Joulukalenteri 12: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

Valkosuklaafudgea pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa ystäväni luona, ja tuolloin aloin heti ensimmäisen puraisun jälkeen tiedustella herkkupalojen reseptiä.

valkosuklaafudge (7)valkosuklaafudge (6)

Fudge, toffee sekä kinuski eivät vielä joitakin vuosia sitten kuuluneet yhtään mun himotuksen kohteisiin. Herra Longfield on sen sijaan ollut kinuski- ja toffeefani lapsesta asti. Jotenkin siinä on sitten käynyt niin, että vuosien saatossa olen minäkin alkanut pitää toffeesta, ja nykyään se kuuluu kyllä suklaan ja Makuunin irtokarkkien ohella ihan top-herkkuihin.

Petollisen hyvään valkosuklaafudgeen ei tarvita kummallisia aineksia tai erikoisia keittiövimpaimia. Aikaa nämä herkkupalat kyllä hieman vaativat, fudgen  kun tulee antaa kiehua hiljalleen noin puolisen tuntia lähes koko ajan sekoittaen.

Vinkki! Ystäväni antoi oivan vinkin siihen kuinka voi tarkistaa onko fudge valmista. Kattilan viereen tulee ottaa lasi, jossa on kylmää vettä. Veteen tiputetaan pieni tippa kuumaa fudgea, ja jos fudge valuu lasin pohjaan ja hajoaa, pitää keittämistä vielä jatkaa. Jos taas fudge muuttuu kovaksi pisaraksi kylmään veteen osuessaan, on fudge valmista.

valkosuklaafudge (2)valkosuklaafudge_c_joulu_.jpg

Ja sitten vain hommiin!

Valkosuklaafudge

noin 40-60 pienehköä palaa

  • 2 dl vispi/kuohukermaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 rkl (tummaa) siirappia
  • 50 g voita
  • 200 g valkoista suklaata rouhittuna

1. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes seos alkaa kiehua.

2. Lisää joukkoon voi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kuplien, kunnes se sakenee kinuskimaiseksi. Testaa seosta tiputtamalla tippa kylmään veteen (ks. ohjeet yllä).

3. Rouhi valkosuklaa esim. veitsellä karkeaksi. Kun seos on valmis, sulata suklaa joukkoon.

4. Kaada fudge esim. leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta sen jälkeen jääkaappiin. Leikkaa fudgesta sopivia paloja ja nosta ne esille.

valkosuklaafudge (3)valkosuklaafudge (5)

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

joulu2014 (8)

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

joulu2014 (1)

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

tyttöjen joulu (11)

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

tyttöjen joulu (12)

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

atria_joulu_alkuruoka (2)

atria_joulu_alkuruoka (1)

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

atria_joulu_pääruoka (1)

Laatikkokimara

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

atria_joulu_pääruoka (2)

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

  • 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • ½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl kanelia
  • ½ dl sulatettua voita
  • ¾ dl täysmaitoa
  • 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

atria_joulu_jälkiruoka (1)

Kinuski:

  • 4 dl kermaa
  • 2½ dl fariinisokeria
  • 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

atria_joulu_jälkiruoka (2)

Yhteistyössä Atria

Yhteistyössä Atria

Joulukalenteri 10: Rosollin kastike

Joku saattaa ihmetellä, miksi postauksen otsikkona on pelkästään rosollin kastike, eikä rosolli ja rosollin kastike.

rosollin kastikec_joulu_.jpg

Tämä johtuu siitä, että rosollia voi ostaa myös valmiina. Tyttöjen joulussa pöytään nostettiin valmista Atrian rosollia (saatu blogin kautta), joka säästi minut aikamoiselta pilkkomiselta. Valmiissa rosollissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ainoa miinus tulee siitä, että kaikki on punajuuren takia ihan punaista. Mutta punainenhan on joulun väri, joten turha siitä on valittaa.

Viime jouluna teimme rosollin itse, ja olihan se hyvää. Tänä jouluna yritän saada äitini rosollivastaavaksi viimevuotiseen tapaan, joten saapa nähdä syödäänkö meillä reippaan kahden viikon päästä joulupöydässä itse tehtyä, vai kaupasta ostettua rosollia. Mulle passaa kumpi vaan.

rosollin kastike (2) rosollin kastike (3)

Vaikka rosollin päättäisikin ostaa kaupasta valmiina, voi rosollin kastikkeen kuitenkin tehdä itse. Kastike valmistuu tuossa tuokiossa, ja sen voi tehdä hyvin valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta kastikkeen maut saavat tasaantua kaikessa rauhassa.

