Pizzeria Grosseto Vinohrady, Praha

Prahassa sataa lunta. Kaikkialla on valkoista. Olemme shoppailleet koko päivän kahden ystäväni kanssa Arkády Pankrác -ostoskeskuksessa, jossa Visat vinkuivat kuumimpaan alennusmyyntiaikaan kuin viimeistä päivää noin seitsemän tunnin ajan. Olemme käyneet suihkussa ja laittaneet päällemme hieman glitteriä ja silmiin mustat rajaukset. On aika aloittaa lauantai-illan vietto.

Prahassa asuvani ystäväni on varannut meille pöydän Prahan parhaaksi nimetystä italialaisesta ravintolasta. Pizzeria Grosseto Vinohrady sijaitsee lyhyehkön metro- sekä ratikkamatkan päässä Prahan vanhasta kaupaungista. Suuntaamme ravintolaan ystäväni perässä. Hän neuvoo, miten ostamme metroon liput ja johdattaa meidät tottuneesti ensin oikeaan metroon ja sen jälkeen oikeaan suuntaan menevään ratikkaan. Kätevää, kun ei tarvitse itse roikkua jatkuvasti nenä kiinni karttakirjassa.

Hyppäämme ratikkamatkan päätteeksi muutaman loikan loskaisen suojatien yli, ja sen jälkeen olemme Pizzeria Grosseton etuovilla. Paikka on tupaten täynnä. Astumme sisään ja ystäväni juttelee tarjoilijalle, joka johdattaa meidät pöytäämme ravintolan takaseinälle.

Saamme menut käteemme ja alamme tutkia niitä. Ei ihan helppo tehtävä, valinnanvaraa olisi vaikka kuinka ja lopulta menen niin shokkiin, että tilaan alkuun tomaattikeiton ja pääruokasi vuohenjuustosalaatin. VUOHENJUUSTOSALAATIN PRAHAN PARHAASSA ITALIALAISESSA RAVINTOLASSA, jonka pitsat paistetaan 10 vuotta vanhalla aidolla kiviuunilla. Mikä mua vaivaa?! Onneksi toinen ystävistäni on sen verran fiksu, että tilaa sen kehutun pitsan.

Tomaattikeitto on todella hyvää! Niin on kyllä salaattikin, mutta annos on aika pieni ja annoskateushan siinä iskee, kun katsoo samassa pöydässä olevia pasta- sekä pitsalautasia. Onneksi saan maistaa molempia isolla kädellä.

Ruoka siis toimii ravintolassa hyvin, mutta palvelu tökkii. Tai ei oikeastaan töki, se on hieman tökeröä. Tiedä sitten johtuuko se vieraasta kielestä, jota tarjoilijat joutuvat meille puhumaan. Ravintola kehuu palvelutasoaan omilla verkkosivuillaan, mutta meistä siinä olisi parantamisen varaa. Kävimme tyttöjen viikonlopun aikana itse asiassa saman ketjun toisessakin ravintolassa, jossa palvelu pelasi englannillakin aivan tautisen hyvin. Grosseto Marinasta tulette kuulemaan bloginkin puolella vielä uudestaan.

Istumme, juomme sekä syömme kaikessa rauhassa. Grossetossa on hälinää, mutta se ei tällä kertaa haittaa yhtään – meistä kolmesta lähtee nimittäin varmasti eniten ääntä. Nauramme vedet silmissä tyhmille jutuillemme. Päivä on ollut pitkä, olemme olleet liikkeessä koko päivän ja jo se vaikuttaa juttujen tasoon. Ruoan päätteeksi alkaa hieman väsyttää, ja päätämme lähteä yksille lähemmäksi vanhaa kaupunkia, josta pääsee nopeasti hotellin vällyihin jos väsymys ottaa kokonaan vallan.

Hyppäämme ratikkaan, joka tuo meidät ystäväni kodin lähelle. Kipitämme aiemmin bongaamaamme cocktail-baariin, mutta se on niin täynnä, ettei sisään ole mitään asiaa. Päätämme lähteä poikkeamaan yhdessä Prahan sadoista sisha-baareista. Ilta jatkuu räkätyksen parissa. Jossain vaiheessa baarin työntekijä tulee jopa tiedustelemaan meiltä, onko meillä kaikki hyvin. Samalla hän tiedustelee ystäväni puhelinnumeroa. Sitä ei heru ja me jatkamme räkätystä.

