San Michelen hautausmaasaari, Venetsia

On tulikuuma päivä Venetsiassa heinäkuun alussa viime kesänä. Päätimme lähteä herra Longfieldin kanssa hellettä pakoon kaupungin hautausmaasaarelle, josta ajattelimme löytävämme varjoa sekä puutarhan, jossa voisimme hautausmaahan tutustumisen jälkeen istua rauhassa piknikeväiden kanssa. Käymme paikallisessa ruokakaupassa, valitsemme hyvät eväät ja ison kasan vettä mukaamme, ja lähdemme venebussisatamaan odottelemaan oikeaa vaporettoa.

Isola di San Michele8_c_matka_

Korkein muurein ympäröity neliön mallinen San Michelen hautausmaa erottuu selkeästi jo Venetsian pohjoisrannalta. Matkaa ei ole kuin jokunen sata metriä, ja malttamattomana odotamme venebussin tuloa – tule jo, haluamme mennä tutkimaan muurien takaa piilossa olevaa hautausmaata! Lopulta pääsimme matkaan.

Hautausmaasaarella vierailu on ilmaista, toki vaporeton käytöstä tulee maksaa, mutta muita kuluja vierailusta ei kerry. Paikka on kokonaisuudessaan hyvin ainutlaatuinen koko maailman mittakaavassa, mutta niinhän Venetsiassa melkein kaikki on.

Isola di San Michele7Isola di San Michele5Isola di San Michele4

Ennen muinoin ruumiit haudattiin Venetsian pääsaarille mm. kirkkoihin, mutta Napoleonin aikoihin 1800-luvun alussa päädyttiin hygieniasyistä avaamaan kokonainen saari hautasmaata varten. Hautausmaalle on haudattu merkkihenkilöiden (esim. säveltäjä Igor Stravinsky) lisäksi tuikitavallisia venetsialaisia.

Ensi askeleet Venetsian hautausmaalla saivat meidät vakuuttuneeksi siitä, ettemme totisesti olleet suomalaisella hautausmaalla. Ensinnäkin hautausmaasaarella oli todella kuuma, varjoa antavia suuria puita oli kyllä tarjolla, mutta saarella ei saanut nauttia eväitä, joten se siitä piknikistä. Toiseksi haudat olivat risteineen hurjan valkoisia, ja värikkäitä kukkia näkyi paljon. Kolmas, ja ehkä myös suurin kontrasti meille tutumpiin hautasmaihin oli se, että järjestään lähes kaikissa hautakivissä pällisteli haudassa nukkuvan henkilön kuva. Eikä kuvat olleet vain mustavalkoisia pönötyskuvia, iso osa kuvista oli värillisiä ja niissä hymyiltiin, juhlittiin ja näytettiin hurjan onnellisilta. Luin myös jostain, että osissa haudoissa on kuva jo valmiina odottamasssa sinne tulevaa ruumista (en osaa kyllä sanoa onko kyseinen henkilö jo pilvien päällä ja hautaus on tapahtumassa pian, vai onko kyseisen kuvan jamppa vielä elävien kirjoissa).

Isola di San Michele3Isola di San Michele2

Yhdessä osaa neliskanttista hautausmaasaarta oli toinen toistaan komeampia pömpeleitä, joiden sisään saattoi mennä rukoilemaan ja/tai muistelemaan rakasta vainajaa. Olen näitä pömpeleitä nähnyt leffoissa, mutta ensi kertaa pääsin näkemään niitä ihan livenä. Isoja sekä kauniita olivat, ja ihan varmasti todella kalliita.

Venetsian hautausmaa on jaettu osiin uskontojen mukaan. Ísoin osa on varattu katolilaisille, jonka lisäksi löytyy ainakin juutalaisten, evankelilaisten ja ortodoksien alueet. Kuuluisuuksien haudoille on jopa opasteet, ja paikalla käy paikallisten lisäksi paljon turisteja. Meidän vierailumme aikana ei hautausmaalla oikein ketään muita ollut, mutta tulee silti muistaa, että alueella tulee käyttäytyä kohteliaasti. Saarella vietetään edelleen hautajaisia, sukulaiset vievät kukkia rakkaidensa haudoille ja muistelevat heitä. Tästäkin syystä on tärkeää käyttäytyä alueen arvon mukaisesti.

