Välimeren salaatti

Postaustahti on hiljentynyt hurjasti. Kesä pukkaa yksinkertaisesti päälle. Lisäksi painan tällä hetkellä töitä kuin viimeistä päivää ennen ensi lauantaista deadlinea isossa projektissa. Kesälomaankin on vielä kaksi viikkoa, ja voi pojat, taidan olla ensi viikon loppurutistuksen jälkeen töiden osalta aika naatti. Onneksi aikaa on löytynyt työmatkapyöräilylle, Leppävaaran maauimalassa polskuttelulle, ystäville, perheelle ja salillakin olen päässyt käymään kaiken häsän keskellä. Niin ja vähän aleostoksilla, heh.

Tänään vanhempani tulivat meille kyläilemään. Grillailtiin, syötiin hyvin, istuttiin iltaa terassilla ja isä antoi kädestä pitäen neuvoja miten terassin alaosan rimoitus tehdään. Huomenna mennään rautakauppaan puutavaraostoksille, ja toivottavasti rimoitus saadaan valmiiksi ennen kesäloman alkua. Lisäksi toivon, että avioliittomme ei lopu rimoitusurakan tiimellyksessä. Olemme kyllä näissä hommissa herran kanssa niiiiiin tavattoman erilaisia, että kärhämää on ainakin aivan varmasti luvassa. Luulen, että meidän tarvitsee tehdä jälleen kerran hyvin tarkka työnjako, jotta saamme säheltää omaan tyyliimme omien askareidemme parissa astumatta liikaa toisen tontille. Onneksi isä sanoi, että soittakaa heti jos tulee ongelmia vastaan, hän on lomalla joten pääsee auttamaan nopeasti.

Grillissä kuumeni tänään broileria ja makkaraa. Lihan kaveriksi herra Longfield kokkasi meille tosi herkullista välimeren salaattia, johon makua antoi grillattu halloumi sekä mukavan makuinen öljykastike. Reseptin herra nappasi vanhasta Yhteishyvä-lehdestä. Nam nam nam.

4 annosta

• 1 kpl pieni kesäkurpitsa
• 1 paketti (200 g) halloumia
• 1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
• 1 ruukku rucolasalaattia
• nippu hienonnettua tuoretta basilikaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• ripaus rouhittua mustapippuria

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa vinottain ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele halloumi kylmällä vedellä ja kuivaa se. Viipaloi annospaloiksi.

2. Grillaa kesäkurpitsat ja halloumiviipaleet kuumassa grillissä molemmin puolin.

3. Halkaise kirsikkatomaatit. Siirrä salaatinainekset tarjoiluvadille.

4. Sekoita öljystä, viinietikasta ja pippurista kastike. Pirskota salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grillatun kanan kaverina.

Advertisement

Dry rub -kanasalaatti grillissä

Kesän ehkä kuumin grillijippo on tänä vuonna rubbaaminen eli hienosti sanottuna dry rub. Kyseessä on lihan kuivamarinointi, jossa kaikki mausteet pääsevät jylläämään suorassa kosketuksessa lihan pintaan marinoinnin sekä kypsennyksen aikana. Kuivamarinoinnissa ei nimensä mukaisesti ole mitään märkää, vaan ainoastaan kuivia mausteita sekä yrttejä. Mausteseos hierotaan lihan pintaan ennen kypsennystä, ja se voidaan poistaa osittain lihan pinnalta ennen kypsennystä tai jättää lihan pintaan kypsennyksen sekä myös syömisen ajaksi.

Yksi rubbaamisen ehdoton valtti on se, että tiedät tasan tarkkaan millä olet lihasi marinoinut. Kaupan valmiit marinadit kun voivat pitää sisällään melkein mitä vain, ja olla jopa yllättäviä (turhia) kaloripommeja. Maustetut lihat sopivat toki mm. helppoutensa puolesta ruoanlaittoon hyvin, mutta meidän vihreän Vihervaaran keittiössä on käytetty jo vuosia pääsääntöisesti vain maustamattomia broilerituotteita. Muiden lihatuotteiden kanssa en ole ihan niin tarkka..

Atria on muuten koonnut sivuilleen muutamia herkullisen kuuloisia dry rub -reseptejä. Kokeile niitä tai tämän postauksen helppoa rubbausreseptiä maustamattomalle broilerille.

Eräänä kesäisenä viikonloppuna grillasimme herra Longfieldin kanssa pitkästä aikaa salaattia. Kyllä, kuulitte ihan oikein. Salaattia voi grillata siinä missä makkaraakin. Salaatista tulee grillissä jumalaisen pehmeän makuista. Rapeus kuitenkin säilyy, kunhan ei grillaa salaattia liian pitkään. Salaatin öljyttyyn pintaan on tarkoitus saada vain vähän väriä, joten tarkkana pitää olla, ettei mene vihersalaatti mustaksi.

