Joulukalenteri 24: Joulurauhaa

Blogi hiljenee nyt joulunajaksi. Sorvin äären palataan seuraavan kerran kun siltä tuntuu. Tässä vaiheessa haluamme toivottaa kaikille tavattoman rauhallista ja tunnelmallista joulua pienen joulurunon merkeissä. Nauttikaa ihmiset!

Aattoilta

Aattoillan rauha,
meille laskeutuu.
Huurrekoruissansa,
koivut uneksuu.

Tyyntyi hiljaiseksi,
ilouutinen.
Korkeallle syttyy,
sarja tähtien.

Äänetönnä seisoo,
hämärtyvä maa.
Kunnes joulun kellot,
hiljaa kumajaa.

Silloin suuri rauha,
täyttää sydämen.
Tuomme hiljentyneen,
hartaan kiitoksen.

Kirjoittaja Ester Ahokainen

joulukuusi

Joulukalenteri 21: Terveiset Tallinnasta

Katsotaanpa miten postauksen kirjoittaminen onnistuu kännykällä Tallinnan laivalta. Eilen menimme nukkumaan hieman normaalia aikaisemmin, sillä aamulla kello soi jo 4.30.. Huh. Olin järjestänyt herra Longfieldille ylläripäivän jouluviikolle kaikkien työmatkojen päätteeksi.

Matkakohteena oli Tallinna, jossa oli tarkoituksena nauttia lumisesta joulutorista, syödä hyvin ja tehdä hieman viime hetken jouluostoksia. Lumesta emme päässeet nauttimaan, mutta muuten päivä oli oikein onnistunut.

  

Horatio vietiin aamutuimaan vanhemmilleni hoitoon, hieman jännittää miten pikku prinssi on käyttäytynyt kylässä.. Länsisatamaan tulimme hyvissä ajoin ja hieman yhdentoista jälkeen tallistelimme jo Tallinnan katuja. Suuntasimme suoraan lounaalle Ribe-ravintolaan, josta olin varannut meille pöydän etukäteen. Söimme lounaan pitkän kaavan mukaan istuen rauhallisessa ravintolassa yli kaksi tuntia, se oli ehdottoman mukavaa ja herkullista.


Lounaan jälkeen kiertelimme päättömästi kaupoissa, teimme muutamia kivoja ostoksia, ihastelimme joulutorin valoja ja joimme glögit ennen kuin talsimme takaisin laivaan.

Laivalla herraa odotti vielä yksi yllätys. Olin varannut meille paikat laivan loungesta, jossa saamme nyt istua kaikessa rauhassa pitkän päivän päätteeksi. Eipä ole ennen laivan loungessa tullut istuttua, mutta kyllä tämä ahtaat laivan käytävät ja meluisat baarit voittaa.

Parin tunnin päästä haemme vielä Horation vanhemmiltani ja sitten kotiin! Kotona odottaa eilen koristeltu joulukuusi, joka saattaa jäädä koristeissa ja korkeudessa toiseksi Tallinnan joulutorin jättimäiselle kuuselle.

Joulukalenteri 20: Herkkulakko on O-H-I

Syyskuun 6. päivä se alkoi. Tänään, neljäntenä adventtina sitä on takana tasan 15 viikkoa. Tänään herkkulakko on ohi.

herkkulakko (2)

Olen sokerihiiri. Ja nyt tarkoitan, että mä ihan oikeasti olen sokerihiiri. En sellainen sokerihiiri, joka laittaa Instaan tai mihin tahansa muuhun some-kanavaan kuvan isosta karkkipussista ja alle tekstin ”tänään mässätään”. Vaikka todellisuudessa kyseisestä karkkipussista on vielä viikon jälkeen jäljellä puolet. En myöskään ole sellainen sokerihiiri, joka ottaa kylässä puolen sentin kakkupalan ja voivottelee sen seurauksena seuraavana päivänä töissä, että eilen tuli vähän mässäiltyä.

Olen sellainen sokerihiiri, joka syö yhdeltä istumalta 500 g Makuunin irttaripussin, tai yhden levyn suklaata, tai kokonaisen keksipaketin, tai puolet suklaakakusta tuntematta minkäänlaista pahaa oloa. Syyskuun alussa päätin, että tähän on tultava loppu.

herkkulakko (3)

Suomen Kuvalehden kannessa oli marraskuun lopussa ihanan värikäs kuva, ja sen päällä otsikko ”Suomalainen syö vuodessa 14 kiloa karkkia”. Laskeskelin nopeasti päässäni, että ylitän tämän rajan varmasti, sillä sehän vastaa noin 28 Makuunin irttaripussia, ja eihän se mun karkin popsiminen ainoastaan niihin Makuunin irttareihin lopu. Tuli vähän paha olo pelkästä ajatuksesta..