Rosollin kastike

  • 2½ dl ranskankermaa
  • ½ sitruunan mehu
  • ½ rkl hyvää sinappia
  • ½ tl rouhittua mustapippuria
  • 1 tl punajuurien säilöntälientä

1. Sekoita ranskankermaan sitruunan mehu, sinappi ja rouhittu mustapippuri.

2. Jos haluat värjätä kastikkeen söpön pinkiksi, sekoita joukkoon vielä hieman punajuurien säilöntälientä. Minä käytin värjäykseen punajuurten keitinvettä, sillä satuin keittämään samaan aikaan punajuuria toista reseptiä varten.

rosollin kastike (1)

Joulukalenteri 8: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Mordor, Herra Longfield tässä.

Mepäs käytiinkin tuossa jokunen päivä sitten Porvoossa. Miksi sinne mentiin, no, siksi koska siellä on se semmonen vanha kirkko, jonka katon joku torspo joskus monta vuotta sitten sytytti tuleen. Katto on onneksi jo korjattu, ja nyt sinne kirkkoon oli Johanna Kurkela menossa laulamaan joululauluja. Ja me kovasti haluttiin mennä Johanna Kurkelan laulua kuuntelemaan. Seuraksi piti alun perin tulla appivanhemmat eli Hulin äiti ja isä, mutta ei ne sitten päässeetkään tulemaan. Eipä hätää, saimme kuitenkin Oxygenol-pariskunnan heitä stunttaamaan!

sicapelle (4)sicapelle_c_joulu_.jpg

Porvoossa ollaan oltu montakin kertaa aiemmin, mutta koskaan ei oltu vielä saatu itsejämme Porvoon kehuja keränneeseen SicaPelleen syömään, ei vaikka yksi vuosipäivä vietettiin yökin samassa rakennuksessa missä SicaPelle sijaitsee. Silloin kyllä päästiin aamupalaa ravintolaan syömään, mutta eihän se oo ihan sama kuin varsinainen ravintolakäynti. Mutta nytpä sitten avautui hieno tekosyy mennä SicaPelle testaamaan, laskeskeltiin kellosta että hyvin ehdittäisiin sinne syömään ennen kuin Johanna alkaa poltetussa kirkossa laulamaan. Huli reippaana naikkosena sai kun saikin sieltä pöydän varattua, ja sovittiin sitten Oxygenol-pariskunnan kanssa että nähdään siellä.

sicapelle (2)sicapelle (3)

No ei me sitten nähty toisiamme siellä ravintolassa, vaan ravintolan edessä kun oltiin melkeinpä samoihin aikoihin paikalla. Suunnistettiin sisälle, ja meidät talutettiin ravintolan yläkerrassa sijainneeseen pöytäämme. Siinä sitten ihmeteltiin että mitäs me nyt oikein tilataan, glögiä otettiin alkujuomaksi ja lopulta saatiin ruokavalinnatkin tehtyä. Rajallisen ajan takia otettiin kolmen ruokalajin menu, Oxygenol-pariskunta ja Huli otti kaikki ihan samanlaisen kombon, minä olin erilainen nuori ja otin ihan omat annokseni, paitsi että jälkkäriksi tosin otin saman kuin muutkin. Varsinaista ruokaa odotellessamme meille tuotiin ihan ekaksi pöytään keittiön tervehdys. Ei se vieläkään ollut semmonen lappu missä lukisi että ”Moikka! t. Keittiö”, vaan se oli ilmaista ruokaa niinku aina tähänkin asti nämä keittiön morjenstukset ovat olleet. SicaPellen keittiön tervehdys piti sisällään kanannahkaan käärittyjä mustajuuren palasia, joita sai majoneesiin dippailla. Ne oli todella hyviä! Kiva keittiö kun meitä muisti moikata!

sicapelle (6)

Saatiin myös leipää syödäksemme, ja nepä olikin ihan tajuttoman hyviä leipiä ne! Tarjolle tuotiin hemmetin hyvää saaristolaisleipää, ja vielä sitäkin parempaa vaaleeta leipää. Tarjoilija ylpeästi mainosti, että se vaalea leipä on 100 vuotta vanhaa: käskin tietysti tarjoilijaa viemään moisen homemöykyn heti pois silmistäni! Mutta sitten tarjoilija selvensi että leivän taikinajuuresta hän puhuikin, ja ei ihme että sitä juurta on jossain maan alla niin kauan jemmattu, leipä oli sen verran hyvää suolatun voin kanssa nautittuna että ruinattiin lopulta vielä uusikin leipäannos pöytäämme.

