Parhaat pastat

Pasta. Tuo tuhottomasti muunneltavissa oleva ruoka, joka maistuu kaikille vauvasta vaariin. Pastan vääntää töiden jälkeen vartissa, mutta keittiössä saa halutessaan häärätä viikonloppuisin myös pidempään – pasta kun sopii ainakin meidän mielestä niin arkeen kuin juhlaan.

Aloin kaivaa blogin pastareseptejä, ja niitä tuli vastaan todella paljon. Ensin ajattelin nostavani ne kaikki tähän koostepostaukseen, mutta ei siitä olisi tullut mitään. Olisin kirjoittanut postausta vielä jouluna. Ja nyt olisi aikaa tunnista pariin ennen kuin nukkumatti tulee käymään.

Otetaan siis listaus mun mielestä parhaista pastoista, joita olemme kokkaileet herra Longfieldin kanssa tässä vuosien saatossa.

Punakastike

Punakastike on nakkimössön, jauhelihapasteijoiden, paksupohjaisen jauhelihapitsan sekä lettujen lisäksi the lapsuusruoka.

Punakastike oli yksi muutamista resepteistä, jotka kirjoitin muistiin, äitini ohjeiden mukaisesti, kotoa muuttoa edeltävinä viikkoina ostamaani Resepti-kirjaseen. Kirjoittamani resepti on edelleen minulla tallessa, paperin yläkulmassa lukee liilalla glitter-kynällä Punakastike ja perässä on hymiö. Otsikko on vielä havainnollisesti ympyröitä viivoittimen avulla punaisella tussilla.

Punakastike on yksinkertaisesti sanottuna mausteinen tomaattijauhelihakastike. On se myös aivan törkeän hyvää.

Nakkimössö

No sitten nakkimössön pariin, joka kuuluu myös lapsuuden herkkusapuskoihin.

Nakkimössö on legendaarinen ruoka. Se oli lapsuudessani sekä mun että isäni lempiruokaa. Sitä syötiin usein ja hartaasti samalla kun nakkimössön seassa olevista nakkipaloista taisteltiin viimeiseen palaseen asti. Nakkimössö tehtiin lapsuuden kodissani aina isoon vaaleanvihreään emalikattilaan, ja seuraavina päivinä sitä paistettiin voissa paistinpannulla. Maku vain parani parin päivän jääkaapissa makoilun aikana. Tartutin nakkimössöhimon aikojen alussa myös herra Longfieldiin.

Soijapyörykkäpasta pestolla ja rucolalla

Tämä soijapyörykkäpasta oli ensimmäinen ruoka, jossa käytin soijaa. Lopputulos oli tosi herkullinen, onnistuin saamaan mauttomiin soijapyöryköihin kunnolla makua marinoinnin avulla. Tätä pastaa on kokkailtu viimeksi yli kolme vuotta sitten, ja olin ihan unohtanut sen! Heti kun sen blogin kätköistä löysin, kirjoitin muistivihkoon, että tätä pitää tehdä pian uudestaan. Tehkää tekin!

Sinihomejuusto-punasipulipasta

Perusmauista haettua maustamista: happoja balsamietikasta,  makeutta sokerista, suolaa purkista ja umamia sinihomejuustosta. Lisäksi väriä punasipulista, potkua tulisista valkosipulilastuista ja pureskeltavaa auringonkukansiemenistä. Näistä simppeleistä aineksista syntyy älyttömän hyvä pasta todella nopeasti.

Sinhomejuusto-punasipulipastan teko kestää suunnilleen spagetin keittämisen ajan, eli noin kymmenisen minuuttia. Tätä reseptiä voi siis oivallisesti käyttää myös arki-iltaisin, jolloin valmista ruokaa halutaan yleensä saada pöytään mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Kampasimpukkapasta

Nam nam ja vielä kerran nam! Limen, chilin ja kookosmaidon liitto toimi paremmin kuin hyvin ja tämä kampasimpukkapasta vei kieleni mennessään. Resepti on taattua Sara La Fountain -laatua, joten tätä uskaltaa suositella isoon ääneen.