Syyskuun alussa tein itseni kanssa diilin. Herkkulakko kestää 20.12. asti, mutta lakon aikana saan silti herkutella mielin määrin juhlapäivinä. En nimittäin halunnut olla se tympeä vieras, joka tulee kylään ja ilmoittaa, ettei voi syödä isäntäperheen leipomuksia herkkulakon takia. Itse kokisin sellaisen hieman ärsyttävänä, jos ihan suoraan saan sanoa. Asian olisi toki voinut ilmoittaa (suurellisesti) etukäteen, mutta kun nämä mun päätökset ovat aina vähän sellaisia, ettei niiden kestosta aina voi olla ihan varma.

herkkulakko (5)

herkkulakko (7)

Syyskuun 9. päivänä se sitten alkoi. Ensimmäiset viikot olivat ihan totta kamalia. Sokerihimo kasvoi kasvamistaan, ja melkein itkua väänsin työpaikan ruokalassa niinä päivinä kun jälkkäriksi oli jäätelöä suklaakastikkeen kera ja kahvipullana tarjoiltiin donitseja tai voisilmäpullia. Teki pahaa. Meidän työpaikan ruokala on siitä paha paikka, että siellä on JOKA PÄIVÄ jälkiruoka ja kahvipaussilla vielä pullaa. Auts.

Alkuviikkojen aikana aloin sitten raahata kaupasta erilaisia suolaisia herkkuja makean tilalle. Parin viikon jälkeen huomasin, että olin koukussa kaikenmoisiin maustettuihin pähkinöihin, vaikka tiesin niiden aiheuttavan mulla kovia vatsakipuja. Pähkinät menivät siinä vaiheessa herkkujen kanssa ei sallittujen -listalle.

herkkulakko (8)

Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin helpottaa. Huomasin, ettei mun yksinkertaisesti tehnyt enää mieli sokeria. Työpaikan pullat oli ihan iisiä jättää välistä, ja Makuunin ohi ajettaessa ei edes käynyt mielessä ajaa pihaan ja käydä hakemassa ihan pientä pussia kotimatkalle. Juhlapäivinä kyllä herkuttelin, mutta silloinkin herkkujen määrä pieneni pienemistään viikkojen kuluessa. Se saattoi kyllä johtua lakosta – takaraivossa oli kuitenkin koko ajan tunne siitä, että tämä on vähän kiellettyä.

Olin jo herkkulakon ensimmäisestä päivästä asti päättänyt kerätä isoon pussiin kaikki herkut joista kieltäydyn. Ajattelin, että olisi hauska seurata miten isoksi se kieltäytymistäni herkuista koottu kasa lakkoni aikana kasvaa, ja miettiä miten monta kaloria on lakon takia jäänyt syömättä. Toki en voinut tunkea pussiin pullia, suklaarahkoja taikka jäätelöä, mutta karkit, konvehdit, suklaapatukat ja keksit otin yleensä aina vastaan ja jemmasin ne joko työpaikan pöytälaatikossa tai kotona olevaan säkkiin odottamaan herkkulakon loppumista.

Muutaman heikon hetken herkkulakon aikana kuitenkin koin. Yhdeksännen viikon kohdalla kajosin ensimmäistä kertaa kotona olevaan herkkusäkkiin ja napsin sieltä 4 karkkia. Tuona iltana mulle iski ihan silmitön sokerihimo! Sitä on oikeastaan aika vaikea kuvailla, mutta niin vahvaa vetoa karkkiin en ole ikinä kokenut. Se saatiin kuitenkin kuriin neljällä irtokarkilla.

