Savulohi-kaprispasta iisisti

Kesä puskee sisään ikkunoista ja ovista, mutta nyt palataan hetkeksi lumisiin Luoston maisemiin. Mehän lomailimme Luostolla pääsiäisen aikaan viikon verran ja reissulta olisi vielä muutama herkullinen resepti postaamatta. Kokkasimme mökin keittiössä loman aikana ahkerasti. Blogiin olen tosin ennättänyt kirjoitella vasta savulohichowderista, joka pääsi täyttämään mahamme 27 kilometrin hiihtolenkin päätteeksi.

Toisen pidemmän sivakoinnin teimme herra Longfieldin kanssa loman keskivaiheilla Luostolta Pyhälle. Matkaa tuli reippaat 30 kilsaa ja olo oli Pyhän päässä aika tööt. Kävimme Pyhällä ruokakaupassa tekemässä muutaman täydennysostoksen, ja sen jälkeen hurautimme taksilla takaisin Luostolle. Bussin lähtöön oli nimittäin aivan liian pitkä aika ja nälkä kurni mahassa jo sen verran kovasti, ettei kiukku ollut kaukana. Onneksi kiukku ei päässyt valloilleen, sen tilalla oli vain tosi tyhmät jutut ja räkätysnauru (tai näin haluan ainakin muistaa, heh).

Mökkiin päästyämme kävimme suihkussa ja pikasaunassa, jonka jälkeen aloimme häärätä köökin puolella. Olin miettinyt meille kasan helppoja sekä nopeita ruokia jo kotona valmiiksi, joten sen kun vain avasi keittokirjan korvamerkin kohdalta ja alkoi hommiin.

Tällä kertaa kokkasimme Glorian Ruoka & Viini -ruokakirjasta iisiä savulohi-kaprispastaa, joka oli valmista valehtelematta vartissa. Kylkeen vielä Hardys Stamp Chardonnay Semillon -valkoviiniä ja olotila oli täydellisen tööt.

Savulohi-kaprispasta

reilut annokset kahdelle

• noin 400 g spaghettia
• 250 g lämminsavustettua lohta
• ½ ruukku lehtipersiljaa
• 1 kpl sitruuna
• ¾ dl oliiviöljyä
• 2 rkl kapriksia
• chili explosion -mausteseosta
• raastettua parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan ja tee sillä aikaa kastike valmiiksi.

2. Murra lohi käsin pieniksi paloiksi. Hienonna persilja. Pese sitruuna, raasta sen kuori ja purista mehu. Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset kulhossa.

3. Valuta valmis pasta ja sekoita se kuumana kastikkeen joukkoon. Tarjoa ja syö heti. Aika iisiä, eikö?

Advertisement

Mausteiset nakkipiilot piknik-grillissä

Me ollaan herra Longfieldin kanssa kovia piknikillä kävijöitä. Blogin puolelle on vuosien saatossa ilmaantunut monen monituista piknik-postausta. Välillä ollaan nautittu kesäistä piknikiä kahden puistossa, kallioilla tai ystävien kanssa, on juhlittu anopin synttäreitä herkkujen äärellä, sateen sattuessa on istuttu olohuoneen lattialle viettämään mukavaa aikaa yhdessä, ja jokunen kerta on piknik-viltti levitetty myös ulkomailla – ainkin New Yorkissa ja Münchenissä saimme nauttia kauniista ilmasta ja hyvistä herkuista.

Yhtä kaikki, meistä piknik on aina hyvä idea.

Tänä kesänä, kesä tuli ajoissa. Heti ensimmäisten lämmittävien auringonsäteiden aikaan toukokuun alussa kävimme ostamassa meille täksi kesäksi uuden piknik-kaverin. Kyseessä on suloinen, pieni ja pirtsakan värinen piknik-grilli, jota aiomme kanniskella kesän piknikeillä mukanamme. Grilli toimii noin puolen litran limupullon kokoisella ”kertakäyttö”kaasupullolla, josta riittää virtaa noin 1,5-2 tunnin yhtäjakoiseen grillaukseen.

Kuten moni varmasti jo tietää, on herra Longfield ollut viime syksystä asti tavattoman paljon työmatkoilla. Kotona häntä on näkynyt lähinnä vain viikonloppuisin sekä jokusena viikkona siellä täällä. Vähäisen yhteisen aikamme olemme pyrkineet käyttämään tehokkaasti – ja ennen kaikkea olemalla yhdessä.

Herra on puheluiden sekä viestien muodossa useasti sanonut, että kun kesä koittaa ja hän on jossakin välissä kotona, pitää meidän taas käydä mahdollisimman paljon piknikeillä. Tähän mulla ei todella ole mitään vastaanväittämistä, piknikit ovat niin mukava ja rentouttava tapa viettää kauniita kesäpäiviä, että lähden niille heti kun kutsu käy!

