Luulen, että tästä postauksesta tulee mun lempparipostaus vähään aikaan. Postauksessa yhdistyy ihan hirmuisen herkullinen aamupala sekä ihan hirmuisen ihanat kuvat. Ihan top-juttu siis!
Viime sunnuntain valokuvauskurssista oli mulle kamalasti hyötyä. Kurssin veti Timo Utterström, ja teemana oli Syväterävä luovuus – johdanto kauniimpiin kuviin. Olen lukenut sekä kurssittanut itseäni aika paljon valokuvauksen saralla, mutta saan silti joka ikisestä artikkelista, valokuvauskirjasta sekä -kurssista hirmuisesti irti. Opittuja asioita on paljon, ja niiden kertaaminen uudestaan ja uudestaan on vain hyvä asia. Valokuvauksessa tulisi muistaa koko ajan miljoona ja yksi asiaa, mutta luonnollisesti liian monen asian miettiminen ja muistaminen kerralla on täysin mahdotonta.
Itse olen tästä syystä asettunut kursseille sellaisen tavoitteen, että jokaisesta kurssista jäisi jokapäiväiseen kuvaukseeni edes muutama konkreettinen asia mieleen. Tähän asti tavoite on saavutettu aina ja sunnuntain kurssilta mulle jäi päälimmäiseksi mieleen eri valolähteiden kelvin-asteikon käyttö sekä siirtyminen kokonaan täysin manuaalisten asetusten käyttöön.
Näiden lisäksi sain kaipaamiani vinkkejä parempien ruokakuvien ottamiseen. Haluaisin ruokakuvieni erottuvan massasta, joten tavoitteena olisi päästä irti perinteisistä tässä-on-lautanen-ja-sillä-on-ruokaa-kuvista. Laadukkaiden ruokakuvien ottaminen ei käy sekunneissa eikä aina ole aikaa ripotella myselejä pellavaliinan päälle koristeeksi. Ja vielä vähemmän sommitteluaikaa on ravintoloissa, mutta jos nyt ensin yrittäisi parantaa kotona otettavien ruokakuvien laatua (ainakin silloin kun on muutama minuutti ylimääräistä aikaa).
Timo Utterström sanoi kurssilla, että ruokakuvissa olisi hyvä olla asioita muutamassa eri tasossa – edessä jotain ja takana jotain. Syvyysterävyydelllä on kiva leikkiä ja telen avulla saan jo kohtuullisen hyvin esim. taustan summennettua. Vielä paremmin tulen saamaan syvyysterävyyden näkyviin uudella valovoimaisella (F1.8) objektiivilla, jonka saatoin ehkä tilata tänään. Hups. Haen uuden objektiivin Rajalasta vielä tällä viikolla, ja ette voi uskoa kuinka innoissani uudesta lelustani olen jo nyt!
Mutta apua, eihän tän postauksen pitänyt olla mikään valokuvauspostaus vaan reseptipostaus! Nyt palataan raiteille ja mennään tarkastelemaan miten syntyy herkullinen jogurttikuppi myslistä ja banaanista.
Ennen kuin päästään itse reseptiin täytyy kertoa hieman annoksessa käytettävästä jogurtista. En tiedä teistä, mutta itse olen jäänyt täysin koukkuun Valion lohkeaviin jogurtteihin. Olen popsinut sarjan kaikkia makuja ja pidän oikeastaan kaikista muista paitsi uusimmasta ananaksen makuisesti jogurtista. Tässä jogurttikupissa käytin yhden purkin verran luonnonjogurttia johon sekoitin mukaan reilun teelusikallisen Lemon curdia (myös Lime curd käy enemmän kuin hyvin). On muuten aivan täydellinen yhdistelmä!
Pikkaisen kirpeän jogurtin lisäksi annokseen tarvitaan mysliä, voitte käyttää juuri sitä mysliä mistä itse pidätte, mä tykkään tällä hetkellä eniten Elovenan Marjamyslistä. Mysliä saa laittaa annokseen sen verran kuin haluaa, tässä reseptissä ei ole mitään tarkkoja mittoja. Ja sitten tarvitaan vielä yksi banaani sekä pari lorausta kinuskikastiketta. Makean kinuskikastikkeen voi toki jättää myös pois, mutta mun mielestä sitä on ihana lorauttaa joukkoon ihan vähän. :P
Kuppi kootaan seuraavasti: pohjalle kaadetaan mysliä sen verran kuin huvittaa. Myslin päälle lourautetaan kinuskikastiketta sen verran kuin huvittaa. Kinuskin päälle laitetaan pilkottuja banaaninpaloja sen verran kuin huvittaa. Banaanien päälle nostellaan jogurtti-lemon curd -seosta sen verran verran kuin huvittaa. Ja sen jälkeen toistetaan hommaa niin kauan kunnes annoslasin yläreunat tulevat vastaan.
