Jatketaan viikonlopun herkuttelujen parissa! Suuntasimme sunnuntaina lähimpien sukulaisten kanssa Kirkkonummelle, jossa nautiskelimme 13 hengen voimin maittavan synttäribrunssin herra Longfieldin kolmekymppisten kunniaksi. Sunnuntaihin päättyi myös herran karkelot, joita juhlittiin ensiksi kavereiden kanssa, sitten ihan kaksistaan sekä vielä lopuksi sukulaistenkin voimin. Nyt mun pitää sitten vaan jäädä odottamaan mitä kaikkea herra järkkää mulle kahden vuoden päästä kun omat kolmekymppiset ovat totta. :)
Raahasimme sukulaiset Kirkkonummelle asti ihan siitä syystä, että olemme todenneet Bistro O Matin brunssin olevan yksi parhaista. Olemme tainneet käydä siellä brunssilla jo kolme kertaa. Helsingistä olisi toki löytynyt myös muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja synttäribrunssin järkkäämistä varten, mutta Bistro O Matissa saa hyvän ruoan lisäksi jutella rauhassa, sillä paikka on hirmu rauhallinen. Ja olisihan se tylsää jos 13 ihmisen pitäisi jatkuvasti huutaa toisilleen kuullaakseen muiden jutut sekä oman äänensä.
Saimme ravintolasta hyvän tarjouksen (herra kyllä teki ihan kiitettävää tinkimistä loppuun asti), johon sisältyi brunssin lisäksi kuohuviinilasilliset koko porukalle. Paikalle jäi jokunen henkilö saapumatta, joten lopullinen hinta jäi vielä odotettua alhaisemmaksi. Meille oli varattu oma kabinetti ravintolan perältä, jossa saimme olla ihan rauhassa. Yksityinen tila oli siitäkin syystä kätevä, että saimme hoilottaa onnittelulaulut ihan rauhassa. Olimme ystävien sekä sukulaisten kesken ostaneet herralle oikein hienon mahonkisen kitaran lahjaksi, jolla herra sitten muutaman biisin meille soitteli.
Kitaran merkki on muuten Martin. Ei siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta tiedättekös sellaisen jutun, että vain Martin-merkkisten kitaroiden aukkoja (mä en tiedä miksi sitä koloa oikeasti kutsutaan) saa nuuhkutella? Kitaran sisällä on jostain syystä setripuuta, joka tuoksuu oikein hyvältä. F-musiikin hauska myyjä kertoi myös, että muun merkkisten kitaroiden aukkoja ei saa haistella, koska se näyttää vaan tyhmältä.
Tuoksuva kitara ei kuitenkaan ollut musta niin tärkeä juttu kuin Bistro O Matin sapuskat. Tällä kertaa saimme nauttia brunssilla seuraavanlaisilla herkuilla:
Juusto-tomaattisalaattia
Caesarsalaattia
Punajuuri-cashewpähkinäsalaattia
Valkosipulisilakkaleipiä
Savulohimoussea ja mätiä
Marinoituja vihersimpukoita ja aiolia
Maalaispateeta ja karviaisihilloketta
Grillattua kukonpoikaa ja latva-artisokkaa
Keitettyjä sikliperunoita
Bistro O Matin artesaanileipää ja voita
Alkuruoat olivat odotetusti herkullisia. Omia suosikkejani olivat valkosipulisilakkaleivät, savulohimousse sekä grillattu kukonpoika sekä artisokat, joita popsin suuhuni caesarsalaatin kanssa. Jos jotain moitittavaa täytyy hakea, niin olisin lisännyt punajuurisalaattiin vuohenjuustoa. Se olisi kruunannut maukkaat punajuuret!
Pääruoka tilattiin etukäteen kolmesta eri vaihtoehdosta ja se tarjoiltiin suoraan pöytään. Suurin osa herkutteli murealla possunposkella (paahdettua luomuporsaanposkea, valkosipuli-perunapyreetä ja punaviinikastiketta), muutama otti ahventa (paistettuja ahvenfileitä ja fenkolikastiketta) ja mä olin ainoa joka maistoi kanttarellipastaa (jonka nimesin myöhemmin sylkipastaksi).
Eikö toi mun pasta näytäkkin siltä, että se olisi yltäpäältä syljessä? Pasta kyllä maistui hyvältä, mutta en ymmärrä tuollaisen syljen näköisen vaahdon funktiota. Saman näköistä sylkeä tuppaa näkemään jo vähän joka paikassa (siis ravintoloiden ruoka-annoksissa).
Jälkkäripöytä oli upea! Onneksi kuvasin jälkkäreitä ennen kuin kukaan vieraista oli saapunut paikalle, sillä kun me menimme jälkkäreitä hakemaan, olivat kakut jo hieman kolutun näköisiä. Se ei toki herkkujen herkullisuuteen vaikuttanut mitenkään, mutta kuvista tuli nätimpiä kun herkkuihin ei oltu juurikaan vielä koskettu. Ja tällaisia makeita juttuja sinne jälkkäripöytään oli loihdittu tällä kertaa.
Vaniljabavarois
Omena crumble
Metsämarjasalaattia ja vaniljakermaa
Suklaa cup cakes
Kotimaisia pientilajuustoja ja pientilahillokkeita
Jälkkäripöydässä olevien juustojen kaveriksi olisin kaivannut pieniä suolakeksejä. Vaniljabavarois sekä suklaiset kuppikakut taasen eivät kaivanneet kaverikseen yhtään mitään, molemmat veivät kieleni mennessään. Olin muuten ainoa joka haki jälkkäreitä lisää! Luulen kyllä vähän, että muut eivät vain kehdanneet hakea lisää. ;) Mun masu olisi vetänyt vielä kolmannenkin jälkkärikierroksen, mutta en kehdannut enää hakea lisää muiden puhuessa siitä kuinka he eivät ole vuosiin syöneet näin paljon herkkuja/jälkkäreitä yhdellä kertaa. Mikäköhän hiton sokerihiiri mun sisällä oikeesti asustaa?!
p.s. Unohdin kokonaan kertoa miksi tuossa postauksen otsikossa mainitaan shamaanirumpu! Herra Longfield sai sellaisen isältään synttärilahjaksi. No nyt sekään asia ei jäänyt kenellekkään epäselväksi.
«Vuosi sitten: Beautiful autumn <3»
Meanwhile in Longfield.. 