10 faktaa ilmalämpöpumpusta

Ilmalämpöpumppujen suosio erityisesti sähkölämmitteisissä taloissa ei varmasti näe laantumisen merkkejä ihan heti. Meidän vihreän Vihervaaramme lämmitysmuotona on maalämpö, ja sen lisäksi olohuoneessa nököttää varaava takka, joten me emme hakeneet ilmalämpöpumpulla halvempia sähkölaskuja, vaan yksinkertaisesti viileämpää kämppää kesällä. Tiesittekö muuten, että ilmalämpöpumput on alunperin kehitetty juurikin viilentämään sisäilmaa, ja moni muu on meidän tavoin valmis maksamaan jo yksin siitä.

Takana on nyt kolme kesää vihreässä Vihervaarassa – kaksi hikistä ja yksi hietön. Nyt vain toivotaan, että hiettömiä kesiä on edessä vielä ainakin noin 10-15 kappaletta. Sen verran meidän uuden ilmalämpöpumpun pitäisi käytössä kestää.

Toshiba Suzumi 16 on tosiaan nyt puhissut olohuoneessa kuukauden päivät, asennukset kävi heinäkuun puolella tekemässä LämpöYkkösen kaksi varsin komeaa nuorta miestä. Kokosin teille tähän postaukseen 10 faktaa ilmalämpöpumpuista, mistään tekniikoiden paasauksesta ei kuitenkaan ole kyse – vaan ihan semmoisia perusjuttuja, jotka ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Faktat löytyvät oheiselta videolta (videolla tuhisee myös Horatio) sekä hieman pidempänä sepustuksena postauksesta (ilman Horation tuhinoita). Olkaapas hyvä!

1. Viilennä vain omaa kotiasi

Aloitetaan tällä kaikista yksinkertaisimmalla faktalla. Kun ilmalämpöpumppu on päällä, tulee ovet ja ikkunat sulkea. Muuten laite yrittää viilentää/lämmittää koko ympäröivää asuinaluetta, ja siinä ei ole mitään järkeä.

2. Valitse oikea pumppu omiin tarpeisiisi

Meidän tarpeena oli saada talo viileäksi kesäisin. Lämmitysominaisuutta emme tarvitse ollenkaan, sillä emme tule pitämään laitetta päällä kuin kesäaikaan. Ennen kuin ilmalämpöpumppu kotiutui olohuoneeseemme terassin ovien päälle, nukuimme kuumimmat yöt terassin ovet auki. Tämä tarkoitti eittämättä sitä, että Horatio puhisi ja pihisi pitkin yötä, sillä pihamaalla juoksenteli kissoja, pupuja, lintuja ja välillä varmaan naapureitakin häiritsemässä Horation yöunia. Ja aina kun Horatio puhisi, me heräsimme – useita kertoja yössä.

Mutta eipä herätä enää! Nyt olohuoneessa surisee Toshiba Suzumi 16 -ilmalämpöpumppu, jonka ansiosta saamme kaikki nukkua yöt rauhassa, ilman hikipisaroita ja hyttysiä.

3. Ilmalämpöpumppu voi näyttää myös hyvältä – sisältä ja ulkoa

Sisäyksikkö on lähes näkymätön, ainakin jos seinät ovat vaaleat. Me päädyimme laittamaan sisäyksikön olohuoneeseen, aivan terassin ovien yläpuolelle, jolloin pumpusta saadaan meidän talossamme paras hyöty irti. Tila johon pumppu ilmaa puhaltaa on avara, ja viileä ilma pääsee liikkumaan avoimesta tilasta vaivattomasti tärkeimpiin viilennystä vaativiin huoneisiin.

Yllätyin, kuinka vähän valkoiseen sisäyksikköön kiinnittää huomiota. Se istuu meidän olohuoneeseemme hienosti, nousematta oikeastaan yhtään esille vaaleasta tapetista.

Ulkoyksikön paikka oli etukäteen jo aika selvä. Saimme sen hyvin jemmaan terassin kaiteen taakse, jossa se on katseilta hyvin piilossa. Hommasimme LämpöYkköseltä samaan syssyyn myös mittojen mukaan tehdyn puisen kotelon ulkoyksikölle, sillä halusin saada siitä mahdollisimman siistin ja huomaamattoman. Kotelossa on peltinen valkoinen kansi. Mietin tovin, maalaanko kotelon valkoiseksi vai samalla vihreällä maalilla kuin talokin on maalattu. Päädyin lopulta pohdintojeni päätteeksi sutimaan kotelon vihreällä värillä, jotta se ei nousisi liiaksi esiin talon seinästä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen – vihreää hökötystä ei erota kunnolla edes pihallemme johtavalta tieltä.

4. Lähes äänetön

Ensimmäisellä asennuksen jälkeisellä viikolla kysyimme muutaman kerran olohuoneessa ollessamme, että alkoiko ulkona sataa vettä. No ei alkanut, vaan tasainen pieni hurina oli peräisin Toshibastamme. Viikon jälkeen emme ole ääntä huomanneet enää mitenkään. Mainoslehdessä Toshiba kertoo sisäyksikkönsä olevan luokkansa hiljaisin. Laitteen äänitaso on varmasti monelle asiakkaalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista pumpun hankintaa mietittäessä, joten sen tuleekin olla hyvin hiljainen.

5. Oikean viilennyslämpötilan valitseminen

Viilennys toimii pääpiirteissään niin, että sisäyksikkö sitoo huoneilmasta lämpöä, joka luovutetaan ulkoyksikön kautta pihalle.

Meidän tapauksessa tulee ottaa huomioon maalämpöjärjestelmän sisälämpötilan asetusarvo. Ilmalämpöpumpulle ei kannata antaa maalämpöjärjestelmälle annettua asetusarvoa alempaa viilennyslämpötilaa, jotta nämä kaksi lämmitystahoa eivät ala tapella keskenään – muuten ilmalämpöpumppu yrittää koko ajan viilentää ja maalämpöpumppu samanaikaisesti lämmittää talon sisälämpötilaa, jolloin molemmat tekevät turhaa työtä ja siitä nyt ei säästöä varmasti synny senttiäkään.