Iisi lämminsavulohipasta

Nappasin lämminsavulohipastareseptin talteen eräästä Maku-lehdestä. Resepti kuulosti todella simppeliltä, nopealta ja ennen kaikkea herkulliselta. Resepti ei pidä sisällään kovin montaa ainesosaa, joka sekin pisti silmääni kun reseptiin lehdessä törmäsin. Pastaa kokkailimme kevään korvilla ystäväni uudessa kodissa. Ja itse asiassa ystäväni pyysi pastan reseptiä minulta viime viikolla, hänen oli alkanut tehdä mieli sitä uudestaan. En yhtään ihmettele. Arkisapuskaa parhaimmillaan.

Pinaatti-pekonipasta uppomunalla

Tämän pinaatti-pekonipastan kokkailun yhteydessä tein ensimmäistä kertaa uppomunia. Se oli tietenkin vähän jännittävää, mutta loppupeleissä ihan iisi juttu.

Itse pasta maistui munineen päivineen oikein herkulliselta. Tätäkin pitäisi tehdä uudestaan, oikein vesi herahti kielelle kun vanhoja kuvia tästä pastasta katselin.

Siskonmakkarapasta

Siskonmakkarapasta kuuluu mun pitkäaikaisiin suosikkeihin. Tätä on kokkailtu moneen otteeseen. Siskonmakkarakeitto on myös ihan tosi herkkua, joten osasin jo etukäteen arvata, että tästä pastasta tulen pitämään.

Uskallatko sinä kokeilla?

Lovepasta

Lopetetaan tämä pastakatsaus listan söpöimpään annokseen, eli lovepastaan.

Jättimäiset lihapullat tarjoillaan pastoineen ja juustoineen yhdeltä isolta lautaselta kynttilänvalossa. Se on yhtä söpöä kuin Kaunotar ja Kulkuri -elokuvassa. ♥

Advertisement

Broileria, avokadorisottoa sekä rucola-parmesaanisalaattia

Moikka taas pienen tauon jälkeen! Kesäloma on kyllä outo. Ajattelin, että ehdin tehdä lomalla postauksia pitkälle syksyyn asti valmiiksi ennen kuin kiireinen työrupeama taas syyskuussa alkaa. No, en mä nyt sitten olekaan ehtinyt tehdä postauksen postausta! Tai siis varmasti olisin ehtinyt, mutta lomamoodi on iskenyt sen verran ihanasti päälle, ettei koneelle ole yksinkertaisesti tehnyt mieli mennä. Sen sijaan ollaan valvottu myöhään, nukuttu vielä myöhempään, syöty aamupalaa 12.00 aikoihin, ulkoiltu, käyty tekemässä lomajuttuja, pelattu lautapelejä, testattu syksyn uusia jumppia, tehty uusia ruokia (joita ei ole kyllä jaksettu kuvata blogiin..), syöty ulkona luvattoman paljon (ilman kameraa!), nähty ystäviä ja sukulaisia, nukuttu päiväunia ja yksinkertaisesti vain oltu. Hyvin poikkeuksellinen kesäloma siis, mutta hyvää se on tehnyt. Reissussahan oltiin Sveitsissä jo kesäkuussa ja lisää on tulossa syksyllä, joten kyllä tässä matkustuksenkin makuun on päästy, ja päästään vielä syksymmällä lisää.

Matkoista puheenollen, nyt hypätään viimeisen kerran huhtikuun Lapin reissulle. Päivään, jolloin tämä leidi ajoi luvattoman kovaa moottorikelkalla! Siis oikesti kovaa – jossain tunturien välissä kaahasimme herra Longfieldin sekä meidän oppaan kanssa, maksimivauhti yhdellä suoralla oli melkein 100 kilsaa tunnissa! Huusin onnesta, niin mahtavalta vauhti tuntui! Metsän siimeksessä vauhti oli hillitympää, vaikka tulomatkalla innostuinkin hommasta sen verran paljon, että oppaan piti pysäyttää meidät ja sanoa mulle, että jospa mentäisiin mutkikkailla metsäpoluilla vähän hiljempaa ja pidettäisiin pidempää turvaväliä. Heh.

