Ravintola Shelter, Helsinki

Eräänä perjantaina kolme leidiä törmäsi toisiinsa sovitusti Kanavarannassa, jonne on avattu syksyn alussa päheä Shelter-ravintola. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta tuulessa tuntui jo syksy. Kipitimme nopeasti koleaa tuulta pakoon lämpimään Shelteriin, jonka sisustus vakuutti ainakin minut heti ensi silmäyksellä.

shelter_helsinki10

Tyylikäs ravintola kätkee sisäänsä 70 asiakaspaikkaa. Mestan ehdoton katseenvangitsija on suuri valokyltti ravintolan takaseinällä. Siinä lukee isolla SHELTER ja se valaisee valehtelematta koko ravintolan. Tämä valokyltti on myös varmasti Shelterin kuvatuin kohde, Instagramista siitä löytyi ainakin hurjasti kuvia (ja tokihan munkin oli laitettava kyltistä sinne yksi kuva).

shelter_helsinki9

Shelterin häärääjinä ovat Mia Stjerna, Antti Asujamaa, Teemu Laurell sekä Lennu Sukapää. Ilmeisen nimekkäitä tyyppejä kaikki, mulle entuudestaan tuttu nimi oli tosin vain Teemu Laurell.

Shelter tarjoaa asiakkailleen kolmen tai viiden menun kokonaisuutta, jossa käytetään parhaita sesongin raaka-aineita. Ystäväni tilasivat meidän vierailun aikana kolmen ruokalajin menut samalla kun minä tilasin annokset suoraan a la carte -listalta, sillä vatsassa kasvava pieni ihme ei tykkää ihan kaikista ruokaylläreistä, ja menujen sisältöä ei saanut kuulla etukäteen.

Ennen sapuskoja kilistelimme kuitenkin Shelterin omalla limonadilla mm. pienelle ihmeelle. Olin nimittäin saanut kerrottua ystävilleni alkupaloja ihmetellessämme meidän suuresta uutisesta. Tällä kertaa vauvasta kerrottin siten, että aloin luetella ystävilleni mitä kaikkia alkupaloja en voi syödä. Jossain vaiheessa toisen kaverin naama näytti siltä, että homma oltiin tajuttu. Sitten taas onniteltiin ja kaikki oli yhtä suurta hymyä. Ja sen jälkeen alettiin syödä!

shelter_helsinki7

Ystävien alkupalalautanen piti sisällään kalaa, omani taasen etanoita, munakokkelia sekä kanttarelleja. Voi tsiisus miten hyvää se oli! Kuka olisi ikinä voinut uskoa, että munakokkeli sekä etanat sopivat yhteen? Olin heti alkupalan jälkeen aivan myyty Shelterille, ja odotin jo malttamattomana pääruokaa. Kotonakin kerroin herra Longfieldille, että saatoin syödä Shelterissä ehkä parhaan alkupalan ikinä. Herra kysyi, että mitä se oli. Vastasin, että munakokkelia ja etanoita. Herran naama vääntyi hassulle ilmeelle ja hän tiedusteli, että maistuiko se muka oikeasti hyvältä. No maistui, aivan tautisen hyvältä.

shelter_helsinki5shelter_helsinki6

Ja niin maistuivat muuten pääruoatkin. Jessus!

Siika, kukkakaali, paahdettu voi sekä hassu pasta sulivat suussa järisyttävän nopeasti. Olisin halunnut nuolla lautasen putipuhtaaksi ja harmittelimme kaikki, ettei alkupaloja ennen pöytään tuotuja leipiä ollut enää yhtään jäljellä. Niillä olisi voinut kaapia lautasen pohjalta viimeisetkin rippeet herkullisesta annoksesta.

Ystävieni yllärimenut pitivät sisällään vasikanposkea, jotain pyrettä, yllätyspikkuporkkanoita, paria eri kastiketta, joista toisena oli lihan keitinliemi. Myös he kehuivat annoksiaan kilpaa.

shelter_helsinki3shelter_helsinki4

Vaikka olen päässyt raskaudesta tähän asti todella helpolla, eikä oikeastaan mitään outoja hormonioikkuja ole ilmaantunut, on yksi asia josta saanen syyttää ihan puhtaasti pientä ihmettä. Mun ei nimittäin tee mieli enää makeaa. Jokusen keksin, karkin tai jätsiannoksen kyllä syön, mutta mitään kakkuja, leivoksia tai muuta ylimakeaa ei tee yksinkertaisesti ollenkaan mieli. Niinpä tilasin Shelterissäkin jälkiruoan sijaan kupin vihreää teetä.

Ystävieni menuihin jälkiruoka kuului. Jos en ihan väärin muista, niin jälkiruoka piti sisällään puolukkajäätelöä, paahdettua valkosuklaata sekä vispipuuroa. Vispipuurosta he molemmat totesivat, etteivät saa siitä kotioloissa läheskään yhtä samettista ja pehmeää. Muutenkin jälkiruoka sai tuttuun tapaan vain kehuja osakseen.

shelter_helsinki2

Shelter oli mahtava. Palvelu pelasi ja olihan se aika hauskaa kun komeat kokkimiehet tulivat köökin puolelta meille hihittäville leideille kertomaan mitä annokset pitivät sisällään. Arvostan!

Menkää ihmeessä testaamaan! Me ollaan menossa uudestaan marraskuussa, pöytävaraus kannattaa ainakin viikonlopuille tehdä, itse sain varattua pöydän lauantai-illalle kuukauden päähän.

Shelter, Kanavaranta 7, 00160 Helsinki

shelter_helsinki1 shelter_helsinki8

Sampea ja kaviaaria Varkaudessa

Moluga, Herra Longfield tässä.

Tuossa kesälomia ennen minulla oli työjuttuja suuressa ja mahtavassa Varkauden kaupungissa. Se sijaitsee maassa nimeltä Savo, joka joidenkin maantieteilijöiden mukaan on osa Suomea. Varkaudessa olen tässä viime aikoina viettänut melkoisen montakin yötä, kun noita matkaöitäni yhteen ynnäilin niin kesälomia edeltäneiden 12 kuukauden ajalta olin laskujeni mukaan herännyt täältä yhteensä 17 kertaa.

Mutta tämä kesälomia edeltänyt työreissu oli siitä erikoinen, että sain jollain ilveellä houkuteltua Hulinkin matkaan, ja otimmepa vielä Horationkin reissulle mukaan. Huli on joskus muinaishistoriassa ollut kerran Belgiaan suuntautuneella työmatkallani mukana, ja nyt sitten siis jo toisen kerran sain Hulista seuraa, ja ihan Varkauteen asti jopa tällä kertaa mentiin.