Grossetto Vinohrady
Francouzská 2, náměstí Míru, Prague 2
online-pöytävaraus onnistuu

Advertisement

Talvinen Praha ystävien kesken

Hyvin ihastuttava sekä rohkea ystäväni otti ja lähti ulkomaille parisen vuotta sitten. Tällä hetkellä majapaikkana toimii Prahan vanha kaupunki, jossa ystäväni asuu kahden miespuolisen kämppiksen kanssa. Kaikki on mennyt hyvin – uusia ystäviä on tullut hurja määrä, töitä on piisannut, miessekoiluilta ei olla vältytty, maailmaa on kierrelty Prahasta käsin vaikka kuinka, ja ehkä se kaikkein tärkein asia on se, ettei koti-ikävää ole tullut. Ystäväni paikka on ulkomailla.

Ystäväni on onneksi käynyt tasaiseen tahtiin Suomessakin, ja olemme aina häntä käyneet moikkaamassa brunssien taikka illanistujaisten merkeissä kun pikavisiitti kotiin on tehty. Meidän on ollut tarkoitus lähteä käymään Prahassa jo vuoden verran, ja lopulta pääsimme matkaan aivan tammikuun lopussa. Herra Longfield jätettiin tältä reissulta pois, sillä tarkoituksena oli viettää pidennetty viikonloppu ihan vain tyttöporukassa. Parasta!

Mistä oli sitten tyttöjen pidennetty viikonloppu Prahassa tehty?

.. ensimmäisistä lennon jälkeisistä viini- sekä olutlaseista ystäväni asunnon lähellä olevassa Bar U Matěje -nimisessä paikallisessa, jossa ei toden totta ollut ketään muita kuin paikallisia.

.. ensimmäisestä aamusta Best Western Hotel Páv Prague -hotellin kattohuoneistossa, jonka terassilta sekä kattoikkunoista saimme ihailla lumen peittämiä kattoja. Prahassa ei ole kovin normaalia, että lunta tulee näin paljon, joten olimme aika onnekkaita kun saimme kokea talvisen Prahan lumen kera. Ystäväni ei kyllä ollut kanssani yhtä innoissaan lumesta. Hän tokaisi, että lunta hänellä olikin eniten ikävä, sitä kun oli tähän aikaan kotonakin mielin määrin.

.. shoppailusta, shoppailusta, shoppailusta, skumpasta, shoppailusta, shoppailusta. Parasta.

.. illallisesta Prahan yhdessä hienoimmista ravintoloista. Italialaisesta Grosseto-ravintolasta tulette kuulemaan vielä blogissakin lisää.

.. sishan polttelusta värikkäiden mattojen päällä röhnöttäen. Hekotimme sishapiiput suussa niin, että ravintolan tarjoilija tuli tiedustelemaan onko meillä kaikki ihan okei. Oli meillä! Tosin mulle koko sisha oli niin uusi juttu, etten oikein tiennyt mitä mieltä siitä olisi pitänyt olla. En myöskään osannut polttaa sitä sivistyneen kauniisti. Nauroimme niin kovasti, etten ihan totta muista olenko koskaan räkättänyt niin paljon. Parasta.

.. aurinkoisesta sunnuntaiaamusta! Lumi alkoi sunnuntaina sulaa uhkaavasti aamuauringon säteiden aikaan. Meillä oli kaunis päivä edessämme!

.. vanhan kaupungin nähtävyyksien ihmettelystä. Minulle Prahan keikka oli toinen, mutta ystäväni oli siellä ensimmäistä kertaa, ja niinpä kävelimme sunnuntaina jalat puhki ja kolusimme Prahan tunnetuimpia nähtävyyksiä – minä matkaopas visusti kädessä, tietenkin.

.. Mlejnice-ravintolan leipägulassilounaasta. Tuttu ravintola, tuttu annos, tuttu sekä taattu laatu. Mlejnicen leipägulassia on yksinkertaisesti pakko syödä Prahassa.

.. suklaisista Trdelnikeistä. Nam!

.. iltavalaistusta Vituksen katedraalista. Niin upea!

.. puhkikuluneista jalkapohjista.

.. lasillista Moëtiä juustolautasen kera pitkän nähtävyyskierroksen päätteeksi Grosseto Marinassa. Parasta.

.. illallisesta ystäväni kotona. Vielä parempaa.

.. maanantaiaamuisesta seksivälinemuseokierroksesta, jossa olimme aivan äimän käkenä!

.. vanhasta juutalaisesta hautasmaasta, joka onnistui sykähdyttämään toisellakin kerralla.

.. herkullisesta viimeisestä yhteistä illallisesta Estrella-kasvisravintolassa. Ravintolasta suuntasimme suoraan taksilla lentokentälle jättäen isot halit ja kiitokset ystävällemme, joka järjesti meille ikimuistoisen pitkän viikonlopun. Sanoinko jo, että se oli p a r a s t a?

Tarkempia Prahan kuulumisia tulossa blogiin vino pino!