Moottorikelkkasafari kesti kolme tuntia, ja sen jälkeen kädet olivat kyllä kipeät. Ilmeisesti emme osanneet olla ensikertalaisina vielä rennosti kelkan kyydissä, vaan puristimme ohjaustankoa kuin hullut. Vaikka kävimme safarin välissä syömässä porokeittoa eräällä porotilalla, piti illalla kelomökin siimeksessä kokkailla vielä päivällistä.

Aloimme tehdä broileria, rucola-parmesaanisalaattia sekä tosi herkullista avokadorisottoa. Mulla tuli joskus 10 vuotta sitten avokadosta tosi pahat vatsaoireet, mutta ajattelin niiden olevan jo mennyttä. Niinpä söin maittavaa risottoa hymyssä suin mehevän broilerin sekä raikkaan salaatin kera. Nam! Vartin päästä syömisestä mahassa alkoikin sitten kiertää.. Toisen vartin päästä halasin vessanpönttöä ensimmäisen kerran ja saman illan aikana vielä usean kerran uudestaan. Ei kiva.

En ymmärrä, miten joku voi olla allerginen niinkin terveelliselle jutulle kuin avokado.. Mulle se ei kuitenkaan tosiaankaan sovi, ja enää en kokeile onneani tämän superfoodin kanssa. Onneksi en omien outojen ärsytysteni takia ole koskaan avokadopastaa tehnyt.

Mutta jos sulla ei ole avokadon kanssa ongelmia, kannattaa tätä Glorian Ruoka & Viini -lehden 100 parasta-keittokirjasta nappaamaani reseptiä kokeilla. Hyvää on!

4 annosta

Broileri

• 4 kpl broilerin rintafileetä
• öljyä
• suolaa
• rouhittua mustapippuria

1. Nuiji rintafileet ohuiksi pihveiksi. Sipaise pintaan öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla.

2. Paista broilerin ”lehtipihvejä” kuumassa paistinpannussa öljytilkassa 3-4 minuuttia per puoli.

3. Tarjoile pihvien kanssa rucola-parmesaanisalaattia sekä avokadorisottoa (ks. ohjeet alla).

Rucola-parmesaanisalaatti

• 100 g rucolaa
• 400 g kirsikkatomaatteja
• 4 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl (punaviini)etikkaa
• suolaa
• rouhittua mustapippuria
• 2 dl parmesaania lastuina

1. Riivi, huuhtaise ja kuivaa rucola. Puolita kirsikkatomaatit ja yhdistä ne rucolan kanssa.

2. Tee salaatinkastike valmiiksi sekoittamalla öljy, punaviinietikka, suola ja pippuri.

3. Yhdistä rucola-tomaattisalaatti ja kastike. Lisää parmesaanilastut.

Avokadorisotto

• 5 dl kasvislientä tai vettä
• 1 kpl salottisipuli
• 1 kpl valkosipulinkynsi
• ½ dl oliiviöljyä
• 1½ dl risottoriisiä
• 1 dl valkoviiniä
• 1-2 tl suolaa
• 1 limetin raastettu kuori
• 1 avokado
• 1 limetin mehu
• 3-4 tippaa Tabascoa
• 2 rkl ranskankermaa

1. Kuumenna kasvisliemi tai vesi valmiiksi pienessä kattilassa.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä laakeassa kattilassa 2-3 minuuttia. Lisää riisi ja kuullota 2 minuuttia, kunnes riisin pinta muuttuu lasimaiseksi.

3. Lisää risottoon valkoviini ja suola. Raasta myös limetin kuori joukkoon. Anna kiehua, kunnes valkoviini on lähes kokonaan haihtunut.

4. Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna kiehua, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Riisin lajikkeesta ja laadusta rippuen tähän menee 13-17 minuuttia. Riisi saa olla pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli hampaissa tuntuvaa.