Tarjoilija myös kertoi meille, että ravintolan kummallinen nimi juontaa juurensa porvoolaisesta kuvanveistäjähemmosta nimeltään Carl Wilhelm Vallgren. Tämä jamppa tuli myöhemmin tutuksi Pariisin Villenä, koska hän opiskeli veistelytouhujaan Pariisissa, ja hänen mukaansa nimetyssä hotellissakin olemme yhden yön joskus viettäneet. Näiden kieltämättä hienojen saavutusten lisäksi Carl on veistänyt mm. sen patsaan Helsingissä, minkä haalaripukuiset huligaanit menevät aina vappuisin lakittamaan, Havis Amanda on sen nimi jos satutte patsaan tietämään. SicaPelle taas oli Pariisin Villen lemmikkipossun nimi. Tämä possu koki lopulta ikävän kohtalon, kun Akseli Gallen-Kallela -niminen hulttio tuli kerran koirineen Villeä tapaamaan, ja tämän Aleksin koirat sitten meni SicaPellen raatelemaan hengiltä. Ihme spede koko Asko, kukaan ei onneksi hänen nimeään nykyään enää muista, mutta SicaPelle-raukan mukaan on sentään nimetty ravintola Porvoossa.

sicapelle (5)

Leivät ja keittiön morjenstukset syötyämme ja huonoa koiranomistaja-Arvia aikamme haukuttuamme tuotiin eteemme alkuruoka-annokset. Vähän mua siinä vaiheessa harmitti että aloin sooloilemaan annoksia valitessamme, Oxygenol-pariskunnan ja Hulin naaman eteen nimittäin roudattiin isot lautaselliset hemmetin hyvän näköistä vuohenjuusto-tomaatti-risottoa, mulle taas tuotiin lautanen missä joidenkin ruohonkorsien alla oli jemmassa pari kuivaa leivänkannikkaa, maksamakkaranokare ja jotain turvonneita puolukoita. Tarjoilija kyllä sitten oikaisi, että siinä on ankanmaksapateeta, briossi-leipää ja karviaisia, ja lisäksi lautasella oli jotain fluidi-nimistä kastiketta, en muistanut kirjoittaa ylös mistä se fluidi oli tehty mutta ”fluidi” luki puhelimessa joten sitä se ainakin oli nimeltään. Ihan hyvältä se munkin annos lopulta maistui, ei siinä mitään valittamista ollut, mutta kyllä se risotto oli parempi valinta kun sitä sain armollisesti Hulin lautaselta vähän maistaa. Se oli ihan älyttömän hyvää, olin kirjoittanut tonne puhelimeen että se oli pehmeää ja hellänmakuista suussa, en muista kuka niin sanoi mutta ei sillä väliä!

sicapelle (7)

Pääruokien kohdalla sitten sainkin tuuletella voitonriemuisena, sillä minun peuran ulkofilettä ja paistia, perunamuussia, artisokkaa ja greippigeeliä sisältänyt annos pesi ihan 6-0 toistensa matkijoiden ruijanpallas-annoksen, jossa oli kalan lisukkeena fregola-pastaa, paprikapyrettä ja kiusaksi vielä piilotettu helmisimpukan kuoret sinne ruoan sekaan. Tarjoilijalle kävi vielä pieni stiplu, hän nimittäin erehdyksessä esitteli kalan ensin turskaksi, ennen kuin korjasi sen ruijanpallakseksi, ja paprikapyreen tomaatiksi. Tiedä mitä ne helmisimpukan kuoretkaan oikeasti olivat, pastakin oli varmaan nuudelipaketista kotoisin ja sitten vaan laitettu siihen nimen eteen joku italialaiselta kuulostava sana. En edes halunnut tuota annosta maistaa, oma peura-annokseni oli niin hemmetin hyvää että se riitti minulle. Annoin vastavuoroisesti Hulin maistaa peuraa koska olin saanut häneltä sitä risottoa, ja varsinkin ulkofile oli hänenkin mielestä todella hyvää. Kovasti Huli ja Oxygenol-pariskunta yrittivät uskotella että se niiden tomaattiturska nuudeleilla oli hyvää sekin, mutta en uskonut sanaakaan niistä selityksistä!

sicapelle (9)sicapelle (8)

Jälkiruoaksi saatiin kaikki sama annos, niin ei tarvinnut sitten siitä tapella että kellä on paras. Jälkkärinä oli fenkolitoffeen ja valkosuklaavaahdon päälle aseteltu fenkolisorbetti ja päärynäliemi – tai päärynäsorbetti ja fenkoliliemi, en oo ihan varma kumpi, mutta fenkoli ja päärynä sekä sorbetti ja liemi oli jotenkin kaikki edustettuna. Ja ai että, sekin oli kyllä ihan tajuttoman hyvä kokonaisuus! Sorbetin raikkaus, toffeen makeus ja valkosuklaavaahdon valkosuklaavaahtomaisuus yhdessä saivat aikaan semmosen makuelämyksen että melkein meinasi itkettää.

sicapelle (11)

Ruoan jälkeen tilattiin vielä kahvit, ja sen verran kauan hölötettiin siellä ravintolassa omiamme että muistettiin vasta ihan viime tinkaan että ai niin, piti sitä Johanna Kurkelaakin mennä sinne poltettuun kirkkoon kuuntelemaan. Tultiin kirkkoon lopulta sen verran myöhässä, että ei saatu kovin hyviä istumapaikkoja, Johannaa ja apumusikantteja emme päässeet näkemään kuin ihan vähän vain, mutta musiikkihan se olikin esityksen pääasia, se onneksi kuului kirkkoon ihan joka penkille. Ja vaikkei olisikaan, niin SicaPellen ruoat oli kyllä niin hyviä että niiden takia olisin voinut olla siellä kirkossa vaikka toljottamassa seinää ja kuuntelemassa kuinka se huono koirien omistaja Aapeli soittaa sahaa.

