Tullessamme Veronaan, kysyin herra Longfieldiltä (meidän perheen historiafriikiltä) ensi töikseni hieman nolona, onko Romeon ja Julian tarina tosi vai ei. Vastausta ei tietopankkini päästä heti tullut, joten asiahan piti selvittää.
Romeon ja Julian traaginen rakkaustarina sai alkunsa jo paljon ennen William Shakespearen 1500-luvun lopussa kirjoittamaa näytelmää. Jos ette tienneet (me emme), Shakespeare ei keksinyt tarinaa kahdesta onnettomasta rakastavaisesta omasta päästään.
Näytelmä ei ole kaikilta osin pelkkää fiktiota. Se on saanut alkunsa kahdesta nuoresta rakastavaisesta kertovasta vanhasta tositarinasta, jotka elivät Veronassa ja kuolivat toistensa puolesta. Tarinasta on monia eri versioita, ja se on aikojen saatossa elänyt suuntaan jos toiseen – sitä on värittänyt useat eri henkilöt vuosien aikana. Shakespeare seuraili omassa näytelmässään tarinan varhaisempia versioita.
Myös tarinassa esiintyvät kaksi kilpailevaa sukua – Montecchit (Montaguet) sekä Cappellettit (Capuletit) – ovat olleet ihan oikeasti olemassa 1300-luvulla. On jopa pystytty todistamaan, että Cappellettit ovat asuneet Veronassa sijaitsevassa Julian talossa, joka on nykypäivänä parvekkeineen Veronan tunnetuin nähtävyys. Romeon ja Julian tarina siis kyllä pohjautuu tositarinaan ja oikeisiin Veronassa asuneihin sukuihin, mutta varsinaiset hahmot ja juonenkäänteet ovat suurimmaksi osaksi pelkkää fiktiota – Shakespearekin lisäsi löytämäänsä vanhaan tarinaan muutamia jänniä käänteitä ja lisähahmoja, koska hän halusi tehdä tarinasta vielä jännittävämmän ja mielenkiintoisemman.
Keskiaikaiset holvikaaret johdattelevat kävijän käytävää pitkin pienehkölle sisäpihalle. Käytävän seiniltä voi lukea tuhansia ja taas tuhansia käsinkirjoitettuja rakkausviestejä monilla eri kielillä. Käytävän päässä oleva pieni ja vaatimaton sisäpiha Julian taloineen sekä parvekkeineen on yksi tunnetuimpia maailmankirjallisuuden keskipisteitä, se on Romeon ja Julian rakkaustarinan päänäyttämö. Siellä Romeo kuuli parvekkeen alle piiloutuneena kuinka Julia hoilotti parvekkeelta ääneen palavan rakkautensa Romeota kohtaan. Oih ja voih!
Noin 1200-luvulla rakennettu Julian talo sijaitsee Via Cappelolla. Alun perin talo ei ollut kyllä Julian talo, se oli vaan talo. Julian taloksi rakennusta alettiin kutsua vasta 1800-luvulla, ja kuuluisa parveke lisättiin talon kylkeen ensimmäisen Hollywoodissa tehdyn Romeo ja Julia -elokuvan jälkeen vuonna 1932. Leffa sai aikaan niin suuren yleisöryntäyksen pienelle veronalaiselle sisäpihalle, että jotain kivaa ekstraa piti turisteille keksiä.
Aivan Julian parvekkeen alla seisoo pronssinen Julian patsas, jonka oikeaa rintaa kaikki käyvät hipelöimässä. Hieman oudon perinteen alkuperä ei ole täysin varmana kenelläkään tiedossa. Mutta ei kai sillä niin väliä, pääasia, että pääsee koskettelemaan naisen rintaa – tuokoon se sitten mukanaan onnea rakkauselämässä tai toteuttakoon koskettelijan suurimmat haaveet. Kumpaakin kuulemma voi tapahtua..