Huli ei tosin ihan vain lomailumielessä mukaan tullut, vaan sen aikaa kun minä porhalsin pitkin pientareita talonmiesvaatteissani, Huli majaili Horation kanssa hotellihuoneessa ja teki jotain mystisiä työjuttujaan sieltä käsin. Iltapäivisin toki sitten oli aikaa tehdä jotain järkevääkin, lähinnä käytiin Horation kanssa lähiseuduilla hortoilemassa. Kerran löydettiin jännä rotko läheisestä metsästä ja toisen kerran taas törmättiin paikalliseen chow chow –laumaan.

caviar_varkaus6

Rotkojen, satunnaisten kiinalaiskoirajengien ja Esa Pakarisen puiston lisäksi Varkaudessa on myös semmosia jänniä otuksia kuin sampia. Sampi on kala, joka voi kasvaa hillittömän suureksi, jopa 400-kiloiseksi jötkäleeksi. Niitä oli ennen siellä sun täällä pitkin Euroopan vesiä, mutta nykyään se on valitettavasti hyvin uhanalainen otus. Uhanalaisuus ja sammen tunnettavuus johtuu sampien mädistä, eli kaviaarista, tuosta mustasta töhnästä jota kaikissa leffoissa ja sarjakuvissa kaikki karikatyyrisen rikkaat hahmot horii hanhenmaksapallojen ja shampanjan kanssa. Kaviaarinkalastuksen myötä ihminen onnistui lähestulkoon hävittämään sammet koko maapallolta, ja nykyään kaviaarin keräilyyn ja myyntiin on tiukat maailmanlaajuiset kiintiöt, joiden avulla pyritään estämään liikakalastus ja koko lajin kuoleminen sukupuuttoon.

caviar_varkaus4

Sampia eleli joskus Suomenkin vesillä, muistan mökillä pienenä lukeneeni jostain luontokirjasta sammista ja sen jälkeen haaveilin aina saavani mökkirannasta mato-ongella monisatakiloisen sammen, mutta ei niitä koskaan tullut mun matoja syömään, pelkkiä ahvenia ja särkiä sieltä vain nousi. Luonnonvaraisena sampea ei Suomesta ole saatu pitkään aikaan, mutta Varkauteen joku vekkuli on keksinyt perustaa kalankasvattamon, missä näitä otuksia polskii, ja mistä saadaan hallitusti kerättyä sopiva määrä kaviaaria. Kalankasvattamo käyttää hyödyksi läheisen tehtaan lämpöenergiaa, ja Varkaus taitaakin olla ainoa paikka Suomessa, missä kaviaari voidaan luokitella lähiruoaksi.

caviar_varkaus5

Suurin osa Varkauden kaviaarista menee vientiin, mutta kyllä sitä saa Varkaudesta ostettua mukaansakin erinäisistä paikoista. Kaupungissa sijaitsevasta Scandic Oscarista saa lähikaviaaria ostettua ihan ravintolastakin. Me majoituimme Scandiciin, ja tokihan sitä kaviaaria piti sitten yksi ilta mennä ravintolasta tilaamaan. Hintaa annoksella on sen verran, että ihan joka ilta ei tätä herkkua tohdi naamaansa tunkea, mutta kyllä sitä kertaalleen piti kokeilla. Annoksessa tuli mukana kaviaarin kaverina kasa paahtoleipää, sekä smetanaa ja sipulisilppua, ja voi hyvänen aika että kaviaarileivät oli hyviä! En yhtään ihmettele että joku Englannin kuningaskin oli joskus julistanut sammen kuninkaalliseksi kalaksi, ja määräsi kaikki Englannin vesiltä löytyvät sammet kuninkaan omaisuudeksi. Maistoimme kaviaaria myös ihan sellaisenaan, sillä tavalla se ei mielestämme oikein hyvää ollut, lähinnä semmoista karmean suolaista mähnää, mutta paahtoleivän kanssa, smetanalla ja sipulisilpulla höystettynä toimi erittäin hyvin.

caviar_varkaus3

Kaviaarin lisäksi Oscarista saa myös sitä sampea lautaselleen jos niin tahtoo. Huli tykästyi tähän annokseen sen verran, että taisi vetää niitä useammankin kappaleen matkamme aikana. Oscarin väki selvästi tiesi mitä sammelle piti tehdä, kala oli hyvin maustettu ja lisukkeet mietitty viimeisen päälle. Sampiannos ei myöskään ollut ihan niin tyyris kuin kaviaari, tosin ei sekään sieltä listan halvimmasta päästä ollut.

caviar_varkaus1

Suomalainen lähikaviaari ja –sampi on ihan kokeilemisen arvoinen makuelämys, jos joskus satutte Varkauteen eksymään niin käykääpä testaamassa. Eräs ilta ravintolaan tuppautui iso kasa saksalaisia turisteja, jotka olivat tulleet paikalle isolla bussilla. Sen verran joukkiota vakoiltiin, että kaviaaria ja sampea siinäkin porukassa hyvin ahkerasti syötiin, liekö sitten ihan vain sen takia koko kööri ollut Varkauteen matkustanut. Ei ne varmaan ainakaan Esa Pakarisen puiston takia olleet paikalle tulleet.

caviar_varkaus2

Hangon Makaronitehdas saapui Espooseen

Olen lukenut jo vuosia sitten Hangossa sijaitsevasta Makaronitehtaasta. Olen leikannut pari juttua ruokalehdistä jopa talteen, etten varmasti unohda ravintolaa, jonka pastoja on kehuttu vaikka kuinka.

Unohdin silti. Mutta sitten Isoa Omenaa laajennettiin valtavasti sinne (pian) puksuttavan metron takia. Selasin uuden Ison Omenan esitelehteä kesälomalla, ja bongasin sieltä varsin iloisen uutisen: Makaronitehdas avaa siellä ovensa! Aiemmin todella heikon ravintolatarjonnan omaava Omena sai laajennuksen jälkeen monta mielenkiintoista ravintolaa lisää.

hangon-makaronitehdas7hangon-makaronitehdas8

Pääsimme vihdoin tällä viikolla testaamaan Makaronitehtaan tuoreet ja herkulliset luomupastat. Istahdimme tunnelmalliseen ravintolaan sisään ennen leffailtaa. Herra Longfield on kova Apulanta-fani, ja bändistä kertova uusi Teit meistä kauniin -leffa piti päästä katsomaan heti ensi-iltana.

Pähkäilimme herkullisten kuuloisten pastojen äärellä pitkän tovin ennen kuin saimme tilauksen tehtyä. Minä päädyin lopulta kana-kookospastaan, jossa oli mukana korianteria (nammm!) ja herra otti lammaspastan. Sitten jäimme vain nälkäisinä odottamaan pastojamme, jotka valmistettiin aivan selkämme takana avonaisessa keittiössä. Voitte varmaan kuvitella kuinka mahtavat tuoksut keittiöstä kantautui neniimme..

