Vuohenjuustomousse ja tomaatti-punasipulihilloke suolakeksien kera

Kaipaatko jotain hieman fiinimpää suolaista sormisyötävää illanistujaisiin? Jos olet ihan, että ”todellakin tarviin”, kannattaa postauksen lukemista jatkaa. Mikäli peruspiirakat taasen sopivat paremmin sinun juhlissasi tarjottaviksi, suosittelen kurkistamaan yhden blogihistorian luetuimman postaukseni: Parhaat suolaiset piirakat -koosteen, josta löytyy tällä hetkellä 10 herkullisen suolaisen piirakan resepti.

Tämän postauksen päätähden nimen pituudesta voi jo päätellä, että kyseessä on jotain vähän erikoisempaa herkkua. Vai mitä mieltä olette tarjottavasta, jonka nimi kuuluu koko komeudessaan seuraavasti: Vuohenjuustomousse ja tomaatti-punasipulihilloke suolakeksien kera.

Reseptin olen napannut vuosia sitten jostakin ruoka-alan lehdestä. Sen verran muistan, että resepti ilmestyi lehden joulunumerossa. Toki tämä suolainen herkku passaa maultaan sekä väriltään oikein hyvin joulunaikaan, mutta mepäs teimme sitä lautapeli-iltaan tänä keväänä. Herkku sai paljon kehuja, joten uskallan kehujen saattelemana sanoa, että tätä voi hyvin tarjoilla vieraille pitkin vuotta.

noin 30-40 kappaletta

Vuohenjuustomousse

• 1 prk (150 g) pehmeää vuohenjuustoa
• 1 dl kuohukermaa
• ripaus suolaa ja mustapippuria

Tomaatti-punasipulihilloke

• 2 pientä punasipulia
• 100 g kirsikkatomaatteja
• ½ dl vettä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• ½ dl hillomarmeladisokeria

Lisäksi pieniä suolaisia keksejä sekä kuivattua timjamia koristeeksi (tuore passaa myös hyvin).

1. Vaahdota kerma ja sekoita se vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Kuori ja hienonna punasipulit. Kuullota silppua öljytilkassa, kunnes se on läpikuultavaa ja pehmeää.

3. Pane kattilaan kuullotettu sipulisilppu, paloitellut tomaatit, vesi, etikka ja hillosokeri.

4. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

5. Kokoa kekseille ensin vuohenjuustomoussea ja päälle hilloketta. Koristele lopuksi timjamilla (kuivatulla tai tuoreella).

Advertisement

Lehtevät poropalat peli-iltaan

Jokunen aika sitten meille saapui ystäväpariskunta pelaamaan Trivial Pursuitia. Olimme pariskunnan naisen kanssa naureskelleet jo valmiiksi, että häviämme historiafriikeille miehillemme kuusi nolla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään!

Ystäväpariskunta toi mukanaan tuliterän Trivialin, jonka kysymyksiin osasimme vastata oikein yllättävän hyvin. Lopulta herra Longfield vei kyllä voiton, mutta me kaikki neljä yritimme siinä vaiheessa vuorotellen vastata oikein kisan viimeiseen kysymykseen. Tosi jännäksi meni!

Peli-iltaan piti toki kokkailla hieman purtavaa. Jälkkäriksi oli irttareita sekä panna cottan serkkua mocca cottaa, mutta suolaistakin purtavaa tarvittiin. Eniten kehuja keräsivät nämä suolaiset poropalat, joita päädyimme tekemään ihan siitä syystä, että olimme hieman ennen peli-iltaa palanneet kevätlomalta Lapista.

Resepti on bongattu Maku-lehdestä, ja emme alkaneet soveltaa sitä mitenkään. Hyvä niin, nämä katosivat tarjottimelta nopeasti runsaiden kehujen kera. Pippurijuustossa oli kivasti potkua ja kokonaisuus toimi loistavasti.

Lehtevät poropalat

noin 35 kpl

• 500 g 
voitaikinaa
• 2 kpl 
punasipulia
• 2 kpl 
valkosipulinkynttä
• 1 rkl 
rypsiöljyä
• 1 tl 
hunajaa
• ¼ tl 
suolaa
• ¾ dl puolukka
hilloa
• 50 g 
kylmäsavustettua poroa (leikkeleinä)
• 200 g pippurista tuorejuustoa (entistä ”
mustapekkajuustoa”)

1. Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kääntele sipuleita, kunnes ne ovat raukeita. Mausta hunajalla ja suolalla. Siirrä sivuun.