Salaatin kaveriksi grillasimme isoja katkaravunpyrstöjä, patonkia sekä Atrian Perhetilan ohuita maustamattomia broilerin fileeleikkeitä, joita kuivamarinoimme noin 15 minuuttia ennen grillausta. Nämä Atrian Perhetilan broiskupaketit ovat tilamerkittyjä, meidän paketin sisältö oli kotoisin L. ja M. Saaren tilalta Kurikasta. Atrian tuotteet ovat kotoisin suomalaisilta maatiloilta, ja Perhetilan tuotteiden takaa löytyy aina tilalla häärivien ihmisten nimet ja naamat. Tilalliset seisovat tuotteidensa takana, jotta me kuluttajat voimme paremmin olla varmoja lihan alkuperästä. Lisätietoja Atrian lihatuotteiden alkuperästä voi lukea Atrian sivuilta.

Mutta nyt siihen grillattuun kanasalaattiin. Reseptin myötä haluan myös toivottaa kaikille juhannuksesta kesälomansa aloittaneille hurjan upeaa lomakautta! Me lomaillaan sitten elokuussa, kun te kaikki muut olette jo palanneet töihin, heh.

kahdelle herkkusuulle

Broileri

• 1 pkt (250 g) Atrian Perhetilan broilerin Ohut Fileeleike Naturel
• suolaa
• paprikajauhetta
• valkosipulijauhetta
• Chili explosion -mausteseosta
• rouhittua mustapippuria

Katkaravut

• noin 200 g kuorittuja jättiläiskatkaravunpyrstöjä (pakaste)
• 2 rkl mustapippuriöljyä
• 1 rkl kuivattuja valkosipulilastuja rouhittuna
• 10 tippaa Tabascoa
• puolikkaan sitruunan mehu
• ½ tl tulista savupaprikajauhetta

Muut

• 2 kerää sydänsalaattia (myös isompi roomansalaatti käy)
• maalaispatongin viipaleita
• öljyä
• suolaa
• rouhittua mustapippuria
• Newman’s Own Parmesan & Roasted Garlic -salaatinkastiketta
• parmesaania paksuina lastuina
• sitruunan lohkoja
• puisia grillitikkuja

1. Sulata jättiläiskatkarapujen pyrstöt paketin ohjeen mukaan.

2. Laita puiset grillitikut likoamaan veteen, jotta ne eivät pala kuumassa grillissä.

3. Sekoita broilerin dry rub -mausteseos. Tarkkoja mittoja ei ole: suolaa, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, chili explosionia sekä rouhittua mustapippuria sekoitetaan sen verran kuin mieli tekee (paprikaa eniten ja valkosipulijauhetta vähiten). Nosta broilerin fileeleikkeet lautaselle ja hiero niiden pintaan dry ryb -mausteseos. Pujota fileet maustamisen jälkeen pituussuunnassa puisiin grillitikkuihin. Jos fileet ovat kovin leveitä, voit leikata ne ennen varrastikkuihin pujottamista kahtia. Anna broilerien maustua noin 15 minuuttia.

4. Mausta sen jälkeen jättiläiskatkarapujen pyrstöt. Sekoita keskenään mustapippuriöljy, rouhitut kuivatun valkosipulin lastut, Tabasco, sitruunamehu sekä savupaprikajauhe. Dippaa sulaneet katkaravut yksitellen mausteliemeen ja pujota ne sen jälkeen kahden puisen grillitikun läpi (pysyvät näin paremmin kasassa grillissä). Käytä maustelientä myös grillauksen aikana! Valele katkarapuja liemellä muutaman kerran kypsentämisen aikana.

5. Käsittele seuraavaksi salaatti. Leikkaa soma sydänsalaatti kahtia, sivele pintaan hieman öljyä ja ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria.

6. Sitten on patongin vuoro. Leikkaa maalaispatongista ohuehkoja viipaleita ja sivele niiden päälle hieman öljyä.

7. Vihdoin päästään grillaushommiin. Grillaus on syytä aloittaa broilereista. Seuraavaksi grillin lämpöön laitetaan katkaravut ja viimeisenä salaatti sekä patonki, niiden grillaukseen kun kuluu aikaa vain muutama minuutti per puoli.

8. Kun kaikki ainekset ovat valmiita, on aika aloittaa herkuttelu. Lisää vielä lopuksi salaatin päälle lempisalaatinkastikettasi, tuoretta sitruunan mehua sekä parmesaanin lastuja. Ja niin kesä on lautasellasi.

---

Lisää mainioita grillipostauksia löytyy Blogiringin kampanjasivulta. Grilliherkkuja voi fiilistellä myös Atrian Instagram-tililtä, jonka minäkin kaappaan vielä kertaalleen tämän kesän aikana! Atrian Instassa arvotaan myös joka viikko pieni punainen pallogrilli ja 20 euron edestä grillattavaa.

Yhteistyössä Atria

Suora vai epäsuora grillaus

Viime torstaina saimme maistaa kovin tuttua Suomen kesää. Ihan kuin sääjumalat olisivat tajunneet, että juhannus on tuloillaan ja päättäneet sen seurauksena heittää suomalaisten niskaan aimo annoksen vettä laskien siinä sivussa myös ihanan korkeisiin lukemiin nousseet lämpöasteet aivan uusiin lukemiin.

Mutta eihän me anneta parin pisaran haitata! Suhasin ensin pyörällä töistä kotiin ja olin kotiovella alusvaatteita myöten litimärkä. Nauratti. Kävin suihkussa, vaihdoin päälleni kuivat vaatteet sekä keltaisen sadetakin ja hyppäsin autoon. Suunnaksi otin Kauniaisen, jossa meidän oli tarkoitus osallistua muutaman bloggarin kanssa Familian, Blogiringin sekä Indiedaysin järjestämään rentoon grillausiltaan.