Kerran herra sitten tuli hetkeksi kotiin toukokuun alussa, ja mehän lähdimme heti testaamaan muutamaa viikkoa aiemmin löytämääni uutta piknik-paikkaa lähimetsässä. Tämä kallion päällä oleva paikka on mahtava. Kuivalta kalliolta aukeaa näkymä alas pienelle lammelle, jossa käy näin alkukesästä kova kuhina erilaisten isompien ja pienempien lintujen toimesta. Paikka on lisäksi helppo tavoittaa vieressä kulkevalta pururadalta, mutta on kuitenkin sen verran piilossa, ettei sitä näe suoraan metsäpolulta. Ihan viis kautta viis.

Mukaan toukokuiselle piknikille lähti toki myös uusi oranssi piknik-grillimme, jolla grillasimme enemmän ja vähemmän onnistuneita juttuja. Ensinnäkin broileripekoniin (jeps, kuulitte oikein! Jyväbroilerin tuotteista löytyy myös broileripekonia) käärityt, tuorejuustotahnalla ja feta-pinaatti broilerigrillimakkaroilla täytetyt suippopaprikat menivät vähän mönkään. Emme oikein osanneet ekalla kerralla säätää pienen grillin lämpöä oikeaksi, ja paksujen suippopaprikoiden kääntäminen oli ilman asianmukaisia ottimia aika haastavaa.. Pekoni kypsentyi nopeasti, ja kun herra sitten yritti kääntää paprikoita, tursui niistä tuorejuustotahnat pitkin grillilevyä. Ei hyvä. Lopulta heitimme paprikat roskapussiin ja laitoimme pelkät tuorejuustotahnaiset broilerimakkarat grillille tirisemään. Ne sentään onnistuivat, heh!

Toisena grillattavana oli vartaita, joihin olimme pujottaneet herkullisia Jyväbroilerin kolmen juuston broilerinakin paloja, herkkusieniä sekä paprikaa. Vartaat olimme koonneet jo kotona, ja sivelleet niiden pintaan jääkaapista löytämäämme BBQ-kastiketta. Käärin vartaat kotona folioon, jossa ne kulkivat repun pohjalla kätevästi ehjinä piknik-paikalle asti. Vartaat onnistuivat suippopaprikoita paremmin, vaikkakin vartaissa olleet herkkusienet irtoilivat yksi toisensa jälkeen kääntelyn yhteydessä varrastikuista. Se ei onneksi vaikuttanut vartaiden makuun.

Kolmantena herkkuna kannoimme upealle piknikpaikallemme leivinpaperiin käärittyjä nakkipiiloja. Nakkipiilot onnistuivat ja maistuivat hurjan hyviltä! Tosin jos on pakko jotain parannettavaa hakea, niin hieman ruskeaksihan nuo menivät, mutta se johtui siitä ettemme tosiaan ekalla kerralla osanneet säätää grillin lämpötilaa tarpeeksi hyvin. Teimme nakkipiiloja uudestaan kotipihalla pari päivää piknikin jälkeen, ja ne olivat jo hieman vähemmän tummanruskeita. Harjoitus tekee mestarin.

Nakkipiiloja on tehty meillä ennenkin, tosin uunissa. Tuolloin apurina oli pieni leipurineiti. Nakkipiilot ovatkin varmasti monelle lapsiperheelle tuttuja, niitä on helppo sekä nopea valmistaa ja ne näyttävät maistuvat erityisen hyvin pikkuväelle. Mutta kyllä ne maistuvat hieman isommallekin väelle! Aikuisten makuun oleviin nakkipiiloihin piilotettiin sisään hieman parempia ja täyteläisempiä nakkeja, sekä rutkasti enemmän mausteita. Nappaa tästä kesän piknikeille takuuvarman herkun resepti talteen!

Grillatut nakkipiilot

• 1 tölkki valmista croissant-taikinaa
• 1 pkt Jyväbroiler Mustapippuri-merisuola broilerinakkeja
• cheddarjuustoviipaleita
• Chipotle Tabascoa
• pizzamausteseosta
• 1 kpl luomu kananmuna voiteluun

1. Avaa croissant-taikinatölkki ohjeiden mukaan. Levitä työalustalle eteesi kolmionmalliset croissant-taikinapalat.

2. Laita taikinan päälle yksi cheddarjuustoviipale ja mausta pizzamausteseoksella sekä muutamalla Chipotle Tabasco -pisaralla.

