Brunssi: Uusittu Primula (HKI)

Primulan brunssi oli meille vuonna 2010 pettymys. Erityisesti muistan, että leipä oli brunssilla ihan kökköä. Koska Primulassa oltiin, olin odottanut taivaallisen tuoretta ja maukasta leipää, mutta brunssilla meitä odotti kuivahkot ja parhaat päivänsä nähneet leivänkannikat. Primulan brunssille ei pettymyksen jälkeen tullut mentyä uudestaan vuosiin – tarkasti ottaen tasan kuuteen vuoteen.

Kuuden vuoden tauon jälkeen olikin sitten ihan ok käydä vetämässä masuunsa Primulan uusittu brunssi kahtena sunnuntaina peräkkäin!

Itse asiassa brunssi on tainnut uudistua omistajamuutoksen seurauksena jo noin vuosi sitten. Viisikulman paraatipaikalla oleva ravintola ei onneksi ole menettänyt charmiaan. Sisustus on edelleen ihanan rosoinen, seiniä koristaa punaiset tiilet ja ikkunalaudoilla suurien lyhtyjen sisällä palaa kynttilät. Tunnelma on mukavan lämmin ja kodikas.

Mutta mennään sitten itse asiaan, eli siihen ruokaan.

Brunssi koostuu suolaisesta sekä makeasta noutopöydästä, sekä erikseen tilattavasta lämpimästä pääruoasta. Noutopöytien (erityisesti suolaisen) valikoima on laadultaan perussettiä. Tarjolla on muutamia salaatteja, katkarapuja, savulohta, perunasalaattia yms. Ei mitään kovin kummoista tai makuhermoja hivelevää. Tähän voisi omasta mielestäni panostaa hieman enemmän.

Kahtena peräkkäisenä sunnuntaina näin melkein jokaisen erikseen tilattavan pääruoka-annoksen. Itse söin niistä kahta, brunssiseuralaiset söivät molemmat eri vaihtoehdon ja sen lisäksi tiirailin vieraisiin pöytiin ahkerasti.

Viime sunnuntaina pääruokatilauksen kanssa kävi aika hauskasti. Olin viimeisen kahden viikon aikana sopinut useammat treffit ystävien kanssa, jotta sain kerrottua suuren uutisen heille kasvotusten ennen kuin asia pärähti blogiin ja sitä kautta kaikkien tietoisuuteen. Sunnuntaina brunssilla oli mukana pitkäaikainen ystävä yläasteelta asti, ja hänelle halusin kertoa uutisen ehdottomasti kasvotusten.

Kaikkihan sen tietää, että tässä tilassa ei voi suuhunsa aivan kaikkea tunkea. Yksi ruoka, jonka kanssa pitää olla tarkkana, ovat juustot. Halusin ottaa sunnuntaina brunssilla Punavuori-nimisen annoksen, joka piti sisällään Comte-juustoa (joka ei tasan tarkkaan ole pastöroitua). Tilasin annoksen tarjoilijalta ihan normaaliin tapaan ”yksi Punavuori, ilman Comte-juustoa”. Ystäväni ei huomannut mitään. Mutta sitten tarjoilija tulikin parin minuutin päästä takaisin ja kysyi, että ”hei, haluisitko sä sen annoksen oikeasti kokonaan ilman juustoa, vai korvataanko Comte-juusto jollain toisella juustolla”? Siinä sitten mongersin, että kun sen juuston pitäisi olla pastöroitua. Tarjoilija kysyä kovahkoon ääneen ”mitä?!” ja kun toistin asian, alkoi ystäväni päässä raksuttaa. Se oli oikeastaan hauska tilanne, tarjoilija oli aivan ihmeissään, minä pidätin hymyä ja ystäväni näytti siltä, että on juuri laskenut yhteen yksi plus yksi, ja hänen suustaan alkoi tulvia ”mitäh”, ”ei oo totta”, ”siis oikeesti”, ”voi onnea” yms.

Ei mennyt tämä paljastus ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta ei sillä niin väliä. Tämä kerta jäi ainakin tosi hauskana sattumana mieleen!

Pääruoat ovat ehdottomasti Primulan brunssin parhaimmistoa. Annokset ovat reiluja, ne ovat näyttäviä ja maistuvat hyviltä. Ensimmäisellä kerralla syömäni perinteinen Eggs Benedict oli uppomunineen ja rapeine pekoneineen oikein herkullista mussutettavaa (miinusta tulee vain omaan makuuni liian höttöisestä vaaleasta leivästä). Toisella kerralla söin tosiaan Punavuori-annoksen, joka piti sisällään ihanan rapeaa maalaisleipää, kinkkua, uppomunia sekä jotain pastöroitua juustoa.

Brunssiseuralaiseni söivät Kungliga Segelklubbenin sekä Kylmä ja savuava olo -annokset. Kungliga Segelklubben oli kuulemma liian suolainen, siinä oli liikaa mätiä ja liian vähän vuolukermaa, joka olisi peittänyt suolaisten mätien makua. Kylmä ja savuava olo näytti ainakin omiin silmiin todella herkulliselta. Ja oli se ystäväni mielestä myös hurjan hyvän makuista. Kylmäsavulohta tulee varmasti seuraavan vajaan kuuden kuukauden aikana vielä tosi kova ikävä, ihan viimeistään jouluna saatan tirauttaa kyyneleitä kun en voikaan hotkia kylmäsavulohta sinappikastikkeen kera masuuni. Nyyh..

Primulan brunssilla voi tilata erikseen lisähintaan (6 euroa) pirtelön. Brunssin hintaan (23 euroa) kuuluu kaikki muut juomat: vedet, mehut, teet sekä kahvit. En tiedä kuinka usein pirtelön maku vaihtuu (jos edes vaihtuu), mutta molempina kertoina kun minä brunssilla istuin, oli tarjolla mansikka-vaniljapirtelö. Molempina sunnuntaina pirtelön myös tilasin. Tämä ihan siitä syystä, että mystiset hormonit ovat saaneet aikaan sen, ettei mulle maistu (lainkaan) makea. Kakut, irtokarkit, keksit, suklaa sekä leivonnaiset eivät saa aikaan pahaa oloa, mutta niitä ei vain yksinkertaisesti tee yhtään mieli. Kotona on monta pussia karkkia ja useampi suklaalevy, joihin en halua koskea pitkällä tikullakaan. Jäätelö on ainoa herkku, jota tekee ajoittain hieman mieli. Pirtelö toimi brunssilla jälkiruokanani, sillä yhtäkään kakkua ei makeasta noutopöydästä tehnyt mieli. Hormonit on niin outoja..

