Joka sanoo että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi,
väittää että näköala vuoren juurelta on parempi kuin sen huipulta.
Zermatt yllätti meidät kaikki. Toki osasimme odottaa jylhiä maisemia, korkeita vuoria sekä kauniita kukkaniittyjä, mutta että NIIN jylhiä maisemia, NIIN korkeita vuoria ja NIIN kauniita kukkaniittyjä.. Ei, niistä ei olisi voinut edes uneksia.
Ei Zermattia ole turhaan kehuttu niin laskettelijoiden kuin patikoijienkin toimesta. Talviaikaan pienen autottoman kylän valtaavat talviurheilijat, ja kesäkuukausina (lähinnä heinä-syyskuussa) sinne ryntää vaeltajia, joita varten Zermattiin sekä kahteen sen lähikylään on kyhätty yhteensä noin 400 kilometriä merkittyjä, eri tasoisia patikointireittejä. Näiden lisäksi tarjolla on yllytyshulluille vuorikiipeilijöille jokunen yli 4000 metrin huippu valloitettavaksi. Tunnetuin ja yksi vaikeimmista on Matterhorn, ja helpoimpana yli 4000 metrin huippuna pidetään Breithornia (tarkkasilmäiset voivat muuten erottaa Breithorn-kuvasta ison määrän kiipeilijöitä valkealla lumella).
Me ehdimme viikossa nähdä ja kokea yhdessä vanhempieni kanssa paljon. Varmasti hurjasti enemmän kuin vanhempani olivat osanneet odottaa.
Kurkataan ihan ensimmäiseksi miltä meidän reissu näytti Instagramin puolella. Saadaan reissu näin kudottua pakettiin, ja siitä päästään sitten jatkossa pureutumaan tarkemmin reissun kohokohtiin. Herra Longfield on lupautunut kirjoittamaan ainakin Matterhornista ihan oman postauksen, itse odotan sitä jo kuumeisesti. Kuvia postaukseen on ainakin tuhoton määrä. Mutta nyt reissukuviin a la Instagram.
Reissu laitettiin käyntiin yllätyksellä. Herra Longfield oli varannut meille kaikille lentoliput business-luokkaan (jotain hyötyä herran jatkuvista työmatkoista), jonka vuoksi saimme ohittaa kaikki pitkät jonot ruuhkaisena lauantaiaamuna. Tämän lisäksi johdatimme vanhempani Finnairin Loungeen, jossa saimme rauhassa syödä aamupalaa ja fiilistellä tulevaa matkaa.
Noin 11 tuntia kestäneen matkan viimeinen etappi taitettiin Zürichistä käsin junalla. Viimeisen tunnin saimme nauttia aivan huikeista maisemista, siinä oli koko perhe ihan äimän käkenä!
Ensimmäinen aamu valkeni Zermatissa sumuisena. Matterhorn pysyi piilossa usvan takana vielä aamulla, mutta pian sen jylhä huippu alkoi pilkottaa sumun takaa.
Majoituspaikkamme mainoksessa luvattiin näkymä Matterhornille. Olimme tämän lupauksen kanssa hieman skeptisiä, mutta niin vain piti lupaus paikkansa. Huoneistomme terassilta saimme totisesti ihailla tätä jylhää Toblerone-vuorta koko reissun ajan.
Ensimmäinen aamu oli tosiaan sumuinen, mutta päätimme siitä huolimatta lähteä heti loman ensimmäisenä kokonaisena päivänä patikoimaan. Ensimmäinen trekki oli pelkkää nousua, ja tottahan se tuntui jaloissa ja pakaroissa. Vanhempani tekivät hieman lyhyemmän trekin, mutta me kapusimme Herra Longfieldin kanssa 1961 metrin korkeudessa olevaan Edelweiss Alterhaupt -hotellin ravintolaan. Ilma oli pilvinen ja ajoittain satoi myös ihan kunnolla vettä ja rakeitakin. Pilvinen ja kostea ilma sai kuitenkin maisemat näyttämään hurjan tunnelmallisilta. Olin sulaa vahaa Zermatin nummilla.