3. Puolita broilerinakit ja aseta jokaiselle nakkipiilolle yksi nakinpätkä cheddarjuustoviipaleen päälle. Rullaa taikina tiukalle rullalle (aloita rullaus leveästä päästä). Voitele lopuksi kananmunalla ja paketoi sen jälkeen nakkipiilot leivinpaperiin. Jemmaa kääröt piknik-repun/-korin uumeniin.

4. Grillaa nakkipiiloja keskilämpöisellä grillillä vimmatusti käännellen, kunnes sisällä oleva juusto alkaa sulaa ja nakkipiilot saavat ylleen kauniin ruskea värin (meidän paikoin turhankin tummanruskeista versioista ei tarvitse ottaa suoraan mallia).

5. Herkuttele hyvässä seurassa terassilla taikka piknikillä.

Kurkkaa myös muut herkulliset Jyväbroiler-kampanjan reseptit Blogiringin sivuilta. Ja sitten vain grilli kuumaksi!

Yhteistyössä Jyväbroiler

Vuohenjuustomousse ja tomaatti-punasipulihilloke suolakeksien kera

Kaipaatko jotain hieman fiinimpää suolaista sormisyötävää illanistujaisiin? Jos olet ihan, että ”todellakin tarviin”, kannattaa postauksen lukemista jatkaa. Mikäli peruspiirakat taasen sopivat paremmin sinun juhlissasi tarjottaviksi, suosittelen kurkistamaan yhden blogihistorian luetuimman postaukseni: Parhaat suolaiset piirakat -koosteen, josta löytyy tällä hetkellä 10 herkullisen suolaisen piirakan resepti.

Tämän postauksen päätähden nimen pituudesta voi jo päätellä, että kyseessä on jotain vähän erikoisempaa herkkua. Vai mitä mieltä olette tarjottavasta, jonka nimi kuuluu koko komeudessaan seuraavasti: Vuohenjuustomousse ja tomaatti-punasipulihilloke suolakeksien kera.

Reseptin olen napannut vuosia sitten jostakin ruoka-alan lehdestä. Sen verran muistan, että resepti ilmestyi lehden joulunumerossa. Toki tämä suolainen herkku passaa maultaan sekä väriltään oikein hyvin joulunaikaan, mutta mepäs teimme sitä lautapeli-iltaan tänä keväänä. Herkku sai paljon kehuja, joten uskallan kehujen saattelemana sanoa, että tätä voi hyvin tarjoilla vieraille pitkin vuotta.

noin 30-40 kappaletta

Vuohenjuustomousse

• 1 prk (150 g) pehmeää vuohenjuustoa
• 1 dl kuohukermaa
• ripaus suolaa ja mustapippuria

Tomaatti-punasipulihilloke

• 2 pientä punasipulia
• 100 g kirsikkatomaatteja
• ½ dl vettä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• ½ dl hillomarmeladisokeria

Lisäksi pieniä suolaisia keksejä sekä kuivattua timjamia koristeeksi (tuore passaa myös hyvin).

1. Vaahdota kerma ja sekoita se vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Kuori ja hienonna punasipulit. Kuullota silppua öljytilkassa, kunnes se on läpikuultavaa ja pehmeää.

3. Pane kattilaan kuullotettu sipulisilppu, paloitellut tomaatit, vesi, etikka ja hillosokeri.

4. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

5. Kokoa kekseille ensin vuohenjuustomoussea ja päälle hilloketta. Koristele lopuksi timjamilla (kuivatulla tai tuoreella).

Tsatsiki & helpot kanavartaat grillissä

Joko teillä on grillikausi avattu? Me kaivoimme terassin nurkassa nököttävän kaasugrillin talviunilta viime sunnuntaina. Aamupäivästä vettä satoi osan aikaan ihan kaatamalla, mutta ilta oli upean aurinkoinen ja lämmin. Hieman ennen Suomen peliä mahassa alkoi murista, vaikka olin ollut ystävien kanssa aamupäivällä herkuttelemassa Weeruskan brunssilla. Pieni nälkä piti saada kuitenkin taltutettua, joten päätimme grillata jotain pientä, helppoa ja nopeaa ennen sohvalle säntäämistä.

Kaivoimme kaapista pari pakettia Atrian Perhetilan broilerituotteita (*lihat saatu Atrialta) ja tekaisimme tsatsikin jääkaappiin tekeytymään. Tsatsikin kanssa onnistuin ensimmäistä kertaa todella hyvin. Luulen, että salaisena aseena oli hunaja sekä kurkkuviipaleiden itkettäminen ennen kuin sekoitin ne jogurtin ja muiden ainesten joukkoon. Tsatsiki ei ollut yhtään vetistä ja hunaja antoi muuten kohtuullisen suolaiselle kastikkeelle kivaa pehmeyttä. Tungin tsatsikiin muuten yhtä maailman parhaimmista (ja samalla myös kalleimmista) hunajista. Kyseessä on herra Longfieldin mukana Qatarista tuotu Balqees Honeyn Raw Yemeni Sidr Do’ani -hunaja, jota hänen oli eräältä työmatkaltaan aivan pakko tuoda kotiin. Vajaan 300 g lasipurkki maksoi herran muistin mukaan noin 40 euroa. Mutta siis ihan saman asian ajaa normaalitkin hunajat, ettei kenenkään nyt tartte lähteä Qatariin hakemaan 40 euron hunajaa tsatsikia varten.