3. Kauli taikinalevyt 30 x 10 cm:n kokoisiksi suorakaiteiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Vedä terävällä veitsellä viillot noin puolen sentin päästä taikinalevyjen pitkistä reunoista, mutta älä paina veistä pohjaan asti. Sivele taikinalevyjen keskiosa kevyesti puolukkahillolla.

5. Silppua poro. Levitä sipuliseosta, poroa ja viipaloitua pippurijuustoa taikinakehysten sisäpuolelle.

6. Paista lehteviä poropaloja 225 asteessa noin 15 minuuttia.

7. Leikkaa jokaisesta taikinalevystä 7 lehtevää poropalaa ja tarjoa hieman jäähtyneinä. Kylminä poropalat eivät ole herkullisimmillaan.

Paketoidaan joulu

Vihreässä Vihervaarassa vietettiin joulua kolmatta vuotta peräkkäin. Tänä vuonna emme saaneet valkoista joulua, joten aaton lenkille ei voitu ottaa isoja liukureita mukaan. Lenkki tehtiin tänä vuonna Horation kanssa, ja vauhtia oli kyllä hurjasti paljon enemmän kuin edellisinä vuosina Kodan kanssa ilman mäenlaskuvälineitäkin.

Kävi nimittäin niin, että päästimme Horation metsässä vapaaksi. Ollaan harjoiteltu pikku prinssin kanssa vapaana oloa, ja se menee aika ajoin oikein hyvin. Mukana on kyllä oltava iso kasa herkkuja, joita sitten heilutellaan ja samalla huudetaan TÄNNE, ja aika usein Horatio tulee luokse. Aaton lenkillä Horatio sai kuitenkin vainun, jota se lähti seuraamaan aivan tohinoissaan. Tohinoissaan pikku prinssiä on aivan turha huudella, silloin koiran korvat menevät lukkoon ja se haistaa vain pupun tai peuran jäljet.

Pitkän matkaa näimme Horation pois juoksevan peräpään, mutta lopulta oranssi karvakasa häipyi näkyvistä. Juoksimme koiran perässä huutaen Horation nimeä sekä TÄNNE-käskyä vaikka kuinka, mutta aivan turhaan. Erkaannuimme herra Longfieldin kanssa eri suuntiin, ja sen jälkeen herran ääni kuului koko ajan vain kauempaa ja kauempaa. Reippaan vartin ajan ehdin jolkotella umpimetsässä ajatellen, että aattohan lähti hyvin liikkeelle, kunnes yhtäkkiä Horatio tupsahtikin jostain eteeni ihan sattumalta. Pikkuprinssi ei kyllä varmaan edes ymmärtänyt, että olin siinä, niin kovasti nenu meni maassa ja koko kroppa oli jännittynyt vainun vuoksi. Nappasin kaverin kiinni, ja hetki siinä sitten juteltiin silmiin katsoen että mitä oltiin just tehty.

Lopulta löysimme Horation kanssa myös herran toiselta puolelta metsää huutelemasta, ja sitten ihmeteltiin, että miten ihmeessä saamme reippaalle pojalle opetettua vapaana kulkemisen salat. Koda oppi homman ilman sen suurempia opetushetkiä, se tuli aina luokse kun sitä huusi. Ehkä uroksilla on sitten vain kovemmat metsästysvietit.. Niin ja onhan sitten vielä ne tyttöjenkin tuoksut edessä siinä vaiheessa kun Horatio tulee sukukypsäksi. Niihin ei taida parhaatkaan herkkutikut auttaa!

Loppulenkin Horatio olikin sitten remmissä. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Perinteinen reilun tunnin aattolenkki oli lumettomuudesta ja Horation karkailusta huolimatta ihana. Raikas ilma tekee aina hyvää, ja tykkään niin kovasti olla metsässä. Sieltä saa energiaa hirmuisesti!

Lenkin jälkeen suunnistimme saunaan, jossa meitä odotti herra Longfieldin ostama eukalyptus-vihta. Saunoimme pitkään ja hartaasti hakaten toisiamme aina sopivissa väleissä vihdalla. Urheiluhengessä kisasimme siitä kuinka kovia iskuja voimme ottaa toisiltamme vastaan. Aika kovia. Saunan jälkeen ihoa vähän kihelmöi suihkussa. Me ollaan pikkasen sekopäitä.

Neljän aikaan vihreän Vihervaaran ovikello alkoi sitten soida kun jouluporukkaa tupsahti eteiseen isojen säkkien kanssa. Aattoiltaa vietimme tutulla porukalla tosiaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pöydän olimme kattaneet jo edellisenä iltana valmiiksi, ja koska vieraat toivat mukanaan jouluherkkuja, kävi joulupöydän kokoaminen yllättävän nopeasti. Pian joulu saatiinkin ihan toden teolla käyntiin.