Sade unohtui pian sen jälkeen kun olin astunut suurelle katetulle terassille Kauniaisten sydämeen. Pöydillä notkui herkullisen näköiset rotukarjan lihat, grillit olivat kuumina, viinejä kannettiin sivupöydälle ja mukava puheensorina pääsi irti.

Rennon illan aikana pääsimme tutustumaan laajaan Familian lihavalikoimaan, kuulemaan tiukkaa faktaa lihoista ja niiden grillaamisesta, maistelemaan mahtavia uusia makuja sekä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ilta vietettiin hulppeassa kaunialaisessa kodissa, jossa hääri myös koira! Perheen koira nuuhki erityisesti minun kasseja tarkasti, taisi saada vainun meidän Horatiosta.

Sain itse illasta eniten irti grillausvinkeistä. Meillä grillataan pienehköllä punaisella kaasugrillillä sekä vielä pienemmällä oranssilla kaasugrillillä. Lämmöt on aina täysillä ja kyllä te tiedätte minkälaisia herkkuja sillä menetelmällä saa aikaan. Kokosin itseäni sekä teitä varten pienen infopaketin kahdesta grillausmenetelmästä, joista puhutaan nykyään paljon. Weberin pallogrilli on ollut ostoslistalla jo useamman vuoden, ehkä me tänä kesänä saadaan se vihdoin hommattua, tosin kaasugrillilläkin pääsee käyttämään sekä suoraa että epäsuoraa grillausmenetelmää. Kurkataan tarkemmin mitä ne tarkoittavat.

Suora grillausmenetelmä

Suora grillaus on sitä perinteistä grillausta, jolla grillataan makkarat, maissit, kasvikset ja ohuet pihvit. Lämpö tulee suorassa grillausmenetelmässä suoraan grillattavan tuotteen alta. Tämä perinteinen menetelmä sopii mainiosti kaikkeen kypsentämiseen, joka vie aikaa alle puolisen tuntia.

kuva: http://www.webergrill.fi

Familian rotukarjan komeat entrecote-pihvit grillattiin tuossa tuokiossa suoralla grillausmenetelmällä. Grillimestari nosti ne kuumaan kaasugrilliin ja käänsi pihvejä ennen puolenkääntämistä 90-astetta, jotta sai pihvien pintaan hyvännäköiset ristikot. Kun nestettä alkoi nousta pihvin keskelle, olivat ne kypsyneet mediumiksi. Tässä vaiheessa piffit nostettiin lautaselle ja niiden annettiin vetäytyä ilman foliota hetken ennen syömistä.

Pihvit olivat grillissä ilman mitään mausteita. Juuri ennen tarjoilua grillimestari ripotteli niiden pintaan savustettua suolaa. Ja siinä se! Ei mitään muuta. Voin kertoa, että pihvit maistuivat aivan täydellisiltä. Näitä on pakko testata myös kotosalla, vaikka pahasti pelkään, että saan itse aikaan vain kuivia kengänpohjia, hah!

Epäsuora grillausmenetelmä

Epäsuorassa grillausmenetelmässä lämpö ei tule suoraan grillattavan tuotteen alta, vaan sivuilta/sivulta. Tämä tekniikka mahdollistaa esim. suurempien lihaklönttien grillaamisen, sillä paistit, kokonaiset kanat yms. kypsyvät tasaisesti sekä sisältä että pinnalta. Suuret lihapalat pysyvät epäsuorassa grillauksessa mehevinä, sillä mehut pysyvät ns. sisällä kun lihaa ei tarvitse leikata pihveiksi ennen grillausta, vaan vasta sen jälkeen. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mikäli tuotteen kypsentämiseen menee yli 20-30 minuuttia, on syytä käyttää epäsuoraa grillausmenetelmää.

Kaasugrilli muuntautuu brikettigrillin tavoin myös epäsuoraan menetelmään. Kaasugrillissä tulee vain sytyttää osa polttimoista ja asettaa grillattava liha niin, ettei se ole päällä olevan polttimon kohdalla, vaan siellä missä poltin on kiinni.

kuva: http://www.webergrill.fi

Epäsuoraa grillausta käytetiin Familian flank steakin valmistukseen. Kyseessä oli tri-tip, joka on naudan lihas jossain siellä naudan takaosassa. Lihan pintaan hierottiin noin 15 minuuttia ennen grilliin tunkemista mausteseos, joka piti sisällään suolaa, paprikaa sekä kuivattua korianteria. Suolaista mausteseosta ei kannata hieroa lihan pintaan kovin kauaa ennen lihan kypsentämistä, sillä se kuivattaa lihaa.

Liha lätkäistiin epäsuoran lämmön alle Weberin Master-Touchin brikettipallogrilliin lämpömittarin kanssa. Lihan tavoitesisälämpötila oli 58 astetta, tähän meni yllättävän vähän aikaa, noin 40 minuuttia. Liha sai ylleen kauniin ruskean pinnan, vaikka sitä ei oltu ruskistettu ennen epäsuoraa lämpöä ollenkaan. Kun tavoitelämpötila oli saavutettu, laitettiin lihat vetäytymään folioon reiluksi vartiksi.

