Tästä postauksesta tulisi paljon kivempi jos uskaltaisin paljastaa naamani. Mutta koska naama pysyy jemmassa täytyy uusi hiustyylini esitellä hieman eri tavalla.
Maaliskuussa ottamani permis kesti paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Vielä tänään kampaajani ihmetteli miten permis on pysynyt niin hyvin ja kuinka vähän se on hiuksiani tuhonnut. Totuus oli kuitenkin se, että latvat olivat aika karmeassa kunnossa ja tässä välissä oli hyvä tilaisuus pätkäistä hiuksia ihan kunnolla.
Olen ihaillut jo pidemmän aikaa julkkiksilla enemmän ja vähemmän näkyvää long bob -hiusmallia, mutta lopullinen päätös sille, että leikkaan hiukseni pitkäksi bobiksi vaati kyllä kohtuullisen paljon sulatteluaikaa. Vielä tänään kampaajalle kävellessäni mahaani sattui kamalasti ja oksennus ei ollut kaukana.. Tiesin kyllä melko varmasti, että malli tulee minulle sopimaan, sillä olin lukenut pitkän bobin sopivan erinomaisesti pyöreäkasvoisille/isoposkisille ihmisille. Mutta ei se kampaajalle meno silti kivaa ollut! Tarkennuksena täytyy kertoa, että hiukseni eivät ole olleet näin lyhyet viimeiseen 10 vuoteen.
Kun olin päässyt istumaan kampaajalle ja kampaaja kysyi mitä hiuksille tehdään, sanoin mahassa möllöttävästä olosta huolimatta rohkeasti haluavani ruskean long bobin (kuulostaapas härskiltä). Väriksi valitsin entuudestaan tutun tupakanruskean, jolla olen hiuksiani jo muutamaan kertaan ennen permistä värjäillyt. Ja sitten se tapahtui, kampaaja pätkäisi ennen värin levittämistä reilut 10 senttiä latvoista pois ja sanoi leikkaavansa loput värin jälkeen. Tässä vaiheessa tiesin tehneeni oikean päätöksen – hiukset näyttivät ja tuntuivat heti paksummilta ja terveemmiltä.
Kun hiukset oli vihdoin parin tunnin päästä föönattu, näin lopputuloksen kunnolla – ja voi kuulkaa, tykkäsin siitä kauheasti! Ruokakaupassa en voinut keskittyä mihinkään sillä hiplailin hiuksiani jatkuvasti (taisin myös salaa pyörähtää pari kertaa eräällä tyhjällä käytävällä tunteakseni kuinka hiukset hulmuavat). Sain kuitenkin jotenkin maidot ja leivät ostettua ja sitten juoksin kotiin peilin eteen ihailemaan uusia hiuksia. :)
Arvatkaa mikä oli herra Longfieldin eka kommentti? ”Näytätpäs sä vanhalta.”
Onneksi lauseen perään tuli myös muikea hymy, joten tiesin hänenkin rakastuneen uuteen bobiini!
I ♥ my bob.
«Vuosi sitten: Sienessä»
Meanwhile in Longfield.. 
Wau, aivan upea malli! Teit ihan oikean päätöksen.
Iso kiitos! :) Töissä olen saanut kummia katseita, kehuja ja yksi sanoi ”sä näytät ihan eriltä”. Mun pitää oppia föönaamaan nämä bobini, muuten tästä ei tule jatkossa mitään. Pyöröharja pitää ostaa ihan ensimmäiseksi.
Hieno pitkä polkkatukka ja upea väri!
Väriin olen itsekkin todella tyytyväinen. Samaa väriä olen ottanut kahdesti ennenkin, joten tiesin ainakin sen onnistuvan. Onneksi myös pituus on hyvä. :)
Voi jee, tuo long bob on kyllä nätti! Itselläni on nyt vähän lyhyempi malli bobista. Föönaamista ja pyöröharjaa tosiaan tarvitsee joka aamu. Onko sinulla luottokampaaja?
Kiitos. :) Perus bob on kyllä kanssa tosi kiva!
Kävin eilen katsomassa pyöröharjoja, mutta ne näyttivät kamalan väkivaltaisilta ja kovilta. Jätin sitten ostamatta.. Ajattelin vielä kurkistaa ilmakihartimia, ne voisi sopia tällaiselle kädettömälle paremmin (ainakin alkuun).
Luottokampaaja on, mutta hän on juuri nyt äippärillä. Onneksi mulle sattui toinen tosi kiva ja taitava nuori nainen. Oon käynyt jo iäisyyden Sirpa Mansnerilla, ja ollut kyllä poikkeuksetta tosi tyytyväinen.