Alkupalaleivät kiskottiin tyhjiin vatsoihin nopeasti, ihan sama vaikka hiilareita oli tiedossa pian aimo annos lisää. Nälkä oli hirmuinen.

hangon-makaronitehdas5hangon-makaronitehdas6

Hyvin maltillisen odottamisen jälkeen tarjoilija kantoi pöytäämme isot pasta-annokset! Olin odottanut pienempiä annoksia, mutta kyllä hymy oli aika mairea kun tajusin, että koko tuo annos oli minua varten.

Pastat maistuivat odotetusti todella herkullisilta. Pastat eivät uineet kastikkeessa, suolaa ei ollut liikaa, pastan kypsyys oli täydellinen, lihapaloja oli riittävästi, eivätkä ne loppuneet kesken. Niin ja jestas, että omassa annoksessani maistui ihanasti korianteri!

hangon-makaronitehdas3hangon-makaronitehdas2

Saimme lautaset kuin ihmeen kaupalla tyhjiksi. Ennen leffaa ehdimme vielä köpötellä pitkin uudistunutta Isoa Omenaa ja sulatella muhkeaa annosta ennen kuin istahdimme leffateatterin pehmeille penkeille katsomaan Teit meistä kauniin -leffaa.

hangon-makaronitehdas1

Juustofondue, Whymper Stube, Zermatt Sveitsi

Muistatteko vielä kun herra Longfield kertoi teille Matterhornin ensimmäisestä valloituksesta? Mukana tällä kohtalokkaalla retkellä oli myös herra nimeltään Edward Whymper, joka raskaan kiipeilyn päätteeksi irrotti itsensä muusta joukosta ja juoksi viimeiset metrit, jotta hän sai olla ensimmäinen ihminen Toblerone-vuoren huipulla.

matterhorn zermatt

Whymper kävi useana kesänä Zermatissa harjoittelemassa vaarallista vuorikiipeily-yritystään. Näillä matkoillaan hän yöpyi aina Monte Rosa -hotellissa, joka sijaitsi nykyisellä Zermatin pääkadulla, aivan pienen alppikylän keskustassa.

Monte Rosa -hotelli nököttää ylväästi edelleen paikallaan. Hotellirakennuksen kulmassa on ravintola, joka kantaa osuvasti nimeä Whymper Stube. Ravintolasta saa kuuluisia sveitsiläisiä herkkuja – juustofondueta sekä raclettea. Me kävimme ravintolassa maistamassa kesäkuussa juustofondueta, jota en ollut koskaan ennen syönyt.

Paikalliset saattoivat meille (ja muille turisteille) kuitenkin nauraa, Sveitsissä juustofondueta pidetään nimittäin sydäntalven ruokana, eikä sitä keskikesällä syödä.

swiss cheese fondue4swiss cheese fondue6

Sveitsiläisten mukaan sulatettu juusto oli alun perin köyhien talonpoikien ruokaa. Kaapin perukoille säästetyt juustonkannikat sulatettiin padassa valkoviinin kanssa, ja lopuksi koko komeus suurustettiin kananmunalla. Fonduen kupliessa kutsuvasti, ruokakomerosta kaivettiin esiin vielä kuivuneet leivät, ja sitten alettiin herkutella.

swiss cheese fondue5swiss cheese fondue3

Whymper Stubessa fondueta saattoi tilata vaikka minkälaisilla lisukkeilla. Perusversioon kuului fonduen lisäksi vaaleita leipäkuutioita sekä keitettyjä perunoita. Me otimme lisäksi vielä setin erilaisia lisukkeita, jotta saimme varmasti sulasta juustosta kaiken irti.

Lisukekipoissa meillä oli ilmakuivattua lihaa, kirsikkatomaatteja, päärynöitä, sieniä, maissia, pikkelöityä sipulia sekä suolakurkkua.

Kokonaisuus toimi hurjan hyvin. Aika kauan fondueta jaksoi syödä, ennen kuin vahva kuuma juusto alkoi tökkiä. Sen kanssa kävi vähän niin kuin sushin – jossain välissä siitä vain saa tarpeekseen ja sen jälkeen suuhun ei voi laittaa yhtään palaa lisää.

swiss cheese fondue2

Vaikka sydäntalvesta ei ollut kesäkuussa Zermatissa tietoakaan, oli juustofondueta mukava syödä terassilla shortseissa ja t-paidassa. Takana oli pitkä trekki vuorilla, joten juuston kalorit tulivat tarpeeseen, heh!

swiss cheese fondue1

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Kesäloma loppui eilen. Töihin on palattu. Blogi herää jälleen eloon – heti kun ihana arkirytmi saadaan taas rullaamaan.

Kesän aikana herkuttelin yhden jos toisenkin kerran mainioissa ravintoloissa. Maksullisia lounaita sekä päivällisiä tuli syötyä paljon, varmasti enemmän kuin normaalisti, ihan siitä syystä, että loma vietettiin kokonaisuudessaan kotosalla, eikä suurempia lomamatkoja ollut tälle kesälle varattuna.

Kesällä, ja erityisesti lomalla, en kameraa liiemmin jaksanut mukanani kantaa. Kootaan siis yhteen postaukseen kesän parhaimmat ruokamatkamuistot Instagramiin kertyneiden kuvien avulla.

Kesän parhaat ruokamatkamuistot

Moms, Kauniainen

Kauniaisten keskuksessa oleva Moms on meille tuttu mesta. Kesällä menimme sinne vaihtamaan kuulumisia ystäväpariskunnan kanssa. Momsin rouhea ja tuhti maalaiskanasalaatti on ollut jo jonkin aikaa mun suosikki, eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

ruokamatka6

Kiasman terassi, Helsinki

Eräs ystäväni on viimeisten vuosien aikana asunut ympäri Eurooppaa. Elokuussa hän muutti Frankfurtiin, mutta ennen sitä ehti onneksi käymään pikaisesti Suomessa. Sumplimme aikatauluja ja istahdimme neljän leidin ja kahden lapsen kanssa eräänä heinäkuisena iltapäivänä Kiasman terassille juttelemaan. Osa tilasi ruokaa, osa ei. Minä tilasin salaatin, mutta söin sen lisäksi aimo annoksen lapsille tilattuja bataattiranskalaisia. Ne olivat nimittäin aivan sairaan hyviä – kymmenen kertaa parempia kuin oma outo salaattini. Kuinka vastaavia voisi tehdä edes jotenkin kotona.. Nam!

ruokamatka7

Skiffer, Helsinki

Liuskaluodon Skiffer nyt vain kuuluu kesään. Tänä kesänä olin siellä kahden ystäväni kanssa. Fillaroimme paikalle ja jestas liuska maistui hikisen pyörälenkin päälle hyvältä.

ruokamatka5

Kalastajantorpan brunssi, Helsinki

Voi tavaton! Tämä brunssi oli mitä maittavin.