Söimme, joimme, juttelimme, nauroimme, vaihdoimme kuulumisia ja olimme yhdessä. Sehän joulun perimmäinen tarkoitus on. Niin ja ne lahjat tietenkin. Voi että miten mukavia yllätyksiä lahjakääröistä paljastuikaan! Iloa niistä riittää aivan saletisti koko ensi vuodeksi. Ensi vuonna pääsemme herran kanssa lahjakorttien siivittämänä ainakin maistelemaan ja oppimaan kahveista, herkuttelemaan Brasserie Kämpin iltapäiväteelle sekä brunssille, syömään Savotta-ravintolaan ja nauttimaan intialaisesta päähieronnasta. Kevään aikana toteutamme lisäksi yhden pitkäaikaisen haaveemme – kuumailmapallolennon! Suuret kiitokset tästä jännittävästä lahjasta menevät herra Longfieldille, joka kyllä yllätti mut aika totaalisesti ostamalla meille paikat kuumailmapallolennolta. Huisia! Näiden lisäksi tiedossa on myös kulttuuria, heti tammikuussa on vuorossa balettia minun perheeni kanssa ja myöhemmin keväällä menen kuuntelemaan ihastuttavaa Suomen Kansallisoopperan kuoroa hyvän ystäväni kanssa. Lahjakortit ovat aika pop idea lahjoiksi!

Aattoilta jatkui sohvan uumenissa. Vieraat lähtivät illansuussa kotia kohti ja me jäimme herran kanssa ihan kahdestaan. Eiku kolmisteen, Horatiokin jäi kotiin.

Joulupäivä saapui hyvin nukutun yön jälkeen. Joulupäivä on meidän molempien suosikki. Silloin olemme aina ihan kahdestaan ja tutkimme tarkemmin lahjoja, syömme toisen joulusetin yhdessä ja illalla katsotaan yleensä jokin leffa (tänä vuonna se oli Lumikuningatar-baletti, jota sain kyllä katsella pitkälti yksikseni herran naputtaessa samalla tietokonetta sohvalla). Tänä joulupäivänä istuin tosin minäkin uuden tietokoneeni parissa pitkään (elämäni ensimmäinen Mac on saapunut vihreään Vihervaaraan, katsotaan miten opin tätä uutta höskää käyttämään), ja herra Longfield pelasi samalla veljensä kanssa netin välityksellä jotain uutta tietokonepeliä. Horatio nukkui kuin tukki koko joulupäivän, aatto oli selkeästi ollut pikku prinssille uusi ja väsyttävä kokemus.

Nyt täällä palaillaan joulun jälkeen arkeen. Selkä on tosin vaivannut minua viimeiset päivät (tai no kuukaudet) niin paljon, että maanantai alkoi lääkärireissulla. Kökin lääkärissä kaksi tuntia ja sain pakaraan kolme komeaa pistosta kaiken maailman kipulääkkeitä. Muutaman päivän saikun lisäksi popsin pari viikkoa kahta kolmiolääkettä ja yhtä lihasrelaksanttia. Olo on lääkkeiden takia aika väsynyt, mutta tänään pystyin jo istumaan, seisomaan ja kävelemään! Jeee! Eiköhän selkä ala tästä paranemaan sali- ja jumppalevolla. Uusi vuosi sekä hääpäivä meneekin lääkekuurien vuoksi sitten ilman skumppaa. Apteekissa farmaseutti ihan neljään kertaan sanoi, että näiden lääkkeiden kanssa ei sitten alkoholia juoda eikä autoa ajeta. Selvä, eiköhän me jotain kivaa keksitä ilman skumppaakin.

Oikein mahtavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Erikseen on vielä toivotettava Heidi-kälylle valtavasti voimia suureen leikkaukseen! Halauksia ja rutkasti enkeleitä viereesi. ♥

Joulukalenteri 19: Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

Nyt taitaa olla käsillä vihoviimeinen tyttöjen joulua koskeva postaus. Säästin ehkä parhaan herkun ihanasta marraskuisesta illasta viimeiseksi. Moni ystäväni kehui tekemääni paahdettua punajuurisalaattia, ja eilen kuulin, että eräs tyttöjen jouluun osallistunut leidi oli kokannut sitä kotona omille joulunalusvierailleen.

Resepti on Henri Alénin käsialaa, ja bongasin sen vuoden 2013 Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Muokkasin reseptiä hieman jättämällä osan rehuista pois ja lisäämällä salaattiin vuohenjuustoa, joka passaa kuin nakutettu punajuuren kaveriksi. Ovathan punajuuri ja vuohenjuusto sen verran klassinen yhdistelmä.