On kai sanomattakin selvää, että tungos sisäpihalla on valtava, eikä mistään äärettömän romanttisesta hetkestä voinut ainakaan meidän mielestä puhua. Mutta kyllä pienellä sisäpihalla saattoi aistia jotain tunnelmallista sekä lämmintä. Rakkaus yhdistää, ja olihan se mukavaa katsella parvekkeella söpöjä suudelmia vaihtavia pariskuntia. Olkoonkin että se parveke on tehty vasta 1930-luvulla, eikä sieltä ole siis voinut edes kukaan Cappellettin suvun siivoojakaan käydä rakkauttaan Montecchin suvun talonmieheen oikeasti 1300-luvulla ääneen huokailemassa, fiktiivisistä Romeosta ja Juliasta puhumattakaan. Ajatus on kuitenkin tärkein!
Sisäpihalle pääsee katsomaan kuuluisaa parveketta ilmaiseksi. Käynti parvekkeella maksaa erikseen.
Katkelma parvekekohtauksesta
Julia: Voi mua!
Romeo: Hän puhuu! Puhu taasen, kirkas enkelini!
Niin ylvä yössä olet pääni päällä,
kuin taivaan siivillinen airut silmiss’,
on hämmästyvän kuolevaisen,
joka kumartuin taapäin sitä tuijottaa,
kun leijuvilla pilvillä se liitää
ja povell’ ylä-ilmain purjehtii.
Julia: Oi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi nimes kiellä; tai jos sinä
et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
ja kapulet en enään ole minä.
Romeo: Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?
Julia: Sun nimes vain on viholliseni;
sin’ olet sinä, etkä Montague?
Ei käs’, ei jalka, ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa
sun miehest’ ole. Ota toinen nimi!
Mit’ on se nimi? Mitä ruususks kutsut,
yht’ ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Näin Romeo, vaikk’ ei nimens oiskaan Romeo,
on yhtä kallis nimensä vailla.
Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu,
ja nimest’ ota minut kokonaan!
– Shakespeare (suomentanut Paavo Cajander)
Meanwhile in Longfield.. 
Tuttu tarina. Yhden version olen nähnyt Helsingin Kallion lukiossa.
Mä olen nähnyt vain leffan. Ihan hävettää, etten tiennyt tarinan historiaa. Mutta nyt sekin on selvitetty. :)
Mielenkiintoista taustaa. Minua on aina häirinnyt tuo sankariparin oletettu ikä. Ihan lapsina kun olisivat kuulemma tragediansa toteuttaneet. Hmph… kaipa sitä jotenkin kasvettiin noina aikoina aikaisemmin.
No tuo on kyllä totta! Mutta ehkä tuohon aikaan tosiaan avioliitto aloitettiin paaaaljon nykyistä aikaisemmin, oltiin sitten kasvettu henkisesti tai ei.
Kyllähän tuolla pitäisi päästä käymään! Mutta käy se näinkin, ihanalla nojatuolimatkalla – kiitos Huli :D
Voi kiitos sinulle Suvi. <3
Mielenkiintoinen juttu! Mikähän siinä onkin, että patsaita pitää aina hiplata :D Kroatian Makarskassakin on patsas, jonka naisen rintaa on hierottu onnen toivossa niin paljon, että se on muuttanut väriä.
Älä muuta sano! Prahassa piti hieroa kahta eri patsasta ja on niitä tullut hiplattua muissakin kaupungeissa. ;)
En muuten tiennyt, että tarina on totta. Kyllä tuolla pitäisi joku päivä tungoksesta huolimatta käydä :)
No totta ja totta, miten sen nyt ottaa. ;)
Kiva kuulla tarinan historiasta. Itsekin nuorena huokailin Romeon ja Julian elokuvalle (tai siis sille Leonardolle :D ).
Mä en ole tainnut edes nähdä sitä versiota! Mulla on joku ihme ongelma Leonardia kohtaan, se ei vaan jotenkin iske muhun. :)
Mielenkiintoista tietoa! Tämähän tarkoittaa sitä, että Romeo ja Julia on Veronan Kalevala sillä erotuksella, että Kalevala on aivan täysin puppua… Vai onko? ;) Hieno kirjoitus.
Heheh! Kalevalasta en tiedä mitään.. Mulla on kyllä lasten Kalevala kotona, se on pitänyt lukea jo vuosi. Pitääpä kaivaa se kirjahyllystä esiin!