5. Levitä risotto vadille hetkeksi jäähtymään. Kuori ja halkaise avokado. Poista kivi. Soseuta avokado ja limetin mehu sauvasekoittimella (tai haarukalla). Kun risotto on hieman jäähtynyt, sekoita siihen avokadosose, Tabasco sekä ranskankerma.

Kana-chipotle quesadillat a la Sara La Fountain

Olen hehkuttanut blogissa jo useaan kertaan Sara La Fountainin reseptejä. Löysin blogista äkkiseltään 22 Saran reseptiä, joita olemme kokeilleet ja joihin olimme ihastuneet. Meiltä löytyy kolme (tai neljä) Saran keittokirjaa, ja ne kaikki ovat kovassa käytössä. Eniten kokkaamme Passion for food -kirjasta, jonne olen saanut myös Saran nimmarin. Raahasin kirjan mukaan erääseen tilaisuuteen, jossa Sara oli mukana, ja reippaana tyttönä menin kysymään jos voisin saada hänen nimmarinsa lempikeittokirjaani. Sain omistuskirjoituksen ja yhteiskuvan, jeee!

Niin ja kirjoitti Sara myös nimensä synttärikorttiini, kun täytin 30 vuotta. Se oli muuten aika spesiaali synttärikortti. Jos et vielä tiedä mistä oli kyse, kurkkaa ihmeessä seuraava postaus maailman parhaasta synttärikortista. Herra Longfield on aika mieletön otus.

No mutta asiaan. Tässä kesälomalla pyysin herraa kokkaamaan jo toistamiseen Saran Passion for food -kirjasta kana-chipotle quesadilloja, joita olimme kerran aiemmin ahmineet suut vaahdossa. Herra tarttui tuumasta toimeen, ja niinpä me eräänä päivänä söimme lounaaksi (kahtena päivänä peräkkäin) järisyttävän hyviä quesadilloja. Tätä reseptiä ei oikeasti kannata ohittaa. Testatkaa näitä!

Kana-chipotle quesadillat

4 annosta

• 1 kpl paistettu grillibroileri nypittynä pieniksi paloiksi (nahka kannattaa viskata pois)
• 5 rkl chipotle Tabasco -maustekastiketta
• 3 rkl tomaattipyreetä
• 2 rkl öljyä
• 1 limetin mehu
• 1 tl sokeria
• suolaa
• 8 kpl isoa vehnätortillaa (Santa Marian Original Soft -tortillat toimivat tosi hyvin)
• 10 siivua yksittäispakattua cheddarjuustoa pieniksi paloiksi revittynä
• 1 ps juustoraastetta (meillä oli emmental-punaleimaa)
• 1 prk creme fraichea (voi jättää halutessaan pois)

Salsa

• 1 rasia kirsikkatomaatteja pieneksi paloiksi leikattuina
• ½ punasipuli pieneksi silputtuna
• 1 limetin mehu
• ½ nippua korianteria silputtuna
• 1 tl Tabasco-maustekastiketta
• 4 rkl öljyä
• 2-3 rkl sokeria
• suolaa

1. Tee ensin salsa. Sekoita kulhossa paloitellut kirsikkatomaatit, punasipuli, limetin mehu, korianteri, Tabasco, öljy, sokeri ja suola. Anna salsan marinoitua jääkaapissa noin 30 minuuttia ennen tarjoilua.

2. Seuraavaksi tehdään kanatäyte. Sekoita kulhossa nypitty grillikana, chipotle Tabasco, tomaattipyree, öljy, limetin mehu, sokeri ja suola. Sekoita massa hyvin ja laita maustumaan jääkaappiin hetkeksi.

3. Sitten kootaan quesadillat. Levitä kanatäytettä, ja ripottele juustoraastetta sekä cheddarjuustoa neljän vehnätortillan päälle. Aseta jokaisen tortillan päälle toinen vehnätortilla ikään kuin kanneksi.

4. Lämmitä quesadilloja uunissa 200 asteessa muutama minuutti niin, että juustot sulavat ja täyte lämpenee.

5. Tarjoile quesadillat salsan ja creme fraichen kanssa.

Lihapullat ylämaankarjan jauhelihasta

Kotikutoiset lihapullat pyöräyttää valmiiksi nopeasti. Kun lihapullat kypsentää paistinpannun sijasta uunissa, saa maittavan kotiruoan aikaan vähällä vaivalla.