Meidän grillimestari leikkasi lihan tottuneesti niin, että lihassyyt olivat pystysuuntaan. Jos lihassyyt menevät leikkauksessa väärin, menettää liha välittömästi mureutta ja siitä tulee sitkoisempaa. Enpä ole tätäkään ennen tiennyt, ei tartte enää ihmetellä miksi meidän paistit ovat yleensä olleet aika sitkeitä.

Nappasin maistiaisen leikkuulaudalta ja siinä kertakaikkisen maukasta lihaa mussuttaessani ajattelin, että kyllä oli herra Longfield hölmö kun jäi kotiin katsomaan futista.

Sen yksinkertaisemmin en osaa selittää suoran ja epäsuoran grillauksen eroja. Toivottavasti teille on tästä pienestä infopaketista jotain hyötyä nyt vaikka jo juhannuksena. Ja hei, jos juhannussafkat on vielä hankkimatta, niin kipittäkää ihmeessä huomenissa Familian lihaystävänmyyntiin Helsinkiin! Tarjolla on varmasti upea kattaus rotukarjan lihoja niin pakasteena kuin tuoreina.

Herkullista Juhannusta!

Yhteistyössä Blogirinki, Indiedays ja Familia.

Kurkkaa samalla kampanjan muut grillikoulun postaukset Blogiringin sivuilta.

Terassikauden avaus

Sieltä se kesä vain tulla tupsahti!

Eräänä aamuna perennapenkeissä alkoi kukkia tulppaanit, ja sen jälkeen melkein joka aamu kukkapenkeistä on voinut bongata uusia kauniita alkukesän kukkia. Tulppaanien paras aikaa alkaa olla jo nyt ohi, vuoro on annettu eteenpäin mm. upeina kukkiville omenapuille sekä sammalleimuille.

Herra Longfield piipahti viikonloppuna kotona, ja vaikka meillä oli menoja vaikka kuinka, ehdimme laittaa pihaa ja terassia kuntoon oikein urakalla. Nurmikko saatiin ajettua, kukkapenkit kasteltiin ja rikkaruohot kitkettiin vimmalla pois. Satun kuulumaan siihen outoon porukkaan, joka nauttii rikkaruohojen kitkemisestä ihan tosissaan. En toden totta tiedä montaakaan yhtä rentouttavaa ajankäyttötapaa. Melkein parhaita kesäpäiviä ovatkin ne, jolloin saa mennä heti aamusta kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen puutarhaan kuopsuttamaan, ja tulla vasta myöhään illalla takaisin sisälle jalat ja kädet yltäpäältä mullassa.

Kitkeminen ja muutkin puutarhahommat sujuvat muuten kuin tanssi äänikirjojen parissa. Tällä hetkellä kuuntelen Laila Hirvisaaren Vienan punainen kuu -kirjaa, joka vie minut jokaisella kuuntelukerralla mennessään. Samoin teki Lailan Minä, Katariina -kirja.

Terassille istutettiin viikonlopun aikana ensimmäiset kesäkukat, ja herra kokosi Horation suurella avustuksella alta aikayksikön muutaman matalan pöydän terassin löhöilyalueelle. Samaan aikaan minä viritin keittiön puolella illan grilliherkkuja. Olemme tänä kesänä jo pari kertaa grillailleet pikkuisella kannettavalla grillillä piknikeillä, mutta sunnuntaina oli aika avata terassikausi ihan normaalin grillin säestyksellä.

Atrian grilliribsit (*saatu blogin kautta), uudet perunat voilla, grillatut herkkusienet sekä Atrian valmiit salaatit (me maistelimme vinaigrette kaalisalaattia sekä valkosipulista perunasalaattia *saatu blogin kautta) maistuivat tajuttoman hyviltä lämpimässä kesäillassa juuri ennen lätkän finaalia (ei puhuta siitä finaalista sitten yhtään enempää).

Siinä syömisen ohessa huomasimme myös, että ostamamme matalat pöydät saattoivat olla vikatikki. Horatio kun pääsee isolla naamallaan nuuhkimaan (ja nappaamaan) pöydällä olevia herkkuja kohtuullisen helposti. Saa nähdä, milloin silmä välttää ensimmäisen kerran pariksi hassuksi sekunniksi, ja grillisapuskat on ahmaistu parempiin suihin.

Iso terassimme muuntautuu nyt taas koko kesäkaudeksi yhdeksi lisähuoneeksi. Viime vuonnahan hommasimme terassille markiisit, joten paahteisella terassilla pystyy nyt myös viettämään ihan oikeasti aikaa. Saa tosin nähdä kuinka kauan terassilla malttaa aikaa viettää, noita pihahommia kun olisi suunniteltu tällekin kesälle jo jokunen.. Horatiolle pitää ainakin rakentaa aitaus, terassin alaosat pitäisi rimoittaa, kivetystäkin pitäisi pihalle väsätä ja yläosaton asfalttimieskin pitäisi saada pihalle hetkeksi hommiin.

