Edistyminen:
Herätessäni tänä aamuna tunsin heti, että paino ei ole liikahtanut mihinkään. Olo oli nimittäin todella paisunut ja turvonnut. Tunsin miten sormeni olivat kuin paksut nakkimakkarat ja muutenkin olo oli pöhöttynyt, ihan kuin olisin popsinut edellisenä iltana pussin sipsejä tai vetänyt hulluna viinaa. Kumpaakaan en kuitenkaan ainkaan tietoisesti ollut tehnyt, joten jotain mun kropassa on nyt sekaisin.. Menkat ovat viikonloppuna kyllä alkamassa (kaikkia varmaan kiinnostaa), joten sekin voi pöhöttynyttä olotilaa jotenkin selittää.
Päätin siis jo sängyssä, että tänään en saa itkuraivareita vaikka vaaka näyttäisi mitä. No mitä se sitten näytti? +0,1 kg eilisestä. Dieetin kokonaisutulos on siis tällä hetkellä +0,1 kg.
Mutta älkää hätääntykö, mulla on kaikki hyvin! En stressaa tuosta painosta enää tän kuurin aikana. Vedän dieetin loppuun meni miten meni, ehkä se paino sitten ensi viikolla humpsahtaa alas kunhan tämä sisälläni vellova neste saadaan musta jotenkin ulos.
Päivän liikunta:
Aamulenkille sain tänään mukaani harmaan kaverin lisäksi herra Longfieldin. Iltapäivällä oli tiedossa todellista hyötyliikuntaa, sillä suuntasin suoraan töistä palkkapäivän kunniaksi shoppailemaan. Ostoskeskuksien uumenissa kävelyn lisäksi suuntasin heti kotiin tullessani koiran ja herra Longfieldin kanssa ulos. Hipsimme hieman harmaassa ja sateisessa säässä joristen mm. lauantain suunnitelmista.
Mun on muuten pakko päästä sunnuntaina jumppaan ja salille.. Pelkkä kävely tuntuu jotenkin kamalan tehottomalta ja tylsältä. Tahtoisin ihan hulluna spinnaamaan! Sunnuntaina otetaan suunnaksi siis SATS, ja toivotaan, että voimaa riittää enemmän kuin keskiviikon Combatissa.
Sepustus neljännestä päivästä:
Aamu alkoi töissä mukavasti tarkistettuani, että palkka ylityörahoineen oli saapunut tililleni. Pulska tili tuntuu aina yhtä hyvältä, varsinkin kun tilille tupsahti tänään normaalin palkan lisäksi reilut 300 euroa ylityörahoja! Päätinkin heti aamulla, että lähden töistä 14.30 shoppailemaan, johonkinhan ne ylityörahat on tuhlattava. :)
Mulla piti olla parin tunnin palaveri heti aamusta, joten popsin aamutuimaan työhuoneessa yhden tomaatin. Ajattelin, että jätän pirtelön juomisen palaverin jälkeen, sillä hieman ennen yhdeksää nälkä ei ollut vielä kovemmin iskenyt. Palaveri kuitenkin peruttiin viime tipassa, sillä yksi (tärkeä) osallistuja oli sairastunut. Pirtelön tekoa myöhensin palaverin peruuntumisesta huolimatta kuitenkin niin pitkään, että nälkä alkoi kurnimaan turvonneessa mahassani.
Väsäsin aamulla kotona muuten hiuksiini yllä olevassa kollaasissa näkyvän letin. Letistä tuli aika nätti. :) Shoppailupäivänä on tärkeää, että hiukset ovat kiinni ja jalassa on matalat kengät. Tästä syystä vaihdoin koko viikon jalassa olleet harmaat korolliset nilkkurini ruskeisiin matalapohjaisiin saappaisiin ja kiedoin hiukseni nutturalle. Näiden toimenpiteiden jälkeen vaatteiden sovitus käy nopeammin ja kaupoissa jaksaa kävellä paremmin (ja pidempään)!
Työpäivän aikana söin vielä lounaaksi tomaattiliemen tuoreen tomaatin kera. Toisen lounaan söin kello 12.45, jolloin oli vuorossa karamell/toffee-patukan syönti. Kyseinen patukka on erään työkaverini lempparipatukka Nutrilettin valikoimasta, ja tämä leidi kyllä tietää patukoista tosi paljon! Älkääkä nyt pliis heti kuvitelko mitään kaksimielistä, mä tarkoitan ihan vain tällaisia ateriankorvike- sekä proteiinipatukoita. Tosin mua toi lause kyllä huvittaa ihan siinä toisessakin merkityksessä.