Meillä möllöttää pakastimessa monta kiloa Ratia Ranchin ylämaankarjan luomujauhelihaa. Kävimme Ratia Ranchilla aiemmin kesällä, ja nappasimme siinä samassa mukaamme pari kassia heidän luomulihaansa.

Kesäloman alussa kaivoin pakastimesta 700 g jauhelihaa, ja päätin tehdä siitä lihapullia. Tavoistani poiketen en kaivanut yhtään keittokirjaa avukseni, vaan viskasin jauhelihan kaveriksi summan mutikassa kaapeista löytyviä aineksia. Komboni toimi hyvin. Lihapullat eivät pitäneet sisällään kananmunaa taikka korppujauhoja, joten niiden rakenne oli normaaleja lihapullia murenevampi.

Pullien lisukkeeksi keitin fettucini-pastaa, ja tein myös pikaisesti ruskeaa kastiketta äidin vanhalla reseptillä. Lounas oli pöydässä pian, ja lihapullia napsittiin illan ja seuraavan päivän aikana vielä useasti jääkaapista ihan kylmiltään, hurjan hyviä niinkin.

Hulin lihapullat

pellillinen lihapullia riittää 4-6 hengelle

• 700 g ylämaankarjan luomujauhelihaa
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1-1½ dl Santa Marian Medium Salsa-kastiketta
• 1 pkt Atrian pekonia silputtuna
• 1 rkl paprikamaustetta
• suolaa
• rouhittua mustapippuria
• 1-2 tl valkopippuria

1. Silppua sipuli sekä pekoni pieniksi paloiksi.

2. Sekoita käsin kaikki lihapullien ainekset isossa kulhossa sekaisin.

3. Pyörittele taikinasta isohkoja pullia leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

4. Paista lihapullia uunin keskitasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia.

5. Tarjoa pastan tai perunoiden ja vaikkapa perinteisen ruskean kastikkeen kera.

Välimeren salaatti

Postaustahti on hiljentynyt hurjasti. Kesä pukkaa yksinkertaisesti päälle. Lisäksi painan tällä hetkellä töitä kuin viimeistä päivää ennen ensi lauantaista deadlinea isossa projektissa. Kesälomaankin on vielä kaksi viikkoa, ja voi pojat, taidan olla ensi viikon loppurutistuksen jälkeen töiden osalta aika naatti. Onneksi aikaa on löytynyt työmatkapyöräilylle, Leppävaaran maauimalassa polskuttelulle, ystäville, perheelle ja salillakin olen päässyt käymään kaiken häsän keskellä. Niin ja vähän aleostoksilla, heh.

Tänään vanhempani tulivat meille kyläilemään. Grillailtiin, syötiin hyvin, istuttiin iltaa terassilla ja isä antoi kädestä pitäen neuvoja miten terassin alaosan rimoitus tehdään. Huomenna mennään rautakauppaan puutavaraostoksille, ja toivottavasti rimoitus saadaan valmiiksi ennen kesäloman alkua. Lisäksi toivon, että avioliittomme ei lopu rimoitusurakan tiimellyksessä. Olemme kyllä näissä hommissa herran kanssa niiiiiin tavattoman erilaisia, että kärhämää on ainakin aivan varmasti luvassa. Luulen, että meidän tarvitsee tehdä jälleen kerran hyvin tarkka työnjako, jotta saamme säheltää omaan tyyliimme omien askareidemme parissa astumatta liikaa toisen tontille. Onneksi isä sanoi, että soittakaa heti jos tulee ongelmia vastaan, hän on lomalla joten pääsee auttamaan nopeasti.

Grillissä kuumeni tänään broileria ja makkaraa. Lihan kaveriksi herra Longfield kokkasi meille tosi herkullista välimeren salaattia, johon makua antoi grillattu halloumi sekä mukavan makuinen öljykastike. Reseptin herra nappasi vanhasta Yhteishyvä-lehdestä. Nam nam nam.