Ennen kuin laitamme pumpun talviunille syksymmällä, tulee meidän ennen OFF-painikkeen painamista (Standby-tila ei ole sama asia) pitää laitetta hetken aikaa lämmitysmoodissa, jotta se kuivuu kunnolla ja ylimääräinen kosteus saadaan laitteesta pois ennen pitkää talvea. Talven ajan meidän talomme lämpötilasta pitää sitten huolta maalämpö sekä varaava takka.

6. Sisä- ja ulkoyksikön oikea sijoituspaikka

Ilmalämpöpumpun voi asentaa käytännössä vaikka minkälaisiin taloihin. Taloyhtiöllä taikka kunnalla saattaa kuitenkin olla ehtoja siitä mihin ulkoyksikön saa asentaa, joten asia kannattaa tarkistaa ennen projektiin ryhtymistä ainakin kerros- sekä rivitaloissa.

Viilennystoiminnolla meidän Toshibamme poistaa itsestään kondenssivettä noin 5 litraa päivässä. Tämä vesi tippuu kondenssivesiputkea pitkin suoraan maahan, joten putken pään sijoituspaikka on hyvä miettiä etukäteen – se ei saisi olla esim. aivan kiinni talon seinässä, siitä voi pitkässä juoksussa kehkeytyä kosteusvaurioita. Meillä putken pää menee terassin alle sepelien sekaan.

Itse ulkoyksikölle kannattaa yrittää löytää mahdollisimman suojainen ja avara paikka. Ulkoyksikön paikan ei tarvitse olla sisäyksikön välittömässä läheisyydessä, vaan se voidaan putkien avulla vetää vaikka kuinka kauas sisäyksiköstä. Ulkoyksikön päälle voi lisäksi tilata lisävarusteena (tai askarrella itse) puisen kotelon, jonka voi maalata millä värillä tahansa. Meille kotelo tilattiin ja asennettiin LämpöYkkösen toimesta, maalauksen hoidin itse, ja käytin samaa värisävyä jolla talon ulkoseinä on maalattu.

7. Anna ammattilaisten hoitaa asennus – saat siitä kotitalousvähennystä

Ilmalämpöpumppua ei suositella asennettavaksi itse, vaan siihen kannattaa pestata asiantunteva ja pätevä asentaja. Jo ihan vakuutusten takia. Ja myös sen takia, että pumpusta saadaan varmasti kaikki tehot irti. Väärin asennettu pumppu voi myös esimerkiksi pitää tavallista kovempaa meteliä, ja parhaassa tapauksessa koko laite hajoaa ennen aikojaan jos se on törkätty seinään miten sattuu. Tee-se-itse-miehet kannattaa siis taivuttaa ammattilaisten puoleen, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Joskus on varsin mukavaa vaan katsoa vierestä kun asiantuntijat tekevät hommat.

Asennustöistä (työn osuudesta) saa lisäksi kotitalousvähennystä. LämpöYkköseltä saimme jopa vähennyksen hakuun tarvittavat veropaperit valmiiksi täytettyinä, aika kätevää!

8. Älä käytä automaattiasetusta

Sama sääntö kuuluu myös kameroiden kanssa, niissä ei pitäisi käyttää automaattiasetusta, ainakaan jos haluat napata helposti ja vaivattomasti parempi kuvia. Ilmalämpöpumpussa automaattiasetus ei ole tarkoitettu/suunniteltu Suomen sääolosuhteille. Täällä on kosteaa, märkää, kuumaa, kuivaa ja kaikkea siltä väliltä, hyvässä tapauksesa yhden ja saman päivän aikana. Tasaiset sääolosuhteet ei vaan kuulu Suomeen, joten automaattiasetus ei toimi täällä Pohjolassa – sillä saa myös helposti ilmalämpöpumpun ja mahdollisen toisen lämmitysmuodon tappelemaan keskenään. Kannattaa siis pitää pumppu tarpeen mukaan joko viilennys- tai lämmennysasetuksella.

9. Putsaa ja huolla riittävän usein

Jotta pumppu pysyy toimintakunnossa, täytyy se muistaa putsata ja huoltaa riittävän usein. Koiratalouksissa ilmalämpöpumpun putsaamisesta täytyy pitää vielä astetta enemmän huolta, Horatiosta kun irtoilee ilmaan jatkuvasti karvaa ja hilsettä, joka tietyllä aikavälillä kerääntyy myös ilmalämpöpumpun filttereihin.

Oikeat puhdistusohjeet löytyvät laitteen ohjekirjasta. Meidän Toshiban sisäyksikön filtterit tulee imuroida kevyesti kuukauden välein, ja varsinainen huolto on syytä tilata kolmen vuoden välein. Ulkoyksikön päältä tulee kerätä lehdet ja muut roskat pois, mikäli ulkoyksikön päällä ei ole erillistä koteloa. Meillä kotelo on, mutta siitäkin huolimatta kotelon sisään tulee kurkata aika ajoin, jotta mahdolliset sinne ajautuneet roskat saadaan sieltä pois.

10. Ulkoyksikkö kiinni maa- tai seinätelineellä

Tämän saat päättää ihan itse. Me valitsimme seinäkiinnityksen, sillä ajattelin sen näyttävän siistimmältä. LämpöYkkösen asentaja sanoi, että mikäli asustelee puutalossa ja aikoo käyttää ilmalämpöpumppua myös talon lämmitykseen, ulkoyksikköä ei kannata kiinnittää ainakaan makuuhuoneen seinään, sillä puu saattaa alkaa ikään kuin vatkata laitteen mukana, ja siitä johtuva tärinä saattaa häiritä herkkäunisempia. Vaikka emme pumpun lämmitysominaisuutta tarvitse, on ulkoyksikkö kiinni tietokonehuoneen seinässä – tosin ihan vain siitä syystä, että se sattui olemaan lähin seinä jonne pumpun sai parhaiten piiloon pihalla.