Kävin tuon jälkeenkin vielä herkkusäkillä joitakin kertoja (laskettavissa yhden käden sormilla), sitä en voi kieltää. Mutta kertaakaan homma ei lähtenyt käsistä, vaan napsin säkin pohjalta 1-4 herkkua pahimpaan himoon ja se riitti. Lakkoni aikana en syönyt yhtäkään jälkiruokaa työpaikalla, enkä kajonnut herkullisilta tuoksuviin tuoreisiin pulliin kahvipöydässä. Herkut herkuteltiin juhlapäivinä, joita oli toki loppuvuoden aikana jokunen.. Pikkujouluja, glögi-iltamia, lahjanvaihtoiltoja, synttärijuhlia, isänpäivää, kotimaanreissuja, tupareita, eläkeläistymisjuhlia, sukulaistapaamisia, brunsseja, tyttöjen joulua, kotiinpalaamisia jne jne.. Kyllähän noita juhlapäivä mahtuu vuoteen aika paljon!

herkkulakko (4)

Mutta tänään herkkulakko on siis virallisesti ohi. Aito sokerihiiri vetäisi varmaan tällä hetkellä kaksin käsin herkkuja, mutta arvaattekos mitä? Mun ei tee niitä mieli. Keittiön tasolla odottaa iso kasa herkkuja – ne joista olen viimeisen kolmen kuukauden aikana kieltäytynyt. Aika massiiviinen määrä! Mutta just nyt mä en halua niitä. Iso osa herkuista meni jo roskiin, sillä keksit ja irtokarkit olivat menneet kolmen kuukauden aikana aika koviksi ja pahoiksi. Konvehdeista tein jouluyllärin aatoksi, ja herra Longfield nappasi osan herkuista itselleen. Itse valikoin tarkkaan mitkä herkuista haluan säästää. Syön ne sitten joskus kun niitä tekee oikeasti mieli.

Nyt tämä reippaat kolme kiloa kevyempi ex-sokerihiiri jatkaa joulufiilistelyä ilman massiivista määrää konvehteja. Kivaa tämä on näinkin! Kohta koristellaan joulukuusi!

herkkulakko (6)

Joulukalenteri 19: Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

Nyt taitaa olla käsillä vihoviimeinen tyttöjen joulua koskeva postaus. Säästin ehkä parhaan herkun ihanasta marraskuisesta illasta viimeiseksi. Moni ystäväni kehui tekemääni paahdettua punajuurisalaattia, ja eilen kuulin, että eräs tyttöjen jouluun osallistunut leidi oli kokannut sitä kotona omille joulunalusvierailleen.

punajuurisalaatti_c_joulu_.jpg

Resepti on Henri Alénin käsialaa, ja bongasin sen vuoden 2013 Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Muokkasin reseptiä hieman jättämällä osan rehuista pois ja lisäämällä salaattiin vuohenjuustoa, joka passaa kuin nakutettu punajuuren kaveriksi. Ovathan punajuuri ja vuohenjuusto sen verran klassinen yhdistelmä.

Salaatti sopii hyvin kasvissyöjille jopa pääruokana. Jos joulupöytään istuu vegaani, voi vuohenjuuston jättää poiskin, salaatin maku ei mene siitä ihan pilalle. Olemme herra Longfieldin kanssa popsineet tätä salaattia vuohenjuuston kera jo kahden setin verran, ja jopa hieman salaattivastainen herrakin söi salaattia hyvällä ruokahalulla.

punajuurisalaatti (2)

Salaatin tekoon ei vaadita kovin kummoisia aineksia. Kotimaiset punajuuret ovat lähes ilmaisia, ja granaattiomenat ovat juuri nyt mehukkaimmillaan. Ja mitenkäs ne granaattiomenan siemenet saikaan parhaiten irti? Vastaus löyty videosta. Ja videon perään herkullisen paahdetun punajuurisalaatin resepti.

Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

4-6 annosta lisukkeena

  • 6 kpl isoa kotimaista punajuurta
  • 1 kpl punasipuli
  • 4 rkl balsamietikkaa
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 2 tl suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 kpl granaattiomenan siemenet
  • 150 – 200 g vuohenjuustoa

1. Laita pestyt punajuuret uunivuokaan ja vuoan pohjalle tilkka vettä. Paahda punajuuria 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes ne ovat kypsiä. Tämä vie noin tunnin. Anna punajuurien jäähtyä. Kuori ja leikkaa jäähtyneet punajuuret pienehköiksi lohkoiksi/palasiksi.

2. Kuori ja viipaloi punasipuli. Pane isohkoon kulhoon punajuuripalat, viipaloitu sipuli, balsamietikka ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin sekaisin ja kaada sen jälkeen tarjoiluastiaan.