Salaatti sopii hyvin kasvissyöjille jopa pääruokana. Jos joulupöytään istuu vegaani, voi vuohenjuuston jättää poiskin, salaatin maku ei mene siitä ihan pilalle. Olemme herra Longfieldin kanssa popsineet tätä salaattia vuohenjuuston kera jo kahden setin verran, ja jopa hieman salaattivastainen herrakin söi salaattia hyvällä ruokahalulla.

Salaatin tekoon ei vaadita kovin kummoisia aineksia. Kotimaiset punajuuret ovat lähes ilmaisia, ja granaattiomenat ovat juuri nyt mehukkaimmillaan. Ja mitenkäs ne granaattiomenan siemenet saikaan parhaiten irti? Vastaus löyty videosta. Ja videon perään herkullisen paahdetun punajuurisalaatin resepti.

Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

4-6 annosta lisukkeena

• 6 kpl isoa kotimaista punajuurta
• 1 kpl punasipuli
• 4 rkl balsamietikkaa
• ½ dl oliiviöljyä
• 2 tl suolaa
• rouhittua mustapippuria
• 1 kpl granaattiomenan siemenet
• 150 – 200 g vuohenjuustoa

1. Laita pestyt punajuuret uunivuokaan ja vuoan pohjalle tilkka vettä. Paahda punajuuria 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes ne ovat kypsiä. Tämä vie noin tunnin. Anna punajuurien jäähtyä. Kuori ja leikkaa jäähtyneet punajuuret pienehköiksi lohkoiksi/palasiksi.

2. Kuori ja viipaloi punasipuli. Pane isohkoon kulhoon punajuuripalat, viipaloitu sipuli, balsamietikka ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin sekaisin ja kaada sen jälkeen tarjoiluastiaan.

3. Irrota granaattiomenan siemenet (ks. video yllä). Ripottele siemenet salaatin päälle. Murenna vielä lopuksi vuohenjuusto salaatille ja nosta tarjoiluastia sen jälkeen pöytään.

Joulukalenteri 18: Viinit perinteiseen joulupöytään

Joulun väri on  punainen. Alkosta kiikutetaan kotiin vahvoja, tuhteja ja kalliita punaviinejä, sillä onhan nyt yksi vuoden suurimmista juhlista ja pöytään halutaan nostaa vain parasta. Mutta onko se fiksua?

Ei välttämättä ole. Ainakaan silloin kun joulupöydän ruokaosasto noudattaa perinteistä linjaa.

Perinteisessä suomalaisessa joulupöydässä kohtaa monen moisia erilaisia makuja, ja juuri makujen kirjo on haaste viineille. Mikä sopii parhaiten suolaiselle, ei välttämättä ole parasta happaman taikka makean kaverina. Ei ihme, että ainakin minä olen jouluviinien valinnan äärellä sormi suussa.

Yleisesti voidaan sanoa, että pehmeän hedelmäiset viinit passaavat parhaiten joulun erilaisten makujen kirjoon. Ne saattavat kuitenkin olla hieman tylsiä vaihtoehtoja viinieksperttien mielestä, ja todellisille viiniasiantuntijoille voikin olla fiksumpi idea muokata joulupöydän ruokapuoli viineille ystävällisemmäksi. Tämä onnistuu esimerksi siten, että pääruokana tarjotaan kinkun sijasta poroa taikka riistaa, ja alkupalapöytään valitaan muutamat kala-annokset, joille etsitään sitten erikseen sopiva viini.

Maistelimme ja arviomme tyttöjen joulussa kymmenen leidin kesken muutamia varteenotettavia viinivaihtoehtoja perinteiseen joulupöytään. Saimme viinit tyttöjen jouluun Viikon Viinin kautta.

Kala

Jo heti kalapöydässä viinit joutuvat koetukselle. Perinteisessä kalapöydässä kun on tarjolla kevyitä ja raskaita kalaruokia. Mäti, graavatut kalat, kylmäsavulohi sekä etikkaiset sillit ovat luonteeltaan erilaisia.

Kuohuviini on oiva valinta alkumaljana, ja sen kanssa voi vaivatta jatkaa myös kalapöydän parissa. Kuohari leikkaa rasvan makua, joten periaatteessa kuohuviinillä voi huuhdella alas koko joulupöydän kinkkuineen päivineen. Kuohuviinin sekä samppanjan kuplat jättävät lisäksi jälkeensä mukavan raikkaan maun suuhun, joka sekin edesauttaa erilaisten makujen huuhtoutumista suusta antaen tilaa uusille mauille.