sicapelle (12)sicapelle (1)

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Joulukalenteri 6: Itsenäinen Suomi

Itsenäinen Suomi

Suomi itsenäinen maa on,
vapaa verraton.
On turvallinen olo täällä,
toisin kuin Pohjoisnavan jäällä.
Olemme rakkaita toisillemme.
Perheen ja kodin omistamme.
Jos sairastuu tai itsensä satuttaa,
voi lääkärille juosta laputtaa.
Suomi kaunis maa tää.
Sä kukat kukkivat nää.
Meillä ruokaa ja vettä riittää.
Siitä voit Suomea kiittää.

Kirjoittaja: Peppi Posio, Ruukin koulun 4B

kynttilä

Joulukalenteri 5: Perinteinen piimäjuusto

Voin tunnustaa heti alkuun, ettei mulla vielä pari kuukautta sitten ollut mitään hajua siitä, kuinka helppoa ja vaivatonta juuston tekeminen on kotioloissa. Olin siinä käsityksessä, että juustoa pitäisi vähintäänkin kirnuta monta päivää (no, ainakin monta tuntia) kädet väärinä, jotta sitä voisi ylipäätään kutsua jonkinlaiseksi juustoksi. Mutta kuinka väärässä minä taas olinkaan.

piimäjuusto_c_joulu_.jpg

Piimäjuuston tekeminen käy tunnissa, jonka lisäksi juuston pitää antaa tekeytyä jääkaapissa vähintään yön yli. Ja siinä se. Meillä ei ole kotona ollut piimäjuustoa koskaan jouluna ruokapöydässä, vaikka kyseessä on hyvinkin perinteinen jouluherkku. Piimäjuusto on miedonmakuinen, ja se passaa mainiosti muiden jouluruokien kanssa yhteen. Erityisen hyvin piimäjuusto sopii rosollin, saaristolaisleivän sekä alkupalakalojen kaveriksi. Omasta mielestäni piimäjuusto maistui parhaalta sillien kanssa. Mieto juusto pehmensi mukavasti vahvojen ja suolaisten sillien makua.

piimäjuusto (1)

Tyttöjen jouluun väkersin sitten ihka ensimmäisen itse tekemäni juuston. Piimäjuuston kauniin muotin sain lainaan äidiltäni, joka on ostanut juustomuotin Sipoossa sijaitsevasta Gumbostrand Konst & Form -myymälästä. Juustomuotin sijaan piimäjuuston tekemiseen voi käyttää hyvin myös esim. siivilää, tai mitä tahansa muuta astiaa, josta hera pääsee valumaan läpi.

Juustomuotin tai siivilän lisäksi piimäjuuston valmistukseen tarvitaan sideharso. Meillä ei sideharsoa ollut, mutta kun mainitsin asiasta lounaalla työpaikalla, kiikutettiin työhuoneeseeni heti seuraavana päivänä käyttämätön vauvan vaippasideharso, joka toimi juuston tekemisessä enemmän kuin hyvin. Apteekin haavoille yms. tarkoitetuilla sideharsoilla ei varmaan tee mitään, vaippasideharso on paras vekotin juuston tekoon.

piimäjuusto (4)

Ja sitten hommiin! Näin se juusto valmistuu.

Piimäjuusto

4-6 annosta

  • 1½ litraa täysmaitoa
  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • ½ litraa talous- tai kirnupiimää
  • ½ tl suolaa

1. Kuumenna maito kattilassa melkein kiehuvaksi, välillä sekoittaen.

2. Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita munat ja piimä keskenään. Kaada seos kuuman maidon joukkoon kattilaan. Katkaise lämpö ja anna kattilan olla levyllä lämpimässä noin puolen tunnin ajan, kunnes juustomassa ja hera erottuvat toisistaan.

3. Kostuta sideharso ja vuoraa sillä puinen juustomuotti. Laita juustomuotin alle syvä lautanen, jotta hera pääsee valumaan sinne eikä sotke paikkoja.

4. Nosta juustomassaa reikäkauhalla muottiin. Ripottele suolaa juustomassakerrosten väliin.

5. Peitä juustomassa sideharsolla ja aseta sen päälle paino. Anna heran valua jääkaapissa yön yli.

6. Kumoa juusto tarjoiluastialle ja koristele halutessasi esim. tuoreilla yrteillä. Juusto säilyy jääkaapissa hyvänä muutaman päivän ajan.

piimäjuusto (3)

Joulukalenteri 4: Mieleenpainuvimmat joululahjat

Mou mou mou, Herra Longfield täällä.