Onko ilmalämpöpumppu jo monelle teistä tuttu kapistus? Me ollaan pieneen hurisijaan tykästytty kovasti, ja nyt vain odotellaan vielä oikein kunnon intiaanikesää! Sitä odotellessa, voitte käydä kurkkaamassa muutkin LämpöYkkösen kampanjapostaukset Blogiringin sivuilta.

Yhteistyössä LämpöYkkönen

Advertisement

Paketoidaan joulu

Vihreässä Vihervaarassa vietettiin joulua kolmatta vuotta peräkkäin. Tänä vuonna emme saaneet valkoista joulua, joten aaton lenkille ei voitu ottaa isoja liukureita mukaan. Lenkki tehtiin tänä vuonna Horation kanssa, ja vauhtia oli kyllä hurjasti paljon enemmän kuin edellisinä vuosina Kodan kanssa ilman mäenlaskuvälineitäkin.

Kävi nimittäin niin, että päästimme Horation metsässä vapaaksi. Ollaan harjoiteltu pikku prinssin kanssa vapaana oloa, ja se menee aika ajoin oikein hyvin. Mukana on kyllä oltava iso kasa herkkuja, joita sitten heilutellaan ja samalla huudetaan TÄNNE, ja aika usein Horatio tulee luokse. Aaton lenkillä Horatio sai kuitenkin vainun, jota se lähti seuraamaan aivan tohinoissaan. Tohinoissaan pikku prinssiä on aivan turha huudella, silloin koiran korvat menevät lukkoon ja se haistaa vain pupun tai peuran jäljet.

Pitkän matkaa näimme Horation pois juoksevan peräpään, mutta lopulta oranssi karvakasa häipyi näkyvistä. Juoksimme koiran perässä huutaen Horation nimeä sekä TÄNNE-käskyä vaikka kuinka, mutta aivan turhaan. Erkaannuimme herra Longfieldin kanssa eri suuntiin, ja sen jälkeen herran ääni kuului koko ajan vain kauempaa ja kauempaa. Reippaan vartin ajan ehdin jolkotella umpimetsässä ajatellen, että aattohan lähti hyvin liikkeelle, kunnes yhtäkkiä Horatio tupsahtikin jostain eteeni ihan sattumalta. Pikkuprinssi ei kyllä varmaan edes ymmärtänyt, että olin siinä, niin kovasti nenu meni maassa ja koko kroppa oli jännittynyt vainun vuoksi. Nappasin kaverin kiinni, ja hetki siinä sitten juteltiin silmiin katsoen että mitä oltiin just tehty.

Lopulta löysimme Horation kanssa myös herran toiselta puolelta metsää huutelemasta, ja sitten ihmeteltiin, että miten ihmeessä saamme reippaalle pojalle opetettua vapaana kulkemisen salat. Koda oppi homman ilman sen suurempia opetushetkiä, se tuli aina luokse kun sitä huusi. Ehkä uroksilla on sitten vain kovemmat metsästysvietit.. Niin ja onhan sitten vielä ne tyttöjenkin tuoksut edessä siinä vaiheessa kun Horatio tulee sukukypsäksi. Niihin ei taida parhaatkaan herkkutikut auttaa!

Loppulenkin Horatio olikin sitten remmissä. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Perinteinen reilun tunnin aattolenkki oli lumettomuudesta ja Horation karkailusta huolimatta ihana. Raikas ilma tekee aina hyvää, ja tykkään niin kovasti olla metsässä. Sieltä saa energiaa hirmuisesti!

Lenkin jälkeen suunnistimme saunaan, jossa meitä odotti herra Longfieldin ostama eukalyptus-vihta. Saunoimme pitkään ja hartaasti hakaten toisiamme aina sopivissa väleissä vihdalla. Urheiluhengessä kisasimme siitä kuinka kovia iskuja voimme ottaa toisiltamme vastaan. Aika kovia. Saunan jälkeen ihoa vähän kihelmöi suihkussa. Me ollaan pikkasen sekopäitä.

Neljän aikaan vihreän Vihervaaran ovikello alkoi sitten soida kun jouluporukkaa tupsahti eteiseen isojen säkkien kanssa. Aattoiltaa vietimme tutulla porukalla tosiaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pöydän olimme kattaneet jo edellisenä iltana valmiiksi, ja koska vieraat toivat mukanaan jouluherkkuja, kävi joulupöydän kokoaminen yllättävän nopeasti. Pian joulu saatiinkin ihan toden teolla käyntiin.

Söimme, joimme, juttelimme, nauroimme, vaihdoimme kuulumisia ja olimme yhdessä. Sehän joulun perimmäinen tarkoitus on. Niin ja ne lahjat tietenkin. Voi että miten mukavia yllätyksiä lahjakääröistä paljastuikaan! Iloa niistä riittää aivan saletisti koko ensi vuodeksi. Ensi vuonna pääsemme herran kanssa lahjakorttien siivittämänä ainakin maistelemaan ja oppimaan kahveista, herkuttelemaan Brasserie Kämpin iltapäiväteelle sekä brunssille, syömään Savotta-ravintolaan ja nauttimaan intialaisesta päähieronnasta. Kevään aikana toteutamme lisäksi yhden pitkäaikaisen haaveemme – kuumailmapallolennon! Suuret kiitokset tästä jännittävästä lahjasta menevät herra Longfieldille, joka kyllä yllätti mut aika totaalisesti ostamalla meille paikat kuumailmapallolennolta. Huisia! Näiden lisäksi tiedossa on myös kulttuuria, heti tammikuussa on vuorossa balettia minun perheeni kanssa ja myöhemmin keväällä menen kuuntelemaan ihastuttavaa Suomen Kansallisoopperan kuoroa hyvän ystäväni kanssa. Lahjakortit ovat aika pop idea lahjoiksi!

Aattoilta jatkui sohvan uumenissa. Vieraat lähtivät illansuussa kotia kohti ja me jäimme herran kanssa ihan kahdestaan. Eiku kolmisteen, Horatiokin jäi kotiin.