Saa nähdä mitä kaikkea ehdimme tämän kesän aikana pihalla tehdä. Suunnittelutöitä, tiukkoja budjettilaskelmia sekä ansaittuja lepohetkiä pääsee onneksi viettämään mukavalle terassille. Grilli käy varmasti tänäkin kesänä taas kuumana, tervetuloa siis kurkistamaan miltä meidän kesä näyttää terassilta katsottuna!

Edessä on pitkä kuuma kesä, eiks jee?

Tsatsiki & helpot kanavartaat grillissä

Joko teillä on grillikausi avattu? Me kaivoimme terassin nurkassa nököttävän kaasugrillin talviunilta viime sunnuntaina. Aamupäivästä vettä satoi osan aikaan ihan kaatamalla, mutta ilta oli upean aurinkoinen ja lämmin. Hieman ennen Suomen peliä mahassa alkoi murista, vaikka olin ollut ystävien kanssa aamupäivällä herkuttelemassa Weeruskan brunssilla. Pieni nälkä piti saada kuitenkin taltutettua, joten päätimme grillata jotain pientä, helppoa ja nopeaa ennen sohvalle säntäämistä.

Kaivoimme kaapista pari pakettia Atrian Perhetilan broilerituotteita (*lihat saatu Atrialta) ja tekaisimme tsatsikin jääkaappiin tekeytymään. Tsatsikin kanssa onnistuin ensimmäistä kertaa todella hyvin. Luulen, että salaisena aseena oli hunaja sekä kurkkuviipaleiden itkettäminen ennen kuin sekoitin ne jogurtin ja muiden ainesten joukkoon. Tsatsiki ei ollut yhtään vetistä ja hunaja antoi muuten kohtuullisen suolaiselle kastikkeelle kivaa pehmeyttä. Tungin tsatsikiin muuten yhtä maailman parhaimmista (ja samalla myös kalleimmista) hunajista. Kyseessä on herra Longfieldin mukana Qatarista tuotu Balqees Honeyn Raw Yemeni Sidr Do’ani -hunaja, jota hänen oli eräältä työmatkaltaan aivan pakko tuoda kotiin. Vajaan 300 g lasipurkki maksoi herran muistin mukaan noin 40 euroa. Mutta siis ihan saman asian ajaa normaalitkin hunajat, ettei kenenkään nyt tartte lähteä Qatariin hakemaan 40 euron hunajaa tsatsikia varten.

Broileriksi valitsimme Atrian Perhetilan valkosipuli broilerin ohut fileeleikkeleitä sekä pintamaustettua broiskun sisäfileetä. Valkosipuliset leikkeet olivat sen verran isoja, että puolitin ne kahteen osaan pituussuunnassa ennen vartaisiin pujottamista. Pintamaustetut fileet olivat pienempiä, eikä niille tarvinnut tehdä mitään muuta kuin törkätä vartaisiin ja sen jälkeen grilliin.

Grillissä herra Longfield antoi vartaiden grillaantua vajaan puoli tuntia (minä kuvasin kukkivaa puutarhaa sen aikaa). Herra piti grilliä kohtuullisen pienellä lämmöllä, jottei broiskut palaneet karrelle. Niin meillä nimittäin aika usein grillisafkojen kanssa käy – varsinkin silloin jos on kova nälkä tai meillä on vieraita syömässä. No nyt broiskut grillaantuivat täydellisiksi, ne olivat läpikypsiä ja ihanan meheviä ja pehmeitä. Tsatsikin kanssa sopi meistä molemmista paremmin valkosipulinen versio, vaikkei toisissakaan lihoissa mitään sen suurempia valituksen aiheita ollut.

Ennen kuin aloimme säheltää lihojen kanssa, tein tsatsikin, jotta sain sen tekeytymään noin puoleksi tunniksi jääkaappiin. Ja kuten jo aiemmin totesin, tämä tsatsiki toimi todella hyvin. Eikun testaamaan ja kaivamaan grillit talviunilta!

Tsatsiki

noin 6-8 annosta

• 400 g Valion turkkilaista jogurttia
• 1 kpl kurkku kuorittuna ja raastettuna
• 1-2 tl suolaa
• 1 kpl yksikyntinen valkosipuli (vähennä määrää jos et ole valkosipulin ystävä)
• 1-2 rkl sitruunamehua
• rouhittua mustapippuria
• 1-2 rkl hunajaa
• kourallinen tuoretta minttua raastettuna

1. Raasta kurkku. Laita kurkku (matalaan) astiaan ja sekoita joukkoon suola. Anna ”itkeä” noin 20 minuuttia. Kaada itkettämisen jälkeen kurkkuraaste siivilään ja painele esim. talouspaperin avulla ylimääräinen vesi raasteesta pois. Tämä on tärkeä vaihea, raasteen tulee olla mahdollisimman kuivaa, jotta tsatsikista ei tule vetistä.

2. Sekoita kurkkuraasteen sekaan muut ainekset, maistele välissä ja lisää mausteita oman maun mukaan. Anna tsatsikin tekeytyä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Pitsaa pitsauunissa omalla terassilla

Muistaakohan kukaan enää elokuussa kertomistani valmistujaisjuhlistamme? Horatio oli tuolloin vielä aivan pieni poika, ja painoi vain noin kuusi kiloa. Nyt vihreässä Vihervaarassa häseltää hieman isompi poika, jolle on kertynyt elopainoa jo kunnioitettavat 20 kiloa. Mutta tämän postauksen päätähtenä ei ole Horatio, nyt puhutaan pitsoista – ihanan rasvaisista pitsoista!