Olen popsinut tätä itse nyt jo aika monta päivää putkeen (niin aamupalalla kuin kotiin tullessakin), eikä kyllästymisestä ole vielä tietoakaan. Ja tätä voi muuten mainiosti tarjota myös nopeana jälkkärinä. Ei ehkä kaikista hienoimmilla kutsuilla, mutta arki-jälkkärinä tämä toimisi mainiosti.
«Vuosi sitten: Singaporen TOP 5»
Meanwhile in Longfield.. 
Ollaan hankittu ilmeisesti sama objektiivi. Päädyin tilaamaan netistä, kun oli Rajalaa edullisempi. Toivottavasti saapuu pian…
Millä polttovälillä sun objektiivi on? Mä hommasin 35 mm kiinteän polttovälin linssin. Yritin katsoa netistä, mutta ei tuota löytynyt juurikaan halvemmalla mistään (ainakaan suomalaisista verkkoputiikeista). Mitä kautta sä ostit omasi? Ja jos sulla on toi sama, niin oletko ollut tyytyväinen?
Kyllä! Hienoja kuvia! ja todella herkullisen näköinen jälkkäri :) tykkään kerrosjälkiruoista, niistä saa tehtyä kauniita ja maistuvat ihanalta.
Kiitos Anne! Jälkkäri tai aamupala – ihan sama. ;) Mulla meni tänäänkin aamulla jogurttikuppi masuun, tosin ilman kinuskia tällä kertaa.
Kerrostaminen on kyllä kivaa hommaa! Pitäisi ostaa vaan muitakin nättejä lasi-astioita kerrosruokia varten. Jotkut eripariset jutskat ois kivat, täytyy ehkä käydä kirppiksellä jossain välissä kurkkaamassa valikoimaa.
Mistä löydät kaikki valokuvaukseen liittyvät kuvauskurssisi? Sillä pimeäkuvauksen kurssillakin olitte saaneet hienoja oppeja. Haluaisin itsekin oppia vähän lisää. Alkaa olla aika jymähtänyt olo ja kuvat näyttää aina samalta..
Tästä Timon kurssista vinkattiin Blogiringin kautta. Olen jo vuosia käynyt Espoon työväenopiston kursseilla, siellä on muutama tosi hyvä valokuvaaja, joiden kurssit täyttyvät minuutissa. Työväenopiston kursseissa on se hyvä puoli, että ne maksavat murto-osan ns. yksityisitä kursseista, vaikka vetäjät ovat valokuvauksen ammattilaisia. Kurssien alussa on järjestäen aina esittelykierros, jossa mainitsen pitävänä blogia ja haluaisin vinkkejä esim. just ruokakuvien ottamiseen. Tämän kommentin jälkeen on kursseilla aina sivuttu jotenkin ruokakuvausta ja toki kaikista muistakin vinkeistä on hyötyä. Valokuvaustahan se ruokakuvauskin on, ja eniten kuviin voi hyvän linssin sekä kuvaustaitojen lisäksi vaikuttaa sommittelulla sekä lisäämällä kuvaan jotain muutakin kuin vain lautasen. Eli mielikuvitus on vain rajana, ja sehän se tässä just ärsyttävää onkin. :)
Pakko vielä lisätä, että muahan kiinnostaa ihan kaikki valokuvaukseen liittyvä, ei vain ruoka- ja blogikuvaus, joten olen käynyt kursseja aika laidasta laitaan.
p.s. Sun kuvat ovat upeita, joten ei mitään hätää! Itse ammennan ideoita netistä, lehdistä ja kirjoista, tosin niin teet varmasti sinäkin. :)
Syväterävyyden hallinta sopivalla tavalla (milloin syväterävyys laaja, ja milloin keskittynyt pienelle alalla) on kieltämättä haastavaa. Ja taustan hallinta…
Totta! Mutta valokuvauksessa on se ihana puoli, että sitä ei tavallaan voi tehdä oikein tai väärin. Jokaisella on oma tyyli ja minusta siitä kannattaa pitää kiinni (vaikka ”teknisiä”taitoja voi toki aina parantaa). Jatkuvaa harjoitteluahan tämä vaatii, mullakin on takana jo niiiiin monta vuotta etten pysy enää laskuissa mukana. :)
Ah, kuvaaminen ja etenkin ruokakuvaaminen – miten voikin omat fiilikset vaihdella ratkiriemukkaasta jee mä osaan -fiiliksestä heitän tän romun kaatikselle -fiilikseen?
Jeps! Ja vaikka siinä kameran pikkuruudulla kaikki näyttää hyvältä, niin monen monta kertaa koneen ruudulla kuvat ovat suttuisia ja millin verran tärähtäneitä.. Silloin raivostuttaa ja pahasti!