4 annosta

• 1 kpl pieni kesäkurpitsa
• 1 paketti (200 g) halloumia
• 1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
• 1 ruukku rucolasalaattia
• nippu hienonnettua tuoretta basilikaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• ripaus rouhittua mustapippuria

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa vinottain ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele halloumi kylmällä vedellä ja kuivaa se. Viipaloi annospaloiksi.

2. Grillaa kesäkurpitsat ja halloumiviipaleet kuumassa grillissä molemmin puolin.

3. Halkaise kirsikkatomaatit. Siirrä salaatinainekset tarjoiluvadille.

4. Sekoita öljystä, viinietikasta ja pippurista kastike. Pirskota salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grillatun kanan kaverina.

Osso buco

Osso buco on kiinnostanut mua jo usean vuoden ajan, vaikka en ole edes tiennyt minkälaisesta ruoasta on kyse. Kerran sitä ravintolassa jopa tilasin, mutta sitten mulle tultiin kertomaan, että ravintolasta on juuri päässeet osso bucot loppumaan, joten tilaapa hyvä rouva jotain muuta.

Syksyllä mulla kävi sitten niin hyvä tuuri, että pääsin tilaamaan Ratia Ranchin ylämaankarjan lihoja ihan ensimmäisten joukossa. Muistatteko vielä kun kävimme herra Longfieldin kanssa kesällä moikkaamassa ja kuvaamassa Ratia Ranchin ylämaankarjaa? No, nyt oli sitten tarkoitus alkaa rapsutusten lisäksi myös popsia näitä komeita eläimiä. Kuulostaapas näin kirjoitettuna aika rajulta.

Tilasin Ratia Ranchilta pakastimen täyteen erilaisia lihoja. Yksi paketti piti sisällään noin 1,2 kiloa osso bucoa. Eräänä viikonloppuna päätimme herran kanssa ottaa osso bucon sulamaan, ja kokeilla valmistaa sitä ihan itse.

Osso buco on milanolainen erikoisuus. Ruoan tärkein ainesosa on naudan potkasta viipaloidut, noin 3 cm paksuiset lihan palat, joiden keskellä on reiällinen luu. Luun reiässä on joidenkin mielestä varsin herkullista pehmeää luuydintä, meidän luut tosin menivät ytimineen Horation suuhun. Naudan potka on suhteellisen halpaa sekä maukasta lihaa, joka on sellaisenaan kovin sitkeää. Lihasta saadaan kuitenkin hauduttamalla tavattoman mureaa.

Osso bucoa on olemassa paria eri laatua – alkuperäistä sekä modernia versiota. Alkuperäinen on kirkaslieminen, ja sen kanssa syödään usein risottoa. Moderni versio on nykyisin suositumpi, siinä lihat kypsytetään tomaattiliemessä, ja lisukkeena on useimmiten polentaa tai perunamuusia.

Me päädyimme yhdistelemään sekä perinteistä että modernia versiota. Haudutimme lihat moderniin tapaan tomaattiliemessä, mutta lisukkeeksi teimme risottoa. Kyllä muuten toimi tämä kombo!

• noin 1,5 kg naudanpotkaa suunnilleen 3 cm kiekkoina
• oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa
• mustapippuria
• vehnäjauhoja leivitykseen
• 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
• 2 kpl sipulia ohuesti viipaloituina
• 1 kpl porkkana kuutioituna
• 1 kpl sellerinvarsi kuutioituna
• 2 ½ dl kuivaa valkoviiniä
• 2 ½ dl Puljongin kanalientä
• 2 kpl laakerinlehteä
• 400 g purkki kuorittuja tomaatteja liemineen karkeasti kuutioituina
• muutama pala tuoretta sitruunankuorta

1. Tee terävällä veitsellä viiltoja potkaa ympäröivään kalvoon. Muuten kalvo kiristää paiston aikana potkat kuperiksi.

2. Mausta jauhot suolalla ja mustapippurilla. Pyörittele lihat jauhoissa ja paista ne sitten oliiviöljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi ja siirrä odottamaan.