Ystäväni kehui jälkkäripöydän brownieta hurjasti. Itse mussutin samaan aikaan tuoreita hedelmiä sekä imin sitä pirtelöäni, hyvää oli!

Kaiken kaikkiaan Primulan uusittu brunssi toimii paljon paremmin kuin edellinen versio. Ehkä en Viisikulmaan ryntää enää kolmantena sunnuntaina putkeen, mutta voisin hyvin istahtaa kodikkaaseen ravintolaan vielä uudemmankin kerran kivalla porukalla.

Rohkeasti siis vain testaamaan Primulan uusittua brunssia!

Advertisement

Brunssi: Ravintola Meritorppa, Kalastajatorppa (HKI)

Ravintola Meritorppa on Kalastajatorpan Hilton-hotellin ravintola. Hotelli sijaitsee Munkkiniemessä aivan Suomenlahden rannalla. Meritorpasta avautuu täysin esteetön näkymä merelle. Kesäisin merinäköalasta pääsee nauttimaan vielä astetta enemmän, sillä ravintolan asiakkailla on käytössä terassi, jonne voi istahtaa syömään lempeän merituulen tuivertaessa hiuksissa.

Kalastajatorpan paikalla sijaitsi alun perin ihan oikeasti torppa, jossa toimi kahvila vuodesta 1915 alkaen. Torpan paikalle rakennettiin Fazerin toimesta ravintola vuonna 1936. Tiedä sitten tarjoiltiinko ravintolassa tuohon aikaan vielä brunssia – ei varmaan – mutta nykyäänpä tarjoillaan. Eikä ihan mitä tahansa brunssia.

Meritorpan brunssi on ollut kokeilulistalla jo hurjan monta vuotta. En ymmärrä, miten meillä menikin näin kauan, ennen kuin astuimme sisään valoisaan ja avaraan ruokailusaliin, jossa meitä odotti hymyilevät tarjoilijat, kauniisti katetut pöydät sekä herkulliset brunssiruoat. Niin ja ne merinäköalat!

Ravintola Meritorpan yllättävän runsas ja laadukas brunssi koostuu alkuruokapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta ja jälkiruokapöydästä. Alkuruokapöydässä teimme kyllä herra Longfieldin kanssa jälleen sen virheen, että tankkasimme alkupalaherkkuja aivan liian paljon, ja se kostautui tietenkin pääruokien ja jälkkärien kanssa.

Meritorpan brunssimenu vaihtuu kuuden viikon välein, me söimme viimeisen menun ennen sen vaihtumista, mutta kun katsoin uutta menua Meritorpan nettisivuilta, niin kovin paljon menu ei (onneksi) ole muuttunut. Omia suosikkejani olivat ehdottomasti tryffelillä maustettu varhaisperuna-kukkakaalisalaatti, katkarapu-skagen, pienet club sandwichit sekä tajuttoman hyvä ylikypsä possunkylki. Näiden kaveriksi kun lautaselle latoi vielä kasan tuoretta vihersalaattia, niin johan kelpasi.

Pääruoat tarjoiltiin pöytiin. Minä tilasin nieriää ja herra paahdettua ankanrintaa. Annokset olivat onneksi pienet! Nieriän sentään jaksoin syödä kokonaan, mutta lisukkeita jäi lautasen pohjalle, sillä mahassa velloi sellainen määrä alkuruokia, että heikompia hirvittää. Pääruoissa ei ollut mitään vikaa, mutta kyllä ne alkupalojen varjoon jäivät – kuten taitaa käydä aina brunsseilla, joissa on panostettu alkupaloihin.

Meritorpan brunssiin kuului juomiksi luomu appelsiini- sekä omenamehua, mustikkasmoothieta sekä kahvia ja teetä. Iso plussa näistä! Erityisesti kahvin ja teen kuuluminen brunssin hintaan (36 euroa) oli mukava yllätys, ne kun ei tosiaan aina hintaan kuulu, ainakaan silloin jos kahvi ja tee tuodaan söpöissä hopeisissa kannuissa pöytiin.

Jälkkärien osalta mulla kävi niin nolosti, etten yksinkertaisesti ähkyni takia saanut edes mustikkamuffiniani syötyä kokoaan. Herralla kävi lähes samoin, hän kehui kyllä kaunista mascarponejälkkäriä, jossa oli mukana basilikaa sekä mansikkaa, mutta paljon muuta hän ei sitten jaksanutkaan syödä. Autoon päästyämme mun oli pakko laskea penkki alas ja pötköttää koko kotimatka, sillä maha oli niin täynnä.

Niin hyvä oli Meritorpan brunssi! Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15, pöytävarausta suositellaan.

Sen verran pitää vielä sanoa, että vaikka brunssi oli astetta hienompi, siellä viihtyi useampi perhe lastensa kanssa. Meritorppa oli selkeästi myös lapsiystävällinen ravintola.

Brunssi: Weeruska (HKI)

Kodikas ja viihtyisä Weeruska on varmasti monelle Alppilan hoodeilla asuvalle tuttu kantapaikka. Minä pääsin tutustumaan ravintolaan ensimmäistä kertaa viime syksynä, kun menimme sinne koulukaverien kanssa synttäri-illalliselleni. Uusinta otettiin lähes samalla kouluporukalla muutama viikko sitten, kun kävimme testaamassa Weeruskan uuden brunssin Alppilan sydämessä.

Weeruskassa tarjoillaan tosiaan nykyään myös mukavan kotikutoista brunssia. Brunssi katetaan asiakkaiden iloksi aina sunnuntaisin kello 11 alkaen. Paikalle tulee saapua viimeistään 15.00. Pöytävaraus on varmasti tarpeen, sillä ainakin meidän visiitin aikaan tyhjiä pöytiä ei heti 11 jälkeen kovin montaa näkynyt. Toisaalta sen suuremmin en ehtinyt tyhjiä pöytiä tutkailla, sillä bongasimme brunssiherkkujen ääreltä Olavi Uusivirran! Olaville maistui useampi vohveli, joita herra paisteli kärsivällisesti jälkkäripöydällä olevilla vohvelipannuilla. Kun Olavi oli saanut perheelleen vohvelit valmiiksi, saatoimme mekin keskittyä brunssiin sekä kuulumisten vaihtamiseen hieman paremmin.

Weeruskan brunssi koostuu kokonaan buffetpöydän antimista. Runsailla salaattipöydän antimilla pääsee jo hyvään alkuun, varsinkin kun lautaselle nappaa mukaan ISON ja lämpimän croissantin sekä munavoilla kuorrutetun karjalanpiirakan. Nam!