3. Irrota granaattiomenan siemenet (ks. video yllä). Ripottele siemenet salaatin päälle. Murenna vielä lopuksi vuohenjuusto salaatille ja nosta tarjoiluastia sen jälkeen pöytään.

punajuurisalaatti (1)

Joulukalenteri 18: Viinit perinteiseen joulupöytään

Joulun väri on  punainen. Alkosta kiikutetaan kotiin vahvoja, tuhteja ja kalliita punaviinejä, sillä onhan nyt yksi vuoden suurimmista juhlista ja pöytään halutaan nostaa vain parasta. Mutta onko se fiksua?

kannustalo joulu (7)

Ei välttämättä ole. Ainakaan silloin kun joulupöydän ruokaosasto noudattaa perinteistä linjaa.

Perinteisessä suomalaisessa joulupöydässä kohtaa monen moisia erilaisia makuja, ja juuri makujen kirjo on haaste viineille. Mikä sopii parhaiten suolaiselle, ei välttämättä ole parasta happaman taikka makean kaverina. Ei ihme, että ainakin minä olen jouluviinien valinnan äärellä sormi suussa.

Yleisesti voidaan sanoa, että pehmeän hedelmäiset viinit passaavat parhaiten joulun erilaisten makujen kirjoon. Ne saattavat kuitenkin olla hieman tylsiä vaihtoehtoja viinieksperttien mielestä, ja todellisille viiniasiantuntijoille voikin olla fiksumpi idea muokata joulupöydän ruokapuoli viineille ystävällisemmäksi. Tämä onnistuu esimerksi siten, että pääruokana tarjotaan kinkun sijasta poroa taikka riistaa, ja alkupalapöytään valitaan muutamat kala-annokset, joille etsitään sitten erikseen sopiva viini.

jouluruoka

Maistelimme ja arviomme tyttöjen joulussa kymmenen leidin kesken muutamia varteenotettavia viinivaihtoehtoja perinteiseen joulupöytään. Saimme viinit tyttöjen jouluun Viikon Viinin kautta.

Kala

Jo heti kalapöydässä viinit joutuvat koetukselle. Perinteisessä kalapöydässä kun on tarjolla kevyitä ja raskaita kalaruokia. Mäti, graavatut kalat, kylmäsavulohi sekä etikkaiset sillit ovat luonteeltaan erilaisia.

Kuohuviini on oiva valinta alkumaljana, ja sen kanssa voi vaivatta jatkaa myös kalapöydän parissa. Kuohari leikkaa rasvan makua, joten periaatteessa kuohuviinillä voi huuhdella alas koko joulupöydän kinkkuineen päivineen. Kuohuviinin sekä samppanjan kuplat jättävät lisäksi jälkeensä mukavan raikkaan maun suuhun, joka sekin edesauttaa erilaisten makujen huuhtoutumista suusta antaen tilaa uusille mauille.

klaus k brunssi_c_ravintola_.jpg

Hedelmäisen pirteät, raikkaat ja hapokkaat valkoviinit sopivat kalapöytään oivallisesti. Tosin kovin etikkaisten kalaherkkujen seurana hapokas viini ei ole paras vaihtoehto. Sillien kaveriksi sopiikin valkoviiniä paremmin esim. rehellinen olut. Hapokas viini ei täytä makuhermoja ja mahaa heti juhlaillallisen alussa, jonka ansiosta ruokahalu pysyy yllä. Ja sehän on hurjan tärkeää joulupöydässä!

Me maistelimme tyttöjen joulussa alkupalojen kanssa ranskalaista Wolfberger Riesling-Pinot Gris 2014 -nimistä valkkaria. Viinissä maistui aavistus joulua – neilikkaa, kanelia sekä mantelia. Raikas hapokkuus jätti suuhun aiemmin mainitsemani virkistävän jälkimaun, jonka lisäksi viinin maku oli meistä raikkaan kuiva sekä pirteä. Viini ei myöskään ollut liian helppo.

Wolfbergerin valkoviinin kerrotaan sopivan erityisesti kalan kaveriksi, se kestää myös rasvaisemmat ja savustetut kalat. Niin ja sushin!

jouluviini_c_joulu_.jpg

Joulukinkku

Perinteisen joulupöydän kingi on iso ja mahtava sinappihunnutettu kinkku. Joulukinkku valmistetaan kypsäksi ja makumaailmaltaan se on makea. Kinkun kanssa tarjottavat makeat ja imelät laatikot lisäävät entisestään pääruoan makukirjoa. Ja tokihan siihen lautasen reunalle on pakko napata vielä muutama alkupalapöydän herkkukin.