Joulupäivä saapui hyvin nukutun yön jälkeen. Joulupäivä on meidän molempien suosikki. Silloin olemme aina ihan kahdestaan ja tutkimme tarkemmin lahjoja, syömme toisen joulusetin yhdessä ja illalla katsotaan yleensä jokin leffa (tänä vuonna se oli Lumikuningatar-baletti, jota sain kyllä katsella pitkälti yksikseni herran naputtaessa samalla tietokonetta sohvalla). Tänä joulupäivänä istuin tosin minäkin uuden tietokoneeni parissa pitkään (elämäni ensimmäinen Mac on saapunut vihreään Vihervaaraan, katsotaan miten opin tätä uutta höskää käyttämään), ja herra Longfield pelasi samalla veljensä kanssa netin välityksellä jotain uutta tietokonepeliä. Horatio nukkui kuin tukki koko joulupäivän, aatto oli selkeästi ollut pikku prinssille uusi ja väsyttävä kokemus.

Nyt täällä palaillaan joulun jälkeen arkeen. Selkä on tosin vaivannut minua viimeiset päivät (tai no kuukaudet) niin paljon, että maanantai alkoi lääkärireissulla. Kökin lääkärissä kaksi tuntia ja sain pakaraan kolme komeaa pistosta kaiken maailman kipulääkkeitä. Muutaman päivän saikun lisäksi popsin pari viikkoa kahta kolmiolääkettä ja yhtä lihasrelaksanttia. Olo on lääkkeiden takia aika väsynyt, mutta tänään pystyin jo istumaan, seisomaan ja kävelemään! Jeee! Eiköhän selkä ala tästä paranemaan sali- ja jumppalevolla. Uusi vuosi sekä hääpäivä meneekin lääkekuurien vuoksi sitten ilman skumppaa. Apteekissa farmaseutti ihan neljään kertaan sanoi, että näiden lääkkeiden kanssa ei sitten alkoholia juoda eikä autoa ajeta. Selvä, eiköhän me jotain kivaa keksitä ilman skumppaakin.

Oikein mahtavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Erikseen on vielä toivotettava Heidi-kälylle valtavasti voimia suureen leikkaukseen! Halauksia ja rutkasti enkeleitä viereesi. ♥

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Joulukalenteri 1: Tyttöjen joulu

Christmas is forever, not for just one day, for loving, sharing, giving, are not to put away like bells and lights and tinsel, in some box upon a shelf. The good you do for others is good you do yourself.

Kirjoittaja Norman W. Brooks

Korkataan Meanwhile in Longfield.. -blogin vuoden 2015 joulukalenteri komeasti käyntiin!

Kurkataan tarkemmin miltä marraskuun 15. päivänä vietetty Tyttöjen joulu näytti. Tyttöjen joulun ideanahan oli koota kymmenen ihanaa leidiä saman katon alle, ja viettää yhdessä joulua noin kuukautta ennen oikeaa joulua. Herra Longfield reissasi Tyttöjen joulun aikaan työmatkoilla, joten Horatio oli talon ainoa mies juhlahumun keskellä.

Tyttöjen joulun valmistelut veivät minulta aikaa kokonaisen viikon. Valmistelupuuhat taittuivat kuitenkin mukavasti töiden ja jumppien jälkeen joululaulujen soidessa. Yhtenä iltana paistoin pipareita yli puolen yön, toisena iltana kuurasin taloa ja kävin ruokakaupassa, kolmantena iltana koristelin kotia joulukoristeilla ja kävin ruokakaupassa, neljäntenä iltana harvensin tiluksiamme kaatamalla sieltä kaksi pientä kuusta, viidentenä sekä kuudentena iltana kokkasin (ja kävin vielä kerran ruokakaupassa) ja seitsemäntenä päivänä ahersin keittiössä aamusta siihen asti, kunnes ihanat leidit saapuivat kolmen aikaan iltapäivällä vihreään Vihervaaraan. No okei, ahersin keittiössä vielä vieraiden saapumisenkin jälkeen jokusen tunnin, mutta sitä ei enää lasketa.

Tyttöjen illan teemana oli Wanhan ajan joulu. Halusin koota ruokapöytään perinteisiä jouluherkkuja, jotka ovat minulle kaikista tutuimpia, ja joiden parissa olen viettänyt monet joulut pikkuisesta tytöstä asti.

Wanhan ajan joulu näkyi myös vihreän Vihervaaran koristelussa sekä ruokapöydän kattauksessa. Perinteisiä joulukoristeita- ja valoja, tuoreita havuja, punaisia yksityiskohtia siellä täällä, kynttilöitä ja kodikasta tunnelmaa – siitä on mun lempijoulut tehty.

Vieraiden saapuessa nostin olohuoneen sohvapöydälle suklaisia taateleita sekä itsetehtyä fudgea (reseptit ovat toki tulossa blogiin joulukalenterin aikana). Alkupalojen kanssa kilistelimme yhdessä tämän joulun ehdottomalla suosikilla Glöetillä, eli siis glögiskumpalla, joka nautitaan skumppalaseista kylmänä. Nam nam nam! Puolimakea Glöet ihastutti leidiporukkaamme, ja sitä tullaan varmasti lipittämään vielä lisää tämän joulun aikana.

Alkupalojen jälkeen minä hipsin yhden avustajaleidin kanssa keittiöön hommiin. Muu porukka ei toki jäänyt vain istuskelemaan, vaan he saivat koristella piparkakkutalon. Herra Longfield suunnitteli meille leideille kauniin piparkakkutalon (saatoin ehkä vähän antaa ohjeita), jonka osia paistoin eräänä iltana myöhään yöhön asti. Piparkakkutalo oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus koristella ja koota illan aikana, mutta päätimme jättää kokoamisen tekemättä, ettemme vain parin viinilasin jälkeen riko koko upeaa luomusta. Piparkakkutalo koottiin herra Longfieldin kotiinpalun jälkeen, ja voi että siitä tuli kaunis! Valmis piparkakkutalo paljastuu sekin myöhemmin erään joulukalenterin luukusta.