Broileriksi valitsimme Atrian Perhetilan valkosipuli broilerin ohut fileeleikkeleitä sekä pintamaustettua broiskun sisäfileetä. Valkosipuliset leikkeet olivat sen verran isoja, että puolitin ne kahteen osaan pituussuunnassa ennen vartaisiin pujottamista. Pintamaustetut fileet olivat pienempiä, eikä niille tarvinnut tehdä mitään muuta kuin törkätä vartaisiin ja sen jälkeen grilliin.

Grillissä herra Longfield antoi vartaiden grillaantua vajaan puoli tuntia (minä kuvasin kukkivaa puutarhaa sen aikaa). Herra piti grilliä kohtuullisen pienellä lämmöllä, jottei broiskut palaneet karrelle. Niin meillä nimittäin aika usein grillisafkojen kanssa käy – varsinkin silloin jos on kova nälkä tai meillä on vieraita syömässä. No nyt broiskut grillaantuivat täydellisiksi, ne olivat läpikypsiä ja ihanan meheviä ja pehmeitä. Tsatsikin kanssa sopi meistä molemmista paremmin valkosipulinen versio, vaikkei toisissakaan lihoissa mitään sen suurempia valituksen aiheita ollut.

Ennen kuin aloimme säheltää lihojen kanssa, tein tsatsikin, jotta sain sen tekeytymään noin puoleksi tunniksi jääkaappiin. Ja kuten jo aiemmin totesin, tämä tsatsiki toimi todella hyvin. Eikun testaamaan ja kaivamaan grillit talviunilta!

Tsatsiki

noin 6-8 annosta

• 400 g Valion turkkilaista jogurttia
• 1 kpl kurkku kuorittuna ja raastettuna
• 1-2 tl suolaa
• 1 kpl yksikyntinen valkosipuli (vähennä määrää jos et ole valkosipulin ystävä)
• 1-2 rkl sitruunamehua
• rouhittua mustapippuria
• 1-2 rkl hunajaa
• kourallinen tuoretta minttua raastettuna

1. Raasta kurkku. Laita kurkku (matalaan) astiaan ja sekoita joukkoon suola. Anna ”itkeä” noin 20 minuuttia. Kaada itkettämisen jälkeen kurkkuraaste siivilään ja painele esim. talouspaperin avulla ylimääräinen vesi raasteesta pois. Tämä on tärkeä vaihea, raasteen tulee olla mahdollisimman kuivaa, jotta tsatsikista ei tule vetistä.

2. Sekoita kurkkuraasteen sekaan muut ainekset, maistele välissä ja lisää mausteita oman maun mukaan. Anna tsatsikin tekeytyä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Savulohichowder iisisti

Kevätloman vietimme Lapissa, tarkemmin sanottuna Luostolla. Meillä oli käytössä kuuden hengen täysin varusteltu kelomökki ihan vain meille kahdelle. Mökin saimme käyttöömme työpaikan kautta. Tiesimme, että mökistä löytyy keittiö kaikkine vimpaimineen, joten päätimme säästää lomalla hieman rahaa ja tehdä ruokaa mahdollisimman paljon itse. Tai säästää ja säästää. Miltä teistä kuulostaisi reilun 2 tunnin huskyvaljakkoajelu hintaan 184 euroa per naama? Aivan törkeetä! Huskyajelu jäi kokematta, sillä rahat laitettiin mieluummin hurjaan reilun kolmen tunnin moottorikelkkasafariin, joka ei sekään ihan ilmainen kyllä ollut.

Postimies Pate toi juuri ennen reissulle lähtöä postiluukkuun Glorian Ruoka & Viini -lehden 100 parasta reseptiä -kirjan. Selasin kirjaa hurjana, merkkasin parhaat reseptit ylös, näytin ne herra Longfieldille ja sen jälkeen piti enää tehdä piiitkä ostoslista ja käydä menomatkalla Rovaniemellä kaupassa ostamassa viikon ruoat loman ajaksi.