Kesän loppusuoralla juhlimme siis herra Longfieldin kanssa yhteisiä valmistujaisjuhliamme. Juhliin olimme saaneet viikonloppulainaan aidon puulämmitteisen pitsauunin, jossa eräs vanha ystäväni kokkasi juhlakansalle pitsoja. Olimme herran kanssa suunnitelleet juhliin kumpikin omat nimikkopitsamme, jotka pitivät sisällään meidän lempitäytteitämme. Vieraat saivat sitten valita halusivatko tilata yhden herra Longfieldin vai yhden Hulin. Kasvisvaihtoehto oli toki myös tarjolla.

Mun pitsaan tuli tomaattikastikkeen lisäksi salamia, aurinkokuivattua tomaattia, fetaa sekä tuoretta rucolaa. Voi nam! Epäilin ensin herran pitsatäytteitä, mutta on kyllä pakko sanoa, että kebab, jalopeno, smetana sekä punasipuli toimivat yhdessä todella hyvin. Varsinkin lämmin ja ihanasti sulanut smetana oli taivaallista pitsan päällä. Kyselin vierailta juhlien aikana kumpaa pitsaa he olivat tilanneet, ja jos en ihan väärin muista, niin aika tasaisesti molempia pitsoja meni. Itse tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän herran pitsasta..

Meillä oli käytössä kaupan pakastealtaasta napatut valmiit pitsapohjat, sillä oman taikinan teko olisi ollut 50 hengelle liian iso homma. Kokkina toiminut Mika olisi kyllä mieluusti heitellyt taikinapalloja vieraiden edessä, mutta terassilla, kuuman pitsauunin edessä, se olisi käynyt äkkiä liian tuskaiseksi hommaksi – ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi.

Teimme testipitsoja herran kanssa ennen juhlia pari kertaa. Ensimmäiset paistoimme keittiön uunissa, mutta se oli vikatikki.. Pohja jäi löysäksi ja se maistui yksinkertaisesti aika pahalta.. Onneksi päätimme vielä toisena iltana kokeilla miltä pitsat maistuivat pitsauunissa tehtyinä, ja kyllä kannatti kokeilla. Pohjasta tuli rapea ja maku oli ainakin kymmenen kertaa parempi kuin keittiön uunissa tehtynä! Pitsauunissa lämpö kohoaa noin 300 asteeseen, ja pitsat valmistuvat hiilloksella palavien puiden vieressä parissa hassussa minuutissa.

Juhlissa pitsat tekivät oikein hyvin kauppansa! Pitsauuni kävi kuumana aina kello neljästä eteenpäin. Viimeiset pitsat paistettiin puolen yön jälkeen, kokki oli jo siinä vaiheessa vapautettu tehtävistään ja vieraat ihan omatoimisesti sytyttelivät pitsauunia aina kun pieni nälkä pääsi taas yllättämään.

Terassillamme viikonlopun ajan nököttänyt pitsauuni saatiin paikoilleen ihan meidän kahden voimin (meillä käytössä ollut uuni oli merkiltään Forno 5 Minuti). Toki pitsauuni painaa jonkin verran, sillä paistotasona on painava kivi (tai oikeastaan taso koostuu useammasta tiiliskiven mallisesta palasta). Kivi on vähän samanlainen kuin uuniin ostettava pyöreä pitsakivi, mutta pitsauunin sisällä olevat kivet ovat vain paljon paksumpia.

Isäni innostui kätevänkokoisesta pitsauunista sen verran paljon, että uhosi hommaavansa sellaisen vanhempieni terassille ensi keväänä. Pitääkin muistuttaa isää tästä lupauksesta. Jos isäni tosiaan pitsauunin pihalleen hommaa, tiedän kyllä kenen terassilla istun ensi kesänä useana iltana. Heh!

Pitsauunissa voi sen nimestä huolimatta tehdä paljon muutakin ruokaa kuin vain pitsoja. Siellä valmistuu kätevästi niin leivät kuin kaikki pata- sekä uunivuokaruoatkin. Lisäksi pitsauuni toimii terassilla loppukesästä ja alkusyksystä tunnelmallisena ja lämmittävänä takkana. Me polttelimme herran kanssa pitsauunissa juhlien jälkeisenä iltana pelkkiä puita. Uunin avonaisesta suusta puhkui terassille lämpöä ja takkapuiden ritinää ja ratinaa oli mukava katsella yhdessä pimenevässä illassa.

 

Helppo mansikkaherkku kesään

Vieraita tulossa lyhyellä varoitusajalla, ja kaapissa on vain mansikoita, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta sekä paketti Domino-keksejä? Ei hätää, tässä helppo ja nopea mansikkaherkku kesään! No okei, ehkä tähän kesäiseen jälkkäriin tarvittavia aineksia ei loju kaapissa tuosta vaan. Mutta ne on tosi nopea hakea (lähi)kaupasta ennen vieraiden tuloa.