Lämpimiä pääruokia löytyy sekä vegaanien että lihansyöjien makuun. Tarjolla oli pari viikkoa sitten niitä kuuluisia Weeruskan lihapullia, Roslundin tuoremakkaroita, lapsille ja lapsenmielisille tavallisia nauravia nakkeja ja sitten mm. vegaanista soijabolognesea, rakuunaporkkanoita sekä jänniä kukkakaalista tehtyä herkkupaloja, joita tarjoiltiin hot wing -kastikkeen kera. Jokaisen sunnuntain tarkka menu löytyy helpoiten Weeruskan nettisivuilta, joiden kautta voi käydä kuolaamassa jo valmiiksi seuraavan brunssin herkkuja.

Söimme sekä alku- että pääruokia hyvällä ruokahalulla. Mukana reippaili myös eräs reilun vuoden ikäinen pikku herra, joka varasti oikeutetusti shown brunssilla. Weeruska on varsin lapsiystävällinen paikka, sinne on tervetullut koko perhe. Lapsille on varattu jopa oma leikkikulma, jossa villit lapsukaiset voivat käydä purkamassa energiaansa sillä aikaa kun vanhemmat herkuttelevat. Pikkuisille brunssivieraille jaettiin myös brunssin aikana sinisiä ilmapalloja! Aika mahtava pieni lisä, joka ilostuttaa aivan varmasti lapsia.

Weeruskan brunssin jälkiruokapöytä oli kattava. Itse tehdyt vohvelit ovat hauska idea, vaikka niiden paistaminen ei käy aivan käden käänteessä. Itse popsin vohvelin lisäksi onnesta sekaisin pieniä ja aika mitäänsanomattoman näköisiä brownieita, jotka osoittautuivat aivan tautisen hyviksi. Niitä olisi voinut syödä vaikka 10, mutta tyydyin vain neljään palaan. Heh.

Brunssin hintaan kuuluu mehut, vedet, kahvit sekä teet, ja koko setillä on hintaa 19,90 euroa. Ei paha. Lapset syövät halvemmalla, 6-12-vuotiaat puoleen hintaan ja 0-5 vuotiaat maksavat euron per ikävuosi.

Heräsikö mielenkiinto? Sitten vain brunssiporukka kasaan ja Alppilaan sunnuntaina! Ehkä tekin bongaatte siellä Uusivirran Olavin!

Mitä ja missä?

Weeruskan perheystävällinen brunssi Alppilassa, osoitteessa Porvoonkatu 19, 00510 Helsinki.
Puh. 020 7424 270
Sposti: weeruska@ravintolakolmio.fi

Brunssi: Meripaviljonki (HKI)

Yhteistyössä Ravintola Meripaviljonki

Kesti 15 vuotta, ennen kuin Säästöpankinrantaan suunnitellun kelluvan ravintolan lupa-asiat saatiin kuntoon. Ravintola Meripaviljonki avasi ovensa vihdoin keväällä 2015. Ja nyt keväällä 2016 ravintola on alkanut tarjoilla kaupunkilaisille merellistä sunnuntaibrunssia. Me kävimme ystäväni kanssa testaamassa Meripaviljongin kolmannen brunssin viime viikon sunnuntaina.

Sunnuntaina nappasin ystäväni auton kyytiin hänen kotipihaltaan. Satoi kaatamalla. Naureskelimme autossa, että mihin se lauantain upean aurinkoinen sää katosikin juuri tänä päivänä. Heti perään mietimme kyllä, että huonolla säällä on aika mahtia astua sisään lämpimään ravintolaan ja kökkiä siellä hyvän ruoan parissa kaikessa rauhassa piilossa kylmältä ja märältä ilmalta.

Karautin auton ajomatkan päätteeksi parkkiin Säästöpankinrantaan, ja siitä astelimme vain muutaman askeleen sateenvarjojen alla ravintola Meripaviljongin pääoville.

Ravintolan sisäpuolella meitä odotti suuri, valoisa ja kotoisa ravintolasali. Ravintolan seinäpinta-alasta noin 70 % on lasia, joten valo pääsee tulvimaan sisään ihan koko päivän – vuodenajasta riippumatta. Suuresta lasipinta-alasta johtuen ravintola tarjoaa asiakkailleen makuelämysten lisäksi myös silmänruokaa. Vaikuttavat panoraamanäkymät aukeavat joka puolelta ravintolaa. Yhdellä silmäyksellä voi nähdä ainakin junaradan, Ympyrätalon sekä pienen palan Siltasaarta.

Meripaviljongin pyöreähkö muoto on saanut vahvasti vaikutteita vieressä nököttävältä Ympyrätalolta. Ravintolan kantavana teemana on merellisyys, joka näkyy maisemien lisäksi myös lautasella, brunssista aina a la carte -listan annoksiin asti.

Tovin yritimme ystäväni kanssa etsiä tästä merellisestä ravintolasta myös kelluvaa terassia, mutta ei sitä löytynyt. Eikä meidän silmät olleet väärässä. Meripaviljonki on totta tosiaan ravintola ilman terassia. Ravintola haluaa kuuleman mukaan tulla tunnetuksi ensin ruokaravintolana, ja laajentaa toimintaansa vasta sen jälkeen terassitiloihin. Meidän brunssimme aikaan terassille ei olisi kyllä ollutkaan mitään asiaa, joten istuimme oikein mielellämme sisätiloihin ikkunan viereen, kilistelimme kuohuvalla ja kävimme buffetpöydän antimiin käsiksi.

Brunssi kantaa nimeä Meribrunssi. Kala- ja äyriäisvalikoima oli brunssin nimen veroinen. Alkupalapöydästä löytyi iso kasa erilaisia merenantimia. Oli savustettuja kokonaisia katkarapuja, valikoima sillejä ja silakoita, muikkuleipiä, sinisimpukoita sekä lohipastramia. Kalojen kavereina tarjolla oli liuta erilaisia salaatteja ja iso kasa kaikenmoisia majoneeseja sekä kastikkeita.

Kovinkaan montaa punaisen lihan edustaa ei alkupalapöydässä ollut. Mutta ei niitä kyllä osannut edes kaivata, tuoreet ja sesongissa olevat kasvikset sekä laaja kirjo merenotuksia veivät kielen totaalisesti mennessään. Niin ja se focaccia, taivas kuinka hyvää!

Santsasimme ystäväni kanssa alkupaloja kahdesti, vai sittenkin kolmesti? Emmä enää muista, eikä sillä ole väliä. Kolme menee siinä missä kaksikin.

