Syyskuun 9. päivänä juoksin hikihatussa Kampista Kiasman edessä odottavaan pikkubussiin. Bussin piti lähteä 9.00, mutta pääsimme lähtemään matkaan 9.03, sillä tämä leidi oli nolosti kolme minuuttia myöhässä. Aamut pienen koiranpennun kanssa vievät todella paljon aikaa, ja nyt kyllä sattui todella mahtava päivä myöhästyä kotipäässä bussista, jolla olisin ollut Kiasman edessä ajoissa. Pikkubussiin nousin kuitenkin lopulta hymy huulilla (ja sykkeet vähän koholla pienestä aamulenkistä johtuen).
Bussissa mua odotteli muutaman bloggarin lisäksi päivän oppaamme, mahtava Bitte Westerlund, joka tietää varmasti kaiken Länsi-Uudenmaan ruokatarjonnasta. Sellaisen käsityksen minä ainakin päivän aikana Bittestä sain. Minun lisäkseni päivän retkelle lähti mukaan leidejä sekä yksi herra seuraavien blogien takaa: Kiehumispiste, Kananpoikien Bistro, Jerryn keittiössä, Visit Helsinki ja Himahella.
Ainiin, mun olisi varmaan hyvä kertoa hieman tarkemmin, mistä kyseisessä päivässä oli oikein kyse! Lumo Matkailu ja Slow Food Västnyland kutsuivat minut mukaan tutustumaan Länsi-Uudenmaan ruokatarjontaan syyskuun 9. päivänä. Vastasin kutsuun oitis myöntävästi, anoin lomapäivän töistä ja jäin innolla odottamaan mitä bloggaripäivä toisi mukanaan. Länsi-Uusimaa on meille herra Longfieldin kanssa aika tuttua seutua, sillä itsekin asustelemme vähän niin kuin lännessä. Retkiä on tullut tehtyä vuosien saatossa niin Nuuksioon, Kirkkonummelle, Pohjaan, Mustioon, Långvikiin, Siuntioon, Fiskarsiin sekä Billnäsiinkin. Bloggaripäivän aikana tutustuin kuitenkin seitsemään täysin entuudestaan tuntemattomaan kohteeseen, joista tässä postauksessa teille nyt hieman kootusti jotain kerron. Muutamaan paikkaan olemme herran kanssa palaamassa jo tämän vuoden puolella uudestaan, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Kurkataan nyt missä kaikissa mahtavissa paikoissa pääsin syyskyyn alussa käymään!
Klikkaa kartta halutessasi suuremmaksi
Inkoo: Westerby Gård (kartassa B)
Pieni porukkamme otti ensimmäiseksi suunnan kohti Inkoota, jossa sijaitsee tavattoman söpö ja tunnelmallinen Westerby Gård. Westerby Gård on vanha maatila, joka on nykyisin tunnettu ennen kaikkea keittiöstään. Ravintolan lisäksi entisen maatilan tiluksilla toimii pieni ja herttainen hotelli, joka tarjoaa asiakkailleen kymmenen toinen toistaan kodikkaampia huoneita keskellä ei mitään. Ihan täydellistä! Niin täydellistä, että varasin hotellista jo reippaana vaimona herralle ja minulle huoneen viidenneksi hääpäiväksemme ensi vuoden ensimmäiselle päivälle.
Westerby Gårdin ympäristössä voi paikan omistajien – Gunilla Wikströmin sekä Jeanette Bäckströmin – mukaan samoilla kaikessa rauhassa luonnon helmassa. Meri on lähellä, metsät kutsuvat seikkailemaan ja reippaiden retkien jälkeen on varmasti ihanaa lämmitellä hotellin pienellä saunaosastolla poreammeeseen pulpahtaen. Toivotaan, että tammikuun ensimmäisinä päivinä olisi kaunis talvisää, jotta pääsisimme nauttimaan herran kanssa luonnosta oikein kunnolla.
Bloggaripäivän matka jatkui Inkoosta kohti Tammisaarta. Piipahdimme ensin viehättävällä Tammisaaren torilla, jossa paikalliset tekivät ostoksiaan aurinkoisessa säässä kaikessa rauhassa. Kiertelimme torilla omaan tahtiin, ja bongasin paikallisten tuottajien ruokakojujen välistä myös vanhoja kirjoja myyvän naisen. Tutkin esillä olevia kirjoja, ja löysin sieltä aivan yllättäen punaisen Iloinen Aapinen -kirjan, jonka sain omakseni vuonna 1991 astuessani ensimmäisen kerran koulun penkille. Jos mukanani olisi ollut yhtään enemmän käteistä, olisin ostanut aapisen oitis itselleni. Nyt se piti valitettavasti jättää Tammisaaren torille, mutta jostain aion kyllä kyseisen kirjan omaan kirjahyllyyni saada.
