Herra Longfield työmatkailee – Dallas | Meanwhile in Longfield..

Moikkelit taas, Herra Longfield täällä. Nyt olisi jälleen aika yhden mielenkiintoisen ja valitettavan pitkän työmatkustusta käsittelevän postauksen.

A: Dallas, B: Valliant

Kuten otsikostakin useimmat koulun maantiedon tunnilla edes puolittain hereillä pysyneet voivat päätellä, on tarinan aiheena jälleen suureen ja mahtavaan Amerikan Yhdysvaltoihin suuntautuva matka. Tällä kertaa matkakohteena oli suuren ja mahtavan USAn suurin ja mahtavin osavaltio, eli Texas, ja sen suurin ja mahtavin kaupunki nimeltään Dallas. Tämä koko työmatka oli tällä kertaa hyvinkin erilainen kuin normaalisti, mukana oli matkaseuraa, ja varsinainen työn osio koko matkasta kesti vain yhden päivän, loppuaika 5 päivän matkasta oli sitten matkustusta tai turisteilua. Olimme kyllä alunperin varanneet työlle kaksi päivää, mutta jo ennen matkaa oli tiedossa että todennäköisesti saisimme hommat valmiiksi yhdessä päivässä ja loppuaika menisi sitten urpoillessa muuten vaan.

Varsinainen työkohde oli jälleen keskellä ei-mitään, tällä kertaa Oklahoman osavaltiossa, lähellä kylää nimeltä Valliant. Sinne pääsee parhaiten lentämällä Texasin Dallasiin, ja ajelemalla sieltä kolmisen tuntia autolla kohti koillista. Valliantin olemattomaan kyläseen emme tosin jääneet turisteeraamaan, vaan työhommien jälkeen ajoimme takaisin Dallasiin, josta kuvittelimme löytyvän huomattavasti enemmän turisteeraamisen arvoisia kohteita kuin Valliantista.

Jälleen vastoin normaaleja työmatkojeni järjestelyjä asuimme osan matkasta siis ihan oikeassa kaupungissa ja ihan Dallasin keskustassa sijaitsevassa hotellissa nimeltä Magnolia. Navigaattorin opastettua meidät pilvenpiirtäjien välissä sokkeloivia teitä pitkin hotellin edustalle, jäimme hotellin edustalle ihmettelemään että missä parkkipaikka. Yhtäkkiä jostain ryntäsi auton viereen vormupukuinen jamppa, joka avasi etuoven ja toivotti meidät tervetulleiksi sekä pyysi nousemaan autosta ulos. Niinhän me sitten teimme, ja otettuamme autosta kamamme tämä vormumies hyppäsi auton rattiin ja ajoi sen jonnekin. Mistään GTA-tyylisestä autonryöstöstä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan hotellilla oli pysäköintipalvelu, eli englanniksi valet parking. Tähän touhuun en ole aikaisemmin missään vielä törmännyt, vaikka USAssa sitä jonkun verran harrastetaankin. Kieltämättä oli aika kätevää karauttaa suoraan hotellin oven eteen autolla ja astella laukkujen kanssa ovesta sisään ilman että joutui parkkialuetta ja -paikkaa etsiskelemään ja sieltä hotellille kaikkien kamojen kanssa vaeltamaan.

Hotelli itsessään piti sisällään läjän huoneita 26 kerroksessa, eli rakennus oli kohtalaisen korkea, mutta silti se jäi ympärillä taivaisiin kohoavien pilvenpiirtäjäkolossien varjoon. Oma huoneeni löytyi 16. kerroksesta, josta ei tosin ollut mitkään kovinkaan hulppeat näkymät, ne koostuivat vain lähinnä viereisen pilvenpiirtäjän ikkunoista.

Dallasista turisteerauksen arvoisia kohteita etsiessä ensimmäisenä putkahtaa kaikenlaista JFK-kohdetta. JFK eli virallisemmin John F. Kennedy oli USAn presidentti, joka jäi historiankirjoihin otettuaan kesken presidenttikautensa päällään ja ruumiillaan vastaan erinäisen määrän salamurhaajan luoteja, ja kuolemalla niistä saatuihin vammoihin. Tämä USAta ja vähän muutakin maailmaa koskettanut sattumus sattui aikoinaan tapahtumaan juurikin Dallasissa, ja presidentti Kennedylle ja tämän salamurhalle on kaupunkiin perustettu oma museo/näyttely, jonne toki riensimme.