Minulle napsahti nyt kirjoitusnakki, koska on tää tämmönen joulukalenterijuttu, ja koska Hulilla ei oo mitään postausta just nyt valmiina. Sen pitää lisäksi mennä nyt pesemään ja harjailemaan Horatiota viikonloppua varten, niin se ei ehdi nyt laittaa mitään postausta tiptop-kuntoon. Niin nyt minun sitten täytyy keksiä jotain jouluista kirjoiteltavaa, muuten Huli pääsisi tänä iltana vasta joskus aamukolmelta nukkumaan. Ja tokihan minä aina jotain hölötän!

Yhdestä jännittävästä paikasta luin tänään ihmisten kirjoituksia mieleenpainuvimmista joululahjoista, ja aloin tuota omalta kohdaltanikin jo päivällä mietiskelemään. Lahjathan voi jäädä mieleen monestakin syystä, jotkut koska ne on niin kivoja, jotkut koska ne on niin käsittämättömän outoja ja jotkut ties mistä syystä. Minäpä nyt sitten kirjoitan niistä lahjoista mitä itselleni tuli lyhyellä mietinnällä mieleen!

joulupaketti

Yksi parhaista lahjoista mitä lapsena sain oli Commodore 64 pelikone, ja noin kahdeksan tuhatta miljoonaa semmosta kummallista lerppulevyä, joista löytyi viisisataa miljardia erilaista peliä. Nyt kun tässä tarkemmin muistelin, saattaa olla että sain tuon joulun sijaan synttärilahjaksi, mutta oli päivä mikä hyvänsä, joululta se pienestä pojasta tuntui. Kiltti naapurin setä oli vieläpä kirjoittanut ruutupaperille ohjeet, miten sen ihme surisevan laitteen sai toimimaan, ja miten niitä pelejä sai käyntiin. Joku niistä lerpukkeista piti aina tunkea semmoseen sivuttain olevan leivänpaahtimen näköiseen laitteeseen, ja sitten kaikenlaista käsittämätöntä piti ruudulle näppäimistöllä kirjoittaa, jotain LOAD ”$” ja RUN ja kaikkia kummia sanoja. Jos tietokone sanoi ”SYNTAX ERROR” niin se ei ollut hyvä, silloin oli jotain kirjotettu väärin. Mutta tarpeeksi kun yritti niin kyllä ne pelit lopulta käynnistyi, ja sitten sai pelata Giana Sisterssiä tai Detectiveä tai Maniac Mansionia tai Boulder Dashia tai jotain muita miljardeista peleistä joita lerppukokoelma piti sisällään!

Olen varma että Commodore 64:n takia opin englannin kielen koulussa melko helposti, koska aina niitä pelien aikana ruudulle ilmestyneitä sanoja piti sanakirjan kanssa kääntää, jotta jotenkin pääsi peleissä eteenpäin ja ymmärsi mitä oli tapahtumassa. Ekoilla englannin tunneilla muistan, että oli tehtävä mihin sai kirjoittaa sellasia englannin kielen sanoja joita jo osaa. Useimmat kirjotti jotain ”hello” ja ”dog” -tyylistä, mä kirjottelin siihen varmaan 40 sanaa, joukossa semmosia kuin ”shotgun” ja ”staircase” ja ”grenade launcher” ja ”bowl of wax fruits”, koska ne oli pitänyt jonkun pelin tiimellyksessä suomeksi kääntää. Pelit on hyödyllisiä!

joulupakettijoulupaketti

Commodore 64 myös opetti itsehillintää, koska pelien lataamisessa meni ihan tajuttomasti aikaa, eikä ne aina onnistunut pitkänkään odotuksen jälkeen käynnistymään. Ja voi sitä onnea kun joku peli tilttasi juuri kun oli ihan uusille leveleille päässyt! Commodoren kanssa ei ollut mitään mahdollisuutta tallentaa niitä pelejä, joten aina kun pelin lopetti, niin sitten ens kerralla piti alottaa taas ihan alusta. Kerran tosin muistan, että mulla ja yhdellä kaverilla petti itsehillintä: oltiin monta tuntia hakattu jotain ihme Mikki Hiiri-peliä, oltiin ihan varmoja että kohta päästään peli läpi, ja sitten se peli meni ja tilttasi. Silloin leikkasi 9-vuotiailla gangstereilla kiinni. Raivostuneena kostettiin sille hemmetin levykkeelle koska kaikki oli tietysti sen syytä. Leikattiin lerpukkeen muovikuori auki, revittiin sieltä sisältä kaikki ulos ja leikeltiin ne saksilla ihan silpuksi. Sitten kun raivo oli laantunut, tungin pelin jäännökset roskikseen ja vietiin ihan paniikissa roskis roskalaatikkoon, ihan pohjalle, jottei vaan iskä ja äiti löytäisi silputun pelin jäännöksiä.

