Molar, Herra Longfield tässä. Nyt olisi taas aika jutskailla aurinkoenergiasta ja sähköntuotannosta ja -kulutuksesta noin yleensäkin. Aiemmat jorinat löytyvät tuttuun tapaan blogin arkistoista. Toukokuussa pohdin onko aurinkovoimassa järkeä vai ei, ja kesäkuussa oli vuoro ottaa hieman omia mielipiteitä takaisin ja kertoa aurinkovoimasta enemmän tarkistettujen faktojen valossa. Käy toki tutustumassa myös edellisiin postauksiin, jos et ole niin jo tehnyt, tämä on jännää ja mielenkiintoista! On se!
Syksy saa, ja sehän tietää sitä, että kohta tuo taivaalla päivisin möllöttävä valopallo tekee enää vain lyhyitä piipahduksia Suomen taivaalle. Aurinkoenergian tuotannon kannalta tämä on toki valitettavaa, koska valoisien tuntien vähetessä myös aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön määrä vähenee – jos ette minua usko, niin käykää katsomassa Helenin erinomaisilta sivuilta kuinka vuodenaikojen vaihtelu ja vuorokauden aikakin vaikuttaa paneelien sähköntuotantoon! Harmillista kyllä, valon vähetessä samalla ilmat kylmenee, mikä taas tietää sitä että lämmitystarve lisääntyy, ja se tarkoittaa kokonaissähkönkulutukseen kasvua.
Mitäs tässä nyt sitten voisi tehdä? No, energiankulutusta ainakin voisi jokainen pyrkiä vähentämään. Täytyy tunnustaa, että minä ja Huli ollaan tässä hommassa todella huonoja. Yksi yleinen sähkönsäästövinkki on kodin sisälämpötilan laskeminen. Se ei onnistu meillä. Meidän talossa täytyy pitää lämpö 23 asteessa, tai muuten Huli kuolee hypotermiaan. Se kun toisinaan hytisee jo 23 asteenkin talossa villasukat jalassa ja kahden peiton alla. Yksikin aste pois niin siitä varmaan alkaisi kasvaa jääpuikkoja. Eikä nyt voi ihan pelkästään Hulia syyttää, minäkin tykkään kun kotona on lämmintä. Me toki saamme pienen synninpäästön siinä mielessä, että talomme peruslämmitys hoituu maalämmöllä, eli kissanraatoja ei meidän lämpömme eteen normaalisti polteta. Tosin, kylminä talvipäivinä maalämpöpumppumme ei yksinään kykene riittävästi lämpöä tuottamaan, vaan silloin pumppuhässäkkämme joutuu toisinaan turvautumaan sähköavusteiseen lisälämmitykseen, joten joudumme elämään sen tosiasian kanssa että meidän 23-asteisen talomme takia talvisin joudutaan jossain heittämään muutama ylimääräinen kissanraato nuotioon – ainakin iltaisin ja öisin, kun Helenin aurinkosähköpatteristot eivät verkkoon wattejaan tykitä.
Toinen sähkönsäästövinkki jonka tästä lonkalta muistan, on sähkölaitteiden kytkeminen pois valmiustilasta. Siis sillee, että kun vaikkapa telkkaria kattelee, ja sitten päättää että en minä jaksa enää tuota laatikkoa toljotella, ja painaa kaukosäätimestä virta pois -nappulaa, niin se ei vielä riitä. Telkkari kun jää senkin jälkeen vielä valmiustilaan väijymään, että koska sieltä nyt joku losahtaa tuohon sohvalle taas ja painaa kaukosäädintä, minä olen sitten heti valmiina menemään päälle. Ja se valmiustilassa väijyminen kuluttelee koko ajan sähköä. Sähkönkulutuksen määrä ei ole iso, mutta jos kämpässä on vaikkapa parikin telkkaria ja tietokonetta tai vastaavia valmiustilaväijyjiä, niin kyllä niiden yhteenlaskettu väijymissähkö alkaa pitkässä juoksussa jo tuntumaan sähkölaskussakin. Jostain muistan lukeneeni, että kätsy keino lopettaa laitteiden väijyminen olisi kytkeä ne semmoseen pistorasiaan, josta saa virran kytkettyä pois nappulaa painamalla. Sitten kun telkkaria mielii katsella tai tietokonetta näpytellä, on toki nähtävä se suunnaton ylimääräinen vaiva, että menee napsauttamaan siitä pistorasian nappulasta virran päälle. Auta armias, jos vaikka sohvalle menee lösähtämään, ja onnesta myhäillen alkaa kaukosäätimen nappuloita painamaan, ja sitten muistaakin että voi taivas, unohdin sen virtanappulan käydä painamassa, täytyykö minun nyt nousta tästä sohvalta sitä painamaan, en ala, kutsukaa kansalliskaarti ja Hannu Karpo paikalle! Tässäkin sähkönsäästölajissa me ollaan Hulin kanssa surkeita. Telkkaria ei katella ees kun tosi harvoin, mutta aina se on meillä siinä väijymistilassa. Tietokoneita saatetaan joskus juoksuttaa päällä ihan huvin vuoksi yöt läpeensä kaksinkin kappalein, koska sitten aamulla on kiva kun ei tarvii odottaa sitä kamalan pitkää aikaa mikä tietokoneelta käynnistymiseen menee. Noloa nyt kun sen näin ääneen kirjoittaa.