Nyrkkisääntönä sanoisin sen suuremmin viineistä tietämättä, että minusta paras viini kinkulle on pehmeän hedelmäinen punkku. Tälläinen viini on mm. Obsession Red 2012, josta pidän hurjasti. Pullon jos toisenkin olen Obsession Red -punaviiniä juonut, ja kehuja olen siitä kuullut myös muilta. Näin kävi myös tyttöjen joulussa. Pidin punkkua ennen tarjoilua noin 20 minuuttia jääkaapissa ennen kuin kaadoimme maistiaiset jokaisen leidin lasiin.

Punaviini tuoksuu hieman suklaalle, luumulle sekä vaniljalle. Maussa erottaa heti hennon makeuden, joka passaa jouluviineihin hyvin, sillä se taittaa ruoan makujen voimakkaimpia ristiriitoja. Tyttöjen mukaan viini oli hyvää, sopivan vahvaa, tasapainoista, pehmeää, sopivan täyteläistä, samettista ja se täydensi ruoan makuja. Eikö kuulosta melkein liian hyvältä ollakseen totta?

Joulupöytään kannattaa muistaa nostaa myös jatkuvasti raikasta vettä taikka poreilevaa kivennäisvettä. Suolainen ruoka nostattaa janoa, ja onhan se ihan fiksua juoda välillä myös vettä, ettei mene jouluaaton loppu sitten ihan ohi.

jouluviini (3)

Loppuilta

Kun kinkut on saatu muhimaan vatsan pohjalle, aletaan monessa kodissa valmistautua joulupukin saapumiseen. Lapset sekä lapsenmieliset eivät malta pysyä paikoillaan, jännitys kasvaa ja pian lahjapaketteja revitään jo yhdessä auki!

Klassinen kuohuviini tai samppanja on ylellinen lahja, joka on mukava löytää joulukääreistä vaikkapa laadukkaiden suklaakonvehtien kanssa. Mutta skumppa on myös oivallinen juhlajuoma lahjojen avaamisen yhteydessä. Tyttöjen joulussa päädyimme availemaan lahjoja skumppalasit kädessämme.

Wolfberger Crémant d’Alsace Brut on kuohuviini, joka on valmistettu samppanjamenetelmällä. Pullo on pakattu kullanhohtoiseen pahvilaatikkoon, eikä ihan heti uskoisi komean pullon maksavan Alkossa vain alle 15 euroa. Tässä pullossa yhdistyy hienosti samppanjan laatu sekä arvokkuus kohtuullisella hinnalla.

Kilistelimme leidien kanssa mukavalle ja herkulliselle illalle, ja totesimme yhdessä, ettei kukaan ollut ennen kilistellyt ja nauttinut kuohuvaa juomaa lahjojen avaamisen yhteydessä. Idea oli sen verran toimiva, että ainakin meillä tätä uutta perinnettä tullaan jatkamaan myös ihan oikeana jouluaattona ensi viikolla.

jouluviini (1)

joulu2014 (6)

Yhteistyössä Viikon viini.

 

Joulukalenteri 17: Horatio ja tonttupuku

Julistin jo heti aamusta blogin Facebook-sivuilla, että tämän päivän joulukalenteri jää kiireiden vuoksi tänään välistä. Mutta sitten tulin lounaalta takaisin, ja mun työhuoneen penkillä odotti pieni punainen nuttu. Tarkemmin sanottuna tonttupuku, joka oli tarkoitettu koirille. Ja siitä se ajatus sitten lähti..

chow chow horatio (18)

Kiitin heti lounaalta tulon jälkeen viestillä Päiviä, joka toimitti puvun mulle samassa työpaikassa kanssani työskentelevän ystävänsä kautta. Päivi oli ostanut tonttupuvun alunperin Fenixille, Horation komealle koiraserkulle, mutta puku osoittautui kookkaalle Fenixille liian pieneksi. Hymy oli töissä herkässä kun ajattelin miten taiteilisin punaisen nutun villin Horation päälle illalla.

Illalla tutkittiin sitten Horation kanssa hassulta tuoksuvaa punaista nuttua. Siinä samassa herra Longfield viritti videokameran valmiiksi ja sitten alkoi haastava yritys saada tonttupuku Horation päälle. Videoita Horatioista on toivottu, joten saamanne pitää!

Hauskaa iltaa!