Kävimme testaamassa Kalastajantorpan brunssin vuosipäivänämme heinäkuun lopussa. Ihastuimme niin, että vedimme molemmat itsemme totaaliin ähkyyn. Olo ei ollut brunssin jälkeen mikään kovin mahtava, mutta siitä saamme syyttää vain itseämme. Brunssista olen kirjoittanut blogiin myös oman postauksen, lisää voi lueskella täältä.

ruokamatka8

Aino, Helsinki

Elokuun alussa kipitimme herra Longfieldin kanssa kesäkinoon Engelin sisäpihalle. Kesäkinosta on tullut meidän kesäperinne, leffaa on hurjan tunnelmallista katsella ulkosalla, pienellä sisäpihalla. Eväinä voi olla skumppaa, teetä, leivoksia tai sitten oma sipsipussi – kaikki käy.

Ennen leffailtaa kävimme syömässä lämpimät lohikeitot ravintola Ainossa. Lohikeitto upposi meihin molempiin rapean ruisleivän kanssa tuosta noin vaan. Enpä ole muuten koskaan lohikeittoa tehnyt itse! Tämä pitää ehdottomasti korjata tänä syksynä.

ruokamatka9

Haukilahden paviljonki, Espoo

Haukilahden paviljongille on päästävä ainakin kerran kesässä – aivan kuten Skifferillekin. Tänä kesänä herra maistoi ensimmäistä kertaa lohiburgeria (niiiiin hyvää!) samalla kun minä mussutin onnellisena nieriää kanttarellikastikkeella. Ilta oli ihanan lämmin, terassi oli täynnä kesästä nauttivia ihmisiä ja ohi lipui toinen toistaan komeimpia purjelaivoja. Kyllä siinä kelpasi iltaa vietellä.

ruokamatka10

Notskimakkara

Mitä olisi kesä ilman notsimakkaroita? No ei paljon mitään! Tänäkin kesänä makkaroita on grillattu erilaisilla nuotiopaikoilla useamman kerran. Komein makkararivistö oli nähtävissä (ja syötävissä) Riihimäen Riutalla, jonne kokoontui komea chow chow -porukka koirineen päivineen eräänä sunnuntaina. Omistajat ja koirat olivat tyytyväisiä treffien jälkeen.

ruokamatka12

Ravintola Kylä, Espoo

Loman ehkä positiivisin uusi ravintolakokemus oli Tapiolassa sijaitseva Ravintola Kylä. Söin Kylässä hurjan maittavan ahvenannoksen, jonka jujuna oli vaniljavoi. Se antoi paistetuille ahvenfileille hassun pehmeän maun. Herra söi härän sisäfilettä kanttarellikastikkeella, ja mumisi onnellisena annosta syödessään.

ruokamatka4

Gallen-Kallelan museo, Espoo

Lomalla saimme vihdoin käytyä myös Gallen-Kallelan museossa. Museokierroksen jälkeen istahdimme Tarvaspään kahvilan terassilla nauttimaan teetä, kahvia sekä pientä makeaa. Tarjolla olisi ollut myös mm. lohikeittoa, mutta nälkä ei ollut päässyt yllättämään vielä isosti, joten päädyimme jättämään lohikeitot nälkäisemmille museovieraille.

Tarvaspää oli hieno paikka. Museo oli tarpeeksi pieni, joten sen jaksoi koluta hyvin läpi.

ruokamatka3

Gumbostrand Konst & Form, Sipoo

Gumbostrand kätkee sisäänsä ihastuttavan pienen (ilmaisen) taidemuseon, muhkean museokaupan sekä suuren kahvilan/ravintolan. Olen ollut Gumbostrandissa brunssilla, mutta kesälomalla suunnistimme sinne herra Longfieldin kanssa keskellä viikkoa syömään lounasta. Minä tilasin vuohenjuustonsalaatin ja herra tuttuun tapaan purilaisen. Molemmat annokset sulivat suussa, ja niiden jälkeen jaksoimme tutustua rauhassa taidemuseoon ja sen jälkeen penkoa vielä kaikki museokaupan hyllyt tarkasti läpi.

ruokamatka11

Il Gabbiano, Espoo

Kesäloman aikana oli myös aivan pakko päästä syömään Il Gabbianoon pasta carbonaraa. Olen tästä pastasta jauhanut teille aiemminkin, ja maistuihan se edelleen törkeän tuhdilta, ja juuri sen takia niin hyvältä. Pastan joukkoon pitää lisätä itse pöytäsuolaa sekä mustapippuria, sekoittaa hyvin ja aloittaa herkuttelu vasta sen jälkeen. Parasta pasta carbonaraa jota me olemme syöneet.

ruokamatka1

Toscanini, Helsinki

Toscaninin hummerivoikastikkeella viimeistelty tiikerirapupasta ei ole syyttä ravintolan suosituin pasta-annos. Söin lautaseni tyhjäksi viimeistä fettucinipastaa myöten, ja lautanen teki vielä lopuksi mieli nuolla. Uusi pinkki paitani sai kyllä muutamia osumia punertavasta pastakastikkeesta, ja sen jälkeen ystävän kanssa olikin hurjan mukava kävellä pitkin Helsingin katuja paita likaisena. Onneksi ilta päätettiin leffaan, pimeässä salissa sain olla likaisen paitani kanssa aivan rauhassa.

ruokamatka2
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Kesäkuinen illallinen Lonnassa

Yhteistyössä Viikon viini.

Lonna Helsinki1

Momentt, Herra Longfield täällä.

Vuosi sitten kävimme juhlistamassa Hulin valmiiksi tulemista tuolloin vastikään avatulla Lonnan saarella. Lonnahan on siinä Suomenlinnan edustalla sijaitseva vanha varuskuntasaari, jonne pääsee näpsäkästi Kauppatorilta lähtevällä JT-Linen lautalla (aikataulut voi kurkistaa JT-Linen nettisivuilta). Me rantauduttiin piskuiselle saarelle pikkasen etuajassa, joten käveltiin vähän saarella ennen ravintolaan menoa. Saarella asustelevilla hanhilla ja lokeilla sun muilla vesilinnuilla oli just hautomisvaihe meneillään, ja varsinkin saaren hanhet oli aika hauskoja, naishanhet istuskeli vähän jemmassa pesissään, ja mieshanhet oli nakitettu seisoskelemaan pesien edustoille vartioimaan ettei kukaan urpo mene pesää häiritsemään. Hanhet sihisi ja sähisi jos niitä päin erehtyi katsomaankin, hyvin tosissaan ottivat ukot vartiointihommansa.

Lonna Helsinki13Lonna Helsinki2

Pöytään istuuduttamme meistä tuli heti maailmanpelastajia, koska meille tuotiin pöytään Itämeren pelastavaa vichyvettä. Kauaa emme ehtineet maailmanpelastukseen keskittyä, kun meille tuotiin vichyn kaveriksi lasilliset Pares Baltan Cavaa. Yritettiin kauheen kauan keksiä, mikä tuttu tuoksu viinissä oli, mutta ei millään löydetty mikä se oli, joku tuttu mauste tai yrtti siellä kai asui. Hyvältä se joka tapauksessa maistui, niinku cavalla yleensäkin on tapana.