Yksi mikä kanssa voisi auttaa olisi jonkunnäkönen liikkeen- ja/tai pimeäntunnistin pihavaloihin. Meillä ei moisia kotkotuksia tällä hetkellä ole. Koska Huli varsinkin tykkää pitää pihavaloja aina päällä, koska silloin meidän talo näyttää niin kivalta, niin valot saattaa joskus palaa vuorokausiakin putkeen jos ei muisteta tai huomata käydä niitä pois napsauttamassa. Päivällähän pihavalojen poltto on täysin hyödytöntä, pimeäntunnistimella voisi estää niiden polttelun silloin kun se taivaan valopallokin riittää valoisuutta tuottamaan. Yöllä taas valot saisi liiketunnistimen avulla napsumaan päälle aina kun pihalla itse heiluu, muuten olisi piha pimeänä ja sähköä säästyisi. Toki sitten kuumottaisi todella paljon herätä keskellä yötä siihen, että pihavalot pläjähtää päälle – heti lähtisi aivo miettimään että kuka hemmetti siellä nyt pyörii ja millä asioilla, ei se ainakaan voi olla mikään kissa tai rusakko tai muu looginen vaihtoehto, ei, sen on pakko olla vähintään joku pelottava hirviö vai aseistautunut varas.
Yksi asia saatiin sentään tehtyä sähkönsäästömielessä viisaasti kun taloamme rakennutettiin. Halusimme nimittäin ehdottomasti taloomme varaavan takan, vaikka sen hyöty onkin maalämpölämmitteisessä talossa vähän niin ja näin. Muistaakseni perusteltiin varaavaa takkaa toisillemme ja muille jotenkin siten, että vaikka emme takkaa lämmitykseen niin hirveästi tarvitsekaan, haluamme silti poltella puita koska se on kivaa ja luo fiilistä taloon, ja varaavasta takasta puunpolton aiheuttama lämpö leviää paljon tasaisemmin ja miellyttävämmin kämppään kun semmosesta pienemmästä ja halvemmasta takasta. Jos totta puhutaan, halusimme varaavan takan kuitenkin eniten lähinnä siksi, koska se näyttää meistä paljon komeammalta. Mutta nyt kun varaava takka on, niin sen fiilispolttelukin talvella kyllä vähentää sähkönkulutusta, koska takasta lähtevä lämpö vähentää maalämpöpumppuraukkamme tarvitsemaa lisäsähköä, ja kämppä pysyy 23 asteessa vähäisemmällä kissanraatojen polttelulla. Ja joka tapauksessa se on järkevämpää, kuin kommervenkki, jolla aikanaan lämmitimme Vantaan opiskelijakämppäämme. Siellä kun meinasi asteet olla liian alhaalla, pistettiin uuni täysille ja luukku auki, parikin tuntia saatettiin uunia posottaa jottei Huli paleltunut kuoliaaksi. Siinä sitä oli sähkönsäästö huipussaan!
Mitäs muita näitä tämmösiä sähkönsäästövinkkejä tulee mieleen? Olisi tosi metkaa jos viitsisitte kommentoida ja kertoa, millä tavalla teidän huushollissa sähköä säästetään. Ehkä mekin niistä Hulin kanssa saataisiin plokattua joitain keinoja, jotka ei tuota niin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kuin nämä sisälämpötilan laskut ja väijymistilan lopetukset!
Ensi kerralla pääsen toivottavasti kertomaan aurinkoenergiasta vähän enemmän timantinkovaan tietoon perustuen – meidät on nimittäin kutsuttu tutustumaan Helenin uuden aurinkovoimalan katolle käymään, ja sinne meidän mukaamme luultavasti tulee myös ihmisiä, jotka toivottavasti osaavat ja jaksavat vastata minun hölmöihin kysymyksiini. Minua kovasti ainakin kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea Helen tulevaisuudessa suunnittelee. Kovasti heillä tuntuu olevan meininki panostaa uusiutuvaan energiaan, ja uskon että siellä on mietitty tämän touhun mukanaan tuomia haasteitakin melkoisella intensiteetillä. Nyt täytyy vaan toivoa, että minun ja Helenin aikataulut osuvat sen verran kivasti yhteen, että visiitti järjestyy – minä kun olen pakotettu viettämään vielä muutamat seuraavat viikot työmatkoilla Qatarissa ja Pakistanissa, ja Helenillä on toki omat kommervenkkinsä aurinkovoimalan pystytyksen kanssa. Jos teillä muuten tulee mieleen jotain kysymyksiä joita Helenille voisi aurinkoenergiasta ja muustakin heidän toiminnastaan kysyä, niin laittakaa toki niitäkin tuonne kommentteihin, niin minä voin sitten omien tyhmien kysymyksieni loputtua pommittaa Helenin reipasta väkeä teidän viisailla kysymyksillä!
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Meanwhile in Longfield.. 