoisen täynnä jo siitä lampaasta, ja ravintolan ikkunasta maisemia katellessa oltiin ajateltu ehtiä vielä Suomenlinnaan pyörimään.

Jälkkärin kanssa juotiin Ros de Pacs roseeviiniä, joka yllättäen oli sekin Pares Baltan jengin tekosia. Tämän viinin piti sopia hyvin raparperin kanssa. Minä en ole mikään raparperin suurin ystävä, mutta mielelläni kyllä lähdin kokeilemaan mitä taikatemppuja Lonnan ravintolan kokit ovat aineen kanssa tehneet. Jälkkäriviinin tuoksu ei minusta ollut mikään kauhean hyvä, Huli tosin siitä tykkäsi. Maku oli meistä vähän pliisu, ehkä se rapaperin maun kanssa olisi ollut hyvä, mutta koska se taikaraparperiannos – jossa oli haudutettua raparperiä, maitosorbettia ja maitokeksiä – ei minusta sittenkään ollut mikään kovin hyvä, en oikein tämän annoksen ylimmäksi ystäväksi osannut ryhtyä. Huli tästäkin tykkäsi, maitosorbetti oli jännällä tavalla mauton ja maitokeksi vain hävisi suuhun, sopivat kuulemma kivasti kirpeän raparperin kanssa yhteen. Annos oli sopivan kevyt ja raikas päätös hyvälle aterialle.

Lonna Helsinki11Lonna Helsinki12Lonna Helsinki10

Tyytyväisinä lompsimme vartijahanhia väistellen takaisin lautallemme, Lonnan ravintola ei tälläkään kertaa pettänyt. Ruoka-annokset ja niiden kaverina tarjotut Pares Baltan viinit toimivat hyvin yhteen ja nälkä lähti. Lonnan ravintolassa oli mukavan rento ilmapiiri, paikalla oli melko paljon isoja seurueita iltaa viettämässä. Mutta kyllä siellä ihan hyvin kahdestaankin viihtyi. Menkää hyvät ihmiset kokeilemaan jos ette jo ole käyneet, tai vaikka olisittekin, niin menkää uudestaan!

Lonna Helsinki14

Illallinen auringonlaskun aikaan, Tallinnan Teletorn

Yhteistyössä ravintola Teletorn.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna hyppäsimme perjantaina töiden jälkeen noin 15 työkaverin kanssa tilataksiin, ja otimme suunnaksi Länsisataman. Hurautimme Itämeren yli laivalla, ja kirjauduimme vielä samana iltana hotelliin Tallinnan Vanhaan kaupunkiin. Kello kahdeksalta (edelleen samana iltana), meille oli varattuna pöytä Tallinnan televisiotornista, jonka sisällä, 175 metrin korkeudella, sijaitsee Brasserie & Restoran Teletorn Tallinn -niminen ravintola. Usein kyllä puhutaan ihan vain Teletorn-ravintolasta, tai suomalaiseen suuhun vieläkin paremmin istuvasta ”ravintolasta Tallinnan televisiotornissa”.

Tallinna Teletorn39

Ravintola sijaitsee siis televisiotornin sisällä, tarkemmin sanottuna 22. kerroksessa, 175 metrin korkeudella maanpinnasta. Ravintola on Pohjois-Euroopan korkein, tai se siis sijaitsee korkeammalla kuin yksikään muu ravintola Pohjois-Euroopassa. Tallinnan televisiotorni on avattu noin viiden vuoden rakennusurakan jälkeen vuonna 1980, joten kovin vanhasta rakennuksesta ei ole kyse. Koko hökötyksellä on korkeutta yhteensä 314 metriä, ja se on – yllätys yllätys – Viron korkein rakennus. Matkaa televisiotornille kertyy Tallinnan Vanhasta kaupungista noin 10 kilometriä. Meidän 10-henkinen porukka pulitti isosta tilataksista 30 euroa matkatessamme televisiotornille perjantai-iltana.

