Joulukalenteri 10: Rosollin kastike

Joku saattaa ihmetellä, miksi postauksen otsikkona on pelkästään rosollin kastike, eikä rosolli ja rosollin kastike.

Tämä johtuu siitä, että rosollia voi ostaa myös valmiina. Tyttöjen joulussa pöytään nostettiin valmista Atrian rosollia (saatu blogin kautta), joka säästi minut aikamoiselta pilkkomiselta. Valmiissa rosollissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ainoa miinus tulee siitä, että kaikki on punajuuren takia ihan punaista. Mutta punainenhan on joulun väri, joten turha siitä on valittaa.

Viime jouluna teimme rosollin itse, ja olihan se hyvää. Tänä jouluna yritän saada äitini rosollivastaavaksi viimevuotiseen tapaan, joten saapa nähdä syödäänkö meillä reippaan kahden viikon päästä joulupöydässä itse tehtyä, vai kaupasta ostettua rosollia. Mulle passaa kumpi vaan.

Vaikka rosollin päättäisikin ostaa kaupasta valmiina, voi rosollin kastikkeen kuitenkin tehdä itse. Kastike valmistuu tuossa tuokiossa, ja sen voi tehdä hyvin valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta kastikkeen maut saavat tasaantua kaikessa rauhassa.

Rosollin kastike

• 2½ dl ranskankermaa
• ½ sitruunan mehu
• ½ rkl hyvää sinappia
• ½ tl rouhittua mustapippuria
• 1 tl punajuurien säilöntälientä

1. Sekoita ranskankermaan sitruunan mehu, sinappi ja rouhittu mustapippuri.

2. Jos haluat värjätä kastikkeen söpön pinkiksi, sekoita joukkoon vielä hieman punajuurien säilöntälientä. Minä käytin värjäykseen punajuurten keitinvettä, sillä satuin keittämään samaan aikaan punajuuria toista reseptiä varten.

Advertisement

Joulukalenteri 1: Tyttöjen joulu

Christmas is forever, not for just one day, for loving, sharing, giving, are not to put away like bells and lights and tinsel, in some box upon a shelf. The good you do for others is good you do yourself.

Kirjoittaja Norman W. Brooks

Korkataan Meanwhile in Longfield.. -blogin vuoden 2015 joulukalenteri komeasti käyntiin!

Kurkataan tarkemmin miltä marraskuun 15. päivänä vietetty Tyttöjen joulu näytti. Tyttöjen joulun ideanahan oli koota kymmenen ihanaa leidiä saman katon alle, ja viettää yhdessä joulua noin kuukautta ennen oikeaa joulua. Herra Longfield reissasi Tyttöjen joulun aikaan työmatkoilla, joten Horatio oli talon ainoa mies juhlahumun keskellä.

Tyttöjen joulun valmistelut veivät minulta aikaa kokonaisen viikon. Valmistelupuuhat taittuivat kuitenkin mukavasti töiden ja jumppien jälkeen joululaulujen soidessa. Yhtenä iltana paistoin pipareita yli puolen yön, toisena iltana kuurasin taloa ja kävin ruokakaupassa, kolmantena iltana koristelin kotia joulukoristeilla ja kävin ruokakaupassa, neljäntenä iltana harvensin tiluksiamme kaatamalla sieltä kaksi pientä kuusta, viidentenä sekä kuudentena iltana kokkasin (ja kävin vielä kerran ruokakaupassa) ja seitsemäntenä päivänä ahersin keittiössä aamusta siihen asti, kunnes ihanat leidit saapuivat kolmen aikaan iltapäivällä vihreään Vihervaaraan. No okei, ahersin keittiössä vielä vieraiden saapumisenkin jälkeen jokusen tunnin, mutta sitä ei enää lasketa.

Tyttöjen illan teemana oli Wanhan ajan joulu. Halusin koota ruokapöytään perinteisiä jouluherkkuja, jotka ovat minulle kaikista tutuimpia, ja joiden parissa olen viettänyt monet joulut pikkuisesta tytöstä asti.

Wanhan ajan joulu näkyi myös vihreän Vihervaaran koristelussa sekä ruokapöydän kattauksessa. Perinteisiä joulukoristeita- ja valoja, tuoreita havuja, punaisia yksityiskohtia siellä täällä, kynttilöitä ja kodikasta tunnelmaa – siitä on mun lempijoulut tehty.

Vieraiden saapuessa nostin olohuoneen sohvapöydälle suklaisia taateleita sekä itsetehtyä fudgea (reseptit ovat toki tulossa blogiin joulukalenterin aikana). Alkupalojen kanssa kilistelimme yhdessä tämän joulun ehdottomalla suosikilla Glöetillä, eli siis glögiskumpalla, joka nautitaan skumppalaseista kylmänä. Nam nam nam! Puolimakea Glöet ihastutti leidiporukkaamme, ja sitä tullaan varmasti lipittämään vielä lisää tämän joulun aikana.