Pääruoat oli sijoitettu keittiön lähelle lämpimien kupujen alle. Pääruoat jatkoivat teeman mukaisesti merellistä meininkiä. Harvoinhan pääruoat ainakaan minun mielestäni yltävät aivan alkupalojen tasolle, ja niin kävi myös Meripaviljongissa. Lohi maistui lohelle, mutta täytyy sanoa, että savusiikapiirakka sekä espanjalainen munakas kylmäsavustettuine haukineen olivat totisesti herkullisia – meistä molemmista. Mutta silti komea, värikäs ja maukas alkupalapöytä vei tälläkin kertaa voiton pääruoista.

Jälkkäripöytä oli iloinen yllätys! Se piti sisällään juustoja ja hillokkeita, värikkäitä hedelmävartaita karvasmantelikermalla sekä raparperipiirakkaa vaniljamascarponella. Viime viikko piti sisällään neljä herkkupäivää (minusta riippumattomista syistä), joten oli huojentavaa, ettei vielä sunnuntainakin pitänyt ahmia sokeria kaksin käsin.

Värikäs jälkkärilautanen huuhdeltiin alas teen voimin. Olemme ystäväni kanssa molemmat kovia teenjuojia, ja pientä nipotusta pitää antaa siitä, että teetä tarjoiltiin pienehköistä kahvimukeista. Meidän mielestä teetä pitää saada juoda mahdollisimman isosta teemukista, jotta siitä voi nauttia mahdollisimman pitkään. Mutta joo, aika pieni juttu kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan Meripaviljongin meribrunssi oli tosi toimiva setti ruokineen sekä näköaloineen. Ravintola hakee vielä brunssikonseptiaan ja muutoksia voi olla tiedossa. Toiveitakin saa varmasti esittää, mutta ehkä ennen toiveiden esittämistä voisi käydä testaamassa brunssin? Sunnuntaina sitä olisi taas tarjolla, ja ihan kohtuulliseen hintaan verrattuna vastaaviin brunsseihin aivan Helsingin keskustassa (brunssi maksaa 29,50 euroa per naama).

Ravintola Meripaviljongi
Säästöpankinranta 6
00530 Helsinki
puh. 020 7425 320
sähköposti: meripaviljonki@graniittiravintolat.fi

Imatran Valtionhotellin aamupala

Pääsiäslomareissumme majapaikkana toimi vaikuttava Imatran Valtionhotelli, joka teki yhteistyötä Imatralla pääsiäisviikonloppuna järjestetyn koiranäyttelyn kanssa. Hotellihuoneiden hintaa oli laskettu kaikille näyttelyyn osallistuville, joka tiesi sitä, että hotellin käytävillä tuli tuon tuosta vastaan karvaisia otuksia. Me piipahdimme Horation kanssa koiranäyttelyssä lauantaina, mutta päätimme lomailla näyttelyn lisäksi Imatralla ihan muutenkin muutaman yön verran. Herra Longfieldin sai nimittäin houkuteltua hieman paremmin mukaan koiranäyttelyyn, kun selitin mitä kaikkea muuta kivaa tekisimme näyttelyn lisäksi reissun aikana. Olin varannut meille spa-hoitoja, hotellin yhteydessä toimi kylpylä, olin varannut pöydän sekä perjantai- että lauantai-illalla mukavan kuuloisista ravintoloista ja sitten meidän oli tarkoitus katsoa hotellin lakanoissa OZ-sarjaa, johon olemme tällä hetkellä koukussa. Näillä verukkeilla herrakin suostui lähtemään mukaan koiranäyttelyyn.

Imatran Valtionhotelli osoittautui heti parkkipaikalle ajaessa aika päheäksi paikaksi. Herra teille jo muutama päivä sitten kertoikin hotellin historiasta. Kyseinen postaus kannattaa kurkata myös jos Imatrankosken historia kiinnostaa. Imatrankoski sijaitsee aivan hotellin vieressä, ja alunperin koko hotelli on rakennettu rakennuksen vieressä virtaavan kosken takia. Mutta niistä jutuista enemmän herran raapustamassa postauksessa, nyt puhutaan ruoasta!

Sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna laahustimme herran kanssa aamupalalle Valtionhotellin Linnaravintolan tiloihin. Lauantaina paikalla oli porukkaa huomattavasti enemmän kuin sunnuntaina. Isoin osa koiranäyttelyporukoista lähti kotia kohti heti näyttelyn jälkeen, joten sunnuntaina saimme nauttia hurjan rauhallista aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Meille sattui kyllä molempina aamuina hyvä tuuri sen suhteen, että saimme pöydän valoisan ikkunan vierestä, josta avautui näkymät koskelle. Koskessa ei tosin vesi virtaa valtoimenaan enää kuin harvoin, mutta kyllä jylhiä kalliomaisemia katseli silti mielellään ilman lorisevaa vettäkin.

Aamupala on hiljaittain uudistettu ja nykyisin se kulkee nimellä Hyvän olon aamupala. Tarjolla on kaikki kunnolliseen hotelliaamupalaan kuuluvat asiat. Puuroa useilla eri lisukkeilla, rapeaa pekonia, tuoreita kasviksia ja hedelmiä, laaja leikkele- ja leipävalikoima, hyvä kahvi, omat teekannut(!), paljon erilaisia keksejä makean nälkään, taivaallista uunimunakasta, mehuja sekä jogurttia valtavan laajalla lisukearsenaailla varustettuna. Ja oli siellä paljon muutakin. Pakko todeta, että hotellin aamupalasetti oli loistava.

Kun hyvään sapuskaan lisää vielä kauniit maisemat sekä tunnelmallisen tilan, nauttii päivän tärkeimmästä ateriasta paljon enemmän. Lauantaina ennen nukkumaanmenoa sanoin herralle, että olisipa jo aamu, että päästäisiin taas syömään aamupalaa!

Loppuun teen vielä tunnustuksen.. Kyllähän mä tiedän, ettei hotellin aamupalalta saisi viedä mitään mukanaan, mutta mun oli ihan pakko piilottaa kaksi kinkkuviipaletta servietin väliin Horatiota varten. Kävellessämme aamupalalta pois olin yskivinäni serviettiin, ettei kukaan tarjoilijoista olisi huomannut, että kannan mukanani aivan turhaan valkoista paperia. Herra Longfield oli sitä mieltä, että herätin feikkiyskälläni paljon enemmän huomiota kun jos olisin vain kantanut paperiliinan kädessäni huoneeseemme. No niin tai näin, Horatio piti kinkkuviipaleista valtavasti! Eli koko meidän poppoo voi vain suositella Imatran Valtionhotellin aamupalaa. Heh!