Olipa hauska kuulla taustaa kun en itse ole sitä vielä vaivautunut selvittämään. Piipahdettiin tuolla meidän päiväretkellä Veronaan Garda-järveltä. En ollut selvittänyt etukäteen missä talo on ja satuttiin paikalle ihan sattumalta, joskus käy tuuri. Väkeä oli kyllä silloinkin, mutta ei ihan noin paljon.
Moni varmasti piipahtaa Veronassa juuri Gardalta tai Venetsiasta. Kaupunki on mukavan matkan päässä molemmista. Päiväretkikohteeksi Verona on oikein passeli, sen verran kompakti kaupunki on kyseessä!
Romatikkona tää oli ihana postaus<3 Ai että vanhat tarinat kunniaan! Ja hei taas yks kipinä syttyi Italiaan :)
Voi kiitos Monna! ❤️
Enpä tiennyt Romeon ja Julian tarinan historiaa! Tuo sisäpiha ei ehkä olisi omalla käyntikohdelistallani kovin korkealla, mutta nätiltähän tuolla kieltämättä näyttää. Kaikenlaisia perinteitä ihmiset keksivät, hipelöidä nyt patsasta. :)
Kiva kuulla, monelle tarina on tullut yllätyksenä. Niin myös meille. :)
Verona on kyllä aivan mahtava. Meni heti lempikaupunkien joukkoon, kun käytiin viime vuonna. Mä olin jostain ymmärtänyt, ettei tarina ole tosi (ainakaan noin 90%), mutta kiva kun tarkensit :)
No eihän se periaatteessa olekaan totta, mutta silti se vähän niin kuin on. :) Verona oli eittämättä kaunis ja kompakti kaupunki! :)
Kiva postaus ja katkelma näytelmästä tekstin joukossa toimi hyvin :) Kuvittelin tuon sisäpihan autioksi, romanttiseksi paikaksi iltahämärässä.. Eli reality on valtava turistimassa joka pursuilee sisäpihalla jonottamaan Julian tissille :’D
Just näin! Ei ihan niin autenttinen paikka kun olisi odottanut. Mutta kiva se oli jokatapauksessa nähdä ja kokea. :)
Mielenkiintoista – etenkin tuo historiallinen tausta ja tarinan vaikutus todellisuuteen lisätyn parvekkeen muodossa! Ymmärrettävää tietysti, että paikka vetää turisteja ruuhkaksi asti.
Selvähän se tosiaan on, että turisteja piisaa! Itse olin kyllä hieman pettynyt siihen, että parveke on lisätty taloon jälkikäteen.
Shakespeare itsessään on perin salaperäinen ja kryptinen henkilö, ehkäpä Seppo Heinola osaisi valottaa häntä enemmän. Minut tuollaiset rakkaushommelit saavat lähinnä vain haukottelemaan. Parveke on joka tapauksessa nätti. Mietin, missä välissä tämä siirtyi Veronasta sitten Tanskaan Helsingöriin.
Seppo Heinola tai Tanskan Helsingöri ei sano mulle mitään. ;) Pitää varmaan taas tutustua vähän lisää!
En välttämättä käy tuolla itse koskaan, joten kiitos nojatuolimatkasta :). Oli mielenkiintoista nähdä kuvista paikka, erityisesti tuo ihmistungos. Nätiltä näyttää siltikin :)
Olkaa kovin hyvät! Näillä ilmoilla nojatuolimatkat ovat oikein kivoja. :)
WAU! ei muuta voi sanoa. Kiitos nojatuolimatkasta – ihan järjetöntä! En ole koskaan ajatellut että matkustaisin tarinan takia, mutta nyt mulle tuli taas yksi must visit-paikka listalle. Kiitos tästä hei! :D
No voi kiitos sinulle! :) Ihan pelkän parvekkeen takia ei Veronaan kannata lähteä, mutta on siellä onneksi paljon muutakin! :)
Enpä ollut koskaan ennen tiennyt ”mitään” todellista Romeosta ja Juliusta. Näytelmät tähän liittyen ovat ihania ja niin kuolemattomia.