Lonna Helsinki5

Siinä cavaa impatessamme ja maistellessamme tavailtiin myös isolle kannettavalle liitutaululle kirjoitettua päivän ruokalistaa. Meille tosin oltiin jo valittu annokset puolestamme, menumme koostui annoksista jotka olivat muikku+ruis, karitsa+maa-artisokka, juusto+porkkana ja raparperi+maito. Viime kerralta muisteltiin, että annoksissa oli kaikissa jotain jännää, eikä mitään perusmättöä ollut nytkään annoksien nimistä päätellen odotettavissa.

Lonna Helsinki4Lonna Helsinki3_c_ravintola_

Ennen varsinaisia ruoka-annoksia tarjoiltiin alkusnacksina kuivatettuja lehtikaalin palasia piparjuuri- ja savumantelimajoneesien kera. Kiltit kokki-ihmiset olivat Hulille tehneet oman majoneesinsa kuultuaan tämän pähkinä-manteli-omena-allergialitaniat. Nämä tämmöset lehtikaalisipsit on kuulemma kuuminta hottia just nyt, tai ehkä ne on olleet semmosta jo ajat sitten, en tiiä, mä en ollut tämmösistä aiemmin kuullut. Ihan hyviä ne oli, riittävän suolaisia. Kaikki sipsit ja majoneesit katosi siitä pöydästä jonnekin melko nopeasti.

Lonna Helsinki6

Sitten olikin ekan varsinainen ruokalajin vuoro. Muikku+ruis piti sisällään yllättäen sitä muikkua, ruispannacottaa ja vielä muikun mätiäkin oli lautaselle laitettu. Annos oli raikkaan ja kivan näkönen, teki heti mieli alkaa sitä hotkimaan, mutta ensin toki kiltisti odotettiin seuraava viinikin. Se oli Pares Baltan Cosmic -valkoviiniä, sitäkin innostuttiin imppaamaan, siinä oli jännä se että se tuoksui hedelmäiseltä, mutta ei kuitenkaan meidän mielestä sellaiselta maistunut. Muikku+ruis-annos oli todella hyvä, muikut maistui todella hyviltä ja niiden kaveriksi valitut lisukkeet sopi meidän molempien mielestä tosi hyvin kalojen kanssa. Raikas Cosmos-viini sopi hyvin myskisen ruoan kanssa yhteen, joten alkuruoka oli kaikkineen tosi onnistunut tekele!

Lonna Helsinki7

Muikut horittuamme tuotiin meille ensiksi seuraavaa viiniä laseihin, Pares Baltan Mas Petit Cabernet oli viini jota tällä kertaa laseihimme tuotiin eka vähän ilmaantumaan, ja joka tarjoilijan mukaan sopii erinomaisesti karitsan kanssa. Nyt kun oli viinien haisteluun innostuttu, niin toki tämänkin huuruja vedettiin keuhkoihimme, tuoksu oli kivan runsas. Lampaan kaverina tarjoiltiin kolmea eri lisuketta: oli vinegrette-sitruuna-salaattisekoitusta, mesijuurta ja lämmintä kaalia, sekä couscousia rusinan, persiljan ja kurkun kanssa. Tämä kolmikko tuotiin pöytään kukin omissa kipoissaan, ja lisäksi tuotiin sitten se varsinainen pääruoka-annos kummallekin, jossa oli pellavarouhetta, vesikrassia, tuoretta sekä kypsennettyä maa-artisokkaa sekä tietty sitä lammasta, punaviinikastikkeella.

Lonna Helsinki8

Viinin ilmaantumista kun malttoi vähän odottaa, niin se alkoi maistumaan just siltä mille tuoksuikin, ja yllättävää kyllä, tarjoilija tiesi mistä puhui kun sanoi että viini sopisi lampaan kanssa. Se nimittäin sopi lampaan kanssa. On se jännä miten ne näitä juttuja aina tietää. Lammas itsessään oli tautisen mureata, lisukkeista meistä sen kanssa sopi parhaiten se lämmin kaali. Couscouskin oli hyvää, mutta sitä oli jotenkin kumma syödä kun se ei ollut lämmintä. Annos oli todella runsas kaikkine lisukkeineen, lammasta oli iso klöntti lautasella joten tälläkin annoksella jo varmasti saisi nälän taltutettua jos ei välttis tahdo alkuruokien kanssa hienostella.

Lonna Helsinki9

Seuraavaksi jäätiin odottamaan porkkana+juusto annosta, mutta jostain syystä sitä ei koskaan saapunutkaan, vaan siirryttiin suoraan jälkiruokaosioon. En tiedä oliko tarjoilija alussa lupaillut liikoja, vai unohtuiko yksi annos vain välistä. Me ei asiasta nostettu meteliä, koska oltiin melkoisen täynnä jo siitä lampaasta, ja ravintolan ikkunasta maisemia katellessa oltiin ajateltu ehtiä vielä Suomenlinnaan pyörimään.

Jälkkärin kanssa juotiin Ros de Pacs roseeviiniä, joka yllättäen oli sekin Pares Baltan jengin tekosia. Tämän viinin piti sopia hyvin raparperin kanssa. Minä en ole mikään raparperin suurin ystävä, mutta mielelläni kyllä lähdin kokeilemaan mitä taikatemppuja Lonnan ravintolan kokit ovat aineen kanssa tehneet. Jälkkäriviinin tuoksu ei minusta ollut mikään kauhean hyvä, Huli tosin siitä tykkäsi. Maku oli meistä vähän pliisu, ehkä se rapaperin maun kanssa olisi ollut hyvä, mutta koska se taikaraparperiannos – jossa oli haudutettua raparperiä, maitosorbettia ja maitokeksiä – ei minusta sittenkään ollut mikään kovin hyvä, en oikein tämän annoksen ylimmäksi ystäväksi osannut ryhtyä. Huli tästäkin tykkäsi, maitosorbetti oli jännällä tavalla mauton ja maitokeksi vain hävisi suuhun, sopivat kuulemma kivasti kirpeän raparperin kanssa yhteen. Annos oli sopivan kevyt ja raikas päätös hyvälle aterialle.

Lonna Helsinki11Lonna Helsinki12Lonna Helsinki10

Tyytyväisinä lompsimme vartijahanhia väistellen takaisin lautallemme, Lonnan ravintola ei tälläkään kertaa pettänyt. Ruoka-annokset ja niiden kaverina tarjotut Pares Baltan viinit toimivat hyvin yhteen ja nälkä lähti. Lonnan ravintolassa oli mukavan rento ilmapiiri, paikalla oli melko paljon isoja seurueita iltaa viettämässä. Mutta kyllä siellä ihan hyvin kahdestaankin viihtyi. Menkää hyvät ihmiset kokeilemaan jos ette jo ole käyneet, tai vaikka olisittekin, niin menkää uudestaan!