Brunssi: La Torrefazione (HKI)

Sain kahdelta ystävältä synttärilahjaksi lahjakortin La Torrefazionen brunssille. Synttärini olivat jo lokakuussa, ja vihdoin viime sunnuntaiksi saimme sovittua brunssitteluajan. Mahtavaa kun synttärilahjoista saa nauttia vielä pitkin kevättäkin!

Kävelin sunnuntaina Annankadulta kohti Aleksanterinkatua ihmetellen, miten hiljainen Helsingin keskusta on hieman kymmenen jälkeen aamulla. Siellä ei ollut ketään. Piti ihan rannekellosta tarkistaa, etten ollut paikalla tunteja liian aikaisin, sillä vastaan tuli ehkä kolme ihmistä.

La Torrefazione sijaitsee kerrostalon toisessa kerroksessa osoitteessa Aleksanterinkatu 50. Olen kuullut paikasta vuosien saatossa paljon hyvää. Erityisesti kahvilan kahvit ovat olleet hehkutuksen kohteena. Itsehän en kahvia enää (juurikaan) juo, mutta brunssilla jätin teen tilaamatta ja maistelin pitkästä aikaa ison kupin cappuccinoa.

La Torressa on tarjolla arkisin aamupalaa sekä viikonloppuisin brunssia. Viikonloppuisin valikoimassa on kolmen eri teeman mukaista brunssilautasta, ja lisäksi brunssin hintaan (21 euroa) kuuluu tuoremehu (ei vastapuristettu), erikoiskahvi sekä jälkkäriksi pannukakku tai smoothie.

Brunssilautasten teemat ovat Amerikka, Suomi sekä Eurooppa. Päädyimme ystävieni kanssa pitkän harkinnan jälkeen tilaamaan kaikille Eurooppa-lautaset. En tiedä muiden valintakriteereistä sen tarkemmin, mutta minun kriteereihini kuuluivat Eurooppa-lautaseen kuuluva croisantti sekä munakokkeli. Nam!

Tilausta tehdessä meitä palveltiin rauhallisesti ja aidon hymyilevästi, vaikka kahvila oli tupaten täynnä ja jonoa muodostui koko ajan lisää.

Saimme kassalta mukaamme tuoremehut sekä kuohuviinit, kahveja sekä brunssilautasia tuli odotella jonkin aikaa pöydässä. Skumpalle oli kyllä aihetta, sillä jokaiselle meistä oli sattunut ihan lähiaikoina jotain uutta ja ihmeellistä. Minä olin saanut juuri ylennyksen töissä, toinen ystävistäni oli saanut lopputyönsä valmiiksi ja saapunut juuri upealta ”palkinto”matkalta Argentiinasta, ja kolmas leidi oli palannut pari viikkoa sitten töihin äitiyslomaltaan.

Eurooppa-lautaset kannettiin lopulta pöytäämme, ja perään mukava miestarjoilija toi vielä erikoiskahvimme. Oli aika aloittaa herkuttelu!

Minä kävin heti käsiksi lautasen lämpimiin ruokiin – munakokkeliin, pekoniin sekä chipotle-makkaroihin. Munakokkeli oli aavistuksen kylmää, pekoni sekä makkarat taasen vielä tirisevän kuumia. Jogurtti tarjoiltiin kauniista läpinäkyvästä lasista, jonka pohjalla oli mangososetta. Jogurtin seassa lillui tuoreita ananaksen sekä melonin paloja. Jogurtin jälkeen leikkasin ihanan tuoreen ja rapean croissantin kahtia, ja tungin sen sisään lautasella olevia salaatinlehtiä, juustoa, tomaatteja sekä mozzarellaa. Nam! Ystäväni taasen nauttivat croissantinsa melkein kokonaan hillon kanssa, ja söivät tomaatit ja salaatit lautasella olleen paahdetun paahtoleivän kanssa. Mulla jäi koko paahtoleipä syömättä.

Kun brunssilautaset oli koluttu tyhjäksi, oli aika siirtyä jälkkäreihin. Tilasimme kaikki pannukakkuannokset, ja ne tuotiin pikaisesti tilauksen jälkeen pöytään. Pannukakku on minusta parasta lämpimänä (ja äidin tekemänä), La Torressa se oli kylmää. Pannarin kaverina oli tomusokeria sekä kermavaahtoa. Pannukakku oli kuitenkin ihan kelvollista ja taltutti kyllä makeannälän hyvin. Jälkkärin kanssa olisi tosin voinut maistua vielä toinen kahvikupponen, tässä vaiheessa kun brunssin hintaan kuuluva kahvi oli jo lipitetty ihan loppuun. Huomasin, että moni muu brunssilla ollut henkilö tilasi jälkkäriksi smoothien ja otti sen mukaansa. Kätevää, kun smoothie tarjoiltiin take away –mukeihin.

Istuimme brunssin päätteeksi La Torressa pitkän tovin jutellen niitä näitä. Matkamme jatkui brunssilta vielä ostoksille. Kolusimme mm. kaikki Stockan viimeiset alerekit löytäen aika kivoja juttuja. Kotiin tarttui mustat nahkasaappaat sekä kasa erilasia meikkisiveltimiä sekä –suteja. Mieltä jäi hieman kaihertamaan yksi mekko sekä untuvatakki..

Joulukalenteri 23: Treffi Pub & Bistron ranskalainen joulubrunssi

Treffi Pub & Bistro taitaa olla tällä hetkellä aika monen huulilla. Treffiä on hehkutettu ja samaan syssyyn myös haukuttu viime aikoina eri tuuteista. Osa kehuu Treffin ruokia maasta taivaisiin – Treffin burgeri on osan mielestä tällä hetkellä Hesan paras. Toiset taas pitää Treffin brunssivalikoimaa hieman sekavana, ja olenpa kuullut myös, etteivät kaikki uskalla/halua mennä Herttoniemen metroaseman vieressä olevaan pubiin ollenkaan lasten kanssa, koska ravintolan ympäristössä pyörii kaikenmoisia laitapuolen kulkijoita spurguista narkkareihin.