En tiennyt minäkään! Mutta nyt on taas yksi aukko sivistyksessä täytetty. :)
Kävimme tuolla todella pikaisesti muutamia vuosia sitten.
Julian hauta on muuten nähtävänä Via Shakespearen varrella sijaitsevan luostarin sisätiloissa.
Me jätimme Julian haudan ja Romeon talon tarkoituksella väliin. Onkohan siellä haudassa edes oikeastaan ketään?
Ihanan romanttinen visiitti Veronaan teillä on ollut <3 Me oltiin Italiassa muutama vuosi sitten ja matkaan olisi hyvin voinut mahduttaa Veronan. Päätettiin skipata, koska jostain luettiin ettei se ole niin kummoinen. Nyt vähän harmittaa, mutta pääseehän sinne takaisin!
Uutta tietoa oli kyllä miullekin, että pohjautuu tositarinaan!
Kiitos Anna, niin kyllä oli. ❤️
Mielenkiintoinen juttu, en tiennytkään että Rome ja Julia pohjautuu tositarinaan. En kyllä niin hyvin tunne Shakespearen teostakaan, mutta pääpiirteet ovat tiedossa :) Voin kyllä kuvitella miten ruuhkaista pienellä sisäpihalla on!
En tiennyt minäkään, mutta nyt on sekin aukko sivistyksessä täytetty. Aukkoja on kyllä vielä vaikka kuinka, mutta hyvin niitä ehtii tässä vuosien saatossa aina pikku hiljaa täytellä. :)
Tasokkaan journalistisesti kirjoitettu juttu! Hyvin olit tiivistänyt tarinaan mielenkiintoisimman ja keskeisimmän taustafaktan. Itse olen joskus ensimmäisillä reissuillani pyörähtänyt Venetsiassa, mutta en yhtään muista, näinkö Julian parveketta. Todennäköisesti en, kai se olisi mieleen jäänyt, ensikerralla pitää käydä kurkkaamassa. Usein palloillen uusissa kaupungeissa päämäärättömästi – en ole lukenut niistä mitään etukäteen ja haluan vain imeä itseeni paikan ilmapiiriä – se on itselleni sopivan rento tapa reissata, mutta varjopuolena on, että joskus saattaa jäädä jotain kiintoisaa näkemättä.
Kiitos Anna-Kaisa kivasta kommentista! :) Me ollaan taas just niitä jotka suunnittelee melkein kaiken etukäteen. Hieman ollaan kyllä ajan saatosta tästä tavasta päästy eroon, mutta pitkälti on edelleen ennen reissua nähtävyydet tutkittu ja mietitty missä kaikissa paikoissa haluaisimme käydä. Yleensä aika tulee vastaan, ja jotain kivaa pitää aina jättää välistä. Onneksi takaisin pääsee aina! :)
Eiiiiiii – minä hölmö olen jotenkin aina luullut että se parveke on ihan oikeasti ollut olemassa ja näytellyt suurtakin roolia tuossa legendaarisessa rakkaustarinassa… :-(
No sanos muuta! Aika törkeetä tehdä parveke jälkikäteen..
No nyt olen minäkin sivistynyt tuon tarinan todellisella historialla, kiitos siitä sulle! :) Ihania taloja tuolla ainakin on, ja onhan tuo nyt tosi romanttinen vierailukohde.
Olkaa kovin hyvät! Tämä oli myös mulle oikein sivistävä postaus. Verona oli tosiaan täynnä kauniita vanhoja taloja. Mutta niin taitaa koko Italia olla. Sienaan ihastuin tällä samalla reissulla myös kovasti!
Mulla tulee aina vaan mieleen se ysäribiisi ”sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia…” – tiedätkö mistä puhun? :D Oli kiva lukea tarinan historiaa, ja miehillekin löytyi kerrankin taidetta jota lähtevät innolla katsomaan. ;)
Voi kyllä tiedän kyseisen biisin! ;) Herra Longfield oli toki heti jonottamassa Julian rinnalle. ;)
Mä oon joskus aikoinaan katsonut jonkun dokumentin, joten tiesin, että oikeasti nuoret ovat eläneet. Tuonne haluisin päästä käymään joskus. :)
Mäkin haluan nähdä vielä dokkarin Romeosta ja Juliasta aiheesta. Pitääkin kurkkia vaikka Yle Arenaa, jos sieltä sattuisi moinen löytymään. Kiitos vinkistä!