Kun vihdoin sain keittiössä kaiken valmiiksi, pääsimme viimein syömään. Tässä vaiheessa iltaa kamera unohtui jonnekin sivupöydälle, ja me vain nautimme ruoasta, joululauluista, tyhmistä jutuista ja toistemme seurasta. Siinä sivussa maistelimme jouluruoille valittuja viinejä, joita arvostelimme ammattimaiseen tapaan, heh! Joulukalenterin eräästä luukusta paljastuu muuten myös vinkit perinteiseen joulupöytään sopivista viineistä.

Illan aikana myös joulupukki ja hänen karvainen apuritonttunsa kävivät kylässä! Joulupukille laulettiin kauniisti, ja heltyihän se pukki antamaan myös joululahjoja kaikille kilteille leideille.

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Valtasimme sohvan, joimme skumppaa, vaaleaa glögiä ja söimme jälkkäriksi kinuskisia ulkotulia. Puhetta piisasi ja johan siinä taas juteltiin ja räkätettiin ihan kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Kymmenen jälkeen viimeisetkin joululeidit lähtivät kotiin. Yksi tosin jäi yöksikin vierashuoneen sängylle, jossa on tavattoman kova vaahtomuovipatja. Aamulla söimme ruislepää joulukinkkusiivuilla ennen töihin lähtöä. Töissä olinkin sitten aivan töttöröö väsymyksestä. Mutta kyllä oli silti joulumieli saavutettu ja hymy oli herkässä! Ystävät ovat niin pop. ♥

Joulumieltä jokaiseen kotiin! Enää 23 yötä ja se on täällä..

Jouluvalmisteluja tyttöjen jouluun

Pikaiset terveiset joulun keskeltä!

Huomenna vihreään Vihervaaraan saapuu kylään kahdeksan leidiä, joiden kanssa aloitamme joulufiilistelyn ihan tosissaan! Sain jo muutama kuukausi sitten idean tyttöjen joulusta, jonka ajatuksena oli viettää joulua jo ennen varsinaista joulua ystävien kanssa. Idea laitettiin toteen, ja huomenna meillä vietetään joulua lahjoineen, joulusafkoineen, joulukuusineen, koristeineen sekä joulumusiikkeineen. Aika jees!

Tämä viikko on mennyt kokonaisuudessaan tyttöjen joulun valmisteluihin. Tein heti maanantaina listan, jossa jaoin tehtävät jokaiselle päivällä. Töiden, treenien ja Horation lenkkien välissä vihreässä Vihervaarassa on siivottu, leivottu, käyty kolmesti ruokakaupassa, suuniteltu illan oheisohjelmaa, katettu pöytää, kaadettu omalta pihalta joulukuusi, kaivettu joulukoristeet esiin ja koristelu kotia sopivasti (ei liikaa vielä näin marraskuussa).

Vihreässä Vihervaarassa on lisäksi tuoksunut keskiviikosta asti aito joulu! Piparit, itse tehty glögi sekä tänään paistettu kinkku ovat saaneet mut entistä enemmän sekaisin joulusta. Joulu kun sattuu olemaan ihan ehdottomasti vuoden suosikkijuhlani.

Toivon hurjasti, että sisälläni jylläävä joulufiilis saadaan huomenna tarttumaan ystäviini (joista yksi on anti-jouluihminen). Kaikki alkaa olla Vihervaarassa viimeisiä sapuskoja vaille valmiina, huomenna kipaisen vielä ehkä hakemaan kaupasta kivan ja sopivan juhlavan vaatteen iltaa varten. Kokeilin juhlakolttua jo tänään, mutta jätin sen jostain syystä rekkiin. Kolttu jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni, joten taidan käydä vielä kerran kurkkaamassa sitä..

Mahtavaa sunnuntaita kaikille! Aletaan yhdessä nauttia tuloillaan olevasta joulusta!

Iltapäiväteekutsut ystäville & ETS-teesetin arvonta

Tämä syksy on pitänyt sisällään hurjan paljon ihania juhlia. Eräitä juhlia vietettiin pimeänä marraskuisena iltana vihreässä Vihervaarassa.

Kutsun luoksemme olivat saaneet Oxygenol-pariskunta, sillä pariskunnan rouva oli aiemmin syksyllä täyttänyt minun tapaani maagiset kolmekymmentä vuotta. Oxygenol-pariskunnalla ei ollut illan tapahtumista etukäteen muuta tietoa kuin se, että meille tuli saapua nälkäisenä. Ystävien saapuessa ulko-ovelle asettelin vielä viimeiset suklaat pöytään, ja sitten oli aika onnitella kolmekymppistä upeaa ystävää.

Illan teemana oli iltapäiväteekutsut, joihin sain idean eräänä päivänä, kun äitini kiikutti minulle isäni joskus hommaaman samovaarin (kuvan kauniista samovaarista voi kurkata blogin Instagramista). Samovaarihan on kotoisin Venäjältä, ja sana tarkoittaa suomeksi itsekeittäjää. Samovaarin sisällä ei ole tarkoitus keittää teetä, vaan vettä, jolla sitten laimennetaan vahvaa teetä, jota pidetään omassa posliinisessa teekannussaan samovaarin päällä. Meidän samovaarissa ei ole enää tallella posliinista teekannua, joten me keitimme samovaarissa veden, ja teenä toimi English Tea Shopin luomuteepussit (*saatu blogin kautta), jotka tupsahtivat mm. Sokoksen valikoimaan syyskuussa.

Iltapäiväteekutsuihin sisältyi toki muutakin kuin vain teetä. Pienet suolaiset ja makeat suupalat kuuluvat teehetkeen kuin Makuunin irtokarkit Hulin suuhun. Ähersimme osan suupaloista herra Longfieldin kanssa yhdessä, mutta pöytään nostettiin myös muutamia kaupan valmiita herkkuja

Mokkapalat leivoimme itse äitini salaisella reseptillä (oikeasti herra Longfield leipoi ne kokonaan, sillä mulla oli mukamas niin kiire töissä). Mokkapalat leikattiin sopivan kokoisiksi suupaloiksi pyöreällä piparkakkumuotilla. Myös rapu-, lohi- sekä kurkkuleivät teimme itse. Rapuleipiin ostimme Citymarketista valmista rapusalaattia, joka on hurjan hyvää. Nam. Lohileipiin tarvitsee vain kunnon saaristolaisleipää, voita, graavilohta sekä tilliä. Toimii! Kurkkuleivät teimme netistä löytämälläni reseptillä, ja leivät keräsivät paljon kehuja. Lisäsimme alkuperäiseen reseptiin vain suolaa, sillä kurkku ja suola sopivat hitsin hyvin yhteen. Herra Longfield teki mokkapalojen lisäksi myös skonssit itse. Skonssit maistuivat hyviltä kermavaahdon sekä hillojen kanssa, mutta jostain syystä ne eivät kohonneet juuri yhtään. Makuun hieman lättänä olemus ei kyllä vaikuttanut yhtään.