Itse en ole ennen edes tiennyt, että jotkut pitävät Herttoniemen aseman aluetta jotenkin huonossa maineessa. Mulla on Herttoniemestä vain mukavia kokemuksia. Isosiskoni asui siellä aikoinaan, ja kävin siskollani pienenä tyttönä useinkin kylässä. Hieman isompana tyttönä veimme isäni kanssa herra Longfieldiä aika usein Herttoniemen asemalle, josta herra sitten jatkoi matkaansa Santahaminaan. Itkua noina 9 kuukaudelle osuneina iltoina väännettiin aika usein, olihan se nyt aika rankkaa olla toisesta erossa VIISI PÄIVÄÄ. Olisipa silloin joku kertonut, että reilun 10 vuoden päästä istuskelen työmatkaleskenä noin 100 päivää vuodessa. Olisin varmaan ajatellut, ettei semmosta kestä kukaan! Heh.

Me päädyimme herran kanssa Treffi Pub & Bistron brunssille arpajaisvoiton avulla. Osallistuin Tiskivuoren emäntä -blogin arvontaan, josta voitin ihan sattumalta kahden hengen brunssilahjakortin Treffin brunssille. Jei! Herran työmatkojen vuoksi pääsimme brunssille yhdessä vasta joulukuun 13. päivänä, jolloin tarjolla oli vuoden viimeinen brunssi. Teemana tuona sunnuntaina oli Ranska.

Treffin brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15. Brunssi on nyt joulutauolla, mutta jatkaa taas normaalisti 17.1. alkaen. Brunssin hinta on 25 euroa nupilta. Hintaan kuuluu alkupalat, pääruoka ja jälkiruoat. Juomina on tee/kahvi sekä vesi, muita juomia saa tilata lisämaksusta. Kannattaa tilata mahdolliset muut juomat jo heti alkuun brunssin maksun yhteydessä, sillä kassajonoa kertyy aika pian brunssin alettua, ja juomia voi joutua odottamaan aika pitkään.

No mutta mitenkäs se ruokapuoli toimi? Meistä erinomaisesti.

Alkupalapöydässä oli tarjolla mm. ruokaisia salaatteja sekä herkullisia makkaroita. Alkupalapöydän parasta antia oli kuitenkin hieman yllättäen keitto. En olisi keittoa varmasti muuten edes maistanut, ellei brunssin pääkokkina toiminut herrasmies olisi tullut meille sitä erikseen kehumaan. Hän oli omien sanojensa mukaan erittäin tyytyväinen bouillabaisseen, jossa uiskenteli iso määrä sinisimpukoita sekä katkarapuja. Kokki kertoi alkaneensa kehitellä täydellistä bouillabaissea työskennellessään Careliassa vuosia sitten, ja nyt tätä tautisen hyvää bouillabaissea saa syödä keskellä Herttoniemeä. Maukasta keittoa saa brunssin lisäksi tilattua myös Treffipubin a la carte -listalta.

Pääruokana oli kokonaisena grillattua härän entrecôtea, jonka kaveriksi lautaselle sai punaviinikastiketta sekä kermaperunoita. Muhkeat entrecôtet grillattiin Treffissä aidolla Inka-puuhiiligrillillä, joka loimusi kauniisti köökin puolella. Puuhiiligrilli antaa lihalle ainutlaatuisen savuaromin maun, joka vie kielen mennessään. Liha olikin aivan sairaan hyvää kermaperunoiden ja punaviinikastikkeen kera, sitä oli ihan pakko hakea vielä toinen annos lisää!

Koska kyseessä oli ranskalainen joulubrunssi, oli jälkkäripöydässä tietenkin tarjolla jouluhalkoa sekä creme bruleeta. Jouluhalko oli omaan makuuni liian makeaa (Herra Longfield tosin tykkäsi siitä paljon), mutta creme bruleeta minä olisin voinut jäädä syömään Treffiin vaikka hieman pidemmäksikin aikaa. Se suli suuhun.

Me emme yksinkertaisesti voi kuin suositella Treffi Pub & Bistron brunssia. Tämä itähelsinkiläinen ravintola on varmasti paikallisten suosiossa, ja olisin hirmu tyytyväinen jos meidänkin lähettyvillä olisi Treffin kaltainen mesta. Ruoka oli hyvää, ja sehän se pääasia on. Sama se jos baarin puolella sitten istuukin pari Pekkaa ja Perttiä parantamassa maailmaa oluttuoppiensa äärellä.

Synttäribrunssilla Klaus K:ssa

Helsingin alueelta on vuosien saatossa löytynyt muutamia ns. varmoja mestoja jonne palaamme niin herra Longfieldin kuin ystävienkin kanssa aina vain uudestaan ja uudestaan. Näitä paikkoja on lisäksi helppoa ja turvallista suositella vaikkapa kavereille, jotka kyselevät hyvien ravintoloiden perään.

Näitä paikkoja ovat mm. Espoossa sijaitseva LN Sushi Art, josta saa valehtelematta Suomen parasta sushia. Espoon Haukilahdessa taasen sijaitsee Haukilahden paviljonki, jonka ihana terassi kutsuu meitä luokseen aina kesähelteillä. Haukilahdessa on myös vesitorni, jossa toimii maineikas Ravintola Haikaranpesä, jonka uusittu lista meidän pitäisi kyllä jossain välissä käydä testaamassa.

Helsingissä eksymme usein Ristorante Gastoneen syömään jo 11 vuotta listoilla ollutta härkäpastaa. Hesan muita suosikkeja ovat mm. Sandro, Skiffer, Alia sekä Yume. Eikä toki tule unohtaa Klaus K -hotellin Livingroom-ravintolaa, jossa olemme syöneet useita aamupaloja, brunsseja sekä illallisia viimeisten vuosien aikana.

Viimeksi herkuttelimme hotellin aulatilan tunnelmallisessa peräosassa brunssilla herra Longfieldin ja anoppini kanssa lokakuussa. Olimme ostaneet anopilleni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Klaus K:n brunssille jo kesällä, ja yhteinen brunssihetki saatiin vihdoin sovittua lokakuulle.

Brunssi oli sitten viime kerran muuttunut sen verran, että nykyään brunssi toimii kokonaisuudessaan buffet-pöytäperiaatteella. Ennen pääruoka tilattiin listalta erikseen, ja se tuotiin suoraan pöytään. Pakko on kyllä sanoa, että pöytiintarjoiltu pääruoka teki brunssista hieman arvokkaamaan oloisen – onhan ammattilaisten kokoama lautanen houkuttelevampi kuin buffet-pöydän antimista itse kasattu lautanen. En edes viitsinyt napata kuvaa pääruokalautasestani, sillä se oli niin ruma.

