One tiny champagne bar

Elettiin huhtikuun 8. päivää. Se oli se päivä kun talvi palasi hetkeksi Etelä-Suomeen ja aamulla töihin tarpoessa ulkona näytti siltä, että oltaisiin lähempänä joulua kuin vappua. Eihän se lumentulo olisi mua ihan hirveästi haitannut, mutta että pitkin käydä niin, että talvi palasi juuri 8. päivänä huhtikuuta.

Tuona päivänä mun piti nimittäin suunnistaa töistä Manskun ja Espan kulmassa olevaan pikkuruiseen samppanjabaariin, jossa toimisin koemaistajana Fazerin ja Vapa Median tekemässä täydellinen makupari –jutussa. Olin tietenkin koko hommasta enemmän kuin otettu ja olin päättänyt vaatteet ja meikit jo edellisellä viikolla erään kollegan kanssa (asiat tärkeysjärjestykseen). No sitten kävi niin, että satoi lunta ja tuli kylmä, joten vaatesuunnitelmat menivät uusiksi. Aamuisen paniikkisession jälkeen päälle päätyi lopulta musta mekko, mustat sukkikset sekä englanninlakukorut.

Aamun paniikkifiiliksissä multa unohtui laittaa ripsari, jonka huomasin kyllä vasta töissä viittä minuuttia ennen samppanjabaariin lähtöä. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin käydä hakemassa uusi ripsari Stockalta ennen tapaamisen alkua. Ripsarin hakukaan ei mennyt ihan nappiin, sillä suuntasin suoraa päätä Helena Rubinsteinin pisteelle, sillä muistin aivan selkeästi omaavani heidän ripsarin. No en omistanut, vaan omistan Yves Saint Laurentin ripsarin, mutta paniikissa kirjainyhdistelmä YSL ja HR saattavat mennä sekaisin. Onneksi HR:n ripsari on kuitenkin pirun hyvä.

Uuden ripsarin kanssa juoksin vielä Stockan vessaan kaunistautumaan – hiusten harjauksen, huulikiillon sekä ripsarin sutimisen jälkeen lähdin suunnistamaan kohti suloisen pariisilais-tunnelmaa huokuvaa One Tiny Champagne baaria, joka totta tosiaan sai sydämeni sulamaan söpöydellään, aitoudellaan sekä rauhallisella ilmapiirillään (edes ulkona satava lumi ei pilannut fiilistä yhtään tippaa).

Mukavan ja erityisen herkullisen ja kuplivan iltapäivän aikana opin tuhottomasti uusia juttuja samppanjoista! Homma kyllä lähti käyntiin vähän nolosti kun multa kysyttiin heti alkuun mitä kuplivat juomat mulle merkkaavat ja miten niitä tykkään juoda. Jouduin nolona tunnustamaan, että olen viskannut arvokkaan Keltaisen lesken viemäriin, sillä sen kuiva maku oli vain tosi kamala. Samaan syssyyn tunnustin pitäväni eniten makeista jälkkäriviineistä sekä olevani vasta pääsemässä sisään viinien ihmeelliseen maailmaan. Toimittaja, valokuvaaja, Fazerin edustajat sekä samppanjaguru ajattelivat varmaan tuolla hetkellä, että mitä hittoa toi Huli täällä tekee.

Iltapäivän aikana tajusin kuitenkin tämän tarunhohtoisen juoman jujun – se on luksustuote, joka sopii parhaiten hemmotteluhetkiin niin ystävien kuin rakastetun kanssa. Ainakin minulle tällaisista hetkistä nousee ensimmäisten joukossa mieleen kynttilänvalo, hyvä ruoka, herra Longfield (ja harmaa karvainen kaveri), upottava sohva sekä suklaa. Mutta ei, tässä vaiheessa mielikuvat on laitettava uusiksi tai ainakin niitä on muutettava hieman. Ja nyt tulee se kaikista järisyttävin uutinen – suklaa ja samppanja eivät sovi yhteen! Joo-o, niin se on. Ja jos ette usko mua, niin uskokaa One Tiny Champagne baarin ihmisiä, ne sen mulle ensin kertoi ja pian sen jälkeen totesin asian itsekin. Ainoastaan rosee  (Moët & Chandon Rosé) sopi jotenkuten vadelmaisen suklaan kanssa yhteen, muiden samppanjoiden maku riiteli yksinkertaisesti liikaa suklaan tuhdin maun kanssa. Eli suklaan voin jatkossakin hyvällä omallatunnolla nauttia kylmän maidon kanssa tai sitten kuuman mahdottoman hyvän ja tuoreen kahvin kanssa.

Kyselin iltapäivän aikana aika monta hölmöä kysymystä, sillä en ihan tosiaan tiennyt kuplivista juomista juuri mitään. Sain mm. kuulla, ettei ole mikään etikettimoka tilata ravintolassa pääruoan (esim. kalan tai risoton) kanssa ruokajuomaksi samppanjaa. Jotenkin on kovin hassua ajatella siroa samppanjalasia ison risottoannoksen vieressä, siihen kun vain jotenkin kuvittelisi kuuluvan perinteisen viinilasin (tai meille vielä tutumman vesi- tai cokislasin). Lupasin kuitenkin kokeilla tätä heti kun siihen vain tulisi mahdollisuus. Opin myös sen, että roseen väri saadaan viinirypäleiden kuorista, joita ei muiden samppanjoiden kanssa lilluteta. Meidän neljän samppanjatastingin samppanjoista kolmessa oli käytetty kolmea eri rypälelajiketta sekaisin ja yhdessä (Ruinart Blanc de Blancs) vain chardonnayta. Tämä 100 % chardonnay oli kaikista neljästä vähiten mieleeni. Tämä tosin saattaa johtui siitä, etten ole tottunut samppanjoiden makuun (kuivuuteen ja voimakkaaseen makuun), joten pidin eniten kaikista helpoimmasta ja ”mauttomimmasta” samppanjoista (Moët & Chandon Brut). Myös rosee oli kovasti mieleeni, ja siihen vaikuttaa varmasti se, että tilaamme roseeta yleensä herra Longfieldin kanssa ulkomaanreissuilla, kun punkku tuntuu liian raskaalta yhdistettyna kolmenkymmenen asteen lämpöön. Mielikuvilla ja muistoilla on tässäkin yhteydessä paljon virkaa – minulle rosee tuo mieleen loman, lämmön ja ihanan herra Longfieldin seuran. Näitä fiiliksiä alkaa väkisin tulla mieleen kun näkee lasissa ihanan pinkkiä roseeta.

Samppanjabaarista saa 25 eurolla samppanjatastingin, johon kuuluu meidänkin maistelemat samppanjat. Tämähän on sitten ihan ykkösjuttu kesän polttareita ajatellen, joten kaasot nyt vaan varaamaan pöytää keskellä kaupunkia sijaitsevasta paikasta! Tänne olisi ihana istahtaa myös spa-hoitojen jälkeen tai vaikka tulla rauhoittumaan rankan shoppailun lomassa. Eikä olisi yhtään hassumpaa viettää samppanjalasin ääressä romanttista alkuiltaa. Ideoita on paljon, jokaisen pitää nyt vain keksiä oma syy ihanalle rentoutumishetkellä (ja senhän me naiset osaamme)!

Noora Koski kirjoittaa Fazerin-sivuille tekemässään jutussa tarkemmin maistelemistamme kombinaatioista sekä kommenteistamme. Juttu kannattaa ehdottomasti kurkata ja lukea tarkasti läpi!


«Vuosi sitten: Yrteille oma paikka»