Alkupalojen jälkeen minä hipsin yhden avustajaleidin kanssa keittiöön hommiin. Muu porukka ei toki jäänyt vain istuskelemaan, vaan he saivat koristella piparkakkutalon. Herra Longfield suunnitteli meille leideille kauniin piparkakkutalon (saatoin ehkä vähän antaa ohjeita), jonka osia paistoin eräänä iltana myöhään yöhön asti. Piparkakkutalo oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus koristella ja koota illan aikana, mutta päätimme jättää kokoamisen tekemättä, ettemme vain parin viinilasin jälkeen riko koko upeaa luomusta. Piparkakkutalo koottiin herra Longfieldin kotiinpalun jälkeen, ja voi että siitä tuli kaunis! Valmis piparkakkutalo paljastuu sekin myöhemmin erään joulukalenterin luukusta.

Kun vihdoin sain keittiössä kaiken valmiiksi, pääsimme viimein syömään. Tässä vaiheessa iltaa kamera unohtui jonnekin sivupöydälle, ja me vain nautimme ruoasta, joululauluista, tyhmistä jutuista ja toistemme seurasta. Siinä sivussa maistelimme jouluruoille valittuja viinejä, joita arvostelimme ammattimaiseen tapaan, heh! Joulukalenterin eräästä luukusta paljastuu muuten myös vinkit perinteiseen joulupöytään sopivista viineistä.

Illan aikana myös joulupukki ja hänen karvainen apuritonttunsa kävivät kylässä! Joulupukille laulettiin kauniisti, ja heltyihän se pukki antamaan myös joululahjoja kaikille kilteille leideille.

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Valtasimme sohvan, joimme skumppaa, vaaleaa glögiä ja söimme jälkkäriksi kinuskisia ulkotulia. Puhetta piisasi ja johan siinä taas juteltiin ja räkätettiin ihan kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Kymmenen jälkeen viimeisetkin joululeidit lähtivät kotiin. Yksi tosin jäi yöksikin vierashuoneen sängylle, jossa on tavattoman kova vaahtomuovipatja. Aamulla söimme ruislepää joulukinkkusiivuilla ennen töihin lähtöä. Töissä olinkin sitten aivan töttöröö väsymyksestä. Mutta kyllä oli silti joulumieli saavutettu ja hymy oli herkässä! Ystävät ovat niin pop. ♥

Joulumieltä jokaiseen kotiin! Enää 23 yötä ja se on täällä..

Tuo ihana arki

Nyt täällä ollaan taas yhtä isoa hymyä. Herra Longfieldin kuukausia ja taas kuukausia putkeen kestäneet työmatkat ovat tältä vuodelta ohi, ja nyt vihreässä Vihervaarassa alkaa pyöriä taas normaali arki. Miten ihanaa!

Hyvä ja tavallinen arki. Niin ihana asia. Se on minusta perusta onnelle ja hyvällä olemiselle. Kun arjessa asiat pyörii omalla painollaan, jaksaa ottaa paremmin vastaan elämän tylsemmätkin asiat ja vastavuoroisesti nauttia ihan kympillä elämän luksushetkistä.

Arjen rakennuspalikat ovat kullakin omanlaisensa. Minulle arki on rauhallisia aamuja niin arkena kuin viikonloppuisin, hyvin nukuttuja yöunia, metsälenkkejä Horation kanssa, äänikirjoja, treenin jälkeistä rentoutumishetkeä saunan lauteilla, yhdessäoloa ja -tekemistä, herra Longfieldin kainalossa olemista, aamuteen juomista, töitä, blogia ja tällä hetkellä myös joulufiilistelyä. Sellainen arki on minusta hyvää arkea.

Työmatkalaisen kotiinpaluu oli tänään kuitenkin hieman tavallista arkea parempaa, järkkäsin herra Longfieldille nimittäin pienen yllärin kotiinpaluun kunniaksi. Suloinen kortti, sushi-illallinen, kynttilät ja iso kasa salmiakkia varmistivat sen, että herran arkeen paluu kävi astetta pehmeämmin. Tämä ilta nautitaan kybällä näistä hetkistä, huomenna sitten taas tavallista arkea. Tai no, huomenna nähdään ystäviä hyvän ruoan ja joulukonsertin merkeissä, joten palataan siihen arkeen sittenkin vasta perjantaina!

Jouluvalmisteluja tyttöjen jouluun

Pikaiset terveiset joulun keskeltä!