Tallinna Teletorn18Tallinna Teletorn36Tallinna Teletorn23

Ravintolasta pääsee ihailemaan maisemia verkkoaidan takaa avoimelle näköalatasanteelle, jonne meidän porukasta eivät kaikki uskaltaneet tulla. Minä toki heiluin siellä yrittäen yllyttää kaikki jänishousutkin mukaan, mutta jotkut eivät mun houkutteluista huolimatta tulleet lähellekään näköalatasanteen ovia.

Ihailimme maisemia ystäväni kanssa kahdesti. Ensin kipitimme näköalatasanteelle alkupalojen jälkeen kun ilta-aurinko oli vasta laskemassa horisontin taakse ja taivas oli vielä suhtellisen kirkas. Toinen visiitti näköalatasanteelle tehtiin lumoavan kauniin auringonlaskun aikaan illallisen päätteeksi. Kyllä veti sanattomaksi! Taivaalla möllöttävä tumman oranssi aurinko laski meren taa melkein silmissä. Hurjan kaunista.

Tallinna Teletorn9

Mutta ennen kaunista auringonlaskua söimme kolmen ruokalajin illallisen, jonka ravintola tarjosi minulle sekä ystävälleni ruokajuomineen päivineen.

Tarjoilijan ohjatessa meitä pöytäämme, yllättivät ravintolasta avautuvat maisemat sekä valoisuus ainakin minut. Korvat olivat vielä hieman tukossa piiiitkän hissimatkan päätteeksi, samalla kun kevätaurinko oikein puski puhtaista ikkunoista valoa sisään. Aurinkolaseilla olisi melkein ollut käyttöä.

Ravintola on sisustettu modernisti ja se näkyy myös pöytään kannetuissa annoksissa. Ravintola ei ole pienten piperrysten fine dining -mesta. Annokset ovat kookkaita sekä kauniita, erikoisilla makuyhdistelmillä leikitellään hauskasti ja ruokalistaa selatessa saattaa mennä sormi suuhun, sen verran hyviltä annokset kuulostavat.

Tallinna Teletorn35Tallinna Teletorn7

Me päädyimme tilaamaan alkuun merellisiä herkkuja. Ystäväni annos piti sisällään savusilakkajäätelöä, punajuuritahnaa, siikacarpacciota, wakamea ja ruisleipälastuja. Minun teki taasen kovasti mieli keittoa, ja niinpä päädyin tilaamaan bouillabaissen, joka piti sisällään sokerihernettä, inkivääriä, kermavaahtoa sekä Soft Shell -rapua. Bouillabaisse oli hurjan hyvää, ja selvisin lisäksi hienosti hieman pelottavan näköisen ravun syömisestä! Ystäväni annoksen jännin osa oli ehkä savusilakkajäätelö. Saattaa kuulostaa joidenkin korvaan hieman liian erikoiselta, mutta se oli meistä kummastakin todella herkullista.

Alkupalat huuhdeltiin alas Cavalla, sillä skumppa toimii aina.

Tallinna Teletorn33Tallinna Teletorn29Tallinna Teletorn32

Me istuimme ystäväni kanssa kolmen hengen seurueessa, kun meidän muu porukka oli toisessa hieman isommassa pöydässä. Olimme tehneet varaukset erikseen, mutta mitä se nyt tähän taas kuuluu? Ei mitenkään, mennään eteenpäin, on pääruoan vuoro.

Tosi iso osa meidän porukasta tilasi pääruoaksi ankkaa, niin teki myös ystäväni. Hän kehui annosta, mutta sanoi, ettei ankassa ollut sille ominaista rapeaa rasvaista kuorta (meniköhän se nyt näin..?). Ankan kanssa lautasella möllötti appelsiini-riisipallo, paksoita, sokerihernettä, mini-parsakaalia, porkkanaa ja punaviinikastiketta.

Minä taasen halusin olla erilainen nuori ja tilasin rohkeasti listalta lammasta, tarkemmin sanottuna Sous Vide -kypsytettyä lampaansatulaa, friteerattua kateenkorvaa, vihannesgratiinia, minivihanneksia ja rosmariinikastiketta. Lammas näytti hailakan ruskealta klöntiltä muuten kovin värikkäällä lautasella, mutta eipä se makuun vaikuttanut. Lammas oli mureaa, ja jestas se passasi hyvin lisukkeiden kanssa yhteen. Ainoastaan pienet porkkanat olivat minusta hieman liian rapsakoita, niitä olisi voinut keittää vielä pari minuuttia lisää.