Hedelmäisen pirteät, raikkaat ja hapokkaat valkoviinit sopivat kalapöytään oivallisesti. Tosin kovin etikkaisten kalaherkkujen seurana hapokas viini ei ole paras vaihtoehto. Sillien kaveriksi sopiikin valkoviiniä paremmin esim. rehellinen olut. Hapokas viini ei täytä makuhermoja ja mahaa heti juhlaillallisen alussa, jonka ansiosta ruokahalu pysyy yllä. Ja sehän on hurjan tärkeää joulupöydässä!

Me maistelimme tyttöjen joulussa alkupalojen kanssa ranskalaista Wolfberger Riesling-Pinot Gris 2014 -nimistä valkkaria. Viinissä maistui aavistus joulua – neilikkaa, kanelia sekä mantelia. Raikas hapokkuus jätti suuhun aiemmin mainitsemani virkistävän jälkimaun, jonka lisäksi viinin maku oli meistä raikkaan kuiva sekä pirteä. Viini ei myöskään ollut liian helppo.

Wolfbergerin valkoviinin kerrotaan sopivan erityisesti kalan kaveriksi, se kestää myös rasvaisemmat ja savustetut kalat. Niin ja sushin!

Joulukinkku

Perinteisen joulupöydän kingi on iso ja mahtava sinappihunnutettu kinkku. Joulukinkku valmistetaan kypsäksi ja makumaailmaltaan se on makea. Kinkun kanssa tarjottavat makeat ja imelät laatikot lisäävät entisestään pääruoan makukirjoa. Ja tokihan siihen lautasen reunalle on pakko napata vielä muutama alkupalapöydän herkkukin.

Nyrkkisääntönä sanoisin sen suuremmin viineistä tietämättä, että minusta paras viini kinkulle on pehmeän hedelmäinen punkku. Tälläinen viini on mm. Obsession Red 2012, josta pidän hurjasti. Pullon jos toisenkin olen Obsession Red -punaviiniä juonut, ja kehuja olen siitä kuullut myös muilta. Näin kävi myös tyttöjen joulussa. Pidin punkkua ennen tarjoilua noin 20 minuuttia jääkaapissa ennen kuin kaadoimme maistiaiset jokaisen leidin lasiin.

Punaviini tuoksuu hieman suklaalle, luumulle sekä vaniljalle. Maussa erottaa heti hennon makeuden, joka passaa jouluviineihin hyvin, sillä se taittaa ruoan makujen voimakkaimpia ristiriitoja. Tyttöjen mukaan viini oli hyvää, sopivan vahvaa, tasapainoista, pehmeää, sopivan täyteläistä, samettista ja se täydensi ruoan makuja. Eikö kuulosta melkein liian hyvältä ollakseen totta?

Joulupöytään kannattaa muistaa nostaa myös jatkuvasti raikasta vettä taikka poreilevaa kivennäisvettä. Suolainen ruoka nostattaa janoa, ja onhan se ihan fiksua juoda välillä myös vettä, ettei mene jouluaaton loppu sitten ihan ohi.

Loppuilta

Kun kinkut on saatu muhimaan vatsan pohjalle, aletaan monessa kodissa valmistautua joulupukin saapumiseen. Lapset sekä lapsenmieliset eivät malta pysyä paikoillaan, jännitys kasvaa ja pian lahjapaketteja revitään jo yhdessä auki!

Klassinen kuohuviini tai samppanja on ylellinen lahja, joka on mukava löytää joulukääreistä vaikkapa laadukkaiden suklaakonvehtien kanssa. Mutta skumppa on myös oivallinen juhlajuoma lahjojen avaamisen yhteydessä. Tyttöjen joulussa päädyimme availemaan lahjoja skumppalasit kädessämme.

Wolfberger Crémant d’Alsace Brut on kuohuviini, joka on valmistettu samppanjamenetelmällä. Pullo on pakattu kullanhohtoiseen pahvilaatikkoon, eikä ihan heti uskoisi komean pullon maksavan Alkossa vain alle 15 euroa. Tässä pullossa yhdistyy hienosti samppanjan laatu sekä arvokkuus kohtuullisella hinnalla.

Kilistelimme leidien kanssa mukavalle ja herkulliselle illalle, ja totesimme yhdessä, ettei kukaan ollut ennen kilistellyt ja nauttinut kuohuvaa juomaa lahjojen avaamisen yhteydessä. Idea oli sen verran toimiva, että ainakin meillä tätä uutta perinnettä tullaan jatkamaan myös ihan oikeana jouluaattona ensi viikolla.

Yhteistyössä Viikon viini.

 

Joulukalenteri 16: Mätikastike & puolukkasillit

Nyt kurkistetaan vuoden takaiseen joulupöytäämme. Olen jemmannut postausta viime joulusta asti blogin luonnoksissa, ja nyt vihdoin se näkee päivänvalon.