Huomenna vihreään Vihervaaraan saapuu kylään kahdeksan leidiä, joiden kanssa aloitamme joulufiilistelyn ihan tosissaan! Sain jo muutama kuukausi sitten idean tyttöjen joulusta, jonka ajatuksena oli viettää joulua jo ennen varsinaista joulua ystävien kanssa. Idea laitettiin toteen, ja huomenna meillä vietetään joulua lahjoineen, joulusafkoineen, joulukuusineen, koristeineen sekä joulumusiikkeineen. Aika jees!

Tämä viikko on mennyt kokonaisuudessaan tyttöjen joulun valmisteluihin. Tein heti maanantaina listan, jossa jaoin tehtävät jokaiselle päivällä. Töiden, treenien ja Horation lenkkien välissä vihreässä Vihervaarassa on siivottu, leivottu, käyty kolmesti ruokakaupassa, suuniteltu illan oheisohjelmaa, katettu pöytää, kaadettu omalta pihalta joulukuusi, kaivettu joulukoristeet esiin ja koristelu kotia sopivasti (ei liikaa vielä näin marraskuussa).

Vihreässä Vihervaarassa on lisäksi tuoksunut keskiviikosta asti aito joulu! Piparit, itse tehty glögi sekä tänään paistettu kinkku ovat saaneet mut entistä enemmän sekaisin joulusta. Joulu kun sattuu olemaan ihan ehdottomasti vuoden suosikkijuhlani.

Toivon hurjasti, että sisälläni jylläävä joulufiilis saadaan huomenna tarttumaan ystäviini (joista yksi on anti-jouluihminen). Kaikki alkaa olla Vihervaarassa viimeisiä sapuskoja vaille valmiina, huomenna kipaisen vielä ehkä hakemaan kaupasta kivan ja sopivan juhlavan vaatteen iltaa varten. Kokeilin juhlakolttua jo tänään, mutta jätin sen jostain syystä rekkiin. Kolttu jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni, joten taidan käydä vielä kerran kurkkaamassa sitä..

Mahtavaa sunnuntaita kaikille! Aletaan yhdessä nauttia tuloillaan olevasta joulusta!

Isänpäivänä

Omat isät ovat varmasti kaikille hyvin rakkaita. Niin myös minulle.

Oma isäni on karski suomalainen mies, jonka sisältä löytyy valtavan suuri sydän. Tiedän tarkalleen keneltä olen perinyt jästipäisyyteni, kilpailuhenkisyyteni, reippauteni sekä periksiantamattomuuteni. Meidän kotona on puhuttu asioista aina asioiden oikeilla nimillä. Riidat on riidelty kunnolla, asioita ei ole lakaistu mattojen alle, vaan ne on puhuttu ja selvitetty halki, poikki ja pinoon. Ja sen jälkeen on jatkettu arkea normaaliin tapaan eteenpäin. Taaksepäin ei tarvitse katsoa, eikä menneitä miettiä, sillä asiat on käsitelty yhdeltä istumalta. Ehkä joitakin teinisekoiluja piti miettiä kahdenkin istuman ajan, mutta ei sen enempää.

Kotona ei ole koskaan tarvinnut esittää mitään.

Kotiin on aina ihana mennä.

Kotona voi puhua mistä vain.

Kotona saa aina pyyteetöntä apua.

Isänpäivänä olin pyytänyt vanhempani meille syömään. Isäni toi minulle pinkkiin paperiin käärityt ruusut ja minä ojensin isälleni punaiseen paperiin käärityn lahjan. Paketissa oli Bossin sukkia. Ihan vain sen takia, että isäni on Boss.

Ruokapöydän ääressä söimme hampurilaisia, joimme limua ja juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta mahdollisesta. Ennen jälkiruokaa katsoimme yhdessä lätkäpeliä sohvan perukoilla. Äitini kutoi kaulaliinaa ja korjasi siinä sivussa villahousuni, joihin Horatio oli purrut reiän. Niin ihanan kotoista ja rentoa.

Jälkiruoka nostettiin jossain välissä pöytään. Leipomani suklaisen mutakakun kuorrute oli jäätynyt kivikovaksi jääkaapissa, mutta mitä väliä. Nauroimme kivikovalle kuorrutteelle samalla, kun isäni sahasi kovasta kakusta ison palasen itselleen. Kakku oli kovasta suklaakuorestaan huolimatta todella herkullista vaniljajäätelön kera.