Isola di San Michele1

Vierailu Isola di San Michele -hautausmaasaarella oli ehdottomasti paahtavasta kuumuudesta huolimatta ainutlaatuinen kokemus. Vaikka eväät syötiinkin lopulta aika karulla vaporetto-aseman penkillä, jäi käynnistä kaunis muisto. Kaunis on totisesti oikea sana tälle hautasmaalle. Prahan vanhasta juutalaisesta hautausmaasta pidän myös suuresti, mutta se ei ole samalla tavalla kaunis ja viehättävä paikka kuin Venetsian hautausmaa.

Missä ja miten sinne pääsee?

San Michelen hautausmaasaari sijaitsee Venetsian pohjoisosan ja Muranon välissä. Sinne pääsee Fondamente Noven pysäkiltä linjoilla 4.1 ja 4.2. Hautausmaa on auki kesäaikaan kello 7.30-18.00, talviaikaan hautausmaan portit menevät kiinni kello 16.00.

Isola di San Michele6

Tässä oli muuten vihoviimeinen postaus viime kesän Italian matkalta! Johan näiden kirjoittamisessa menikin melkein vuosi. Muut Venetsian jorinat löytyvät seuraavien linkkien takaa.

Pyhän Markuksen aukio, Venetsia

Pyhän Markuksen aukiota on ylistetty yhdeksi maailman kauneimmista julkisista aukioista. Ja sitä se totisesti on. Enhän toki ole nähnyt kovin montaa maailman kaikista julkisista aukioista, mutta Pyhän Markuksen aukio veti kyllä hiljaiseksi kaikessa komeudessaan.

Venice_Piazza San Marco14

Suuri osa turisteita lähtee tutustumaan tarunhohtoiseen Venetsiaan Pyhän Markuksen aukiolta. Aukiota ympäröi toinen toistaan hulppeammat historialliset rakennukset. Aukion kulmalta löytyy mm. valtava Dogen palatsi, massiivinen Pyhän Markuksen viiden kupolin kirkko, korkea kellotorni, Huokausten silta, kasa upeita museoita sekä päheitä kahviloita, joissa hinnat ovat kovat, mutta kyllä niistä maisemista sekä viiden tähden palvelusta voi jokusen lantin ylimääräistä maksaakin. Niin ja tietysti aukiolla parveilee sadoittain pulskia puluja, jotka nauttivat turistien ruokajämistä ihan kympillä.

Pyhän Markuksen kirkko nököttää aukion itäisessä päässä. Kirkko on jo kolmas tällä paikalla oleva kirkko, ja se on venetsialaiseen tapaan koristeltu taitavasti ja hyvällä, runsaalla maulla. Kirkon edessä kököttää pystyssä kolme pronssista lipputankoa, jotka ovat peräisin 1500-luvulta.

Venice_Piazza San Marco2Venice_Piazza San Marco1Venice_Piazza San Marco4

Kirkon kellotorni ei ole yhteydessä itse kirkkoon. Campanile-kellotorni kohoaa 96 metriin (jostain luin myös 99 metriä) ja sen huipulta aukeaa odotetusti satumaiset maisemet Venetsian ylle. Kellotornin huipulta ei tosin erota lainkaan Venetsian 118 erillisen saaren välissä kulkevia kanavia. Ylhäältä katsottuna Venetsia näyttää yhtenäiseltä merenrantakaupungilta, tämä tosiseikka yllätti meidät molemmat kun maisemia kellotornin huipulta ihailimme viime kesänä.

Venice_Piazza San Marco3Venice_Piazza San Marco7Venice_Piazza San Marco5Venice_Piazza San Marco6

Kuvasimme herra Longfieldin kanssa teille Campanilen huipulta pienen videonkin matkamuistoksi. Kellotorni on Venetsian korkein rakennus ja sen huipulle pääsee iisisti ilman hikipisaroita hissillä.