Kennedyn murhasta liikkuu vaikka minkälaisia huhua ja tarinoita pitkin nettiä, joiden mukaan murhaajia oli yhdestä kolmeen, murhan takana oli milloin CIA, Neuvostoliitto, järjestäytynyt rikollisuus, avaruusoliot, joku random kaistapää ja varmaan Nils Gustafsson ja ties vaikka Halinalletkin on siihen jossain höyrypäiden palstalla liitetty.

Virallisen tiedon mukaan tarina meni jotenkin niin, että mies nimeltä Lee Harvey Oswald ampua lasautti Kennedyä kiväärillä kaksi kertaa kirjavaraston 5. kerroksen ikkunasta Kennedyn ajellessa vaimonsa ja Dallasin kuvernööripariskunnan kanssa juhlakulkueessa Dallasin halki. Ensimmäinen luoti meni Johnin kaulan läpi, ja haavoitti lisäksi etupenkillä ollutta kuvernööriä, ja toinen luoti osui Johnia päähän ja siten viimeisteli murhatyön. Lee Harvey Oswald saatiin kiinni, mutta hän kiisti syyllisyytensä, ja harmillisesti paikallinen jamppa nimeltä Jack Ruby meni ja ampui Lee Harvey Oswaldin kuoliaaksi kun tätä oltiin siirtämässä vankilasta toiseen ennen kuin miehen kuulustelua oli kunnolla saatu käyntiin, joten varsinainen motiivi jäi vähintään epäselväksi.

Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että kirjavaraston 5. kerroksesta erään ikkunan luota oli löydetty ampumatuki, hylsyjä ja Lee Harvey Oswaldin sormenjälkiä vaikka kuinka ja paljon, ja murha-asekin sattui löytymään Oswaldin hallusta joten miehen syyllisyys presidentin salamurhaan oli kohtalaisen selkeä. Tosin tutkimuksissa löydettiin mm. myös valokuva, jossa Lee Harvey Oswald poseeraa murha-aseen ja murhapäivänä painetun lehden kanssa, mutta tämä kuva on monien tulkintojen mukaan tökerö väärennös, ja siksi on herännyt epäilyksiä että näinköhän mikään muukaan löydetyistä todisteista on totta.

Oswaldin kuolema ennen kuulustelua ja sekavat tutkimustulokset ovat olleet omiaan heittämään bensaa kaikenlaisten mielipuolisten salaliittoteoreetikkojen liekkeihin. Yksi suosittu salaliittoteoria perustuu siihen, että ampujia olisikin itse asiassa ollut kaksi, ja että Kennedyä kohti olisi ammuttu kolme tai neljä laukausta. Oswaldin kirjavaraston ikkunasta suoritettujen laukauksien lisäksi Kennedyä olisi tämän lisäksi ammuttu samanaikaisesti tien viereiseltä löytyvän parkkipaikan aidan takaa, jotta Kennedy joutuu ristituleen ja murhan onnistuminen on siksi varmempaa. Tämä parkkipaikka aitoineen (johon viitataan nimellä Grassy Knoll) on jätetty pystyyn, ja mekin kävimme siellä näkymää ihmettelemässä. Tapauksesta on kohta jo semmonen 50 vuotta jo aikaa, mutta niin vain aidan takana käyskenteli meidän lisäksemme yhä muutakin ryhmää, jotka mittailivat ties mitä etäisyyksiä ja mallailivat tähtäyspaikkoja. Eräs vanha mies kuljetti mukanaan läppäriä, jolla oli videomateriaalia Kennedyn salamurhasta, ja hän intoutui näyttämään videota meillekin, selostaen samalla oman tulkintansa siitä minne parkkipaikalla ollut toinen salamurhaaja oli juossut ja miksi hän oli välttänyt kiinnioton. Joku videolla näkynyt sateenvarjomies oli ainakin tässä salaliittoteoriassa osallisena, en tosin ihan tajunnut mitä roolia hän näytteli, mutta sen verran tohkeissaan mies hänen olinpaikkaansa videolta selvitti että kai se siellä oli mukamas jotain muutakin tekemässä kuin pitämässä sateenvarjoa.