 

Joulukalenteri 16: Mätikastike & puolukkasillit

Nyt kurkistetaan vuoden takaiseen joulupöytäämme. Olen jemmannut postausta viime joulusta asti blogin luonnoksissa, ja nyt vihdoin se näkee päivänvalon.

mätikastike ja puolukkasillit (4)mätikastike ja puolukkasillit (2)

Kalapöydän antimista herra Longfieldin ja mun vastuulla oli viime jouluna kylmäsavulohi kastikkeineen, puolukkasillit sekä mätikastike. Muut kuvissa näkyvät herkut ovat jouluvieraiden mukanaan tuomia. Nyyttärit toimivat jouluna erityisen hyvin, sillä joulupöydän suunnittelu, kaikkien vieraiden mieltymysten huomioonottaminen, ruokien valmistusaineiden ostaminen sekä itse ruokien tekeminen vie pirusti aikaa ja rahaa. Ajankäyttöä ja kustannuksia on siis ihan reilu jakaa kaikkien osallistujien kesken. Vielä kun vieraat olisivat joulupäivänä siivoamassa aaton sotkuja.. Hah!

Puolukkasillien sekä mätikastikkeen reseptit löysin viime jouluna vuoden 2009 Kotivinkin Jouluherkut-lehdestä. Kyseisestä lehdestä on jo usea sivu vuosien saatossa revennyt, mutta kyllä se säilyy joululehtien joukossa vielä tästäkin joulusta eteenpäin. Jouluruokalehdet ovat nimittäin niitä harvoja lehtiä, joita säilytän pitkään ja hartaasti. Lehdet on hurjan mukava kaivaa aina joulun alla esiin, ja niiden avulla on helppoa alkaa suunnitella joulunajan herkkuja. On aika hassua, että joka vuosi lehtien sivuilta löytyy ihan uusia kokeilemisen arvoisia reseptejä, joita ei ole aikaisempina vuosina noteerannut mitenkään.

mätikastike ja puolukkasillit (3)

Puolukkasillit sekä mätikastike sopivat hyvin joulun kalapöytään. Niiden kanssa maistuu omasta mielestäni parhaiten keitetty peruna, mutta syököön kukin niitä omalla tavallaan.

Puolukkasilli

noin 4 annosta

  • 2 kpl matjes-sillifileetä
  • 1 kpl punasipuli
  • ½ dl puolukkamehua
  • 1 rkl pakastepuolukoita

1. Paloittele sillifileet. Kuori ja hienonna punasipuli.

2. Laita fileet ja sipulisilppu esim. pakasterasiaan ja kaada puolukkamehu päälle.

3. Anna sillin maustua jääkaapissa yön yli ja laita se tarjolle liemineen. Koristele lopuksi vielä puolukoilla.

mätikastike ja puolukkasillit (1)

Mätikastike

noin 4 annosta

  • 2 dl kevyttä ranskankermaa
  • ½ sitruunan mehu
  • 1 tl sinappia
  • 1 tl sokeria
  • 50 g kirjolohen mätiä
  • pieni nippu ruohosipulia

1. Sekoita ranskankermaan sitruunamehu ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

2. Lisää mäti kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja silppua koristeeksi ruohosipulia.

mätikastike ja puolukkasillit (5)

Joulukalenteri 15: Saagan Lappilainen joulupöytä

Viime viikolla suuntasin noin 20 hengen porukassa ravintola Saagaan. Iltapäivä alkoi eräällä työpalaverilla, jonka jälkeen lähdimme koko palaverissa olleen köörin kanssa herkuttelemaan Saagan joulupöydän ääreen.

ravintola saaga (5)

Saaga on lappilaisravintola keskellä Bulevardia. Kaikki ravintolassa – sisustuksesta ruokaan – ilmentää Lappia. Seinillä roikkuu poronsarvia, taljoja sekä Lappi-aiheisia koruja. Seinää vasten nojaa rivi heinäseipäitä ja vanhoja puusuksia. Valaistus on himmeä (valokuvaajan painajainen) ja silmät löytävät joka paikasta jotain uutta katseltavaa ja ihmeteltävää.