Lonna Helsinki14

Illallinen auringonlaskun aikaan, Tallinnan Teletorn

Yhteistyössä ravintola Teletorn.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna hyppäsimme perjantaina töiden jälkeen noin 15 työkaverin kanssa tilataksiin, ja otimme suunnaksi Länsisataman. Hurautimme Itämeren yli laivalla, ja kirjauduimme vielä samana iltana hotelliin Tallinnan Vanhaan kaupunkiin. Kello kahdeksalta (edelleen samana iltana), meille oli varattuna pöytä Tallinnan televisiotornista, jonka sisällä, 175 metrin korkeudella, sijaitsee Brasserie & Restoran Teletorn Tallinn -niminen ravintola. Usein kyllä puhutaan ihan vain Teletorn-ravintolasta, tai suomalaiseen suuhun vieläkin paremmin istuvasta ”ravintolasta Tallinnan televisiotornissa”.

Tallinna Teletorn39

Ravintola sijaitsee siis televisiotornin sisällä, tarkemmin sanottuna 22. kerroksessa, 175 metrin korkeudella maanpinnasta. Ravintola on Pohjois-Euroopan korkein, tai se siis sijaitsee korkeammalla kuin yksikään muu ravintola Pohjois-Euroopassa. Tallinnan televisiotorni on avattu noin viiden vuoden rakennusurakan jälkeen vuonna 1980, joten kovin vanhasta rakennuksesta ei ole kyse. Koko hökötyksellä on korkeutta yhteensä 314 metriä, ja se on – yllätys yllätys – Viron korkein rakennus. Matkaa televisiotornille kertyy Tallinnan Vanhasta kaupungista noin 10 kilometriä. Meidän 10-henkinen porukka pulitti isosta tilataksista 30 euroa matkatessamme televisiotornille perjantai-iltana.

Tallinna Teletorn18Tallinna Teletorn36Tallinna Teletorn23

Ravintolasta pääsee ihailemaan maisemia verkkoaidan takaa avoimelle näköalatasanteelle, jonne meidän porukasta eivät kaikki uskaltaneet tulla. Minä toki heiluin siellä yrittäen yllyttää kaikki jänishousutkin mukaan, mutta jotkut eivät mun houkutteluista huolimatta tulleet lähellekään näköalatasanteen ovia.

Ihailimme maisemia ystäväni kanssa kahdesti. Ensin kipitimme näköalatasanteelle alkupalojen jälkeen kun ilta-aurinko oli vasta laskemassa horisontin taakse ja taivas oli vielä suhtellisen kirkas. Toinen visiitti näköalatasanteelle tehtiin lumoavan kauniin auringonlaskun aikaan illallisen päätteeksi. Kyllä veti sanattomaksi! Taivaalla möllöttävä tumman oranssi aurinko laski meren taa melkein silmissä. Hurjan kaunista.

Tallinna Teletorn9

Mutta ennen kaunista auringonlaskua söimme kolmen ruokalajin illallisen, jonka ravintola tarjosi minulle sekä ystävälleni ruokajuomineen päivineen.

Tarjoilijan ohjatessa meitä pöytäämme, yllättivät ravintolasta avautuvat maisemat sekä valoisuus ainakin minut. Korvat olivat vielä hieman tukossa piiiitkän hissimatkan päätteeksi, samalla kun kevätaurinko oikein puski puhtaista ikkunoista valoa sisään. Aurinkolaseilla olisi melkein ollut käyttöä.

Ravintola on sisustettu modernisti ja se näkyy myös pöytään kannetuissa annoksissa. Ravintola ei ole pienten piperrysten fine dining -mesta. Annokset ovat kookkaita sekä kauniita, erikoisilla makuyhdistelmillä leikitellään hauskasti ja ruokalistaa selatessa saattaa mennä sormi suuhun, sen verran hyviltä annokset kuulostavat.

Tallinna Teletorn35Tallinna Teletorn7

Me päädyimme tilaamaan alkuun merellisiä herkkuja. Ystäväni annos piti sisällään savusilakkajäätelöä, punajuuritahnaa, siikacarpacciota, wakamea ja ruisleipälastuja. Minun teki taasen kovasti mieli keittoa, ja niinpä päädyin tilaamaan bouillabaissen, joka piti sisällään sokerihernettä, inkivääriä, kermavaahtoa sekä Soft Shell -rapua. Bouillabaisse oli hurjan hyvää, ja selvisin lisäksi hienosti hieman pelottavan näköisen ravun syömisestä! Ystäväni annoksen jännin osa oli ehkä savusilakkajäätelö. Saattaa kuulostaa joidenkin korvaan hieman liian erikoiselta, mutta se oli meistä kummastakin todella herkullista.

Alkupalat huuhdeltiin alas Cavalla, sillä skumppa toimii aina.

Tallinna Teletorn33Tallinna Teletorn29Tallinna Teletorn32

Me istuimme ystäväni kanssa kolmen hengen seurueessa, kun meidän muu porukka oli toisessa hieman isommassa pöydässä. Olimme tehneet varaukset erikseen, mutta mitä se nyt tähän taas kuuluu? Ei mitenkään, mennään eteenpäin, on pääruoan vuoro.

Tosi iso osa meidän porukasta tilasi pääruoaksi ankkaa, niin teki myös ystäväni. Hän kehui annosta, mutta sanoi, ettei ankassa ollut sille ominaista rapeaa rasvaista kuorta (meniköhän se nyt näin..?). Ankan kanssa lautasella möllötti appelsiini-riisipallo, paksoita, sokerihernettä, mini-parsakaalia, porkkanaa ja punaviinikastiketta.

Minä taasen halusin olla erilainen nuori ja tilasin rohkeasti listalta lammasta, tarkemmin sanottuna Sous Vide -kypsytettyä lampaansatulaa, friteerattua kateenkorvaa, vihannesgratiinia, minivihanneksia ja rosmariinikastiketta. Lammas näytti hailakan ruskealta klöntiltä muuten kovin värikkäällä lautasella, mutta eipä se makuun vaikuttanut. Lammas oli mureaa, ja jestas se passasi hyvin lisukkeiden kanssa yhteen. Ainoastaan pienet porkkanat olivat minusta hieman liian rapsakoita, niitä olisi voinut keittää vielä pari minuuttia lisää.

Pääruokien kanssa joimme lasit tarjoilijan suosittelemia punaviinejä. Olin sen verran lahopää etten sitten kirjannut viinien nimiä ylös.. Mutta kääntykää tekin vain rohkeasti tarjoilijan puoleen, ja kysykää mikä viini sopisi teidän ruokien kanssa parhaiten yhteen.

Tallinna Teletorn25Tallinna Teletorn26

Jälkiruoaksi olisimme haluneet ystäväni kanssa ravintolan erikoisannoksen – neliömetrijälkiruoan. Valitettavasti pöydässämme ei ollut jälkkärille tarpeeksi tilaa(!), eikä muita sopivia pöytiä ollut vapaana. Niinpä meille suositeltiin muita jälkkäriherkkuja. Tämä sopi hyvin.