Alkuruokapöydän antimet olivat kuitenkin taattua Klaus K:n laatua. Rapsakat croissantit (joita nappasin alkupalalautaselle kylläkin jälkiruokapöydästä), savustettu porsaanniska, mätimousse, luonnonjogurtti valtavalla myslivalikoimalla sekä ruokaisat salaatit veivät tuttuun tapaan kielen mennessään. Alkuruokia lappasin lautaselleni vielä lisää pääruokienkin kanssa.

Olin innoissani, kun huomasin, että pääruokien seassa oli mm. nieriää ja ruohosipulilla maustettua munakokkelia. Lapsuudenkodissani lohen kanssa oli aina tarjolla munakokkelia. Herralle tämä perinne on täysin outo, ja hänelle kalan ja munakokkelin yhdistäminen kuulostaa hieman liian erikoiselta. Ei siinä ole mitään erikoista! Lohi ja munakokkeli sopivat hurjan hyvin yhteen. Nam!

Klaus K:n aamupalojen sekä brunssien parhaimmistoa on meistä aina olleet jälkiruoat. Jälkiruokapöytään on kasattu mielettömiä herkkuja, eikä mikään ollut onneksi muuttunut lokakuisella visiitillämme. Tiramisu sekä alla olevassa kuvassa näkyvä appelsiinilla maustettu mustikkajuustokakku olivat omia suosikkejani tällä kertaa. Niin ja ne croissantit, joita söin jo alkupalojen yhteydessä.

Tiramisu saattoi antaa osviittaa joulukuussa starttaavaan Klaus K:n jouluravintolaan. Jouluravintola on pystytetty hotellin ravintolaan jo useana vuotena peräkkäin, mutta VIHDOIN jenkkiteema sai vaihtua ja tilalle saadaan jotain uutta! Vuosia sitten jouluravintolan teemana oli Tanskan Tivoli, mutta tuon vuoden jälkeen jälkeen on menty monen monta vuotta Amerikka-teemalla. Viime vuonna taisin uskaltaa sanoa ensimmäistä kertaa, että teema voisi jo pikku hiljaa vaihtua, ja niinpä se tällä kertaa myös vaihtui.

Klaus K:ssa nautitaan tänä jouluna maalaismaisesta, mutta silti modernista italialaisesta keittiöstä. Jouluravintola kulkee vuonna 2015 nimellä Tempo Di Natale. Meillä on pöytävaraustiedustelu jo menossa, toivotaan, että saamme pöydän varatuksi haluamallemme illalle.

Jos tarvitsette pukinkonttiin täytettä, voimme ainakin herran kanssa suositella lämpimästi Kämp Groupin -ravintoloiden lahjakortteja. Lahjakortteja on tarjolla yhden hengen 25 euron Klaus K -hotellin aamupalasta aina 224 euroa maksavalle Yumen illalliselle. Valinnanvaraa siis riittää! Me nappaamme tänä jouluna herkullisia lahjakortteja pukinkonttiin, mutta en kerro niistä enempää, sillä ne on vielä joulupukin ja joulumuorin välisiä salaisuuksia..

 

Chjokon Chocolate High Tea

Muistattehan vielä Chjokon? Ihanan herkullisen suklaapuodin Liisankadulla Kruununhaassa?

Olen ollut Chjokon suklaabrunssilla kahdesti (vuonna 2012 sekä viime vuoden joulukuussa), ja kun sain kuulla, että brunssi on alkusyksystä uudistettu Chocolate High Tea -setiksi, varasin sinne oitis pöydän ystäväni kanssa. Tupsahdimme sateisena syyskuun alun lauantaina sisälle suklaita pursuavaan puotiin, josta nappasimme kivoimman pöydän ikkunan äärestä ja jäimme odottamaan innostuneina miltä Chocolate High Tea -setti näyttäisi, ja ennen kaikkea, miltä kaikki herkut maistuisivat.

Pian pöytäämme tuotiin teekupit sekä haudutettua teetä. Teen tilalle on mahdollista saada myös kahvia, mutta meille maistui tällä kertaa tee. Pian pöytäämme tuotiin kerrostarjotin, jossa oli suolaisia ja makeita herkkuja kolmessa kerroksessa. Olin ollut varauksen kanssa sen verran tyhmä, että unohdin mainita pähkinä- sekä muut allergiani, ja totta kai isossa osassa suklaaherkkuja oli mukana pähkinää.. En kehdannut enää paikan päällä asiasta alkaa vollottaa, joten herkkuja vedettiin sitten tietoisina siitä, että maha olisi illalla kipeä.

Kerrostarjotin piti sisällään suklaisten herkkujen lisäksi onneksi myös suolaisia pikkupaloja. Suolaiset macaronit olivat ehkä kekseliäimmät – ruiskuorien välissä oli pienen pieni munakas, jossa taisi muistini mukaan olla myös tuoretta basilikaa. Pienet täytetyt croissantit olivat ehkä lempparini suolaisista paloista, vaikka toki ne ovat aika perinteiset, mutta toimivat niin vallan mainiosti että miksi muuttaa mitään. Tai ehkä lempparini oli sittenkin savulohimoussella täytetyt pienet piiraat. Joo mä valitsen ne, ne oli törkeen hyviä! Kerrostarjottimelta löytyi vielä suolaisia parsakaali-kinkkupiiraita, jotka maistuivat parsakaali-kinkkupiiraille.

Kerrostarjottimen alimmalla tasolla möllötti suolaisten croissanttien kanssa kaksi pientä sitruuna-possettia, yksi isohko tummasuklainen mojito-moussekakku sekä kaksi keltaista macaronia. Emme ole ystäväni kanssa kummatkaan macaronien ystäviä, ne eivät vain maistu meidän mielestä miltään, emmekä kummatkaan ole vielä tähän päivään asti syöneet yhtään hyvää macaronia. Ne jäivät siis tälläkin kertaa syömättä.. Ja eikös macaronit ole tehty osittain mantelijauhosta yms.? Pähkinäallergiani takia ne jäävät siis muutenkin multa syömättä.

No sitruuna-possetit sekä mojito-moussekakku katosivat tarjottimen alaosalta pikavauhtia, nam! Samoin kävi keskikerroksen suklaisille myslipatukoille sekä tajuttoman pehmeille maitosuklaapannacottille, jotka ihan totta vain sulivat suussa. Keskikerroksella oli myös herkullisen näköisiä raakasuklaalla kuorrutettuja pähkinöitä, mutta ne eivät macaronien tapaan maistuneet meille.. Raakasuklaakaan ei kuulu minun ja ystäväni suosikkeihin. Me ollaan vähän sitä mieltä, että syödään suklaa suklaana, ja terveelliset jutut sitten ihan erikseen.