Ruoka on Saagassa peräisin Suomesta. Ravintola tekee paljon yhteistyötä useiden kotimaisten pientuottajien kanssa, mikä mahdollistaa puhtaiden ja kotimaisten luonnontuotteiden käytön. Tästä iso plussa!

ravintola saaga (3)ravintola saaga (2)

Joulukuun 21. päivään asti Saagassa on tarjolla Lappilainen joulupöytä (54 eur henkilö), jota me pääsimme maistelemaan viime viikolla. Olen halunnut käydä Saagassa jo useamman vuoden ajan. Eräänä isänpäivänä pääsin jo sisälle asti ravintolaan vanhempieni ja herra Longfieldin kanssa, mutta käännyimme melkein heti ovelta pois, sillä isänpäivän menun hinta oli vanhemmistani hieman liian korkea. Viime viikon visiitillä hinnalla ei ollut väliä, sillä en ollut itse maksumiehenä. Jei!

Saagan joulupöydästä ei löytynyt perinteistä joulukinkkua tai laatikoita. Alkupalapöytä koostui pitkälti useista erilaisista kalaruoista, joiden lisäksi tarjolla oli poroa, hirveä ja karhua erilaisissa yhdistelmissä. Kala- ja lihavaihtoehtojen lisäksi alkupalapöydässä oli hyvä salaatti- ja leipävalikoima. Harvoin sitä buffassa saa tuoretta rieskaa tai löökileipää (jonkin sortin sipulileipää). Tutuin jouluinen juttu Saagan joulupöydässä oli rosolli, tosin sekin oli toteutettu Lappi-twistillä – mausteena oli tervasiirappia.

Pääruokina oli alkupalojen tapaan Lappi-aiheisia ruokia. Oli perinteistä hirvikäristystä, pottuvoita, riistamakkaroita sekä paahdettua nieriää. Hirvikäristystä en maistanut, sillä en pidä siitä. Pottuvoita, joulusinappia sekä riistamakkaroita vedin sitten hirvikäristyksenkin edestä. Niin ja palan nieriää. Hyvää oli!

ravintola saaga_c_joulu_.jpgravintola saaga (4)

Sokerihiirenä ja kovana jälkkärien ystävänä on pakko sanoa, että Saagan joulupöydän heikoin lenkki oli minusta jälkiruokapöytä. Leipäjuusto maistuu minulle lämmitettynä, kylmänä en siitä erityisemmin välitä. Maustekakku oli kuivaa, ja glögillä maustettu joulusuklaa oli jopa minunkaltaiselleni suklaafriikille liian tummaa ja vähän kitkerää. Uuniomenapaistosta en voinut allergian takia maistaa, mutta onneksi karpalovanuks oli hyvää. Jälkkärin kanssa tilasin vielä kuuman glögin, joka tuotiin pöytään suloisessa mukissa.

Masut saatiin joulupöydässä mukavan täyteen, ja sain illan aikana työkaverilta mm. hirmuisen monta kivaa lautapelivinkkiä! Harmi vain, että olen niin tavattoman huono häviämään.. Herran kanssa ei lautapelejä voida tästä syystä oikein pelata, porukassa homma sentään toimii paremmin!

Saagalle lähtee ehdottomasti plussaa viehättävästä ilmapiiristä ja hyvistä alku- ja pääruoista! Saagan yläkerrassa pääsi karkaamaan tuulta ja viimaa ihanasti pakoon. Joulumieli nousi entisestään, ja oli mukavaa unohtaa työkiireet ja ulkona vaakatasossa hakkaava sade hetkeksi.

ravintola saaga (6)

Joulukalenteri 14: Näin ne granaattiomenat perataan

Eilen oli ihan pakko kuvata teille video joulukalenteria varten. Viime viikolla selitin nimittäin työpaikan lounaalla kahdesti suu vaahdossa, miten granaattiomenat tulee perata. Osa kertoi ihan hassuja kikkoja, ja yritin siinä sivussa kovasti demonstroida, miten homma pitää oikeasti tehdä. Tai saahan sen tehdä just niin kuin haluaa, itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mun kikka on helpoin, nopein ja siten myös luonnollisesti paras.

Työpaikalla selittelyn lisäksi äitini laittoi viime viikolla kuvan Facebookiin, jossa hän oli ensimmäistä kertaa elämässään syönyt granaattiomenaa. Granaattiomena oli varmasti äidilleni uusi tuttavuus, sillä hän oli järsinyt siemenet suoraan granaattiomenasta, ja se oli kuulemma ollut aika hankalaa. No varmasti oli. Heh!