Kalapöydän antimista herra Longfieldin ja mun vastuulla oli viime jouluna kylmäsavulohi kastikkeineen, puolukkasillit sekä mätikastike. Muut kuvissa näkyvät herkut ovat jouluvieraiden mukanaan tuomia. Nyyttärit toimivat jouluna erityisen hyvin, sillä joulupöydän suunnittelu, kaikkien vieraiden mieltymysten huomioonottaminen, ruokien valmistusaineiden ostaminen sekä itse ruokien tekeminen vie pirusti aikaa ja rahaa. Ajankäyttöä ja kustannuksia on siis ihan reilu jakaa kaikkien osallistujien kesken. Vielä kun vieraat olisivat joulupäivänä siivoamassa aaton sotkuja.. Hah!

Puolukkasillien sekä mätikastikkeen reseptit löysin viime jouluna vuoden 2009 Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Kyseisestä lehdestä on jo usea sivu vuosien saatossa revennyt, mutta kyllä se säilyy joululehtien joukossa vielä tästäkin joulusta eteenpäin. Jouluruokalehdet ovat nimittäin niitä harvoja lehtiä, joita säilytän pitkään ja hartaasti. Lehdet on hurjan mukava kaivaa aina joulun alla esiin, ja niiden avulla on helppoa alkaa suunnitella joulunajan herkkuja. On aika hassua, että joka vuosi lehtien sivuilta löytyy ihan uusia kokeilemisen arvoisia reseptejä, joita ei ole aikaisempina vuosina noteerannut mitenkään.

Puolukkasillit sekä mätikastike sopivat hyvin joulun kalapöytään. Niiden kanssa maistuu omasta mielestäni parhaiten keitetty peruna, mutta syököön kukin niitä omalla tavallaan.

Puolukkasilli

noin 4 annosta

• 2 kpl matjes-sillifileetä
• 1 kpl punasipuli
• ½ dl puolukkamehua
• 1 rkl pakastepuolukoita

1. Paloittele sillifileet. Kuori ja hienonna punasipuli.

2. Laita fileet ja sipulisilppu esim. pakasterasiaan ja kaada puolukkamehu päälle.

3. Anna sillin maustua jääkaapissa yön yli ja laita se tarjolle liemineen. Koristele lopuksi vielä puolukoilla.

Mätikastike

noin 4 annosta

• 2 dl kevyttä ranskankermaa
• ½ sitruunan mehu
• 1 tl sinappia
• 1 tl sokeria
• 50 g kirjolohen mätiä
• pieni nippu ruohosipulia

1. Sekoita ranskankermaan sitruunamehu ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

2. Lisää mäti kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja silppua koristeeksi ruohosipulia.

Joulukalenteri 15: Saagan Lappilainen joulupöytä

Viime viikolla suuntasin noin 20 hengen porukassa ravintola Saagaan. Iltapäivä alkoi eräällä työpalaverilla, jonka jälkeen lähdimme koko palaverissa olleen köörin kanssa herkuttelemaan Saagan joulupöydän ääreen.

Saaga on lappilaisravintola keskellä Bulevardia. Kaikki ravintolassa – sisustuksesta ruokaan – ilmentää Lappia. Seinillä roikkuu poronsarvia, taljoja sekä Lappi-aiheisia koruja. Seinää vasten nojaa rivi heinäseipäitä ja vanhoja puusuksia. Valaistus on himmeä (valokuvaajan painajainen) ja silmät löytävät joka paikasta jotain uutta katseltavaa ja ihmeteltävää.

Ruoka on Saagassa peräisin Suomesta. Ravintola tekee paljon yhteistyötä useiden kotimaisten pientuottajien kanssa, mikä mahdollistaa puhtaiden ja kotimaisten luonnontuotteiden käytön. Tästä iso plussa!

Joulukuun 21. päivään asti Saagassa on tarjolla Lappilainen joulupöytä (54 eur henkilö), jota me pääsimme maistelemaan viime viikolla. Olen halunnut käydä Saagassa jo useamman vuoden ajan. Eräänä isänpäivänä pääsin jo sisälle asti ravintolaan vanhempieni ja herra Longfieldin kanssa, mutta käännyimme melkein heti ovelta pois, sillä isänpäivän menun hinta oli vanhemmistani hieman liian korkea. Viime viikon visiitillä hinnalla ei ollut väliä, sillä en ollut itse maksumiehenä. Jei!