joulu

Viime jouluna sain kokea melkein samanlaista riemua kuin aikoinaan Commodore 64:n kanssa, kun Huli osti minulle Playstation 4 -nimisen systeemin. Pelikoneista minulla oli Commodore 64:n jälkeen ollut pienenä 8-bittinen Nintendo, mutta siihen ne jäi, joten harppaus seuraavaan koneeseen oli melkoisen suuri, ja Nintendon hommaamisesta ehti kulua semmonen 20 vuotta aikaa ennen kuin sain kolmannen pelilaitteen. Kovastihan pleikkarillakin on mukava pelailla, enää ei tarvii kirjotella LOAD ja RUN, eikä pelit pahemmin tilttaile. Vähän on ehkä grafiikatkin kehittyneet sitten Duck Huntin.

Hulilta oon kaikenlaista hienoa ja mahtavaa jouluisin aina saanut, mutta mieleen on jäänyt myös yksi lahja, jonka sain Hulilta opiskeluaikoina. Meillä oli vähän tiukkaa rahan kanssa, mutta osteltiin silti jouluna toisillemme kaikenlaista kamaa koska lahjoja piti olla. Yhdestä Hulin mulle ostamasta paketista paljastui tuolloin jatkojohto. Se oli kyllä ihan tarpeellinen kapistus, ei siinä, mutta kyllä mua vähän nauratti että mistä sä tiesit, tämmöstä mä oon aina halunnut! Sittemmin aina arvelen lahjoja availlessani että aijai kun jännittää, oiskohan täällä taas jatkojohto! Hulin mielestä se ei oo yhtään hauskaa jostain syystä.

joulu

Pikkusiskon kanssa meille tuli jossain teini-ikäisinä kotona vielä asuessamme tavaksi ostaa toisillemme jotain ihan järjetöntä ja turhaa tavaraa joululahjaksi. Muistan itse ostaneeni Martsulle joskus kalapiikin, eli sellasen vajaaälyisen haarukan näköisen laitteen jonka voi tökätä kalaan, ja sitten kala pysyy paremmin paikallaan perkauksen ajan. Kerran hain joululahjanhakureissullani Martsulle koirille tarkoitettuja possun korvia. Kassalla ollut tyttö alkoi silloin kyselemään että mimmonen koira teillä on, ei se oikein tajunnut kun selvitin että ei meillä oo koiraa, ostan nää pikkusiskolle joululahjaksi. Martsun antamista kummallisista lahjoista muistan koiranruokakupin, joka eräs joulu paketista suureksi riemukseni paljastui. Taisin joskus juoda siitä kupista kaljaa, ellen ihan väärin muista, joten ei se hukkaan mennyt!

joulu

Mä en oikeastaan tiedä miksi, mutta eniten mut on jouluna saanut herkistymään Hulilta aikoinaan saamani iPad. Sain sen vuoden 2010 jouluna, jolloin oltiin just menossa naimisiin viikon päästä. En tiedä johtuiko se siitä, mutta jotenkin olin ihan otettu kun Huli oli mulle niin hienon härpäkkeen mennyt ostamaan, ja siinä oli vielä semmonen kivasti kirjotettu kortti mukana, että vähän taisin itkeä siinä sitten. Tai saattoi kyllä olla että just siinä samalla leikkasin sipuleita ja lensi roska silmään ja haukottelin ja aurinko paisto tosi kirkkaasti, kaikki yhtä aikaa, ja siks saatto näyttää että silmäkulmaan ehkä oli just ja just muodostumassa kyynel.

Semmoset joululahjat mulle tuli nopealla pöyhinnällä kirkkaimpina mieleen. Varmasti jotain hienoja ja myös todella kummallisia jäi vielä muistamatta. Olisi hauska lukea muidenkin muisteloita syystä tai toisesta mieleen jääneistä joululahjoista, joten jos sulla ei oo ihan tajuton kiire jonkun piparkakkutalon rakentamisessa tai joulukinkun syömisessä, niin kirjoitapa nopeasti omia lahjamuisteloitasi tuohon kommenttiosioon!

joulupaketti

 

Joulukalenteri 2: Gluteeniton ranskalainen suklaatorttu

Syntisen suklainen ranskalainen suklaatorttu taltuttaa varmasti makeannälän kovimmaltakin sokerihiireltä joulupyhien alla. Ja mikä parasta, tämä kakku sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville tontuille.

gluteeniton suklaakakku_c_joulukalenteri2015

Kakussa maistuu rehellisesti suklaa, ja sen koostumus on kostea ja tuhti. Kakun voi nauttia hyvin ilman kuorrutettakin, jolloin se on vähän niin kuin mud cake. Kakun voi lisäksi valmistaa hyvissä ajoin ennen juhlia ja pakastaa. Jos kakun aikoo pakastaa, tulee se törkätä pakastimeen ilman kuorrutetta. Kuorrutteen voi halutessaan lisätä kakun päälle hetkeä ennen tarjoilua.