Kuten sanoin, pöytään nostettin myös kaupasta valmiina ostettuja herkkuja. Näitä olivat tummat viinirypäleet, juustot, suolakeksit, kuivatut taatelit, macaronit sekä Oxygenol-pariskunnan ”lempi”suklaat (Lindt-suklaat). Juustot, suolakeksit ja macaronit sain oikeasti itse viikkoa ennen synttärilahjaksi, mutta iltapäiväteekutsut oli hyvä syy kaivaa ne esille.

Teehetki sujui hurjan mukavasti. Saimme vaihdettua kunnolla kuulumisia, sillä jälleen kerran Oxygenol-pariskunnalle oli tapahtunut vaikka mitä, samalla kun me olimme olleet vain töissä. Vajaan parin tunnin teehetkeilyn jälkeen osasta talosta sammahti kuitenkin yht’kkiä valot. Vähän siinä ihmeteltiin mitä tapahtui, kunnes syypää vikavirtasuojan päälle menemiseen selvisi – meidän hieno samovaari!! Hah! En tiedä onko isäni tehnyt siihen jotain omia virityksiä, vai onko samovaari vain niin vanha, että se tekee kummallisia piikkejä virtajuttuihin. En tiedä.

Onneksi takka oli päällä ja kämpässä paloi useita kynttilöitä. Herra Longfield meni osaavan näköisenä tekniseen tilaan ja sitten valot olivat taas päällä ja samovaari alkoi keittää lisää vettä. Päätimme kuitenkin irrottaa samovaarin seinästä ja jatkaa iltaa ilman sitä.

Kun masut oli saatu täyteen ja teekiintiö oli täynnä, siirryimme möllöttämään sohvalle. Mä menin kyllä pötköttämään lattialle, sillä maha oli liian täynnä sohvalla istumiseen. Jossain välissä iltaa annoimme synttärisankarille vielä loputkin lahjat. Lahja piti sisällään upean ison orkideaoksan (sellaisen valtavan) ja lahjakortin kahdelle Selloon juuri avattuun sushimestaan. En tähän hätään nyt yhtään muista uuden sushiravintolan nimeä, mutta ei sillä niin väliä. Mestan nimi kyllä selviää, sillä kutsuimme itsemme mukaan ravintolailtaan.

Semmoinen oli meidän iltapäiväteehetki.

Postaus ei kuitenkaan lopu tähän! Sugar Helsinki suostui pyyntööni, ja saan arpoa teidän kesken yhden English Tea Shopin 72 teepussin peltisen teerasian. Kyseessä on sama rasia, joka vilahtaa postauksen kuvissa (tai siis ei toki sama, arvottava pakkaus on uusi ja siellä on kaikki 72 teepussia vielä tallella).

Teerasia on kiva joululahja teefanille, mutta sen voi yhtä hyvin pitää itsellään. Jos haluat osallistua teerasian arvontaan, jätä kommentti tähän postaukseen kertomalla vaikkapa oma lempijuomasi kylmillä keleillä. Saa kommentoida jotain ihan muutakin, kaikki kommentin jättäjät osallistuvat arvontaan. Jätä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera viimeistään keskiviikkona 3.12.2014. Otan yhteyttä voittajaan torstaina 4.12.

Talosanomien juttu kodistamme on ilmestynyt – iiiik!

Tänään oli jännä aamu. Istuin palaverissa siemaillen glögiä, syöden samalla suklaakonvehteja sekä pipareita Aura-juustolla. Palaveri oli pirun tylsä, joten naputtelin aika paljon puhelinta (hyi hyi mua). Yhtäkkiä facebookin uutisvirtaan ilmestyi eräs varsin mieluinen ja henkilökohtainen linkki.

Klikkasin linkin oitis auki ja pian selasin kuvia meidän omasta kodista Talosanomien-nettisivuilla (tipahtaen samalla täysin palaverin kulusta pois). Se oli aika outoa! Kotimme näytti kuvissa hirmuisen siistiltä ja vaikka tuijotan samoja huonekaluja ja huoneita jokainen päivä, oli välillä vaikea tajuta, että kuvissa esiintyi ihan oikeasti meidän koti.

Talosanomien porukka oli onnistunut nappaamaan erityisen upeita kuvia – niiden valoisuus ja sommittelu olivat kovasti mieleeni. Ja pakko kai se on myöntää, meidän koti näyttää kuvissa ihan semmoiselta sisustuslehtien sivuilla olevalta kodilta! Se on oikeasti aika outo juttu tajuta. Ja tuntuuhan se toisaalta aika hyvältä, että olemme saaneet ihan kahdestaan aikaan sisustuksen, joka on yhtenäinen ja miellyttää meidän silmiämme kovasti.

Jutun ilmestyminen juuri ennen joulua saa sen tuntumaan jopa joululahjalta! Saimme ihanan jutun lisäksi kasapäin upeita kuvia kodistamme muistojen arkistoon. Näiden kuvien pariin on ihana palata aina uudestaan ja uudestaan vuosien ja taas vuosien päästä!

Itse juttu löytyy Talosanomien nettisivuilta – klik klik (ja se on siis TALOsanomat, ei TALOUSsanomat)! Heh.