Granaattiomenoitahan kannattaa ostaa juuri nyt, sillä ne ovat edullisimmillaan sekä parhaimmillaan näin joulun alla. Itse vetelen siemeniä mieluiten ihan sellaisenaan, tai ripottelen ison kasan aamulla jogurtin päälle. Varmasti jokainen teistä jo tietää erikseen kertomattakin, että granaattiomena on törkeän terveellistä. Kaikenmoisia terveysvaikutuksia on löydetty useissa eri tutkimuksissa. Granaattiomenan sanotaan hidastavan ikääntymistä, alentavan kolesterolia, vähentävän verisuonten seinämissä olevaa plakkia ja heikentävän bakteerien ja virusten kasvua kehossamme. Erään uskomuksen mukaan granaattiomena olisi ollut myös Paratiisin kielletty hedelmä, joten ei tässä todellakaan ole kyse mistään pilipalihedelmästä.

Töiden jälkeen sitten vain ruokakaupan hevi-osaston kautta kotiin. Videon jälkeen tiedätte lisäksi miten granaattiomenat kannattaa oikeasti perata.

Joulukalenteri 13: Jouluinen bulgursalaatti

Tyttöjen jouluun saapui myös yksi kasvissyöjäleidi. Alkuun olin hieman jännittynyt, sillä en tunne yhtään kasvisruokavaliota ja sen useita eri variaatioita. Tarkistin kaveriltani moneen eri otteeseen mitä kaikkea hän voi syödä, ja silti olin melkein loppumetreille asti varma, että olin kämmännyt homman jotenkin.  bulgursalaatti_c_joulu_.jpg

Kaivoin kaikki säästämäni joululehdet ja -kirjat läpi, ja löysin niistä lopulta ihan sopivan määrän myös kasvissyöjälle sopivia ruokia. Parasta antia oli ehdottomasti paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla, joka hurmasi usean lihansyöjänkin. Tämän salaatin resepti on tulossa blogiin vielä ensi viikolla, ja aion lisäksi tehdä sitä uudemman kerran joulupöytään aattona. Sen verran hyvää se oli. Mutta ennen punajuurisalaattia kurkistetaan toiseen jouluiseen salaattin.

Jouluinen bulgursalaatti maistui erikoiselta. Siinä kohtasivat eksoottinen sahrami sekä perinteinen kardemumma, joiden yhdistelmä oli omaan makuuni hyvin outo. En nyt ehkä voi sanoa, että salaatti oli varsinaisesti pahaa, se oli enemmänkin erikoista. Sahramin kitkerä ja karvas maku vaatii totuttelua korianterin tapaan. Korianterista olen vuosien saatossa oppinut pitämään, sahramin kanssa me ei olla vielä ihan samoilla aaltopituuksilla. Salaatti on kuitenkin täynnä maittavia kuivattuja hedelmiä, sekä ihanan värikäs, ja sopii tuon keltaisuutensa takia Lucian päivään. Valoisaa ja kaunista sunnuntaita kaikille!

bulgursalaatti (3)

Jouluinen bulgursalaatti

noin 6 annosta

  • noin 2 dl kuivattuja hedelmiä (esim. aprikooseja, viikunoita, taateleita, rusinoita ja luumuja)
  • 100 g mantelilastuja
  • 1 rkl makeaa soijakastiketta
  • 1 tl sahramia
  • 2 dl bulguria
  • 1 kpl punasipuli
  • 1 kpl punainen paprika
  • noin 150 g tuoretta lehtikaalia
  • oliiviöljyä
  • 1 tl kardemummaa
  • yhden appelsiinin raastettu kuori
  • suola
  • rouhittua mustapippuria

1. Liota kuivattuja hedelmiä kuumassa vedessä noin 15 minuuttia. Valuta ja leikkaa hedelmät pieniksi paloiksi.

2. Paahda mantelilastut kuumalla ja kuivalla paistinpannulla.

3. Kiehauta vesi. Lisää joukkoon soijakastike, sahrami ja bulgur. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

4. Silppua sipuli ja kuutioi paprika. Huuhtele ja suikaloi lehtikaali, jätä kovat varret pois.

5. Kuullota sipuli, paprika ja suikaloitu lehtikaali öljyssä isossa paistinpannussa. Älä kuitenkaan ruskista, kuullotus riittää. Lisää joukkoon kuivatut ja pilkotut hedelmät, kardemumma ja appelsiinin kuori. Anna hautua muutaman minuutin ajan.

6. Lisää valmis bulgur paistinpannulle ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita mukaan suurin osa mantelilastuista ja ripottele loput koristeeksi salaatin päälle.

bulgursalaatti (1)