Kennedyn salamurhan näyttelytilana toimii juurikin tämä sama Oswaldin ampumapaikkana toiminut kirjavarasto ja sen 5. kerros, ja sieltä pääsi katselemaan näkymiä kirjavaraston ohi kulkevalle tielle, johon Kennedy ammuttiin – tielle on jopa maalattu raksit niihin kohtiin, joissa Kennedyyn luoti osui. Ikkunasta katsoessa ja Kennedyn kulkueen reittiä tarkkaillessa kävi kieltämättä itsekin mielessä, että miksi Oswald ampui vasta kun Kennedyn auto oli mennyt varaston ohi, eikä silloin kun auto tuli varastoa kohti ja maali oli lähempänä ja selkeästi paremmin näkyvillä. Ainoa kohta josta Kennedyn autoa pystyi samanaikaisesti ampumaan sekä kirjavarastosta ja parkkipaikalta oli juurikin se jossa kohdin luodit – oli niitä sitten kaksi tai neljä tai vaikka viisisataa – Kennedyyn lopulta iskeytyivät.

Toisaalta taas tuntuu että kaikki nämäkin hörhösalaliittoteoriat voi niputtaa samaan kansioon niiden teorioiden kanssa, joiden mukaan kuussa ei olla käyty ja USAn hallitus lavasti koko 9/11-tapahtumat ja räjäytti tornit itse saadakseen tekosyyn lähteä öljynhakuun, ja koko kansion voi sen jälkeen vaikkapa tuutata silppuriin. Ehkäpä Oswald vaan oli mielisairas hullu joka oli päättänyt lähteä Kennedyä ampumaan, ja ehkäpä se hieman ennen tapahtumahetkeä oli unessa ja havahtui ampumaan vasta kun Kennedyjen auto oli jo mennyt kirjavaraston ohi ja ehkäpä siellä parkkipaikalla ei ollut ketään ja se sateenvarjomieskin oli vain mies jolla on sateenvarjo. Se on mun salaliittoteoria.

Kennedy-museon ja muistomerkkien ynnä muun tauhkan lisäksi Dallasista löytyy turistikohteiksi mm. … no, eipä niitä juuri olekaan sen lisäksi. Joku akvaario taas täältäkin olisi löytynyt, ja näkötorni joka oli kiinni. Sen lisäksi ainoa käymisen arvoinen paikka tuntui olevan Southfork Ranch, joka lienee tuttu vielä minuakin vanhemmille ihmisille tv-sarja Dallasin keskeisenä tapahtumapaikkana. Itse en Dallasia muista koskaan katselleeni, mutta se todella kova ja hieno tunnari on aivoihin syöpynyt, joten ehkä se on joskus muinoin telkkarissa pyörinyt samalla kun minä leikin legoilla. Sarjaan täysin tutustumattomalle Southfork Ranch oli lähinnä jenkkiläinen maatila, jonka päärakennuksen seinät oli koristettu joidenkin ihmejamppojen naamakuvilla ja tarinoilla. J.R.-niminen henkilö ilmeisesti tässä sarjassa murhattiin, ja kuka sen teki jäi yhtä epäselväksi kuin reaalimaailmassa tapahtunut JFK:nkin murha. Tässä kaupungissa ei siis kannata olla kuuluisa J:llä alkava kirjainsekamelska, murhatuksi joutuu varmasti ja syyllistä ei voida koskaan tietää. J.K.Rowlingin on ainakin syytä pysyä täältä poissa.

Yllättävän vähän siis koko Dallasista löytyi nähtävää. Jos kaupungissa olisi sattumoisin ollut vaikkapa NFL-joukkue Dallas Cowboysin peli, olisi siellä vierailu ollut ehdottomasti listalla, mutta kovin montaa päivää täällä ei turistina kyllä saisi kulumaan vaikka mikä olisi. Hienot pilvenpiirtäjät on nekin äkkiä nähty, ja vaikka ruokapaikat oli kaikki järjestään hyviä, ei pelkän syömisenkään takia kaupungissa viitsisi kovin kauaa olla. Ensi matkalla jään mieluummin Oklahoman Valliantiin turisteeraamaan, siellä on kuulemma tosi hieno maissipelto.