Meillä suussa sulavaa suklaatorttua mussutettiin isänpäivänä vaniljajäätelön kanssa. Tein kakun valmiiksi edellisenä iltana ja aamulla kävin kuorrutteen kimppuun. Kun kuorrute oli saatu kakun päälle, kuvasin kakun ja laitoin sen odottamaan vieraita jääkaappiin. Virhe.

Kun kakku illansuussa nostettiin kahvipöytään, oli suklaakuorrute kovettunut jääkaapissa mahdottoman kovaksi kakun pinnalle. Tuli sitten siinä samassa mieleen, että ehkäpä sulatettua suklaata sisältänyt kuorrute olisi kannattanut laittaa kakun päälle vasta hieman ennen tarjoilua. Kyllähän se sula suklaa toki kovettuu jääkaapissa..

gluteeniton suklaakakku (5)gluteeniton suklaakakku (1)

Isänpäiväpöydässä kakusta sahattiin palasia naurun saattelemana. Maku oli kuitenkin niin hyvä, että suklainen torttu keräsi lopulta vain kehuja, mutta älä silti toista samaa virhettä kuin minä. Tee kuorrute kakun päälle vasta hieman ennen tarjoilua.

Kakun kaveriksi riittää hyvä kahvi sekä vaniljakermajäätelö. Hyvistä ystävistä tai rakkaasta perheestä ei toki ole haittaa! Eikä joululauluista taustalla.

gluteeniton suklaakakku (3)gluteeniton suklaakakku (4)

Resepti on napattu vuoden 2011 Kaikkien aikojen joulu -lehdestä.

Ranskalainen suklaatorttu, gluteeniton

noin 10 palaa

  • 200 g voita
  • 200 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70 %)
  • 5 kpl luomu kananmunaa
  • 1½ dl fariinisokeria
  • 1½ dl pienikiteistä sokeria

Kuorrutus

  • 200 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70 %)
  • 2 rkl voita

1. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa voin kanssa.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan.

3. Vaahdota valkuaiset. Lisää joukkoon kidesokeri ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

4. Vatkaa keltuaiset ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaaseos. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto varovasti joukkoon.

5. Kaada taikina voideltuun irtopohjaiseen vuokaan, jonka halkaisija on noin 22 cm.

6. Paista suklaatorttua uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Torttu ei saa paistua läpikypsäksi, jolloin siitä tulee kuiva. Kokeile kypsyyttä puisella tikulla. Tikkuun tulee jäädä hieman tahmeaa taikinaa.

7. Jäähdytä suklaatorttu ensin huoneenlämmössä ja nosta se sitten jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, mieluiten kuitenkin yön yli.

8. Irrota torttu vuoan reunoista ja pohjasta varovasti veitsellä auttaen.

9. Tee kuorrute. Paloittele suklaa ja sulata se voin kanssa vesihauteessa. Levitä kuorrute jäähtyneelle tortulle hieman ennen tarjoilua. Tarjoile ranskalainen suklaatorttu sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa.

gluteeniton suklaakakku (6)

Jos joulukärpänen on puraissut myös sinua, kannattaa seurata aattoon asti Blogiringin blogien järjestämää joulukalenteria! Kyseessä ei ole kampanja-/yhteistyöpostaus, joulukalenteri laitettiin pystyyn ihan vain innokkaiden joulufanien toimesta. Joulukalenterin 1. luukun avasi eilen Naurava nappi, tänään olen vuorossa minä, ja kolmas luukku aukeaa huomenna Mistä on pienet pojat tehty? -blogissa. Tämän meidän pikkuisen blogin huomisesta luukusta tupsahtaa myös makea herkku, tavataanhan taas huomenna?

blogirinki_joulukalenteri

Joulukalenteri 1: Tyttöjen joulu

Christmas is forever, not for just one day, for loving, sharing, giving, are not to put away like bells and lights and tinsel, in some box upon a shelf. The good you do for others is good you do yourself.

Kirjoittaja Norman W. Brooks

tyttöjen joulu_c_joulu_.jpg

Korkataan Meanwhile in Longfield.. -blogin vuoden 2015 joulukalenteri komeasti käyntiin!