Saagan joulupöydästä ei löytynyt perinteistä joulukinkkua tai laatikoita. Alkupalapöytä koostui pitkälti useista erilaisista kalaruoista, joiden lisäksi tarjolla oli poroa, hirveä ja karhua erilaisissa yhdistelmissä. Kala- ja lihavaihtoehtojen lisäksi alkupalapöydässä oli hyvä salaatti- ja leipävalikoima. Harvoin sitä buffassa saa tuoretta rieskaa tai löökileipää (jonkin sortin sipulileipää). Tutuin jouluinen juttu Saagan joulupöydässä oli rosolli, tosin sekin oli toteutettu Lappi-twistillä – mausteena oli tervasiirappia.

Pääruokina oli alkupalojen tapaan Lappi-aiheisia ruokia. Oli perinteistä hirvikäristystä, pottuvoita, riistamakkaroita sekä paahdettua nieriää. Hirvikäristystä en maistanut, sillä en pidä siitä. Pottuvoita, joulusinappia sekä riistamakkaroita vedin sitten hirvikäristyksenkin edestä. Niin ja palan nieriää. Hyvää oli!

Sokerihiirenä ja kovana jälkkärien ystävänä on pakko sanoa, että Saagan joulupöydän heikoin lenkki oli minusta jälkiruokapöytä. Leipäjuusto maistuu minulle lämmitettynä, kylmänä en siitä erityisemmin välitä. Maustekakku oli kuivaa, ja glögillä maustettu joulusuklaa oli jopa minunkaltaiselleni suklaafriikille liian tummaa ja vähän kitkerää. Uuniomenapaistosta en voinut allergian takia maistaa, mutta onneksi karpalovanuks oli hyvää. Jälkkärin kanssa tilasin vielä kuuman glögin, joka tuotiin pöytään suloisessa mukissa.

Masut saatiin joulupöydässä mukavan täyteen, ja sain illan aikana työkaverilta mm. hirmuisen monta kivaa lautapelivinkkiä! Harmi vain, että olen niin tavattoman huono häviämään.. Herran kanssa ei lautapelejä voida tästä syystä oikein pelata, porukassa homma sentään toimii paremmin!

Saagalle lähtee ehdottomasti plussaa viehättävästä ilmapiiristä ja hyvistä alku- ja pääruoista! Saagan yläkerrassa pääsi karkaamaan tuulta ja viimaa ihanasti pakoon. Joulumieli nousi entisestään, ja oli mukavaa unohtaa työkiireet ja ulkona vaakatasossa hakkaava sade hetkeksi.

Joulukalenteri 13: Jouluinen bulgursalaatti

Tyttöjen jouluun saapui myös yksi kasvissyöjäleidi. Alkuun olin hieman jännittynyt, sillä en tunne yhtään kasvisruokavaliota ja sen useita eri variaatioita. Tarkistin kaveriltani moneen eri otteeseen mitä kaikkea hän voi syödä, ja silti olin melkein loppumetreille asti varma, että olin kämmännyt homman jotenkin. 

Kaivoin kaikki säästämäni joululehdet ja -kirjat läpi, ja löysin niistä lopulta ihan sopivan määrän myös kasvissyöjälle sopivia ruokia. Parasta antia oli ehdottomasti paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla, joka hurmasi usean lihansyöjänkin. Tämän salaatin resepti on tulossa blogiin vielä ensi viikolla, ja aion lisäksi tehdä sitä uudemman kerran joulupöytään aattona. Sen verran hyvää se oli. Mutta ennen punajuurisalaattia kurkistetaan toiseen jouluiseen salaattin.

Jouluinen bulgursalaatti maistui erikoiselta. Siinä kohtasivat eksoottinen sahrami sekä perinteinen kardemumma, joiden yhdistelmä oli omaan makuuni hyvin outo. En nyt ehkä voi sanoa, että salaatti oli varsinaisesti pahaa, se oli enemmänkin erikoista. Sahramin kitkerä ja karvas maku vaatii totuttelua korianterin tapaan. Korianterista olen vuosien saatossa oppinut pitämään, sahramin kanssa me ei olla vielä ihan samoilla aaltopituuksilla. Salaatti on kuitenkin täynnä maittavia kuivattuja hedelmiä, sekä ihanan värikäs, ja sopii tuon keltaisuutensa takia Lucian päivään. Valoisaa ja kaunista sunnuntaita kaikille!