Minä sain maistaa tätä herkullista jälkkäriä ensimmäisen kerran koulukaverin luona heinäkuun alussa järjestetyissä grillibileissä. Suhtellisen kevyt ja mansikkainen jälkkäri oli kovasti mieleeni, ja niinpä tein sitä itsekin vain viikon päästä vanhemmilleni, jotka tulivat käymään kesävierailulla myöhäisen lounaan merkeissä. Herra Longfieldin laittaessa meille ruokaa, ihastelimme äitini kanssa puutarhassa kukkivia kukkia, jotka ovat tänä kesänä vihdoin alkaneet rehottaa ihan tosissaan. On perennapenkeissä vielä kaljujakin kohtia, mutta on mukavaa kun pihassa kukkii vihdoin kunnolla, ja perennat ovat alkaneet levitä ja viihtyä kukkapenkeissä.

Kun herran kokkaama savustettu pestolohi oli saatu tuhottua neljään pekkaan, oli aika keittää pressokahvit (ja mulle teetä) ja nostaa terassipöydälle jälkkärit.

Olin tehnyt jälkkärit paria tuntia ennen vanhempieni tuloa valmiiksi jääkaappiin. Jälkkärin voi hyvin tehdä juuri ennen tarjoiluakin, mutta itse pidän siitä, että murskatut Domino-keksien palat ehtivät imeytyä vaahdotettuun vaniljakastikkeeseen pehmentyen mukavasti.

Mansikkaherkkua (4 – 6 annosta) varten tarvitset purkin Valion 9 % vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, yhden pötkön Domino-keksejä sekä tuoreita mansikoita noin litran verran. Ensin mansikat tulee pilkkoa neljään osaan (eli aika pieniksi paloiksi), sen jälkeen Dominot murskataan ja viimeiseksi vaniljakastike vaahdotetaan kunnolla vaahdoksi. Sen jälkeen näitä kolmea ainesosaa laitetaan mielellään nätteihin tarjoiluastioihin kerroksittain, niin kauan, että kippo on täynnä. Ja jos aikaa on, täytetyt kipot voi nostaa huoletta pariksi tunniksi jääkaappiin vetäytymään ennen herkutteluhetkeä.

Helppoa, nopeaa ja herkullista!

Tuparibooli: Roseesangria

Tuparit eivät toki ole kunnon tuparit ilman boolia! Boolien tekeminen ei ole vahvin alani – yleensä niistä tulee aina niin törkeän vahvoja ettei kukaan koske niihin kuin aivan bileiden lopussa (ja se ei yleensä ole kovin hyvä juttu).

Tällä kertaa päätin kuitenkin onnistua. Olin hommannut Kariston reissulta tosi kivan booliastian, ja halusin ehdottomasti saada sen käyttöön tupareihin. Tartuin tuttuun tapaan Sara la Fountainin reseptikirjoihin ja löysin eräältä sivulta värikkään ja raikkaan näköisen roseesangrian ohjeen. Tykkään roseesta, joten boolipäätös oli tehty todella nopeasti.

Booliastian alkuperästä tiedusteltiin tupareissa aika paljon, joten kerrottakoot vielä kerran täällä bloginkin puolella booliastian olevan kotoisin Finnmarilta ja sillä oli hintaa vain 9,90 euroa. Joku kommentoi erääseen postaukseen, että oli nähnyt vastaavaan juoma-astian jossakin liikeessä 50 euron hintaan. Kannattaa siis käydä Finnmarilla jos haaveilette vastaavasta booli-/juoma-astiasta!

Booli tosiaan onnistui tällä kertaa! Se juotiin jopa loppuun asti ennen bileiden loppua (allekirjoittanut taisi litkiä sitä kaikista eniten). Jälleen täytyy siis kiittää ihanaa Saraa ihanasta reseptistä. Vaikka booli onkin aika kesäinen, sopii se varmasti myös loppukesän ja alkusyksyn juhliin. Ja hei, tuleehan se kevät ja kesä taas ensi vuonna!

Roseesangria

• 1 pullo kuohuviiniä
• 4 pulloa roseeviiniä
• 15 cl brandya
• 15 cl Cointreau-likööriä
• 6 rkl lämmitettyä hunajaa
• 4 kpl viipaloitua appelsiinia
• 6 kpl viipaloitua limettiä
• jäitä

1. Sekoita kaikki ainekset jäitä lukuunottamatta isoon maljaan/vatiin. Anna sangrian maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa.

2. Lisää lopuksi jääpalat ja tarjoile janoisille vieraillesi!

«Vuosi sitten: Kumikanoteeraamista Vltava-joella»
«Kaksi vuotta sitten: Peli-ilta»

Savustettua kuhaa voi-kevätsipulikastikkeella

Mennään sitten heti eilen hehkuttamaani savustetun kuhan reseptiin! Olen ollut pienestä pitäen kova savustetun kalan fani, ei ole ollut väliä olenko syönyt savusiikaa siskon kanssa Suomenlinnassa, pallaskalaa kotona kovien uintitreenien jälkeen vai savulohta jouluna munakokkelin kera, kaikki on käynyt aina. Kylmäsavulohesta en pidä oikeastaan yhtään, eikä graavattu kalakaan ole minusta herkkua. Herra Longfield on taas ollut asiasta ihan eri mieltä, hän voisi ehkä elää kylmäsavulohella ja jättää lämminsavulohen väliin. Tästä syystä olin tosi ihmeissäni kun herra halusi väen väkisin ostaa viimeisellä K-rauta-visiitillä Muurikan lieriön mallisen sähkösavustimen. En toki laittanut juurikaan vastaan, sillä pidän savukalasta niin pirusti! Olen myös kuullut sekä lukenut paljon positiivisia kommentteja Muurikan sähkösavustimesta, joten ihan si(i)kaa ei tullut säkissä ostettua vaikka ostopäätös tehtiin minuutissa.