Pääruokien kanssa joimme lasit tarjoilijan suosittelemia punaviinejä. Olin sen verran lahopää etten sitten kirjannut viinien nimiä ylös.. Mutta kääntykää tekin vain rohkeasti tarjoilijan puoleen, ja kysykää mikä viini sopisi teidän ruokien kanssa parhaiten yhteen.

Tallinna Teletorn25Tallinna Teletorn26

Jälkiruoaksi olisimme haluneet ystäväni kanssa ravintolan erikoisannoksen – neliömetrijälkiruoan. Valitettavasti pöydässämme ei ollut jälkkärille tarpeeksi tilaa(!), eikä muita sopivia pöytiä ollut vapaana. Niinpä meille suositeltiin muita jälkkäriherkkuja. Tämä sopi hyvin.

Minä mussutin tyytyväisenä tumman suklaan brownien samalla kun ystäväni söi ehkä maailman kauneinta jälkiruokaa. Siinä iski kyllä annoskateus siinä määrin, että unohdin kuvata oman jälkiruokani. Hah! Ystäväni tiramisu oli koristeltu upeilla kukilla ja lautasella oli sen lisäksi mm. ruisleipäjäätelöä. Sain toki maistaa tätä kaunokaista, ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että ruisleipäjäätelö maistuu mämmiltä. Nam!

Tallinna Teletorn13_c_matka_.

Ilta oli oikein onnistunut. Ruoka oli hyvää, maisemat erityisesti loppuillasta henkeäsalpaavat ja meidän oma Oscar-tarjoilija varasti kyllä sydämeni söpöydellään! Voimme vain suositella tätä hieman Tallinnan ydinkeskustan ulkopuolella olevaa ravintolaa, se on kokemus niin maku- kuin näköaistille.

Psssst.. Olemme käyneet herra Longfieldin kanssa myös Tallinnan Vanhassakaupungissa Ribe-nimisessä ravintolassa. Sekin oli oikein hyvä paikka, mutta ei siellä näin upeaa auringonlaskua pääse todistamaan.

Tallinna Teletorn6

Brunssi: Weeruska (HKI)

Kodikas ja viihtyisä Weeruska on varmasti monelle Alppilan hoodeilla asuvalle tuttu kantapaikka. Minä pääsin tutustumaan ravintolaan ensimmäistä kertaa viime syksynä, kun menimme sinne koulukaverien kanssa synttäri-illalliselleni. Uusinta otettiin lähes samalla kouluporukalla muutama viikko sitten, kun kävimme testaamassa Weeruskan uuden brunssin Alppilan sydämessä.

Weeruskan brunssi7_c_ravintola_
Weeruskassa tarjoillaan tosiaan nykyään myös mukavan kotikutoista brunssia. Brunssi katetaan asiakkaiden iloksi aina sunnuntaisin kello 11 alkaen. Paikalle tulee saapua viimeistään 15.00. Pöytävaraus on varmasti tarpeen, sillä ainakin meidän visiitin aikaan tyhjiä pöytiä ei heti 11 jälkeen kovin montaa näkynyt. Toisaalta sen suuremmin en ehtinyt tyhjiä pöytiä tutkailla, sillä bongasimme brunssiherkkujen ääreltä Olavi Uusivirran! Olaville maistui useampi vohveli, joita herra paisteli kärsivällisesti jälkkäripöydällä olevilla vohvelipannuilla. Kun Olavi oli saanut perheelleen vohvelit valmiiksi, saatoimme mekin keskittyä brunssiin sekä kuulumisten vaihtamiseen hieman paremmin.

Weeruskan brunssi3Weeruskan brunssi10Weeruskan brunssi11

Weeruskan brunssi koostuu kokonaan buffetpöydän antimista. Runsailla salaattipöydän antimilla pääsee jo hyvään alkuun, varsinkin kun lautaselle nappaa mukaan ISON ja lämpimän croissantin sekä munavoilla kuorrutetun karjalanpiirakan. Nam!