Hotel Sea Front & Jannen ravut (kartassa C)
Tammisaaren torilta jatkoimme matkaa kohti Sea Front -hotellia sekä paikallisen Jannen kuuluisia rapuja. Sea Front -hotelli sijaitsee komealla paikalla meren rannalla, ja muutamista sen huoneista avautuu maisema Pohjanpitäjänlahdelle. Hotellin keittiössä paikallinen Janne keittelee kuuluisia rapujaan salaisella reseptillään. Me pääsimme katsomaan rapujen keitto-operaatiota, ja voinen paljastaa, että Jannen liemen salaisuus piilee suolassa, oluessa sekä tillissä. Muuta en uskalla teille kertoa.
Meidän perheessä, taikka ystäväporukoissa ei ole rapujuhlia liiemmin pidetty, joten ravuista en osaa sen tarkemmin teille kertoa. En ehkä ihan ymmärrä kaikkea hössötystä rapujuhlien ympärillä, mutta juhlathan ovat aina kivoja, joten antaa rapujuhlista pitävien juhlia juhliaan kaikessa rauhassa. Jannen rapuja pääsee halutessaan maistelemaan Sea Frontissa, jonka lisäksi niitä voi tilata Jannelta myös suoraan omiin rapubileisiin.
Sea Frontin vierailun aikana saimme tosiaan kurkistaa Jannen ravunkeittopuuhia, jonka jälkeen pääsimme myös maistelemaan näitä elävinä keitettyjä saksiniekkoja. Ravut huuhtelimme alas vastavalmistuneilla Mustion Panimon oluilla, joiden markkinointi on aloitettu tänä kesänä. Mustion pienpanimo toimii Mustion linnan läheisyydessä, ja heidän kolmea nimikko-oluttaan pääsee nyt ainakin aluksi maistelemaan Länsi-Uudenmaan ravintoloissa sekä ostamaan paikallisista kaupoista.
Mustion linnassa olemme vierailleet herra Longfieldin kanssa kolme vuotta sitten. Paikka on upea erityisesti kesäisin! Linnan opastetulle kierrokselle kannattaa ehdottomasti osallistua, jonka jälkeen voi mennä kävelemään linnan vieressä olevalle lammelle, jossa kukkii paljon lumpeita.
Raasepori: Mörby Gård (kartassa D)
Pikkubussimme jatkoi matkaa kohti Mörby Gårdia, jonka pihaan päästäksemme ajoimme mutkaista hiekkatietä pitkän tovin, kunnes lopulta tupsahdimme idyllisen maatilan pihalle. Mörby Gård on yksi Suomen vanhimmista luomutiloista (luomuviljely aloitettiin vuonna 1995), ja se sijaitsee kauniilla paikalla peltojen ja metsien keskellä Pohjanpitäjänlahden länsirannalla. Tilan omistajana toimii nykyisin nuori nainen nimeltään Anna Alm, joka jatkaa hienoa ja arvokasta työtä tilalla perheensä jättämillä jalanjäljillä.
Annan yhtenä toiveena on, että ihmiset tulisivat tilalle katsomaan mistä ruoka omalle lautaselle tulee. Tilalla viljellään mm. viljoja, juureksia, perunaa sekä kasvatetaan lehmiä ihan syömistarkoitukseen. Maatilalla toimii pieni tilakauppa, josta voi ostaa tilan tuotteita suoraan viljelijältä itseltään. Minä nappasin mukaani mm. tilan hunajaa, kaurahiutaleita sekä spelttipastaa, josta kyhäsin heti seuraavana päivänä päivällistä, nam! Paikan päälle voi saapua myös ns. avoimien ovien päivänä, joita Anna perheineen järjestää ainakin joulun ja laskiaisen aikoihin. Perinteinen Joulurieha on tänä vuonna 13.12., ja me olemme herran kanssa menossa silloin paikalle. Merkitse sinäkin päivä kalenteriin, ja tule mukaan! Voin taata, että Mörbyn tilalta saa herkulliset ja hieman erilaiset joululahjat kaikille ruoan ystäville.
Pohjankuru: DeliTukku (kartassa E)
Mörbyn tilan kauniista maisemista matkamme jatkui kohta Pohjankurua, josta löytyy yritys nimeltään DeliTukku. DeliTukkua on hieman vaikea määritellä yhdellä sanalla, sillä sen tiloissa toimii niin lähiruokamyymälä, kahvila, lounasravintola kuin myös grilliravintola. DeliTukku tekee tiivistä yhteistyötä pientuottajien sekä viljelijöiden kanssa, jonka vuoksi kaupan hyllyiltä voi bongata tuoreita ja laadukkaita tuotteita aina juustoista, juomista, lihoista sekä leikkeleistä, jauhoista ja leivistä lähtien. DeliTukusta voi mm. ostaa aiemmin mainitsemiani Mustion pienpanimon oluita. Kyllä pitää olla onnekas, jos sattuu asumaan DeliTukun lähellä. Mun appiukko on muuten yksi näistä onnekkaista. Arvatkaa missä piipahdamme seuraavalla kerralla, kun köröttelemme moikkaamaan appiukkoa?