Uutta laitetta piti toki päästä testaamaan mahdollisimman pian, ja koska en halunnut olla tylsä ja kokeilla savustinta ensimmäisenä tavalliseen loheen, päätin kehitellä jotain muuta. Päädyin lopulta siikaan, mutta sitä ei (tietenkään) sunnuntaina jättimarketista saanut, joten kala vaihdettiin lennossa virolaiseksi kuhaksi. Savustamiseen sopii parhaiten rasvainen kala, mutta vähärasvaisen kuhankin piti netin mukaan onnistua oikein hyvin.

Savustamisen a ja o on tuoreen kalan lisäksi kalan suolaus. Isoja määriä voi suolata suolaliuoksessa (veden ja suolan seoksessa), mutta meidän 690 gramman kuha-annos oli sen verran pieni, että fileiden pintaan hierottiin suolaa (appiukolta saatua savusuolaa), ja sen jälkeen kalat törkättiin jääkaappiin hieman reiluksi tunniksi. Noin kilon painoista lohta tulisi marinoida suolassa parisen tuntia, mutta me vähensimme aikaa, sillä kuhafileet olivat suhteellisen ohuita, emmekä halunneet syödä liian suolaista kalaa (suolaahan voi aina lisätä pöydässä). Ennen savustamisen aloittamista kalat tulee huuhdella hyvin suolasta ja kuivata vielä lopuksi talouspaperilla, jotta kalan koostumus pysyy hyvänä savustamisen aikana.

Savustimen alatasolle laitetaan ennen savustamista leppähaketta, jota voi ostaa pusseissa vaikka S-marketista. Kaupasta saatava hake on aika pientä ja luin jostakin, että isompi hake voisi olla parempaa. Hakkeen sekaan voi halutessaan laittaa katajanoksan ja pari sokeripalaa. Meillä ei ollut kaapissa sokeripaloja, enkä uskaltanut ensimmäisellä kerralla viskellä sekaan hienoa sokeria kun en tiennyt mitä sille savustuspöntön sisällä tapahtuu. Katajanoksaakaan emme tähän hätään mistään löytäneet, joten meillä savustettiin pelkällä leppähakkeella. Sokeri kuulemma muuten antaa kalalle upean värin ja katajanoksa taas tuo makua.

Kuhat savustuivat meillä vajaan puoli tuntia ja voi taivas kuinka hyviä niistä tuli! :P Suolaa ei tarvinnut lisätä, kala ei kuivunut liiaksi ja fileissä maistui ihanan savuinen maku. Kuhan kaveriksi keitimme Maatilapuodista ostamiamme uusia perunoita (Siikli), kastikkeeksi väsäsin herkullista voi-kevätsipulikastiketta ja herra Longfield loihti vuohenjuustoisen kerrossalaatin. Näillä eväillä kesä maistui ja tuntui masussa asti!

Savustettu kuha

3 annosta

• n. 700 g kuhafileitä
• 2 rkl karkeaa merisuolaa (meillä oli appiukon tekemää savusuolaa)
• 2 dl leppähaketta
• pala foliota
• öljyä
• koristeeksi tuoretta ruohosipulia

1. Hiero talouspaperilla pyyhityn kalan pintaan suolaa. Kiedo kalafileet voipaperikääreeseen ja anna maustua jääkaapissa reilu tunti (n. 1h 20 min).

2. Levitä savustuslaatikon alaosan pellille folion pala ja sen päälle leppähake. Nosta hyvin huuhdellut ja kuivatut kalafileet öljytyn ritilän päälle, ja tunge pellit ja ritilät päällä olevaan sähkösavustimeen.

3. Kypsennä kalaa noin 25 minuuttia. Pyri pitämään savustuslaatikon kansi kiinni, jotta lämpö ei karkaa.

4. Sulje sähkösavustin ja anna kalan muhia jälkilämmöissä vielä 5-10 minuuttia. Nosta valmis kala tarjoiluvadille ja koristele esim. ruohosipulin silpulla.

5. Tarjoa kala uusien perunoiden sekä voi-kevätsipulikastikkeen kanssa (kastikkeen ohje alla).

Voi-kevätsipulikastike

• 100 g voita
• 1 kpl (punainen) kevätsipuli varsineen päivineen
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa
• rouhittua mustapippuria

1. Kuumenna voi pienessä kattilassa. Lisää sipulisilppu ja anna kiehua hetki.

2. Lisää sitruunamehu ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (itse taisin laittaa n. ½ – 1 tl suolaa ja reippaasti mustapippuria).

«Vuosi sitten: Haukilahden paviljonki»
«Kaksi vuotta sitten: Grilli kuumana»