Lämpimiä pääruokia löytyy sekä vegaanien että lihansyöjien makuun. Tarjolla oli pari viikkoa sitten niitä kuuluisia Weeruskan lihapullia, Roslundin tuoremakkaroita, lapsille ja lapsenmielisille tavallisia nauravia nakkeja ja sitten mm. vegaanista soijabolognesea, rakuunaporkkanoita sekä jänniä kukkakaalista tehtyä herkkupaloja, joita tarjoiltiin hot wing -kastikkeen kera. Jokaisen sunnuntain tarkka menu löytyy helpoiten Weeruskan nettisivuilta, joiden kautta voi käydä kuolaamassa jo valmiiksi seuraavan brunssin herkkuja.

Weeruskan brunssi12

Söimme sekä alku- että pääruokia hyvällä ruokahalulla. Mukana reippaili myös eräs reilun vuoden ikäinen pikku herra, joka varasti oikeutetusti shown brunssilla. Weeruska on varsin lapsiystävällinen paikka, sinne on tervetullut koko perhe. Lapsille on varattu jopa oma leikkikulma, jossa villit lapsukaiset voivat käydä purkamassa energiaansa sillä aikaa kun vanhemmat herkuttelevat. Pikkuisille brunssivieraille jaettiin myös brunssin aikana sinisiä ilmapalloja! Aika mahtava pieni lisä, joka ilostuttaa aivan varmasti lapsia.

Weeruskan brunssi5Weeruskan brunssi13

Weeruskan brunssin jälkiruokapöytä oli kattava. Itse tehdyt vohvelit ovat hauska idea, vaikka niiden paistaminen ei käy aivan käden käänteessä. Itse popsin vohvelin lisäksi onnesta sekaisin pieniä ja aika mitäänsanomattoman näköisiä brownieita, jotka osoittautuivat aivan tautisen hyviksi. Niitä olisi voinut syödä vaikka 10, mutta tyydyin vain neljään palaan. Heh.

Brunssin hintaan kuuluu mehut, vedet, kahvit sekä teet, ja koko setillä on hintaa 19,90 euroa. Ei paha. Lapset syövät halvemmalla, 6-12-vuotiaat puoleen hintaan ja 0-5 vuotiaat maksavat euron per ikävuosi.

Heräsikö mielenkiinto? Sitten vain brunssiporukka kasaan ja Alppilaan sunnuntaina! Ehkä tekin bongaatte siellä Uusivirran Olavin!

Mitä ja missä?

Weeruskan perheystävällinen brunssi Alppilassa, osoitteessa Porvoonkatu 19, 00510 Helsinki.
Puh. 020 7424 270
Sposti: weeruska@ravintolakolmio.fi

Weeruskan brunssi19Weeruskan brunssi21

Parhaat kakut kesän juhliin

Kokosin ihan vain teitä varten aika muhkean ja hitsin herkullisen Parhaat kakut -koosteen kesän juhlia varten! Tai voihan kakkuja toki tehdä ympäri vuoden, mutta koska kesä on nyt just kohta täällä, ja juhlia on varmaan itse kullakin kesän mittaan tiedossa, saa kakkukooste olla tällä kertaa apuna erityisesti kesää ajatellen. Osa näistäkin kakuista on tehty meidän keittiössä talvella, mutta vaihtamalla kakkujen koristeet vaikkapa kesäisiin kukkiin, menevät ne oivallisesti myös tuloillaan olevan suven herkkupöydissä.

Herkullista ja juhlarikasta kesää! Ja muistakaa, ei juhliin sen kummempia syitä tarvitse. Lisäksi niitä voi viettää hyvin myös pikkuisella porukalla, ei aina tarvitse koko kylää kutsua bailuihin mukaan.