Täytyy hieman jatkaa näistä patukoista vielä. Oltiin kerran juuri tämän patukkatietäjän kanssa ylitöissä ja kahden herrasmiehen mielestä oli tosi lystikästä kun pärjäsimme koko pitkän käyttöönoton (lue: ylityön ajan) vain patukoilla. Emme raahautuneet mäkkiin hakemaan hamppareita kun herramiehet meitä mukaansa pyysivät, vaan ilmoitimme, että me vedetään tänään vaan patukkaa. Väsyneenä tämä juttu jaksoi huvittaa ihan tosissaan niin meitä kuin herrasmiehiäkin.
Kävin työkavereiden kanssa vielä iltapäiväkahvilla, jonka jälkeen lähdinkin tasan 14.31 tuhlaamaan rahojani ostoskeskusten uumeniin. Löysin mm. ulkoiluhousut, uuden boyfriend-paidan vanhan paitani kaveriksi, rintaliivit, kynttilöitä sekä ulkoilutakin herra Longfieldille. Hakusessa olleita ruskeita loaftereita sekä ulkoilutakkia itselleni täytyy varmaan lähteä metsästämään ensi viikolla Hulluilta päiviltä, jonka kuvasto oli tipahtanut postiluukkuun, ja ilahdutti minua pirteällä keltaisella värillään kun saavuin vihdoin joskus kuuden jälkeen kotiin. Kuvasto on itseasiassa ihan tuossa minun vieressäni nytkin, ja aion sen selata vielä moneen kertaan todella tarkasti läpi.
Kotona söin lenkin jälkeen tomaattipastaa, sekä kurkkua ja tomskua. Tämä tomaattipasta ei vieläkään maistunut kovin hyvältä ja olin iloinen kun kippasin viimeisen lusikallisen suuhuni ja tajusin, ettei mun tarvitse enää koskaan syödä sitä. Onneksi jälkkäriksi oli vielä vaniljavanukas, jota maistatin myös herralla, joka piti siitä myös kovasti. Mikäli vaniljavanukkaan jauhopusseja saa kaupasta, ostan niitä kotiin pahimpia makeannälkäkohtauksia varten. Vanukas sisältää vain100 kaloria, vaikka se maistuu aivan normaalille kermaiselle vanukkaalle.
Kollaasissa oleva viimeinen kuva, jossa karvainen kaverimme syö ruokaa suoraan jättimäisestä ruokasäiliöstään, ei liity tähän Nutrilett-dieettiin mitenkään. Koiramme vain on kovin suloinen, koska hänen on pakko päästä syömään nappuloitaan suoraan ruokasäiliöstä samalla kun sitä täytetään. Toinen tuhisee ja yrittää syödä nappuloita kamalan nopeasti, sillä hän tietää, että ruokasäiliön kansi menee kiinni heti kun täyttöpussi ollaan saatu tyhjäksi.
Nyt edessä alkaisi dieetin rankin osuus – viikonloppu. Olemme tottuneet käymään joka viikonloppu brunssilla, ja mulla on jo nyt näin perjantai-iltana vaikeuksia ymmärtää, että en pääse viikonloppuna brunssille.. Toiseksi viikonlopun tekee vaikeaksi se, että herra Longfield suuntaa sunnuntaina työmatkalle Alabamaan, ja jään tänne kotiin ihan yksin viikoksi.. :( Onneksi ensi viikolle on viritetty mukavaa ohjelmaa (mm. Hullut päivät ja sushi-ilta ihan parhaassa seurassa)! Meillä on kuitenkin yleensä tapana ennen herran työmatkoja tehdä yhdessä hyvää ruokaa ja herkutella ihan tosisssaan, vähän niin kuin hyvästeiksi (ei kuitenkaan jäähyvästeiksi). Nyt joudun kuitenkin puputtamaan sunnuntaina viimeiset jauhopussit, ja voi olla, että ikävä ja suru toisen lähdön takia tulee olemaan vielä pahempi kuin normaalisti.. Mutta ennättäähän sitä herkutella sitten kun herra taas saapuu kotiin! Nyt ei masennuta hitto vie!
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Meanwhile in Longfield.. 