Illansuussa hyvästelimme toisemme. Mahat olivat täynnä ja ilta oli ollut onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Perhe on paras. ♥

Suomen ihanin hotelli? Pariisin Ville Porvoossa

Muistatteko vielä postauksen hotelli Onnista, josta kirjoittelin blogiin viime vuonna? Hotelli Onni hurmasi meidät täydellisesti omaleimaisuudellaan sekä huikean hyvällä asiakaspalvelullaan vuosipäivänämme heinäkuun lopussa. Tituleerasin tuolloin Onnia Suomen ihanimmaksi hotelliksi, ja sitä hotelli eittämättä onkin. Mutta aivan hotelli Onnin rinnalle nousee myös Pariisin Ville, joka sattuu olemaan Onnin sisarhotelli Porvoossa.

Pariisin Villessä yövyimme tämän vuoden vappuna. Ennen hotelliin saapumistamme kävimme herkuttelemassa Bistro Sinnen vappubrunssilla, josta jatkoimme matkaa suoraan ihastuttavan Pariisin Villen parkkipaikoille hotellin sisäpihalle. Olin varannut meille aika päheän saunallisen huoneen, jonka makuuhuoneesta avautui näkymät suoraan Vanhaan Porvooseen.

Hotelli on suhteellisen pieni ja valtavan elegantti. Hotellin kaikki 10 huonetta on sisustettu yksilöllisesti, aivan kuten hotelli Onnissakin. Huoneita on kahdessa kerroksessa, ja niissä jokaisessa on erillinen makuu- ja olohuone. Huoneissa huokuu lämmin tunnelma, ja ainakin meidän huoneemme maalaisromanttinen sisustus ihanine Laura Ashleyn koristetyynyin ja lampuin, sai tämän leidin parkumaan onnesta. Niin kaunista ja kodikasta!

Illan suussa suuntasimme herra Longfieldin kanssa Porvoon kaunisiin maisemiin myös juoksulenkille, koska keväällä päällä olleen juoksukoulun vetäjä oli laatinut meille tiukat juoksutreenit jokaiselle viikolle. Hemmottelulomallekin napattiin siis juoksukamat mukaan, ja kun muut kiskoivat skumppaa puistoissa, juoksimme me lenkkiä tummenevassa illassa. Ennen lenkille lähtöä olimme laittaneet huoneemme saunan päälle, ja kyllä oli aika ihanaa istua napakan lenkin jälkeen saunan lämpöön. Saunan jälkeen pötkähdimme sänkyyn, avasimme herkkupussit ja aloimme katsoa leffaa. Niin villi vappu meillä tänä vuonna. Hah!

Aamua odotimme innoissamme, sillä hotellin toisessa kerroksessa oleva aamupalatila näytti melkein liian södeltä. Mietinkin reissumme aikana, että miten saisin omaan kotiimme samaa fiilistä kuin hotellin tiloissa. En ymmärrä, miten jotkut osaavat luoda niin kauniin ja viehättävän sisustuskokonaisuuden.

Pariisin Villen aamiainen koostuu pitkälti lähituottajien raaka-aineista. Hotelli voi järjestää samppanja-aamiaisen myös huoneeseen (65 eur/2 hlö), mutta aamiaistila on niin kaunis, että sinne kannattaa ennemmin mennä viettämään täydellistä aamupalahetkeä!

Pariisin Ville kertoo nettisivuillaan, että aamupalalle toimittaa tuotteitaan mm. Huovilan leipomo, Malmgårdin Kartano, Hommanäsin Kartano, Veckoski-Andersböle Kvarn, Lihapuoti HEREK, Porvoon Paahtimo, Porvoon Peruna sekä Viinitie. Arvostan!

Me tilasimme herran kanssa lisämaksusta aamupalan seuraksi Mimosat. Mimosat on meidän oma tyhmä läppä, jonka juuret juontavat Parks and Recreation -sarjaan. Vitsiä ei voi mitenkään kertoa sanoin, se pitäisi esittää käsielein ja omituisilla äänillä, joten ei siitä tässä sen enempää.

Aamupala oli yhdellä sanalla sanottuna täydellinen. Kaikki maistui hyvältä, palvelu pelasi ja tunnelma oli vain jotenkin niin ihana. Kevät oli jo pitkällä, kesä aivan oven takana ja edessä hyvää ruokaa ja varsin mukava aviomies. Ei sitä paljon muuta ihminen kaipaa. Ainoa miinus tuli vieressä istuvasta pariskunnasta, joka ei tajunnut, etteivät he olleet paikan ainoat ihmiset. Omaa äänitasoa voisi vähän laskea kun juttelee omista jutuistaan yhteisessä aamupalatilassa.