3. Vähennä lieden lämpöä ja lisää pataan loraus oliiviöljyä sekä pilkotut kasvikset (valkosipuli, sipuli, porkkana ja sellerinvarsi), ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada sekaan valkoviini ja kanaliemi. Kiehauta koko ajan sekoittaen.

4. Siirrä lihat pataan. Älä laita lihoja päällekkäin, vaan vierekkäin padan pohjalle.

5. Lisää lihojen päälle sitruunankuoriviipaleet, laakerinlehdet sekä purkillinen tomaatteja. Anna kypsyä kevyesti poreillen kannen alla kunnes lihat irtoavat luusta. Se ottaa aikaa noin 2-2 ½ tuntia. Maltti on valttia.

Gremolata

• 3 rkl tuoretta persiljaa hakattuna
• 1 kpl iso valkosipulinkynsi murskattuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1-2 rkl oliiviöljyä

1. Sekoita gremolatan ainekset keskenään tahnamaiseksi seokseksi ja mausta sillä osso buco.

Risotto

• öljyä
• 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
• 1 kpl iso sipuli
• 3 dl Arborio-riisiä
• 3 dl Puljongin kanalientä
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl rasvatonta maitoa
• 2 rkl kuivattua timjamia
• suolaa
• mustapippuria
• 2 tl parmesaaniraastetta
• 50 g voita

1. Lorauta öljy kattilaan, lisää murskattu valkosipuli sekä silputtu sipuli sekaan. Kuullota sipuleita ja lisää riisi kattilaan. Pyörittele riisiä kattilassa ja anna sen lämmetä. Kaada sekaan 1 ½ dl kanalientä ja hauduta riisiä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen.

2. Lisää seuraavaksi 1 ½ dl valkoviiniä ja jatka sekoittamista. Kun neste on haihtunut, lisää joukkoon 1 ½ dl kanalientä, 1 dl rasvatonta maitoa ja timjami, suola sekä mustapippuri.

3. Kun riisi alkaa olla kypsähköä lisää loput maidosta, parmesaaniraaste, loraus valkoviiniä ja 50 g voita. Kun riisi on valmista, on aika aloittaa syöminen!

Savustettua kuhaa voi-kevätsipulikastikkeella

Mennään sitten heti eilen hehkuttamaani savustetun kuhan reseptiin! Olen ollut pienestä pitäen kova savustetun kalan fani, ei ole ollut väliä olenko syönyt savusiikaa siskon kanssa Suomenlinnassa, pallaskalaa kotona kovien uintitreenien jälkeen vai savulohta jouluna munakokkelin kera, kaikki on käynyt aina. Kylmäsavulohesta en pidä oikeastaan yhtään, eikä graavattu kalakaan ole minusta herkkua. Herra Longfield on taas ollut asiasta ihan eri mieltä, hän voisi ehkä elää kylmäsavulohella ja jättää lämminsavulohen väliin. Tästä syystä olin tosi ihmeissäni kun herra halusi väen väkisin ostaa viimeisellä K-rauta-visiitillä Muurikan lieriön mallisen sähkösavustimen. En toki laittanut juurikaan vastaan, sillä pidän savukalasta niin pirusti! Olen myös kuullut sekä lukenut paljon positiivisia kommentteja Muurikan sähkösavustimesta, joten ihan si(i)kaa ei tullut säkissä ostettua vaikka ostopäätös tehtiin minuutissa.

Uutta laitetta piti toki päästä testaamaan mahdollisimman pian, ja koska en halunnut olla tylsä ja kokeilla savustinta ensimmäisenä tavalliseen loheen, päätin kehitellä jotain muuta. Päädyin lopulta siikaan, mutta sitä ei (tietenkään) sunnuntaina jättimarketista saanut, joten kala vaihdettiin lennossa virolaiseksi kuhaksi. Savustamiseen sopii parhaiten rasvainen kala, mutta vähärasvaisen kuhankin piti netin mukaan onnistua oikein hyvin.