Minä mussutin tyytyväisenä tumman suklaan brownien samalla kun ystäväni söi ehkä maailman kauneinta jälkiruokaa. Siinä iski kyllä annoskateus siinä määrin, että unohdin kuvata oman jälkiruokani. Hah! Ystäväni tiramisu oli koristeltu upeilla kukilla ja lautasella oli sen lisäksi mm. ruisleipäjäätelöä. Sain toki maistaa tätä kaunokaista, ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että ruisleipäjäätelö maistuu mämmiltä. Nam!

Tallinna Teletorn13_c_matka_.

Ilta oli oikein onnistunut. Ruoka oli hyvää, maisemat erityisesti loppuillasta henkeäsalpaavat ja meidän oma Oscar-tarjoilija varasti kyllä sydämeni söpöydellään! Voimme vain suositella tätä hieman Tallinnan ydinkeskustan ulkopuolella olevaa ravintolaa, se on kokemus niin maku- kuin näköaistille.

Psssst.. Olemme käyneet herra Longfieldin kanssa myös Tallinnan Vanhassakaupungissa Ribe-nimisessä ravintolassa. Sekin oli oikein hyvä paikka, mutta ei siellä näin upeaa auringonlaskua pääse todistamaan.

Tallinna Teletorn6

Cafe~Cafen salaattilounas, Praha

cafe cafe prague5_c_matka_

Oikein hyvää palautetta saanut kahvila aivan Prahan vanhan kaupungin sydämessä voi kuulostaa joidenkin korvaan liian hyvältä ollakseen totta. Eihän turistien valloittamissa keskustoissa voi koskaan olla mitään oikeasti hyvää kahvilaa/ravintolaa, jossa myös paikalliset viettäisivät aikaa. Näitä kaikkien metsästämiä kahvila- ja ravintolahelmiä tulee etsiä pieniltä sivukaduilta, joinne ei keskustan melut juuri edes kuulu.

No ei se kyllä ihan noinkaan mene. Ainakaan Prahassa sijaitsevan Cafe∼Cafen osalta. Jos ette mua usko, niin lukekaa muutama TripAdvisorin kommentti ja/tai käykää itse testaamassa paikka seuraavalla Prahan reissulla.

cafe cafe prague

Trendikäs ja freesi Cafe∼Cafe sijaitsee vain muutaman hassun askeleen päässä Vanhankaupungin aukiolta. Me satuimme menemään sisään ystäväni kanssa sattumalta. Lounasnälkä yllätti kaksi leidituristia, ja sen seurauksena aloin selata vatsa muristen opaskirjaa, josta bongasin yhden lupaavalta kuulostavan lounasravintolan. Menimme kolkuttelemaan paikan ovia, mutta meitä oli vastassa sen verran epämääräinen sisäänheittäjä, että päätimme kääntyä kannoillamme ja etsiä toisen lounasmestan.

Cafe∼Cafe sattui sijaitsemaan hyvin lähellä tätä toista ravintolaa, joten sen suurempia miettimättä astuimme sisään valoisaan kahvilaan joka melkein seireenien (mies-seireenien) tavoin kutsui meitä vellovan nälän kourissa riutuvia luokseen.

cafe cafe praguecafe cafe prague

Tilasimme lounaaksi raikkaat smoothiet sekä salaatit. Ystäväni kokeili pekonilla höystettyä ceasar-salaattia, jota hän muistaakseni tituleerasi parhaaksi koskaan syömäkseen salaatikseen. Minä nautin raikkaan rapusalaatin, jonka kruunasi hieman tulinen salsa, joka vei kieleni mennessään.

Salaattien ja smoothieiden lisäksi meidän pieneen pyöreään pöytään kannettiin myös vadillinen leipää sekä iso vesipullo. Vesilaseina toimi Suomenkin ravintoloissa tutuiksi tulleet Dietan Hobstar-lasit, joita löytyy itseasiassa meiltä kotoakin kahta eri kokoa yhteensä 24 kappaletta.

Lounashetki oli herkullinen, todella herkullinen. Cafe∼Cafea voimme suositella lämpimästä ystäväni kanssa kaikille Prahaan reissaaville! Kurkkaa lisätietoja kahvilan facebook-sivuilta.

cafe cafe prague

Ravintola Ehta, Kuopio

Palasimme kevätlomalla Lapista Kuopion kautta kotiin. Vietimme viimeisen reissuyön Scandic Kuopiossa, jossa keräsimme voimia vikaan ajopyrähdykseen kohti omaa sänkyä. Saapuessamme Kuopioon ajoimme Ehta-ravintolan ohi, ja ihastuimme paikkaan heti auton ikkunoiden läpi. Paikka näytti ennen kaikkea freesiltä ja rennolta. Ikkunapaikoilla istui mukavasti porukkaa myöhäisellä viikonlopun lounaalla.

Aurinko paistoi ja Kuopiossa oli kevät. Olimme jo Lapissa saaneet muutaman edellisen päivän ihastella somesta Etelä-Suomen keväisiä kuvia, ja Kuopiossa pääsimme vihdoin myös itse toteamaan sen tosiasian, että kesä tekee tosissaan tuloaan talven jälkeen!

ravintola ehta_kuopio8_c_ravintola_

Asetuimme kamojemme kanssa rauhalliseen hotelliin, ja sitten jatkoimme Kuopioon tutustumista jalan. Herra Longfield halusi näyttää mulle Kuopion torilla nököttävän poika ja kala -patsaan (patsaan oikea nimi on Veljmies), jota hän on itse joskus Kuopiossa ollessaan ihmetellyt. Patsas löytyi, ja niin löytyi myös muikkukukko ja aidot riisipiirakat, joita ostimme molempia kotiin sekä viemisiksi vanhemmilleni, jotka urhoollisesti hoitivat villiä Horatiota lomamme ajan. Kävimme myös shoppailemassa Stockalla, josta löysimme molemmille jotain uutta kivaa vaatekaappiin.

ravintola ehta_kuopio1

Sitten tuli nälkä. Otimme suunnaksi ravintola Ehdan, jonne olimme päättäneet mennä illastamaan. Pöytävarauksenkin olin tehnyt jo viikkoja etukäteen, se tosin oli turha, Ehdassa oli paljon vapaata tilaa kuuden jälkeen sunnuntai-iltana.