Sekä Pariisin Ville että Hotelli Onni tarjoavat Porvooseen majoittuville rauhallisen ja hurmaavan majoituspaikan. Me emme voi kuin suositella näitä kahta palvelualtista hotellia kaikille romantikoille ja viikonloppulomaa viettäville pariskunnille. Todella herttaisia paikkoja. ♥

Illallinen taivaan alla – kahdelle

Moni on varmasti kuullut Illallinen taivaan alla -tapahtumasta, joka starttasi Helsingissä vuonna 2013. Meidän asuinalueella tiedusteltiin kesän aikana, josko järjestäisimme yhdessä vastaavan tapahtuman elokuun alussa. Homma ei kuitenkaan edennyt oikein mihinkään, ja koska en jaksanut alkaa itse häsätä koko kylälle illallistapahtumaa, päätin järjestää sellaisen vain meille kahdelle – herra Longfieldille ja mulle. Niin ja toki Horatio pyöri mukana koko ajan purren varpaita ja hyppien jalkojamme vasten ruoantähteiden toivossa. Mutta noin periaatteessa vietimme oikein romanttisen illan ihan vain kahdestaan elokuisen tähtitaivaan alla.

Halusin tehdä kaiken itse illallista varten. Siirsin iltaa varten jo aiemmin päivällä nurmikolle, varastokopin taakse, toisen terassipöytämme kahden tuolin kera. Pöydän päälle levitin valkoisen pöytäliinan ja nostin pöydälle kynttilöitä sekä kukkapuskan. Viritin varaston seinälle sekä pöydän takana olevaan kuuseen värikkäitä pallovaloja, joiden toivoin tuovan kivaa fiilistä tummenevaan elokuun iltaan.

Kun pöytä oli valmis, oli aika siirtyä köökin puolelle. Alkupala korvattiin alkudrinkillä. Tosin olin sen verran hölmö, etten lukenut drinkin teko-ohjeita etukäteen, ja sitten illallisen alussa kävi se perinteinen kotikokin moka – reseptin lopussa luki ”anna tekeytyä jääkaapissa noin tunti”. Mutta kun mä tarvitsin ne drinkit nyt heti.. No ei hätä ollut sen näköinen. Alkudrinkin alkudrinkiksi juotiin sitten SodaStreamilla tehtyä makukivennäisvettä, jonka sekaan viskelin tuoreita vadelmia.

Reilun puolen tunnin höpöttelyn jälkeen lähdin sitten keittiöön tekemään niitä oikeita alkudrinkkejä. Reseptin nappasin kesän Maku-lehdestä, jossa oli useampi kesäinen drinkkiohje. Me kittasimme vadelmaista Gin Tonicia, josta pidin oikein paljon.

Vadelmainen Gin Tonic

2 annosta

• muutama kourallinen tuoreita vadelmia
• 1 dl giniä
• ½ dl sokeria
• ½ dl vastapuristettua limettimehua
• 1 rkl kivennäisvettä
• jäitä
• tonic-vettä

1. Mittaa pieneen kulhoon vadelmat, gini, sokeri, limettimehu ja kivennäsivesi.

2. Sekoita ja anna maustua noin tunti jääkaapissa.

3. Laita kahden lasin pohjalle jääpaloja ja kaada vadelma-ginisekoitus laseihin. Viimeistele tonic-vedellä.

Alkudrinkkien tekohetkellä laitoin myös veden kiehumaan illallisen pääruokaa varten. Söimme alkukesän Italian matkallamme monen monituista kertaa Toscanan alueella ällistyttävän hyvää ja yksinkertaista pestopastaa. Ostimme reissulta kotiin pastaa sekä hyvää italialaista pestoa, sillä halusimme yrittää tehdä tätä herkkuruokaa myös kotona.

Pestopastaan tulee perinteisesti pastan ja peston lisäksi myös perunaa sekä papua, mutta minä jouduin palkokasviallergiani takia jättämään pavut annoksesta pois. Keitin kuitenkin rosamunda-perunoita, jotka sopivat pastan sekaan yllättäen todella hyvin. Pastan tein suunnilleen Lidia’s Italy -sivuilta löytämäni reseptin mukaan. Pesto meillä oli tosiaan valmiina, mutta helppoahan sitä on myös itse valmistaa.

No miltäs se pasta sitten maistui elokuisen kuumahkon Suomen ilta-auringon alla? Todella hyvältä. Annos sai aikaan meissä molemmissa onnellisia hymähtelyitä, ja olipas ruoan äärellä aika ihana muistella yhdessä onnistunutta alkukesän reissua (samalla kun eräs nimeltä mainitsematon karvapallo pureskeli iltariehumisen merkeissä varpaitani).

Pastan jälkeen pöydän ääressä soi edelleen mukava illan teemaan sopiva musiikki. Kannoin likaiset astiat pois ja aloin tehdä viimeistelyjä illallisen jälkiruokaa varten. Olin kyhännyt jälkkäriksi varsinaisen makeapommin. Vai miltä teistä kuulostaa S’mores pudding pie?