Juustokakut

Juustokakkujen tekoon ei tarvita uunia, tästä syystä niiden teko onnistuu yleensä kätevästi myös mökkioloissa tai ihan missä vaan jossa ei ole uunia. Jääkaappi tosin pitää löytyä. Kaksikerroksisen marja-juustokakun jäädyttämiseen tarvitaan lisäksi pakastin, se on ehkä erikoisin kakku jota olen leiponut.

Makean väkevä suklaajuustokakku on tuhti. Sitä ei kannata leipoa kahdelle hengelle, tästä riittää syömistä isommallekin porukalle. Samettisen pehmeä suklaajuustokakku keräsi kehuja eräissä leidien pikkujouluissa. Montaa palaa ei tätäkään tukevaa kakkua voi syödä, joten paikalle on syytä pyytää isompi joukko tai sitten pitää omata hyvä itsekuri.

Raparperi-vuohenjuusto-juustokakkua voi leipoa omalla vastuulla. Mausta joko tykkää tai sitten ei. Uskallatko kokeilla?

Tässä olisi mun kaksi ehdotonta suosikkia. New Yorkin juustokakku on ehkä parasta mitä olen keittiössä saanut aikaan. Kakun kaveriksi kannattaa tehdä vadelmasurvosta, mun äidiltä saa parasta. Mutta ei se kummia vaadi, survot vaan tuoreita vadelmia ja heität sekaan ihan vähän sokeria jos siltä tuntuu. Toimii myös ilman sokeria ja hätätapauksessa toimii ilman vadelmien survomistakin.

Aurinkoinen aprikoositorttu on meillä usein pöydässä keväisin sekä kesäisin, se on niin iloinen ja värikäs. Meillä sen toinen nimi on myös kananmunakakku, arvaatte varmaan miksi.


Suklaakakut

Kaikkihan sen tietää, että suklaa ja appelsiini passaa hitsin hyvin yhteen. Miltä teistä kuulostaisi ohut appelsiini-suklaakakku taikka hieman paksumpi appelsiinimutakakku?

Vanilja-suklaakuivakakku on ollut ihan heittämällä blogin luetuin resepti jo vuosia. Eikä syyttä, tämä kuivakakku ei ole kuiva, se on ihanan mehevä ja ah niin suklainen. Mudcake maistuu melkein kaikille vaniljajäätelöllä tai ilman, blogiin päässyt Fazerin sivuilta napattu resepti on varma valinta tästä klassikosta.

Seuraavissa neljässä kakussa on suklaata sen verran paljon, että melkein alkaa heikottaa. Suklaisen browniekakun päälle riittää koristeeksi sulan suklaan roiskeet sekä valmis Marianne-rouhe. Kostea persikkasuklaakakku näyttää taasen parhaalta tuoreilla vadelmilla sekä tomusokerihunnulla. Kakku maistuu minusta ihanimmalta kotibrunssilla perheen kesken. Lisukkeeksi voi vaahdottaa kermavaahtoa tai kaivaa pakastimesta vaniljajäätelö. Molempi parempi.

Kardemumma-kahvimutakakun koristeet kannattaa jättää väliin tai vaihtaa hieman kesäisempiin, jos kakkua meinaa leipoa ennen ensi joulua. Suklaa-karamellipiirakan päällä olevat suolarakeet potkaisevat ihanasti suussa. Kyllä te tiedätte – makean ja suolaisen liitto on aika jeees.

Da Capo ei ole kaikkien mieleen. Mutta älkää antako sen häiritä, mäkään en tykkää kyseisestä suklaasta, mutta Da Capo -banaanikakku maistui kyllä. Meillä syötiin tätä pääsiäisen aikoihin, joten koristeet vaihtoot jos leivotte suklaisen pötkylän kesän juhliin. Ranskalainen suklaatorttu on valtavan kaunis ja elegantti. Lisäksi tämä herkku on gluteeniton.


Muut kakut

Suklaaboston oli hyvää. Tein sen isälleni vuonna 2013 ja koko perhe piti kauniista pullakakusta paljon. Tätä pitää tehdä uudestaan. Äidilleni taasen leivoin viime kesänä huisin hyvän Daim-jäätelökakun, joka yllätti koko juhlaporukan. Kahdella sanalla sanottuna kakku oli pirullisen hyvää. Kakun kaveriksi tulee ehdottomasti tehdä myös limemansikat, ne kruunaavat koko jutun!