Karjaa: Köttkontrollen (kartassa F)
Bloggaripäivän loppupään kohteet eivät todellakaan jääneet aamupäivän vierailukohteiden varjoon. Toiseksi viimeisenä kohteena oli hauskan historian omaava Köttkontrollen, jonka tiloissa toimii nykyään ravintola sekä laadukas lihakauppa, josta voi ostaa vaikkapa grilliin mitä kummallisempia osia naudoista ja possuista. Ja mikä parasta, lihakauppias tietää tarkalleen miltä tilalta liha on tullut ja milloin eläin on teurastettu.
Lihakauppa toimii punatiilisen rakennuksen alakerrassa ja ravintola yläkerrassa. Mikäli tilaat ravintolassa lihaa lautasellesi, haetaan liha tuoreeltaan alemman kerroksen lihakaupan tiskiltä. Sain myös kuulla, että ravintolassa tarjoillaan viikonloppuisin brunssia! Kotiin päästyäni sovimmekin heti pienellä porukalla treffit loppusyksylle Köttkontrolleniin.
No mutta palataan vielä hetkeksi paikan historiaan. 1930-luvulla pilaantuneet liha- sekä maitotuotteet aiheuttivat paljon terveysongelmia erityisesti maaseuduilla. Poliitikot, lääkärit ja muut tärkeät herrasmiehet päättivät tehdä asialle jotain, ja niinpä perustettiin lihantarkastusasemia, joissa tarkkailtiin lihan laatua. Kuten varmaan arvaatte, Köttkontrollen toimi tällaisena lihantarkastusasemana 30-luvulla. Upeaa, että entisajan taitavien lihamestareiden perinteet jatkuvat lihakaupan ja ravintolan tiloissa vielä tänäkin päivänä.
Karjaalta alkoi kotimatka. Suuntasimme kuitenkin ennen Helsinkiin palaamista vielä jäätelölle Siuntioon.
Siuntio: Sjundbyn jäätelö (kartassa G)
Sjundby on Siuntiossa sijaitseva linna, joka toimii vieläkin yksityisasuntona. Linnan seinät ovat melkein kaksi metriä paksut, ja sen kellari on kuuleman mukaan valtava. Linnan alapihalla sijaitsee linnan vanha viljamakasiini, jossa toimii kesäisin pieni ja tunnelmallinen kesäkahvila Cafe Sjundby. Kahvilan erikoisuutena ovat muhkeat paikalliset leivonnaiset sekä paikallinen Sjundbyn jäätelö. Jäätelö tuotetaan lähellä, ja sen tekemisessä ei käytetä lisäaineita. Lisäaineiden sijaan jäätelö on täynnä mansikoita, mustikoita, omenoita, raparperia jne. No on siinä varmaan aika paljon myös kermaa ja muita jätskin tekoon tarvittavia ainesosia.
Olin vierailumme aikaan juuri aloittanut herkkulakon (jota on nyt takana jo melkein kolme viikkoa, HYVÄ minä!), joten jäätelö jäi minulta maistamatta. Yritin piiloutua kahvilan takaosaan, mutta kyllä mut bongattiin sieltä aika nopeasti, ja kysyttiin heti mitä jätskimakua haluan maistaa. Nolona siinä sitten selitin, että herkkulakko kieltää jäätelönkin syömisen.. Tiedustelin kuitenkin, missä pääsisin maistamaan jäätelöä herkkulakon jälkeen, ja ilokseni sain kuulla, että Runeberginkadun Petris Chocolate Roomissa voi herkutella kyseisillä jäätelöillä. Sinne siis herkkulakon jälkeen!
Siuntiosta matkamme jatkui pikkubussilla kotia kohti. Päivä oli todella antoisa, ja avasi minulle jo entuudestaan suhteellisten tuttujen alueiden ruokatarjontaa valtavasti. Oli kiva tavata uusia sekä vanhoja bloggarikavereita ja kuulla Bitten toimesta hurjasti tietoa Länsi-Uudenmaan ruokatarjonnasta.
Lisätietoja:
Visit South Coast Finland
Westerby Gård
Hotel Sea Front
Mörby Gård
Delitukku
Köttkontrollen
Sjundbyn jäätelö
Meanwhile in Longfield.. 