Juuri ennen tarjoilua mahtavan tuhdin piirakan päälle levitettiin kasa pieniä vaahtokarkkeja, joiden pinta ruskistettiin nopeasti tohottimella. Pihan valtasi tohottamisen aikana makea tuoksu, joka sai tämän sokerihiiren täysin valtaansa. Piirakan reseptin nappasin M Loves M -blogista, josta voitte halutessani käydä kurkkaamassa lähes ällömakean piirakan reseptin.

Piirakkaa syötiin kaikessa rauhassa teekupposten kera. Ilta ei auringonlaskun jälkeen ollut enää kovin lämmin, joten päälle haettiin lisää vaatteita ja jalkaan sujautettiin villasukat. Kiire ei ollut minnekään. Horatiokin oli rauhoittunut ja kuorsasi pöydän alla. Meillä oli hurjan hyvä olla yhdessä siinä tumman elokuisen tähtitaivaan alla.

Valmistujaisillallinen siskon tykönä

Kuten jo aiemmin Stansvikin brunssipostauksessa totesin, siskoni perheineen tarjosi meille valmistujaisillallisen kotonaan, sillä he olivat estyneitä tulemaan varsinaisiin juhliimme, joita juhlittiin vihreässä Vihervaarassa viime lauantaina.

Valmistujaisillallista varten laitoimme kotona hieman hienommat vaatteet yllemme, jonka jälkeen otimme auton alle ja lähdimme ajelemaan kohti siskoni kotia. Saavuimme siskolleni ensimmäistä kertaa ilman harmaata karvaista kaveria. Vastassa meitä oli Jimi-niminen labradorinnoutaja sekä Annabelle-kissa. Näimme kissan ensimmäistä kertaa kunnolla ja pääsimme jopa rapsuttamaan sitä myöhemmin illan aikana. Kaikilla edellisillä kerroilla Annabelle juoksi saman tien karkuun kun tulimme ovesta sisään muhkean harmaan karvaisen kaverin kanssa. Mutta nyt olimme tosiaan paikalla ilman omaa koiraa, joten kissa uskalsi liikkua omassa kodissaan ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Illallinen laitettiin käyntiin itse tehdyillä marengeilla sekä kotimaisella Lehtikuohulla. Nam! Herra Longfield yritti kerran tehdä ylijääneistä valkuaisista marenkia, mutta ei siitä mitään tullut. Siskoni mies oli onnistunut hommassa huomattavasti paremmin. Rapsakat, mutta sisältä pehmeät marengit sulivat suussa samalla kun makeahko Lehtikuohu huuhteli koko komeuden kurkusta alas. Alkumaljan yhteydessä jaeltiin myös lahjoja. Mehän saimme lahjaksi lahjakortin Stansvikin brunssille, josta kirjoittelin jo viime viikolla oman postauksen. Mekin toimme mukanamme pieniä tuliaisia apu- sekä pääkokille, sillä kylään ei ole kiva mennä tyhjin käsin.

Alkumaljojen jälkeen isäntäpariskunta hävisi vielä hetkeksi keittiöön, samalla kun me jäimme leikkimään perheen koiran kanssa olohuoneeseen. Kovin kauaa emme kuitenkaan ehtineen Jimiä viihdyttää, ennen kuin pöytään kannettiin varsinainen alkuruoka.

Alkupalaksi saimme herkutella oman maan pikkuisilla retiiseillä, joita söimme voin sekä suolan kanssa. Oletteko koskaan kuullut tästä ranskalaisesta ruokalajista, jonka nimi on radis beurre? Meille se oli herra Longfieldin kanssa täysin vieras juttu, mutta kylläpä voi vastapoimitut retiisit maistua hyviltä voin sekä suolan kanssa! Siskon mies on kuuleman mukaan popsinut retiisejä ranskalaiseen tapaan ihan lapsesta asti.

Alkupalojen jälkeen pöytään nostettiin luonnollisesti pääruoka. Siskoni mies on kova Jamie Oliver -fani, josta olen tainnut blogissakin teille joskus aiemmin kertoa. Tällä(kin) kertaa saimme maistella pääruoaksi Jamien reseptillä tehtyä safkaa. Pöytään nostettiin hurmaavan tuoksuinen astia, jossa lepäsi pekoniin käärittyä possun sisäfileetä. Erotin tuoksuhuumasta heti salvian, joka on aina hyvä valinta possun maustamiseen. Kyllä Jamie tietää nää jutut.