Ehkä ihastuttavin aika aukiolla hengailulle oli hieman viileämmän auringonlaskun aikaan. Eräänä iltana istahdimme Caffe Quadrin terassille ja tilasimme koko reissun kalleimmat drinksut. Orkesteri soitteli sivulla omalla lavallaan mukavia klassisia biisejä, ja minä aloin hytkyä rennosti mukana. Loma oli lopuillaan, mutta silti hyvä olo kulki koko kropan läpi ja päätin nauttia viimeisistä lomahetkistä täysillä.

Caffe Quadri ei ole muuten ihan tavallinen kahvila-ravintola. Se oli itävaltalaisten kantapaikka 1800-luvulla, jolloin maa hallitsi Venetsiaa. Tuona aikana paikalliset joivat ja söivät yksinomaan aukion toisella puolella olevassa Caffe Florianissa. Varmaan on pahaa silmää lähetetty puolin ja toisin kahviloiden omilta terasseilta muinaisina aikoina. Ensi kerralla meidän täytyy käydä sitten testaamassa Caffe Florianin kalliit drinkit.

Venice_Piazza San Marco13Venice_Piazza San Marco10Venice_Piazza San Marco12c_matka_

Aivan veden tuntumassa aukion reunalla kohoaa kaksi graniittista pylvästä, joita koristaa Venetsian alkuperäinen suojeluspyhimys Pyhä Theodorus ja kaupungin suojeluspyhimystä Markusta symboloiva siivekäs leijona. Näiden pylväiden välissä on ammoisina aikoina hirtetty rikollisia. Vankityrmät sattuivat sijaitsemaan kätevästi aivan pylväiden läheisyydessä olevissa vankityrmissä, joten sieltä tuhmat lainrikkojat oli helppo ja nopea kuskata viimeiselle matkalleen.

Nykyisin tällä paikalla parveilee enää tuhatmäärin turisteja ihastelemassa aukion krumeluurisia rakennuksia sekä aistimassa historian havinaa tässä valloittavan kauniissa kaupungissa, jonka luulisi vievän jalat alta kyynisiltäkin vierailijoita. Vastaavaan paikkaan ei varmasti törmää missään muualla maailmassa.

Venice_Piazza San Marco9Venice_Piazza San Marco11

Huokausten silta, Venetsia

Venetsian kanavasokkelossa on yhteensä yli 400 siltaa. Osa silloista johtaa asuintalojen kotioville, osan avulla päästään siirtymään vaivatta seuraavalle pienelle saarelle ja sitten on yksi silta, jota ei ainakaan yksikään vanki olisi halunnut ylittää ennen muinoin vapaaehtoisesti.

venetsia_huokausten silta4

Ponte dei Sospiri, eli Huokausten silta yhdistää Dogen palatsin ja sillan toisella puolella, vedenrajan alapuolella olevat vankityrmät toisiinsa. Silta on rakennettu vuonna 1602, ja kaiketi kuuluisin vanki joka on siltaa pitkin huokaillen kävellyt, on itse Casanova. Casanova istui vankityrmässä viiden vuoden tuomiota taikuudesta, vakoilusta sekä Jumalan pilkasta syytettynä. Tarinan mukaan Casanovan onnistui kuitenkin karata ylemmän kerroksen lyijykammiosta vuonna 1755. Tiedä sitten kuinka totta taru on.

venetsia_huokausten silta1_c_matka_

Dogen palatsi (Palazzo Ducale) toimi dogien hallituspalatsina. Doget olivat Italian kaupunkivaltioiden valtionpäämiehiä, ja palatsi toimi Venetsian dogien asuinpaikkana vuosisatojen ajan. Palatsi kätkee sisäänsä myös tuomioistuimen, joten oli kätevää rakennettaa palatsin ja vankityrmien väliin silta, jota pitkin vangit voitiin kuljettaa kätevästi niin tyrmästä tuomioistuimen eteen, kuin myös tuomion julistamisen jälkeen suorinta reittiä vankilaan.

venetsia_huokausten silta9venetsia_huokausten silta6

Nykyään Huokausten silta on eittämättä Venetsian toiseksi tunnetuin silta heti Rialton jälkeen. Rialto on vuonna 1591 valmistunut silta, joka oli ensimmäinen Canal Granden yli rakennettu kivisilta. Meidän visiitin aikana Rialto oli peruskorjauksen alla, joten kovin kummoisia kuvia tästä huputetusta sillasta emme onnistuneet saamaan.

