Sienessä

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni sienestänyt tänä syksynä ihan tosissaan. Metsässä tarpominen on aina ollut ihanaa, mutta kun siihen lisätään vielä sienten bongaamista, muuttuu metsäretki vieläkin kivemmaksi. Itselläni metsässä tarpominen saa mielen rauhoittumaan kiireiden keskellä, ja koska kaikki aistit pitää keskittää sienten etsimiseen, unohtaa metsän keskellä kaiken muun – jopa koiran, joka saattaa ottaa ja karata. Ja joka pitää sitten seuraavana aamuna hakea Viikin löytöeläintalosta nolona kotiin..

Loppusyksyn kohteena ovat olleet suppilovahverot, joiden sato on ollut tänä vuonna todella hyvä. Viisas Wikipedia kertoo sienestä seuraavaa:

Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero esiintyy yleensä sammaleisissa havumetsissä useina ryppäinä.

Suppiksia on mukava kerätä, sillä mikäli bongaat lehtien seasta yhden, löydät lähettyviltä monen monta muutakin. Ja kotiin päästessä käy sienten siivoaminen nopeasti, sillä maan möttiäiset eivät jostain syystä käy käsiksi suppiksiin ja muutenkin ne ovat kovin siistejä sieniä. Itse siivoan sienet ja pilkon suurimmat puoliksi, jonka jälkeen törkkään ne pannulle, jossa sienten neste saa haihtua pois. Tämän jälkeen laitan sienet pakasterasioihin ja viilennyksen jälkeen pakkaseen.

Aion käyttää suppilovahveroita ainakin uunikasvisten kaverina. Ne tuovat mukavasti makua ja uudenlaista rakennetta rouskuvien kasvisten sekaan.

Sienessä on muuten hyvää pitää mukana sienivahtia, joka vahtii sienikoria. :) On kyllä myös ihan hyvä muistaa välillä vahtia itse vahtijaa, ettei se pääsee karkaamaan.