Jouluinen bulgursalaatti

noin 6 annosta

• noin 2 dl kuivattuja hedelmiä (esim. aprikooseja, viikunoita, taateleita, rusinoita ja luumuja)
• 100 g mantelilastuja
• 1 rkl makeaa soijakastiketta
• 1 tl sahramia
• 2 dl bulguria
• 1 kpl punasipuli
• 1 kpl punainen paprika
• noin 150 g tuoretta lehtikaalia
• oliiviöljyä
• 1 tl kardemummaa
• yhden appelsiinin raastettu kuori
• suola
• rouhittua mustapippuria

1. Liota kuivattuja hedelmiä kuumassa vedessä noin 15 minuuttia. Valuta ja leikkaa hedelmät pieniksi paloiksi.

2. Paahda mantelilastut kuumalla ja kuivalla paistinpannulla.

3. Kiehauta vesi. Lisää joukkoon soijakastike, sahrami ja bulgur. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

4. Silppua sipuli ja kuutioi paprika. Huuhtele ja suikaloi lehtikaali, jätä kovat varret pois.

5. Kuullota sipuli, paprika ja suikaloitu lehtikaali öljyssä isossa paistinpannussa. Älä kuitenkaan ruskista, kuullotus riittää. Lisää joukkoon kuivatut ja pilkotut hedelmät, kardemumma ja appelsiinin kuori. Anna hautua muutaman minuutin ajan.

6. Lisää valmis bulgur paistinpannulle ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita mukaan suurin osa mantelilastuista ja ripottele loput koristeeksi salaatin päälle.

Joulukalenteri 12: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

Valkosuklaafudgea pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa ystäväni luona, ja tuolloin aloin heti ensimmäisen puraisun jälkeen tiedustella herkkupalojen reseptiä.

Fudge, toffee sekä kinuski eivät vielä joitakin vuosia sitten kuuluneet yhtään mun himotuksen kohteisiin. Herra Longfield on sen sijaan ollut kinuski- ja toffeefani lapsesta asti. Jotenkin siinä on sitten käynyt niin, että vuosien saatossa olen minäkin alkanut pitää toffeesta, ja nykyään se kuuluu kyllä suklaan ja Makuunin irtokarkkien ohella ihan top-herkkuihin.

Petollisen hyvään valkosuklaafudgeen ei tarvita kummallisia aineksia tai erikoisia keittiövimpaimia. Aikaa nämä herkkupalat kyllä hieman vaativat, fudgen  kun tulee antaa kiehua hiljalleen noin puolisen tuntia lähes koko ajan sekoittaen.

Vinkki! Ystäväni antoi oivan vinkin siihen kuinka voi tarkistaa onko fudge valmista. Kattilan viereen tulee ottaa lasi, jossa on kylmää vettä. Veteen tiputetaan pieni tippa kuumaa fudgea, ja jos fudge valuu lasin pohjaan ja hajoaa, pitää keittämistä vielä jatkaa. Jos taas fudge muuttuu kovaksi pisaraksi kylmään veteen osuessaan, on fudge valmista.

Ja sitten vain hommiin!

Valkosuklaafudge

noin 40-60 pienehköä palaa

• 2 dl vispi/kuohukermaa
• 2 dl sokeria
• 2 rkl (tummaa) siirappia
• 50 g voita
• 200 g valkoista suklaata rouhittuna

1. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes seos alkaa kiehua.

2. Lisää joukkoon voi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kuplien, kunnes se sakenee kinuskimaiseksi. Testaa seosta tiputtamalla tippa kylmään veteen (ks. ohjeet yllä).

3. Rouhi valkosuklaa esim. veitsellä karkeaksi. Kun seos on valmis, sulata suklaa joukkoon.

4. Kaada fudge esim. leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta sen jälkeen jääkaappiin. Leikkaa fudgesta sopivia paloja ja nosta ne esille.

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

• 1 pkt Atria Perhetilan hunajapaahdettua kinkkua (Ohuen ohut viipale)
• 1 pkt Atria Chorizo-leikkeleitä
• 1 pkt Atria Kulinaari Kylmäsavuhärkää (Ohuen ohut viipale)
• 1 pkt Atria Ylikypsää saunapalvinkinkkua (Ohuen ohut viipale)
• tummia viinirypäleitä
• muutama erilainen kova juusto
• saaristolaisleipää
• voita
• merisuolaa

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

• Atrian 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkku (pakaste)
• ½ pkt pakastettua ruistaikinaa
• 1 dl ruiskorppujauhoja
• tuoretta rosmariinia
• pakastettuja puolukoita
• 2 pkt pakasteherneitä

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

Laatikkokimara

• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis bataattilaatikkoa
• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis porkkanalaatikkoa
• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis lanttulaatikkoa
• 1 pkt Atrian imellettyä perunalaatikkoa
• ruiskorppujauhoja
• muutama nokare voita
• keraamisia pieniä uunivuokia

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

• 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

• 2 kpl luomu kananmunaa
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ½ tl kanelia
• ½ dl sulatettua voita
• ¾ dl täysmaitoa
• 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

Kinuski:

• 4 dl kermaa
• 2½ dl fariinisokeria
• 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

Yhteistyössä Atria