Mistä sitten on peräisin tämä hieman romanttiseltakin kuulostava nimi vankityrmään johtavalle sillalle?

Huokausten silta on katettu. Ainoa näköyhteys ulkoilmaan on sillan seinissä olevat pienet koristeelliset aukot, joista avautuu kaunis näkymä Venetsiaan. Silta pitää sisällään kaksi toisistaan erotettua käytävää, joista toisen käytävän aukoista aurinko laskee kuin suunnitellusti juuri pienistä rei’istä avautuvaan suuntaan, ja ehkä tämä maisema on saanut siltaa pitkin tyrmiinsä kävelevät vankit huokailemaan kohtaloaan niin kovasti, että sillalle annettiin nimi Huokausten silta.

venetsia18

venetsia_huokausten silta3venetsia_huokausten silta2

Sillalle pääsee kävelemään Dogen palatsista. Kierrosta palatsissa ei kannata jättää missään tapauksessa väliin. Dogen palatsi on gotiikan mestariteos, jonka kauneutta sekä ylitsepääsemätöntä krumeluurin määrää on syytä mennä ihmettelemään ajan kanssa.

venetsia_huokausten silta7

Venetsia – mikä mesta!

venetsia14_c_matka_

Venetsia. Tuo maailmankuulu uppoava kaupunki, joka on aikoinaan rakennettu parin metrin syvyisen laguunin päälle, ja jonka historiallinen keskusta (vanhakaupunki) koostuu 118 erillisestä saaresta. Vanhassakaupungissa asui vielä vuonna 1953 noin 172 000 asukasta. Väkiluku pienenee jatkuvasti, ja nykyään siellä asuu enää noin 59 000 vakituista asukasta.

Venetsiaa tituleerataan usein yhdeksi maailman romanttisimmista matkakohteista. Siellä käy vuosittain noin 24 miljoonaa turistia, joista neljä viidesosaa käy kaupungissa ainoastaan päivän vierailulla. Me vietimme tässä kanavia halkovassa kaupungissa kolme päivää viime vuoden heinäkuussa uhmaten sekä turistirysiä että polttavan kuumaa aurinkoa.

Kannattiko?

venetsia1venetsia3

Moni oli varoitellut meitä etukäteen Venetsiasta. Sen piti olla haiseva, kuuma ja aivan liian täynnä turisteja. Niin ja toki pirun kallis. Venetsia oli meidän viime kesän Italian matkan viimeinen kohde. Venetsiaan saapuessamme meillä oli takana melkein kaksi viikkoa kaikkea mahdollista: Firenzeä, Toscanan maaseutua ystävien kanssa, hyvää ruokaa, San Marinoa, patikkaretkiä mitä upeimmissa maisemissa, liitovarjoilua Gardajärvellä, Pisaa, Sienaa, Cinque Terreä sekä Veronaa. Mietimme, voiko Venetsia tarjota meille enää mitään uutta näin onnistuneen matkan päätteeksi.

venetsia4venetsia5venetsia18venetsia20

Päätimme ottaa Venetsian ennakkoluulottomasti vastaan, välittämättä kommenteista joita olimme siitä etukäteen kuulleet. Koti-ikävä alkoi jo reissun lopussa painaa, ja lisäksi pikkuinen Horatio odotteli meitä jo Oulussa, mutta siitäkin huolimatta halusimme antaa tarunhohtoiselle Venetsialle mahdollisuuden.