Possun kaverina syötiin uusia pottuja sekä raparperia. Possu suli lisukkeineen suuhun, ja koska ruoka oli niin hyvää, pyysin possun reseptin mukaani. Vielä emme ole kokkailupuuhiin kotona ehtineet ryhtyä, mutta tässä teille linkki reseptiin, jonka satuin löytämään Puolialastoman kokin blogista. Tämähän on loistava valinta myös isommalle porukalle tarjotessa, sillä possu on suhteellisen halpaa (ja tässä tapauksessa myös todella hyvää).

Olemme syöneet siskoni luona jo muutamaan eri otteeseen täydellistä creme bruleeta, jota emme ole vielä tähän päivään asti tehneet kotona, vaikka tohotin ja sopivat astiat on hommattu jo aika päiviä sitten valmiiksi kaappiin.. Mietin itse asiassa illalliskutsun saapuessa, että uskaltaisinko laittaa viestiä perään ja esittää vienon toiveen, että jälkiruoaksi olisi creme bruleeta. En sitten kehdannut.

Ja eipä haitannut, että en kehdannut laittaa viestiä, sillä jälkkäriksi oli kuin olikin creme bruleeta! Tällä kertaa se oli maustettu kauden teeman mukaisesti raparperilla, ja voi kuulkaa se maistui jälleen kerran enemmän kuin paremmalta. Oi jospa olisin saanut sitä kaksi kipollista yhden sijaan. Nam!

Kun mahat oli saatu erittäin tyytyväiseen tilaan ja kuulumiset vaihdettua ruokailun yhteydessä, siirryimme koko konkkaronkan kanssa istumaan sohvalle. Jokainen otti hyvän asennon sohvalta ja sitten valitsimme leffan Elisa Viihteestä. Siinä sitä sitten istuttiin ja katsottiin mielenkiintoista leffaa loppuilta. Leffan jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme kotia kohti. Olipahan mukava sunnuntai! Kannattaa valmistua koulusta!

Brunssia ja taidetta Sipoossa: Gumbostrand Konst & Form

Gumbostrand Konst & Form on uniikki taide- ja tapahtumakokonaisuus Sipoon Gumbostrandissa. Meren äärellä, aidossa vanhassa tehdasmiljöössä on tarjolla ainutlaatuinen kattaus pohjoismaista taidetta ja muotoilua, suussa sulavia makuelämyksiä, sisustus- ja lahjatuotteita sekä inspiroivat puitteet yritystilaisuuksille ja tapahtumille.

Viime sunnuntaina suunnistin tyttöjen synttäribrunssille Sipooseen. Äitini sekä isosiskoni viettävät synttäreitään kesällä, ja päätimme tällä kertaa muiden kesähulinoiden takia viettää synttäreitä ihan vain kolmistaan hyvän ruoan ja lahjojen merkeissä.

Ajelin mystisen ja vaikean kuuloisen Gumbostrand Konst & Formin pihalle hieman ennen kahtatoista. Reitti taidetta ja ruokaa tarjoavalle mestalle oli kaunis. Sain ajella pikkuruisia teitä, joita reunusti aika ajoin kauniit meri- sekä pienvenesatamamaisemat. Ihmisiä oli kauniina ja aurinkoisena sunnuntaina liikkeellä paljon, ja kapealla tiellä joutui jatkuvasti tekemään tiukkoja ohituksia. Mutta eivät nämä sipoolaiset tiet olleet mitään verrattuna juuri päättyneen Italian reissumme sokkeloisiin vuoristoteihin, joilla olimme ajaneet 10 päivän ajan.

Äitini on käynyt Gumbostrandissa aiemminkin, mutta silloin vain taidenäyttelyiden puolella. Päätimme tyttöjen kesken nauttia ensin brunssista, ja siirtyä sen jälkeen katsomaan taidetta, ja tutustua vielä lopuksi houkuttelevan näköisen museokaupan valikoimaan.

Brunssia tarjoillaan Sipoossa sunnuntaisin kello 11-14. Brunssin hinta on 24,90 euroa, ja se tulee maksaa ennen kuin käy käsiksi brunssipöydän antimiin.

Gumbostrandin brunssin valikoima vaihtelee kausittain. Oman paikan voi valita sisä- tai ullkotiloista. Huonolla säällä valoisa ja avara sisätila on paras vaihtoehto. Kesäisin voi sitten mennä istumaan aurinkovarjoilla varustetulle terassille, jossa me herkuttelimme äitini ja siskoni kanssa sunnuntaina.

Brunssin valikoima ei ole järin valtava, mutta kaikki tarjottavat ruoat ovat tuoreita ja ne on asetettu kauniisti esille. Brunssipöydällä olevien ruokien täyttäminen kävi henkilökunnalta välillä melko hitaasti, joka oli vähän ärsyttävää. Minulta jäi esimerkiksi kokonaan väliin jälkiruoaksi tarkoitetut hedelmät ja marjarahka.