Joulukoristeltu Vihervaara

Joulukoristeet saatiin joulukuusta lukuunottamatta omille paikoilleen tänä viikonloppuna. Entisessä kämpässä koristeet riittivät enemmän kuin hyvin, mutta tänne uuteen taloon ne jotenkin vain hukkuivat. Lähes tuplattu neliömäärä on tehnyt siis tehtävänsä! Emme kuitenkaan tänä jouluna aio ostaa kovin paljon uusia koristeita, sillä (kaikki) ylimääräinen pyritään nyt laittamaan säästöön ensi kevään pihatöitä varten. Olimme eilen esimerkiksi katsomassa pihavaloja ison terassin kaiteisiin, mutta tajusimme saavamme menemään pelkkiin kaidevaloihin reippaasti yli 200 euroa! Hei haloo. Ne kaidevalot jäi sille tielle ja tänä jouluna kaiteet saavat olla ilman valoja – katsotaan sitten ensi vuonna, tai tän talven jouluvaloaleista tammikuussa.

Takapihalle pääoven eteen saimme kuitenkin ostettua kauniit kartiokuuset sinkkiruukkujen kera. Valotkin löytyivät näihin nätteihin havuihin valmiina, joten jotain valoa pihallakin nyt on. Tässä postauksessa ei kuitenkaan ole yhtään ulkokuvaa, mutta yritän jossain välissä kuvailla myös meidän muutamia pihajouluvaloja.

Vaikka ulkokuvia ei olekaan, niin iso määrä sisäkuvia korvaa uupuvat ulkokuvat! Yritin tänään päiväsaikaan kuvailla jokaisen huoneen joulujuttuja, ja tässäpä olisi koostetta. Aloitetaan joulukoristekierros eteisestä.

Eteinen

Keittiö

Eteisestä jatketaan kierrosta luontevasti keittiöön, jossa majailee vain pari joulukukkaa. Ostin hyasintteja sekä amarylliksia Honkkarista ja tein halvoista kukista omat jouluasetelmat. Vastaavan amaryllisasetelman vein myös itsenäisyyspäivänä anopille. Anopin amaryllis on valkoinen, omani punainen. Saa nähdä ehtiikö nämä kukkia jo ennen aattoa.

Makuuhuone

Keittiön vierestä päästään meidän makkariin, jonne olen ripustanut yhden ison paperitähden, ex-naapurilta saamamme söpön joulupallon sekä peilin päälle pienen jouluaiheisen ketjun.

Ja jos joku ihmettelee petaamatonta sänkyä, niin kerrottakaat vielä kerran, etten petaa sänkyä kuin vain silloin jos meille tulee vieraita. Pari läheistä ystävää on kyllä nähnyt sängyn ilman päiväpeittoakin.. Kuka sitä päiväpeittoa jaksaa joka aamu levitellä ja asetella?!

Työhuone

Jatketaan matkaa työhuoneeseen, jossa taitaa olla keittiön jälkeen kaikista vähiten koristeita. Yksi paperitähti, isältäni saamani reki sekä ovenkahvassa roikkuva rottinkilaukku saavat tänä jouluna riittää tämän huoneen koristeiksi. Ensi vuonna viritän jotain valoja/tähtiä lasiseinään, mutta tänä vuonna mennään näillä.

Olohuone

Olohuoneeseen on koottu ehdottomasti eniten koristeita. Tässä tilassa vietetään eniten aikaa, joten on täysin luonnollista koota tänne myös eniten koristeita. Koristeiden lisäksi kynttilöitä löytyy paljon! Kynttilät tuovat ihanaa tunnelmaa pimeillä ilmoilla, ja kyllä niitä onkin tänä syksynä ja alkutalvena myös poltettu.

Joulukuusen paikka tulee olemaan sohvan vieressä. Täytyy siitä pari pienempää huonekalua siirtää jonnekin jemmaan joulukuusen sisäänkannon yhteydessä. En malttaisi yhtään odottaa kuusen ostamista ja koristelua! Se tuoksu on niin huumaava. Ja kuinka kauniilta kuusi tuleekaan tässä tilassa näyttämään.

Vierashuone

Olohuoneen jatkeena on vielä vierashuone. Täältä löytyy myös paperitähti (tykkään niistä hirmuisen paljon) sekä pari koristetta vanhemmiltani saamamme vanhan senkin päällä. Vaihdoin myös vanhan sängyn päälle jouluun sopivat tyynyliinat, mutta unohdin kuvata ne kokonaan..

Tässä huoneessa ei myöskään vietetä paljon aikaa. Tai no, herra Longfield soittelee täällä kyllä kitaroitaan päivittäin, muttei se varmaan edes huomaisi jos huoneessa ei olisi koristeen koristetta, sillä se keskittyy niin paljon kitaroiden näpyttelyyn. Heh!

Kuvat on tosiaan otettu päiväsaikaan, joten auringon laskiessa taloon laskeutuu paljon idyllisempi ja rauhallisempi fiilis. Emme käytä iltaisin juuri ollenkaan kattovaloja, vaan annamme muutamien jouluvalojen hoitaa tunnelmavalaistuksen. Siihen vielä kasa kynttilöitä ja konvehteja päälle ja joulufiilis on taattu!

Tänä iltana (ei tuu pakkeja)

Martti Vainaa tai Sallitut aineet eivät liity tähän postaukseen mitenkään, mutta kun kirjoitin postauksen otsikon, oli sen perään ihan pakko laittaa sulkuihin ei tuu pakkeja. Tämä ihan vain siitä syystä, että kyseisen biisin tahdissa jorattiin viime perjantaina ihan täysillä! Meillä oli perjantaina firman pikkujoulut, ja jostain syystä toimin lähes koko illan DJ:nä (olin ainoa joka opetteli käyttämään soittovehkeitä). Juhlatilan tanssilattia oli kuudesta kahteentoista kovassa kulutuksessa, mutta ehdottomasti kovimmin tampattiin kolmen biisin tahdissa – yksi oli Pelimies, toinen Poika saunoo ja kolmas Ylviksen The Fox. Nämä biisit upposivat vauvasta vaariin ja meno oli aivan loistava. Olisitte ihan totta olleet näkemässä The Fox -biisin muuvsit sekä äänitehosteet. Hahah! No mutta se niistä pikkujouluista, palataan tähän iltaan.