Pakkohan kaupunki oli toisaalta ennakkoluulottomasti ottaakin vastaan, sillä rehellisesti sanottuna, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä meitä paikan päällä odotti. Toki olin nähnyt kaupungista ja sen kanaaleista paljon valokuvia, mutta niidenkään avulla en saanut piirrettyä kovin tarkkaa mielikuvaa päähäni Venetsiasta. Lisäksi emme olleet ehtineet tutustua kaupunkiin kovinkaan tarkasti etukäteen. Hyvä kun ehdimme junamatkalla Veronasta kaivaa Suomesta ostetun matkaoppaan esiin, ja selata sitä hieman, ennen kuin jo olikin aika alkaa haahuilla päämäärättömästi laukkujen ja rinkkojen kanssa Venetsian päärautatieasemalla.

venetsia9venetsia16

Hyppäsimme lopulta oikeaan vesibussiin, ja istuimme kassiemme kanssa alas. Vaporetto (se vesibussi siis) lähti liikkeelle, ja me aloimme ahnaasti vilkuilla ympärillemme.

Pian tupsahdimme Venetsian pääkanavalle – Canale Grandelle – joka on 30-70 metriä leveä ja neljä kilometriä pitkä kanaali. Leuka meinasi loksahtaa meiltä molemmilta paikoiltaan sillä sekunnilla, kun näimme ensi kertaa Venetsian Vaporetton kyydistä. Se oli yhtä aikaa uskomattoman kaunis, kiehtova, kummallinen, hurmaava sekä jopa salaperäinen. Miten missään voi näyttää tältä?

venetsia8

venetsia10venetsia15

Liu’uimme vesibussin kyydissä Rialton sillan alta, ja niskat meinasivat mennä nurin yrittäessämme nähdä kaiken kerralla. Aivan poikkeuksellinen paikka.

Hyppäsimme vesibussin kyydistä oikealla pysäkillä pois ja lähdimme tarpomaan kohti hotelliamme. Majapaikkanamme toimi seuraavien kahden yön ajan Hotel Bella Venezia, jonka etsimisessä meillä meni piiitkä tovi. Minä olen aika surkea karttojen kanssa, mutta herra Longfield löytää perille aina. Tällä kertaa homma ei ollut kuitenkaan ihan helppo. Monesta paikasta olimme lukeneet, että Venetsiassa eksyy varmasti, mutta että herra Longfield..? Kyllä. Hotellille oli oikeasti lyhyt matka, mutta karttaan ei ollut piirretty läheskään kaikkia pienen pieniä katuja, ja kun huonoon karttaan yhdistää yli 30 asteen paahteen, isot matkalaukut sekä järjettömän ahtaat kapeat kujat, saattaa herrakin mennä harhaan. Lopulta se hotelli kuitenkin löytyi.

venetsia6venetsia7venetsia19venetsia2venetsia17venetsia11venetsia12

Kanaalien yli kaartuvat sillat yhdistävät toisiinsa Venetsian vanhankaupungin 118 pientä saarta. Osa silloista – joita on Venetsiassa yhteensä 354 – johtaa suoraan paikallisten asukkaiden kotioville, kun taas osa ohjaa valtavia turistimääriä tutustumaan kaupunkiin tarkemmin aina vain uusien ja taas uusien kanaalien yli. Siltoja ylittäessä ei voi olla huomaamatta kaupungin kanaaleissa viliseviä gondoleita, jotka kuljettavat turisteja (romanttisesti) keula kiinni edellä menevän mustan gondolin perässä. Gondolit ovat tosiaan nykyään kaikki mustia, ja kyydeillä on kiinteät hinnat. Näin turisteja ei päästä huijaamaan liian kovilla kuljetusmaksuilla, eikä kilpavarustelujakaan pääse tekemään.

Me jätimme gondolikyydin reissullamme väliin. Mutta jestas me kävelimme, eksyimme ja ihastuimme Venetsiaan. Tästä viehättävästä kaupungista tulette kuulemaan vielä lisää..

Ainiin, kannattiko?

Totta hitossa!

venetsia13