Syömisen ohessa juttelimme tuttuun tapaan ihan kaikesta. Jossain välissä oli myös lahjojen avaamisen hetki, ja oikein mieluisia lahjoja taisi molempien ihanien naisten lahjapaketeista löytyä. Minäkin sain siskoltani matkamuiston Pariisista, ja äidiltäni kasan taimia ja muutamia kesäkukkia (ne tosin odottivat auton takakontissa).

Brunssittelun jälkeen lähdimme tutustumaan vielä taidegallerian antimiin. Elokuun loppuun asti Gumbostrandissa voi ihailla esim. yhden maamme menestyneimmän nykytaiteilijan, Nanna Suden, kauniita tauluja. Tietoa muista tällä hetkellä käynnissä olevista, sekä tulevista näyttelyistä voi kurkistaa Gumbostrandin nettisivuilta. Gumbostrandin museokaupan kassalta voi ottaa näyttelyiden kiertämisen ajaksi mukaansa esitteen, jossa on tietoja taiteilijoista, heidän töistään, sekä myös taideteosten hinnat, jos kukkaron pohjalla sattuu vielä maleksimaan kesälomarahoja.

Näyttelyihin tutustumisen jälkeen kolusimme vielä tarkasti museokaupan laajan valikoiman. Löysin kaupasta vaikka mitä ihanaa, mutta koska tässä nyt on ollut ja tulee olemaan kaikenmoisia rahamenoja, oli tällä kertaa pysyttävä tiukkana ostosten kanssa. Ensi kerralla sitten! Gumbostrandissa on nimittäin pakko päästä käymään myös toiste, eikä toki vain museokaupan takia, vaan myös herkullisen ja maittavan brunssin vuoksi. Suosittelen piipahtamaan kauniissa Sipoossa kesän aikana!

Terveelliset leffaeväät

Viime viikolla saimme yövieraita keskellä viikkoa. Herra Longfieldin pikkuveli tuli avovaimoineen sekä koirineen viettämään meille leffailtaa. Olemme pitäneet muutamia leffailtoja tässä vuoden sisällä heidän luonaan, ja nyt oli aika vallata meidän sohva.

Mulla oli viime viikolla vielä päällä totaalinen alkoholi- ja sokerikielto, joten leffaeväiden eteen jouduttiin näkemään normaalia enemmän vaivaa. Normaalisti haen puolen kilon mässypussin Makuunista, mutta nyt piti keksiä jotain muuta. Päädyin lopulta tekemään värikkään lautasen, johon kokosin kaikkia omia ei-sokerisia herkkujani.

Lautaselle päätyi iso kasa porkkanoita, kurkkuviipaleita, tummia sekä vihreitä viinirypäleitä, pikkuisia tomaatteja, naan-leipää sekä uusia, kotimaisia perunoita. Perunat keitettiin, ja niiden päälle lorautettiin oliiviöljyä sekä suolaa, mustapippuria ja hieman chiliä. Lautasen herkkuja dippailtiin neljään eri dippiin. Dippien mausteseokset ostin tylsästi valmiina.

Herkkulautasesta tuli hurjan kaunis ja kutsuva. Paljon upeampi kuin 500 gramman irttaripussi! Toki me kaikki neljä söimme lautasen herkkuja yhdessä leffan aikana. Itselleni nostan hattua siitä, etten napsinut toisten karkkipusseista ainuttakaan irtokarkkia (sipsejä saatoin maistaa..).

Leffaksi valikoitui pitkän ja hartaan valintaoperaation jälkeen Tucker and Dale vs. Evil, jossa kauhuleffakonsepti oli käännetty hauskalla tavalla ihan väärinpäin. Herra Longfield ei ole kauhuleffojen ystävä, mutta tämän leffan aikana herrankaan ei tarvinnut kovin paljon pelätä – sen aikana sai lähinnä nauraa!

Onko teillä jakaa mitään omia lemppari leffaherkkujanne, jotka olisivat hieman terveellisempiä kuin sipsit, popcornit tai irtokarkit? Kaikki ideat ovat tervetulleita! Instagramin puolella mulle vinkattiin jo valkosuklaadipistä mansikoille. Dippiä varten tulee sulattaa yksi levy Pandan valkosuklaata, ja sekoittaa se purkilliseen kermaviiliä. Dipin annetaan jäähtyä, ja sitten siihen dippaillaan tuoreita mansikoita. Kuulostaa ainakin omaan korvaani aika hyvältä! Kiitokset vinkistä @elsheyy!