Mehevä mustikka-jogurttikuivakakku on mukava viedä mukana kesäkyläilyjen yhteydessä. Kakku kulkee kätevästi autossa omassa vuoassaan, josta sen voi  kipata tarjoilulautaselle kylään päästessä (tai siis kahvipöytään päästessä). Tiramisu-rahkakakku vaatii kaverikseen puolukkakastikkeen, joka passaa makean kakun kaveriksi tosi hyvin. Kakun päälle murennettaan mm. keksiä, joka lisää suutuntumaa jälkkäripöydässä.

Isäni on hurja shakkihirmu. Tästä syystä leivoin hänelle eräänä syntymäpäivänä shakkikakun, joka oli söpöin kakku koskaan. Katsokaa nyt sitä! Ihan viimeisenä kakkuvinkkinä lähtee resepti kesäiseen mansikka-raparperipiirakkaan.

Ja jos tässä ei ollut teille tarpeeksi kakkuja, niin kurkatkaa lisäksi seuraavat kakkukoosteet:

Luulisi näiden avulla selviävän kesän juhlista, eikö?


Lehtevät poropalat peli-iltaan

Jokunen aika sitten meille saapui ystäväpariskunta pelaamaan Trivial Pursuitia. Olimme pariskunnan naisen kanssa naureskelleet jo valmiiksi, että häviämme historiafriikeille miehillemme kuusi nolla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään!

Ystäväpariskunta toi mukanaan tuliterän Trivialin, jonka kysymyksiin osasimme vastata oikein yllättävän hyvin. Lopulta herra Longfield vei kyllä voiton, mutta me kaikki neljä yritimme siinä vaiheessa vuorotellen vastata oikein kisan viimeiseen kysymykseen. Tosi jännäksi meni!

poropalat4_c_joulu_

Peli-iltaan piti toki kokkailla hieman purtavaa. Jälkkäriksi oli irttareita sekä panna cottan serkkua mocca cottaa, mutta suolaistakin purtavaa tarvittiin. Eniten kehuja keräsivät nämä suolaiset poropalat, joita päädyimme tekemään ihan siitä syystä, että olimme hieman ennen peli-iltaa palanneet kevätlomalta Lapista.

Resepti on bongattu Maku-lehdestä, ja emme alkaneet soveltaa sitä mitenkään. Hyvä niin, nämä katosivat tarjottimelta nopeasti runsaiden kehujen kera. Pippurijuustossa oli kivasti potkua ja kokonaisuus toimi loistavasti.

poropalat2poropalat6

Lehtevät poropalat

noin 35 kpl

  • 500 g 
voitaikinaa
  • 2 kpl 
punasipulia
  • 2 kpl 
valkosipulinkynttä
  • 1 rkl 
rypsiöljyä
  • 1 tl 
hunajaa
  • ¼ tl 
suolaa
  • ¾ dl puolukka
hilloa
  • 50 g 
kylmäsavustettua poroa (leikkeleinä)
  • 200 g pippurista tuorejuustoa (entistä ”
mustapekkajuustoa”)

1. Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kääntele sipuleita, kunnes ne ovat raukeita. Mausta hunajalla ja suolalla. Siirrä sivuun.

3. Kauli taikinalevyt 30 x 10 cm:n kokoisiksi suorakaiteiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Vedä terävällä veitsellä viillot noin puolen sentin päästä taikinalevyjen pitkistä reunoista, mutta älä paina veistä pohjaan asti. Sivele taikinalevyjen keskiosa kevyesti puolukkahillolla.

5. Silppua poro. Levitä sipuliseosta, poroa ja viipaloitua pippurijuustoa taikinakehysten sisäpuolelle.

6. Paista lehteviä poropaloja 225 asteessa noin 15 minuuttia.

7. Leikkaa jokaisesta taikinalevystä 7 lehtevää poropalaa ja tarjoa hieman jäähtyneinä. Kylminä poropalat eivät ole herkullisimmillaan.

poropalat3