Ihan ensimmäiseksi lounaaksi teimme kelomökin keittiössä todella maittavaa savulohikeittoa, eiku anteeksi savulohichowderia. Ennen myöhäistä lounasta olimme sivakoineet murtsikkaa 27 kilometria aurinkoisessa säässä Luoston alueella. Vastaan tuli hiihtolenkin aikana ehkä 10 hiihtäjää, joista 8 taisi mennä meistä ohi ja 2 tulla vastaan. Heh.

Hiihtolenkin aikana paistettiin notskimakkarat, ja ihan vikojen kilometrien aikana söimme vielä taivaalliset munkit. Mutta kyllä nälkä siitäkin huolimatta kurisi mahassa, kun lenkin jälkeen avasimme ihan naatteina kelomökin oven. Savulohichowder valmistui kuitenkin nopeasti, ja jestas se maistui hyvältä Hardys Stamp Chardonnay Semillon -valkoviinin kera (viini saatu testiin Solera Finlandilta). Viinistä Viiniin 2016 -kirja on muuten tokaissut, että kyseinen viini on edullinen ostos ja enemmän kuin hintansa arvoinen. Vajaalla 10 eurolla lähteekin kotiin valkoviini, joka passaa juhlapöytäänkin erinomaisesti. Luoston kelomökissä ei ollut isot bileet käynnissä, mutta viini maistui silti oikein passelilta pitkän hiihtolenkin päätteeksi.

Savulohichowder

4 annosta

• 350 g lämminsavulohta
• 1 iso purjo
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 lehtisellerin varsi
• 1 pieni fenkoli
• 6 kpl perunaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 8 dl kasvislientä
• 2 dl ruokakermaa
• ripaus suolaa
• 1/4 tl mustapippuria
• 3–4 tillinoksaa

1. Huuhtele ja viipaloi purjo. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Viipaloi selleri ja fenkoli. Kuori ja kuutioi perunat pienehköiksi paloiksi.

2. Kuullota purjoa, fenkoliviipaleita ja valkosipulia kattilassa öljyssä keskilämmöllä noin 3-4 minuuttia. Lisää selleri, perunat ja tomaattipyree. Jatka paistamista hetki. Kaada kasvisliemi joukkoon ja anna keiton porista noin 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.

3. Lisää ruokakerma. Anna keiton kiehahtaa. Rouhi mustapippuria joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

4. Leikkaa savukala 4 annospalaksi ja poista nahka. Annostele lautaselle ensiksi keittoa ja nosta päälle kalapalat. Koristele tuoreella tillillä.

Lehtevät poropalat peli-iltaan

Jokunen aika sitten meille saapui ystäväpariskunta pelaamaan Trivial Pursuitia. Olimme pariskunnan naisen kanssa naureskelleet jo valmiiksi, että häviämme historiafriikeille miehillemme kuusi nolla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään!

Ystäväpariskunta toi mukanaan tuliterän Trivialin, jonka kysymyksiin osasimme vastata oikein yllättävän hyvin. Lopulta herra Longfield vei kyllä voiton, mutta me kaikki neljä yritimme siinä vaiheessa vuorotellen vastata oikein kisan viimeiseen kysymykseen. Tosi jännäksi meni!

Peli-iltaan piti toki kokkailla hieman purtavaa. Jälkkäriksi oli irttareita sekä panna cottan serkkua mocca cottaa, mutta suolaistakin purtavaa tarvittiin. Eniten kehuja keräsivät nämä suolaiset poropalat, joita päädyimme tekemään ihan siitä syystä, että olimme hieman ennen peli-iltaa palanneet kevätlomalta Lapista.

Resepti on bongattu Maku-lehdestä, ja emme alkaneet soveltaa sitä mitenkään. Hyvä niin, nämä katosivat tarjottimelta nopeasti runsaiden kehujen kera. Pippurijuustossa oli kivasti potkua ja kokonaisuus toimi loistavasti.

Lehtevät poropalat

noin 35 kpl

• 500 g 
voitaikinaa
• 2 kpl 
punasipulia
• 2 kpl 
valkosipulinkynttä
• 1 rkl 
rypsiöljyä
• 1 tl 
hunajaa
• ¼ tl 
suolaa
• ¾ dl puolukka
hilloa
• 50 g 
kylmäsavustettua poroa (leikkeleinä)
• 200 g pippurista tuorejuustoa (entistä ”
mustapekkajuustoa”)

1. Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kääntele sipuleita, kunnes ne ovat raukeita. Mausta hunajalla ja suolalla. Siirrä sivuun.

3. Kauli taikinalevyt 30 x 10 cm:n kokoisiksi suorakaiteiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille.

4. Vedä terävällä veitsellä viillot noin puolen sentin päästä taikinalevyjen pitkistä reunoista, mutta älä paina veistä pohjaan asti. Sivele taikinalevyjen keskiosa kevyesti puolukkahillolla.