Töiden jälkeen kipitin ruokakauppaan ja sieltä kovaa vauhtia kotiin pikaimuroinnin pariin. Imuroinnin jälkeen tein pientä suolaista purtavaa, vein harmaan karvaisen kaverin ulos ja sytyttelin kasan kynttilöitä palamaan niin ulos kuin sisällekin. Kaikkea vaivaa ei nähty herra Longfieldia varten, vaikka hän myöhemmin illalla tulikin kotiin työmatkoilta, sillä sain ex-mieh.. eiku ex-naapurin iltavieraakseni. Hehhe.

Meillä on tänä iltana suunniteltu pihaa ja saatu ihan loistavia vinkkejä kasveihin, kivirakennelmiin sekä pihalaatoituksiin. Nyt pitäisi vaan säästää hitosti rahaa ja odottaa kevättä, että päästään hommiin! Pihasuunnittelun ohessa popsittiin myös herkkuja. Väsäämäni lämpimät vuohenjuustoleivät olivat herkullisia, kuten olivat myös piparit sekä ex-naapurin leipomat joulutortut (nämä tortut eivät olleet hakaristin muotoisia).

Jossain välissä herra Longfieldkin ilmestyi paikalle. Ex-naapurin lähdettyä kotiin aloimme tutkia herran tuliaissäkkiä sekä työmatkakuvia. Kuvat olivat hyvin ”työn”täyteisiä.. Kyllä mullekin olisi kelvannut pari päivää +25 asteisessa Qatarissa uikkarit jalassa! Tuliaiseksi sain mustaa Lancomen ripsaria (tilaustuote), kasan joulu(lahja)suklaata sekä karhuviinaa. Mullakin oli herralle pieni ylläri. Posti toi meille nimittäin tänään pari uutta DVD:tä. Mehän ollaan täysin koukussa kaiken maailman sarjoihin, ja seuraavaksi tykitetään kolme kautta paljon kehuttua Boardwalk Empirea (ja sen jälkeen alkaa brittien Office ja sen jälkeen Modernin perheen neljäs tai viides kausi – en muista kumpi ollaan tilattu), ei malttais odottaa.. Eikä tarviikaan, me aletaan kattoa BE:ta just nyt! Heippa.

p.s. Kyllä omalla sohvalla lököttäminen on varmasti kivempaa kuin tuolla auringon alla möllöttäminen.. Niin mulle ainakin vakuuteltiin!

Herran ”työ”matkakuvia

Kotiinpaluuhalit ♥

Tuliaiset ja uusimmat DVD:t

Talosanomat kävi kylässä!

Talosanomat nostaa esille ja estradille Ihmisten koteja. Talosanomat tuo ihailtavaksi tarinan Kodista, jonka kertojana olet vaikkapa Sinä itse.

Sinä saat inspiraatiota ja sinä saat tietoa. Ilmaiseksi. Omalle sohvallesi. Me avaamme teille ihmisten koteja ja kerromme tarinan, lue se!

Ja nauti niistä, niin mekin teemme!

Tänään meillä oli tosiaan hirmuisen jännä aamupäivä. Kello 11.20 ovikello soi ja sisään asteli Talosanomien Jenni ja Annukka. Nuoret naiset olivat ihanan iloisia ja pirteitä, ja paniikki laski heti kun tapasin nämä mukavat leidit. Jenni ja Annukka aloittivat kuvaushommat ja touhusivat kameran kimpussa reippaan parin tunnin ajan. Välillä ihmettelin kuvauksia vierestä ja välillä suunnittelimme herra Longfieldin kanssa huomista isänpäiväillallista. Leidit kiersivät talossa ympäriinsä ja ihana kameran ääni kaikui joka paikasta.

Talosanomat ovat alkaneet vähän aikaa sitten tehdä yhteistyötä myös Kannustalon kanssa, joten pikkuinen Vihervaaramme oli erittäin mukava lisä Talosanomien taloesittelyihin. Meidän talon juttu ilmestyy sivuille joulukuun puolessa välissä ja kylläpä mua aika paljon jännittää minkälaisen jutun leidit saavat aikaan! Sen osaan jo sanoa, että harmaa karvainen kaveri tulee esiintymään jutun kuvissa. :) Karvakasa edusti hienosti koko parin tunnin ajan – se nukkui melkeinpä samassa paikassa oman muhkean lampaantaljansa päällä ja vartioi Jennin ja Annukan liikkeitä kulmiensa alta.

Ennen tämän päiväistä kuvaussessiota täällä meillä on siivottu kuin hullut! Eilen töiden jälkeen talo koki täydellisen (suur)siivouksen. Koti kiiltää nyt niin puhtaana, että joulu voisi tulla vaikka heti. Päätimme, että siivousurakka oli samalla myös joulusiivous ja ennen joulua meidän tarvitsee vain hieman siistiä paikkoja ja imuroida&pestä lattiat. Tai niin me ainakin kuvitellaan. :)

Olen ollut jo tosi monta vuotta tarkka siitä, että joulukoristeet laitetaan esille ensimmäisenä adventtina. Tänä vuonna koristeiden esillepanosta jouduttiin hieman lipsumaan, sillä halusin kuvauksia varten taloon hieman jouluista fiilistä (voit kurkata kuvan ison tähden kiinnittämisestä blogin facebook-sivuilta). Juttu tulee julki sopivasti ennen joulua, ja olisi ollut aika outoa esitellä silloin täysin ei-jouluinen koti. Eilen illalla meille siis ripusteltiin hieman jouluvaloja ja vaihdettiin joulutyynyliinoja sohvalle ja vierashuoneen sängylle – kuitenkin niin, että suurin osa koristeista jäi vielä visusti joulukoristelaatikkoon odottamaan sitä ensimmäistä adventtia.

Tässä vielä pari kuvaa putipuhtaasta vihreästä Vihervaarastamme. Ehkä mukaan mahtuu muutama uusikin kulma kodistamme, jota ei ole ennen blogissa nähty.

  

 

«Vuosi sitten: Appelsiini-suklaapiparit»
«Kaksi vuotta sitten: Vierasvarat»