Ehdan halutaan olevan koko kansan paikka, sinne ovat tervetulleita kaikki vauvasta vaariin. Valoisasta ravintolasta löytyy useampi mukava loossi sekä liuta normaaleja ravintolapöytiä tuolien kera. Me asetuimme istumaan mukavaan loossiin aivan ikkunan viereen. Valoa riitti, vaikka ilta oli jo tuloillaan. Siitä tiesi täysin varmasti kevään ja kesän olevan ihan nurkan takana.

ravintola ehta_kuopio2

Tilasimme molemmat burgerit loman lopun kunniaksi. Herra Longfield tilasi Ehta burgerin, ja minä päädyin lopulta Lipan juusto -hamppariin, jonne lisäsin väliin lisämaksusta mukaan myös jauhelihapihvin. Lipan juuston resepti on peräisin Georgiasta, ja sitä tuotetaan pienimuotoisesti Suomessa. Juusto on maultaan ja koostumukseltaan minusta halloumimainen, joskin ei niin suolainen. Hampparin välissä ollut paksu tuorejuustoviipale oli grillattu kevyesti, ja se maistui odotetusti aikas hyvältä maukkaan jauhelihapihvin kanssa.

ravintola ehta_kuopio3ravintola ehta_kuopio4ravintola ehta_kuopio5

Ehta haluaa korostaa itse tehtyä ruokaa ja paikallisia sekä kotimaisia raaka-aineita. Tästä on hyvänä esimerkkinä ravintolan hamppareiden sämpylät sekä pihvit. Molemmat on tehty itse, jonka lisäksi pihvien liha tulee itäsuomalaisilta tuottajilta.

Mahassa oli herkullisten hamppareiden sekä ranujen (ranut olivat kyllä aika suolattomia) jälkeen vielä sen verran tilaa, että tilasimme jälkkäriksi Ehdan jäätelöannokset. Kevät ja jäätelö kuuluvat yhteen, joten pakkohan se oli kevään kunniaksi vetää jätskiöverit loman päätteeksi. Namskis!

Ehta toimi meistä mainiosti. Palvelu pelasi ja ruoka maistui hyvältä. Ehta on jonkinsortin ketjuravintola, mutta mitäs sillä on väliä jos homma toimii. Meillä ei ainakaan jäänyt hieman suolattomia ranuja lukuun ottamatta mitään valitettavaa.

ravintola ehta_kuopio6ravintola ehta_kuopio7

Ravintola Hook, Helsinki & Tampere

Kuinka monelle Hookin wingsit ovat entuudestaan tuttuja? Minä en ollut edes kuullut niistä ennen kuin ystäväni mainitsi siivistä minulle jokunen vuosi sitten. Hän kertoi, että Tampereella pitää aina käydä vetämässä wings-överit Hookissa.

Ravintola Hook8

Vaikka Hook oli minulle täysin tuntematon, eivät wingsit aurajuustodipillä sitä todellakaan olleet. Niitä vedettiin teininä herra Longfield kanssa Chicosissa, ja kun opintotukirahat olivat tiukassa käytetty, kävimme vanhempieni kanssa ruokakaupassa, ja sieltä ostettiin hyvin usein mm. marinoituja siipiä ja sipseille tarkoitettua sinihomejuustodippiä. Niitä me sitten vedimme yhdessä onnesta sekaisin appiukolta saadulla sohvalla ensimmäisessä yhteisessä HOASin opiskelijakämpässä Jokiniemessä. Oi niitä aikoja!

Ravintola Hook7

Jokiniemiajoista on aikaa jo tosi monta vuotta, yli kymmenen jos tarkkoja ollaan. Vanhemmilta ei kinuta enää ruokarahaa, nykyinen sohva on ostettu omilla rahoilla ja opintolainat on maksettu pois jo vuosia sitten. Oi näitä aikoja!

Wingsejä ei ole tullut syötyä sitten HOASin opiskelijakämppäaikojen. Paitsi, että on. Kahdesti viime viikolla, jos taas ihan tarkkoja ollaan. Eikä muuten mitä tahansa Chicosin wingsejä, vaan niitä legendaarisia Hookin wingsejä.

Ravintola Hook1_c_ravintola_

Viime viikon keskiviikkona suuntasin ystäväni kanssa Helsingin Hook-ravintolaan, joka avattiin huhtikuun lopulla entisen Gringos Locosin tilalle Töölön Kisahallin päätyyn. Tämä ystävä on juuri se, joka oli hehkuttanut Hookin wingsejä minulle vuosia sitten.

Tilasimme kaksi litran limua, parit setit erilaisia ranuja dippien kera ja yhden setin tosi terveellisiä poppersseja noin niin kuin alkupaloiksi. Pääruoaksi otimme molemmat 12 kappaleen erän wingsejä. Ystäväni luotti medium-tason kastikkeeseen, minä uskalsin ottaa omat siipeni hot-kastikkeella, ja se kyllä osui jo upposi. Kastikkeessa oli potkua, mutta ei yhtään liikaa. Aurajuustodippi maistui taivaalliselta. Ja ne wingsit? Todella hyviä. Emmä niistä mitään muuta osaa sanoa.

Ravintola Hook9Ravintola Hook2

Keskiviikon mättösettien jälkeen oli vakuuttunut Hookista ja päätin, että herra Longfield pitää tuoda tänne asap. Herra saapui kotiin työmatkoilta vain viikonlopuksi, ja viikonlopun vietimme kokonaisuudessaan Tampereella. Olin varannut meille pöydän kehuja saaneesta tamperelaisesta ravintolasta kunnes tajusin viiden aikaan iltapäivällä, että Tampereella sijaitsee alkuperäinen Hook!

(Hienon) ravintolan pöytävaraus peruutettiin ja syöksyimme oitis kuuden jälkeen vuodesta 1997 samalla paikalla nököttäneen Hookin ovista sisään toivoen, että saamme pöydän vappuaattona ilman pöytävarausta. Meitä onnisti.

Ravintola Hook4Ravintola Hook5

Selitin herralle miten homma Hookissa toimii ja pian olimme jättäneet tilauksen: kaksi litran cokista, yhdet ristikkoperunat, yhdet poppersit, yhden 12 kappaleen setin wingsejä XHOT-kastikkeella herralle ja yhden ribs-annoksen ristikkoperunoilla minulle.

Herran piti sitten panna mua paremmaksi ja ottaa siipiateria astetta tulisemmalla kastikkeella. Maistelin muutaman herran wingseistä, ja olihan ne aika tujuja. Mutta ei mitään överitulisia kuitenkaan. Herralla tosin oli ylähuuli hieman rohtunut, joten loppumetreillä huulia piti viilentää litran kokistuopilla. No okei, oli se xhot-kastike aika tulinen ilman rohtuneita huuliakin. Huhuhuh!

Ribsit olivat wingsien tapaan todella maukkaita. Liha repesi luiden ympäriltä lähes itsestään ja totisesti Amerikalta maistuva paksu, tumma kastike kruunasi koko setin. Oikeesti, tosi hyvää ja ah niin tuhtia.

Ravintola Hook10Ravintola Hook6

Muuten tiesittekös sitä, että nyt kun Helsinki on valloitettu, on Hookin aika laajentua lisää. Seuraavaksi Hook on avautumassa omistajien mukaan Turkuun. Oletteko turkulaiset valmiita ottamaan pirullisen tuliset siivet vastaan?

Ravintola Hook3