5. Silppua poro. Levitä sipuliseosta, poroa ja viipaloitua pippurijuustoa taikinakehysten sisäpuolelle.

6. Paista lehteviä poropaloja 225 asteessa noin 15 minuuttia.

7. Leikkaa jokaisesta taikinalevystä 7 lehtevää poropalaa ja tarjoa hieman jäähtyneinä. Kylminä poropalat eivät ole herkullisimmillaan.

Mocca Cotta

Herra Longfield tuli eräänä aurinkoisena torstaina kaupasta ja sanoi, että pitää varmaan alkaa juoda espressoa. Kysyin että mitä ihmettä herra oikein höpöttää. No herra kertoi. Mocca cottan reseptiin tarvittiin 1 rkl espressopikakahvijauhetta, ja kaupan hyllyllä oli ollut vain isohkoja paketteja hintaan 7,50 euroa. Herra on tarkan markan mies, ja oli sitä mieltä, että purkki jäisi sen yhden ruokalusikallisen jälkeen kuitenkin kaappiin lojumaan, ja se olisi tuhlausta. Niinpä hän oli päättänyt alkaa harjoitella juomaan pikakahvijauheesta tehtyä espressoa.

Ennen herran espressonjuontiharjoituksia tekaisin kuitenkin lautapeli-iltaan ystävillemme mocca cottaa. Tämä panna cottan serkku on mielestäni sukulaistaan herkullisempi maitosuklaisen ja pehmeän espressomaisen pohjan vuoksi. Jälkiruoan rakenne onnistui lisäksi aivan nappiin – mocca cotta oli täysin sileä vailla ainuttakaan sattumaa. Täydellistä. Niin täydellistä, ettei herran tarvitse aloittaa espresson juontia. Tätä jälkiruokaa ollaan tehty meillä jo pariin otteeseen, ja tullaan muuten tekemään myös jatkossa. Suosittelemme testaamaan!

Pssst.. Meiltä voi tulla hakemaan yhden ruokalusikallisen espressopikakahvijauhetta.

4 annosta

• 4 dl kuohukermaa
• 1 rkl espressopikakahvijauhetta
• 3 kpl liivatelehteä
• 100 g Fazerin sinistä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 25 g rouhittua Fazerin sinistä koristeeksi

1. Mittaa kerma ja espressojauhe paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna seos lähes kiehuvaksi.

2. Pane liivatelehdet kylmään veteen viideksi minuutiksi likoamaan.

3. Rouhi maitosuklaa ja siirrä se teräskulhoon. Kaada kuuma kerma-espressoseos suklaan päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan kerma-suklaaseokseen. Mausta seos vaahterasiirapilla.

4. Jaa mocca cotta neljään pieneen lasiastiaan. Peitä lasit tuorekelmulla ja pane jääkaappiin hyytymään vähintään 2 tunniksi. Koristele valmiit jälkiruoat rouhitulla suklaalla.

Pulled beef, bbq-soosi ja valkosipulikermaperunat

Kaipaatko välillä oikein tuhtia safkaa, joka pitää nälän poissa pitkään ja hivelee samalla muhkeudellaan makuhermoja? Pulled pork taitaa olla kaikille jo hyvin tuttu käsite, mutta mitenkäs on pulled beefin laita?

Vietimme herra Longfieldin sekä Horation kanssa melkein koko pääsiäisen Imatralla. Toisena pääsiäispäivänä olimme kuitenkin kotosalla, ja päätimme kokkailla yhdessä jotain hieman parempaa sapuskaa pääsiäisen kunniaksi. Lammasta pakastimen uumenista ei löytynyt, mutta kaivoimme edellisenä iltana Atrian Bravuuri-sarjan Pulled beef -lihaköntin jääkaapin puolelle sulamaan – siitä valmistettaisiin jotain seuraavana päivänä.

Noin kilon painava pulled beef -lihaklöntti on lisäaineeton ja se on esimaustettu merisuolalla. Liha on pakattu uunivalmiiseen paistopakkaukseen, jota ei tarvitse edes avata ennen uuniin törkkäämistä. Pulled beef valmistuu uunissa omassa paistopussissaan 4-5 tunnissa ilman sotkuja tai likaisia uunivuokia. Kuulosti aika simppeliltä, joten tässä vaiheessa meidän piti enää keksiä lisukkeet lihan kaveriksi.

Pulled beefin kaveriksi päädyimme lopulta tekemään perussalaattia, bbq-kastiketta sekä taivaallisen hyviä valkosipulikermaperunoita, joiden reseptin herra Longfield on löytänyt Ruokasurffausta-blogista. Näitä pottuja on valmistettu meillä jo pariin kertaan, ja ne ovat kyllä todella herkullisia. Suosittelen testaamaan, reseptin kopsasin talteen tänne omankin blogin puolelle.