Tarjottimen ylimmällä tasolla oli vielä muutaman vihreän macaronin lisäksi odotettuja Chjokon suklaakonvehteja. Inkivääriä sisältävissä suklaahuulissa oli potkua yhtä paljon kuin kunnon suudelmassa. Persikkatikkarit taas jättivät suuhun pehmeän ja hennon maun.

Kokonaisuudessaan herkkutarjotin toimi hyvin. Suupaloja oli sopivasti kahdelle, ja tarjolla oli sekä suolaista että makeaa. Teetä olisin kyllä itse toivonut isomman kannun, mutta olisihan sitä varmasti saanut pyynnöstä lisää. Ehdottomasti isot pojot Chjokolle siitä, että kaikki syömättä jääneet (omat) herkut saa viedä pienessä rasiassa kotiin. Me syötiin macaroneja ja muutamaa pientä raakasuklaapalloa myöten kyllä koko tarjotin tyhjäksi.

Chocolate High Teata on tarjolla lauantaisin kolmessa kattauksessa ennakkovarauksesta. Hintaa kertyy 25 euroa henkilöltä, jonka lisäksi kannattanee varata hieman rahaa muutamaan herkulliseen tuliaiseen kotiväelle. Minä esimerkiksi ostin kotiinviemiseksi neljä hauskaa suklaista robocopia, joita en kyllä juuri alkaneen irtokarkki- ja herkkulakon takia voi syödä.. Mutta lakon jälkeen ne maistuvat varmasti vielä paremmilta!

Lisätietoja herkkusetistä löytää Chjokon nettisivuilta. Tässä voisi olla mukava ja hieman erikoinen joululahjaidea suklaan ystäville! Chjokoon voi ostaa myös herkullisia lahjakortteja kaikille kaltaisilleni sokerihiirille.

Brunssi: Stansvik (HKI)

Meillä juhlitaan huomenna herra Longfieldin sekä mun valmistujaisjuhlia ystävien ja sukulaisten kesken. Tosin mä vähän pelkään, että Horatio vie juhlien aikana kaiken mahdollisen huomion, joten ehkä juhlia voisi paremminkin kutsua Horation kotiintulojuhliksi. Heh!

Siskoni miehineen eivät valitettavasti pääse juhliimme huomenna mukaan, mutta saimme heiltä ihanan kutsun tulla juhlimaan valmistumistamme heidän luokseen aiemmin heinäkuussa. Tarjolla oli komea kolmen ruokalajin illallinen kuohujuomineen sekä lahjoineen. Ilta päätettiin katsomalla yhdessä leffaa sohvan uumenissa. Oli muuten tosi kiva sunnuntai!

Lahjapaketista paljastui lahjakortti kahdelle Stansvikin brunssille. En ollut koskaan aiemmin edes kuullut tästä laajasalolaisesta ravintolasta, joka sijaitsee aivan Tahvonlahdenniemen kärjessä. Meidän piti pitää hieman kiirettä brunssilahjakortin käyttämisen kanssa, sillä Horation saapuminen vihreään Vihervaaraan rajoittaa ainakin nyt aluksi yhteisiä menoja. Niinpä me sitten viimeisenä sunnuntaina ennen Horation saapumista ajoimme sateisessa säässä kohti Laajasaloa, jossa meitä odotti rauhallinen ilmapiiri sekä upean runsas ja kutsuva brunssipöytä.

Ruuhkaa tai kiirettä Stansvikissa ei todellakaan tarvinnut kokea. Ilmapiiri oli lämmin ja rauhallinen, ja viereisistä pöydistä kantautui vain pientä supinaa meille varattuun pöytään. Stansvikin sisältä avautui kauniit, mutta sateiset, maisemat merelle. Terassikin oli iso, mutta tänä kesänä siellä ei varmasti ole ihan kamalan paljon istuttu.

Stansvikin kesäbuffet (brunssi) kustantaa 28 euroa, ja sitä tarjoillaan sunnuntaisin kello 12-15. Kesäbuffettia tarjoillaan aina syyskuun loppuun asti, joten tässä on vielä hyvää aikaa mennä brunsseilemaan Laajasaloon. Brunssin jälkeen voi käydä vaikkapa katsomassa rahistuneita Kruunuvuoren huviloita, jotka sijaisevat Stansvikin lähettyvillä. Keltaisen keittiön Martina kävi anoppini kanssa Kruunuvuoressa pari vuotta sitten, ja kirjoitti blogiinsa tuhdin tekstin Kruunuvuoren historiasta.

Stansvikin brunssi oli runsas, ja notkuva pöytä kutsui luokseen. Pöydältä saattoi haalia lautaselleen mm. focacciaa sekä saaristolaisleipää, vihersalaattia, jokirapu-riisisalaattia, caesarsalaattia, paahdettuja kasviksia, sieniä, nokkospestoa, marinoituja oliiveja, tomaattia sekä artisokkaa. Sitten oli fetapiirakkaa, ruskajuustoa kirsikkahillolla, Bbq-kanaa, savukassleria, graavilohta, sillejä, lihapullia, minimakkaroita sekä varhaisperunoita. Kaikille jotain!

Eikä tässä vielä kaikki. Pääruokien jälkeen pääsimme vielä popsimaan herkullisia juttuja jälkiruokapöydästä. Melonit, vaahtokarkit, sitruuna-jogurttimoussekakku, kesäinen pavlova, punaherukkapiirakka sekä itsetehdyt keksit sulivat suussa. Erityisesti mieleen painui juustokakku sekä suklaiset cookiet, nam! Brunssin hintaan kuului lisäksi kahvi, tee, vesi ja mehu. Muita juomia voi ostaa erikseen ravintolan kassalta.

Sateisesta päivästä huolimatta brunssilla oli ihana istuskella kaikessa rauhassa. Emme tainneet puhua paljon mistään muusta kuin Horatiosta sekä hieman sivuta suunnitteilla olevia valmistujaisjuhlia, joita saamme vihdoin huomenna juhlia! Stansvikista muuten kerrottiin, että he alkavat lokakuussa rakentaa omalle leipomolle uutta rakennusta. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna Stansvikisssa voi herkutella vielä runsaammalla määrällä oman leipomon tuotteita. Se on vaan hyvä juttu!

Ravintola Stansvik
Stansvikintie 1, 00590 Helsinki
ravintola@stansvik.fi
www.stansvik.fi

Pssst.. Stansvikin brunssiarvostelu on päivitetty myös blogin Brunssiarvostelut-sivulle, jolta voi löytää meidän tekemiä arvosteluja TOSI monesta brunssista.