Savustamisen a ja o on tuoreen kalan lisäksi kalan suolaus. Isoja määriä voi suolata suolaliuoksessa (veden ja suolan seoksessa), mutta meidän 690 gramman kuha-annos oli sen verran pieni, että fileiden pintaan hierottiin suolaa (appiukolta saatua savusuolaa), ja sen jälkeen kalat törkättiin jääkaappiin hieman reiluksi tunniksi. Noin kilon painoista lohta tulisi marinoida suolassa parisen tuntia, mutta me vähensimme aikaa, sillä kuhafileet olivat suhteellisen ohuita, emmekä halunneet syödä liian suolaista kalaa (suolaahan voi aina lisätä pöydässä). Ennen savustamisen aloittamista kalat tulee huuhdella hyvin suolasta ja kuivata vielä lopuksi talouspaperilla, jotta kalan koostumus pysyy hyvänä savustamisen aikana.

Savustimen alatasolle laitetaan ennen savustamista leppähaketta, jota voi ostaa pusseissa vaikka S-marketista. Kaupasta saatava hake on aika pientä ja luin jostakin, että isompi hake voisi olla parempaa. Hakkeen sekaan voi halutessaan laittaa katajanoksan ja pari sokeripalaa. Meillä ei ollut kaapissa sokeripaloja, enkä uskaltanut ensimmäisellä kerralla viskellä sekaan hienoa sokeria kun en tiennyt mitä sille savustuspöntön sisällä tapahtuu. Katajanoksaakaan emme tähän hätään mistään löytäneet, joten meillä savustettiin pelkällä leppähakkeella. Sokeri kuulemma muuten antaa kalalle upean värin ja katajanoksa taas tuo makua.

Kuhat savustuivat meillä vajaan puoli tuntia ja voi taivas kuinka hyviä niistä tuli! :P Suolaa ei tarvinnut lisätä, kala ei kuivunut liiaksi ja fileissä maistui ihanan savuinen maku. Kuhan kaveriksi keitimme Maatilapuodista ostamiamme uusia perunoita (Siikli), kastikkeeksi väsäsin herkullista voi-kevätsipulikastiketta ja herra Longfield loihti vuohenjuustoisen kerrossalaatin. Näillä eväillä kesä maistui ja tuntui masussa asti!

Savustettu kuha

3 annosta

• n. 700 g kuhafileitä
• 2 rkl karkeaa merisuolaa (meillä oli appiukon tekemää savusuolaa)
• 2 dl leppähaketta
• pala foliota
• öljyä
• koristeeksi tuoretta ruohosipulia

1. Hiero talouspaperilla pyyhityn kalan pintaan suolaa. Kiedo kalafileet voipaperikääreeseen ja anna maustua jääkaapissa reilu tunti (n. 1h 20 min).

2. Levitä savustuslaatikon alaosan pellille folion pala ja sen päälle leppähake. Nosta hyvin huuhdellut ja kuivatut kalafileet öljytyn ritilän päälle, ja tunge pellit ja ritilät päällä olevaan sähkösavustimeen.

3. Kypsennä kalaa noin 25 minuuttia. Pyri pitämään savustuslaatikon kansi kiinni, jotta lämpö ei karkaa.

4. Sulje sähkösavustin ja anna kalan muhia jälkilämmöissä vielä 5-10 minuuttia. Nosta valmis kala tarjoiluvadille ja koristele esim. ruohosipulin silpulla.

5. Tarjoa kala uusien perunoiden sekä voi-kevätsipulikastikkeen kanssa (kastikkeen ohje alla).

Voi-kevätsipulikastike

• 100 g voita
• 1 kpl (punainen) kevätsipuli varsineen päivineen
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa
• rouhittua mustapippuria

1. Kuumenna voi pienessä kattilassa. Lisää sipulisilppu ja anna kiehua hetki.

2. Lisää sitruunamehu ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (itse taisin laittaa n. ½ – 1 tl suolaa ja reippaasti mustapippuria).

«Vuosi sitten: Haukilahden paviljonki»
«Kaksi vuotta sitten: Grilli kuumana»