Bbq-kastike syntyi puoliksi valmiista Smokey bbq -kastikkeesta ja puoliksi pulled beefin omasta paistoliemestä, jota ei kannata missään nimessä heittää roskiin. Liemeen voi sekoittaa myös kermaa, joka sekin olisi toiminut kastikkeena enemmän kuin hyvin. Nyt päätimme kuitenkin käyttää avatun smoky bbq -kastikkeen jämät hyväksemme.

Kokonaisuus toimi yhteen oikein hyvin. Pulled beef mureni kosketuksesta, kastike toi lihaan mukavasti potkua, perunat nyt vain maistuvat hyviltä ja pirteä salaatti raikasti muuten aika tuhtia settiä juuri sopivasti. Tätä voisimme syödä milloin vain uudestaan.

Pulled beef

• 1 kpl Atrian Bravuuri Pulled beef -lihaa (noin 1 kilon klöntti)

1. Ota liha pakkauksessaan huoneenlämpöön ½ tuntia ennen kypsentämistä. Älä avaa pakkausta.

2. Lämmitä uuni 125-asteiseksi. Laita liha pakkauksessaan uunipellille etiketti ylöspäin, irrota etiketti ennen uuniin laittamista. Laita pelti uunin alatasolle ja kypsennä 4-5 tuntia.

3. Ota pakkaus varovasti pois uunista ja anna vetäytyä 20 min. Kaada sen jälkeen lihaliemi pakkauksesta talteen. Revi liha ohuiksi suikaleiksi. Tarjoile BBQ-kastikkeen sekä valkosipulikermaperunoiden kanssa (ks. ohjeet alla).

BBQ-kastike

• 1-2 dl valmista Smokey BBQ-kastiketta
• 1-2 dl pulled beefin paistolientä

1. Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Valkosipulikermaperunat

resepti lainattu Ruokasurffausta-blogista

• 1 kg perunoita
• 3-4 kpl yksikyntistä valkosipulia
• öljyä
• 4 dl 15 % ruokakermaa
• suolaa reilusti
• mustapippuria

1. Aloita kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet heti leikattuasi kylmään veteen.

2. Kun olet leikannut kaikki viipaleet, ota niitä pari kourallista kerrallaan lävikköön ja huuhtele hyvin kylmän vesihanan alla. Perunoista poistetaan tärkkelystä huuhtelemalla ja silloin niistä ei tule mössöä uunissa.

3. Kun olet huuhdellut kaikki perunat, kaada taas pari kourallista kerrallaan keittiöpyyhkeen päälle. Kuivaa perunat mahdollisimman huolellisesti jottei niistä tule vetisiä. Kuivaa kaikki perunat ja laita puhtaaseen kuivaan astiaan odottamaan.

4. Raasta valkosipulit valmiiksi.

5. Kuumenna paistinpannulla pieni määrä öljyä. Laita öljyyn pieni määrä valkosipulia paistumaan. Lisää pari kourallista perunoita ja paistele niitä hetki kunnes perunoista tulee hieman kuultavia. Mausta tässä vaiheessa perunat suolalla ja mustapippurilla. Älä himmaile suolan kanssa

6. Kaada valkosipuli-perunaseos uunivuokaan ja ripottele vielä pinnalle hieman raastettua valkosipulia.

7. Toista sama kaikkien perunoiden ja valkosipulien kohdalla: paista, mausta, kaada uunivuokaan ja lisää päälle hieman raastettua valkosipulia.

8. Kun kaikki perunat on käsitelty, kaada päälle 4 dl ruokakermaa.

9. Paista valkosipuliperunoita 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Anna perunoiden ensin ruskettua hieman ja peitä sen jälkeen loppuajaksi leivinpaperilla tai foliolla. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Iisi lämminsavulohipasta ystävälle

Palmusunnuntaina pakkasin Horation, suklaamunia sekä pasta-ainekset autoon ja karautin Kulosaareen. Ystäväni on muuttanut muutama viikko sitten uuteen omaan kotiin, ja kävimme Horation kanssa kurkkaamassa ystäväni uuden asunnon.

Tuparilahjankin olin ostanut, mutta se saapui harmittavasti postiin vasta viime perjantaina, ja en sitä enää perjantaina töiden jälkeen ennättänyt hakea. Virallinen tuparilahja toimitetaan perille siis hieman myöhässä. Mutta ei se haittaa, ystäväni mukaan ihan hänen naapurissaan on kuulemma Helsingin paras kiinalainen ravintola – Chengdu. Päätimme käydä testaamassa tämän mainetta niittäneen kiinalaisen ravintolan yhdessä jossain välissä, toivottavasti mahdollisimman pian. Vien sen tuparilahjan perille sitten sillä kertaa.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan kylään saapunut. Repusta paljastui nimittäin lohipastan ainekset sekä jokunen suklaamuna pääsiäisen kunniaksi. Ryhdyimme kokkaushommiin heti kun olimme saaneet asunnon ihastelukierroksen päätökseen.