Loman kuvatuin kohde oli tietenkin Matterhorn. Matterhorn oli läsnä koko ajan, melkein aina kun päätämme käänsimme, näkyi massiivinen vuori jossakin päin ylväänä kuin Zermatin kuningas. 4478 metriin kohoavan pyramidin muotoisen vuoren huippu komistaa myös Toblerone-patukoita. Nämä kuvat on otettu illalla sekä heti aamulla. Iltakuvan nappasin kun kävelimme herra Longfieldin kanssa EM-futispelin jälkeen paikallisesta pubista majapaikkaamme, ja aamukuvan otin unihiekat vielä silmissäni, kun isäni huuteli aamutuimaan, että nyt se vuori näkyy terassilla koko komeudessaan!
Loman toisena päivänä kävimme ostamassa 3/5 peak passit. Näillä lipuilla meillä oli mahdollisuus käyttää rajattomasti alueen hissejä ja junia kolmena päivänä viiden päivän aikana. Ilma vaihtui korkealla vuorilla alituisesti, joten pari joustopäivää lipuissa oli oikein hyvä idea.
Ensimmäinen peak pass -päivä käytettiin loman toisena päivänä. Aivan majapaikkamme vieressä sijaitsi yksi kolmesta Zermatin hissiasemasta, ja sinne me suuntasimme heti liput ostettuamme. Nousimme kolmella eri hissillä aina 3883 metriin Kleine Matterhornin huipulle. Hissimatkalta sekä vuoren huipulta avautui reissun ensimmäiset henkeäsalpaavat maisemat. Jestas!
Ylhäällä olimme yhtä hymyä, ihailimme maisemia pitkän tovin, kävimme ihka oikean jäätikön sisälle kaivetussa tunnelissa sekä joimme kahvikupposet ennen kuin matka alaspäin alkoi. Kleine Matterhornin näköalatasanteella saimme myös ihmetellä miten pienen pieniä ihmisiä köpötteli Breithornin huipulle. Kuten jo aiemmin totesin, tätä huippua pidetään maailman helpoimpana yli 4000 metrin huippuna, pitäisiköhän seuraavaksi lähteä sinne?
Paluumatkalla maan pinnalle jäimme pois Furi-asemalla, joka sijaitsee 1867 metrissä. Kävimme täällä syömässä, ja sen jälkeen teimme yhdessä kevyen, noin kolmen kilometrin trekin Furin ympäristössä. Trekin varrella oleva tuulessa heiluva silta oli vähän pelottava. Hyvin me kaikki sen yli kuitenkin pääsimme, vaikka muutamaa hieman korkeanpaikankammoista ylitys jännittikin. Silta on 124 metriä pitkä ja sen alla on noin 50 metriä tyhjää. Ja toki sillan ritiläpohjasta näki koko ajan läpi mitä siellä alhaalla oikein oli..
Illalla lampsimme herran kanssa kahdestaan ruokakauppaan, ja paluumatkalla jäimme ottamaan kuvaa Toblerone-suklaasta sekä Toblerone-vuoresta. Tuloksen näette yllä.
Mustanaamaisia lampaita oli Zermatissa paljon. Lampaat jyystävät äkkijyrkkiä niittyjä puhtaaksi. Helpompi lampaiden on siellä ruohoa katkoa kuin ihmisen, jonka pitäisi sekoilla jyrkillä rinteillä trimmerin kanssa.
Kolmantena kokonaisena päivänä sää taas salli meitä. Lähdimme heti aamusta kohti Gornergratin juna-asemaa. Hammasratasjuna vei meidät 3089 metriin, josta avautui jälleen kerran huikeat maisemat. Ylitimme junan kyydissä puurajan, ja ihan huipulla meitä odotti valkea lumi. Gornergratin pääteasemalla – joka on Euroopan korkeimmalla sijaitseva maanpäällinen juna-asema – sijaitsee myös hotelli, ostoskeskus ja observatorio.
Trekkasimme herra Longfieldin kanssa Gornergratista alas asti Zermattiin. Vanhempani olivat mukana trekin ensimmäisen osuuden, jonka jälkeen saatoimme heidät junaan. Maisemat olivat tällä trekillä ehkä koko reissun upeimmat, maisemia hallitsi tietenkin Matterhorn, josta nappasin varmasti satoja kuvia reissumme aikana.