Kurkataan tarkemmin miltä marraskuun 15. päivänä vietetty Tyttöjen joulu näytti. Tyttöjen joulun ideanahan oli koota kymmenen ihanaa leidiä saman katon alle, ja viettää yhdessä joulua noin kuukautta ennen oikeaa joulua. Herra Longfield reissasi Tyttöjen joulun aikaan työmatkoilla, joten Horatio oli talon ainoa mies juhlahumun keskellä.

tyttöjen joulu (6)

Tyttöjen joulun valmistelut veivät minulta aikaa kokonaisen viikon. Valmistelupuuhat taittuivat kuitenkin mukavasti töiden ja jumppien jälkeen joululaulujen soidessa. Yhtenä iltana paistoin pipareita yli puolen yön, toisena iltana kuurasin taloa ja kävin ruokakaupassa, kolmantena iltana koristelin kotia joulukoristeilla ja kävin ruokakaupassa, neljäntenä iltana harvensin tiluksiamme kaatamalla sieltä kaksi pientä kuusta, viidentenä sekä kuudentena iltana kokkasin (ja kävin vielä kerran ruokakaupassa) ja seitsemäntenä päivänä ahersin keittiössä aamusta siihen asti, kunnes ihanat leidit saapuivat kolmen aikaan iltapäivällä vihreään Vihervaaraan. No okei, ahersin keittiössä vielä vieraiden saapumisenkin jälkeen jokusen tunnin, mutta sitä ei enää lasketa.

Tyttöjen illan teemana oli Wanhan ajan joulu. Halusin koota ruokapöytään perinteisiä jouluherkkuja, jotka ovat minulle kaikista tutuimpia, ja joiden parissa olen viettänyt monet joulut pikkuisesta tytöstä asti.

tyttöjen joulu (11)tyttöjen joulu (7)

Wanhan ajan joulu näkyi myös vihreän Vihervaaran koristelussa sekä ruokapöydän kattauksessa. Perinteisiä joulukoristeita- ja valoja, tuoreita havuja, punaisia yksityiskohtia siellä täällä, kynttilöitä ja kodikasta tunnelmaa – siitä on mun lempijoulut tehty.

Vieraiden saapuessa nostin olohuoneen sohvapöydälle suklaisia taateleita sekä itsetehtyä fudgea (reseptit ovat toki tulossa blogiin joulukalenterin aikana). Alkupalojen kanssa kilistelimme yhdessä tämän joulun ehdottomalla suosikilla Glöetillä, eli siis glögiskumpalla, joka nautitaan skumppalaseista kylmänä. Nam nam nam! Puolimakea Glöet ihastutti leidiporukkaamme, ja sitä tullaan varmasti lipittämään vielä lisää tämän joulun aikana.

tyttöjen joulu (3)

tyttöjen joulu (2)tyttöjen joulu (4)tyttöjen joulu (8)

Alkupalojen jälkeen minä hipsin yhden avustajaleidin kanssa keittiöön hommiin. Muu porukka ei toki jäänyt vain istuskelemaan, vaan he saivat koristella piparkakkutalon. Herra Longfield suunnitteli meille leideille kauniin piparkakkutalon (saatoin ehkä vähän antaa ohjeita), jonka osia paistoin eräänä iltana myöhään yöhön asti. Piparkakkutalo oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus koristella ja koota illan aikana, mutta päätimme jättää kokoamisen tekemättä, ettemme vain parin viinilasin jälkeen riko koko upeaa luomusta. Piparkakkutalo koottiin herra Longfieldin kotiinpalun jälkeen, ja voi että siitä tuli kaunis! Valmis piparkakkutalo paljastuu sekin myöhemmin erään joulukalenterin luukusta.

tyttöjen joulu (5)tyttöjen joulu (10)tyttöjen joulu (12)

Kun vihdoin sain keittiössä kaiken valmiiksi, pääsimme viimein syömään. Tässä vaiheessa iltaa kamera unohtui jonnekin sivupöydälle, ja me vain nautimme ruoasta, joululauluista, tyhmistä jutuista ja toistemme seurasta. Siinä sivussa maistelimme jouluruoille valittuja viinejä, joita arvostelimme ammattimaiseen tapaan, heh! Joulukalenterin eräästä luukusta paljastuu muuten myös vinkit perinteiseen joulupöytään sopivista viineistä.

Illan aikana myös joulupukki ja hänen karvainen apuritonttunsa kävivät kylässä! Joulupukille laulettiin kauniisti, ja heltyihän se pukki antamaan myös joululahjoja kaikille kilteille leideille.

tyttöjen joulu (15)

tyttöjen joulu (1)tyttöjen joulu (14)

Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa. Valtasimme sohvan, joimme skumppaa, vaaleaa glögiä ja söimme jälkkäriksi kinuskisia ulkotulia. Puhetta piisasi ja johan siinä taas juteltiin ja räkätettiin ihan kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Kymmenen jälkeen viimeisetkin joululeidit lähtivät kotiin. Yksi tosin jäi yöksikin vierashuoneen sängylle, jossa on tavattoman kova vaahtomuovipatja. Aamulla söimme ruislepää joulukinkkusiivuilla ennen töihin lähtöä. Töissä olinkin sitten aivan töttöröö väsymyksestä. Mutta kyllä oli silti joulumieli saavutettu ja hymy oli herkässä! Ystävät ovat niin pop. ♥

Joulumieltä jokaiseen kotiin! Enää 23 yötä ja se on täällä..

tyttöjen joulu (13)