Ompahan porukkaa parvekkeen alla… Itse en ole Veronassa vieraillut (vielä), mutta Shakespearen kotitalo Stratford upon avonissa on sentään nähty :-)
Porukkaa ja melua kyllä riitti. Englannin Warwickshiressä en ole itse käynyt (vielä). :)
Minä en ole tainnut nähdä edes tuota leffaa. Silti paikka kiinnostaa ja olisi huisin mielenkiintoista päästä käymään tuolla.
Nyt vaan leffaa katsomaan ja sitten varaamaan lentoja Veronaan. ;)
Oi, miten ihanan romanttinen postaus. Olen itsekin käynyt pussailemassa tämän parvekkeen alla muutamia vuosia sitten <3 Gardajärven reissullani.
Voi kiitos! <3 Rakkautta tähän viikonloppuun mahtuu varmasti monella. Oikein hyvää ystävänpäivää! <3
Tää postaus sopii nyt ystävänpäiväviikonlopun tunnelmaan kivasti.
En ole koskaan tuolla käynyt, enkä mä tuosta tarinastakaan niin kovasti muistanut.
Kiitos Herra Mondo! Toivottavasti sinulla oli mukava ystävänpäivä. <3
Enpä ole jostain syystä tullut edes ajatelleeksi, että tuo kuuluisa parveke fyysisesti sijaitsee jossain :D Romea ja Julia on tuttu lähinnä elokuvana kun teininä fanitti Leonardo Dicapriota :D
Mä kyllä tiesin parvekkeesta, mutta en tosissaan arvannut, että se on lisätty taloon jälkikäteen. Huijausta! ;)
Tämähän oli peräti mielenkiintoista, enpä ollut edes tullut ajatelleeksi että tarinalla voisi olla noinkin paljon yhtymäkohtia ihan oikeaan elämään vaan oon jotenkin automaattisesti lokeroinut fiktioksi. Mutta että parvekekin löytyy, kaikkea sitä oppii! Kiitos tästä pienestä sivistävästä tuokiosta :D
Mulla ei ollut oikein mitään käsitystä koko tarinan alkuperästä ennen kuin aloin asiaa tutkia. Mutta nyt selvillä: osaksi totta, ja isoksi osaksi fiktiota.
Tuttu elokuva ja tuttu tarina. Parvekkeelle asti en ehkä enää kokisi tarvetta päästä, ainakaan suurimpaan sesonkiaikaan väkijoukon jatkeena. Liian tuotteistetut paikat menettävät ikävä kyllä hohtonsa. Ehkä keskellä yötä voisin mennä pussailemaan tuonne, heh.
Ei sisäpihalle pääse kuin sen aukioloaikoina.. Eli ei siellä varmaan koskaan saa kahdestaan olla pussailemassa. :)(:
Niin, mutta salaa karkaamalla! ;)
Korvamato iskee taas… Movetronin Romeo ja Julia alkoi soimaan päässä. Tämäkin paikka menee mun ens kesän to do-listalle…
” Faijas tietää sai, eri kastiin me synnyttiin. Sä Montague oot vain, mut Juliaksi kastettiin.”
Eiiiii.. Haluan tuon korvamadon äkkiä pois! ;)
Me käytiin tuolla viime kesänä päiväretkellä Venetsiasta! Verona muuten oli ihan sika kiva pikkukaupunki, mutta toi täyteen ahdettu sisäpiha oli vähän ahdistava kokemus väenpaljouden vuoksi. Taisi olla vielä viikonloppu hektisimmällä kesälomakaudella lisäämässä ennestäänkin suuria kävijämääriä. :D
Samaa mieltä olen Simo, Verona oli oikein ihastuttava kaupunki. :)