Nappasin lämminsavulohipastareseptin talteen viimeisestä Maku-lehdestä. Resepti kuulosti todella simppeliltä, nopealta ja ennen kaikkea herkulliselta. Resepti ei pidä sisällään kovin montaa ainesosaa, joka sekin pisti silmääni kun reseptiin lehdessä törmäsin. Alkuperäisen reseptin mukaan olisi tullut käyttää ihan tavallista ruokakermaa, minä kuitenkin tulin sen verran villiksi ruokakaupassa, että nappasin mukaani Valion ruokakerman, jossa oli makuna grillattu paprika. Hurja minä!

Pastan teko kävi kädenkäänteessä, ja pian istuimme todella valoisen asunnon ruokapöydän ääreen herkuttelemaan. Kevään saattoi tuntea siinä auringonpaisteessa melkein luissa asti.

Lämminsavulohipasta

3-4 annosta

• 250 g pastaa
• suolaa pastan keitinveteen
• 1 kpl purjo
• öljyä tai muuta paistorasvaa
• 1 prk Valio ruokakerma grillattu paprika
• 2-3 rkl sinappia
• 300 g lämminsavulohta
• mustapippuria (ja suolaa)
• parmesaania

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustettuun veteen.

2. Valmista sillä aikaa kastike. Kuullota suikaloitu paprika rasvassa/öljyssä paistinpannulla. Lisää joukkoon ruokakerma. Mausta mustapippurilla sekä sinapilla. Sekoita hyvin.

3. Lisää paloiteltu lämminsavulohi kastikkeen sekaan. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa pippuria sekä suolaa.

4. Valuta pasta ja lisää se kastikkeen joukkoon. Sekoita hyvin sekaisin. Nosta pastaa lautaselle ja viimeistele annos parmesaaniraasteella.

Da Capo -banaanikakku pääsiäispöytään

Se olisi kuulkaas pääsiäisen vuoro. Sunnuntaina pienet varpojat ilmestyvät koristeltujen pajunkissaoksiensa kanssa ilahduttamaan meitä, ja siitä sitten pari seuraavaa viikkoa onkin töiden osalta pätkäviikkoja. Jes! Kevät on kyllä hurjan mukavaa aikaa ihan jo senkin takia, että vajaita viikkoja tupsahtelee eteen tuon tuosta. Eikä aikaakaan, kun on juhannus ja kesälomakausi alkaa. Mitäköhän kivaa sitä täksi kesäksi keksisi? Ollaan me jotain juttuja ja reissuja jo suunniteltu, mutta palaillaan niihin kun niiden aika on. Ensin nautitaan pääsiäisestä ja sen seurauksena kevään virallisesta alkamisesta.

Tässä pääsiäisen alla täällä blogin puolella tullaan pääasiallisesti kokkailemaan värikkäitä herkkuja pääsiäispöytään. Laitetaan homma käyntiin maukkaalla Da Capo -banaanikakulla. Tämä tuhti kakku menee kahvipöydässä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta näin kevään korvilla sen voi koristella pienillä värikkäillä suklaamunilla ja nostaa värikkäälle tarjoilualustalle, jolloin se on oikein passeli myös pääsiäiseen.

Herahtiko vesi jo kielelle?

Resepti on napattu K-ruoka-lehdestä.

Da Capo -banaanikakku

10 annosta

• 2 kpl kypsää banaania
• 1 ps (130 g) Fazer Da Capo bites
• 100 g voita
• 2 dl sokeria
• 2 kpl luomu kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• ½ dl Van Houten -kaakaojauhetta
• 1½ tl vaniljasokeria
• 1½ tl leivinjauhetta

Kuorrutus

• 1 ps (130 g) Fazer Da Capo bites
• 25 g voita
• pieni pussi värikkäitä pieniä suklaamunakarkkeja

1. Survo kuoritut banaanit haarukalla. Hienonna suklaapalat veitsellä.

2. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos taikinan joukkoon. Kääntele lopuksi taikinan sekaan banaanit ja suklaarouhe.

3. Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (tilavuus noin 1 l). Paista 175-asteisen uunin alatasolla 55-60 minuuttia.

4. Sulata suklaapalat ja rasva miedolla lämmöllä mikrossa tai kattilassa. Levitä suklaaseos hieman jäähtyneen kakun päälle. Koristele halutessasi pienillä värikkäillä suklaamunakarkeilla.