Matkan neljäntenä kokonaisena päivänä lähdimme jälleen ylös. Nyt suunnaksi otettiin Zermatin keskustasta lähtevä funicular-juna, jolla päästiin välissä kaapelihissiin vaihtamalla Blauherdiin, 2571 metriin. Täältä lähdimme yhdessä Murmelipolulle, joka kulki murmelien valtakunnan läpi. Ostin ennen trekille lähtöä Blauherdin asemalta pehmomurmelin, joka kulki repun sivutaskussa koko murmelipolun läpi. Pitihän Heinrichiksi nimetyn pehmolelumurmelin nähdä lajitovereitaan alpeilla.
Vanhempani jatkoivat murmelipolulta matkaa junalla alas Zermattiin, ja me herran kanssa jatkoimme tuttuun tapaan jalan. Valitsimme Gourmetweg-nimisen reitin, joka kulki nimensä mukaisesti useiden alppimökkiravintoloiden ohi. Satuimme jolkottamaan hurjan viehättävän Chez Vrony -ravintolan vierestä. Menimme siitä jo itse asiassa ohi, kunnes aloimme molemmat mumista ääneen, että jestas miten mahtavan näköinen terassi tuossa olikaan. Hetken muminan jälkeen päätimme kääntyä takaisin ja istahtaa terassin aurinkotuoleihin. Kyllä voin sanoa, että en ole ennen Aperol Spritziä niin komeissa maisemissa juonut. Huhuhuh!
Perjantaina koitti juhannusaatto. Toivotin Instagramissa hyvää juhannusta muutamaa päivää aiemmin nappaamallani kuvalla (yllätys yllätys) Matterhornista. Kuva on otettu Riffelsee-järven rannalta. Samasta paikasta on otettu paljon upeita kuvia Matterhornista ja sen heijastuksesta peilikirkkaan järven pinnalta. Meidän trekkimme aikana järven pinta ei ollut täysin peilityyni, ja osa järvestä oli lisäksi vielä jään peitossa, mutta jonkinlaisen heijastuskuvan sain kuitenkin muistoksi.
Juhannusaattona kävelimme Gorner Gorge -trekin. Trekki vei massiivisen rotkon lävitse ja tupsahti lopulta upeille kukkiville alppikedoille. Keräsimme äitini kanssa molemmat seitsemän kedonkukkaa, jotka oli tarkoitus tunkea tyynyn alle illalla. Illalla kukat kyllä unohtuivat keittiön pöydälle maljakkoon.. Minä en muista mitä unta näin, mutta äitini taisi nähdä unohtuneista kukista huolimatta jostain komeasta urhosta unia, heheh!
Juhannusaattoillan vietimme herra Longfieldin kanssa kahdestaan. Vanhempieni jalat sanoivat itsensä melkein irti, mutta meissä riitti vielä sen verran virtaa, että jaksoimme talsia trekin ja pienen shoppailupyrähdyksen jälkeen kylpylään. Lilluimme lämpimissä altaissa monta tuntia, ja ai että se teki hyvää kropan väsyneille lihaksille! Kylpylöinnin jälkeen jatkoimme matkaa vielä syömään, pakkohan se paikallinen juustofondue oli päästä testaamaan.
Seuraavana aamuna pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme Zürichiä kohti. Ehdimme tehdä pikaisen kierroksen myös hektisessä Zürichissä, josta matka jatkui sinivalkoisilla siivillä kotiin.
Zermatt teki meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Saimme nähdä ja kokea lumoavaa luontoa, joka vei melkein (kirjaimellisesti) jalat alta. Äitini oli heti reissun jälkeen tutkimassa miten majoituspaikkamme olisi vapaana vuoden päästä juhannuksena. Luulenpa siis, että järkkäämämme synttärimatka Zermattiin oli aika onnistunut!
Sydämelliset onnittelut vielä 70-vuotiaalle äidilleni.
Olet ihana ja niin kovin rakas.
Tahdotko nähdä ja fiilistellä lisää?
Jos vastasit joo, ala ihmeessä seurata meitä myös Instagramin puolella!
Meanwhile in Longfield.. 